keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kasveja, kursseja ja kierrätystä



Tähän mennessä mulla on ollut aika kiva viikko. Toivottavasti loppuviikko jatkuu samoilla linjoilla.

Maanantaiaamu alkoi sillä, että kävin kahden nuorimman kanssa sellokonsertissa. Lapset tykkäsivät, vaikkei musiikki ollut likimainkaan sellaista, mitä ovat tottuneet kuulemaan. On ihan hyvä avartaa kokemusmaailmaa erilaisilla kulttuurielämyksillä. Maanataina törmäsin myös ihan vahingossa dyykkauskohteeseen, josta tein varsinaisia aarrelöytöjä. Dyykkaus on hauskaa ja olen harrastanut sitä silloin tällöin ja aina tilaisuuden tullen, mutta koska se on pienellä paikkakunnalla hieman omituista ja pahennusta herättävää en halua asiasta juuri sen enempää avautua :) Minusta on häpeällistä heittää tavaraa roskiin sen sijaan, että ne kierrättäisi asianmukaisesti oikeisiin paikkoihin. Toki joskus elämäntilanne voi olla sellainen, ettei kertakaikkia kykene muuhun kuin poisheittämiseen, mutta noin pääsääntöisesti. Minusta sen sietäisi hävetä, joka heittää hukkaan, ei sen joka kaivaa ne roskiksesta takaisin hyötykäyttöön. Vuosienvarrella olen dyykkaillut eläimille ruokaa, pihalle huonekaluja ja kasvitukia yms., kirjoja, lehtiä, kukka-astioita (ruukkuja, lautasia, kippoja, kattiloita...), rakentelumateriaalia, ostoskärryt pihaleluille, joitain vaatteita jne. Asiaa vaan rajoittaa tuo loiskammoni, josta mainitsin edellisessä ostauksessa. Siksi olen dyykkini sijoittanut lähinnä pihalle kun pelkään esimerkiksi sitä, että tuon samalla kotiin jotain ötököitä kuten luteita. Tottakai pesen tavarat, joita olen löytänyt, mutta kuitenkin... En dyykkaa siksi, että olisin rahapulassa. Motiivini ovat ekologisuus, kierrättäminen ja aarteen etsintä. Monesti kierrätyspisteessä käydessä takapenkiltä kuuluukin iloinen: "Äiti, mitä löysit?"
Maanantaipäivääni ilostutti myös se, että eräät ystäväni kävivät kylässä. Maanataina myös ilmoittauduin yrttineuvojakoulutukseen. Rakastan kasveja ja ehkä hieman tekisi mieli opiskella oikeasti jotain kasveihin liittyvää. Puutarhan hoidon ja pienimuotoisen viljelyn haluan pitää harrastuksena ja elämäntapana, mutta kasveista voisin opiskella ihan biologiaa ja kirjaviisautta.

Tiistaini liittyi myös kasveihin. Kävin koko päivän kestäneessä seminariissa (olikohan se sellainen...), jossa oli monta luentoa Suomen luontoon tulleista vieraslajeista. Enimmäkseen puhuttiin kasveista, mutta myös ötököitä ja eläimiä sivuttiin. Aikamoisia eläjiä ihmisen toimesta tänne on tullut.. huh huh. Siinä olisi ihan oma aiheensa johonkin postaukseen. Lounastaukoa en ehtinyt pitää, sillä sen aikana kävin viemässä pässin nahkan jalostettavaksi. meinasin ensin heittää sen pois, mutta ei se ollutkaan niin reikäinen kuin olin kuvitellut, joten suolasin sen ja toimitin muokkaamoon. Luentojen jälkeen minulla oli ihan hirveä päänsärky syömättömyydestä johtuen. Sulkaapatukka ja omena päivän aikana eivät oikein korvanneet lounasta... Mutta särystä huolimatta käväisin nopeasti kirppiksellä, josta löysin mm. punamustaruudullisen canadapaidan isännälle. Olin ajatellut ostaa sellaisen hänelle joululahjaksi, mutta en saanut aikaiseksi. Nyt löysin ihan uudenveroisen 6€:lla. SE on sellainen vuorellinen flanellipaita, joista tulee amerikkalainen metsuri mieleen. Löysin myös Toivo Rautavaaran Teveyttä luonnonkasveista kirjan. Se oli minulle the Löytö. Sitten olikin pakko käydä roskaruokailemassa pikaisesti ja nopeasti ruokakaupassa ja äkkiä kotiin vapauttamaan mummo lapsenvahtitehtävistä. 

Tänään olen ollut lasten kanssa muutamaan otteeseen pihalla kun siellä on ollut tosi lämmintä ja aurinkoista. Ja tosi tuulista. Ulkoilutimme kanoja tänään. Kuivasin ulkona pyykkiä. Paitsi, että leppä taitaa kukkia ja se tarttuu pyykkeihin :( Vähän yritin raivailla pihalla ja miettiä kevättä ja kasvimaata. Laitoin tänään myös uusia taimia tulemaan. Lähinnä liittyen kasvimaakerhoon ja 4H-juttuihin. Katsoin, että tomaatteja pitäisi alkaa koulia, mutta minulla ei ole multaa. Ajattaa kauppaan huomenna tai ylihuomenna. Askartelin tänään yhden onnittelukortin ja tuollaisen taulun. Taulu on oikeasti rikkinäinen, järkyttävän ruma kasari/ysärihalpiskello. Meinasin laittaa roskiin, mutta sain ajatuksen kokeilla irtoaako lasi(muovia se on...). Ja sehän irtosi. Irrotin koneiston elektroniikkajätteeseen, viisarit pienmetalliin ja taustataperin paperinkeräykseen. Taustapaperin tilalle laitoin askartelupaperia ja uusimmat lasten kerhokuvat. Ja liimailin vähän hilpetööriä päälle. Kunhan esikoisella on koulukuvaus, lisään tauluun vielä hänen tarrakuvansa. Minusta tuo ei enää ole ollenkaan niin järkyttävän ruma kun sitä koristaa omat mukulat. Olen oikein tyytyväinen kierrätysideaani :) 

Nyt lähden pötkölleen lukemaan vielä hetkeksi Honkasalon Nuukaillen kirjaa ja sitten unta palloon. Öitä! 

4 kommenttia:

  1. hei ootko muuten tulossa sinne permakulttuurikurssille?

    ps. mullakin on loiskammo, mut oisin kans innokas dyykkaaja jos tietäis jonkun paikan jossa dyykata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ilmoittautunut kurssille :) En minäkään mitään erityisiä paikkoja tiedä, mä vaan kurkin vastaantuleviin roskiksiin ja kierrätysastioihin. Yleensä niissä ei ole mitään kummallista, mutta toisinaan löytyy aarteita. Joskus voivat olla kyllä pienen fiksauksen tarpeessa :D Meillä on naapureiden kanssa kimpparoskis. Ne muut on kesäasukkaita ja yleensä pois lähtiessä ne heittää vaan kaikki syömättä jääneet ruuat sekajäteroskiin. Varsinaisia herkkupäiviä ne meidän elukoille :D Enhän mä niinku napureita kyttää tai mitään, mutta ei niitä voi huomaamattakaan olla kun vie omia roskia ja se roskis on niin, että meidän ruokapöydästä oikeastaan näkee siihen :D

      Poista
  2. Minä en ymmärrä tuota vieraslajijuttua, kun samaan aikaan vouhkataan, että lupiinit, jättibalsamit yms pitää kiireesti hävittää, niin puutarhaihmiset saavat tuoda ulkomailta mitä hyvänsä puskia tänne kasvamaan ja lisääntymään, niin onko siinä sitten mitään järkeä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä aika samaa mieltä olen. Kyse on kuitenkin enempi siitä, että jos jotain tuo puutarhansa kaunistukseksi, niitä ei saisi päästää leviämään luontoon. Luonnossa nuo vierasperäiset syrjäyttävät meidän omia kasveja. Siinä ei paljon niittykasvit kuki kun lupiini, jättipalsami, kanadanpiisku, jätti- tai japanintatar lähtee valtaamaan pientareita ja joutomaita. Noissa puutraha kasveissa voi muuten olla yllättäviä riskejä meidän luonnolle. Esim. alppiruusuissa saattaa olla joitain tauteja, jotka voivat periaatteessa levitä meidän kotoisaan mustikkaan tai muihin varpuihin. Ja huonostihan niille käy kun niillä ei ole vastustuskykyä. Tai ulkomailta tuoduissa puisissa pakkausmateriaaleissa esim. lavoissa voisi tulla tarkastuksista huolimatta Suomeen mäntyankeroinen, joka voisi tuhota havupuumme. Eikö kuulostakin hyvältä? Ja linnunsiementen mukana tulee ulkomaiden rikkakasveja myös. Ja matkailijat tuovat luteita yms. Kiva, että ollaan kansainvälisiä :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...