Taivaallista joulua

Varpunen jouluaamuna

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Zacharias Topelius

 

Tämä on yksi kauneimpia joululauluja ja pidän siitä paljon. Tosin juuri tämä laulu on ollut minulle aika vaikea, koska se alkaa useimmiten itkettää. Lapsena näin aina itseni tuon laulun tytön paikalla. Minulla on pieni, kuolleena syntynyt veli Taivaassa ja lapsena kai kuvittelin laulun kertovan omasta elämästäni. Edelleen aika ajoin, joudun nielemään kyyneileitä tämän laulun kohdalla.

Uskon hyvin lapsenomaisesti Taivaaseen. Uskon, että veljeni on siellä. Uskon, että isäni on siellä. Tänään mietin Taivasta ja joulua. Jouluhan on Jeesuksen syntymäpäivä. Ja Jeesus on Taivaassa. Me täällä vietämme hyvin maallista joulua. Emme monestikaan ajattele sen syvällisemmin koko asiaa. Mietin lattian pesua ja leipomista. Lahjoja ja lanttulaatikkoa. 
Ajattelin tänään, että ehkä Taivaassakin vietetään joulua. Ja itse synttärisankari on siellä läsnä. Ne on varmasti hienot juhlat. Viimeyönä enoistani vanhin oli myös liittynyt joukkoon, joka viettää taivaallista joulua.
Me täällä vietetään vaan tätä ihan tavallista, taivaallista odotellessa.