perjantai 30. joulukuuta 2011

Iso ikävä

"On isän neuvot loppuneet,
hän hiljaa nukkui pois.
Näin emme olis tahtoneet,
on meiltä paljon pois."

Isä 21.6.1940-29.12.2011


Pieni veljeni sai Isän Kotiin luokseen.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Kotivara

Joka kerta kun varoitetaan myrskyistä herätän lievää hilpeyttä lähipiirissäni veden varastoimisen kanssa. Minulla on aina nämä kaksi kanisteria vettä alakerrassa jemmassa. Taitavat olla melkoista vuosikertavettä, sillä tuskin muistan vaihtaa niitä tarpeeksi usein. Mutta kyllä niillä tarpeen tullen huuhtelee vaikka shampoot päästä, jos sattuu sähkö katkeamaan kesken suihkun. Tai keitettynä hätätilanteessa käyvät juotavaksikin, uskoisin. Kertaakaan, ei ole vielä tarvinnut kannuja tositilanteessa käyttää.
Varasin keittiöön muutaman litran juomavettä.

Ja kylppäriin saavillisen pesuvettä. Meillä on kyllä pihassa käsipumpulla toimiva kaivo, eli pärjäisimme vallan mainiosti, vaikken näitä vesiä varaisikaan. Mutta, jos sähköt katkeavat pimeällä, onhan se paljon mukavampi ottaa vettä näistä astioista kuin lähteä kylmään ja pimeään pihalle pumppaamaan.

Kotivarasta muuten luin netistä seuraavaa:
Sisäasiainministeriön pelastusosasto ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ovat koonneet Kodin turvaoppaan, jonka mukaan yhden henkilön viikon kotivara voi olla esimerkiksi seuraavanlainen:
Perunaa 0,5 kg, riisiä ja makaronia 0,5 kg, öljyä ja rasvoja 0,5 kg, sokeria 0,5 kg, UHT-maitoa 1 l, muita juomia ja vettä 16 l, herkkuja 1 kg, leipää ja viljavalmisteita 1,5 kg, maitoa ja maitotuotteita 1,3 kg, hedelmiä ja marjoja 1 kg, vihanneksia ja juureksia 1,5 kg, lihaa, kalaa, kanaa ja kananmunia 1 kg.

En osaa tarkkaan sanoa, onko meidän kotivara kunnossa. Niin tarkkaan tähän aiheeseen en ole perehtynyt. Uskoisin, että keittiöstä ja kellarista riittää meidän perheelle ainakin viikoksi ruuat, luultavasti pitemmäksikin aikaa. Kaapeissa on aina kuivatavaraa ja säilykkeitä ja kellarissa ainakin tällä hetkellä on vielä juureksia ja säilykkeitä. Ja pakkasesta löytyy vaikka mitä, tosin jos olisi pitkä sähkökatko, pakkasia ei kannattaisi ehkä ensimmäisenä mennä aukomaan, etteivät ihan sula. Täältä siihenkin vähän tietoa:

Työtehoseuran julkaisun mukaan kaappipakastin säilyttää tuotteet + 25 asteisessa huoneenlämmössä kaksi vuorokautta, säiliöpakastin kahdesta kolmeen vuorokautta eristeen paksuuden mukaan, kun pakastimen ovi on kiinni.
Parempi mittari on kuitenkin pakastimen lämpötila. Jos sisälämpötila ei nouse yli miinus 9 asteen, kaikki tuotteet voidaan pakastaa uudelleen. Jos sen sijaan sisus on lämmennyt nolla-asteeseen, talven varalle pakastetut marjat on parasta jatkojalostaa mehuksi tai hilloksi, Tuula Kylä-Laaso opastaa.

Lisäksi kotivarasta löysin tietoa ainakin täältä.

Mitään joditabletteja katastrofien varalta en ole ikinä tullut hommanneeksi, enkä muutenkaan varustautunut minkään suuremman uhan varalta. Lähinnä on tullut mieleen nämä sähkökatkot, maalla kun asutaan. Mutta ei meillä vielä ikinä ole niitäkään pahemmin ollut, vaikka ihan muutamien kilometrien päässä on ollut pitkiäkin katkoja. Kerran kovilla pakkasilla, yhden viikonlopun olimme ilman vettä, kun pummpu hajosi kaivosta. Se vähän opetti tuota veden varaamista. Loppujen lopuksi meillä ei olisi mitään hätää sähkökatkolla, koska lämmitämme puulla, käytämme kuivakäymälää, voimme tehdä ruuan puuhellalla ja käyttää kellaria jääkappina. Ainoa huoli olisi ehkä pakastimien sulaminen. Ja ehkä myös kännylöiden virran loppuminen. Kännykät on nyt varuilta latautumassa. Tietokoneesta ei meillä olisi mitään hyötyä, vaikka siinä olisi akkua, koska sen nettiyhteysmötikkä käsittääkseni tarvitsee sähköä.

Edit. 28.12.2011

No niin. Eilen illalla viiden maissa meni sähköt poikki ja olivat poikki koko illan. Puoli yksitoista heräsin siihen, että makkariin rävähtivät valot päälle. Varatut vedet tulivat tarpeeseen. Onneksi ehdimme syödä iltaruuan ennen sähkökatkoa. Ilta meni sitten kynttilän valossa takkaa ja hellaa lämmitellen ja katsellen lasten nahistelua. Menimme kaikki nukkumaan noin kahdeksalta, kun ei ollut mitään tekemistä ja vetäisimme koko perhe 12 h yöunet. Tulivat luultavasti ihan tarpeeseen kaiken joulujännityksen ja -hössötyksen jälkeen.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua!

Toissailtana tontunut olivat tehneet pesän eteisemme nurkkaan. Näyttää siltä, että heillä on pian juhlat alkamassa.


Ajoittaisen nukkekotiharrastukseni myötä minulle on kertynyt paljon kaikkea pientä. Keräsin tähän kaikkea, mikä on nukketaloon liian isoa. Tonttuja on erikokoisia, jote tonttujen tuvassa kaiken ei tarvitse olla samankokoista tai tyylistä. Pojat olivat aamulla ulos lähtiessä ihan ihmeissään tonttujen majoittumista, saas nähdä ilmestyvätkö itse tontut vielä ruokailemaan. Toivotan oikein hyvää joulua tämän kuvan myötä. Epäilen, että vetäydyn nyt viettämään joulua :)

Koristeita ulos

Piti vähän ulkoillakin, ettei ihan jämähdä sisälle. Koko syksyn minua harmitti kun en muistanut tai saanut aikaiseksi hankittua kanervia pihalle. Tänään tuli sekin asia sitten tavallaan hoidettua. Keittiön pikkuikkunan alle kukkalaatikkoon männynhavuja ja rappusille koristelehmän kyytiin mustikan ja puolukan varpuja sekä riidenliekoa. Koristelehmän vieressä koristepossu, jonka sisälle tungin jouluvalosarjan. Meillä ei ollut vuosiin mitään jouluvaloja, kun pidin niitä kauheana sähkön tuhlauksena. Eihän meillä ole edes naapureita eikä täällä aja ketään, miksi laittaa valoja ketään varten. Kun ei itsekään pidä tarpeellisena. Mutta minusta on kai tullut vanha ja olenkin itse alkanut kaivata vähän valoa. Eikä nuo ledit taida ihan hirveästi viedä sähköä, eikä niitä polteta kuin pieni hetki joulun aikaan. En oikein ymmärrä niitä, jotka pitävät ulkovalosarjoja lähes puoli vuotta syksystä kevättalveen.

Karjalanpiirakoita

Meillä ei mitenkään jouluperinteisiin kuulu paistaa piirakoita, mutta siivoukset on niin hyvällä mallilla, että aamulla sillä aikaa kun ukkelit kävivät hakemassa kuusta ja moikkaamassa veljen perhettä, minä esilämmitin vähän uunia kinkulle ja paistoin pari pellillistä piirakoita. Eilen illalla keitin ihan perus riisipuuron punaiseen maitoon valmiiksi. Kuori taikinan tein siten, että 2dl vettä, 2 dl vehnäjauhoja, 3 dl ruisjauhoja ja loraus öljyä. Ennen leipomista lisäsin vielä puuron joukkoon kananmunan.

Piirakat paistumassa ja jämä puuro pienessä kupissa lämpiämässä minulle lounaaksi. (Mikähän kumma tuolla uunin perällä kiiltää, olen vissiinkin polttanut jotain metallia vahingossa...?)

Valmiit piirakat ja voilla voitelu. Niin hyvää! Sain palautetta, että leivoin piirakoita liian vähän kun ei riitä pakastukseen asti. No ehkä joulun jälkeen voisi pitää laivontapäivän.

Lankatupsu langanjämistä

Päätellyistä neuleista jäi kasalanganpätkiä jäljelle, jotka olivat jo menossa uuniin kun muistin, että lapsena tuli joskus tehtyä tupsuja. Päätin kokeille voiko lyhyitäkin pätkiä käyttää. Ja pystyihän niitä.

Lankoja ei ollut niin paljon, että olisi kovin muhkeaa tupsua saanut aikaan, mutta ihan kivan kokoinen kuitenkin.

Tupsu pääsi joulukuuseen. Toistaiseksi se on ainoa koriste. Joulukuusen koristelemme perinteisesti vasta aattona. Muuten se jo seisoo paikoillaan. Kaksi asiaa kuusessa on aina oltava; minusta kuuseen kuuluu lippunauhoja ja pojille on tullut jo perinteeksi suklaakoristeet, jotka sitten mystisesti häviävät. Pelkät tinapaperit vaan jää lattialle :D

Lankatupsun ohje muuten löytyy täältä, jos ei muistu muuten mieleen.

torstai 22. joulukuuta 2011

Joulutäpinää

En tiedä onko minuun iskenyt pahemmanlaatuinen jouluhössötys vai onko tämä raskauden aikaansaamaa pesänrakennusta. Olen siivonnut komeroita, joihin en ole jaksanut kajota ehkä vuosiin. Vienyt kassi kaupalla tavaroita kierrätykseen. Olen vääntänyt laatikoita ja leivonnaisia. Neulonut itse lahjoja. Nyt pitää tunnustaa, että väsyttää. Ihan älyttömästi. Jos en vähän hellitä, en jaksa kohta juhlia koko joulua. Vatsa on jo valtava, vaikka vauva tulee vasta noin parin kuukauden päästä. Raskaudesta ei nyt sinänsä ole ollut "haittaa", eikä taas toisaalta touhuamisesta raskaudelle. Vauva jaksaa myllätä ja ilmeisesti heittää välillä kuperkeikkaa ja majailee poikittain vielä. Eikä supistele, ei vaikka eilenkin konttasin juuriharjan kanssa saunanlauteiden aluset. Aikaisemmissakaan raskauksissa en oikeastaan edes tiennyt mitä supistukset ovat.
Täytyy nyt tunnustaa, että en taida huomennakaan hellittää. Keittiössä nimittäin hautuu puuro huomisia karjalanpiirakoita varten... Miesväki aikoo hakea huomenna kuusen sillä aikaa kun leivon. Sovittiin, että siivotaan perussiivous yhdessä sitten aattoaamuna, että on sitten aattona ja joulupäivänä edes siistin näköistä.
Pojat ovat olleet tänään tosi rasittavan villejä, viimeinen eskaripäivä (ennen lomaa), viimeinen hoitopäivä (eikä edes enää palaa hoitoon) ja lähestyvä aatto tekee sen, ettei meinata nahoissaan pysyä. Huomenna voi olettaa menon olevan samaa luokkaa, tai jopa hurjempaa...
Paketit on onneksi valmiina ja lähestulkoon jo toimitettu saajien perheisiin. Tänä vuonnakaan en ostanut joulupapereita. Joka vuosi viikkaan isoimmista paketeista paperit talteen, joskus olen jopa silittänyt ne raudalla ja säilön ne seuraavaan vuoteen. Ja sitten olen huomannut, että monet tuttavat ja sukulaiset harrastavat noita lahjakasseja. Ja niitähän voi kierrättää vuodesta toiseen. Samat kassit luultavasti kiertävät meilläpäin talosta toiseen :D Nyt tuunasin pari pussia jouluisiksi, vaikkeivat mitään joulupusseja olleetkaan. Hiirelle vaan kuvaan tonntulakkipäähän ja eikö tullutkin heti jouluisempi :D Pakettikortteja tulee ilmaiseksi mainoksissa ja ostan niitä alennuksesta joulun jälkeen tai kirppikseltä. Myös joulukortteja ja joulupapereita olen joskus kirpparilta ostanut. Toki lahjoja myös, jos niikseen tulee. Jouluna tulee kulutettua niin paljon turhaan muutenkin, että yritän säästää sekä rahaa, että luontoa, jos vaan mahdollista.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Pipareita

Meillä vanhempi poika on ihan piparihullu. Voisi syösä niitä taikinana tai paistettuna vaikka joka päivä ja hän ehdottomasti haluaa joka vuosi piparitalon. Parina edellisenä jouluna olemme leiponeet pakastetaikinasta, mutta nyt taas tein ihan oikeaa taikinaa itse Paraisten piparkakkuohjeella. Tuntuu, että se on jotenkin kaikille tutuin ohje. Olen aiemmin tehnyt eri ohjeella, joka on ollut kovempaa ja helpommin leivottavaa. Eilen tein taikinan ja tänään pojan tullessa iltapäivällä rupesimme leipomaan. Poika jo heti ovella kysyi, että joko aletaan leipomaan, oli niin innoissaan.
Poika teki enimmäkseen tavallisia pipareita ja söi aimoannoksen taikinaa samalla ja minä tein reikäisiä pipareita. Olen useampana jouluna saanut lahjaksi ystävältäni pikkuleipiä tai pipareita, joihin on keskelle sulatettu karkkia ja halusin kokeilla samaa. En ole aiemmin tehnyt niin, koska ystäväni on ihan älyttömän taitava leipomaan, enkä uskonut pystyväni samaan, mutta viime viikolla näin kuinka Anu Harkki teki samoin ohjelmassaan innostuin. Ei se näyttänytkään niin vaikealta!

Reikiä varten pilkoin karkkeja. Anun ohjeessa oli nallekarkkeja, mutta en kaupasta niitä löytänyt, enkä jaksanut mennä toiseen, joten ostin Pirkan Vinkkareita.

Paistoin piparit lähes kypsiksi ja sitten lisäsin karkit koloihin. Paistoin vielä minuutin pari, kannattaa seurata, ettei karkit alka kiehua, vaan sulavat nätisti.

Piparit jäähtymässä. Tarttuivat vähän paperiin kiinni. Kannattaa jäähdyttää ihan jääkaappikylmäksi, irtoavat paremmin, eivätkä ala venyä. En tiedä, ehkä nallekarkit käyttäytyisivät paremmin.

Myöhemmin illalla koristelimme poikien kanssa valmiita pipareita.

Ja minä kasasin talon. Olisi pitänyt odottaa huomiseen, että osat olisivat kunnolla kovettuneet, mutta kun nyt iski innostus ja en tiedä ehdinkö enää loppuviikosta näperrellä. Jännittää valuuko viinikumiikkunat tai pehmeät kattopalat alas. Parasta kuvata röttelö, ennenkui sortuu :D Tuli vähän röllin tölli, eikä mikään kaunis talo, mutta isäntä sanoi, että tämä kuvaa huusholliamme paremmin :D Ja pääasia on kuitenkin se kun pojat saavat pyhien jälkeen rikkoa koko komeuden ja pistellä parempiin suihin.


Hauskaa oli!

Laatikot jouluksi

Viikonloppuna keittelin soseita valmiiksi ja eilen paistoin porkkana-, lanttu-, maksa- ja kurpitsalaatikkoa. Kolme ensimmäistä laatikkoa on tehty ihan perusohjeilla, jotka varmaan löytyvät joka keittokirjasta tai hakusanoilla netistä. Porkkanalaatikosta minusta jää aina puuttumaan jotain ja nyt lisäsin joukkoon vähän kanelia ja nyt olin lähestulkoon tyytyväinen lopputulokseen. Ikinä en varmaan saa täydellistä, sillä vain äidin tekemä on parasta ;) Kurpitsalaatikko oli ihan puhdas älynväläys. Kaupassa käydessä nappasin K-Kaupan ruokaohjemainoksen mukaani ja siellä oli bataattilaatikonohje. En kovin harrasta ulkomailta tuotuja juureksia tai vihanneksia, joten bataattilaatikko jäänee kokeilematta, mutta ajattelin kokeilla taipuuko kurpitsa laatikoksi, kun minulla vielä on muutama kurpitsa kellarissa.  Yhden Green hubbardin keitinsoseeksi ja lisäsin joukkoon hieman porkkanasosetta ja tein laatikon tällä ohjeella muuten paitsi, että en käyttänyt mannasuurimoita vaan samaa riisipuuroa, jota tein maksa- ja porkkanalaatikkoon. Minusta laatikosta tuli ihan hyvää. Meidän ukot eivät oikein kasvislaatikoista innostu. Maksalaatikko on kaikkien heidän herkkuaan. Minä taas en oikein voi sietää maksalaatikkoa... No tuli siitäkin ihan kelvollista, vaikka en kyllä voi sanoa, että olisin siitä erityisemmin nauttinut. Kaikkia laatikoita tuli neljä. Yhdet heti syöntiin, yhdet mummolle ja papalle ja kaksi lajiaan pakkaseen.
Ennen paistamista.

Kypsinä. Kurpitsalaatikko vielä uunissa.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Rätti-innostus ja jouluvalmisteluja

Olen iltaisin vähän neulonut ja kun ei nyt ole sen kummempaa inspiraatiota mihinkään isompaan niin olen tehnyt puuvillalangasta rättejä. En ole oikein koskaan neulonut mitään kuvio neuleita, joten niitä on aika kiva opetella räteissä. Löysin hyllystäni 7-8-luokkalaisille suunatun oppikirjan vuodelta 1980, Tekstiiliopas 1 Lankatyöt. Siitä löysin kuvio-ohjeita ja paljon muutakin kivaa, jota ehkä joskus voisin opetella. Aluksi kuvioihin tuli virheitä paljon ja rätin reunat eivät tulleet ihan suoriksi, mutta harjoitus näköjään tuottaa tulosta :) Ehkä minä vielä opin neulomaan vielä!

En tiedä, ehkä nämä päätyvät joululahjoiksi. Pitää vähän miettiä kenelle antaa, kaikki eivät ehkä innostu aina "hörhölahjoistani" :D

Olen jo aika kauan sitten neulonut ensimmäiset tiskirätit, mutta ne ovat olleet sellaisia ihan tavallisia ainaoikeinneuleita. Minusta nämä puuvillasta neulotut rätit on tosi hyviä. Kannattaa minusta pestä ne ennen käyttöä, koska niiden imukyky ei ihan uutena ole paras mahdollinen. Imukyky vain paranee pesujen myötä. Pesen rätit muun 60 asteen pyykin mukana ja joskus jos on jotenkin hygieenisyys arveluttanut tai pyykkiin jäänyt ummehtunut haju (joskus oikein sateisina aikoina, kun ei pyykki kuivu moneen päivään) olen keittänyt rätit kattilassa ja johan ovat raikastuneet. Täytyy sanoa, että minulla oli ennen kokeilemista vähän ennakkoluuloja, mutta ei enää.

Jouluvalmistelut etenevät pikkuhiljaa. Joka päivä olen siivonnut vähän jotain ja vienyt ehkä kymmenen muovikassillista turhaa tavaraa kirppikselle. Kirjoja, vaatteita ja kaikkea epämääräistä tarpeetonta pikkusälää. Hävettää tunnistaa itsessään hamsteri. Puolustaudun sillä, etten ole muka ehtinyt järjestellä, kun on ollut muita kiireitä, mutta liekö ihan koko totuus.... Vapauttava tunne kun pääsee rojusta eroon. Myös kierrätyspisteen säiliöt, oma roskis ja keskuslämmitysuuni ovat tulleet hyvin ruokituiksi :D Siivoaminen ei ole lempipuuhaani, yleensä vastenmielinen välttämätön paha, mutta täytyy myöntää, että voi se olla myös palkitsevaakin, kun näkee työnsä tuloksen.

Myös joulun ruuat valmistuvat pikkuhiljaa. Laitoimme tänään joulukinkun raikkaaseen veteen likoamaan. Se on ollut tönkkösuolassa. Pitää vaihtaa välillä uutta raikasta vettä, että saisimme kinkusta sopivan suolaisen. Olisi harmi, jos se olisi syömäkelvottoman suolainen. Keitin tänään myös porkkanasosetta porkkanalaatikkoa varten. Jospa huomenna paistaisi laatikot. Pojat haluaisivat piparkakkutalon, saa nähdä saammeko aikaiseksi tehdä. Päätin, etten stressaa joulusta, teen vaan sen mikä tuntuu kivalta. Jouluostokset on onneksi tehty. Kaupoissa kiertely ei varsinaisesti ole lempipuuhaani, varsinkin tavaratalot ovat ahdistavia. Onneksi niitä ei olekaan kuin 50km päässä lähimmät.

Perjantaina muuten aloitin loman. Kuukausi vuosilomaa ja sitten jään äitiyslomalle. Vapauttava tunne sekin kun ei tarvitse ajatella töihin menoa :)

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Neuleita taas

Kyläseuran jouluaskarteluillassa olisi ollut mahdollisuus tehdä röyhelöhuivia, mutta en siellä oikein innostunut, osittain siksi, etten jaksanut poikien kanssa keskittyä neulomaan. Viime sunnuntaina Tuurista innostuin kuitenkin ostamaan butterfly colour- lankaa, josta sitten tein tällaisen huivin. Onneksi katsoin askarteluillassa kuitenkin ohjeet, miten huivi tehdään ja helppoahan se olikin, vaikka aluksi epäilin. Näitä huiveja näyttää olevan nyt tosi monen kaulassa.

Joku aika sitten sain valmiiksi Novita polku- tuubihuivin. Vajaa kerä siihen meni lankaa. Äsken aloitin tuollaisen reikäneuletiskirätin tekemisen puuvillalangasta. Joku aika sitten Livillä oli Neulontakerho-ohjelmassa ohjeita erilaisiin kuvioneuleisiin ja tekivät niillä jotain pieniä rättejä. En ole ikinä neulonut mitään tämän tapaista, mutta rätteihin on hyvä kokeilla. Tähän tuli yhteen kohtaan virhe, yhdessä kerroksessa on liian vähän reikiä, mutta eipä se ole kovin vakavaa pöytää pyyhkiessä :) Muutamat sukat olen tehnyt myös. Jotenkin rentouttavaa tämä neulominen. Tänä viikonloppuna olen ollut ihan älyttömän väsynyt ja todella odotan perjantaina alkavaa lomaa. Tammikuussa se muuttuu sitten äitiyslomaksi.

Mieltä piristi kummasti kun tänään töistä tullessa pihalla tervehtivät isännän ja kuopuksen tekemät lumiukot!

Kirjalöytö

Vein muutaman kassillisen tarpeettomia kirjoja ja vaatteita lähikirppikselle ja löysin sieltä ihan mahtavan kirjan: Lars Johanssonin Vihreän keittiön (WSOY, 1986). Kirjassa on yli 700 sivua ja siitä löytyy omat lukunsa mm. hyötykasveille, lääkeyrteille, mausteyrteille ja ruokaohjeille. Kirja alkaa kasvisruuan historialla ja kulttuurilla, tiedolla vitamiineista ja hivenaineista ja luomuviljelystä. Eniten minua kiinnostaa lähinnä tiedot eri kasveista ja vähän ruokaohjeetkin, varsinkin liittyen vähän oudompiin kasveihin.

Farkkujen uudistus värjäämällä

Isännän muuten ihan hyvät farkut alkoivat olla vähän haalistuneet ja vähän kirjavat, joten päätin värjätä ne uudelleen mustaksi. Dylon-pesukonevärit on tosi käteviä ja olen niillä joskus lähinnä farkkuja värjännyt. Farkuitsa tuli kuin uudet. Ainoastaan miestä vähän häiritsi, että ruskeasta merkkilapusta tuli myös musta ja suttuinen, mutta ainakin talvella päällyspaita peittää merkin kokonaan.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Postipäivä

Viikko pari sitten tilasin amazon.comista muutaman kirjan, joista kaksi tuli tänään. Ensimmäinen käsittelee kanin kasvatusta, koska minua kiinnostaisi lihakanien kasvatus. On kiinnostanut jo pari vuotta, mutta en ole vieläkään oikeasti saanut aikaiseksi ottaa selvää mistä saisin kyseiseen tarkoitukseen eläimiä. Toinen mikä kiinnostaa on angorakanit villan takia. Kiinnostus niihin lähti oikeastaan siitä, että isän veljellä on poikasena 40-50-luvulla ollut "villakaneja", joita keritsivät ja mummo kehräsi lampaanvillan kanssa niistä villaa. Äitini osaisi kehrätä ja on ollut mielessä, että hän opettaisi minua, mutta vokki puuttuu. Joskus nuoremapana ajattelin, että ompa minulla vanhat vanhemmat, mutta nyt kolmekymppisenä tuntuu aika hienolta, että minua on kasvattaneet 40-luvulla syntyneet vanhemmat, jotka ovat opettaneet varmaankin aika eri juttuja kuin jos minulla olisi ollut nuoremmat vanhemmat :) Äitille ja isille minä useimmiten soitan, jos tarvitsen apua johonkin arkiseen käytännön asiaan.

(Myöhempi lisäys: tuon kanikirjan ohjeet joissain kohtaa eivät ihan vastaa Suomen eläinsuojelulakeja. Eli jos tästä jotain opimme niin sen, että jos vaan mahdollista tämän tyyppiset opaskirjat kannattaa hankkia omalla kielellä/omasta maasta. Tai jos ei se ole mahdollista, kannattaa aiheesta etsiä myös muuta tietoa ja vertailla.)

Toinen paketti, joka tänään tuli postissa sisälsi volgansienen, eli teesienen, eli kombuchan. Laitoin sen ohjeen mukaan kasvamaan ja valmistumaan. Tosin juttu, jota en tullut ajatelleeksi on, että olen raskaana ja ohjeissa ei nyt ihan hirveästi kannustettu käyttämään raskaan tai imettäessä. No katsotaan saanko tämän ihmeen edes elämään ja, jos saan, mitä sille teen... Pari vuotta sitten jouluna sain mieheltä lahjaksi Sofi Oksasen Puhdistus-kirjan ja sen myötä kiinostuin ihmettelemään mikä on teesieni tai maitosieni. Aloin niitä etsiä. Maitosienen eli kefiirin löysin jo aiemmin ja siitä tulee ihan hyvää "piimää". Kesällä pakastin siitä sinestä osan, osa pilaantui. Katsotaan jossain vaiheessa saanko sen pakastetun vielä henkiin vai menikö sekin pilalle. Kefiiri minulle maistuisi, mutta kärsin niin pahoin närätyksestä ja kefiiri pahensi vaivaa, että en tiedä voinko sitä käyttää. Kärsin närästyksestä aina, en ainoastaan raskaana ollessa ja välillä joudun käyttämään säännöllistä lääkitystä, koska ruokatorveni tulehtuu muuten ja sitten en voi syödäkään enää juuri mitään ja olo on yhtä tuskaa. No, menipäs vähän ohi aiheen... Aika hassua, että molemmat, sekä kefiirin että kombuchan löysin munanetistä.
Lisätietoa aiheista: volgansieni ja kefiiri

tiistai 6. joulukuuta 2011

Hamahelmikoristeita

Paikallisessa sanomalehdessämme Länsi-Savossa näkyy olevan askartelujoulukalenteri. En ole sitä joka päivä muistanut seurata, mutta muutama päivä sitten siinä oli hamahlemistä tehtyjä lumihiutaleita. Toissapäiväisellä Tuurin ostosmatkalla ostin piemässä loistavia helmiä ja perusalustoja, koska meillä oli ennestään jotain autoja ja koiria vain. Aamulla päätin kaivaa lehden esiin ja ottaa mallin talteen, mutta isäntäpä oli käyttänyt sen sytykkeenä. No eipä se haitannut, vähän mieleikuvitusta ja tien ihan omannäköisiä hiutaleita. Aion vielä tehdä lisää ja käydä ostamassa hopealankaa ripustamista varten. Näin sellaisen sopivan hopeakerän askarteluliikkeessä. Vanhempi poika teki auton, jota ajaa tonttu ja nuorempi teki pimeässä hohtavan sydämen. Kovasti ihmettelin, että meidän villi kolmevuotias jaksoi näpertää koko sydämen ihan itse.

Itsenäisyyspäivänä

Äiti ja isä olivat tänään syömässä meillä. Alkavat olla jo melkein harvinaisia vieraita meillä. Kävivät enne tosi usein, mutta nyt kun isä on sairastanut, ovat ymmärrettävästi käyneet harvemmin. Mutta tosi mukava, että jaksoivat tulla ja isäkin vaikutti jaksavan tosi hyvin. Tein viiriäispaistia. Käärin linnut pekoniin, maustoin pippurilla ja laakerinlehdillä, lisäsin vettä ja pistin uuniin kypsymään. Hyvältä maistui vaikka isäntä kyllä valitti, että hirveä työ silpiä luut pois ja jäljelle jää ihan mitättömän vähän lihaa.
(mä en tiiä miks ihmeessä nää kuvat kääntyy täällä väärinpäin?)

Paistin kanssa perunoita, porkkanapateeta, papusalaattia, sienisalaattia, suolakurrkuja ja etikkapunajuuria. Suurimmaksi osaksi oman maan herkkuja. Porkkanapateenohje on uusimmasta Yhteishyvän ruokalehdestä.
Papusalaatinohje oli jossakin vanhassa puutarhalehdessä. Salaattiin tuli vihreitä ja keltaisia papuja,vedellä huuhdeltuja suolapähkinöitä, paahdettuja seesamin siemeniä (jotka korvasin paahdetuilla auringonkukan siemenillä, koska minulla ei ollut seesamin siemeniä). Salaattiin lisätään kastike, jossa on valkoviinietikkaa, sinappia, öljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Mielestäni tosi hyvää. Miehet eivät uskaltaneet maistaa...

Jälkiruuaksi kahvia, omenapiirakkaa, kookoshentusia ja hedelmäsalaattia.

Meidän pöytä näyttää aika kirjavalta :D Astiamme ovat eriparia, rakastan vanhoja retrokankaita, joita käytän usein liinoina ja pöytää koristaa poikien askartelut ja muu hilpetööri. En harrasta niinkään sisustamista vaan romustamista :D

Luukeitto

Laitoin pakkaseen, sopivan kokoisiin pusseihin kaikki kesäpossun luut. Niissä oli enemmän tai vähemmän lihaa kiinni. Viime viikolla päätin tehdä lihakeittoa, mutta tulikin otettua sulamaan pussi jossa oli enemmän luuta ja vähemmän lihaa, eli keitosta tuli enemmänkin luu- kuin lihakeittoa. Mutta eipä tuo haitannut, hyvää tuli kuitenkin. Keitin luita ensin suola vedessä, kuorin vaahdon pois ja annoin kiehua hiljalleen lähes kypsäksi. Jossain vaiheessa taisin lisätä maustepippuria ja laakerin lehtiä. Otin luut pois vedestä ja erottelin vähät lihat irti jotka laitoin ne takaisin kattilaan porkkanan, lantun, palsternakan ja perunoiden kanssa. Parin päivän ruoka ja pieni annos myös pakkaseen hätävara-pikaevääksi.

Vain luut jäivät tähteeksi.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Ostoksilla torilla

Kävin naapurikunnan torilla ostoksilla tänään. Aika hyvä tarjonta kunnassa, jossa on kolmisen tuhatta asukasta :) Ihania isoja ahvenanmaalaisia omenia reilu 12 kg Kuuselan puutarhan omena-autosta ja hirvenliha- ja villisianlihameetvurstia palviautosta, jonka nimeä en nyt muista. Niin hyvää makkaraa, oli pakko heti kotona maistaa. Omenat säilyvät helmi-maaliskuulle kellarissa. Paitsi, että tulevat varmasti syötyä ennen sitä. Lapsuuden kodissani ostettiin aina jouluksi omenalaatikko ruokakomeroon. Jospa ottaisi saman perinteen omaan kotiin :)

Siivousjoulukalenterini on alkanut hyvin. Eka luukusta tuli tv-taso ja dvd/videokaapin siivous ja niiden lähiympäristö. Sattui tosi sopivasti sillä meillä on jo pari kuukautta lojunut "uusi" telkkari eteisessä, mutta sille ei ole ollut sopivaa pöytää. Toissa päivänä kaupungissa käydessäni löysin sille tason kierrätyskeskuksesta. Olisi ollut joka tapauksessa pakko eilen laittaa telkkarin ympäristö uusiksi.
Tänään siivousvuorossa oli vessan lavuaarin, sen alakaappi, peili ja hyllyt. Pitää ne pestä vielä ennen joulua vielä kerran jos toisenkin, mutta tuli nyt onneksi tehtyä paljon perusteellisemmin.

Joulukortteja

En ole saanut aikaiseksi askarrella kotona viime aikoina. Ei oikein iltaisin jaksa innostaa ja saan ihan työnpuolesta askarrella sekä lasten, että aikuisten kanssa melkein päivittäin. Vapaalla ei sitten kovin inspiroi. Paitsi neulominen viime aikoina. Onneksi oli se kyläseuran askarteluilta ja muutama päivä sitten seurakunnan lapsityö oli järjestänyt kerholaisten vanhemmille korttiaskarteluillan. Siellä sitten tein tällaisia. Tuo alimmainen kortti, jossa on langalla ommeltu kuusi on mielestäni aika kiva. niitä voisin tehdä vaikka kotona lisää. Noihin "sarjatuotanto" kortteihin on leimattu kuvia, joillakin intialaisilla käsin kaiverretuilla leimasimilla. Leimasimet on ihan tosi hienoja ja toimivia. Pitänee ehkä googlettaa niistä vielä, kun meni vähän ohi, mistä ne oli tilattu. Joku kytkös firmalla taisi olla Suomeen. Ehkä. Kiva, että joku järjestää tällaisia askarteluiltoja. En oikeastaan harrasta mitään sen kummemmin, kun en oikein työpäivän jälkeen jaksa lähteä mihinkään ja miehen työn takia en oikein voikaan sitoutua mihinkään säännölliseen viikottaiseen toimintaan. Nämä yksittäiset kurssimaiset illat sopii minulle paremmin kuin hyvin. Nyt on muutenkin tullut käytyä vaikka missä viime aikoina. En tiedä käynkö jotenkin alitajuisesti "varastoon", kun kohta olen vauvan kanssa kotona, enkä kuitenkaan tule lähteneeksi minnekään. Vaikka ehkä pitäisi silloinkin keksiä jotain menoja, edes joskus. Tiedän, että on itselleni vähän vaarallista jämähtää kotiin. Pienenä peikkona takaraivossa kummittelee edellisen vauva-ajan synnytyksen jälkeinen masennus. Enpä kyllä tiedä olisiko siihen auttanut, vaikka olisin vähän enemmän käynyt ihmisten ilmoilla. Ja turha minun on ehkä pelätä, että nyt käy samalla tavalla. Ainakin tiedostan sen mahdollisuuden ja toivottavasti osaan pyytää apua vähän aiemmin kuin viimeksi. Menipäs aika paljon ohi otsikon tämä postaus...

tiistai 29. marraskuuta 2011

Lehdestä luettua

Tämän päivän lehdessä ihan vierekkäin oli kolme uutista koskien ruokaa: koululaisen ruuassa oli pala jyrsijän päätä, kalan pyyntiaikaa ei tarvitse enää ilmoittaa, koska EU ei sitä vaadi ja valmisruuissa saa käyttää salmonellalihaa. Alkaa tuntua aina vain järkevämmältä kasvattaa ja tehdä ruoka itse. Ja ainakin selvittää aika tarkkaan, mistä oma ruoka tulee. Katsoin sunnuntaina Subilta Jamie Oliverin Ruokavallankumousta ja näyttää siltä, että Suomessa ollaan kohta hyvin lähellä amerikkalaista moskaruokakulttuuria. Ainakin näiden tämänkin päiväisten uutisotsikoiden perusteella.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Siivousjoulukalenteri

Joskus vuosia sitten olen ostanut kirppikseltä tällaisen kankaisen joulukalenterin, mutten ole ainakaan pariin vuoteen käyttänyt mitenkään. Nyt laitoin joka lokeroon pienen lappusen, jossa on jokin pieni siivouskohde, jonka ehtii kiireisenkin päivän iltana varmasti tehdä. Yhdessä lapussa lukee esim. naulakko ja toisessa lääkekaappi. Yhden komeron olen jakanut kolmelle eri päivälle. Sekoitin laput, enkä tiedä mitä mistäkin  lokerosta tulee. Katsotaan onko tämä oikeasti hyvä idea.


sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Simppeli sienisalaatti

Suolasin rouskuja useamman kilon ja niitä on nyt parasta alkaa syömään, jos aioin saada syödyksi ne ennen ensi syksyä. Laitoin sienet ensin pariksi tunniksi kylmään veteen likoamaan. Suolasieni purkkiin tein vähän uutta suola vettä. Pari tällaista lasipurkkia on jääkaapissa ja kellarissa on pari sankoa suolasieniä. En ole käynyt sankoja kurkkaamassa, joten toivon vaan, että ovat säilyneet.
Ja sitten vaan hienonsin sieniä vähän ja silppusin joukkoon raakaa sipulia. Voiko ruoka enää yksinkertaisempaa olla? Ja niin hyvää lämpimän ruuan kanssa tai ruisleivän päällä.

Leivänkannikoiden uusi elämä

Vaikka kuinka yrittää, ruuan tähteitä näyttää aina jäävän. Leivän kannat ei oikein maistu tai loppuleipä vähän kuivahtaa. Kuivuminenhan ei ole mitään pilaantumista, joten pilaantuneita leivät ei vielä ole. Kesällä leivänkannat meni hyvällä omalla tunnolla possulle tai viiriäisillekin ne maistuivat. Ja usein talvella leivät päätyvät pikkulinnuille ja lempilinnuilleni, närheille. (Oikeasti, närhi on minusta niin kaunis!) Vaaleasta leivästä olen aiemminkin kuivaillut korppujauhoa, kun minusta kaupan korppujauho on jotenkin "vanhan makuista" usein. Mutta eipä sitä korppujauhoakaan tietysti huushollissa ihan rajattomasti kulu. Enemmän minua on harmittanut ruisleivän hukkaan joutuminen. Meillä kun ei syödä mitään ruispaloja vaan ihan oikeaa ruisleipää, joka kaupassa tai myyjäisissä maksaa vähintäänkin sen 5 euroa/leipä. Pitäisi alkaa tehdä itse useammin. Ja sen hukkaan joutuminen harmittaa vielä enemmän. Älä ruoki hukkaa-kampanjan ruokaohjeissa oli leipäpuuron ohje. Täytyy myöntää, että kun luin sen, olin todella ennakkoluuloinen. Ihan turhaan. Puurosta tuli tosi hyvää mielestäni. Ainoastaan se vähän häiritsee, että sokeria siinä on aika rutkasti. Voisi ensi kerralla kokeilla maistuuko vähemmälllä sokerilla.
Leipäpuuro:
4 annosta
1l vettä
300g kuivuneita leivän palasia
4dl puolukoita (tai 2dl puolukkasurvosta)
2dl sokeria (tai enemmän maun mukaan)
(ripaus suolaa)

Keitä leivänpalat hiljalleen pehmeiksi. Sekoita välillä. Lisää puolukat. Anna kiehahtaa. Sekoita sauvasekoittimella, jos ei tarpeeksi tasaista. Lisää sokeri ja tarkista suola. (Itse en lisännyt suolaa.)

Valmis puuro. Nam!


Tämä kuva ei suostunut kääntymään oikeinpäin. Vaalean leivän kuivatuista paloista sain hienoa korppujauhoa tällä masiinalla. Olin ostanut sen kesällä Lidlistä kahdellakympillä ja unohtanut kaapin perille. Tässä tuli oikeasti tarpeeseen. Kuivia leipiä ei muuten saa hienoksi.

Ja valmis korppujauho!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...