Sininen tupa: marraskuuta 2023

Tämän kertaisessa yhteispostauksessa pohditaan sähkön säästämistä ja vastuullista kuluttamista.

Sähkön suhteen olemme erikoinen talous; meidän sähkölaskut ovat talvella paljon pienempiä kuin kesällä. Syy siihen on lämmitysjärjestelmämme, joka lämmittää talvella käyttöveden ja kesäksi lämminvesivaraaja laitetaan lämpiämään sähköllä. Veden lämmittäminen on ehdottomasti kaikkein eniten sähköä vievä juttu kotona. Uunimme on yli 20-vuotta vanha Ukko-Uuni, josta en tiedä saako niitä enää edes ostettua. Pienen metsästyksen jälkeen saatiin pari vuotta sitten hommattua uudet sisäosat uuniin. Meillä on katolla aurinkopaneelit, mutta vedenlämmityksen suhteen meitä palvelisi paljon paremmin aurinkokeräin. Siitä on ollut puhetta pitkään, mutta puheet ja suunnitelmat eivät vaan jostain syystä muutu käytännöksi. Vuosittainen sähkön kulutuksemme on n. 9000-10000 kWh:a vuodessa, mikä on minusta melko kohtuullinen perheelle johon kuuluu 6 hlöä, vaikkei kaikki ihan aina kotona olekaan. Olen tosi tarkka rahan käytöstä, mutta sähkön kulutusta ja hintaa en jotenkin jaksa seurata päivittäin. Puoliso on yleensä tietoisempi sähkön hinnoista ja muistuttaa, jos sähkö on erityisen kallista. Silloin ei pestä pyykkiä tai tehdä uuniruokia sähköuunissa.

Meillä saattaa olla sähkösyöppöjä kodinkoneita, kuten vanhat Rosenlew-sähköuuni ja -jääkaappi. Meillä oli ihan uudet halvahkot versiot, mutta ne hajosivat 5-10- vuotiaina. Ja niiden tilalle on löytynyt lähes ilmaiset vanhat uskolliset koneet, joilla taitaa olla ikää kohta 30-vuotta. Ennen koneet tehtiin kestäviksi. Näiden hankintaan on ohjannut vahvasti myös raha. Usein laitteet tuppaavat hajoamaan silloin kun rahaa ei oikein ole. Ja kuten usein, väliaikaiset ratkaisut jäävät pysyviksi. Tai kunnes nämä koneet hajoavat. Muutama viikko sitten meillä hajosi astianpesukone. tai oikeastaan siitä hajosi vain luukku; se ei enää naksahtanut kiinni. Mietittiin koneen korjaamolle vientiä ja uuden hankintaa. Puoliso kuitenkin ajatteli ottaa koneen irti ja purki sitä hiukan. Jokin pieni osa oli painunut väärään kohtaan ja sen pystyi laittamaan takaisin. Nyt kone on toiminut taas ihan normaalista. Ainakin sille saatiin lisäaikaa.

Muuta tekniikkaa meillä on aika minimaalisesti. Telkkari meillä on, kohtuullisen pieni, tädin vanha, vaikkei kovin vanha iältään kuitenkaan. Muutama vuosi oli niin, ettei sitäkään ollut. Yhden lapsen huoneessa on tietokone, mutta sitä ei taida juuri kukaan paljon käyttää. Isommilla lapsilla on tietokoneet isänsä luona, mutta minun luonani eivät ole koneella. Ovat tottuneet tällaiseen ratkaisuun. Erossa telkkari ja kaikki tietokoneet siirtyivät ex-puolison kotiin ja minun luokseni ei ole tullut hankittua uusia. Osin rahallisista syistä. Olen kyllä ostanut kaikille kunnolliset kännykät taannoin, kun ajattelin, että inflaatio syö säästöjä ja laitteiden hinnat nousevat. Väittäisin, että osuin silloin oikeaan. Tietokonetta käytän töissä ja kuntapoliittisiin asioihin minulla on kunnan laite. Voisi kuvitella, että käyttäisin näitä laitteita omiin asioihini, mutta siihen on tarvetta ihan tosi harvoin. Teen kännykällä melkein kaiken tarvittavan. Viime aikoina on kyllä alkanut tuntumaan, että ikänäkö alkaa olla suurin este asioiden hoitamiseen puhelimella. Mutta siksi mulla on lasit, jos vaan muistaisi pitää niitä mukana.

Mielestäni vastuulliseen kuluttamiseen liittyy se, että hankitaan koneita ja laitteita hyvin harkiten. Ja sellaisia, joita voi korjata. Ihan jokaisen muodin mukaan ei siinäkään tarvitse mennä. Muutenkin meillä on lähes kaikki vanhaa ja kierrätettyä. Osin taloudellisin perustein, osin ympäristösyistä, mutta myös siksi, että meille ei ole hirveän tärkeää se, miltä omistamamme tavarat näyttävät muiden mielestä. Tämä pätee kotiin, kodin tavaroihin, autoon ja vaatteisiin.

Kuluttajina olemme aika huonoja. Meidän kulutustottumuksilla ei pyöritetä markkinataloutta isosti. Ruokakaupastakin ostamme ehkä vähän eri tavalla kuin keskiverto perhe, koska varsinkin kesällä ja syksyllä meillä on paljon omia kasviksia ja vihanneksia ja munia emme osta kaupasta koskaan. Osittain myös kala ja liha on muualta kuin kaupan hyllyltä. Vaatteet ovat kirpputoreilta- ja ne kaupan vaatteet, mitä etenkin perheen miespuoliset ostavat, käytetään ihan loppuun. On myös palveluja, joita emme osta. Puolisoni tekee itse pieniä kodin korjauksia ja minä leikkaan kaikkien perheenjäsenten hiukset. Tosin mun hiuksia ei kukaan leikkaa, niin ne ovat saaneet vaan kasvaa. Mutta ei me olla ihan "itse tein ja säästin"- ihmisiä. Joskus pitää kyllä tunnistaa ja tunnustaa, ettei jotain voi ja pysty tekemään itse ja silloin kannattaa kyllä hommata ihan oikea ammattilainen tekemään työ.

Sikäli en ehkä ole vastuullinen kuluttaja, mitä sillä nyt ikinä tarkoitetankaan, että ostaisin aina jotain luomua, lähiruokaa, reilua kauppaa jne. Monesti on ollut pakko ostaa sitä, missä on edullisin kilo- tai litrahinta. Se, että saa koko perheen vatsat täyteen, ja saa vielä hankittua joskus jotain muutakin kuin pelkkää ruokaa, ajaa ideologian ohi. Ehkä se sitten kompensoituu jossain muussa. En usko, että on vain yksi oikea tapa olla ja elää. Tai kuluttaa. Kohtuus kaikessa on se mun juttu.