Vaatteita nuukaillen

Meillä on vaatteita ihan liikaa. Jokaisella perheenjäsenellä. Siitäkin huolimatta, että emme ihan hirveästi harrasta shoppailua. Kirppisostoksiakin teen nykyisin vähemmän kuin ennen juurikin siksi, että tiedostan rättejä olevan jo kaapit pullollaan. Kotona emme kovin välitä miltä vaatteemme näyttävät. Kunhan pysyvät päällä, ovat mukavan tuntuisia ja sen verran puhtaita, että ne ovat vielä mukavan tuntuisia. Vaatteemme eivät tuoksu pesuaineilta, eikä huuhteluaineilta, koska emme käytä sellaisia. Tai no kyllä jotain pesuainetta on pakko käyttää, mutta se ei saa tuoksua eikä aiheuttaa ihottuaa. Olen tässä viimeaikoina törmännyt sellaiseen ilmiöön, että ihmisten kodit haisevat pesuaineilta ja luulen hajun tulevan pääsääntöisesti pyykinpesusta. Anteeksi, että käytän sanaa haju, mutta minusta tuoksut ovat miellyttäviä, mutta monissa lapsiperheissä ei tuoksu miellyttävälle vaan haisee ja jopa maistuu pesuaineet. Usein kotiin lähtiessä todella maistuu suussakin se. Tästä älköön kukaan pahastuko, en vaan voi sille mitään, että olen tullut todella tuoksuyliherkäksi. Luultavasti näiden perheiden mielestä meillä haisee, mutta olkoon ihan oikein sanoa niinkin päin. Ihmiset vouhkaavat tosi paljon siitä, mitä syövät ja lapsilleen syöttävät. Minusta olisi aika alkaa vouhkaamaan siitä millä me itseämme, vaatteitamme ja kotiamme pesemme ja tuoksutamme. En usko, että siinäkään ollaan ihan terveillä jäljillä. Ja se kaikki kemikaali päätyy lopulta vesiin.

Mutta siis vaatteista oli aikomukseni kirjoittaa. Minusta olisi mukava välillä ommella tai muuten tehdä vaatteita itselle ja lapsille, mutta eipä siinäkään ole järkeä, jos vaatteita on ennestään paljon. Me saamme paljon toisten entisiä vaatteita ja niitä myös käytämme. Joskus ne eivät käy ihan sellaisenaan, joten muokkaan niitä. Minä myös korjaan rikkinäiset vaatteet, vaikka sekin on aika järjetöntä puuhaa kun hyviäkin olisi kaapissa. Mutta silti. Korjaaminen ja loppuun käyttäminen on minusta kunniakasta. Ei saa heittää hukkaan. Jos joku hyvä vaate jää sillä aikaa pieneksi, sen voi sitten antaa kiertoon ja antaa hyvän mielen jollekin.

Tässä joitain kuvia viimeaikojen vaateprojekteistani:

Tytölle "villahousut" (ei ole villaa), vanhasta neuletakistani. Lapsen housut on maailman helpoimmat tehdä aikuisen paidan hihoista. Näihin piti ottaa vähän yläosaan myös neuletakin alahelmaa. Oli itselle, jotenkin jo päällekäymätön ja kamalan nyppyyntynyt. Näihin ei tarvinnut edes kuminauhaa vyötäröön. Itselle haaveilen samantapaisia, mutta sopivan iso villapaita edelleen hakusessa.

Poikien vanha huppari, josta oli vetskari rikki. Vaihdoin vetoketjun ja muutin tyttöjen takiksi. Kukkanen on vanhoista farkuista, jotka olivat yhdessä vaatekassissa, jonka sain. Harmi, että farkuissa oli joku vika. Leikkasin siitä kukkaset kuitenkin talteen. 

Minulla on ollut ainakin 6 vuotta Gudrun Sjödenin tunika, jota olen käyttänyt aina vaan. Sitä ei kuitenkaan enää ilkeä käyttää julkisesti, vaikka se onkin maailman mukavin vaate päällä ja istuu täydellisesti. Tein sen mallilla kaksi tunikaa. Materiaalina retromekko ja -hame, jotka olivat väärän kokoiset minulle. 

Ostin nettikirppikseltä hiukan liian pienen mekkopaidan. Levensin sitä laittamalla takasaumoihin kiilat. Kiilojen kangas ihanasta pitkästä hameesta, jonka olen ostanut 17-vuotiaana luokkaretkeltä Saksasta. En ole muistosyistä saanut heitettyä hametta pois. Nyt sille tuli käyttöä. Loppukangas vielä jemmassa. Rusetit on sellaista nauhaa, jota on paitojen sisällä uutuuttaan. Helpottaako ne ripustusta tai jotain?

Nämä on vanhempaa tuotantoa, mutta käytössä. Olen neulonut villasukat kotona asuessani eli olen ollut yläasteelainen/lukiolainen. Sukat olivat varreltaan hieman eriparia kuten kynsikkäiden raidoista huomaat. Langat oli viimeiset villoilla vaihdetut Pirtin kehräämön villalangat, joita kotoa vaihdettiin kun lampaat laitettiin pois. Sukat olivat ihan huopuneet ja lopulta paikkauksista huolimatta aivan rikki. Otin varret talteen ja tein kynsikkäät. Sisällä olevat sormikkaat eriparia, muttei haittaa. 

Ihan uudesta (tarjous)langasta tehty selänlämmitin. On sellainen leveä vyö. Auttaa kylmillä ilmoilla ristiselkäjumia vastaan. 

Eilen ja tänään huovutin ja muotoilin angorakaninvillapohjalliset. Ovat rumat. Toivottavasti toimivat kumppareissani. Joudun ehkä liimaamaan kiinni.

Kahdesta kanin taljasta vapaasti ommetu luolamiesliivi lapselle. Voiko tätä laittaa lapsen päälle, saamatta paheksuntaa? Ei olla kokeiltu vielä.