Nyt ei tule kuvia. Ihan vaan ajattelin lyhyesti kirjoittaa viime päivien puuhailuja. Kivoja kuvia olisi saanut mm. vaahteran kukista, rupikonnasta, rentukoista pihaojassa, kasvaneista tipuista ja vaikka mistä, mutta kun ei vaan tule pidettyä kameraa mukana, eikä ehdi kuvailla. Mikä siinä muuten on, että kaikkea pitää nykyään ylenpalttisesti kuvata. Jos siitä ei ole kuvaa, sitä ei ole olemassa? Eikö pelkkä muistikuva riitä?
Huomaan taas, että toukokuu on jotenkin sekava. Olisi paljon kaikkea tekemistä, mutta on myös paljon "ylimääräisiä" menoja. Siis sellaisia, joita ei muina kuukausina ole. Erilaisia kevätjuhlia, retkiä, kursseja ja tapahtumia. Ja sitten siinä välissä pitäisi tehdä pihalla puutarhatöitä, kasvattaa, istuttaa, kitkeä, kääntää ja siistiä. Ja eläimillä on vauvoja. Taimia pitäisi koulia ja muistaa kastella. Mies miettii polttopuita ja taimen istutusta. Tai ei ainoastaan mieti vaan myös tekee niitä juttuja. Joka kevät ajattelen, että tänä vuonna en ehdi tehdä kasvimaata. En ainakaan kunnolla. Mutta syksyllä huomaan, että ehdinpä kuitenkin jotakin kun kellari ja pakastin alkaa täyttyä.
Toissapäivänä sain aloitettua kasvimaan. Nyt siellä on porkkanaa, sipulia, härkäpapua, palsternakkaa (olisi voinut laittaa paljon aiemmin, että ehtii isoksi...), retiisiä, ja joitain lehtivihanneksia. Jatkan kylvötöitä kunhan ehdin ja maa lämpenee. Kaikkea ei voikaan vielä laittaa, maa ei ole tarpeeksi lämmin, eikä ilmatkaan.
Monivuotisiakin kasveja on istutettu. Aina tuntuu, että piha on liian pieni, mutta silti löysimme taas uutta hyödyntämätöntä tilaa ja istutimme esikoisen toiveesta 4 pensasmustikkaa ja muuten vaan 12 puutarhavattua. Meillä on autotallin (mikä vitsi, sinne ei mahdu auto :D )vieressä ryteikköinen kohta, jossa kasvaa villivattua, joka ei ikinä tee satoa. Siihen istutimme nyt ne puutarhavatut. Minusta ne ei oikein ole kummoisia pakastettuna, mutta tuoreeltaan ovat ihan herkkua. Vaikka ei ne villejä versioitaan voita.
Perunaa emme ole vielä tehneet. Olemme pitäneet merkkinä tuomen kukintaa. Sitten vasta. Aikaista perunaa emme harrasta. Villi kasvimaamme tuottaa ne joka vuosi ihan itsestään. Sitä olen ihmetellyt, että ne "villit" perunat eivät ole koskaan olleet rupisia tai tautien vaivaamia. Aina kaikkialla muistutetaan, että perunan paikkaa pitää ehdottomasti vaihtaa, ettei tauteja tule.
Eläinasioissa on sen verran uutta, että hautomakoneessa on muutama ankan muna, mutta niistä on liian aikaista sanoa juuta taikka jaata. Kaksi pupua läksi naapuriin kesää viettämään. Muuten kaikki on ennallaan. Tai on meillä keittiössä pöydällä miniakvaario, jossa uiskentelee muutama millin tai kahden mittainen triopsivauva. Ovat noin kahden päivän vanhoja. Olen kaksi kertaa aiemmin yrittänyt kasvattaa niitä, mutta eivät ole kuoriutuneet. Nyt onnisti. Jos et tiedä, mikä on triopsi, kannattaa kuukkeloida. Ne ovat esihistoriallisia, kolmisilmäisiä, vedessä eläviä otuksia. Ne eivät liity mitenkään omavaraisuuteen. Seurataan vaan lasten kanssa niiden kasvua ja elämää.
Hyvää alkavaa viikkoa itse kullekin lukijalle!
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Sadevesijärjestelmä ja keväisiä eväitä
Viime keväänä isäntä sai hankittua tällaisen säiliön, joka sitten viriteltiin rännin alle keräämään sadevettä. Käytännössä sadeveden käyttäminen kasteluun jäi vähäiseksi, koska säiliö on sen verran kaukana kasvihuoneesta, etten jaksanut aina vettä ylämäestä kantaa. Oli helpompaa pumpata uppopumpulla kaivosta, joka on kasvihuoneen edessä. Keksimme, että jos saisimme toisen säiliön, voisimme valuttaa veden putkea pitkin alemmas kasvihuoneen viereen. Ja säiliö olikin vain yhden puhelinsoiton päässä. Putket ovat entisiä viemäriputkiamme, jotka jäi tarpeettmiksi toissakevään remontissa. Metallinen putki on vanhaa sadevesiränniä. Rännit uusimme muutama vuosi sitten.
Putki kulkee hiukan maan alla, niin ei tarvitse kompuroida sen kanssa.
Raparperi kasvoi alemman säiliön paikalla. Olin jo pari vuotta aikonut siirtää sen lämpimämpään ja valoisampaan kohtaan. Nyt se sitten pakon edessä toteutui.
Ja vähän raparperia irtosi piirakkaankin. Tästä pääsemmekin siihen, mitä olemme syöneet (pizzan, tortillojen ja grillimakkaran lisäksi...)
Joka kevät pidämme katiskaa, josta tulee aina jonkin aikaa pieniä herkullisia ahvenia.
Joskus jokunen hauki. Lisänä friteerattuja nokkosia.
Myös nokkoslettuja paistoimme yhtenä iltana pihalla.
Äitienpäivänä löysimme nämä korvasienet.
Perjantaina mies toi metsäreissulta vähän isomman saaliin.
Äitienpäivänä löysimme metsästä myös tällaisia sieniä. Metsässä näytti siltä kuin joku olisi heitellyt punaisia muovisia pullonkorkkeja ympäriinsä. Tarkempi tutkimus osoitti niiden olevan punamaljakkaita. Nämä siis eivät ole ruokaa, vaikka eivät olekaan myrkyllisiä. Luin kyllä jostain, että joissain maissa näitäkin syödään.
Olen kertonut monelle, etten pidä horsmaa parsan veroisena, enkä erityisemmin pidä siitä. Perun puheeni. Nämä oli tosi hyviä. Pannulle reilusti voita ja horsman versot. Tiristetään hetki, että pehmenevät. Päälle ripaus suolaa, pippuria ja sitruunan mehua. Syödään heti. Mahtavan makuisia. Sitruuna taittaa karvauden ja nämä tosi maukkaita!
Ja lopuksi päivän bongaus: sarvijaakko rappusilla.
Monta kuvaa jäi vielä laittamatta ja monta asiaa kertomatta.
Mutta jatketaan sitten taas toisella kertaa :)
lauantai 9. toukokuuta 2015
Tipujuttuja
Aiemmin kerroin, että meillä oli hautomakone käynnissä. Siellä oli 13 kananmunaa ja 6 viiriäisen munaa. Kananmunista kuoriutui 7 tipua. Yksi oli jäänyt kehittymättä ja kolme ei jostain syystä kuoriutunut. Viiriäisen munista 3 kuoriutui tipuiksi. En tullut katsoneeksi oliko loput tyhjiä vai mitä siellä olisi ollut. Tipuilla on jo siipihöyheniä ja viiriäiset pyrähtelevät pieniä lentoharjoituksia. Mutta laitoin nyt kuvia ihan pienistä tipuista kun ovat söpöimmillään näin. Ankkoja en tänä keväänä hautonut kun en löytänyt munia ihan lähialueelta. Voisi niitä kai postitsekin toimittaa, mutta pääsenpä helpommalla ilman ankkoja. Ja saapahan sammakon nuijapäät tänä keväänä kehittyä rauhassa isoiksi tontin rajan ojassa. Viime vuonna ne taisi päätyä ankan nokkaan.
Muuten elomme on tavallisen keväistä. Mies oli vähän aikaa lomautettuna ja teki hirmuisen kasan polttopuita sillä aikaa. Katiskaa ollaan pidetty järvessä ja syöty paljon ahvenia. Hortoiltu on vähäsen ja taimia laitettu. Lapset tykkää puuhata pihalla ja kaikenlaista tekemistä piisaisi, kun vaan palkkatöiltä ehtisi. Molemmissa työpaikoissa olen yrittänyt käydä ja jos tympäisee ajattelen aurinkopaneeleita, joihin säästän. Tosi monta ideaa on taas täksi kesäksi. Katsotaan saanko mitään aikaan. Ja aikaansaamista helpottaisi kummasti, jos pääsisin unettomuudesta eroon. Taas on monta yötä tullut pyörittyä. Pitää taas kohta lähteä pyörimään. Aamulla sitten selviääkin, mitä meillä on piiloteltu monta päivää. Kaikilla lapsilla tuntuu olevan jemmoja, joihin äiti ei saa mennä kurkkimaan. Jännittävää :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)