keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Siemeniä


Mulla olis ylimääräisenä ja pussitettuina 7 pussia kaurajuuren, mansikkapinaatin ja palsternakan siemeniä. Niissä on ihan reilusti siemeniä per pussi. Olen kerännyt ne omalta kasvimaalta. Jos olet kiinnostunut voin lähettää. Ota yhteyttä sähköpostilla, joka näkyy tuolla jossain oikeassa reunassa. Koska näistä on ollut oma vaivansa pyytäisin euron pussi ja 90 senttiä postikuluista. Minulta löytyy myös ainakin viinisuolaheinän ja kehäkukan siemeniä. Viinisuolaheinän siemenistä en saanut roskia pois, joten en ole niistä tehnyt myykäispusseja. En osaa sataprosenttista itävyyttä luvata, mutta oman kokemuksen mukaan nämä kyseiset lajit ovat olleet hyvin itäviä myös itse kerättyinä.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kuka teillä syö vaahteran lehdet?

Vaahtera ja kotitie
Meillä on pihassa kaksi isoa vaahteraa ja yksi pienehkä hurmevaahtera, jossa on tumman violetit lehdet. En tykkää haravoinnista enkä moiseen puuhaan hierveästi aikaani uhraa. Mutta vaahterat tuottavat lehteä ihan tolkuttoman paljon. Olen monena syksynä kerännyt vaahteran lehtiä lampaille sitä mukaa kun niitä tippuu. Lampaat ja vuohi ovat sikäli ronkeleita, että niille ei voi oikein haravoida lehtiä, koska ne eivät niitä syö jos joukossa on hiekkaa, multaa tai ei-niin-tuoreitalehtiä. Joten ihan käsin keruuta se niille on ollut.


Huomasin, että possutkin rakastavat lehtiä, eivätkä ole edes niin ronkeleita kuin lampaat. Leikkivät lehdissä kuin pienet lapset heitellen niitä ilmaan. Jonkin ajan päästä lehdet oli kyllä natusteltu parempiin suihin. En tiedä saavatko noista mitään ravintoa, mutta ainakin niissä on possuille puuhaa hetkeksi.


Nyt alkaa vaahterassa olla jo alalehdetkin sen verran keltaisia ja irtoavia, että riivin ne suoraan puusta lampaille ja vuohelle. Ja nyt ne kelpasivat oikein hyvin. Toisessa isossa vaahterassa ei ole enää lainkaan lehtiä ja toisesta riittä vielä joksikin aikaa virikettä elukoille, kuten yläkuvasta näkyy. Loput maatuvat niille sijoilleen mihin putoavat tai sitten vähän ohjailen niitä haravalla lähemmäs kasvimaata. Eli matojen ja muitten pieneliöitten ruuaksi päätyvät ne.

Mutta nyt olen parissa fb-ryhmässä törmännyt friteerattuihin vaahteran lehtiin ihmisravinnoksi. Tässä linkki ja tässä. No ihan mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta en nyt ihan suoraan innostunut kokeilemaan. Eikä nuo taida olla meikäläisestä vaahterasta nuo lehdet vaan jotain japanilaisesta lajista. Syötänpä lehdet jatkossakin eläimille. Jostain luin, että joku oli valmistanut jotain myös vaahteran siemenistä. Mutta vaativat paljon esikäsittelyä ja liotusta tai keittämistä tai jotain? En oikein innostunut kokeilemaan, vaikka tänään totesinkin, että siemenet taitaisivat olla juuri sopivassa vaiheessa. Mutta noin niin kuin varuilta on hyvä tietää, mikä saattaisi olla syömäkelpoista omassa pihassa. Eihän sitä ikinä tiedä milloin joutuu jotain hätäravintoa keksimään elääkseen. 

perjantai 10. lokakuuta 2014

Linkki: Live free or die

Natgeo Live Free or Die tony and amelia

Törmäsin facebookissa tällaiseen ohjelmaan jota rapakon takana esitetään: Live free or die (Sivulta löytyy myös yksi kokonainen jakso ohjelmaa)

Minuun teki jotenkin suuren vaikutuksen nuo ihmiset, jotka ovat tietoisesti syrjäyttäneet itsensä systeemistä tällä tavoin. Erityisesti tykästyin tuohon kuvan pariskuntaan. Tuo ukkeli muistuttaa kovasti omaa ukkoani. Tosin oma ukkoni on hieman vähemmän, miten sen sanoisi nätisti, noh, hurahtanut. On niinku enempi yhteiskunnassa sisällä, vaikka mieluiten metsässä onkin. Ja noilla ihmisillä on ihan samannäköinen kissa kuin meillä. Jotenkin tosi söpöjä. Ja niin idealisteja. Sellaisia tarvitaan, vaikka en tiedä uskonko sellaiseen. En pystyisi itse, mutta oppia voi ottaa, vaikkei ihan äärimmäisyyteen menisikään.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Mukulapähkämöitä, puolukoita, suppiksia ja kaikkee siltä väliltä


Minulla on yksi sellainen 70-luvulta peräisin oleva puutarhakirja, jossa on muutama vähän erikoisempi vihannes. Sieltä bongasin myös mukulapähkämön ja tänä keväänä löysin ja sain ostetuksi yhden ruukkutaimen kyseistä erikoisuutta. Se yksi taimi kasvi valtavalla voimalla vihreää puskaa, joka rönsyili sinne tänne. On muistaakseni mintun sukulainen ja se selittäisi leviävää elinvoimaa. Siitä yhdestä ruukusta kaivoin litran pieniä valkoisia toukan näköisiä mukuloita. Niitä oli noin neliön alalla maanalla ja epäilen, etten saanut niitä kaikkia edes kerätyksi. Hyvin elinvoimaista. Katsotaan montako pähkämöä minulla kasvaa siinä kohtaa ensi vuonna. Valloittako tämä koko kasvimaan... Mukulat oli aika työläitä pestä pienen kokonsa ja muotonsa tähden. Keitin koko satsin kerralla. Olin epäileväinen. Mutta mikä maku! Mieto ja hienostunut. Hiukan perunamainen. Hiukan porkkanamainen. Ei ollenkaan tunkkainen niin kuin minusta maa-artisokan maku on. Kyllä tämä saa jäädä meille. Muutaman mukulan olen jemmannut kellariin, jos ne siellä maassa eivät säilykään. Ja jos tämä leviää niin onhan tämä nyt paljon hyödyllisempi rikka kuin juolavehnä. Jep, tiedetään senkin juuria voisi hyödyntää, mutta oikeasti. Kuka jaksaa, jos ei ole suoranainen pakko. On ne sellaista multaista narusotkua.


Mies kävi puolukassa. Sillä on tuollanen puhdistusvehje, jonka saa liitettyä imuriin. (Älä kiinnitä huomiota tausta sotkuun.... elämä on...) 


Tein survosta kellariin. Maailman helpoin säilyke. Ei mitään lisäaineita. Pelkät puolukat rikki, niin ettei yksikään jää ehjäksi ja nehän säilyy. Osan keitin tänään mehuksi mustaviinimarjojen kanssa.


Ekat suppikset.


Kuivasin taas purjot saunassa. Ei tullut iso sato, mutta ei niitä tämän enempää kai kuluisikaan.


Muistatko nämä? Olivat hyviä, mutta osa pilaantui. Jokaikisen pavun pitäisi olla öljyn alla ja kun tein nämä oliiviöljyyn ja lykkäsin jääkaappiin, missä öljy hyytyi niin... no pilalle menivät. Harmittaa. Mutta sikoja ei haitannut paha haju. Söivät pois.


Entä muistatko nämä? Nehän vaan suurimmaksi osaksi muuttuvat punaisiksi ja nyt ollaan syöty joka päivä tomaattia. Muutamat sekä punastuvat, että mustuvat, mutta sekään ei haittaa sikoja. 

Osasta vihreistä tein chutneytä tällä ohjeella 
(ohje on samasta 70-luvun puutarhakirjasta, josta löysin pähkämön):

CHUTNEY VIHREISTÄ TOMAATEISTA: 
1 ja puoli kiloa vihreitä tomaatteja, 
250 g happamia omenoita, 
250g sipulia, 
250 rusinoita, 
120 g hillottua inkivääriä silputtuna (laiton kyllä ihan tuoretta)
5 dl säilöntäetikkaa eli 2dl etikkaa ja 3 dl vettä, 
250 g fariinisokeria, 
2 tl suolaa 

 Silppua kuritut tomaatit, omenat ja sipulit pataan. Lisää rusinat inkivääri ja puolet etikasta ja kiehauta. Vähennä lämpöä ja keitä ilman kantta miedolla lämmöllä kunnes saostuu. Sulata sokeri tällä välin etikkaan ja lisää pataan samoin suola. Keitä vielä kunnes on sakeaa. Kaada tölkkeihin.

Varo ettet polta pohjaan. Mulle ehkä hiukan kävi niin. Tämä chutney ei ehkä ole mitään herkkua, eikä varsinkaan lievästi palaneena. Mutta toivon, että sitä voisi käyttää vaikka marinadina... No aina ei voi onnistua :)







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...