maanantai 22. syyskuuta 2014

Sadonkorjuu


Toissapäivänä keräsin avomaalta 5 kiloa vihreitä tomaatteja. Kasvihuoneessa on vielä lisää. Chutneyn ohje on jo etsittynä valmiiksi. Osa näistä kyllä kyspyykin vielä.


Eilen kaivoin Artisokan ja Sipulin kanssa perunan. Possun perunat nököttävät perunamaalla.
(Nyt ne on keitettynä padassa.)


Ihmisten perunat odottavat pääsyä kellariin. Sade yllätti, joten piti viedä äkkiä suojaan kasvihuoneeseen.


Tunne sanoi: "Voi miten pieni kurpitsa sato" Järki vastasi: " Tässä on enemmän kuin jaksat syödä."


Voi Lerppa! Huono aika sulkasadolle. Huomenna sataa räntää!


Kuvasin pihalla ihan vaan sen haikeuden tähden, että kaikki on ohi. Eilen oli tosi lämmin ja paitasillaan istuin ja ihmettelin kaiken kauneutta. Melkein itkin kesän loppumista. Kaikki on ohi. Ja tosiaan. Tänään pihalla tosiaan tuntui, että ohi on. Eilen olin onnellinen ja tänään kaikki on ollut hirveän ikävää ja ankeaa. Minulle elämä alkaa keväällä ja syksy on pieni kuolema. Talvi on joku kummallinen välitila, josta pitää vaan yrittää selviytyä. Että saisi elää taas.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Olkihattu

Mä tulin vaan kertomaan, että olkihattu valmistui sopivasti keskimmäisen lapsen 6-vuotispäiväksi. Poika oli kovin ilahtunut hatusta, vaikka se onkin aika karkeasti tehty, liian iso ja mittasuhteetkin vähän heittävät. Tein hatun niin, että istuin muutaman illan lasten majassa letittämässä pitkää olkilettiä. Kun ilta pimeni tulin sisälle ompelemaan lettiä yhteen valkoisella ompelulangalla. Aloitin päälaelta ja lopetin ompelun lieriin. Jos nyt aloittaisin, siistisin olkia enemmän, kenties kostuttaisin ne ennen letitystä. Ja keskittyisin enemmän ommellessa muotoiluun. Mutta tästä tuli nyt tällainen. Tulipahan kokeiltua. Eikä se ollut oikeastaan edes vaikeaa. Ikinä ei kannata tyrmätä uusia haasteita ajattelemalla ettei osaa, koska ei ole ennen tehnyt. Ei voi oppia, jos ei edes yritä. Sulka on muuten vaihtunut valkoiseen, isompaan ja hienompaan. Kahdella kanalla on sulkasato ja hatun omistaja itse löysi pihalta paljon hienomman sulan kuin mitä minä oli hattuun laittanut. Hatun tarinahan muuten alkoi siitä, että keskimmäinen lapsemme keräsi yhtenä iltana viimeviikolla suoria vehnän olkia naapurin puidulta pellolta pyörän tarakalle. Huhki varmaankin tunnin verran. Kun kysyin, mitä poika puuhaa, hän vastasi: "Kerään olkia, että sinä äiti voit tehdä minulle olkihatun. Voin sitten koulussa kertoa, ettei hattujakaan tarvitse ostaa kaupasta." Mitäpä sitä ei ihminen tekisi lastensa vuoksi...

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Luvattu, mikä luvattu

Mä lupasin teille joku aika sitten eläin kuvia. Tässä muutama.


"Toitko herkkuja?"


Näillekin on annettu jo talven varalle herkkua. Lämpimän sään ansiosta keräävät sitä myös ahkerasti itse. Mä niin toivon, että nämä talvehtivat hyvin.


Mä tunnen itteni välillä ihan noita-akaksi kun hämmentelen isolla kauhalla isoa pataa. Tuntemusta lisää vielä se, että keittiössä pyörii jos jonkinaista purkkia ja purnukkaa joissa on kaikenlaisisa säilykkeitä, jauheita, siemeniä ja rohtoja :D


Nämä kaverit meinaa syödä tontin isoimman kuusen rungon. Joten tuotiin pienempiä kaluttavaksi. Hyvin maistuu havut ja kuori. Jotain vitamiineja niissä kai sitten on, mitä kaipaavat. Olen tervennut ison kuusen runkoa, ettei ala lahota ja että elukat jättävät sen rauhaan. En keksinyt muutakaan ainetta.


"Mitäs täältä löytyy?"


Ja lupasin pojalle olkihatun. Kaikkea sitä. Artisokka keräsi eilen ison kasan olkia naapurin puidulta pellolta. Vei ne katokseen ja alkoi hörpättää, että äiti tekee niistä sitten olkihatun. "Voin laittaa sen kouluun ja kertoa, ettei hattujakaan tarvitse ostaa kaupasta." En yhtään tiedä, mistä moinen keksintö. Mutta hellyin. On pakko yrittää. Alku näyttää lupaavalta. Katsotaan tuleeko tästä hattu vai pannunalunen :D

torstai 4. syyskuuta 2014

Satoa ja säilöntää

Lämmin sää ja korkeapaine ovat vieneet uupumuksen ja matalan mielen mennessään. Säilöntämania on nostanut päätään. Puutarhan hoidon ohella rakastan säilöntää.


Lisäsin 5.8. reseptejä :)

Öljyyn säilötyt härkäpavut

(Alkuperäinen ohje Täällä )

Näin tein:

1 litra silvittyjä härkäpapuja
4 litraa vettä
4 rkl suolaa
n. 20 erikokoista valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
5 dl kylmäpuristettua luomuoliiviöljyä

Keitin ensin pavut suolavedessä. Lisäsin hetken päästä valkosipulin kynnet. Kaadoin suolaveden pois.
Jäähdytin pavut TOSI kylmässä vedessä.
Kadoin kylmän veden pois ja valutin pavut+valkosipulit.
Laitoin valkosipulit ja pavut kuumentamalla desinfioituun lasipurkkiin.
Kaadoin suolan ja öljyn papujen ja valkosipulien päälle purkkiin. Kansi päälle.
Säilytä kylmässä.

Alkuperäisessä ohjeessa öljynä on kylmäpuristettu rypsiöljy. Mutta sitä, minulla ei ollut, joten käytin oliiviöljyä. Se tosin kökkööntyy jääkaapissa. Mutta maku on verraton! Kylmänä lisukkeena pavut on ihan jees. Mutta tänään paistoin pannulla kesäkurpitsaa ja lehtikaalia, jonka sekaan heitin muutaman öljyisen pavun ja valkosipulin. Ja uusi lempiruokani on synttynyt! Härkäpapu on ollut minulle vähän vaikea käyttöinen tuote, mutta nyt siitä tuli herkku.


Eilen säilöin litran verran härkäpapuja öljyyn valkosipulin kynsien kanssa.


Tänään tein hunajaisia hillosipuleita pienistä maatiaisryvässipuleista, jotka usein unohtuvat syömättä. Sipulien kanssa tölkissä on oreganoa.


Eilen soitin äitille, joka sanoi, että K-kaupassa on tomaatteja 0,49 senttiä kilo. No, ne on puolalaisia, mutta sallin itselleni tällä kertaa. Halusin nimittäin tehdä ketsuppia. Eikä ne ketsuppipurkinkaan tomaatit varmasti ole suomalaisia. Omista tomaateista ei ikinä liikene säilöttäväksi asti. Hyvä, että edes keittiöön asti säilyvät :D Se minua nyt kyllä hävettää, että otin tomaatit pieneen muovipussiin, enkä kestohedelmäpussiin. Olin aikonut viettää muovitonta syyskuuta.

Ketsuppi:

2,5 kg tomaatteja
4 keltaista "banana"- paprikaa kasvihuoeesta
4 sipulia (vielä viime vuotisia ja ihan hyviä!)
joitakin valkosipulin kynsiä
4 ruokalusikallista tomaattisosetta (1 pikkupurkki)
3 dl sokeria (koska minulla ei ollut ruokosokeria)
1 dl punaviinietikkaa, 1 dl balsamiviinietikkaa (koska punaviinietikka loppui kesken)
Kourallinen basilikaa kasvihuoneesta
Kourallinen oreganoa, joka jäi yli sipulisäilykkeestä
2 tl suolaa
pari teelusikallista jauhettua mustapipuuria
Viime vuonna tekemäni ohje löytyy täältä.




Hunajaiset sipulit:

1 kg pieniä sipuleita
vettä
nippu tuoretta oreganoa
Liemeen:
2 dl väkiviinaetikkaa
5 dl vettä
1 dl hunajaa
1 tl kokonaisia valkopippureita
  • Kasta sipulit kuumaan veteen ja kuori ne. Leikkaa suuret sipulit lohkoiksi.
  • Mittaa liemiainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää sipulit ja keitä läpikuultaviksi.
  • Lado sipulit vuorotellen oreganon oksien kanssa puhtaisiin, kuumiin lasitölkkeihin. Kaada liemi päälle ja sulje tölkit. Säilytä kylmässä.


Voisin huomenna laittaa ohjeita. Tai sitten kun ehdin. Nyt en jaksa.


Ja pari kuvaa kasvimaalta... Yksi auringonkukka on tehnyt tosi monta kukkaa samaan varteen. Hauska :)


Toissapäivänä kaivelin avomaantomaattiviidakkoa ja sieltähän löytyi ihan hirmuinen määrä raakileita. Olin unohtanut tukea kasvit sekä karsia latvoja, varkaita ja sivuversoja. Siitä huolimatta raakileita on tosi paljon. Enemmän kuin kasvihuoneessa. Isännän kanssa viriteltiin hätävara tuet parista tulista ja alumiinitikkaista. Tuohon saa päälle harson tai muovin, jos kylmenee. Ja lopulta on varmasti tuotava raakileet sisälle kypsymään.


Tämän kevään höyrähdyskasvikokeilu. Gardoni. Nämä pitäisi jotenkin sitoa, että varret tulisivat syötäviksi. Taidan antaa rehottaa. Tulipahan kokeiltua.


Toinen höyrähdys. Parsaherne. Laitoin vasta heinäkuussa kasvamaan jonkin itämättömän pavun paikalle. Kukkii todella kauniisti, eikä haittaa vaikkei ehdi tehdä satoa. Aion laittaa ensikesänäkin. Jos ei muuta niin kauneutensa tähden.

Otin kuvia myös elukoista, mutta taidan palata niihin myöhemmin :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...