keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Extreme kitupiikit

Olen parina iltana naureskellut tällaisen tositvohjelman sivulla videoklipeille. Tämä ohjelma on ehkä(?) tullut Suomessakin, en tiedä. Mikä mua näissä sitten naurattaa? Se, että mä tunnistan itteni näistä, mutta en ole mennyt ihan näin äärimmäisyyksiin nuukuuksissani. Ja kai mua sekin naurattaa, että näistä moniin klippeihin liittyy vessahuumoria ja mikäpä ihmisestä sen naurattavampaa on kuin vessahuumori. Tai ainakin meidän perhe on sen verran yksinkertaista porukkaa :D Kyllä mä vessapaperia ostan, enkä mä pissi pulloon... mutta talouspaperia mä en haluais ostaa, kun on pyyhkeitä, rattejä ja olen ommellut sellaisia "kestotalouspapereita" ohuesta puuvillaharsokankaasta. Mutta on meillä sitä paperiakin, kun joissain tilanteissa perhe sitä kaipaa. Ja vessana meillä on kuivakäymälä, kun on ihan tyhmää tehdä tarpeensa puhtaaseen juomaveteen. Lasten pottapissalla olen sulatellut ja herätellyt keväällä kompostia ja se toimii. Noissa klipeissä yksi perheenäiti käytti makaronin ja riisin keitto veden useampaan kertaan uudelleen... yyyh... aika ällöä. Mutta kyllä mä silti keitinvesiä säästän. Esim. vihannesten ja makaronin keitinvedet mä vien lampailla ja kananmunien keittoveden jäähdytän kukille. Silloin kun meillä oli possu vein sille ruoka-astioiden esihuuhteluvedet ja maito- ja piimäpurkit huuhtelin sille myös. Kastelukannuun mä kippaan lasten laseihin jääneet juomavedet. Mekään emme ole ostaneet juurikaan uusia huonekaluja, niinkuin ei moni noista klippien ihmisistäkään. Olemme kalustaneet tuttujen ja sukulaisten entisillä tavaroilla. Viime viikolla dyykkasimme läheiseltä levikkeeltä roskiksen vierestä kaksi yöpöytää, joista väsäsin kesäkanalaan muninta pesät. Ruokaa en dyykkaa, koska pienellä paikkakunnalla on hankala alkaa dyykkariksi, noin niin kuin henkisesti. Ja roskikset on aika hyvin lukossakin nykyään. Mutta saan tutuilta leiväntahteitä yms. jämäruokaa eläimille. Kyllä mä saatan muista kierrätysastioista ja roskiksista dyykata, jos on sopivaa tavaraa. Mutta mä pelkään tosi paljon loisia ja pelkään tuovani kotiin jotain luteita tai vastaavia, joten olen ehkä vähän vainoharhaisen epäluuloinen dyykkaamaan mitä vaan. Tarjoukset ja alennetut hinnat käytän kyllä, kierrän kirppiksillä, etsin edullisia vaihtoehtoja, säästän, korjaan, käytän tarkkaan, yritän olla hukkaamatta, keksin uutta käyttöä tarpeettomalle tavaralle... No tässä taas yksi pöhkö piirre minussa, joka saa lähipiirin naureskelemaan ja minut tuntemaan itseni pieneksi kylähulluksi. Mutta säästäminen on iloinen asia :D Ja lukioaikana olen näytellyt musikaalissa hahmoa nimeltä Meeri Seiveri, joka oli erittäin nuuka pankkivirkailija. Hey, That's me! :D Jäi rooli pahemman kerran päälle...

Nyt lopuksi ihan asiaa... Tällä viikolla ollaan oltu aika perusasioiden äärellä taas. Jokapäiväisen leivän. Maanantaina pamautimme puskuripässin päiviltä. Sain lainaksi pulttipyssyn ja miehen kanssa kotiteurastimme pässin. Eilen paloittelin ja pakastin. Tänään jauhoin jauhelihaa ja pakastin ne. Aamulla käytin veljen viljelemiä rukiita myllyssä. Nyt on taas ruisjauhoja. Tämä on lähiruokaa. Pässi on kotoisin noin 12 kilometrin päästä ja kasvanut meidän pihapiirissä. Rukiit on noin 20 kilometrin päästä ja ja jauhatettu noin 10 km päässä. Leiväksi leivotaan itse. Mä olen niin ylpeä itsestäni :) Tällä viikolla on vissiin joku itsensä kehumisen viikko ja nyt mulla on aihetta siihen :) Tekee aika hyvää mun kroonisesti huonolle itsetunnolle.  

5 kommenttia:

  1. Wau, upeeta lähiruokaa teillä, pässi ja ne ruikset! Tosta sietääkin olla tyytyväinen ja ylpeä, mä olen vielä valovuoden päässä tosta. No, saanhan mä lähiruokana jo kesällä lähes kaikki kasvikset, kukkopojat ja munat ympäri vuoden, mutta kokonainen pässi on cool ja ruis myös, rispekt! :)

    Mä oon kans joissain asioissa tosi pihi. No, ehkä köyhyys on opettanut pakostikin olemaan, mutta sitten siitä ei osaa luopua, vaikka oliskin rahaa ostaa jotain. Kuten, mä en osta ikinä talouspaperia. Wc-paperinkin kanssa nuukailen. Ehkä sit, jos saan joskus lapsia, joudun ostaa sitä talouspaperiakin. Pyykinkuivaustelineen on korjannu kolmella venähtäneellä hiuslenkillä, mitä sitä nyt uutta ostamaan. Kaikki reikäiset vaatteet käytetään loppuun rätteinä ennen roskiin menoa. Käyttökelvottomiksi kulahtaneet/hajonneet käsilaukut on kaapeissa säilytys"laatikoina" jollekin pienelle kamalle. Jne. Joten kitupiikki oon mäkin. Ja onhan se myös ekologista, kai ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mä olen myös osittain siksi pihi, että rahallisesti niukassa tilanteessa on tajunnut, miten paljon vähemmälläkin pärjää. Ei lasten takia tarvi talouspaperia, ne oppii käyttämään rättejäkin, mutta aikuinen mies on vaikeampi opettaa :D Joka vielä työskentelee metsäalalla ja on sitä mieltä, että jää työttömäksi, jos kaikki lopettaa paperin käytön :D Meillä on myös korjattu pyykkiteline. Mutta mä oon korjannut teipillä ja narulla. Mä olen sitä mieltä, että nuukailu on ekologista, mutta toisaalta voihan se olla epäekologistakin, jos ostaa kaiken mahdollimman halvalla, mutta epäeettisesti tuotettuna. Ja kyllähän laadusta kannattaa sikäli myös maksaa, että laadukasta käyttää pidempään ja on yleensä korjattavissa paremmin kuin halpa rihkama.

      Poista
  2. Tosi hyvältä kuulostaa! Ei joka emäntä pistä pässiä lihoiksi. Olet sankari! Tarpeiden tekeminen juomaveteen on kuolemansynti, johon syyllistyn toistuvasti; ihanaa, että te olette vapaat tästäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Oon mä jostain vapaa, mutta tietäsitpä vaan mun syntilistan. En varmaan itekään tiiä, miten paha oon :D

      Poista
  3. Minusta löytyy kaikki kuviteltavissa olevat ja vielä keksimättömät synnit ja perversiot;) Haluaisin pulttipyssyn joululahjaksi, mutta en oikein tiedä uskaltaako sellasta toivoa, muilta kun mun iskältä, joka tukee mua näisää pyrkimyksissä, vaikka pöpinä se mua pitääkin. Eikä syyttä:D.
    Sulla on hieno ote ja hyvät tavat!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...