maanantai 7. elokuuta 2023

Kotitarvekalastus; koko perheen yhteinen harratus




Alkuvuodesta innostuin kovasti näistä blogijutuista pitkän tauon jälkeen, mutta sitten alkoivat työt ja pihan kevät hommat niin innostuksesta huolimatta en ole muistanut tai saanut aikaiseksi kirjoittaa moneen kuukauteen. Olen huomannut, etten saa edes Instagramiin otettua kuvia vaikkapa puutarhasta. Mutta sellaista elämä on. 

Puutarhassa on tosi vehreää ja rehevää, mutta kaikki on aika myöhässä. Ensimmäinen kokonaan korjattu sato on valkosipuli ja se onnistui erinomaisesti. Johtunee siitäkin, että puoliso syksyllä peitteli syksyllä valkosipulimaan ennen lumentuloa, ettei kanat päässeet sitä tuhoamaan ja poisti pressun kun kanat menivät talvikanalaan. Yleensä talvivalkosipuleiden tuhoksi on koitunut juuri kuopsutteleva kanalauma. Nyt tyhjäksi jääneeseen kohtaan kasvimaata on istutettu kiinankaalin ja punakaalin taimia, jotka kylvin kesäkuussa. En tiedä ehtivätkö kasvaa ollenkaan, mutta ehkä ne voi syöttää edes kanoille tai kanoille. Parempi istuttaa tai kylvää jotain kuin antaa rikkaruohojen vallata. 

Tällä kertaa yhteispostauksen aiheena oli yksi meidän perheen lempiharrastus: kotitarvekalastus!

Itsellä ei ole kovinkaan kummoista kalastustaustaa, muuten kuin, että olen pitänyt keväisin katiskaa läheisesssä, pienen pienessä järvessä, joka ei ole paljon lampea suurempi. Yhtenä keväänä katiskan pidolla oli minulle oikeastaan sellainen elämää ylläpitävä merkitys. Olin yksin lasten kanssa, rahat tosi tiukilla ja henkisesti olin ihan totaalisen loppu ja uupunut. Sinä keväänä söin itse pääasiassa paistettuja ahvenia, kissa söi paistettuja ahvenia ja kanat keitettyjä ahvenia ja niiden perkeitä. Ja pitkähköllä sairaslomalla päiväni ainoa tavoite oli käydä katsomassa katiska ja se piti minut jollain tasolla liikkeellä ja melkein järjissään. Sitä seuraavana keväänä kalastus muutti elämän hiukan eritavalla. Ystävä oli järjestänyt minulle apua polttopuiden tekoon ja tämän mukavan apumiehen kanssa tulin vieneeksi lahnaverkot siihen samalla pienelle järvelle. Seuraavana päivänä, helluntaina, kävimme ne verkot katsomassa ja saimme saavillisen lahnoja, toisen mokoman vapautimme liian pieninä. Kalakaverin kanssa tuntui niin kuin oltaisiin tunnettu aina ja tulinkin sanoneeksi, että: "Helluntain hengessä tekisi mieli sanoa, että pitäisin siut tässä koko kesänkin." Ja niin siinä sitten kävikin, seuraavan vuoden helluntaiaattona menimme naimisiin. 

Puolison myötä kalastus tuli myös minulle harrastukseksi. Välillä käydään kalassa enemmän välillä vähemmän. Viime talvena käytiin paljon pilkillä ja pidettiin iskukoukkuja. Keväällä oli katiska vähän aikaa järvessä ja muutaman kerran olemme uistelleet. Talvella puoliso pitää porukan kanssa talviverkkoja, siellä yleensä en ole mukana. Meillä on nyt vuoden vanha tytär, joka kulki viime talven ahkiossa pilkillä mukana ja kesällä hän istuu pelastusliivit päällä veneessä muovilaatikossa, koska veneen pohja tuppaa olemaan useimmiten märkä. Välillä tyttö nukahtaa, välillä on hereillä tyytyväisenä, toisinaan huutaa ja jos oikein kovasti huutaa, eikä esim. eväät auta, täytyy sitten lähteä kotiin. Yllättävän kivasti on onnistunut kalastus vauvan kanssa. Myös isommat lapseni ovat innostuneet jonkin verran kalastuksesta. Yksi heistä kalasti alkukesästä aika paljonkin öisin. Aamulla oli usein haukifileet tai suolistetut ahvenet jääkaapissa odottamassa. 















Mitä kalastukseen tarvitaan?

Kalastusmaksut pitää maksaa, niistä tietoa löytyy vaikkapa googlaamalla sanan kalastonhoitomaksu. Lupia ei tarvitse maksaa, jos vain mato-onkii tai pilkkii, mutta muissa tapauksissa pitää maksaa. 

Omasta mielestäni kalastuksen ei tarvitse olla kallista välineurheilua. Hienoihin vehkeisiin saa uppoamaan rahaa ihan niin paljon kuin haluaa, mutta vähemmälläkin pärjää. Itse aloitin ihan sellaisella tavallisella katiskalla, jota en edes soutanut mihinkään vaan heitin rannalta. se oli narun päässä ja naru puuhun tai laituriin kiinni. Omia välineitä minulla ei muita olekaan, puolisolla on paljon peruskalastustarvikkeita. Niitä on kertynyt, koska hän on kalastanut ihan pienestä pojasta asti. Meillä ei ole hienoja veneitä, mutta käytössä pari perussoutuvenettä kahdella eri järvellä. Myöskään mitään luotaimia tai muita sähkövempeleitä meillä ei ole. Kalan hinnan saisi kipuamaan tosi korkeaksi, mitä kalliimpia välineitä hankkisi.

Mitä teemme kalasta?

Kalat joita meidän pyydyksiin tarttuu ovat ahven, hauki, lahna, särki, kuha ja joskus harvoin taimen. Osa saaliista tietysti syödään saman tien. Paistettua kalaa, kalakeittoa, uunikalaa, kalapihvejä, savukalaa, graavikalaa... Särkiä ja savulahnaa olemme tölkittäneet uunissa lasitölkkeihin ja ne ovat säilyneet pitkään kellarissa. Pakkasesta taitaa löytyä melkein aina jotakin kalaa. Jos ei muuta niin syöttikaloja. Jos syöttikalat ovat eri järvestä kotoisin ne pitää pakastaa ja muutenkin syöttejä on hyvä olla varuilta. Niitä tarvitaan ainakin rapumertoihin ja iskukoukkuihin. Ja hätätapauksessa ne voisi keittää kanoille. Jos saamme oikein ison saaliin niin silloin aina "koko suku" saa kaloja. Ja tosiaan usein keitämme kanoille kalat ja niiden perkeet. Raakana en antaisi loisten pelossa ja väittävät, että raaka kala saa munat maistumaan kalalta. Kalan perkeet myös herättävät kylmän kompostin tehokkaasti. 











Kalan nahkojen muokkaus voisi olla seuraava mielenkiintoinen opettelun aihe.


Yhteispostaus aiheissa oli heitetty ilmaan ajatusleikki; jos saisin vallan muuttaa yhden asian omassa omavaraistelussa, mikä se olisi? 

Isompi tontti. Se on sellainen ikuisuus haave, pientila tai paljon isompi tontti. Mutta kun tämä talo tuntuu niin kovasti kodilta ja on ihan melkein maksettu. Koska talo on vanha ja tontti pieni, esimerkiksi kiinteistövero on todella pieni. Talon kulut ovat muutenkin pienet ja edessä häämöttää jo velattomuus, ei tee mieli etsiä sitä unelmien paikkaa. En tiedä muuttaisinko kuitenkaan paljoakaan. 


#suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi)

Muut mukana olevat blogit:


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...