keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kevätkuulumisia

Ihan vaan aattelin kirjoittaa pitkästä aikaa, vaikkei mulla sen kummepaa asiaa olekaan.
Viime viikko meni melko kiireisissä merkeissä. Olin yhden päivän mun varsinaisissa töissä ja neljäpäivää mun uudessa osa-aika työssä. Pääsiäisen pyhäpäivät meni tässä kotona haahuillessa. Tomaatteja koulin muutaman ja siirsin viiriäiset pannuhuoneesta kanikonttoriin. Siellä on jo tarpeeksi lämmintä niille. Pitäisikin laittaa tomaateista kuva, nyt en ole jaksanut kuvailla paljon mitään. Paprikoita ja chilejä, sekä basilikaa on myös ihan hyvin taimella.

Yhtenä päivänä harrastin sellaista kokeellista savustusta. Haaveilin löytäväni edullisen sähkösavustimen tai sitten sellaisen lainaksi joltakin, mutten sitten saanut kumpaakaan. Ostin kuitenkin pussin savustuspuruja kaupasta. Voisi niitä kai itsekin tehdä, mutta siihen en jaksanut perehtyä. Savustusinto liittyi siihen, että meillä oli vielä yksi possun lapa suolavedessä. Olen kauan sitten postannut lihan suolauksesta ja se on kaikkein luetuin juttuni. Viime kesänä meillä oli kesäpossuja. Ne teurastettiin muistaakseni marraskuussa ja silloin tuoreeltaan laitoimme 10 prosenttiseen suolaveteen kinkut ja etujalat (Onko ne lapoja?). Ensimmäinen kinkku tietysti syötiin jouluna ja se oli ihan sopivasti suolainen, vaikka kyllä sitäkin liotin viikon verran puhtaassa vedessä ennen paistoa. Tosin se taisi jäätyä, eikä niinkään liota :D Mutta hyvä siitä sulettuaan tuli. Sitten paistoimme etujalan. Ja joku aika sitten toisen kinkun. Tätä viimeistäkin lapaa liotin ihan jonkun aikaa. Tiesin sen kyllä olevan aika tönkkösuolainen ja halusin siihen savunmakua. Kun sitä savustin en saanut hommattua tai ehtinyt perehtyä sellaisen rakentamiseen päätin vain "marinoida" palasen savulla. Meillä on pihassa sellainen teuvakeitin, jolla keitin kesällä possuille pottuja. Virittelin possun etujalan rautalangalla roikkumaan tyhjään vesisäiliöön. Sen alla roikkui sellainen teräslautanen, joka on tarkoitettu kiukaan yläpuolelle roikkumaan makkaranpaistoa varten. Lihasta tippuva neste ja rasva tippuivat lautaselle eikä savustuspuruihin. Lihan ja lautasen alla vesisäiliön pohjalla oli metallinen vanha kakkuvuoka, johon laitoin savustuspurut ja katajan oksia. Oli hirveän vaikea säätää kantta siten, että purut kytivät, mutta savua pysyi riittävästi sisällä makua antamassa. Jonkun pari tuntia kai "marinoin" ja sitten siirsin lihan uuniin kypsymään ja paistoin normaalisti loppuun. Kuulostaa ehkä omituiselta. Liha kuitenkin maistuu todella herkulliselta, mikä oli tarkoituskin. Suolalihasaavi oli koko talven ulkosaunan pukuhuoneessa. Lihojen päällä oli paino, että ne olivat koko ajan peittyneinä suolaliemeen ja saavin päällä puinen levy kantena. Nyt oli ihan viimeiset hetket ottaa lihat pois suolasta, etteivät pilaantuneet. Jos suolaa lihaa, sitä lientä pitää käydä välillä tarkkailemassa, ettei se ala haista ja pilaantua pinnasta. Tarvittaessa vanhan veden voi kaataa pois ja laittaa uuden raikkaan suolaliemen tilalle. Jos muuten joku osaa neuvoa, mitä tehdä sille käytetylle suolaliuokselle, niin hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Tuntuu aika rajulta tavaralta kaataa suoraan maahan. Jäätähän sillä voisi sulattaa, mutta jäätä ei enää meillä ole. Äidin lapsuudessa ja nuoruudessa lihojen suolavedet annettiin lehmille ja lampaille. Kuulostaa hurjalta, mutta silloin ei kai kaupasta suolakiviä oikein osteltu ja näin saatiin kaikki kierrätettyä. En tiedä keittivätkö liemen ensin. Minä tekisin ehkä niin. Ennen vanhaan keväällä eläimet muutenkin olivat vitamiinien ja hivenaineiden tarpeessa, pitkän talven jäljiltä. Niille valutettiin myös mahlaa ja annettiin kevään ensi nokkosia. Mietin, että suolaveden voisi ehkä keittää niin, että vesi haihtuisi ja pelkkä suola jäisi. Sen voisi käyttää vaikka nahkojen suolaamiseen tai jäätikön sulatukseen. En vain halua ruostuttaa sitä isoa pataani, eikä meillä  ole mitään muutakaan tarpeeksi isoa kattilaa. Ja aika tovin saisi keitellä, että saisi useamman kymmenen litraa vettä haitumaan. Pitää miettiä.

Maanantaina käytiin taas koko perheenä metsässä paistamassa makkaraa. Keräsin samalla reissulla kuusen kuorta parista tuulenkaadosta sillä ajatuksella, että tekisin jotain parkituskokeiluja niillä. Mutta luulen, että se jää taas haaveeksi. On niin paljon, mitä voisi tehdä, mutta oikeasti nämä arjen realiteetit ei ihan aina anna periksi toteuttaa kaikkea. Tosin tiedostan myös sen, että ehtisin enemmän, jos en istuisi niin usein tässä koneella. Tai, jos en lukisi niin paljon.

Messuilta ostetuista siemenistä lupasin kirjoitella, mutta sekään lupaus ei nyt juuri toteudu. Anteeksi vaan. Ja kirjapostauksen voisin myös tehdä taas, sillä messuilta tarttui myös kirjoja mukaan ja yhden arvostelukirjankin olen saanut tänään. Siemenistä puheen ollen... huomasin äsken, että Hyvinvoinnin tavaratalossa on aika iso valikoima luomu siemeniä. Kukkia, yrttejä ja vihanneksia.

4 kommenttia:

  1. Kiva postaus! :)
    Ja toi sun juttus possun suolauksesta on hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kiva kun käyt kommentoimassa ja siten kannustamassa!

      Poista
  2. Mä olen tullut vähän siihen tulokseen että työntekö häiritsee tätä vapaa-aikaa. Olisi kiva laittaa kaninnahat käyttö kuntoon, kehrätä, värjätä lankoja tai tehdä ylipäänsä käsitöitä... valmistaa enemmän oman pihan kasvatuksista koko vuodeksi käyttö tavaraa, hevostakin pitää muistaa valmentaa ja kanilaa laajentaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siihen tulokseen minäkin olen tullut :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...