lauantai 17. tammikuuta 2015

Löysin uuden verkkokaupan

Kerroin kai joskus kauan sitten, että rekisteröidyin sellaiselle mainostus sivustolle, jonka kautta voi blogissa mainostaa. Pientä korvausta sitten saa, jos joku sitä kautta tekee ostoksia. Monet asioista joita voisin mainostaa, on minulle ihan hömpänpömppää, mutta nyt kävi niinpäin, että tuon mainossivuston kautta löysin uuden luomunettikaupan nimeltä Luomutalli. Kävinkin siellä jo ostoksilla ja toimitus oli tosi nopea. Ja mikä ehkä mukavinta lähetyslistan alareunaan tilauksen pakkaaja oli kynällä kirjoittanut " Ihanaa viikkoa" ja oma etunimi alla! Tällaista persoonallista huomiota en ole vielä mistään nettikaupasta saanut! Ehdottomasti plussaa päivän hyvän mielen eleestä. Tilasin mm. kookosöljyä, jossa minusta oli hinta poikkeuksellisen kohdillaan. Kaupasta saisi tilattua esim. isoja säkkejä erilaisia siemeniä ja kotikosmetiikalle pakkauksia. Pieniä purkkejä ja pipetillisiä pulloja olen kaivannutkin. Täältä saa myös Arctic Warrior tuotteita, joista kirjoitin täällä. Valikoima on laaja, joten aion mennä ostoksille jatkossakin. Nyt on rahatilanne toistaiseksi vielä vähän tiukahko, joten nyt ei pystynyt ihan älyttömästi shoppailemaan. Nyt meni kyllä perinpohjaisesti mainostamiseksi, mutta hyviä juttuja kannattaa mainostaa. En mainostaisi sellaista mihin en usko.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Nuukailuompelua

Nyt mulla ei ole laittaa kuvia, mutta tulinpahan joutessani höpisemään. Tänään taas vähän harrastin ompelua. Eilen siivosin vaatekomeroa ja sieltä löytyi vielä pari vauvan lakanaa ja yksi rikkinäinen normaalikokoinen lakana, jossa oli iso reikä keskellä.

Olisin voinut laittaa pikkulakanat kiertoonkin, mutta päätin tuunata niistä uuden lakanan kuopukselle. Vaikka lakanat olivat aivan erilaiset väreiltä ja kuvioilta niin minä ompelin ne yhteen ja vähän kavensin toisen lakanan reunaa, että kokonaisuudesta tuli tasainen. Meillä on tuollaisia kaksivärisiä lakanoita jo aika monta. On tainnut kaikki liian pienet tullut yhdisteltyä isommiksi. Aluslakanathan ei kestä ihan älyttömän monia vuosia, joten aina niille on tarvetta ja lapsista on vaan ihan hauskaa, että ne on vähän kirjavia. Eikä se sauma keskellä haittaa, siitä ei tule niin paksua, että se unta haittaisi. Mun äiti harrasti tätä ihan samaa lakanan tuunailua aikanaan. Muistan, että hän myös avasi pienistä lasten pussilakanoista saumat auki ja päärmäsi sitten reunat. Niistä tuli sitten aluslakanoita isompaan sänkyyn kun kasvoimme.

Sen hajonneen lakanan korjasin. Katkaisin lakanan kahtia niin, että lakanasta lähti noin 30 sentin kaistale pois. Siis se pahimmin repeytynyt kohta. Avasin lakanan reunapäärmeet ja yhdistin pätkät niistä avatuista päistä yhteen. Sitten päärmäsin ne uudet päät. Näin käännettynä vahvempi kangas jää keskelle ja heikommaksi kulunut osa jää lakanan päihin. Lakana yltää edelleen normaalin patjan päälle. Kestää taas aikansa. Siitä rikkinäisestä pätkästä tein muutaman "kestotalouspaperin".


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Vaatteita nuukaillen

Meillä on vaatteita ihan liikaa. Jokaisella perheenjäsenellä. Siitäkin huolimatta, että emme ihan hirveästi harrasta shoppailua. Kirppisostoksiakin teen nykyisin vähemmän kuin ennen juurikin siksi, että tiedostan rättejä olevan jo kaapit pullollaan. Kotona emme kovin välitä miltä vaatteemme näyttävät. Kunhan pysyvät päällä, ovat mukavan tuntuisia ja sen verran puhtaita, että ne ovat vielä mukavan tuntuisia. Vaatteemme eivät tuoksu pesuaineilta, eikä huuhteluaineilta, koska emme käytä sellaisia. Tai no kyllä jotain pesuainetta on pakko käyttää, mutta se ei saa tuoksua eikä aiheuttaa ihottuaa. Olen tässä viimeaikoina törmännyt sellaiseen ilmiöön, että ihmisten kodit haisevat pesuaineilta ja luulen hajun tulevan pääsääntöisesti pyykinpesusta. Anteeksi, että käytän sanaa haju, mutta minusta tuoksut ovat miellyttäviä, mutta monissa lapsiperheissä ei tuoksu miellyttävälle vaan haisee ja jopa maistuu pesuaineet. Usein kotiin lähtiessä todella maistuu suussakin se. Tästä älköön kukaan pahastuko, en vaan voi sille mitään, että olen tullut todella tuoksuyliherkäksi. Luultavasti näiden perheiden mielestä meillä haisee, mutta olkoon ihan oikein sanoa niinkin päin. Ihmiset vouhkaavat tosi paljon siitä, mitä syövät ja lapsilleen syöttävät. Minusta olisi aika alkaa vouhkaamaan siitä millä me itseämme, vaatteitamme ja kotiamme pesemme ja tuoksutamme. En usko, että siinäkään ollaan ihan terveillä jäljillä. Ja se kaikki kemikaali päätyy lopulta vesiin.

Mutta siis vaatteista oli aikomukseni kirjoittaa. Minusta olisi mukava välillä ommella tai muuten tehdä vaatteita itselle ja lapsille, mutta eipä siinäkään ole järkeä, jos vaatteita on ennestään paljon. Me saamme paljon toisten entisiä vaatteita ja niitä myös käytämme. Joskus ne eivät käy ihan sellaisenaan, joten muokkaan niitä. Minä myös korjaan rikkinäiset vaatteet, vaikka sekin on aika järjetöntä puuhaa kun hyviäkin olisi kaapissa. Mutta silti. Korjaaminen ja loppuun käyttäminen on minusta kunniakasta. Ei saa heittää hukkaan. Jos joku hyvä vaate jää sillä aikaa pieneksi, sen voi sitten antaa kiertoon ja antaa hyvän mielen jollekin.

Tässä joitain kuvia viimeaikojen vaateprojekteistani:


Tytölle "villahousut" (ei ole villaa), vanhasta neuletakistani. Lapsen housut on maailman helpoimmat tehdä aikuisen paidan hihoista. Näihin piti ottaa vähän yläosaan myös neuletakin alahelmaa. Oli itselle, jotenkin jo päällekäymätön ja kamalan nyppyyntynyt. Näihin ei tarvinnut edes kuminauhaa vyötäröön. Itselle haaveilen samantapaisia, mutta sopivan iso villapaita edelleen hakusessa.


Poikien vanha huppari, josta oli vetskari rikki. Vaihdoin vetoketjun ja muutin tyttöjen takiksi. Kukkanen on vanhoista farkuista, jotka olivat yhdessä vaatekassissa, jonka sain. Harmi, että farkuissa oli joku vika. Leikkasin siitä kukkaset kuitenkin talteen. 


Minulla on ollut ainakin 6 vuotta Gudrun Sjödenin tunika, jota olen käyttänyt aina vaan. Sitä ei kuitenkaan enää ilkeä käyttää julkisesti, vaikka se onkin maailman mukavin vaate päällä ja istuu täydellisesti. Tein sen mallilla kaksi tunikaa. Materiaalina retromekko ja -hame, jotka olivat väärän kokoiset minulle. 



Ostin nettikirppikseltä hiukan liian pienen mekkopaidan. Levensin sitä laittamalla takasaumoihin kiilat. Kiilojen kangas ihanasta pitkästä hameesta, jonka olen ostanut 17-vuotiaana luokkaretkeltä Saksasta. En ole muistosyistä saanut heitettyä hametta pois. Nyt sille tuli käyttöä. Loppukangas vielä jemmassa. Rusetit on sellaista nauhaa, jota on paitojen sisällä uutuuttaan. Helpottaako ne ripustusta tai jotain?


Nämä on vanhempaa tuotantoa, mutta käytössä. Olen neulonut villasukat kotona asuessani eli olen ollut yläasteelainen/lukiolainen. Sukat olivat varreltaan hieman eriparia kuten kynsikkäiden raidoista huomaat. Langat oli viimeiset villoilla vaihdetut Pirtin kehräämön villalangat, joita kotoa vaihdettiin kun lampaat laitettiin pois. Sukat olivat ihan huopuneet ja lopulta paikkauksista huolimatta aivan rikki. Otin varret talteen ja tein kynsikkäät. Sisällä olevat sormikkaat eriparia, muttei haittaa. 


Ihan uudesta (tarjous)langasta tehty selänlämmitin. On sellainen leveä vyö. Auttaa kylmillä ilmoilla ristiselkäjumia vastaan. 


Eilen ja tänään huovutin ja muotoilin angorakaninvillapohjalliset. Ovat rumat. Toivottavasti toimivat kumppareissani. Joudun ehkä liimaamaan kiinni.


Kahdesta kanin taljasta vapaasti ommetu luolamiesliivi lapselle. Voiko tätä laittaa lapsen päälle, saamatta paheksuntaa? Ei olla kokeiltu vielä.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Kirjatarjous

Jos et vielä omista, mutta haluaisit omistaa Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut- kirjaa, niin nyt saisit sen alesta Hyvinvoinnin tavaratalosta kympillä. Plus postikulut tietysti.
 Kympilla näyttäisi lahtevän myös William Davisin Eroon vehnästä. Jota voisin ehkä harkita. Tuo syötäväksi kasvatetut minulla on. Sain kerran joululahjaksi.Muitakin hyviä tarjouksia sivuilla oli jos kiinnostaa.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Asumiskuluista minäkin...

Maelka ja Nannukka olivat laittaneet asumiskulupostauksen niin mä nyt sitten aattelin katsoa vähän meidän kuluja. Viime postaukseni oli tuloista niin onhan se nyt kohtuullista näitä menojakin kirjata sitten.

Sähköstä. Meillä on puulämmitys ja talvella lämmin vesikin lämpiää puulla. Puille en ole laskenut kustannuksia kun ne on miehen elämäntapa ja harrastus. Halvalla tai ilmaiseksi niitä haalii. Tosi moottorisaha vie bensaa ja halkomakone sähkö, mutta enpä osaa niihin kuluihin sanoa. Sähköä meillä vie suhteessa eniten kesällä veden lämmittäminen. Kesällä kun ei viitsi koko taloa puilla paahtaa pelkän veden takia. Joskus olemme katkaisseet heinäkuuksi veden lämmön pois ja käyttäneen pihasaunaa ja sen vesisäiliötä, mutta toisaalta se ei ole fiksua, ettei saa vesisäiliössä kasvamaan legionellaa. Iso osa sähkölaskustamme on siirtomaksua ja muuta kuin itse sähköä. Sähkösopimuksena meillä on vihreä vaihtoehto emmekä ole kilpailuttaneet sopimustamme, koska haluamme pitää sen vihreänä. Ihan tarkkoja sähkölaskuja minulla ei tässä nyt ole koska laskut tulee nykyisin e-laskuina ja vanhojen selaaminen maksaa, enkä pihinä nyt ala sitä tätä varten selvittämään. Mittaristakin sen näkisi, mutta täytyy todeta, etten osannut siitä katsoa vuoden kulutusta. Jotain numeroita siinä näytöllä pyöri... Viime vuosina sähkön kulutuksemme on vaihdellut vajaasta 8000:sta 10000:n kWh:n. Riippuu ihan talvesta, pitääkö laittaa paljon sähköpattereita lisälämmöksi vai ei. Viime vuonna luulen kulutuksen olleen kenties jossain 9000 kieppeillä koska olimme paljon kotona ja kotona ollessa tulee käyttäneeksi kaikenlaista elektroniikkaa viihdykkeeksi.

Vedestä. Meillä ei ole vesimaksua. Vettä nostaa sähköpumppu, joten sen kulutus on oikeastaan sähkölaskussa. Veden kulutukseen en osaa sanoa, muuta kuin, että meillä ei huuhdella vessaa vedellä. Astian- ja pyykinpesukone käy ainakin kerran päivässä. Yksi perheen jäsen peseytyy kerran päivässä, yksi joka toinen tai kolmas päivä, kolme henkilöä kaksi tai kolme kertaa viikossa ja tarvittaessa.

Jätevettä käy loka-auto tyhjentämässä kaksi kertaa vuodessa. Se on sellainen yrittäjä joka ei ole laskuttanut pariin vuoteen, joten en tiedä... Mulla ei kantti kestäis pyytää sitä enää. Mutta miehen mielestä se ei ole meidän ongelma.

Kiinteistövero on noin 140 euroa vuodessa.

Roska-auto käy 6 viikon välein ja kesällä kerran kuussa ja silloin jaamme kustannuksia naapureiden kanssa. Roska-autolle maksamme noin 60 euroa vuodessa. Joku kunnallinen maksukin taisi olla. Sitä en muista.

Nuohous kerran vuodessa hiukan alle satasen.

Satunnaisia sähkö- ja putkimiespalveluita tulee vuosittain.

Ja lainaa pitää tietysti maksaa pois joka kuussa, mutta se on aika henkilökohtainen juttu, enkä tiedä haluammeko sitä julkisesti kertoa.

Tiedämme asumiskustannuksemme tosi pieniksi ja se on yksi tosi hyvä syy olla muuttamatta pois. Laskinkohan oikein... nyt nukkumaan, että jaksaa mennä huomenna töihin tenaamaan niitä kuluja varten.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Jonkinmoinen tilinpäätös

Viime vuonna kirjoitin tilinpäätöksen, joten ajattelin kirjoittaa tänäkin vuonna sellaisen.

Mieheni pitää sääpäiväkirjaa, johon on ollut tapana merkata esim. kerätyt marja- ja sienimäärät. Nyt huomasin, että paljon on jäänyt merkkaamatta. Itse olen pitänyt kirjaa omista lisätuloistani, jotka koostuvat lähinnä myymistäni kirppistavaroista. Viime vuonna nuukailimme ihan kunnolla, koska olin hoitovapaalla koko vuoden. tuloni olivat noin 700 kuukaudessa ja ne koostuivat hoitorahasta ja lapsilisistä. Mieheni palkka sattuu aikalailla siihen haarukkaan, josta eräs ministeri tokaisi, että kuinka moni muka Suomessa tienaa sen verran. Olemme viisihenkinen perhe ja ihan mukavasti on pärjäilty näillä tuloilla. Jossain vaiheessa syksyllä kyllä oli pari kuukautta niin, että loppukuusta ei voinut käydä kaupassa kun tilillä ei oikeastaan ollut mitään. Tai kyllä jostain aina löytyi maitoraha.  Ja meillä on säästöjä pahan päivän varalle ja joitain kertoja niitä säästöjä joutui syömään.  Tänä vuonna emme ole tehneet mitään suurempia hankintoja, mutta tänä vuonna aion säästää aurinkokeräintä varten. Tiedän, että tämä postaus on sikäli vähän tyhmä, että Suomessa ei jotenkin ole korrektia puhua omista tuloista eikä menoista. Kukaan ei ikinä kerro palkastaan tai veloistaan. Mutta mä en olekaan korrekti enkä sovinnainen, joten mitä väliä.

Olen jatkanut kotini raivausta ja myynyt paljon tavaroita. Vanhoja rättejä ja romuja myymällä tienasin noin 600 euroa viime vuonna. Oman pihan tuotteita myymällä sain 70 euroa. Mainostamalla blogissa paria nettikauppaa tienasin noin 75 euroa. Kuulostaa kenties pikku summilta, mutta koko tuo summa on noin parin kuukauden ruokalaskumme. Turhan tavaran myyntiä aion jatkaa tänäkin vuonna, koska meillä taatusti on edelleen turhaa. Ainakin lapset kasvavat vaatteistaa ulos jatkuvasti.

Itse kasvattamalla ja keräämällä saimme viime vuonna ainakin:

- 5 mehumaijallista viinimarjamehua.
- 3 litraa metsämansikoita
- 15 litraa mustikoita
- 17 litraa puolukoita
- 1 laatikollinen omenia
- 1 oma kukko lihaksi
- 2 ankkaa lihaksi
- kymmenkunta kania lihaksi
- yksi pässi lihaksi
- 1 sian lihaksi (toinen ei tullut meille, vaikka kasvatin sen) 
- omia kananmunia kesällä 3 päivässä, nyt 1-2 päivässä
- viiriäisen munia kesällä 2 päivässä
- perunoita 2 laatikollista (toinen on vielä syömättä)
- porkkanoita 1 laatikollinen
- laatikollinen sipulia
- tuntematon määrä muita vihanneksia
- kriikunasato oli hyvä, mutta söimme ne saman tien, joten määrästä ei tiedä, joitakin litroja
- kantarelleja, suppilovahveroita ja haapasieniä. Säilössäkin niitä on joitakin litroja.
- Tupposia (siis kerppuja eläimille) kirjanpidon mukaan 85, mutta muistelen niitä olleen toista sataa jonkin matkaa ja niitä on vielä
- Auton kuomuperäkärryllinen kuivaa heinää eläimille omalta "niityltä". Heiät on syötetty aika päivää sitten.
- Tomaatteja tuli ehkä kymmenisen kiloa.
- Kurpitsoita tuli kohtuudella, mutta voi niitä silti olla lähemmäs 100 kiloa yhteensä.

Vaihtokauppoja olen harrastanut jonkin verran. Ylimääräisiä taimia, vihanneksia, eläimiä ja tavaroita olen vaihtanut samanhenkisten tuttujen kanssa elintarvikkeisiin, eläimiin ja tavaroihin. 

Välillä tuntuu myös, että pyöritän jonkinmoista kierrätyskeskusta, koska ihmiset tietävät, että otan mielelläni vastaan esim. lastenvaatteita lapsille. Ja, koska meillä kaikki on vanhaa ja käytettyä, ihmiset myös tarjoavat meille turhia tavaroitaan. Näitä tavaroita en halua yleensä myydä vaan lahjoitan eteenpäin. Saan välillä myös ihmisille kelpaamatonta ruokaa elukoille. Olen kaikista näistä äärettömän kiitollinen. 

Keväällä dyykkailin jonkin verran. Löysin mm. kolme altakasteluparvekeruukkua, joissa kasvatin hyvinkin onnistuneesti Tiny Tim- tomaatteja. Löysin myös säkillisen kenkiä, joista löysin useammat kengät itselle. olivat aivan uudenveroisia. Joitain käyttöastioita löysin myös.

Tänä vuonna kävin yrttikursseilla ja minusta tuli kauppayrttineuvoja. Olin myös kahden päivän lääkeyrttikurssilla. Yrttejä minulla on jemmassa aiempaa enemmän ja niitä on tullut myös käytettyä. 

Kesällä pidin taas lapsille kasvimaakerhoa joka toinen viikko. Syksyllä olin myös kylämme 4H-kerhon toisena ohjaajana joka toinen viikko. Ensi kesänä olen taas lupautunut kasvimaakerhoilemaan. 

Ulkomaillakin tuli pyörähdettyä. Ihan Tallinassa asti :) 

Kaikkein merkittävintä vuodessa oli kyllä ehdottomasti se, että olin ihan vaan kotona. Se, että käy noin kaksi kertaa viikossa kylällä riittää. Asoita kannattaa niputtaa niin, ettei tarvitse alvariinsa kylällä rampata. Rahaakin säästyy. Välillä pieni yksinäisyys meinasi vaivata, mutta se on ihan oma vika kun olen niin huono pitämään keneenkään yhteyttä. Saisin aikani hyvin kulumaan ihan vaan tässä kotona. Tosin tajuan hyvin, että se ei ole mahdollista. Koska meillä on velkaa, on pakko käydä töissä, että saa ne maksettua. Ja vaikkei olisi velkaakaan on pakko saada rahaa edes vähän, koska tämänkaltaisessa yhteiskunnassa eläminen tarvitsee käteistä rahaa. Vuoden aikana minua alkoi suunnattomasti kiinnostaa elämä ilman rahataloutta, mutta valitettavasti en voi irrottautua yhteiskunnasta vaikka haluaisin. Ja toisaalta tarvitsen tiettyjä asioita, joita yhteiskunta tarjoaa tai joita voi rahalla saada. En halua irrottautua kokonaan esimerkiksi terveydenhuollosta, koska se luo turvallisuutta elämääni. Olen pohtinut tosi paljon rahaa tänä vuonna. Ehkä kenties siksi, että sen riittämistä on tarvinnut ajatella enemmän kuin vuosiin. Oikeastaan viimeksi opiskeluaikana on oikeasti tarvinnut laskea vaikkapa jonkin elintarvikkeen kilohintaa tuotetta valitessa. En pidä itseäni materialistisena ihmisenä, mutta ajoittain olen huomannut sellainen olevani. En haluaisi ajatella itseäni kuluttajana, mutta sellainenkin ihan väistämättä olen. 

Ensi vuoden aion elää ihan yhtä nuukasti kuin tämänkin vuoden. Ja laittaa mahdollisesti säästyvät eurot johonkin aurinkoenergiahärpäkkeeseen. 

Toivon tältä vuodelta hyvää satoa ja iloista mieltä työn tekoon. Toivon, että kadehtisin vähemmän ja ajattelisin enemmän hyvää kanssa ihmisistäni. 

Hyvää tätä vuotta ystäväiset!











Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...