Jotain vihreää

Tomaatin, paprikan ja muutaman muun kasvin siemeniä on jo laitettu esikasvamaan. Nopean sadon toivossa laitoin myös muutakin. Sinimailasen ituja on jo syöty, samoin maisteltu versoja. Versoina on kasvamassa pinaattikiinankaalia, sareptan sinappia ja lehtikaalia. Rucolan kanssa odottelen, että kasvaa vähän isommaksi. Yhden itäneen sipulin laitoin kukkaruukkuun. Sipulin versoja olen kasvatellut pitkin talvea itämeistä sipuleista. Itujakin voisi idättää läpi talven. Tosin olen huomannut, että meillä on pakkasilla niin kuiva sisäilma, että idut kuivuvat helposti vaikka ne huuhtelee aamuin illoin.

Sienten tarina jatkuu pannulle

 Tässä sienet eilen.

Ja tänään, en enää voinut vastustaa kiusausta. Pakko maistaa. Leikkasin koko ryppään irti ja pilkoin pannulle.

Kaveriksi sipulin versoja.

 Versotan aina keväällä nahistuneita yksilöitä vesilasissa. Nyt noista tikkuen rei'istäkin pukkaa versoja. Hassua.

Ja kaalia. 

Alkuvuodesta kaali oli tosi edullista ja ostin monta. Laitoin muutaman kaalin kannan kukkaruukkuun ja pari alkoi kasvattamaan uusia lehtiä.

Voita ja ripaus suolaa. Oli muuten herkkua. En ollut aiemmin syönyt osterivinokkaita ja sienet olivat iloinen yllätys. Mieto, hyvä maku ja "lihaisa" koostumus.

Nyt sitten odottelen, että sangosta putkahtaisi uusi satsi.

Tämä on ollut ihan älyttömän mielenkiintoinen projekti!

Lihapullia

Olen taas viikonlopun töissä ja piti tehdä jotain ruokaa valmiiksi perheelle. 

Lihapullat:

Omaa pässin jauhelihaa, purkki kermaviiliä, valkosipuliöljyä loraus, oman kananan muna ja kolme viiriäisen munaa, sipuli ja valkosipulin kynsi (omalta pihalta myös), teelusikallinen chilijauhetta omista chileistä ja kaupasta loput: pippuri, suola, ja korppujauho. Korppujauhoakin teen toisinaan itse.

25 minuuttia ja 225 astetta.

Jälkkäri/aamupala/iltapala: mustikkasoppaa.

Herneenversot vähän venähti!

 Näitä perheen kaksi nuorinta napostelee suoraan ruukusta. Hyviähän ne ovatkin.

Tämä viikko on ollut aika ankea. Tosi flunssainen olo koko ajan, muttei kuumetta. Niinpä en osaa oikein jäädä pötköttämään, mutten saa mitään aikaankaan. 

Viime viikonloppuna kävin mehiläiskurssin. Toivottavasti saisin hankittua uuden pesän tai kaksi ja oppisin niitä hoitamaan. Ärsyttävää kun ei onnistu.

Toissapäivänä laitoin paprikoita ja chilejä kasvamaan sekä maissia ja melonia. Ne ovat kylppärissä lattialämmityksen päällä itämässä. Jälkimmäiset ovat itäneet jo. Laitan tomaatit vasta maaliskuun puolella. 

Nuukailua- älä heitä ihan vielä pois

Olen elämäntapanuukailija. Köyhäilijä, joku sanoisi, mutta sitä minä en ole. Elän hyvin rikasta elämää. Minulla on paljon kaikkea, liikaakin. Eli siis olen rikas. Ei meillä varsinaisesti rahaa ole, mutta eihän minusta raha ole rikkautta. Elämän rikkaus piilee kuulkaa ihan jossain muualla kuin omaisuudessa. Mutta senhän moni teistä jo tiesikin. Mutta nuukailuun... Minun nuukailulla ei monestikaan ole mitään tekemistä rahan kanssa. Varsinaista säästöä ei aina tule. Siis ainakaan rahallista. Tai ajallistakaan. Väsäilen pelkkien epäolennaisuuksien parissa. Ainakin isännän mielestä. Nuukailuni takana on useimmiten ajatus siitä, että jokin asia ei menisi hukkaan. Tässä joitakin esimerkkejä viimeisen viikon ajalta.

Ensimmäisessä kuvassa kukkii amaryllis. Sain työpaikalta jouluna amarylliksen, joka kukki kauniisti. Ja pukkasipa toisenkin kukkavarren. Mutta ilmeisesti nuorimmainen oli käynyt katkaisemassa kukkaputken. Kukka oli silloin vielä ihan pelkkä vihreä nuppu. Leikkasin putkeen uuden imupinnan terävällä veitsellä ja laitoin sen maljakkoon. Ja arvatkaa mitä! Nyt se on kukkinut jo ainakin viikon! Pientä nuutumista oli havaittavissa, mutta leikkasin taas uuden imupinnan varteen ja tuo kuvassa näkyvä nuppukin on nyt auki. Ihmeellistä! Tää ei mennyt hukkaan!

Hain sipuleita alakerrasta ja sipulilaatikossa oli pitkiä hailakoita versoja. Toin versoneen sipulin vesilasiin ikkunalle vihertymään. Tänään leikkasin salaattiin tuoreita versoja. Sipuli ei tykännyt sipulista. Irvisti ja yökki. Mutta kehuin kovasti kun oli reipas ja maistoi!

Lauantaina tarkistin kellarin lämpötilaa ja muistin, että viimeiselle kurpitsalle olisi tehtävä jotain. Siinä oli jo tummia laikkuja, mutta ne ei haittaa kun ottaa ne pois. Ne eivät tee koko kurpitsasta pilaantunutta tai muuta makua. Yhden neljänneksen soseutin itselle, yhden neljänneksen annoin äitille, ja yhden ystävälle. Viimeinen neljännes oli kuorta, siemeniä ja höttöä, jonka söi lampaat ja kanat.

Tämä ei ehkä liity otsikkoon kuin etäisesti. Minulla on pitkät hiukset ja tarvitsen hiuslenksuja. Ne vaan menee tosi äkkiä huonoiksi ja venähtäneiksi tai katoavat. Sain yksi yö idean. Päätin testata käytännössä tänään. Voi olla, että olen nähnyt ohjeen jossain, eikä idea varsinaisesti olekaan omani. Anteeksi vaan jos varastin ideasi... nykyään ideoita jaetaan vähän siellä ja täällä, eikä voi enää muistaa mitä missäkin näki... Virkkasin ensin x-pituuden verran ketjusilmukoita. Seuraava kerros on vurotellen pitkäpylväs ja yksi ketjusilmukka väliin. Jatketaan näin kerroksen loppuun saakka. Tähän tulee vain kaksi kerrosta virkkuuta. Sitten otetaan kuminauhaa ja pujotetaan se jokatoiseen pylvääseen. Katkaistaan kuminauha kun on sopivan kireä ja ommellaan kuminauhojen päät yhteen. Sitten päättelin langat niin että tuli rengas samalla suljetuksi.

Käytin jotain ikivanhaa Vuokko-akryylilankaa, jonka olen ostanut kirpparilta ihan vain siksi, että siinä on niin hieno retrovyöte :D Tulipahan käyttöä nyt tällekin. Tähän voisi hyvin käyttää jämäkeriä ja pitempiä langan pätkiä. Kuminauha on "älä heitä pois- kamaa". Eli poikien kalsareista, jotka menivät polttouuniin kun olivat niin risat. Otan aina poistovaatteista "varaosat" talteen.

Nyt nukkumaan, että jaksaa taas huomenna nuukailla!



Kukkia rinteessä

Rinteessä, jossa kaivettiin putkia keväällä, on nyt kukkia. Vielä heinäkuussa rinne oli ihan kauhean näköinen. Ei onneksi enää. Kylvin siihen kaikenlaista.

Muunmuassa versotukseen tarkoitettuja vihanneskrassin siemeniä. Tiesitkö, että siitä tulee tämän näköinen? Minä en tiennyt. On kuin minikokoinen taskuruoho, joka on yleinen rikkaruoho. Jos nämä siemenet ehtivät kypsyä (epäilen), aoin kerätä ne ja yrittää omavaraiseksi krassin suhteen. Ei ehkä taloudellisesti kovin merkittävää, mutta noin niikuin ajatuksena.

 Sinappia kylvin tähän viereen ja kuvankin liitin, mutta se ei suostu näkymään. Sinappi oli ihan kuolemassa, kun joku kaalin tuholainen söi ne. Nyt loppukesäksi sinappi kuitenkin heräsi henkiin ja kukkii kauniin keltaisesti, mutta epäilen, ettei ehdi tehdä siemeniä, mutta mistäpä sitä koskaan tietää. Kaaleille kävi samoin. Nekin heräsivät kuolleista ötököiden jäljiltä ja iloitsen pienestä vaatimattomasta sadosta, jota en osannut odottaa ötököiden jälkeen.

Rinteessä on myös kuitupellavaa. Jos jaksan ja muistan voisin kuivata ne koristeeksi tai ottaa siemenet. Minua kiinnostaisi opetella pellavan käsittely langaksi. Äitini ja mummoni ovat osanneet sen ja minulla on molempien tekemiä pellavapyyhkeitä tallessa. Uskomaton ajatus, että tällaisesta kasvista voi itse osata tehdä kangasta ja siitä vaatteen tai tarve-esineen!

Kylvin kaikki ylivuotiset kehäkukan siemenet rinteeseen. Kerään niitä joka vuosi ja keväällä sitten totean, että ne ovatkin itse kylväytynee kasvimaalle. Eli minulla oli monen vuoden siemenet jemmassa. Ja kaikki iti rinteessä. Nyt on niin kaunista, että!

Nuo valkeat kukat ovat tattaria. Sitä on myös vähän kasvimaan reunassa. Kerään siemenet talteen. Ensi kesäksi ja linnuille. Ihan vain mielenkiinnosta ja harrastuksen vuoksi.

Rinteessä on myös sekalainen sakki muita yksivuotisia kukkia sekä perennoja. Katsotaan millainen viidakko siihen kehkeytyy vai valtaako vuohenputki koko rinteen.

Ja lopuksi runo Maaria Leinoselta. Ostin 4 hänen kirjaansa kirjaston poistomyynnistä ja ihastuin. Olen joskus aiemminkin lukenut hänen runojaan. Yhtenä päivänä luin ja itkin. Mistä se ties, mitä mä mietin?

Kun joku katsoo

kulkemaani tietä

kunpa askeleeni

eivät vain arpia

maaäidin kämmenissä

sanani viiltoja

tyhjyyteen

Jos edes yksi kukka

vaikka kuinka pieni

väritön tuoksutonkin

mutta elävä

Maaria Leinonen 



Raitisilmamyrkytys ja kasaumia

Olin tänään ihan pihalla :) Ja se oli niin mukavaa! Aion jatkaa samaan malliin siihen saakka kun lumet taas tulevat. Nyt ne on lähteneet pihalta lähes kokonaan. Vaikka talvellakin tulee ulkoiltua, niin huomaa taas keväällä kuinka vähäistä se oikeastaan on. Ja kuinka rapakuntoon sitä pääsee talven aikana. Minä en ole mikään himoliikkuja. Lenkkeily ei oikein innosta keskellä pimeää metsää ja omien arkiaikataulujen takia mihinkään säännöllisiin ryhmiin en pysty sitoutumaan. Ja salilla käynti... sinne on liian korkeat kynnykset. Ei jalka nouse yli ei. Ja kotijumppa. No jumppaapa kun siinä on sitten kolme tenavaa päällä hyppimässä. Ja oikeasti, en minä saa aikaisesksi. Mutta hyötyliikunta, se sopii enemmän minulle. Eikä maksa mitään.

Mitäpä ulkona puuhailin. Levitin kasoja. Muutamia pieniä sulamattomia lumikasoja. Risusilppukasoja pensaiden juurille. Paskakasoja kurpitsojen ja kasvihuoneen lämpöpenkeiksi. Ja kompostikasoja edellisten kaveriksi. Työt kasautuvat keväällä :D

Käänsin kompostin, joka on ihan höyryävän kuuma, jee! Siivosin kasvihuoneen. Työnsin Neiti-Sipulin kärrejä ja kottikärrejä vuorotellen eripuolille pihaa. Lapsen kärryt aina ensin niin, että näkee aina, missäpäin äiti menee. Raahasin talikkoa edestakaisin. Kaivoin satsin maa-artisokkaa. Ihan tuli syksyfiilis. Tuulla tuiversi, multa oli märkää ja tuoksuvaa ja sieltä pullahteli meheviä mukuloita!

Tarkkailin penkkejä, joista pilkistää jo saksankirveli, viinisuolaheinä ja ruohosipuli. Ja penkkien reunamilla puskee vuohenputki versoja. Se tietää salaattia pian. Vihersilppua leivälle. Ja kaneille tuoretta ruokaa.

Merkkailin uusia puuntaimen alkuja punaisella nauhalla. Itsekseen kylväytynyt mänty, kuusi ja siperianpihta. Ettei ukko aja leikkurilla yli tai niitä viitakkeella. Paljon uusia kuusentaimia muuten ympäri pihaa. Ihan pieniä. Pitää tilata siirtotyökalu, voi laittaa ne sitten metsään. Saa ilmaisia taimia. Perustaisinko joulukuusifirman :D

Ison puunjuurella oma taimitarhani. Ruukuissa kolme vaahteran tainta, siperianpihta ja kymmenkunta mansikan rönsyä. Kaikki elossa. Tyhjissä purkeissä omenan siemeniä Jään toivomaan itämistä.

Hirveän väsynyt. Liian iso annos raitista ilmaa ja ruumiillista työtä kerralla. Mutta ensi yönä ei tarvitse unettomana pyöriä. Tämä on juuri sitä lääkettä mitä ruumini ja mieleni tarvitsee.

Palmusunnuntain pakinoita

Mä unohdin kylvää rairuohot ja hakea onnenpensaan oksia maljakkoon kukkimaan. Vieläköhän ne ehtisivät pääsiäiseksi...? Palmusunnuntaiksi eivät ehtineet. Mutta versoja meillä pukkaa. Kylvin tuollaiseen muoviseen lootaan, joka on 3:n paprikan pakkaus, vihanneskrassia ja sinappia. Olin joskus ostanut sinapinsiemeniä tuollaisen ison laatikollisen ja käyttänyt niitä säilykkeiden mausteena. Vasta viime viikolla tajusin, että nehän on samanlaisessa paketissa kuin krassin simenet, eivätkä ilmeisesti mausteeksi tarkoitettuja vaan idätykseen :D No eipä se mitään, samoja siemeniähän ne ovat molempiin tarkoituksiin. Koskaan ennen en ole tehnyt sinapista versoja. Tosi vahvan makuisia! Minusta maistuvat samalta kuin se yksi rikkaruoho, olisiko lutukka nimeltään. Jostain syystä lapsena söin niitä... Hassu makumuisto.

Aiemmin kerroin näistä kirjoista jotain:

Elävän ravinnon kirjassa kerrotaan sinapin idätyksestä ja Kotipuutarhassa muistutetaan, että kesällä kannattaa kylvää krassin siemeniä ja antaa niiden kasvaa ja tehdä siemeniä seuraavaan kevään versoja varten. Enpä ole tullut ikinä ajatelleeksi. Tulla krassin siemissä omavaraiseksi. Samanhan voi tehdä sinapin kanssa. Saisi maustesinapitkin omasta maasta. Ainakin teoriassa. Täytyypä kokeilla käytännössä. Tuo Kotipuutarha kirja on ihan loistava. Löysin siitä itselle kaksi uutta vihannesta ja toista kasvaa meidän pihassa! En vihannekseksi tiennytkään. Ei varmasti moni muukaan. Postaan siitä myöhemmin erikseen. Jännä kasvilöytö! Ansaitsee oman otsikon.

Tässä oli tekstiä, jossa kerroin jotakin omasta elämästäni. Ja tässä oli Tiinan kanssa hyvä keskustelu aiheesta. Kiitos Tiina siitä :) Tulin nyt kuitenkin siihen tulokseen, että tietyt asiat elämästäni rajaan kuitenkin blogin ulkopuolelle. On asioita, joita en sitten kuitenkaan voi täällä oikeasti avata syvällisesti ja elämässäni on mielipiteitä ja arvoja, joita en sitten ehkä olekaan valmis jakamaan ja perustelemaan. En tarkoita, ettenkö ole asioideni takana tai varma niistä. Olen erittäin varma, mutta tämä on foorumina ihan väärä niiden aiheiden käsittelyyn. Huomasin, että itse ylitin tietyn rajan. Kerroin itsestäni liikaa. Haluan kuitenkin tietynlaista pinnallisuutta ja nimettömyyttä blogissani. Pysyttelen täällä edellen näiden valitsemieni aiheiden parissa ja avaan siviiliminääni ihan kehyesti vain :)



Tarjousruokaa

Usein teen viikonloppuna suuren padallisen, kattilallisen tai vuoallisen jotakin, josta riittää myös alkuviikoksi ruokaa. Tämä ruoka ei nyt kyllä ole millään tapaa omavaraista, mutta edullista se on. Ruokalaskumme on n. 100€ viikko, joka ei mielestäni ole 5 hengen perheelle paljon. Hoksasin ihan tässä taannoin, että käyn paikkakuntamme kahdessa ruokakaupassa, mutta kolmannessa, joka ei kuulu suurketjuihin, en juuri käy. Vaikka ehdottomasti kannattaisi, koska siellä on mm. liha- ja kalatiski, jota ei muissa kaupoissa ole. Huomasin myös, että siellä myydään vihanneksia ja hedelmiä valmiiksi punnituissa tarjouspusseissa. Sellaista en ole nähnyt kuin Tuurin kyläkaupassa aiemmin. Koska, olen melkoinen tarjoushaukka, en voinut vastustaa kiusausta ostaa tarjoushevitavaraa. Mies sanoi, ettei ala mitään märännöksiä syömään, mutta ei ne mitää mädäntyneitä ollut. Jos hieman nahistuneita kyllä, mutta ainakin ruuanlaittoon ihan kelvollisia. Ja eläimille tietysti olisin voinut antaa myös. Hinta oli todella edullinen. Aiemmin eri kaupasta olin ostanut suuren kimpaleen tarjouspossunlihaa, jonka jauhoin itse jauhelihaksi uudella myllylläni. Liha ei ehkä ollut kaikkein eettisintä, mutta suomalaista ja päiväystäkin vielä mukavasti jäljellä. Ja edullista. Makaroni on kyllä luomua, mutta sekin on tarjouksesta. Puolen kilon pussi Hyvinvoinnin Tavaratalosta tilattu. Pakkasessa minulla oli pieni pussillinen omaa basilikaa ja jääkaapista löytyi yksi arkijuuston käntty ja paketti Olympia- sulatejuustoa. Sulatejuusto on ollut kuukausia jääkaapissa, en edes muista enää miksi olen sen ostanut. Leivän päällä sitä ei meillä syö kukaan. Siinä olisi ollut ensi viikolla eräpäivä.

Näistä eväistä tein sitten makaroni vuokaa:

Pussillinen keitettyä luomupastaa

Paistettua jauhelihaa, jonka seassa kypsensin sipulia, valkosipulia, keltainen paprika, kolme tomaattia, pakastettua basilikaa, mausteeksi yrttisuolaa ja pippuria sekä loraus oliiviöljyä.

Makronit ja jauheliha vuokaan. Sekoitin joukkoon vielä paketin Olympia- sulatejuustoa ja juustoraastetta.

Paistoin uunissa 200 astetta noin 45 minuuttia. Perheestä ruoka oli outoa, mutta ihan hyvää.

 

Tiistain Länkkärissä (alueemme sanomalehti) on aina ruokaohjeita. Viimeksi siinä oli tällainen punajuuri-suklaakakun ohje. Ilahduin, koska olin huomannut kellarissa käydessäni, että minullahan on vielä muutama ihan kelvollinen punajuuri. Osan vain keitin ruuan lisukkeeksi, mutta osan käytin tähän kakkuun. Ihan hyvää kakkua, koska lapsetkin söivät. Ehkä kuitenkin enemmän aikuiseen makuun on. Olisi pitänyt jättää mantelit pois, koska Sellerillä tuli suu kipeäksi. Olen aika varma, että allerginen reaktio manttelista. Pitäisi olla varovainen näitten juttujen kanssa.

Punajuuri-suklaakakku

200g tummaa suklaata

3 munaa

1,5dl sokeria

1dl fariinisokeria

Lehden ohjeesta puuttui vehnäjauhojen määrä, laitoin 5d, mutta oli hieman liikaa

2tl leivinjauhetta

1dl voisulaa

3dl hienoksi raastettua punajuurta

Kuorrute:

100g tummaa suklaata

0,5 dl tomusokeria

purkki ranskankermaa

pinnalle mantelirouhetta

Sulata suklaa vesihauteessa.

Vaahdota munat ja sokeri.

Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Kääntele jauhot muna-sokerivaahtoon.

Lisää joukkoon voisula, raaste ja hieman jäähtynyt suklaa.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan.

Paista 175 asteessa 35 min. Saa jäädä sisältä meheväksi. (Minun kakustani tuli kuivahko, oli joko liian pitkään uunissa tai sitten jauhoja oli liikaa...)

Valmista kuorrute. Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää tomusokeri ja ranskan kerma. Levitä jäähtyneelle kakulle. Ripottele pinnalle mantelirouhe.

Nyt on sitten sekä pää- että jälkiruoka alkuviikoksi.

Punajuurten hieman itäneet päät laitoin veteen lautaselle. Katsotaan saanko kasvatettua niistä syötäviä versoja. En ole aiemmin kokeillut. Laitoin myös kolme porkkanan päätä. Porkkanan naattia ei kyllä minua houkuttele, mutta jos vaikka linnuille tai pupuille maistiaisia. Herneen verost virahtivat ihan tämän päivän aikana huimasti. Krassia jo sain leikata leivälle. Tuo yksi kasvi on juurtumassa oleva bougainvillea, jonka sain töistä. Näyttää nuutuneelta. Odotukset sen suhteen on aika minimaaliset. Se ei ole siis syötävää, jos joku nyt jäi miettimään...

Hangen alta paljastunutta elämää

Ensimmäinen pikkuruinen krookus. (hassua, en muista ikinä istuttaneeni tällaisia...)

Kasvimaan yrttipenkki, jossa:

timjami,

lipstikka,

viinisuolaheinä,

ja sitruunamelissa.

Ja keittiön ikkunalla: herneenversot (kolme vuotiaan herkkua!), vihanneskrassia, rucolaa ja kasvunsa alussa olevat basilikat.

Kevättä rinnassa

Vaikka nyt onkin vasta tammikuun puoliväli ja juuri ja juuri huomaa päivän hieman pidentyneen, alkaa mieli kuitenkin kääntyä jo kevääseen päin. En voinut vastustaa kiusausta laittaa krassin simeniä kasvamaan. Joka kevät laitan niitä jossain vaiheessa ja kasvatan ne yleensä märän talouspaperin päällä. Minusta on kivempi leikata ne siitä leivän päälle tai salaattiin kuin mullasta. Eilen tuli mieleeni, että mahtaakohan tuosta paperista liueta jotain haitallista pienen pieniin versoihin, mutta toisaalta en nyt ihan hirveästi kaipaa kukkamultaakaan leivän päälle. Krassin simenet löysin luomuna Ekolon nettikaupasta.

Taas eilen löysin sipulilaatikostani yhden itäneen sipulin. Laitoin sen ikkunalle multaan vähän vihertymään. Oli niin kalvakka pimeässä itäneenä. Minulla on ollut reilun viikon ikkunalla avocadon siemen itämässä. Laitoin siihen hammastikut kylkiin, että kestää killumassa vesilasissa. Jostain nettikeskustelusta luin, että näin sen pitäisi muutamassa viikossa itää. Mielenkiinnolla odotan avocadokasvin kasvamista.

Kirjalöytö

Vein muutaman kassillisen tarpeettomia kirjoja ja vaatteita lähikirppikselle ja löysin sieltä ihan mahtavan kirjan: Lars Johanssonin Vihreän keittiön (WSOY, 1986). Kirjassa on yli 700 sivua ja siitä löytyy omat lukunsa mm. hyötykasveille, lääkeyrteille, mausteyrteille ja ruokaohjeille. Kirja alkaa kasvisruuan historialla ja kulttuurilla, tiedolla vitamiineista ja hivenaineista ja luomuviljelystä. Eniten minua kiinnostaa lähinnä tiedot eri kasveista ja vähän ruokaohjeetkin, varsinkin liittyen vähän oudompiin kasveihin.

Näpertelyä

Meidän kylällä on aktiivinen kyläseura, jolla on perinteenä järjestää jouluaskarteluilta. Eilen olin poikien kanssa askartelemassa. Siellä olisi voinut opetella neulomaan jotakin trendihuivia jostakin uutuus langasta. Lanka oli avattuna verkkoa. Minulle ihan uusi juttu... En tullut siihen perehtyneeksi, kun pojat tuskin olisivat tuskin antaneet siihen mahdollisuutta. Sen sijaan teimme helmikorut. Ihastuin kovasti tuohon helmitekniikkaan, jossa helmet on kuin rypäleinä yhdessä. Tein vähän vähempi solmuja omaani kuin mallissa oli. Lisäksi valoin kynttilöitä emalimukeihin. Ehkä otan niistä kuvia myöhemmin. Tuo keskimmäinen kaulakoru on meidän kolmevuotiaan tekemä. Hyvin jaksoi näpertää, vaikka helmet välillä pyörivätkin pitkin lattioita :)

Alakerrassa käydessä huomasin, että sipulilaatikossa itää. Onneksi vaan yksi sipuli, eikä kaikki. Toin sen vesilasiin vihertymään ja kasvamaan versoa salaattiin tai leivänpäälle.

Voin haaveilla keväästä sitä syödessäni :)

Ja kun olen niin nuuka, eipähän mene tämäkään sipuli hukkaan :D

Puuhastelua

Ikkunalaudalla sipulin versoja, rucolaa, auringonkukkia ja herneitä. Kaikki viime kesänä kasvaneet sipulit on nyt syöty ja laatikon pohjalle oli jäänyt muutama nahistunut yksilö. Laitoin ne multaan kasvamaan versoa. Auringonkukan ja herneen versot pääsivät lopulta ihan liian isoiksi ja jätin muutaman ruukkuun kasvamaan. Herneissä on jo kukkia, mutta tuskinpa mitään herneitä niihin kehittyy. Ei niitä ihan vielä uloskaan voi istuttaa. En vaan henno heittää niitä pois, kuten en noita auringonkukkiakaan. Pupulle olen niitä kyllä harventanut herkkupaloiksi.

Poikien hoidossa ja kerhossa laittamat ruohot ja oksat.

Tänään keksittiin ottaa mehumaijasta letku, jolla valutimme mahlaa. Sitä on nyt kolme puolentoista litran pulloa. Hyvältä maistui ruuan kanssa. Ekaa kertaa tänään grillattiin. Makkaran lisäksi grillasin myös maissia, kesäkurpitsaa ja lämmitin keitettyä kukkakaalia. Niitten lisukkeeksi tein itse yrttivoita. Yrteiksi keräsin siihen pihalta vuohenputkea, saksan kirveliä, lipstikkaa ja viinisuolaheinää ja ikkunalaudalta sipulin versoja ja rucolaa. Sekoitin vaan yrtiti ja voin ja annoin kovettua jääkaapissa leivinpaperin sisällä. Hyvää oli.