maanantai 6. heinäkuuta 2015

Omituisia otuksia


Kissanpentumme ovat jo yli kuukauden vanhoja. Viime viikolla niitä piti käydä näyttämässä lääkärille, kun niiden silmät rähmivät ja nenät vuotivat. Pakkasimme koko perheen kantokoppaan ja kävimme vastaanotolla. Kaikki oli muuten kunnossa ja silmätkin ovat nyt parantuneet hienosti silmätipoilla, jotka on ihan samoja, mitä olen meille ihmisillekin joskus taannoin tiputellut. Nenäoireetkin häipyivät. Samalla apteekkireisuulla ostimme myös matolääkityksen koko katraalle. Emokissa on ihan täydellinen äiti. Se puunaa ja pesee, imettää ja välillä vähän komentaakin. Ja sitten se on ihan uskomattoman siisti. Jos se huomaa, että pentu on pissannut lattialle jonnekin nurkkaan, se käy nuolemassa lattian puhtaaksi. Koko lapsuuteni ajan kodissamme oli aina kesällä kissanpentuja, mutta en muista yhdenkään emon olleen ikinä näin huolellinen siivooja. Pennut osaavat jo käyttää hiekkalaatikkoa, mutta vahinkoja sattuu niinkuin lapsille toisinaan. Tänään emo oli tuonut hiiren pennuilleen. Mieheni vei sen ulos, mutta tunnin päästä se sama hiiri oli tuotu takaisin. Toisella kertaa ukkokulta vei hiiren suosiolla hiukan parempaan piiloon.



Viime kuussa pidin kotonamme villiyrttikurssin. Ilmoitin facebookissa, että maksuksi kurssista voi tuoda jotain, jos arvelee minun jotain tarvitsevan, mutta voi olla ihan hyvin tuomattakin mitään. Yksi ystävä toi kolme akaattikotiloa. Sitähän minulta tästä vielä puuttuikin. Aika hauskoja otuksia. Hiljaisia tyyppejä. Ne elelee sellaisessa muovisessa "terraariossa". Wikipedia kertoo, että näitä syödään jossakin. Ei tee mieli maistaa. Ajatus on aika etova. Vaikka toisaalta, nämä on tosi isoja ja kuulemma lisääntyvät paljon. (Sitä kauhulla odottaen...pitää yrittää hävittää munat hyvissä ajoin.) Nämä ovat kuulemma monin paikoin trooppisissa maissa todella haitallinen vieraslaji . Toimisikohan siihen ongelmaan syömällä hävittäminen. 


Monenkokoista munaa on löytynyt viimeaikoina. Vasemmalta alkaen tavallinen kananmuna, kanantekemä minimuna, jättikokoinen viiriäisenmuna, tavallinen viiriäisenmuna ja viiriäisenmuna, josta on unohtunut pilkut. 


Jättiläisviirunmunassa oli kaksi keltuaista. Tällaisia kananmunia on joskus tullut, mutta tämä oli ensimmäinen tätä laatua. Herkullinen oli kyllä.

Näiden eläinjuttujen lisäksi ollaan tehty vähän tupposia eläimille talveksi ja puuhailtu sellaisia perusjuttuja pihalla. Sisähommat on jääneet vähän retuperälle. Eilen tein yrttisuolaa. Keräsin lipstikkaa, ruohosipulia, pari pillisipulin vartta, jotka katkaisin vahingossa, oreganoa ja ihan hiukan siankärsämöä. Silppusin ne pellille, laitoin karkeaa merisuolaa sekaan ja pistin uuniin 150 asteeseen joksikin aikaa. Tänään jauhoin ne blenderillä hienoksi ja pistin purkkiin. Päihittää lihaliemikuutiot ihan 6-0. Kun se blederi oli kerran esillä hurautin myös viimeiset joulusuklaat sillä hienoksi. Ne vihonviimeiset konvehtit, mitkä oli kaikkien mielestä pahoja. Laitoin konvehtijauheen muffineihin ja lastenkin mielestä ne parhaimpia muffineja ikinä. 

Tämmöstä täällä. Mitäs teille?

9 kommenttia:

  1. Haha, aika hauska saada ylläriksi akaattikotiloita!
    Ei sitä ihan jokainen ihminen saa tuollaisia tuliaisia :D

    VastaaPoista
  2. Hei Mammukka!

    Voi, että miten innolla aina luenkaan tekemisistäsi. Äsken selailin vanhoja; saippuan ja dödön tekemisestä sekä possun paloittelusta. Sä olet mun idoli :)! Täältä saan aina vinkkejä, kuten tuo yrttisuolakin.

    Me löysimme viime syksynä oman maapaikkamme ja viikko sitten meille tuli kaksi karitsaa. Tipuja on kuoriutunut kuusi ja niistä viisi pitäisi lahdata. Haluaisin nylkeä, kun sanovat sen olevan helpompaa. Mutta mulla ei ole hajuakaan (youtube-videoita lukuunottamatta) miten se tehdään... Nyljetkö vai kynitkö sinä?

    Ainoa tylsimys tässä ihanassa maatila-asiassa on, että elokuussa alkaa kokoaikaiset työt ja oravanpyörä on taas valmiina alkamaan :P ... Milloin sitä sitten enää mitään ehtii tekemään :(? Kun ei näillä omilla viljelmillä elä mitenkään - ja kasvimaakin on vielä tekemättä...

    Reipasta ja lämpimämpää kesän jatkoa sinulle perheinesi! Jatka samaan malliin lemppari-bloggaajani :)!

    Entisen mummonmökin Tuomikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkennukseksi, että en minä niitä tipuja aio vielä syödä, sitten isompana vasta ;D.

      Poista
    2. Tuollaiset kehut on hämmentäviä. Kiitos paljon! En ole aavistanut olevani kenenkään idoli. Tämmönen vaan tavallinen :)

      Olen tosi onnellinen puolestasi, että olet löytänyt oman paikan! Seurasin blogiasi ja välillä kaipaan juttujasi. Siksi on erityisen mukavaa, että kommentoit!

      Minä huomaan myös, että tämä kesä on ollut paljon rankempi kuin viime kesä, jonka vietin kokonaan tässä kotona. Moni asia on puolihuolimattomasti tehty ja rempallaan nyt. Töissä käynti verottaa kyllä. Mutta ilmankaan ei pärjää.

      Minä olen kyninyt kanat, tykkään, että nahka paistuu rapeaksi ja antaa se makuakin. Viiriäiset olen nylkenyt. Minusta siitä irtoaa nahka helpommin. Ankat olen nylkenyt, koska en vaan kertakaikkiaan saa niitä untuvia tarpeeksi tarkkaan pois. Ankan nylkeminen on hankalaa ja luulen, että sekin olisi paljon parempi nahkoineen. Olin kerran yhdellä kana kurssilla, jossa vanhempi mies näytti kanan nylkemisen ja nahka vaikutti irtoavan varsin helposti.

      Kiitos samoin sinull ja perheellesi!

      Poista
  3. Ihanaiset pikku kisut...kotilot ei ehkä niinkään :) Mukavaa kesää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei noita kotiloita oikein tee mieli paijata :D Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  4. Ihania munia! Ja kisuja! Kiitos yrttisuolan teon muistutuksesta. Mulla on lähes samat raaka-aineet, paitsi lisään paahdettuja korianterin siemeniä, jotka parantaa ruuansulatusta.
    Viime kesän viljelykset onnistui ihan hyvin, kun mulla oli pari woofferia apuna. Sillon oli ihan pieni vauva ja nyt onkin kaikki ihan toisin. Vauva sen ikäinen, että kasvimaalle ei voi päästää ollenkaan. Talloo kaiken. Ei pysy kasvimaalla olevalla hiekkalaatikolla. Töitä seuraavaksi kahdeksi vuodeksi niin paljon etten meinaa irrota minkäänlaisiin harrastuksiin blogin lukemisen lisäksi:)
    En kylvänyt kasvimaalle juuri mitään ennen kun ilmat "lämpes". Juhannuksen jälkeen. Valikoima on tosi pieni tänä vuonna, kun olen koko elokuun pois. Nyt katan uutta kasvimaa-aluetta ensi kesää varten. Jolloin myös olen elokuun poissa Suomesta. Kerään ja kuivatan villivihanneksia oikein paljon talven varalta. Sillä kun rikastuttaa ruokavaliota, on melko sama mitä muuta syö, vaikka sitä halvinta. useinhan sitä mahansa saa täyteen mutta saako ravinteita.
    Kesäeläimiä ei lasten ja omaksi pettymykseksi voi olla juuri tuon elokuun poissaolon takia.
    Toiminta hakee suuntaansa, mutta tarkoitusta ei tarvitse hakea.
    Kaikkea hyvää ja valoisaa heinäkuuta sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Kaisla kun kommentoit! Mulle tulee pahaolo korianterista. Tuoreesta pahimmin ja pelkkä tuoksu riittää. Ehkä allerginen reaktio. Mä oon lueskellut sun Fb-päivityksiä, että kiirettä pitää. Mutta hyvä, että on töitä :) kai? Mun pitäs kuivata viiliyrttejä myös. En ole saanut aikaan :( Mulla olis pari kania, jotka sais lainaan ja jotka vois palauttaa, ennen elokuuta ;)
      Kaikkea hyvää ja voimia sinunkin elämääsi <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...