No onkos tullu kesä nyt talven keskelle?

Olenkohan mä joskus ennekin käyttänyt samaa otsikkoa? No ei se haittaa...

Tulipahan vaan mieleen kun eilen istutin valkosipulia kasvimaalle ja tänään söin sosekeittoa, jonka raaka-aineet on ihan tuoreeltaan omalta kasvimaalta kerätty. Keitossa palsternakkaa, maa-artisokkaa, perunaa, persiljaa ja lehtikaalia. Lisäksi siinä on muutama aine ei-suoraan-pihalta: suolaa, valkosipulia, koskenlaskijaa ja maitoa. Oli tosi hyvää.

Joulu meni löhöillessä, laiskotellessa, nukkuessa, syödessä, sisällä vetelehtiessä. Nyt jo vähän jotain jaksaa. Mikä ihme ihmistä näin väsyttää ja laiskottaa...

Piristymistä odotellessa :)

Hyvää loppu vuotta :D

Hyvää joulua!

Kun aloittaa aamun rakentamalla Legoista seimen ja päättää illan rakentamalla pipareista joulukuusen, jonka ympärillä traktorit pyörivät piiriä, niin onko sillä nyt niin väliä vaikkei siinä välissä saanutkaan ihan joka nurkkaa ja komeroa siivottua? Joulumielen siinä sivussa kyllä sai :) Hyvää joulumieltä sinullekin!

Sukkia, ei muuta

Nämä päättelin tänään. Ei muuta. Piste.



Suolaista ja makeaa

Suolaisia kyyneleitä ja makeita nauruja. Niitä tänään. Ensimmäisiä kyllä enemmän. Silloin kun väsyttää ja kuormaa on liikaa kannettavana, on itku herkässä. Minä nyt teille kerron, että minä en jaksa. Lupaan yrittää hoitaa nämä asiat, jotka olen luvannut tällä viikolla, ensi viikolla, jouluna. Mutta sitten minä en enää lupaa mitään. Sitten minä teen ihan vaan omaan tahtiin. Jos teen. Ja vaikka juuri kirjoitin, että en lupaa mitään niin teen uuden vuoden lupauksen, että yritän: levätä, olla lasten kanssa, keskittyä vain tärkeisiin asioihin. Ja huom. vain yritän parhaani, en lupaa yrittää olla täydellinen. Tämä vuosi oli kova koulu. Ymmärsin paljon itsestäni. Vaadin liikaa. MINÄ vaadin MINULTA liikaa. Ei ole vika, jos ei tiedä. Ei kukaan tiedä kaikkea. Ei ole vika, jos ei osaa. Ei kukaan osaa kaikkea. Ei ole vika, jos ei edes opi kaikkea. Ei kaikki opi kaikkea. Ei ole vika, jos ei miellytä kaikkia. Ei kukaan voi miellyttää kaikkia. Ei ole vika, jos ei tule kaikkien kanssa toimeen. Kaikkien kanssa ei vaan kemiat kohtaa, vaikka asiallinen voi ollakin. Ei ole vika, jos ei aina jaksa. Kaikkia väsyttää joskus. Ei ole vika sanoa: "Ei". Se on taito, joka kaikkien pitäisi osata sopivissa tialnteissa. Ei ole vika olla herkkä. Joskus herkkyys on myös lahja. Ei ole vika olla minä. Minä olen arvokas ihan vain siksi, että minä olen minä. Minun ei tarvitse pyytää anteeksi sitä, että olen olemassa. Minä saan olla kiitollinen siitä, että minä olen minä. Sinäkin olet juuri hyvä tuollaisena. Kiitos sinustakin :)

Kiireen keskellä

Väsyttää. Pienin piirsi tussilla ison mustan söhryn keskelle olohuoneen lattiaa. Töissä ylipitkä päivä ja kalenterissa paljon merkattuja ylitöitä. Pyykkivuori odottaa kaappiin viikkaamista ja likaiset vaatteet tursuaa korista lattialle. Pöydän alus murusia täynnä ja villakoirat pyörii nurkissa. Ikkunoita en viitsi edes lähemmin tarkistella. Ei niistä väliä, kun on niin pimeää. Joulukortit ei varmaan ehdi sillä halvemmalla hinnalla. Tänäkään vuonna en teettänyt lasten kuvasta korttia, enkä askarrellut itse. Monenmonta lahjaa on vasta ajatuksen asteella. Lapset muistuttavat päivittäin pipareiden leipomisesta ja piparkakkutalosta. Ja esikoinen toi lapun, että koulu loppuu huomenna klo 13. Enkä minä tiedä mihin se menee kun olemme muut töissä ja hoidossa. Ei ole ollut kotona yksin. Ja mulla pääsee ihan kohta itku.

Alkuviikosta yhdessä työtilanteessa eräs henkilö luki runon. Ja voiko sen paremmin sanoa. Tältä nyt tuntuu:

Joulurukous

Tungoksessa, kun etsin edullista 

ja käytännöllistä joululahjaa

ja ostan hätäpäissäni tarpeettoman

ja tyhjänpäiväisen tavaran,

kohtaa minut, joulun Lapsi.

Tule minun tungokseeni

ja pane asiat oikeille paikoilleen.

Anna minulle rohkeutta

antaa lahjaksi jotain itsestäni.

Kiireessä,

kun siivoan ja paistan, ärtyneenä

viimetingassa valmistan joulua,

kohtaa minut, Joulun lapsi.

Tule minun kiireeseeni

ja pane asiat oikeille paikoilleen.

Anna minulle viisautta

valmistaa joulua myös itsessäni.

Väsymyksessä, 

kun en jaksa iloita joulusta

enkä hiljaisuudesta enkä levosta

enkä ihmisistä ympärilläni,

kohtaa minut, joulun Lapsi.

Tule minun väsymykseeni 

ja laita asiat oikeille paikoilleen.

Anna minulle ymmärrystä

ottaa vastaan Sinut

kaikissa niissä, jotka olet minulle antanut.

Tule lähelle, Vapahtaja.

Ihmeesi tee,

että jouluuni säteilee

taivaan ihanuus.

-Pia Perkiö

Taivaallista joulua

Varpunen jouluaamuna

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Zacharias Topelius

 

Tämä on yksi kauneimpia joululauluja ja pidän siitä paljon. Tosin juuri tämä laulu on ollut minulle aika vaikea, koska se alkaa useimmiten itkettää. Lapsena näin aina itseni tuon laulun tytön paikalla. Minulla on pieni, kuolleena syntynyt veli Taivaassa ja lapsena kai kuvittelin laulun kertovan omasta elämästäni. Edelleen aika ajoin, joudun nielemään kyyneileitä tämän laulun kohdalla.

Uskon hyvin lapsenomaisesti Taivaaseen. Uskon, että veljeni on siellä. Uskon, että isäni on siellä. Tänään mietin Taivasta ja joulua. Jouluhan on Jeesuksen syntymäpäivä. Ja Jeesus on Taivaassa. Me täällä vietämme hyvin maallista joulua. Emme monestikaan ajattele sen syvällisemmin koko asiaa. Mietin lattian pesua ja leipomista. Lahjoja ja lanttulaatikkoa. 
Ajattelin tänään, että ehkä Taivaassakin vietetään joulua. Ja itse synttärisankari on siellä läsnä. Ne on varmasti hienot juhlat. Viimeyönä enoistani vanhin oli myös liittynyt joukkoon, joka viettää taivaallista joulua.
Me täällä vietetään vaan tätä ihan tavallista, taivaallista odotellessa.

365.

Vuodessa on 365 päivää ja nyt tästä blogista löytyy kirjoitus vuoden jokaiselle päivälle. Tilastot nimittäin ilmoittavat tekstejä olevan niin monta. Enpä olisi huhtikuussa 2011 uskonut, että näinkin paljon ja pitkään jaksan blogia pitää. Eipä mulla tänään muuta :)

Kynttiläpäivä

Tänään on ollut taas sellainen vätystyspäivä... Ihan kertakaikkiaan veto pois. Aamulla kävin kahden nuoremman lapsen kanssa pyhäkoulussa. Esikoinen ja isäntä ja esikoisen yövieras olivat kotona. Pojilla oli ollut kivaa. Pyhäkoulussakin oli ihan mukavaa. Lasten serkku oli siellä myös ja mummo. Mutta kun tulin kotiin, oli hirveän ärtynyt. En jotenkin jaksaisi käydä missään. Alkaa väsyttää. Iltapäivällä kävi nuorimman kummitäti kylässä. Oli mukava nähdä. Kun vieraat lähti, isäntä haki pizzaa ja kebabin kylältä. Yleensä roskaruoka alkaa väsyttää ja tulee vielä huonompi olo, mutta tällä kertaa piristyin. Ja sain yllättävän inspiraation. Tein vähän kierrätysaskareita. Tällaista tuli:



Sulatin muutaman punaisen kynttilän pätkän vanhassa kattilassa miedolla lämmöllä. Olin joskus löytänyt kirppikseltä sydänlankoja ja noita tuollaisia metallijuttuja langan päähän, mitä lien nimeltään. Hinta oli ollut 30 senttiä. Kirppikseltä, ilmaiskorista, on myös nuo vähän lohkeilleet arabian kahvikupit. Teippiviritelmät pitävät sydänlangat paikoillaan, muuten ne kaatuisivat vinoon sulassa steariinissa.

Sulaa steariinia jäi yli, joten päätin kokeilla sytykeruusujen tekoa. Luulin touhua vaikeammaksi kuin se oli. Kananmunakenno revitään vain palasiksi ja siitähän niitä ruusuja sitten syntyi. Alemman puolen kuppeihin laitetaan kannesta revittyjä ja hieman rullattuja suikaleita. Sitten kastetaan steriiniin. Ja valutin sitä myös ruusujen päälle, että sain kaiken liemen käytetyksi.

Minulla on se projekti tavaran vähentämiseksi. Vaikka tässä teinkin uusia esineitä niin tavallaan kyllä vähensin varastojani. Niihin kun tuppaa kertymään kaikenlaista... munakennoja, kynttilänpätkiä, parittomia rikkinäisiä kahvikuppeja, muita sekalaisia kirppislöytöjä...

Olen aiemminkin muuten kirjoittanut kynttilöiden tekemisestä.

Tonttuja ja torttuja

 Itsenäisyyspäivänä ilmestyi tonttu kurkkimaan keittiön ikkunasta. Sipulista se oli alkuun vähän jännitävä ja sitä piti monta kertaa käydä katsomassa. Tiedetään, onhan tuo aika järkyttävän mauton joulukoriste :D Yliampuva suorastaan. Mutta juuri siksi se onkin niin hieno. Se oli pakko ostaa kirppikseltä vuosia sitten.

 Samaan aikaan kun tonttu aloitti kurkistelut, meillä sisällä keittiössä tehtiin torttuja. Mammukka sai vain sivusta katsella. Selleri oli oppinut 4H-kerhossa torttujen teon ja asiantuntevasti opasti pienempiä. Artisokka leikkasi ja taitteli. Sipuli annosteli hillon.

Ja hienojahan niistä tuli. Ja ihan joulutortun makuisia, mikä lienee se päätavoite.

Tänä aamuna pihahommissa. Artisokka meni mummolle yökylään. Isäntä kaupunkiin jouluostoksille. Mammukka, Selleri ja Sipuli ulkoili. Selleri kolasi lunta. Oikeasti poika teki kokonaan yksin tämän päiväiset lumihommat. Ei mikään turha jäbä :) Iltapäivällä Sellerille tuli ensimmäistä kertaa kaveri yökylään. Tänään on ollut mukava päivä. Meillä muuten isäntä hoitaa jouluostokset. On hoitanut jo kauan. Minä en oikein kestä shoppailua. Tulen kaupoissa kierrellessä vihaiseksi. Ja olen paljon nuukempi kuin isäntä. Sen takiakin hän haluaa ostella yksin. Vältämme riidan näin.

Itsenäisyys ja vapaus

Itsenäisyys ja vapaus. Anteeksianto.

Nelson Mandela tiesi näiden sanojen sisällöstä enemmän kuin moni tällä pallolla.

Minun piti tänään kirjoittaa itsenäisyyspäivästä, perheestämme, joulutortuista... Mutta kun kuulin uutisen Nelson Mandelan kuolemasta, teki mieli kaivaa komeron perukoilta vanhat valokuva-albumit. Yksitoista vuotta sitten kävin eteläisessä Afrikassa ensi kertaa. Turistina vierailin mm. yllä näkyvissä paikoissa. Talo on Nelson Mandelan kotimuseo Sowetossa, Johannesburgissa. Alemmassa kuvassa on näkymä Mandelan selliin Robben Islandin vankila saarella, joka sijaitsee Kapkaupungin edustalla. Vankila kierros oli todella mieleen painuva. Kävin myös joissain muissa apartheidiin liittyvissä museoissa. Yleensä niistä poistuessa ja kadulle astuessa tuli jotenkin outo olo. Häpeä siitä, että kuuluu valkoiseen rotuun. Ja ihmetys siitä, että kohtaamiset paikallisten oli yleensä hyvin lämminhenkisiä. Vaikka itsellä ei ole ollut mitään osaa eikä arpaa rotusortoon, niin sitä jotenkin hämmästyi siitä, että alkuperäiset afrikkalaiset eivät vihaakaan minua. Tätä on vaikea selittää. Oli hyvin hyvin vaikea myös ymmärtää sitä, miten ihmeessä ihmiset ovat voineet säätää niin julmia lakeja. Miten ihminen voi alistaa ja syrjiä toista ihmistä vain koska hän on eri värinen. Ja on vaikea käsittää myös se, että tämä ei ole mitään kaukaista historiaa. Apartheid päättyi vuonna 1991. Loppujen lopuksi emme tiedä paljonkaan asioista, jotka tapahtuvat tai ovat tapahtuneet jossain kaukana. Matkailu todella avartaa. Ja varsinkin, jos käy jossain muualla kuin niissä perinteisimmissä turistikohteissa. Ja jos ei pysty matkailemaan, toinen erittäin avartava asia on lukeminen. Ihan jokaisen ihmisen olisi syytä nähdä omaa napaansa pitemmälle. Tuntea oma historiansa, sukunsa historia, maansa historia ja edes jotain muiden maiden ja ihmiskunnan historiasta. 

Jumituspäivä

Eilen oli niskat jumissa, tänään pää. Sain eilen lihaksia rentouttavaa lääkettä, koska kipulääkkeistä ei ollut niskoihin mitään apua. Mutta nämä rentoutuslääkkeet kyllä pehmentävät pään. Olo on nuhjaantuneen sekava. Tuntuu, että puhun ja ajattelen kuin humalainen. Ei ihme, ettei näiden kanssa saa ajaa autoa. Mutta kipu on poissa. Vaikka tämä lääkitys tuntuu oikeastaan pahalta, voisin kuvitella, että olen sellaista ihmistyyppiä, joka jäisi helposti koukkuun tällaisiin pöhnälääkkeisiin. Ja noita lääkkeitä sai apteekista vain 60 kpl:n paketeissa. Ne riittäisivät tällä annostuksella kuukaudeksi. Jos koko satsin vetäisin niin huh huh... Mutta mukavaa on se, ettei koske. Niin paljon ainakaan. Lääkityksellä oli nyt myös se valitettava vaikutus, että vauvalta loppui nyt tissuttelu. Tai se mikään vauva enää ole, 1v. 9kk vanha jo. Ei taida olla niin vakavaa, jos maito "pilaantui". Surullista kuunnella kun toinen niin haikeana itkee :( Mutta tyttö tuntuu ymmärtävän, että maito on pilalla ja loppu. Ja on surullinen kun tajuaa tilanteen lopullisuuden. Noh, elämä on.

Koko päivä on tosiaan mennyt kuin sumussa, en ole oikein saanut mitään aikaiseksi. Aamulla vielä kuvittelin, että huomiseksi juhlapäiväksi koti olisi imuroitu, luututtu ja pölyt pyyhitty, mutta mitä vielä... Johonkin se aika vaan hävisi. Lihapaisti sentään on uunissa, joten ainakin juhlaruokaa on.

Tänään oli mukavaa kun veli kävi pienen poikansa kanssa kylässä ihan yllättäin. Meillä on yleensä veljen kanssa paljon puhuttavaa. Ja kyllä taas tänään tuli maailmaa parannettua. Olemme tosi erilaisia ja olemme monesta asiasta eri mieltä, mutta kyllä se on vaan veri vettä sakeampaa. Enää ei paljon yllätysvieraita käy. Tai vieraita ylipäätään. Minä tykkäisin kyläilijöistä. Mies taas haluaisi olla omissa oloissaan. Ehkä meillä ei käy vieraita kun emme itsekään käy juuri missään. Ja ehkä se vaikuttaa, että nykyään kaikki tapaavat vain näiden näyttöpäätteiden yms. laitteiden kautta. Mutta ei se ole sama asia.

Tästä "joulukalenterista" tulikin nyt sitten sairaskertomus :D

Neljäs päivä jäi väliin...

Eilen ei tullut tekstiä eikä kuvia, edes tietokone ei auennut eilen. Olin niin jumissa, että pelkkä pään kannattely teki kipeää. Oli pakko käydä lääkärissä. Sain lääkettä ja lähetteen fysioterapiaan.

Jos jaksaisin tänä iltana vielä kirjoittaa lisää.

Vapaapäivä; väsymystä, villasukkia ja vanhaa piimää



Minä mitään siivonnut tänään. On ihan veto pois. Ollut koko päivän. Pariin otteeseen olen jopa maannut sohvalla, mitä en ole pitkään aikaan harrastanutkaan. Olen katsonut tänään myös aika paljon telkkaria.

Ja siinä ohessa sain valmiiksi yhdet pienet villasukat ja aloitin toiset. Mutta minulla kipeytyy niskat neulomisesta. Ja kylmästä. Ja epäilen, että viime viikon nokkakolarillakin on osuutta asiaan, sillä eilen minulla oli vaikeuksia kääntää päätä oikealle. Tänään on ollut ihan paha olo ja se varmasti on ollut niskoista johtuvaa.

Löysin jääkaapista viikko sitten päivättyä piimää. Piimähän ei ihan helposti pilaannu, mutta ei se silti oikein houkutellut juomaan sellaisenaan. Päätin tehdä pitkästä aikaa ohrarieskaa ja piimäkakkua. Koska piimää oli litra ja kakkuun meni vain kolme desiä oli pakko tehdä myös rieskaa. Mutta koska rieskaan tarvitsee litran piimää, oli minun pakko jatkaa rieskataikinaa kahvikermalla. Mikä ei kyllä tietenkään haitannut yhtään, koska sehän vain paransi makua.

Piimäkakku on maailman helpoin kakku. Ei tarvita munia, eikä tarvitse vatkata mitään. Riittää, että ensin sekoittaa kuivat aineet keskenään ja sitten mittaa joukkoon nesteet ja rasvan. Sitten vaan paistetaan 170 astetta noin tunti. Minulla ei oikein ole kuivakakkuvuokia, joten paistoin irtopohjavuo'assa.

Ohje:

200 g	sulaa voita
6 dl	vehnäjauhoja
2 dl	sokeria
2 tl	soodaa
1 tl	neilikkaa
1 tl	kanelia
1 tl	inkivääriä
3 dl	rusinoita
3 dl	piimää
2 dl	siirappia

Sikäli poikkesin ohjeesta, että laitoin rusinoiden tilalle taloussuklaan palasia. Meillä syödään vain kylmiä rusinoita. Nehän menee ihan pilalle, jos ne paistaa. Eli ei siis rusinoita pullaan, kakkuun, maksalaatikkoon... Syötiin lasten kanssa puoli kakkua iltapalaksi. Toinen puoli menee varmaan aamupalaksi :D

Toisen päivän turinoita

Tämä päivä ei sisältänyt mitään kuvauksellista, joten ei kuvia.

Pelkkää tyhjänpäiväistä höpinää vain.

Maanantaisin on aina työpäivä. Ja tänään työpäiväni oli aikalailla toimistossa istumista. Tänään lähetin joulutervehdyksiä "yhteistyökumppaneille". Toimiston siivousta ja raivaustakin olisi ollut, mutta se sai nyt odottaa parempaa ajankohtaa. Ja työpäivä loppui kesken, sillä äsken juuri viimeistelin ja lähetin yhden lehtijutun. Kello taisi olla silloin noin kymmenen illalla. Ei näin mammukka, ei näin! Ei töitä kotiin... Ja kenekään ei nyt pidä luulla, että kirjoitan työkseni lehteen tai että olisin esim. toimittaja. Ei hyvää päivää näillä taidoilla ja kirjoitusvirheillä :D

Pieni lainaus tekstistäni, tai siis lainaus lainaamastani tekstistä:

"......Toinen melko yleinen ajatus on se, että ei meitä suomalaisiakaan ole kukaan auttanut, vaan yksin olemme joutuneet kärsimään ja taistelemaan vaikeina aikoina. Luulo ei kuitenkaan aivan pidä paikkaansa. Nyt itsenäisyyspäivän kynnyksellä, miettiessäni oman maan ja kansan historiaa, mieleeni tuli eräs lehtiartikkeli alkuvuonna ilmestyneestä Suomen ulkoministeriön julkaisemasta Kehitys- lehdestä. Siinä lainattiin Unicefin Suomen osaston historiikkia, jossa kerrotaan esimerkiksi siitä, kuinka vuonna 1946 Suomen lapsille oli tulossa 80 tonnia vaateapua, mutta tavaraa toimittava laiva ajoi Tanskan salmissa miinaan. Laiva kuitenkin onnistuttiin nostamaan ylös ja ihme kyllä vaatteetkin saatiin kuivattua Lauttasaaressa maailman pisimmällä pyykkinarulla, joka oli 10 kilometriä pitkä. Vaatteita oli kuivaamassa 40 vapaaehtoista. Unicef antoi myös ruoka-apua Suomen lapsille. Yksi ainoa laiva toi lokakuussa 1947 New Yorkista Helsinkiin 313 tonnia laardia ja maitopulveria. Itse Lastenlinnan ylilääkäri Arvo Ylppö oli vastaanottamassa laivaa. Tämän laivalähetyksen ansiosta 75000 suomalaislasta sai 242 kaloria enemmän päivittäiseen ruokavalioonsa kuin olisivat muuten saaneet....."

Näiden mietteden lisäksi törmäsin tänään töitteni ohessa erääseen luullakseni lainaukseen vuoden 1933 Pellervon vuosikalenterista:

"1. Veroilmoitus vaikka itku suussa, on tehtävä tammikuussa.
2. Viimeistään kun maat on paljaat, laita kuntoon koneet , valjaat. Toukotöissä kalliiksi käy paneutua monttööriksi.
3. Kun tilaat AIV-liuoksen ennen vappua, säästät monen monta rahalappua.
4. Moni kylvös on kesällä musta, jollei käytetä peittausta.
5. Isännän askeleet pellon höystävät, jos oraat eivät ala virota, vähän salpietaria sirota.
6. Ei ole lypsylle hoppua, jos vesi saa lehmiltä loppua.
7. On hulluus sula, kun lehmillä on suuri valkuaispula ja hepo syö apilaa. ( hepo pärjää timoteilläkin)
8. Moni ei tunne lehmän taksaa, maitoa sen askel maksaa.
9. Ota siemen sarasta, jolla vilja on parasta.
10. Tuosta tunnen tuhman miehen, laske ei, tai laskee väärin.
Syksyin syöttää ylen määrin, keväisin saa rehut ostaa ja jaloillensa karjan nostaa.
11. Moni on tarkka rahasta, tekisi vaikka kirpun nahasta vaatetta ihan, mutta perällä pihan tuhannet häviää tunkiosta eikä kukaan välitä vahingosta. (Typpi häviää, mikäli lanta pääsee palamaan)
12. Kiitos seurasta, onni myötä, tämä vuosi päättyy tälleen, ensi vuonna tapaamme jälleen."

Päivääni mahtui myös pari outoa kohtaamista.

Ensimmäinen tapahtui, kun ajoin työpaikan parkkipaikalle. Joku vanhempi herrasmies ajoi viereen parkkiin, avasi ikkunan ja sanoi: "Sulla roikkuu jotain mustaa tuolla auton alla." Minä vastasin vaan, että no ajoin viime viikolla kolarin ja ehkä siellä jotain repsottaa siksi. Mies kehotti olemaan ajelematta, ettei mitään tipu omien tai kanssa tielläliikkujien renkaiden alle. No minkäs teet, pakko minun oli lapset hakea ja tulla autolla kotiin. Tai pakko ja pakko... Loppu viikosta vien auton korjaamolle, kunhan korjaaja on saanut tilatut osat. Ajoin tosiaan nokkakolarin omalla tiellä naapurin kanssa viime torstaina. Onneksi vauhtia oli vähän ja vain peltiä rutistui, eikä ihmisille käynyt kuinkaan. Mutta kyllä se säikäytti. Molemmat jarruttivat, mutta autot vaan luisuivat jään päällä toisiaan kohti. Ikävä tunne se.

Toinen outo kohtaaminen oli kanalassa metsähiiren kanssa. Huomasin jokin aika sitten, että kanalan maalattiassa on reikiä. En tiennyt mikä otus on käynyt kanojen kupilla ruokailemassa, mutta vein sellaisen muovisen hiiren loukun kanala nurkkaan, siten etteivät kanat pääse kuitenkaan siihen. Tänään näin, että loukku oli kiinni, mutta vaikutti tyhjältä. Kun avasin loukun pienen otuksen tassu vetäytyi koloon maan alle. Kohta kanalassa hoiperteli kohmeisen oloinen metsähiiri. Se oli ilmeisesti ollut niin kauan kiinni loukussa, että oli raukka ihan jäykettynyt. Niin kylmä sillä ei voinut olla. Sain hiiren käsin kiinni ja napsautin sen loukulla hengiltä. Vaikka olen teurastanut eläimiä, jotenkin minua suretti se hiiri kun se oli niin kaunis. Hupsua.

Sain myös erikoista, ei-niin-jokapäiväistä, postiakin tänään. Sain Atrialta 7€:n lahjakortin. Olin viime viikolla ostanut pilaantunutta leikkelettä, jossa oli päiväys kuitenkin vasta 3.12. Tein asiasta reklamaation ja nyt sain hyvityksen. Aina kannattaa valittaa :D

Huomenna vietän vapaapäivää. Toivottavasti joulusiivouksen merkeissä.

Jorinajoulukalenteri- lätinäluukku No:1.

 Hyvää ensimmäistä adventtia :)

Tai aika lopuillaanhan se taitaa jo olla.

Mieleni on tehnyt julkaista jonkinmoinen joulukalenteri blogissani, kun monella muullakin sellainen on, mutta on vaikea keksiä mitään aihetta. Ja vieläpä mielenkiintoista ja omaperäistä. Joten päätin noudattaa omaa sekametelisoppa-, sillisalaattilinjaa, joka blogissa muutenkin toistuu. Ja nuo edellä mainitut aineksethan ovat vallan jouluisia :D Ja joulukalenterin löpinöitä tietysti höystävät lukemattomat kirjoitusvirheet :D

Ajattelin tässä joulun alla näyttää kodistani ja ehkä elämästäni sellaisia kuvakulmia, joita ei ehkä oikein usein näy. Ja kertoilla omaan jouluun valmistautumisesta.

Ihan oikeasti olen taas ihan hirmuisen väsynyt ja tuntuu, ettei mikään huvita. En saa mitään aikaiseksi ja koko elämä turhauttaa. En tiedä saapuuko joulu tähän tupaan lainkaan. Niin paljon olisi kaikkea tekemistä. En pääse juhlatunnelmaan, jos kaikki on ihan sekaisin ja sotkussa. Ja kaikki todella on. En ymmärrä, miten olen päästänyt kaiken tähän jamaan :( Tekisi mieli pyytää joku avuksi tai palkata siivooja, mutta ylpeys ei anna periksi. Lauantaina onneksi mummo ohjeisti ja avusti poikia siivoamaan alakerrassa.

Otin kuvan meidän rappusista, koska se taitaa olla ainoa siisti kohta. Pakko olla siisti, ettei pienet jalat, tai isommatkaan kompastuisi matkalla kerroksesta toiseen. Muutenkin tuo tila on ihana. Ihastuin siihen jo ensi kertaa taloa katsoessa. Kapealla ikkunalla on talvehtiva muratti ja pelakuut sekä rönsyliljoja. Kapean ikkunan lisaksi tilassa on kaksi muutakin ikkunaa ulos sekä ikkuna vessaan tuossa oikealla.

Meillä on "uusi" sohva. Keltainen ja isompi kuin entinen. Tuo vanha sininen on tuvassa toistaiseksi myös, mutta se on lähdössä pois. Toivottavasti ja mieluiten ennen joulua. Ihan äsken otin tämän kuvan ihan summamutikassa, pilkkopimeässä tuvassa. Meillä on nimittäin sähköt poikki. Syttyvät ja sammuvat vähän väliä. Kissa taisi vähän häkeltyä kameran salamasta...



Ehkä lähdenkin tästä nukkumaan. Mitäpä sitä pimeässä muutakaan ja tietokoneen akkuakin ehkä kannattaisi säästää. Joten huomiseen :)

Kaalikoristeita-koristekaaleja

Eilen ei vielä ollut lunta ja lämpötila oli reilusti plussan puolella. Aamusta olimme kuopuksen kanssa pihalla ja samalla kun tyttö touhuili leikeissään, ajattelin minäkin vähän touhuta pihaan jouluisia koristeita. Kaalimaallani oli vielä joitaitakin korjaamattomia kaaleja. Ne mitkä pystyi korjaamaan ihmisten ruuaksi on korjattu  kyllä jo aiemmin ja olen antanut eläimille lehtiä pitkin syksyä niistä kaaleista, mitkä eivät ehtineet tuottaa satoa. Kaksi vielä ihan hyvännäköistä kaalia kaivoin ylös juurineen ja istutin kukkapurkkeihin, joissa oli kesällä kukkia. Lisäksi laitoin asetelmiin Einon heittelemiä havuja sekä mustikan varpuja ja riidenliekoa lähimetsästä. Tuossa yläkuvan amppelissa on villiä maahumalaa. Se on kasvanut amppelissa kesästä asti. Mutta eiköhän se kohta lakastu.

Minua vähän harmitti kun en muistanut/saanut aikaiseksi ostaa syksyllä kanervia. Mutta eipä se haittaa enää, kun on nämä hyvin edulliset koristeet nyt paikoillaan :)

Liemessä, kaniliemessä

Aamulla minulla oli vielä 8 kania. Nyt niitä on enää neljä. Talvea vasten helpottaa kun syötettäviä ja hoidettavia on vähemmän. Nyt on ollut kanien hoidossakin helppo syksy. Herkkupaloja kuten mustikan varpuja, ei ole tarvinnut kaivaa lumen alta ja kaalimaalta on saanut otetuksi lehden, pari, päivässä tänne asti. Mitään kuvasarjoja en näistä kani operaatioista pysty ottamaan, koska minun pitää toimia nopeasti sillä aikaa kun nuorimmainen on päiväunilla. Esikoinen oli mummon luona ja keskmmäinen katsoi Paavo Pesusientä. Jos kaipaat kuvia kanin teurastuksesta niin esim. Harmaassa torpassa ainakin on tällainen postaus. Itse en ole käynyt kurssia, vaan opettelin itse. Lähtökohtaisesti katsoin mallia lampaan teurastuksesta ja samoin opein toimin kanin kanssa. Voin sanoa, että homma alkaa n. 10 kanin jälkeen olla jo pikkuisen hallussa. Minusta kaikkein vaikeinta on olla rikkomatta virtsarakkoa. Mutta ole kohtuullisesti selvinnyt siitäkin. Meillä on tällainen lopetusjousi. Jousi on niin jäykkä, että minun voimat eivät riitä sitä lataamaan. Tarvitsen mieheni apua tainnuttamiseen siitä syystä. Luulen kyllä, että jousi löystyy käytössä... en tiedä.

Myös lihan paloittelun olen itse opetellut. Olen pilkkonut siitä, mistä luotevimmin irtoaa. Vasta äsken löysin Kokki Kolmosen jäniksen paloittelukuvat ja täytyy todeta, että ihan hakoteillä en ole ollut. En ole kyllä ihan noin moneen osaan laittanut kuitenkaan. Ajattelin tänään tehdä kokeellisesti lihalientä kaikkein luisimmista kanin paloista, mutta niinpä näkyy Kolmonen tuon jänisjutun lopussa mainitsevankin. Ihan vahingossa tulee joskus oikeita ajatuksia :D

Ihan joka asiaa varten en jaksa netissä surffata, joten etsin lihaliemen ohjeita keittokirjoista. Oma talouskoulun oppikirja, jota viikottain melkein käytän ei lihalientä tuntenut. Mutta tänä syksynä osto- ja myyntiliikkeestä löydetyt 50-luvun kirjat tottakai tunsivat.

Tein näin:

Kattilaan kylmää vettä X-määrä. Luiset kanin jämäpalat joukkoon ja suolaa. Kuumenna hissukseen kiehuvaksi. Keitä noin tunti ja kuori samalla muodostuva vaahto pois. Kun liemi on suhtkoht kirkasta lisää joukkoon vihanneksia ja mausteita. Minä laitoin: palsternakka (kaivoin tänään kasvimaalta!), porkkana, pieni maa-artisokka, sipuli kuorineen (multaiset kuoret pois). Juureksia paahdoin kuumalla pannulla ensin hiukan. Mausteita: kuivattua lipstikkaa, kuivattua purjoa, kokonaisia maustepippureita, pari laakerin lehteä. Kirjojen ohjeissa käskettiin keittämään 5 tuntia, mutta koska palaseni olivat aika pieniä, niin vähensin aikaa jonkin verran. Ja tämä kannattaisi oikeasti tehdä puuhellalla. Mitä en nyt sitten laiskuuttani jaksanut lämmittää...

Siivilöi lihat ja muut roippeet pois. Anna liemen jäähtyä kylmäksi. Kuori pintaan noussut rasva pois. Pakasta tai käytä.

Minä en ole oikeastaan ikinä käyttänyt lihaliemikuutioita, joskus harvoin luomulaatuisia. Lihalientä olen ottanut talteen mm. keitetyistä kielistä. Myös kasviliemiä otan talteen kun pakastan vihanneksia tai keitän enemmän lisäkkeeksi.

Maistoin tätä ja oli hyvää!

Tein tänään myös lihapaistia huomiseksi ja ensi viikoksi. Tässä on kaupasta ostettua possua ja tänään laitettua kania. Ensin paistoin lihoja hetken pannulla. Sitten laitoin lihat, porkkanaa, palsternakkaa, maa-artisokkaa, pienen oman omenan ja sipulin sekä mausteet (pippuri, laakerin lehti, suola) uuniastiaan ja paistoin muutaman tunnin. Paistoin mukana myös possun lihassa olleen luun ja rasvan, jotka otin kypsänä pois. Ne antavat makua. Tykkään paistaa aika kypsäksi niin, että vesikin haituu noin puoleen ja lihat ruskistuvat päältä. Lopuksi lisään kiehuvaa vettä, että lihat uudelleen peittyvät, eivätkä ihan kuivahda.

Nam! Huomista odotellessa :)

Roinaa ja tavaroita

 Mulla on projekti. Yritän siivota nurkkia ja vähentää tavaraa. Yritän joka kerran kylälle mennessä viedä jotain pois. Viimeksi oli keräyspaperia, pahvia, metallia. Vaatteita ja tavaraa paikalliselle hyväntekeväisyys kirppikselle. Fb-kirppiksellä ja huutonetissä myytyjä tavaroita eteenpäin.

Ja silti. Minä en saa elämääni järjestykseen. Minulla on ihan selvä visio, miltä haluan kotini näyttävän, mutta kun käytännössä en saa aikaiseksi. Hirveän turhauttavaa.

Tässä tarpeeksi lähellä ei ole kirppistä, josta voisi varata pöydän ja myydä omaan pussiin tavaroita, mutta onneksi olen nyt saanut aikaiseksi myydä netissä. Jotenkin alkuun arastutti tehdä niin. Ja vähän taskurahaakin siitä on tullut. Saamme paljon lasten vaatteita tutuilta ja olen vähän niin kuin pitänyt sen periaatteen, etten myy sellaista, minkä olen saanut ilmaiseksi. Sellaiset tavarat laitan kiertoon ottamatta mitään vastineeksi. Mutta ihan aina en kyllä muista, mistä joku tavara tai vaate on meille tullut. Ennen joulua pitäisi kyllä saada koti aivan siistiksi. Toiveajattelua kenties... 

Asiasta ihan toiseen... Tein tänään muffineita ja ensimmäistä kertaa ikinä, ne näyttivät siltä miltä pitää. Johtuneeko noista silikonivuoista tai "uudesta" uunista, en tiedä.

Meillä oli sähköuuni rikki ainakin puoli vuotta, enkä voinut siinä leipoa mitään. Saimme yhdeltä tutulta perheeltä tällaisen vanhan kunnon Rosenlewin. Tämä on paljon parempi kuin entinen oli ikinä. Ostimme noin 7 vuotta sitten ihan uuden Ahman. Ostimme sen pakon edessä, kun se oli halvin. Halvalla ei taida saada laatua... Tästä uunista on luukun kahva poikki, mutta ajattelin korjata sen ohuella puurimalla. Kunhan saan etistyksi sopivan riman.

Hmm... eipä mitään tämän järkevämpää tällä(kään) kertaa....



Kysyvälle vastataan... vai vastataanko?

Viimeaikoina blogiini on päädytty mitä erilaisimmin kysymyksin. Pitäisi kai kirjoittaa niitä ylös :D Mutta kun on tätä parempaakin tekemistä. Pari vastausta:

Suolatun kinkun pakastaminen? Miksi ihmeessä se suolattu kinkku pitäisi vielä pakastaa. Suolaaminenhan on säilöntää. Ja vieläpä täysin ilman sähköä. Jos olet tönkkösuolannut kinkkusi, muista ottaa se ajoissa raikkaaseen veteen lillumaan, että liiat suolat lähtee pois ennen paistoa.

Voiko hiiri syödä viemäriputkeen reiän? En tiedä. Ei ole kokemusta. Kaipa se muoviputkeen voisi syödäkin...

Yökiskon puhdistus? Minä puhdistan hammasharjalla jossa on hammastahnaa, astianpesuainetta tai nestesaippuaa. En ole kyllä kiskoa käyttänyt pitkään aikaan...

Tuunailuja vanhoista joulukorteista



Tässä taannoin törmäsin useammassa tilanteessa keskusteluun joulukorttien lähettämisestä. Siitä on vaivaa, siihen menee rahaa ja aikaa sekä lähettäminen aiheuttaa stressiä. Korttien vastaanottaminen taas... joidenkin mielestä se on vähän turhuutta kun roskiin ne joulun jälkeen menee kuitenkin, toiset taas säästävät niitä vuodesta toiseen, kun eivät raaski heittää pois. Mutta samalla stressaa ja ahdistaa kun nurkat ja kaapit tursuaa ylimääräistä tavaraa. Hankalaa on.

Minusta on kiva lähettää kortteja. Tiedän, että monelle vanhemmalle sukulaiselle korttimuistaminen on tärkeää ja se ilahduttaa. Itse tykkään joulukorttiajasta kun postilaatikossa on joka päivä jotain kivaa. Ei ole niin väliä millainen kortti on; itsetehty, ostettu, tusinatavaraa tai vaikka ilmainen mainoskortti. Ajatus siitä, että joku pitää minua niin tärkeänä, että haluaa muistaa ilahduttaa. Kaikkein parhaita joulukortteja on kortit henkilöiltä, joilta ei odottanut saavansa joulupostia.

Minäkin säästän kortteja, mutta toisinaan olen kyllä uhrannut niitä askarteluun. Nyt vähän vähensin kortti varastoja. Säästin lähinnä sellaisia kortteja joihin liittyy erityisiä muistoja tai kortteja henkilöiltä, joita ei enää ole.

Tänään iltapäivällä innostuin askartelemaan koristeltuja tulitikkuaskeja. Nämä on niitä isoja tikkuaskeja. Sain tällä tavoin tuunatun askin viime jouluna lahjaksi. Olen aiemmin askarrellut töihin ja 4H:n arpajaisiin koristeltuja askeja talkoilla.

Koristelin molemmat puolet. Osa on päällystetty tavallisilla korteilla, osan materiaali on jonkun itse tekemistä korteista. Joten jos näet tässä aski kasassa oman joulukorttisi, älä pahastu, ota kohteliaisuutena. En ole heittänyt korttiasi pois vaan antanut sille uuden elämän. Sipuli askarteli myös. Liimasi jämäpaloja yhteen. Ihmeen näppärästi kävi vaikkei olla kotona koskaan yhdessä askarreltukaan. Tunnin ainakin näpersi, mutta sitten piti antaa tytölle lopputili kun alkoi syödä liimaa. Artisokka innostui myös. Askareteli myös tosi kauan ja teki kaikille läheisille joululahjaksi askin. Ja kun isotaskit loppui isi haki Artisokalle pieniä tavallisia tikkuaskeja pannuhuoneesta.

Nämä olisi aika kivan kokoisia joulutervehdyksiä lähettää myös postissa, mutta tiesitkö, että postissa ei saa lähettää tulitikkuja kun ne on vaarallisia. Tarkista vaikka tästä.

Irrotin korteista myös postimerkit. Otan aina kaikki postimerkit talteen ja toimitan ne Suomen Lähetysseuraan. Siellä on jatkuva postimerkkikeräys. Luulisi tätä pikkunäpertelyksi, mutta järjestö on kerännyt tänäkin vuonna lähes 40 000 euroa postimerkkihuutokaupoilla. Varat käytetään ulkomaisten kohteiden hyväksi eli niillä tehdään lähetys- ja kehitysyhteistyötä.

Eräkokki, makuja kairasta kaupunkiin

Sain ensimmäistä kertaa blogini vuoksi kirjan näytekappaleen arvosteltavaksi. Se kirja on keittokirja nimeltä: Eräkokki, makuja kairasta kaupunkiin

Kirjan kustantaja on Mtsäkustannus ja mielelläni tällaista kirjaa mainostan jo siksikin, että tuo sama taho julkaisee Metsälehteä, joka tulee kotiimme ja on hyvin luettu ja pidetty.

Tämän kirjan ohjeita en ole vielä ehtinyt testailla, kun jotenkin ei ole tullut kauheasti muutenkaan kokkailtua sen erityisempää. Sitä arkista vaan.

Kirjassa on tosi monipuolisesti ohjeita riistasta ja luonnonantimista. Erityisellä mielenkiinnolla katselin hirvireseptejä ja kalareseptejä, koska nämä eivät raaka-aineina ole minulle kovin tuttuja tai helppoja. Vaikka niitä sillointällöin omaan käyttöön saakin. Myös metsäkanalintu ohjeita katselin, vaikka niistä ei ole mitään kokemusta. Mietin, josko niistä saisi jotain vinkkiä noiden kesyjen lintujen valmistamiseen. Toki riistan ja kotieläimen maku saattaa olla hieman erilainen. Erityisen mielenkiintoinen aihe on kuivalihanvalmistus. Tosin on hyvin epätodennäköistä, että tulisi koskaan kuivata poronlihaa. Mutta uusista asioista on hauska lukea. Olisi kiva jos joka päivä oppisi jotain uutta, vaikka sitten kirjasta, jos ei ihan käytännössä oppisikaan.

Kirjaa mukavasti höystää ihmisten omat tarinat liittyen luontoon ja ruokaan.

Kyllä minä tämän kirjan hankkisin kirjahyllyyni. Kirja tulee ihan varmasti käyttöön.



Joulukorttiteline kirjasta

Tässä kierrätysaskartelijalle vinkki. Käyn työni puolesta sellaisessa käsityökerhossa ja siellä tuli vastaan tällainen kirjan kierrätysvinkki. Siellä töissä teimme tällä tavalla servettitelineitä, mutta minä päätin tehdä telineen joulukorteille. Joulukortit on olleet meillä vuosien varrella seinällä, "pyykkinarulla", kipossa, pinossa pöydällä ja sitten sellaisessa retrossa kankaisessa joulukorttitaskussa, jonka olen kirppikseltä löytänyt. Minä tykkään tosi paljon saada etanapostia. Ja lähettää myös. Ainoa vaikeus on se, etten henno heittää kortteja pois. Olen kyllä askarrellut ja tuunaillut niistä kaikenlaista vuosien varrella ja ehkä laitan postauksen niistäkin. Katsotaan. Mutta asiaan....

Hain tarvikkeet kirppikseltä. Ilmaiskorista vanha kirja ja 50 sentillä joululiina.

Leikkasin joululiinan sopivan kokoiseksi ja ompelin sen kirjan kansien päälle.

Taittelin kirjan kaikki sivut niin että aina kulmasta keskellepäin taitos. Oikeasti ei ole vaikeaa ja tämä oli tosi rentouttavaa, aivot narikkaan hommaa.

Sivukuva.

 Ja joulukortit aseteltuna telineeseen. Vanhimmat taisi olla vuodelta 2004 :D Minäkö hamsteri?

Vastauksia haasteeseen

En ole pitkään aikaan saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään järkevää. Olisi pari aihetta mielessä, joista haluaisin kertoa, tai oikeastaan ne kaikki liittyy kirjoihin. Haluaisin kertoa yhdestä kirjasta, jonka näytekappaleen sain arvosteluun. Kierrätysidean vanhasta kirjasta. Tilasin ison kasan kirjoja antikvariaatista. Esitellä oman kirjahyllyni omavaraisuuteen liittyvät kirjat. En vaan saa aikaiseksi aloittaa... huoh.

Viime viikko töissä oli aika vauhdikasta. Lähinnä yritin vain pysyä mukana ja ottaa opiksi. Selvisin. ...jee... Olen siis puolikas. Minulla oli viime viikolla 5 työpäivää, joista kaksi oli lauantai ja sunnuntai. Tällä viikolla on neljä työpäivää, joista yksi on sunnuntai. En taida oikein osata suunnitella kalenteriani. En taida osata sanoa ei.

Mutta nyt ihan johonkin muuhun... jokainen bloggaajahan seuraa omia tilastojaan (seuraahan?). No, äsken huomasin, että blogiini on eksytty Pupuleipomosta. Tietysti alkoi kiinnostaa, että mikäs se sellainen leipomo on. Ja huomasin, että minut on sieltä haastettu vastaamaan 11 kysymykseen. Ja tässä vastaukset:

1. Kerro mukavin lapsuusmuistosi

Onpa vaikeaa... kesät oli ihania ja ne kestivät niin kauan...

 

2.Oletko joskus voittanut arpajaisissa? 

Hassuin arpavoitto oli Pampers vaippoja vuodeksi esikoiselle. Olimme päättäneet kestoilla ja kestot oli jo hankittu kun voitto tuli. Esikoinen oli vieläpä niille allerginen, sai ihottumaa. Ja rekka, joka toi lavallisen vaippoja, ei päässyt meille kun kotitien mäki oli niin liukas. Vaippalava piti jättää enoni autotalliin vajaan 10km päähän :D

 

3. Mikä on lempimakeisesi?

Ne sellaiset isot, suolaiset, pehmeät salmiakkipääkallot, joita saa irtokarkkeina.

4.Onko sinulle tapahtunut jotakin selittämätöntä?

No äkkiseltään tulee mieleen se kun enkeli herätti minut herättämään mieheni. Meillä oli sisällä savua niin paljon, ettei eteensä nähnyt. Meinasimme kuolla savuun nukkuessamme.

5. Kerro painajaisesi jonka muistat?

Iso musta susi hyppäämässä kimppuuni ihan suoraan edestä. Jotenkin se ei edes ollut susi vaan paholainen. Melkein näen painajaisia tästä painajaisesta...

6. Kerro pienestä asiasta joka tuo arjessa sinulle iloa.

(Omani ovat esim. pirkan värilliset roskapussit ja earl grey-tee...)

Sipulin kikatus, Artisokan hauskat vitsit, kun iso kömpelö 8-vuotias vänkäytyy syliini kuin vauva...

7. Mikä on pahin paheesi tai piirteesi josta et pidä 

josta eroon pääsemällä elämäsi paranisi?

Jos oppisin laittamaan tavarat paikoilleen. Tai siivoamaan sotkut, enkä vain ohita ja väistele.

8. Joutuisit aikavääristymään ja palaisit nykyjärjelläsi ja 

mielelläsi aikaan jolloin olit 18-vuotias. Mitä tekisit?

Ehdottomasti en seurustelisi. Hakisin 4H-vaihtoon USA:n, johon jätin hakematta tämän "vakavan suhteen" takia.

9. Kerro kolme miellyttävää tuntemusta

Intialainen päähieronta, porekylpy, nukahtaminen

10. kerro kolme epämiellyttävää tuntemusta

Pohkeiden hierominen, hampaiden poraaminen, palelu

11. Tee tämä pikainen numerologinen tulkinta. Pitääkö se kohdallasi paikkansa?

Englanniksihan tuo on mutta suomenkielinen vastaava löytyy vaikka tästä.

 

Numero 8: Etsijä

Suunnitelmallisuus, itsenäinen työskentely ja realistisuus ovat numero 8 elämänopetuksina. Hänen luontainen optimistisuus ja usko omiin voimiin saa hänet näyttämään uhmakkaana ja uhkarohkeana. Uteliaisuus ja itsenäisyys tekevät hänestä maailmanamatkaajan, joka tutustuu uusiin ja mieltä kiehtoviin paikkoihin. Hän on keräilijä, joka keskittyy mielummin laatuun kuin määrään. Rahan ja omaisuuden kerääminen on yksi tapa kohdistaa omat päämääränsä itselle tärkeisiin asioihin. Ryhmässä hän on johtaja ja työskentelee tuotteliaasti ja aktivoi myös ryhmän tekemään parasta mahdollista tulosta. Tarve saada hankkeet päätökseen ei suo riittävästi aikaa pysähtyä miettimään omaa elämäänsä. Elääkö hän elämäänsä muiden avulla tai kautta vai saako itse päätettyä mitä tehdä elämällään?

En nyt ihan hirveästi usko tällaisiin. Tunnistanko itseni. No joo matkaajan tavallaan tunnistan ja keräilijän. Tosin minä kyllä taidan panostaa määrään enemmän kuin laatuun, jos täällä kodissa katselee ympärilleen. En kyllä kerää rahaa ja omaisuutta. Enkä missään nimessä ole johtaja tai työskentele tuotteliaasti. Tuo viimeinen lause pisti kyllä vähän miettimään...

Saippuakurssin tuotokset

Olin noin kuukausi sitten ystäväni kanssa kansalaisopiston saippuakurssilla. Olisin jo keväällä halunnut kyseiselle kurssille, mutta se oli täynnä. Yläkuvassa on kaikki saippuani, jotka tein. Teimme ystävän kanssa aina yhdessä kaikki "kiisselit" ja sitten viimeisellä kerralla teimme saippuoista tasajaon. Meinasin laittaa tähän postaukseen reseptit joilla saippuat on tehty, mutta kun minä olen vähän tämmönen huithapeli niin en löytänyt kurssin monisteita mistään. Kyllä ne varmaan jostain vielä putkahtaa... Suurin osa saippuoista on ihan sellaisella perusreseptillä, jossa rasvoina on kookosrasvaa (sellaista kovaa, jossa paistetaan munkkeja) ja oliiviöljyä. Lisäksi vein kurssille oman sian rasvaa, joka oli odottanut 2 vuotta pakastimessa juuri tällaista tilaisuutta. Olen ollut tosi arka itsekseni opettelemaan saippuan tekoa, koska lipeä on pelottanut. Kurssi antoi rohkeutta. Opettaja sanoi, että kyllähän sitä tulee käsiteltyä esim. kiehuvaa vettäkin tosi usein ja se on yhtä vaarallista kuin lipeä, jos vahinko sattuu. No niinpä, se on kyllä ihan totta.

Kuvassa ylhäällä vasemmalta: kookosrasva- oliiviöljysaippua ilman mitään "mausteita", sianrasvasaippua ilman "mausteita", sianrasvasaippua, jossa mukana kuivattua nokkosta ja tuoksuna petitgrain- eteerinenöljy.

Alhaalla vasemmalta: kookosrasva-oliiviöljysaippua kuivatuilla kehäkukan terälehdillä, sama kuivatuilla kamomillan kukilla ja vielä sama kuivatuilla maurinmalvan kukilla ja geranium- eteerisellä öljyllä.

Nuo ihan pelkät valkoiset saippuat ovat jotenkin ihanan puhtaita. Nokkossaippua vihreine väreineen ja kirpeine tuoksuineen on kuin vanha kunnon Sunlight-palasaippua. Ja kukkasaippuat on myös ihania. Maurinmalvan violetit kukat muuttuivat keltaisiksi saippuassa. Kamomilla ei tarvinnut mitään tuoksuja ja se tuoksuu ihan kamomillalta edelleen. Nokkonen, kehäkukka, kamomilla ja maurinmalva on omasta pihasta kerätty ja itse kuivattu. Tosin kerätessä en arvannut niiden päätyvän saippuaan. Geraniumöljy on iHerbistä ja Petitgrainöljy Hyvinvoinnin tavaratalosta. Possusaippuan ohje on Karppaus ja perhe- blogista.

Nyt vielä jonkin aikaa näitä kypsytellään ja osa pakataan joulupakettiin. Ystävän kanssa oli puhetta, että tekisimme saippuaa myös jatkossa yhdessä.



Ja vielä lopuksi... Jos ketään kiinnostaa, miten sain sitä sian ihraa niin se tapahtui näin:

Saimme kotipaikaltani tällaisen Teuva-keittimen sian kalttausta varten.

Kun sika oli teurastettu, otin talteen sisusrasvat sekä lihan paloittelusta yli jääneet rasvaiset roippeet. Myös nahkan otin suurimmaksi osaksi pois, koska paskatin (pakastin siis, mutta en nyt halunnut kirjoitusvirhettä korjata, koska sain tästä päivän parhaat naurut itselleni... :D)oli tosi täynnä, vaikka osan lihoista suolasimme saaveihin.

 Roippeet kiehuivat pehmeiksi padassa. Siivilöin kiinteät aineet lopuksi reikäkauhalla ja siivilällä vedestä pois. Annoin veden jäähtyä, jolloin rasva nousi veden pinnalle. Kaavin rasvan siitä talteen ja pakastin. Säilyi pakkasessa ihan raikkaan tuoksuisena kaksi vuotta.

(Voi olla, että joku olisi tehnyt tämän jotenkin toisin, mutta minäpä nyt satuin tekemään näin. Ei kannata pitää mitään täällä kirjoittamaani absoluuttisena totuutena :D ihan mutulla mennään...)

Luulen, että vanhaan aikaan saippua olisi tehty jo tässä vaiheessa lisäämällä lipeä tähän keitokseen. Ja nämä tarpeet olisivat olleet saippuaan liiankin hyviä.

"Saippuan keittämiseen tarvitaan 500g rasvoja, 1,5l vettä, 80-100g lipeäkiveä ja 1-2 tl suolaa. Vesi, lipeäkivi ja rasvat pannaan kiehumaan. Noin tunnin kuluttua saippua alkaa olla venyvää ja sakeaa. Silloin lisätään suola. Keitos saa kiehahtaa ja se nostetaan tulelta, kaadetaan muotteihin tai saa hyytyä keittoastiassa. Hyytyneenä erotetaan pinnalle muodostunut kova saippua erilleen. Pohjalle jääneen tummemman kerroksen voi myös leikata palasiin ja käyttää pyykkisaippuana. Keitos mahtuu kiehumaan n 3l:n kattilassa. Lipeäkiveä on yleensä käytettävä runsaasti." 

(Kirjasta: Sotavuosien konsteja ja korvikkeita)

Kirjassa on myös ohje saippuan keittämiseen luista. Sitä en nyt jaksa tähän naputella. Ehkä voin joskus, jos yleisö pyytää ;)

Pyhäinpäivänä

Toissaviikolla näin unta:

Minä ja perheeni olimme työpaikkani aulassa ja katselimme suurista ikkunoista kirkolle päin. Yhtäkkiä huomasimme, että pappa seisoi ulkona. Artisokka kiljaisi riemusta kirkkaalla lapsen äänellään: "Äiti, miksi sanot, että pappa on kuollut? Äiti, pappa elää!" Kaikki lapsemme juoksivat heti ulos papan luo, myös Sipuli. Oli kuin myös pienin olisi tuntenut papan, vaikka oikeasti he eivät ehtineet toisiaan tavata. Vai ehtivätkö sittenkin...

Vei kaksi vuotta ennenkuin näin isästä unta. Haudalla käyminen tuntuu edelleen pahalta. Rintaa puristaa musta möykky.

PS. Kuva on kahden vuoden takaa, silloin isä oli vielä elossa. Vein pienen veljeni haudalle silloin kynttilän. Sipuli mukana vatsassa. Mukana myös hirveä haikeus. Kuin tunne siitä, että ensi vuonna on haudalla kaksi muistettavaa.

Uusi vuosi uudet kujeet... vaikka eihän tämä vanhakaan vielä ole ohi

Tämän vuoden kalenteri ja ensi vuoden kalenteri...

Eilen oli töissä puhetta kalenteritilauksesta. Ne kai saapuvat pian. Minun mustat nahkaiset kalenterin kanteni jäävät vaille sisuksia ensi vuonna.

Tänään kävin Sellerin kanssa kaupungissa ja automarketissa näin tällaisen perhepäivyrin, jonka kannessa lukee Home sweet home. Minun oli ihan pakko ostaa se. Se kuvastaa sitä helpottunutta iloa, jota olen viime päivät kokenut. Eilen tuli oikeastaan julkiseksi se, että minä jään koko ensi vuodeksi hoitovapaalle. Tuntuu tosi hullulta, että aloitin uudessa työssä tämän vuoden alussa ja vein noin kymmenkuisen vauvan hoitoon. Nyt sitten haenkin yhtäkkiä hoitovapaata. Päätös kypsyi pikkuhiljaa. Enkä tosiaankaan ole ollut varma päätökseni oikeellisuudesta. Olen ollut tavattoman epävarma. Koko tätä vuotta kuvastaa hirmuinen epävarmuus. En tiedä mikä kriisi minulle on nyt iskenyt, mutta olen käynyt omassa päässäni tänä vuonna monen monta mylläkkää läpi. Olen ihan puhki ja poikki. Nyt olen kyllä huomannut saaneeni intoani ja itsevarmuuttani takaisin kun olen ratkaisuni tehnyt. Yöunenikin ovat parantuneet.

Halusin ostaa tuon kalenterin myös siitä syystä, että siinä on jokaiselle viidelle perheenjäsenelle oma lokero kullekin päivälle, lukujärjetykset sekä mm. tilaa kauppalistalle. Entisessä kalneterissa oli vain päivät, jotka täyttyivät lähinnä omista työjutuista. Sinne väliin sitten aina sulloin muita menojani ja lasten menoja. Usein kävikin sitten niin, että vapaapäivinä en muistanut katsoa koko kalenteriin ja monta kertaa unohdin lasten neuvolaa, lääkäriä, hammashoitajaa yms. Tärkeysjärjestykseni on ollut tänä vuonna väärä. Ensi vuonna kalenterini ja aikani täyttää ensisijaisesti perhe.

-----

Pitää kai tästä lähteä nukkumaan. Huomenna on epämiellyttävä tehtävä edessä. Sain viime viikolla kanoilleni kukon, joka osoittautui vihaiseksi hirviöksi. Kukot eivät kuulemma opi kilteiksi kun ovat tuon kannan ottaneet. En pääse edes munia hakemaan kun kukko ei päästä ohitseen. Se käy heti kiinni. Hullu se on sanon minä. Huomenna otan sen kiinni ja teurastan. Pakko. Pelkään vain, että se on pahan makuinen kun se on niin täynnä vihaa :D

Kuluttaa vai eikö kuluttaa... kas siinä pulma

Yksi lemppariohjelmistani on kakkosen hullujuttu. Useinkaan en muista sitä katsoa, mutta näkyyhän se täältä Areenasta. Tänään ohjelmassa pohdittiin kuluttamista. Aika jännä kaveri tuo saksalainen Rafael. Ei ole käyttänyt rahaa 3 vuoteen! Vähän tässä pompittiin aiheesta toiseen, mutta monenlaista tuli kyllä itse ajateltua ohjelman aikana. Katso ja mieti!

Itsetehtyjä ihovoiteita

Tänä aamuna räntäsade ei oikein houkutellut ulkoilemaan, enkä jaksanut ruveta siivoamaankaan, kun eilen vähän raivailin. Joten tein jotain, mitä olen jo tooosi pitkään suunnitellut. Nimittäin omatekoisia ihovoiteita. Asiaan vaikutti myös se, että minulla on taas ilmojen kylmettyä ihottuma pahentunut. Olen atoopikko ja allerginen jollekin, mutten edes oikein tiedä mille. En pysty käyttämään suurinta osaa apteekin rasvoista, herkän ihon tuotteista tai luonnonkosmetiikasta, koska monesti ne sisältävät aineita jotka vain saavat kuivan ihoni kukkimaan punaisin kirvelevin läiskin. Yksi aine on alkoholi, jota en siedä. Niitä näyttää olevan erilaisia tuotteissa ja vaikuttaa siltä, etten siedä mitään alkoholeista. Niitä on säilöntäaineina etenkin luonnonkosmetiikkatuotteissa ja esim. herkän ihon hiustenpesutuotteet saattavat niitä sisältää. Ilmeisesti muitakin allergisoivia aineita ihonhoito- ja pesutuotteissa on. Epäilen myös, että minulla on myös villa-allergia ja muitakin materiaaleja epäilen... Rasvana voin käyttää kookosöljyä ja apteekin Ceridal lipogeeliä. Mutta niillä iho ei kuitenkaan parane, helpottaa vain. Tänään kävin lääkärissä tarkistuttamassa Sipulin korvat. Tyttö oli kunnossa, mutta minä sain reseptin. Minulla nimittäin on ihottumaa myös silmäluomessa, aivan ripsien ja luomenreunan yläpuolella. Sain siihen voidetta. Lääkäri vanotti, että minun olisi pakko tilata aika ihotautilääkärille kun kerroin ihostani ja näytin pahimman ihottuma-alueen...

Mutta niihin rasvoihin, joita tein. Ohjeet ovat kirjasta Erinomaista! Kotitekoista!, jota olen jo aiemmin hehkuttanut.

Galenoksen ihovoide (ohjeen uskotaan olevan n. vuodelta 200jKr.)

24g mehiläisvahaa

0,8 dl oliiviöljyä

2rkl ruusuvettä (tai tislattua vettä)

3 tippaa geraniumöljyä

1. Sulata mehiläisvaha vesi hauteessa.

2. Lämmitä öljy pienessä kattilassa matalalla lämmöllä ja lisää se sulaneeseen mehiläisvahaan. Sekoita haarukalla, kunnes ainekset sekoittuvat.

3. Lämmitä ruusuvesi pienessä kattilassa ja kaada öljy/vaha seokseen tipoittain ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Vatkaa kunnes seos on jäähtynyt ja muuttunut voidemaiseksi. Lisää joukkoon tuoksuöljy.

4. Lusikoi puulusikalla (käytin puista voiveistä) steriloituun suurisuiseen lasipurkkiin, jossa on kierrekansi. Voide säilyy kylmässä ja valolta suojassa useita kuukausia.

VINKKI: puhdista astiat talouspaperilla, ettei vahaa ja rasvaa joudu viemäriin! Heitin paperit kompostiin, koska nämähän on luonnontuotteita kaikki raaka-aineet.

Tästä voiteesta tuli valkoista, kaunista, hyvän tuoksuista ja miellyttävää.

Puutarhurin käsivoide:

3 rkl mehiläisvahaa

1,2 dl seesaminsiemenöljyä

1 rkl kookosöljyä

1tl hunajaa

2 rkl kehäkukkateetä

3 tippaa laventeliöljyä

1tl ruokasoodaa

1. Valmista kehäkukkatee: mittää 1/2 tl kuivattuja kehäkukan terälehtiä kuppiin ja kaada päälle 1,2 dl kiehuvaa vettä päälle. Anna hautua kunnes haalenee.

2. Ohjeessa käskettiin käyttää mikroa, mutta minä tein näin:

Sekoita kaikki ainekset ja laita vesihauteeseen. Sekoita kunnes mehiläisvaha on sulanut ja ainekset sekoittuneet.

3. Kaada seos suurisuiseen steriloituun kierrekantiseen lasipurkkiin. Säilytä pimeässä ja viileässä.

Tästä tuli vaalean ruskeaa ja epämiellyttävän tuoksuista. Iholla tuntuu tosi hyvältä kuitenkin. Minä luulin, että minulla laventeliöljyä, mutte ollutkaan, joten laitoin White thyme- öljyä, jossa laventeli on yksi raaka-aine.

Jännityksellä odotan paraneeko vai paheneeko iho...

Raaka-aineet:

Mehiläisvaha sekä geranium ja white thyme öljy iHerbistä. (koodilla MUK451 saa ensimmäisestä ostosta 5 dollarin alen.) Ruusuvesi ja kookosöljy Hyvivoinnintavaratalosta. Oliiviöljy, seesaminsiemenöljy ja ruokasooda paikallisesta marketista. Hunaja uudelta ystävältä. Kehäkukka omasta pihasta. Jos olisin oikeasti omavarainen niin ainakin ruusuveden, mehiläisvahan ja hunajankin voisi saada omasta pihasta...

Vielä on mielessä ainakin yksi ohje, jota aion kokeilla, mutta nyt ei ollut raaka-aineita siihen. Jos jollakin on vinkki hyvään lääkeaaloehyytelöön. Mistä voi ostaa tai tilata? Noita edellämainittuja putiikkeja meinasin, mutta olisiko muuta paikkaa. Eikö nyt ole niitä aaloekutsuja ihmisillä? Saako niistä puhdasta oikeaa aaloeta?

Aitan paikka

Tähän se aitta sitten tulisi. (Tämä on jatkoa eiliseen postaukseen.) Tässä on tasaista ja "tie" kulkee vieressä. Logistiikka paljon helpompaa...

kuin tänne, mihin oikeastaan haluaisin aitan. Kalliolle kukkulalle sen haluaisin. Mutta olen realisti ja tajuan, ettei meillä ole intoa kantaa hirsiä ja muita tarvikkeita umpimetsään.

Mutta tuon realistisen aitan paikan "takapihallakin" on hieno kallio. Näen jo lapset hyppimässä siellä. Voi olla ihan hyväkin, että "tie" on lähellä. Pääsee nopeammin terveyskeskukseen paikattavaksi :D