Punamaljakas, syötävä sieni?

Löysin lahonneesta risukasasta paljon punamaljakkaita, Sarcoscypha austriaca. Olen löytänyt niitä joskus aiemminkin ja selvitellyt, mikä se on sieniään. Etsin sitä googlesta, YouTubesta ja instagramissa ja totesin, että sitä syödään Itä-Euroopassa. Kyselin neuvojakin. Sain ohjeeksi puhdistaa ja ryöpätä ja käyttää kuin mitä tahansa sieniä. Suomalaisista lähteistä löysin tiedon, että punamaljakas ei ole myrkyllinen, mutta sitä ei pidetä ruokasienenä. 

 Puhdistin sienet roskista ja mullasta ja pesin ne. Ryöppäsin ja paistoin pannulla voissa. Olen kahdesti näitä maistanut ja ne maistuvat hyvältä. Mieto sieni.

Sienipaikallani näitä kasvaa sen   verran runsaasti, että näitä kannatti kerätä.

Koska näitä ei Suomessa pidetä syötäviä niin kokeilin ihan omalla vastuulla. En varsinaisesti suosittele, kerroin kokemuksestani. 

Tee omalla vastuullasi, mitä haluat. 

En erityisesti kehota kokeilemaan. 

Ja muista: syö vain sieniä, jotka tunnet!!!

Monissa englannin kielisissä videoissa ja sivustoilla scarlett elf cap- sieniä syötiin jopa raakana ja ryöppäämättä ja myös kuivattiin. Kyseessä on samannäköinen sieni, mutta se on käsittääkseni Sarcoscypha coccinea,jolle ei ole suomenkielistä nimeä. 

Rikoin nyt pitkän blogihiljausuuden. On ollut kauhean täysi elämä. Liikaa tekemistä ja liian vähän luppoaikaa. Monenlaista on tapahtunut. Mutta toisaalta ei ole ollut mitään uutta jaettavaa. Tämä oli tarpeeksi uutta mielestäni.

Minulla ei ole tietokonetta ja blogin päivittäminen kännykällä on aika vaivalloista. 

Säilöntää: kesäkurpitsa-sitruunahillo & omena-tyrnihillo

Olen ollut aika hiljaa blogissa, koska olen ollut töissä ja tehnyt säilöntäjuttuja.

Olen innostunut kuivauksesta. Olen kuivannut omenaa ja sieniä. Ihan vähän mustatorvisieniä ja hiukan enemmän suppilovahveroita ja eniten sikurirouskuja, joka on sieni, jonka opin tunnistamaan tänä syksynä. Ihana sikurin tai curryn tuoksuinen pieni rousku, jota ei tarvitse ryöpätä.

Säilykekurkkuja sain sadosta vain vähän, mutta tyhjää pärempi sekin.

Tänään korjasin pois kurpitsat ja löysin vielä vähän minikurkkuja säilöttäväksi.

Tein kesäkurpitsa-sitruunahilloa:

N. 4l kesäkurpitsakuutioita

4 sitruunaa kuorittuna (siemenet pois) 

4 kirpeää omenaa.

8 dl hillosokeria.

Keitin aineksia pienessä vesimäärässä jonkin aikaa, lisäsin hillosokerin. Hienonsin sauvasekoittimella ja kuumensin sen jälkeen hetken. Tölkitin kuumennettuihin purkkeihin. Keitetyt kannet päälle.

Sitruunan kuoret laitoin tölkkiin ja etikkaa päälle. Annetaan tekeytyä. Siitä pitäisi tulla puhdistuainetta kodin siivoukseen.

Aiemmin tein myös tyrni-omenahilloa:

Litra tyrniä. Lisätään hiukan vettä. Kiehautetaan. Siivilöidään kuoret ja siemenet pois.

Lisätään tyrnimehuun reilu 4l kuorittuja omena lohkoja. Kuumennetaan, että omena alkaa pehmetä. Joukkoon kilo tavallista sokeria. Soseutetaan sauvasekoittimella. Tölkitetään.

Minulla olisi paljon kuvia sadosta. Jospa saisin kirjoitettua lisää loppuviikolla.

Sienisysteemit kaipailee rahoitusta

Olen nyt niin kovin innostunut sieniasioista, että jaampa teille tiedon, että Helsieni etsii joukkorahoitusta. Lisää tietoä löytyy täältä. Joukko rahoitus on minulle aika vieras juttu, mutta siitäkin lisää tuosta samasta linkistä, joka vie Joukon Voiman sivuille. En siis itse henkilökohtaisesti tunne näitä Helsienen ihmisiä, enkä ole tehnyt mitään mainostusdiiliä, kunhan vain innostuin. Vinkkinä kaikille sienifirmoille, mainostan sieniä erityisen mieluusti.

Sienijuttua mun lemppari tv-sarjassa...

...joka ei valitettavasti näy Suomessa. Ja ikävä kyllä Nat geo tv appia ei voi edes ladata täällä. Sarjan kolmannen kauden uudet jaksot ovat juuri menossa  rapakon takana, mutta edellisiä kausia löytyy jo helposti yuotubesta. Mun lempparit on Tony ja Amelia ja heidän permakulttuuripiha ja off grid talo rinteessä. Ne on niin ihania kaikkine eläimineen, mehiläisineen ja kasveineen... mun idolit! Nyt kyllä romantisoin ihan liikaa :-D

Mutta tämä pätkä näkyy ja muita tällasia pieniä. (Ja facessa voi seurata sarjaa sivujen kautta, jos kiinnostaa.) Tässä videossa Amelia näyttää kunka tekee teetä silkkivyökäävästä. Käävästä lisää suomeksi täällä, Jaakko Halmetojan sivulla. Luulen nähneeni näitä, vaikkeivat kai kovin yleisiä Suomessa olekaan. Ainakin tiedän nyt pitää silmäni auki kantosienien ja -kääpien kanssa.

Tänään söin ihan tuttuja ja tavallisia mustatorvisieniä, joita monen vuoden tauon jälkeen on putkahtanut niiden vakkaripaikkaan.

Mustatorvisienomuhennos

Torvisieniä muutama desi.

Kesäkurpitsaa kymmenen sentin pätkä pilkottuna.

Pieni sipuli.

Paistetaan pannulla voissa ja oliiviöljyssä.

Loraus kermaa ja neljä lusikallista kylmää aamukahvia.

Suolaa ja mustapippuria.

Lisänä perunaa, viiriäisen munia, salaattia ja tomaattia.

Melkein kaikki takapihalta.

Sienistä

Olen innostunut sienistä. Olen aina poiminut niitä ja tykkään niitä syödä. Joskus vuosia sitten ostin herkkusienen kasvatuslaatikon ja tänä keväänä kasvatin sieniä kahvinporoissa. Sienten viljely olisi tosi mielenkiintoista ja perehtymisen arvoista.

Jokin aika sitten luin tällaisen blogitekstin ja siinä on minusta loistavati kerrottu, miksi sienet ovat tärkeitä! Hetkiä Hertalla on muutenkin tosi ihana permakulttuurista kertova puutarhablogi.

Sieni-innostuksesta ja mielenkiinnosta kävin tänään myös Juvan tryffelikeskuksen avoimissa ovissa. Niitä on joka perjantai touko-elokuussa klo 12-13. Kannattaa vierailla! Ensi keväänä kuulemma tulee myyntiin myös tammen taimia, joissa on tryffeliymppi. Kovasti houkuttelee ostamaan sellaisen tai pari. Ne vaativat hoitoa ja maan kunnostamista sopivaksi ph:ltaan. Hapan maa ei käy. Eli pihaan ne meillä pitäisi hankkia, ei metsään. Jännittävää, että tryffelit kasvaa myös Suomessa. Jopa villinä!

Pihaan ja metsään voisi ajatella jonkinlaisia sieniviljelmiä. Pitää perehtyä aiheeseen lisää.

PS. Eilen keräsimme ensimmäiset kantarellit. 

Pökkelö

Olen jäänyt koukkuun näihin videoiden tekemiseen. Tämä video minun piti tehdä kun tulikin vahingossa kissavideo, jonka laitoin eilen tänne blogiini.

Meillä on ollut vuosia korkea koivun kanto pihalla. Se on tuulenkaato, joka on kaatunut jo ennen meidän muuttoa. Ehkä 13-15-vuotta sitten. Kannosta on ollut iloa hyönteisille, linnuille ja muille kasveille ja kääville. Ja toki meillekin. En arvannutkaan, että lahoavaa puuta voi olla näin mielenkiintoista seurata vuosia. Ja hyötyäkin siitä ollut, kuten tämä postaus osoittaa. Myös tässä postauksessa pökkelö on mainittu.

Ja tässä video:

Sienisankon toinen sato

Sienisankossa ei näkynyt ensimmäisen sadon jälkeen mitään elämää, luluunottamatta sisällä kasvavaa rihmastoa. Vein sankon alakertaan kellarin oven eteen, missä on pimeää ja viileää. Vähän olin kastelut sankkoa ennen sitä. Kävin äsken kellarissa ja huomasin, että kappas vain, taas on uusi sato kypysynyt! Ensimmäisestä sadosta on kulunut noin kaksi kuukautta ja kasvatuksen aloituksesta kolme kuukautta. Tänään herkutellaan taas sieni paistoksella!

Edellinen sienipostaus täällä

Sienten tarina jatkuu pannulle

 Tässä sienet eilen.

Ja tänään, en enää voinut vastustaa kiusausta. Pakko maistaa. Leikkasin koko ryppään irti ja pilkoin pannulle.

Kaveriksi sipulin versoja.

 Versotan aina keväällä nahistuneita yksilöitä vesilasissa. Nyt noista tikkuen rei'istäkin pukkaa versoja. Hassua.

Ja kaalia. 

Alkuvuodesta kaali oli tosi edullista ja ostin monta. Laitoin muutaman kaalin kannan kukkaruukkuun ja pari alkoi kasvattamaan uusia lehtiä.

Voita ja ripaus suolaa. Oli muuten herkkua. En ollut aiemmin syönyt osterivinokkaita ja sienet olivat iloinen yllätys. Mieto, hyvä maku ja "lihaisa" koostumus.

Nyt sitten odottelen, että sangosta putkahtaisi uusi satsi.

Tämä on ollut ihan älyttömän mielenkiintoinen projekti!

Sieniä kahvinporoissa

Alunperin törmäsin facebookissa tällaiseen artikkeliin, jossa kerrottiin, että käytetyissä kahvinporoissa voi kasvattaa sieniä. Meillä keittiön kompostiin ei välttämättä tule mitään muuta kuin kahvinporoja. Ruuan tähteet ja kuoret menevät lähes poikkeuksetta eläimille. Välillä mietin kahvinjuonnin lopettamista, mutta olen tosi addiktoitunut ja saan päänsäryn tai migreenin aamupäivällä, jos aamukahvi jää väliin. Ja saa kai ihmisellä joitain paheita kuitenkin olla. 

Koska facebook tunnetusti poimii mainosmateriaalia google hakujeni ja facebookin kautta klikattujen sivujen perusteella, sain seinälleni Hyvinvoinnin tavaratalon mainoksen sienten kasvatus paketista. Tilasin sen siltä istumalta. Mainos osui ja upposi.

Tässä tämä nyt on. Tänään meillä kävi paljon vieraita kuopuksen synttäreillä, keitimme paljon kahvia ja sain paljon materiaalia kasvatussankooni. Tästä se lähtee. Pitäkää peukkuja. Palaan asiaan asian edetessä.

Nämä on juttuja joita mainostaa mielellään ja joita hankkii erittäin mielellään. Tällaista tarvitaan!

Tässä vielä linkki Helsienen sivuille.

Näin sienet ovat alkaneet kasvaa.

Sadevesijärjestelmä ja keväisiä eväitä

Viime keväänä isäntä sai hankittua tällaisen säiliön, joka sitten viriteltiin rännin alle keräämään sadevettä. Käytännössä sadeveden käyttäminen kasteluun jäi vähäiseksi, koska säiliö on sen verran kaukana kasvihuoneesta, etten jaksanut aina vettä ylämäestä kantaa. Oli helpompaa pumpata uppopumpulla kaivosta, joka on kasvihuoneen edessä. Keksimme, että jos saisimme toisen säiliön, voisimme valuttaa veden putkea pitkin alemmas kasvihuoneen viereen. Ja säiliö olikin vain yhden puhelinsoiton päässä. Putket ovat entisiä viemäriputkiamme, jotka jäi tarpeettmiksi toissakevään remontissa. Metallinen putki on vanhaa sadevesiränniä. Rännit uusimme muutama vuosi sitten.

Putki kulkee hiukan maan alla, niin ei tarvitse kompuroida sen kanssa.

Raparperi kasvoi alemman säiliön paikalla. Olin jo pari vuotta aikonut siirtää sen lämpimämpään ja valoisampaan kohtaan. Nyt se sitten pakon edessä toteutui.

Ja vähän raparperia irtosi piirakkaankin. Tästä pääsemmekin siihen, mitä olemme syöneet (pizzan, tortillojen ja grillimakkaran lisäksi...) 

Joka kevät pidämme katiskaa, josta tulee aina jonkin aikaa pieniä herkullisia ahvenia. 

Joskus jokunen hauki. Lisänä friteerattuja nokkosia. 

Myös nokkoslettuja paistoimme yhtenä iltana pihalla. 

Äitienpäivänä löysimme nämä korvasienet. 

Perjantaina mies toi metsäreissulta vähän isomman saaliin.

Äitienpäivänä löysimme metsästä myös tällaisia sieniä. Metsässä näytti siltä kuin joku olisi heitellyt punaisia muovisia pullonkorkkeja ympäriinsä. Tarkempi tutkimus osoitti niiden olevan punamaljakkaita. Nämä siis eivät ole ruokaa, vaikka eivät olekaan myrkyllisiä. Luin kyllä jostain, että joissain maissa näitäkin syödään.

Olen kertonut monelle, etten pidä horsmaa parsan veroisena, enkä erityisemmin pidä siitä. Perun puheeni. Nämä oli tosi hyviä. Pannulle reilusti voita ja horsman versot. Tiristetään hetki, että pehmenevät. Päälle ripaus suolaa, pippuria ja sitruunan mehua. Syödään heti. Mahtavan makuisia. Sitruuna taittaa karvauden ja nämä tosi maukkaita!

Ja lopuksi päivän bongaus: sarvijaakko rappusilla.

Monta kuvaa jäi vielä laittamatta ja monta asiaa kertomatta. 

Mutta jatketaan sitten taas toisella kertaa :)

Älä huoli

Mä oon nyt tässä jo aika kauan ruikuttanut kurjuuttani. Mikään ei ole suoranaisesti muuttunut elämässä, mutta minulla on paljon parempi mieli ja sellaisia yllättäviä ilon pilkahduksia on tulvahdellut eri puolilta. Olen ollut niin hirmuisen vakuuttunut siitä, että kukaan ei tykkää, kukaan ei välitä ja että olen ihan surkea ja huono ihminen. Oikeasti on aika itsekästä juuttua tähän itsesääliin, koska siinä samalla kyllä tulen lytänneeksi kaikki läheiset, jotka ihan taatusti minusta välittävät ja minä en sitä välittämistä ota vastaan.

Ne ilon pilkahdukset ovat olleet nyt sellaisia, että minut on yllätetty ihan täysin, monta kertaaa tällä viikolla. Ihmiset, jotka ovat yllättäneet, eivät edes ole minun lähipiiriäni, eivätkä tasan tarkkaan tiedä mitään viime aikojen kurjuudestani. Elämä on todella ylläreitä täynnä ja olen hyvin kiitollisin mielin. Olen ollut alkuviikon töissä ja minulle tuotiin töihin pussillinen piirakoita. Vastapaistettuja karjalanpiirakoita ja sanottiin, että ole hyvä, tässä sinulle, hyvää ruokahalua. Ihanaa! Iltapäivällä eräs toinen rouva oli paistanut munkkeja vartavasten perheelleni. Uskomatonta! Nämä ihmiset tuskin tajusivat itse kuinka merkityksellisen teon tekivät. Samoin viime aikoina olen saanut useilta eri ihmisiltä omenoita. Osa perheelle, osa eläimille. Jopa melko vieraat ihmiset ovat niitä antaneet. Eilen äitini kertoi, että minun pitäisi ottaa yhteyttä erääseen rouvaan jolla olisi vaatteita meidän esikoiselle. Olen parin kuukauden aikana saanut lapsille vaatteita viidestä eri perheestä! Siinä on toki ihan hirmuisesti liikaa meille, mutta kaikki ovat sanoneet, että anna eteenpäin, jos en jotain tarvitse ja niinpä olen antanut niitä eteenpäin ainakin neljään eri perheeseen. Hyvä kiertää :) Minulla on tosi siunattu olo siitä, että tällaisia ihmisiä on putkahdellut juuri nyt kun itsellä on ollut oman pään kanssa tosi vaikeaa. Tuli vaan jotenkin mieleen tässä yhteydessä, että yhdessä Kirjassahan sanotaan, että ei kannata huolehtia huomispäivästä. Ei siitä mitä söisi tai millä itsensä vaatettaisi. Esimerkkiä voisi katsoa taivaan linnuista ja kedon kukista, ei nekään turhia murehdi. Tällaiselle krooniselle murehtijalle ja huolehtijalle tässä oli melkoinen opetus :) Asiolla on taipumus järjestyä!

Yksittäinen ilahduksen aihe on myös se, että isäntä toi minulle sunnuntai iltana muovikassillisen taulakääpiä. Aion kuivata ne hyttyssavuiksi ja mehiläissavuttimen polttoaineeksi. Käävät on omasta metsästä :) Ja eilen ilahduin ihan suunnattomasti kun käväisin kaupungissa työasioissa ja ehdin pikaisesti piipahtaa yhdellä hyväntekeväisyyskirppiksellä. Löysin sieltä jotain mitä olen kauan etsiskellyt. Itselleni sopivat lapikkaat. Nyt on talvikenkäasiakin järjestyksessä! Jos ensi talvena näet jossakin naisen lapikkaissa, se saattaa olla minä ;) Ne on sellaiset ihan perinteiset vaaleanruskeaa nahkaa, made in Finland. Lapset sanoivat, että äitillä on joulupukin kengät :D

Kiitollisin mielin tänään. Toivottavasti huomennakin :)

Eka muna

Meillä on nyt sitten yksi muniva kana. Kolmesta nuorikosta yksi on käynyt munimaan. En tiedä kuka niistä, mutta minulla on epäilykseni kyllä. Ja viisi kukkoa on liikaa jo... Viileämpää päivää ja inspiraatiota odotellessa... Joku päivä sitten syömme kukkopaistia.

Tomaatit kypsyvät yhden tai kahden kappaleen päivävaudilla, mutta tänään katsoin, että useammassa varressa alkaa olla kypsyviä. Tigerellan ja Red pearin lisäksi Romat ja Black Cherryt alkavat kysyä myös. Häränsydämistä ajattelin, että ovat jotenkin pölyttömättömiä ja hedelmättömiä, koska ensimmäisistä kukista ei alkanut kehittyä mitään, mutta niihinkin on tullut herneen kokoisia alkuja. Mutta epäilen, etteivät enää ehdi. Myös kalebasseja epäilin, etteivät tee ollenkaan mitään, mutta kuin kukkivat, mutta nyt on ilmestunut pieniä hedelmän alkuja niihinkin.

Älkää luulko, että saamme valtavasti avomaankurkkuja. Luultavasti emme saa muuta kuin vähän tuoreeltaan syötäväksi. Nämä ovat kaupasta. Olivat reippaasti alle euron kilo ja kotimaisia ja siksi ostin kotiin säilöttäväksi. Oma resepti vaan on niin paljon parempi kuin yksikään kaupan säilyke. Näitä hienoja lasipurkkeja dyykkasin työpaikan roskakatoksesta. Ja tilliä sain ison kasan enon puutarhasta. Itse en onnistu kasvattamaan tilliä. En tiedä miksi. Tosin tänä vuonna en muistanut edes kylvää sitä.

Kolmea eriväristä mehua. Etualalla ei ole omenamehua, vaan valkoisista viinimarjoista keitettyä. Äiti oli kerännyt niitä minulle sangollisen. Ihan uusi tuttavuus minulle.

Ikinä ei saa lähteä iltakävelylle ilman pussia tai kippoa. Ainakaan syksymmällä. Löysin ensimmäiset mustatorvisienet ja keltahaperoita. Nuo haperot olisi ihania, mutta valitettavasti ne on niin usein matoisia :(

Eipä muuta. Kiva viikko ollut, olen nähnyt tuttuja ja sukulaisia, joita en ole tavannut aikoihin. Ensi viikolla taas töihin.

Lopuksi uutinen, jonka feisbuukkikaveri oli jakanut. Hyvä muistutus aloitteleville eläinharrastajille. Itsekin jotenkin stressaan noita omia lemmikkejä, että onko varmasti hyvä niillä. Joutuu paljon enemmän miettimään ja etsimään tietoa kun en ole ammattilainen, eikä ole varsinaisia tuotantoeläintiloja. Onneksi on perheessä ihan ammattilaisiakin, joilta voi kysyä neuvoa. Ja ostaa rehua, ettei tarvitse pelkkää nurmikkoa syöttää :D 

Vuohenkello, kelpo vihannes!

Kirjoitin vuohenkellosta aiemmin.

Tuota kirjoittaessa oli vielä lunta maassa, enkä oikein voinut käydä vuohenkellon juuria kaivelemaan.

Jokin aika sitten remontin alta minun piti siirtää yhden kukkapenkin (sen ainoani) perennat uusiin kohtiin ja perustin oman vuohenkellopenkin. Nyt huomasin, että vanhassakin paikassa, missä on nyt myllätty, on vuohen kellon nuoria lehtiä. Lehtiä en käynyt maistelemaan, mutta juuria kaivoin kun olivat niin hyvän näköisiä. Jynssäsin ne keittiösienellä puhtaaksi ja keitin pehmeähköksi. Söin korvasienien ja viiriäisen munien kanssa. Kaikki muu oli omasta pihasta paitsi voi, jossa paistoin korvasieniä ja sipulia.

Vuohenkellon juuret olivat tosi hyviä! Vetävät minusta vertoja porkkanalle ja palsternakalle, eivät kuitenkaan ihan niin makeita. Paremmalta nämä maistuivat minusta kuin kaurajuuri tai mustajuuri, tai maa-artisokka.

Tätä lisää.

Ja se toive on helposti toteutettu, koska kasvi leviää hyvin elinvoimaisesti!

Kirjoja, kasveja, kevättä ja sellasta

Eipä ole paljon ehtinyt tällä viikolla keneella istumaan. Alkuviikosta oli työpäiviä ja sen jälkeen on kyllä ollut noita kevään kotihommia ihan kiitettävästi. Tiistaina työpalaverin jälkeen osallistuin muutaman työkaverin kanssa lähikaupungissa järjestettyyn naisten kuntoliikuntatapahtumaan. Ihan mukavaa oli vaikken olekaan mikään himoliikkuja vaan enemmänkin hyötyliikkuja. Kaupungissa käyn tooodella harvoin, vaikka sinne on "vain" 50 kilometriä. Vähän katselin kauppakeskusten liikeitä todetakseni vain, että enpä tarvitse mitään. Saan päänsäryn sellaisissa, koska siellä haisee muovi, kemikaalit ja kosmetiikka. Oikeasti. Kuulostaa pöljältä, mutta näin on. Kirjakaupassa oli kuitenkin pakko poiketa. No, yhdessä vain kävin. En uskaltanut muihin enää kun ensimmäisessä meni melkein 50 euroa. Näistä kuvassa näkyvistä kirjoista tykästyin erityisesti tuohon Josie Jefferyn Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen. On uusi kirja ja valottaa kyllä siemenasiaa kummasti. Siementen kerääminen on tärkeää! Olen niitä kerännyt jo vuosia. Aloitin 15- vuotiaana keräämällä niittykukkien siemeniä 4H-yhdistykselle. Tämä kirja antaa kyllä intoa jatkaa ja syventää harrastusta. En ole ollut mikään siemenfanaatikko tai -aktivisti ja ostamistani siemenistä on satunnaisesti löytynyt myös hybridejä. Enkä ole ollut mikään maatiaisintoilija myöskään, kun on ollut helppo mennä vain lähimarkettiin. Mutta tämä kirja ja bloggaajatoveri Keskeneräinen saivat kyllä miettimään, että ehkä jatkossa linja saattaa muuttua. Ainakin vähän, koska olen luonteeltani vähän löperö olemaan ehdoton.... Tuossa blogissa on muitakin aiheeseen liittyviä postauksia. Kannattaa lukea.

Kompostikirjan ostin vaikkei siinä itselle mitään niin kovin uutta olekaan.

Kompostointi vaan on niin mukavaa!

Ja vähän sama juttu tuon yrttikirjan kanssa. Paitsi, että niistä oppii aina vaan uutta koko ajan kun vaan lukee aiheesta ja opettelee käyttämään niitä. 

Kasvimaalla on nyt jo viikon verran ollut porkkanat, punajuuret ja retiisist kylvettynä. Niin ja palsternakat (omista siemenistä!) tietysti.  Ja jotain muuta mitä nyt en tässä jaksa muistaa. Tomaatit on kasvihuoneessa ja lantun sekä kaalin taimet tulossa.

Yrttipenkki puskee ruohosipulia, saksankirveliä, lipstikkaa, sitruunamelissaa, oreganoa, viinisuolaheinää, hyvänheikinsavikkaa, ilmasipulia..... niitä nyt ainakin. Timjami kuoli. Mutta viime kevään äitienpäivä salvia on selvinnyt!

Ja parsaa on vähän. Mutta katsokaa mitä rimpulaa. Ruohosipulin paksuista :D Se oli kyllä ihan tosi hyvää. Artisokka olisi syönyt ne kaikki, mutta sain niistä pari sentään. Onko tää joku villilajike, liian nuorta, liian huonossa paikassa kasvanutta vai mikä? Muutama vuosi sitten aloin sitä simenistä kasvattaa. Pitäisikö hankkia taimena? Auttakaa, jos tiiätte? (Tulipa muuten haikea olo, kun muistin saaneeni siemenet eräältä vanhalta rouvalta, joka nukkui pois vuosi sitten...)

Mutta eikö kaupassakin myydä kaikkia mini- tai babyvihanneksia. Nää on nyt niitä sitten :D

Ja nämä! Korvasieniä omasta pihasta. Niin ihania olivat! Oi tätä kevään ihanuutta.

Ja sitten... aika hömppäpömppää. Tilasin ameriikasta asti tikkareita ja pyykinpesupulveria. Onko järkee? Toivat kuorma-autolla tohon ulkorappusille :D Se on tää nykyaika kätevää.

Oikeasti halusin tilata vain tuon eteerisen geranium-öljyn ja E-vitamiini kapseleita. Kerron myöhemmin, mitä niistä teen. (Jos muistan) Mutta kun kerran niin kaukaa tilataan niin tilataan sitten enemmän, joten luomutikkareita 50kpl (vaikka ihan yhtä paha se on sokeri hampaille oli luomua tai ei...), pyykin valkaisujauhetta, lasten hammastahnaa (jota saa täältäkin...) huulirasvan lapsille ja viinikiveä. Viinikiveä ei kyllä oikein saa Suomesta, joten siksi tilasin. En kyllä tiedä miten sen kanssa leivotaan, mutta minusta on hauska kokeilla eriaisia asioita. Kaupan päälle sain kynän :D

Nämä ovat siis IHerbistä. Jos tilaat saat koodilla MUK451 5 dollarin alennuksen tai jos tilaat yli 40 dollarilla alennus on 10 dollaria. Siis jos se on ensimmäinen tilauksesi. Ja minä saan bonusta...

Pakko kertoa vielä tästä päivästä. Kävin ekaa kertaa katsomassa, millainen on mehiläispesä sisältä. Tutustuin kurssilla tosi mukavaan Anneen, jonka kotona tänään kävin pörriäisiä katsomassa. Yhtään ei pelottanut, vaikka luulin niin. Kyllä minä mehiläisiä vielä hankin. Onko se tänä kesänä, en tiedä vielä. Muutenkin oli mukava kyläreissu. Hauskaa tutustua perheisiin, jotka ovat kiinnostuneet samantyylisistä asioista. Teimme myös vaihtarit. Sain silkkikananmunia haudottavaksi ja vein heille maa-artisokanmukuloita ja hyvänheikinsavikan taimia. Piti viedä myös siemeniä, mutta unohdin. Täytyy laittaa postia.

Kyläilyn jälkeen vein mainoksia. Mainostin kasvimaakerhoa, jota aion kesällä ohjata. Toivottavasti tulisi myös kerholaisia. Kohderyhmänä on lapset :) Yksi kerholainen on omasta takaa, kaksi nuorinta on ikänsä puolesta liian nuoria ollakseen virallisia osallistujia.

Taulakäävästä hyttyssavu

Paistoin tänään lettuja pihalla, meillä kun ei ole sitä liesituuletinta ja olen luopunut kaikista teflonpannuista, niin en viitsi ainakaan kesällä käryyttää sisällä tupa sinisenä. Riittää, että se tupa on ulkoa sininen, heh ;D

Mutta itikat pahalaiset meinaavat kiusata kun on melkein paikallaan. En hirveästi harrasta hyttyskarkoitteita, kun minusta ne nyt ei kovin auta sitten kuitenkaan. Mutta koivun taulakääpää olen kuivattuna ja pienennettynä polttanut hyttyssavuna. Tosin en sitäkään lasten lähellä. Vaikka olisi kuinka luonnon aineen savua, niin se haisee pahalle ja käy henkeen jos on liian kauan siinä lähettyvillä. En tiedä sitten sen turvallisuudesta kuitenkaan, tuskinpa sitä on kukaan tutkinut. Muistan tämän ohjeen lukeneeni joskus 90-luvulla 4H-järjestön Nuorten Sarka- lehdestä.

Meillä on pihalla noin kymmenen vuotta sitten kaatuneen vanhan koivun pökkelö, jossa kasvaa taulakääpää tosi paljon. Käävät lähtevät irti aika helposti. Niitä vois itten kuivata ja pilkkoa kirveellä pienemmiksi paloiksi ja polttaa palamattomalla alustalla. Kääpä palaa kytemällä tosi kauan. Ja savuttaa hyvin karkottaen hyttysiä.

Tuossa yläkuvassa on kääpää korvattomassa vanhassa mukissa. Emme olleet käyttäneet kääpiä viime kesänä ollenkaan ja ne olivat säilössä ulkokatoksessa korissa. Kääpien sisälle oli muuttanut pihtihäntäisiä (ällöjä ötököitä! mutta harmittomia). Siksi tuo savuttaa ihan kauheasti ja paloi nopeasti. Käävän rakenne ei ollut enää ihan otollinen hyttyssavuksi. Toimi se silti. Pitää kai kuivata uusia loppukesäksi.

Isäni kertoi, että hän sisaruksineen valmisti tällaisista käävistä hevosen kavioita leikkeihin. Tarvittiin kaksi kääpää, joihin porattiin reiät. Reikään laitettiin keppi ja niin oli hevosen jalat valmiit. Sitten vaan hevosen jalat käteen ja mennä kopsuteltiin eteenpäin hevosena. Pitäisiköhän tehdä pojille hevosen jalat...

Vähän päivässä, paljon viikossa

En saa paljoakaan valmiiksi, mitä aion. Aamupäivä menee yleensä raivatessa, pyykkiä pestessä, laittaessa ruokaa ja tiskejä. Ja silti koti näyttää siltä kuin en olisi tehnyt yhtään mitään.

Mutta niin kai useimmissa perheissä.

Yleensä aina kesken työn, olipa se mitä tahansa joku aina haluaa jotain. Kaikki on vähän kesken ja levällään. Mutta onneksi se ei ahdista. Ainakaan koko aikaa. Ihan vaan joskus välillä palaa pinna.

Mutta tämä kevät on kyllä ihana. On tosi mukava olla lasten kanssa pihalla. Ja mieskin on nyt lomalla, joten voimme kaikki puuhailla yhdessä ulkohommia. Tosin vauva ei halua olla pihalla. Hän ei viihdy vaunuissa, nukkuisi mieluummin sisällä. Vaunuissa vaan jos joku niitä työntää eteenpäin. Sitterikään ei oikein miellytä ulkona. Kyllä neiti on vaunuissa pihalla miedän kanssa. Minulla on joku projekti kesken tontin joka kulmalla ja kun vauva alkaa kitistä, työnnän vaunuja aina niin kauan, että taas nukahtaa ja jatkan sitä hommaa mikä siihen lähelle sattuu :D Homma toimii!

Omasta pihasta löytyi jo korvasieniä. Ovat ihme kyllä sailyneet ehjänä eivätkä ole talloutuneet pienten jalkojen alle. Pojille on varoiteltu, ettei niihin saa koskea.

Tekisi niin kovasti mieli tehdä kastiketta, mutta netistä hakemani tiedon ja neuvolan ohjeiden mukaan, en taida sitten kuitenkaan tehdä. Imettäjille tai odottajille ei oikein suositella korvasieniä. Mutta eiköhän noille syöjiä löydy kuitenkin :)

Kasvihuoneessa on kaalintaimet alulla. Niissä on vielä muovi päällä varmuuden vuoksi, etteivät palellu. Taimia tulee ihan liikaa, mutta eiköhän nille ole ottajia.

Eilen keräilin salaatin joukkoon viinisuolaheinää, ruohosipulia, vuohenputkea, saksan kirveliä, poimulehteä ja lipstikkaa. Osan yrteistä käytin maustevoin tekemiseen. 

Tänään istutin valkosipulia.

Käänsimme kasvimaan miehen kanssa akkauatralla ja se on ihan loistava kapistus. Ihan turhaan ollaan hikoiltu lapion kanssa aiemmin. Ja onneksi ei tultu ostaneeksi jyrsintä! Olisi vaan hukattu rahaa ja saatu juolavehnä leviämään. Meillä on niin pehmeä ja multava maa, että tämä onnistuu näin vallan mainiosti. Ja varsinkin kun maata on syksyllä muokattu jonkun verran. Nyt vaan maan lämpenemistä odotellaan, että pääsee kylvöpuuhiin. Ei pidä hätäillä. Jos aloittaa liian aikaisin, voi tulla tehneeksi turhaa työtä.

Menneen viikon sapuskoita

Nyt kun olen ollut lomalla ja äitiyslomalla jo pari kuukautta, on ihan eritavalla aikaa tehdä ruokaa alusta loppuun itse. Itse tekemiseen kyllä motivoi myös se, että ruoka on lisäaineetonta ja puhdasta ja sitä on varastot pullollaan. Onneksi tuli ahkeroitua keväällä, kesällä ja syksyllä. Ja kun nyt syö näitä varastoja jää rahaa säästöön, koska kaupasta ei tarvitse ostaa esim. lihaa, vihanneksia, marjoja, mehuja jne. Säästöt tulevat varmaan jossain vaiheessa tarpeeseen, kun äitiysloma loppuu ja jään hoitovapaalle. Luulenpa, etten pidä tällä kertaa mitään kiirettä töihin. Pojat ovat menneet aikanaan hoitoon noin 10kk ikäisinä, mutta nyt tämä tuleva lapsi ei kyllä mene. Tosin en minä tiedä onko minulla enää töitäkään mihin palata,jos tämä kuntaliitos asia tässä maassa toteutuu. En ole kunnan töissä, mutta asia vaikuttaa silti omaan työpaikkaani väistämättä jotenkin.

Tässä jotakin mitä söimme viime viikolla:

Pinaattimunakas: Pakastepinaattia, oltermannin jämä raastettuna, munia ja pieni lorausmaitoa.

Paistettu voissa.

Oman possun ulkofileetä:

Mausteena pinnassa pippuria ja suolaa.

Paistettu reilu pari tuntia porkkanan, lantun, sipulin ja valkosipulin kanssa uunissa. Vähän lorautin oliiviöljyä ja porkkanan keitin vettä sekaan, etteivät vihannekset ihan kuivuneet. Lihan pinnassa seesaminsiemeniä, ihan hetken mielijohteesta ne siihen hujautin, koska ennen lihaa paitoin pellillisen sämpylöitä ja niiden päälle laitoin noita siemeniä. Joku voisi sanoa, että tämä oli mautonta, mutta minusta tämä oli pelkkiä perusmakuja ja hyvää sellaisenaan.

Minun ja isännän herkkua; uunissa paitettuja sian kylkiluita. Mausteena vain pinnassa suolaa ja pippuria. Pakastimme kaikki possun kylkiluut näin, koska ovat paistettuina tosi hyviä!

Mustatorvisienikastike:

Itse kasvatettuja/kerättyjä ja kuivattuja purjoa ja mustatorvisieniä.

Tämä kastike on lempparisieni kastikkeeni! (Ja tuo sienikirja on lempparisienikirjani)

Söimme toki muutakin viime viikolla, mutta tässä ehkä herkuimmat :)

Sitten oli vielä operaatio porkkanoiden pelastaminen. On pitänyt syödä porkkanoita ihan urakalla, sillä pakkasten aikana osa porkkanoista pääsi jäätymään, en tajunnut ajoissa avata kellarin väliovea, että sinne pääsisi lämpimämpää ilmaa :( Nyt on syöty paljon raakaa porkkanaa, porkkanaraastetta, keitettyja porkkanoita, porkkanoita ruuan seassa...

Kirjalöytö

Vein muutaman kassillisen tarpeettomia kirjoja ja vaatteita lähikirppikselle ja löysin sieltä ihan mahtavan kirjan: Lars Johanssonin Vihreän keittiön (WSOY, 1986). Kirjassa on yli 700 sivua ja siitä löytyy omat lukunsa mm. hyötykasveille, lääkeyrteille, mausteyrteille ja ruokaohjeille. Kirja alkaa kasvisruuan historialla ja kulttuurilla, tiedolla vitamiineista ja hivenaineista ja luomuviljelystä. Eniten minua kiinnostaa lähinnä tiedot eri kasveista ja vähän ruokaohjeetkin, varsinkin liittyen vähän oudompiin kasveihin.