sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Monenlaista mahtuu jo tähän vuoteen

Olen ihan tolkuttoman väsynyt. No miksi ihmeessä sitten istun tässä koneella. Niinpä, hyvä kysymys... Mutta kun on niin paljon asioita, joista haluaisi kertoa. Kaikki on vaan sellaista sekametelisoppaa väsyneissä aivoissa. Nyt on sellainen olo, että vois tulla itku tai nauru ja kumpi tahansa tulis sitä saattais tulla vaan ihan hervottoman kauan.

Olen ollut tämän kuun töissä. Se on mukavaa ja tykkään. Lapset tykkää uudesta hoitopaikasta ja isoveli iltapäiväkerhosta. Ottaa sen harrastuksena. Hiihtokoulukin kerran viikossa mahtuu lasten ohjelmaan, vaikka kaikkia väsyttääkin. Pientä opettelua on tämä uusi arki ja se syö vähän kaikkien hermoja. Ketä kiusaa milläkin tavalla tämä uusi tilanne. Itsekin olen tosi ärtynyt välillä. Eniten ärsyttää kun ei vielä tiedä ja osaa. Ei kukaan oletakaan, paitsi minä itse.

Eilen kävin pitkästä aikaa yksin missään. Olin peräti nelisen tuntia teatterissa. Ja näin vanhoja tuttuja vuosien takaa. Oikein mukavaa. Kun tulin kotiin hautomakoneessa oli kuoriutunut kaksi viiriäistipua. Sain koneen joululahjaksi. Jospa osaisin hoitaa tiput aikuisiksi. Jännittää.

Tänään olin töissä. Ja veljen pojan ristiäisissä. Sain kunnian olla sylikummi. Elämä on yllättävää. Ja huikeaa. On synkkää surua ja pohjatonta iloa. Viime vuonna tammikuun 29. päivä hautasimme isämme. Ja tänään 27. tammikuuta, melkein päivälleen vuosi hautajaispäivän jälkeen veljeni poika kastetaan. Eipä olisi pappa arvannut. Papan kuoleman jälkeen olemme saaneet kaksi vauvaa sukuun. Meidän vauvasta pappa tiesi. Ehti nähdä vauvan kasvot ultrakuvasta.

Huomenna pitäisi ajaa sadan kilometrin päähän. Tapaamaan tuntemattomia kollegoita. Jännittää. Uusi maanantai. Arjen opettelua. Vaippasanko on valmiina ovella. Kuljetan vauvan kestot sinisessä sankossa. En löytänyt kaupasta pinkkiä sankoa. Piirsin kanteen kukan. Poikien vaatteet on etsitty valmiiksi. Ja sukset on peräkontissa. Isi laittoi lämmityspiuhan kiinni. Sunnuntai iltana jaksaa vielä valmistautua aamuun. Loppuviikon aamut on kaaosta.

Täynnä kiitosta, väsyneenä, mutta kuitenkin perinjuurin onnellisena menen hampaan pesulle. Nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...