perjantai 31. toukokuuta 2013

Retiisi ja rucola

Ei mulla mitään varsinaista asiaa.
Olenpahan vaan blogikoukussa.
Ja se pakottaa tuottamaan täytepostauksia :D


Kurkkasin tänään juures harson alle. Porkkana komeasti taimella. Punajuurikin, paitsi itänyt liian harvakseltaan. Täytyy tehdä paikkauskylvö. Retiisit on syötävän kokoisia.

Rucola syömistä vaille valmista kasvihuoneessa. Tomaatti kukkii. Kaalin, kurkun ja kurpitsan taimet pitäisi istuttaa. Paitsi, että kaivuri on vielä pihalla ja sen täytyy kulkea kasvimaan päältä pois, joten loput kylvöt ja istutukset odottavat sitä.

Eksoottiset uutuuskokeilut yllättivät. Mansikkakoisossa monta kukkaa ja yksi iso raakile. Luulen sen olevan raakile. Näyttää pieneltä vihreältä paperilyhdyltä. Viidakkokurkussa monta pientä kurkun alkua. Viime kesänä ne eivät kasvaneet pikkualkuja pidemmälle.

Artisokan kanssa poimimme kuusenkerkkiä. Meinasivat jo kasvaa liian isoiksi. Monessa blogissa on keitetty kerkkäsiirappia. Siksi itsekin innostuin taas. Kerkät ovat nyt kylmässä vedessä yön yli. Huomenna keitellään.

Alkuviikosta tein raparperichutneytä.

Olen ollut tällä viikolla 3 tuntia töissä. Pidän pois ylitöitä. Ihan kesälomalta tuntuu :)

Eilen ykkösellä oli ihana pikkuruinen hyötypuutarha kaupunki parvekkeella. Hyvin inspiroiva, vaikka itsellä onkin tilaa huikeat 2000 neliötä.

torstai 30. toukokuuta 2013

Tee-se-itse hyönteishotelli

Tällä viikolla tuli sekä Kotipuutarha-lehti että paikallisen sähköyhtiön asiakaslehti.
Niissä molemmissa oli kuva hyönteishotellista.


Ensi näkemältä ajattelin sen olevan ihan turhake, mutta pienellä kaupunki/taajamapihalla se voi ollakin melko kelpo kapine.
Kuten huomaat, olen melko perusennakkoluuloinen tyyppi.
Siitä on joskus etua, joskus taas ei.

Minulla on vuosia pyörinyt sellainen ala-asteella 4H-kerhossa koottu, talon muotoinen lokerikko.
Välillä se on ollut tyhjä, välillä olen pitänyt siinä pieniä esineitä tai esim. nukkekodin kalusteita (joita kerään/keräisin, miten sen nyt ottaa...).

Nyt minulla välähti, että se on kuin tehty hyönteishotelliksi. Ja niinpä väsäsin tänään sellaisen. Olisi kai minulla ollut ihan oikeasti järkevääkin tekemistä, mutta välillä on pakko nyhrätä epäolennaisia asioita, että pää jaksaa taas olennaisia :D

Tarvikkeet:
lokerikko
sanomalehti
maalarinteippiä
katiskaverkkoa (vanhaa jämää)
männyn käpyjä
tikkuja ja oksia
pahvia (jostain kalsaripakkauksesta kai)
sakset
oksasakset
nitoja
pihdit, joilla voi katkaista rautalankaa

Näin tein:

Eilen illalla etsimme käpyjä ja tikkuja lasten kanssa. Löysin poikien tikkujemman, joten tikut olivat kuivia.
Pojilla on "puukasoja" ympäri pihaa, koska ajavat puita leikkitraktoreilla ja -kärreillä

Pätkin tikut oksasaksilla sopiviksi.
Niittasin sanomalehden lokerikon taakse.
Leikkasin ylimääräisen paperin pois.
Paikkasin maalarinteipillä sanomalehteä, kun siihen tuli reikä.
Laitoin lokerikon maahan pitkälleen.
Laitoin keskimmäiseen lokeroon tähteeksi jääneen sanomalehden pienenä silppuna.
(en tiedä, miksi. Sain roskat sinne piiloon ja ötökälle pehmoisen pedin :D)
Niittasin keskimmäiseen lokeroon pahvin, jonka olin leikannut sopivaksi ja tehnyt keskelle reiän.
Täytin kolme lokeroa kävyillä.
Tein pätkityistä tikuista nippuja, jotka sidoin maalarinteipillä.
Asettelin niput lokeroihin.
Tiivistin tikkulokerot vielä irtotikuilla.
Ylimääräiset tikut ja pätkät laitoin kahteen viimeiseen lokeroon, sekä tuonne yläkertaan.
Niittasin katiskaverkkoa koko komeuden päälle, ettei rojut karkaa.
Leikkasin pihdeillä ylimääräiset pois.
Naulasin hotellin ulkosaunan seinään.
Jään odottelemaan asukkaita.
On se hieno!



keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Ilman viemäriä

Tänään tuli pihalle suunnattoman suuri kaivuri, joka teki suunnattoman suuren kuopan keskelle pihaa.
Viemäri putki on tarpeeksi syvällä, oli tarpeeksi eristetty, joten ei ollut talvella jäässä, kun kolme kertaa oli täysin tukossa. Putki kulki tosi liian loivasti kaivoa kohti.
Nyt olemme tämän päivän elelleet ilman viemäriä. Täytyy siis pitää kaikissa pesualtaissa sankoa.

Jotain siellä putkessa on. Putki on kahdessa osassa ja se toinen on vielä pahempi. Meillä menee likakaivoon vain harmaat vedet, koska meillä on kuivakäymälä sisällä.  Eli on jokseenkin outoa. Ei aavistustakaan, mitä noissa putkissa on. Voisiko joku pesuaine saostua sinne tai voiko se olla noin viiden vuoden takaisen pesuhuoneremontin aikaisia pölyjä. Mutta ei nyt luulisi, että se raksamies olisi mitään sementtiä antanut viemäriin mennä ja kai se olisi oireillut aiemmin. En kyllä tiedä.
Mutta tähän putkeen muutama hiustuppo niin kyllä varmasti on tukos valmis. Putki oli rutussakin yhdestä kohtaa, ehkä se oli se koivun juuri... mene ja tiedä. Mutta näyttäisi nyt kuitenkin onneksi siltä, että tämä ulkoputken kaivaminen riittää, eikä tarvitse talon rakenteita tonkia.
Huomenna putkimies laittaa uusia putkia. Katsotaan vielä mitä sanoo.

Hiekka-auto toi uutta hiekkaa, että saadaan montut peittoon. Lapset ihan innoissaan.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Elämän aakkoset

Musta tää oli niin kiva juttu, että päätin kopioida tämän blogista Odotusta ja tuttirallia.

Elämäni aakkosina:

A= Ambomaa, tuli kerran käytyä siellä kulmilla. A on kyllä muutenkin hyvä :)
B= Basilika.
C= C-kasetti. Niitä on kaapissa kassillinen, muttei mitään millä soittaa niitä.
D= Daikon. Kasvatin viime kesänä.
E= Ei. Sana, jota minun pitäisi opetella käyttämään enemmän. (en nyt tarkoita lastenkasvatusjuttuja)
F= Minulla on jotain parisataa "kaveria" siellä, mikä alkaa tällä kirjaimella.
G= hakukone, jota tulee käytettyä, alkaa tällä kirjaimella.
H= Hupsuttelu. Harrastan lasten kanssa.
I= Isäntä. Järjen ääni tässä talossa.
J= Isännän kirjain. Järjen ääni.
K= Kasvimaa ja kasvihuone, minulle tosi tärkeitä.
L= Lapset. Kaikki kolme NIIN RAKKAITA!
M= Mummo. Tosi tärkeä meille.
N= Netta ja Niila, pikku lampamme.
O= Onnellinen. Olen minä onnellinen.
P= Perhe. Tosi tärkeä.
Q= Quutamoyöt valvottaa.
R= Riita. Harrastamme sitä usein eri kokoonpanoilla. Sanallista on, älkää huolestuko.
S= Sininen tupa, koti
T= Taivas. Mulla on kaksi isää siellä. Ja pikkuveli.
U= Unelmat. Ne ei toteudu, jos ei etene niitä kohti.
V= Viiriäinen, neljäs elämää vuosi pikkutirppojen kanssa.
W= Wien, kävin kerran edellisessä elämässä.
X= Xylitol, hyväksi hampaille.
Y= Ystävät, vähän, mutta hyviä :)
Z= Zulumaa, tuli sielläkin piipahdettua.
Å= Åland, mummon ja lasten kanssa käytiin retkellä viime syksynä.
Ä= Äet, maailman kaunein sana.
Ö= Öööö... vastaan aika usein. En tiedä mistään mitään. Ihan pihalla kaikesta :D

Tällasta jonnii joutavaa tällä kertaa :)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Ällöpostaus

Seuraavat kuvat eivät liity millään tavalla toisiinsa. Todistavat vain siitä, että elämässä tapahtuu joskus ällöjä juttuja, joita ei ehkä haluaisi nähdä. (mutta piti kuvata silti :D)
Ja mahdollisia ällöjuttuja tapahtuu huomattavasti todennäköisemmin, jos huushollissa on elukoita tai/ja lapsia.


Joskus viikko sitten kisu toi päättömän oravan näytille. Oli tietysti ensin syönyt parhaat herkut (pään) itse. Söi jonkin aikaa ja antoi loput kollille.
Niinpä niin, naaras raataa ruuan eteen ja uros tulee valmiiseen pöytää :D
Ymmrrän erittäin hyvin kritiikin vapaina olevia kissoja kohtaan. Ne syö lintuja, oravia ja muita luontokappaleita. Ja ne tekevät tarpeensa sinne minne niiden ei haluisi tekevän.
Mutta meillä ainakin on ihan pakko olla kissa tai sananmukaisesti hiiret tanssivat pöydillä. Myös naapureilta on hiiret vähentyneet sen jälkeen kun muutimme tänne. Kaikki lähinaapurimme ovat mökkiläisiä ja ovat hiirettömyydestä ihan iloisia.
Meillä on noissa lähipuissa ollut paljon oravia tänä vuonna. Johtuu varmaan siitä, että kuuset ovat olleet täynnä käpyjä. Mutta eipä se silti kivalta tuntunut, kun kisu tuon saaliin toi....

Vajaa viikko sitten Artisokkaa pisti jokin. Ötökkä, ruusun piikki, tikku... en tiedä. mutta se tulehtui pahasti. Yhden päivän aikana käsivarteen nousi valtava patti. kuvasta ei edes näe kuinka iso turvotus alue oikeasti oli ja mätä paise kasvoi vielä tämän jälkeenkin. Patti oli enemmän kuin käsivarren leveys ja mätä paise ehkä 2 cm halkaisijaltaan. Hyvin kiiltävän pinkeä. Lääkärissä piti käyttää ja sai antibioottikuurin. Paise puhkesi parin päivän päästä ja turvotus laski. Johtui kyllä myös lääkkeestä. Vieläkin on melko iso ja nyt se patti on ihan kova. Kuuri taitaa loppua huomenna. Katsotaan joudutaanko viemään takaisin lääkärille.
Tämä taisi olla vasta toinen antibioottikuuri pojalle. On kohta jo viisi vuotias. Melko terve ukko.
Hiukan tapaturma-altis tosin :D Usein liikaa vauhtia, liian vähän harkintaa...

lauantai 25. toukokuuta 2013

Elukoita

Löysimme netistä angorakanillemme uuden kesäkodin, kun edellinen oli pakko purkaa. Normaali kaupasta ostettu kanihäkki, jossa pupukka väliaikaisesti vähän aikaa oli tuntui auttamattoman pieneltä. Nyt iso pupu ja pikku pupu elelevät naapureina, omissa yksiöissään ja tänään vuorotellen ulkoilivat aitauksessa. Epäilen, että kauvautuvat hyvin helposti aitauksen ali tai isompi varmasti pääsisi ylikin, joten ulkoilevat vain kun olen kasvimaalla tai kasvihuoneessa, joiden lähettyvillä häkit ovat. Tämäkin ratkaisu on varmaankin vain väliaikainen. Rakennetaan uutta sitten kun on aikaa, inspiraatiota ja vähemmän hommia kesken. Tämmöstä tää on. Pikku-Sipuli viihtyi myös aitauksessa kanien kanssa loistavasti :D Lapsen kestävä aitaus ei kyllä ole, joten eniten täytyy kyllä vahtia tyttöä, ettei mene koko ajan pupujen luo. Toinen paikka, mihin on koko ajan menossa, on kanakoppi. Tosi kova on hoitamaan eläimiä, ruohoa syöttää aidan raosta kaikille :)

Vuoron vaihto.

Kananpojat ottaa aurinko- ja hiekkakylpyä.

Tässä meidän uudet asukkaat. Pikku-pässi ja -uuhi. Ne sai samaan kuvaan vain kun antoi kuppiin vähän ruokaa. Kovasti vielä huutavat ikävissään. Eilen vasta haimme nämä. Kyllä se ikävä siitä. Kesyjä ovat.

Ja vielä lopuksi; tomaatit. Kerrankin ne näyttävät hyvältä, mutta eipä vielä nuolaista ennen kuin on ekat tomaatit lautasella. Lehtikaalin taimet sain lahjoituksena kasvimaakerholle. Leipälaatikon kaalintaimet ovat omiani ja melko pieniä vielä.

Huomenna taas töihin. Mä oon siis puolikas, mutta huomenna on viikon viides työpäivä. Miten mulle kävi näin? Pitää äkkiä pitää ylityöt pois, ettei käy huonosti niiden kanssa. Joskus on vähän kiireisempää, joskus taas ei. Viime viikko oli kyllä mukava, monta mukavaa työtehtävää ja erityisesti ne mukavat ihmiset :)
Että ei mulla sikäli mitään valittamista ole.

torstai 23. toukokuuta 2013

Vuohenkello, kelpo vihannes!

Kirjoitin vuohenkellosta aiemmin.
Tuota kirjoittaessa oli vielä lunta maassa, enkä oikein voinut käydä vuohenkellon juuria kaivelemaan.
Jokin aika sitten remontin alta minun piti siirtää yhden kukkapenkin (sen ainoani) perennat uusiin kohtiin ja perustin oman vuohenkellopenkin. Nyt huomasin, että vanhassakin paikassa, missä on nyt myllätty, on vuohen kellon nuoria lehtiä. Lehtiä en käynyt maistelemaan, mutta juuria kaivoin kun olivat niin hyvän näköisiä. Jynssäsin ne keittiösienellä puhtaaksi ja keitin pehmeähköksi. Söin korvasienien ja viiriäisen munien kanssa. Kaikki muu oli omasta pihasta paitsi voi, jossa paistoin korvasieniä ja sipulia.

Vuohenkellon juuret olivat tosi hyviä! Vetävät minusta vertoja porkkanalle ja palsternakalle, eivät kuitenkaan ihan niin makeita. Paremmalta nämä maistuivat minusta kuin kaurajuuri tai mustajuuri, tai maa-artisokka.
Tätä lisää.
Ja se toive on helposti toteutettu, koska kasvi leviää hyvin elinvoimaisesti!





tiistai 21. toukokuuta 2013

Ihan vaan huvikseen vähän kuulumisia...

Olen ihan hirveän arka pyytämään keneltäkään mitään. Jännitän ihan tosi paljon tuntemattomia ihmisiä ja puolituttujakin. Aika erikoista sikäli, että teen työtä jossa joudun usein kohtaamaan tämän jännityksen. Toisaalta juuri siksi tykkään työstäni, mutta usein juurikin tästä syystä työni aiheuttaa suurta stressiä. Vähän taas eksyin aiheesta. En siis nyt kerro työstäni sen enempää, vaan tarina alkaa näin:

Eräästä syystä olen koko kevään ajnut erään talon ohi useamman kerran viikossa. Tämän erään talon pihassa, eräs mies on koko kevään puunaillut ja huoltanut mehiläispesiä. On tehnyt kovasti mieli kysyä, voisiko hän myydä minulle jaokkeen tai kaksi. En ole uskaltanut, koska olen kai pelännyt, että tuo mies jotenkin vähättelee minua, koska olen aloittelija, nainen ja minua usein luullaan paljon nuoremmaksi kuin oikeasti olen. Nyt rohkaisin mieleni ja arvatkaa. Se mies ei nauranut, ei vähätellyt, ei tytötellyt. Jutteli mehiläisistä vähän, kertoi odottavansa eviran tuloksia, että voi todistaa pesien olevan kunnollisia. Ei myy kuin hyviä pesiä. Vaihdoimme numeroita ja palaamme asiaan. Jes! Yksi haave ilmeisesti toteutuu tänä kesänä. Ja voitin jännitykseni. Hyvä päivä :)

Sain puhelun, että varaamani uudet karitsat saisi hakea. Jes! Tämäkin asia järjestyi. Myös uusien eläimien hankkimista aina jännitän. Joskus kun on pitänyt niiden tiimoilta soittaa ihan tuntemattomille ihmisille. Nyt oli sentään hieman tutumpi, jolta nämä on tulossa. Ei tarvinnut niin paljon jännittää. Isännällä taitaa kyllä kohta hermo mennä mammukan ja mammukan eläintarhan kanssa...

Ja kolmas Jes!: Nyt remontin myötä meillä hävisi kanin ulkohäkki. Mutta nyt taisin löytää sellaisen valmiiksi rakennetun, jota menemme lauantaina hakemaan. Miten voi olla, että kaikki asiat hoituvat melkein kuin itsestään?

Ja yksi ilon aihe lisää on se, että esikoisen koululla oli ihana kevätjuhla. Tosi mukavaa koko perheen tekemistä.

Oikaesti minulla on paljon aihetta kiitollisuuteen ja onneen. Näiden asioiden lisäksi on oma koti ja ihana perhe. Ja sitten mustana pilvenä taivaalla on kuitenkin oma pahan tuulisuus. Olen äksy ja väsynyt. Raskas taakka läheisilleni ajoittain. Minun pitäisi ymmärtää leppoistaa arkeamme, eikä haalia lisää kaikkia kivoja pikku projekteja... Mutta kun minä nyt olen tällainen. Täytän päiväni, aikani, arkeni, pääni kuitenkin jollakin. En minä osaa vain olla köllötellä päivästä toiseen. Mutta se minun pitäisi älytä, että minun projektini pitäisi pysyä vain minun projekteinani, eikä ne saa kuormittaa muita. Jos niiden toteuttaiseen osallistuu muut perheen jäsenet, heidän pitäisi olla asioista samaa mieltä. Joku aika sitten haaveilin pienestä maatilasta ja siihen isäntä pisti selkeän stopin. Ja ihan totta. Täytyy myöntää, viisas mies :D

Jep, siis ihan vaan huvikseni kirjoitan nyt vähän jotain, että saan tuon edellisen postauksen vähän alemmas. Että saan verenpaineet siitä vähän alemmas. Mun kannattas pysyä vaan näissä mun omissa aiheissa, eikä möyhiä minkään sortin murkkupesiä. Siis kirjoittaa mitään, mistä joku ärsyyntyy. Mä en halua ärsyttää, koska mä oon hirveen huono kestämään sitä, että joku ei ehkä tykkääkään mun mielipiteistä :D Mulla on elämässä monta sellasta ulottuvuutta, mikä tekee musta vähän oudon vallitsevien normien näkökulmasta. Mutta hei, kukapa ei olisi outo jonkun silmissä. Siinähän tämän elämän rikkaus piilee, että ollaan kaikki vähän erilaisia.

Tää lähtis nyt nukkumaan, että jaksaa taas huomenna äksyillä, eikun siis ahkeroida tietysti :D

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Anteeksi, olen maalainen, aiheutan kustannuksia...

Paitsi, että ihan oikeasti en suostu asiaa anteeksi pyytelemään. Mutta näin kai pitäisi ajatella, mikäli kysytään hallitsevalta valtiovallalta. Jolla tuntuu olevan vallan omituinen käsitys koko maaseudusta ja sen asukkaista. Etenkin meistä, jotka asuvat harvaan asutuilla seuduilla, joita on paljon Itä- ja Pohjois- Suomessa. Mikä sai moisia pohtimaan...

Katson hyvin vähän uutisia ja seuraan todella huonosti poliittista keskustelua. Nyt tajusin, että oikeasti pitäisi. En tiennyt kuinka hullusti asiat ovat. Lauaintaina olin Kuopiossa Kirkkopäivillä ja siellä verenpainetta nosti seuraava ohjelma:

Hautajaiset seis, maaseutu elää
18.5.2013 klo 14.30 - 16.00
Kuopion Musiikkikeskus: Konserttisali, Kuopionlahdenkatu 23
Uutinen maaseudun kuolemasta on liioiteltu ja ennenaikainen. Maaseudulla elää edelleen pari miljoonaa suomalaista. Mutta maaseutuakin pitää kehittää - mitä voimme tehdä? Tutkimuksen, politiikan ja kirkon edustajat haastavat vanhat Suomi-filmien aikaiset mielikuvamme.
Puheenvuoron käyttävät professori Heikki Eskelinen Itä-Suomen yliopistosta Joensuusta, rovasti Hannu Komulainen Järvi-Kuopion seurakunnasta ja hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen. Puheenjohtajina toimivat konkaritoimittaja Riitta Raatikainen ja Kirkon maaseututoimikunnan puheenjohtaja, kirkkoherra Lauri Jäntti Lapinlahdelta.


Professori ja rovasti puhuivat asiaa. Professori näytti karttoja ja avasi käsitteitä, tilastoja, faktoja siitä, mistä oikeastaan puhutaan kun puhutaan nykypäivän maaseudeusta ja maaseudun ihmisistä. Rovasti näytti powerpoint-esityksen, jossa maaseudun tulevaisuus näyttäytyi postiviisena ja mukana oli tietenkin hengellinen ulottuvuus.

Verenpainetta nosti ja savun sai nousemaan korvista ministeri Virkkunen. Hän oli puhtaasti ajamassa kuntauudistusasiaa, vaikka aiheena oli nostaa esille asioita, jotka todistavat maaseudun olevan edelleen elävä ja kehittämisen arvoinen. Ministerin asenteet ja tiedot maaseudusta vaikuttivat oudoilta. Harmi, etten tehnyt muistiinpanoja, voin kertoa nyt vain muistinvaraisen vaikutelmani "luennosta". Virkkusen puheesta sai sen käsityksen, että maaseudun tulee olla tulevaisuudessa lähinnä kaupunkilaisten virkistysaluetta. Maalla palvelut ovat pysyneet näinkin hyvällä tasolla, koska vapaa-ajanasunnon omistajat maaseutukunnissa aikaansa viettävät. Palveluita kannattaa ylläpitää ja kehittää lähinnä heitä silmallä pitäen. Häh?

Toinen asia, joka särähti korvaan oli se, että maaseudun pelastus voisi olla mm. uusiutuviin energiamuotoihin liittyvä toiminta niin, että kaupungeissa keksitään uusia toimintatapoja, joita sitten maalla käytännössä toteutetaan. Miksi Virkkunen luulee, että innovaatiot keksitään kaupungissa ja maalaiset ovat vain sitä käytännön työväkeä? Eikö maalaiset muka pysty sekä tuottamaan uusia ideoita, että toteuttamaan niitä?

Ehkä kaiken loppuhuipentuma oli kun lopussa oli mahdollisuus kysyä kysymyksiä. Yhden kysymyksen vastauksessa tuli ilmi se, että kun pieniä kuntia liitetään suuriin kuntiin (kaupunkeihin), pienet menettävät mahdollisuuden päättää esimerkiksi kaavoituksesta. Voi käydä niin, että ihminen joka haluaisi rakentaa vakituiseen asumiseen talon metsään, vähän kauemmas muusta asutuksesta, lähimmän kylän yhteydestä, kunta voi evätä kaavoituksen rakennusluvan. Asumiseen ei välttämättä saa lupaa, alkutuotantoa varten rakentamista varten esimerkiksi voisi saada. Virkkunen vastasi miksi. Tästä aiheutuisi kustannuksia. Pitäisi tehdä monenlaisia toimia kunnan puolelta ennen kuin ihmiset asuisivat omassa talossaan. Tarvitaan paveluita, jotka maksavat. Pahimmassa tapausessa talossa asuisi lapsiperhe, joka tarvitsisi palveluita, esim. koulukyytejä. WHAAT! Kysyn minä! Syrjäseutujen lapsiperheet ovat siis yhteiskunnan suuri taakka? Niinkö? Eikö meitä haluta tänne?

Jotenkin tuli sellainen olo, että kyseinen ministeri näkee maalaiset sellaisina vähän outoina ja avuttomina heinähattuina, joita nyt ehkä tarvitaan ruuankasvattamiseen muulle väestölle. Maaseutua tarvitaan, että kaupunkilaiset voivat tulla rentoutumaan luonnon helmaan "mökeillensä". On ilmeisen ongelmallista, että maaseudun asukkaat asuvat niin hajallaan ja etäällä toisistaan. Tulee kustannuksia. Ja jossain vaiheessa viitattiin siihenkin, että hajallaan asuminen on ympäristölle rasittava asumismuoto. Eikö se rasita ympäristöä, että ajetaan halki Suomen harvase viikonloppu "mökille"? Eikö se rasita, että pidetään yllä kahta asuntoa? Ostetaan molempiin kaikki laitteet ja vempeleet, pidetään lämpöä yllä ja sen sellaista? En minä sitä kiellä, etteikö kaupunkilaisilla olisi oikeus lomailla ja virkistäytyä näillä kulmilla. Enkä nyt halua tässä lietsoa mitään vastakkain asettelua. Virkkunen sen puheessaan kyllä teki. En tiedä tarkoittiko, mutta asenne paistoi pahasti läpi. Piti puolustaa maaseutua. Aihe oli annettu valmiiksi. Aihe piti olla, että maaseudun hautajaiset seis, mutta ilmeisesti ministeri haluaisi lyödä viimeisetkin naulat maaseudun arkkuun. Lyödä laput luukuille. Olla se viimeinen, joka sammuttaa valot.

torstai 16. toukokuuta 2013

Kirjoja, kasveja, kevättä ja sellasta


Eipä ole paljon ehtinyt tällä viikolla keneella istumaan. Alkuviikosta oli työpäiviä ja sen jälkeen on kyllä ollut noita kevään kotihommia ihan kiitettävästi. Tiistaina työpalaverin jälkeen osallistuin muutaman työkaverin kanssa lähikaupungissa järjestettyyn naisten kuntoliikuntatapahtumaan. Ihan mukavaa oli vaikken olekaan mikään himoliikkuja vaan enemmänkin hyötyliikkuja. Kaupungissa käyn tooodella harvoin, vaikka sinne on "vain" 50 kilometriä. Vähän katselin kauppakeskusten liikeitä todetakseni vain, että enpä tarvitse mitään. Saan päänsäryn sellaisissa, koska siellä haisee muovi, kemikaalit ja kosmetiikka. Oikeasti. Kuulostaa pöljältä, mutta näin on. Kirjakaupassa oli kuitenkin pakko poiketa. No, yhdessä vain kävin. En uskaltanut muihin enää kun ensimmäisessä meni melkein 50 euroa. Näistä kuvassa näkyvistä kirjoista tykästyin erityisesti tuohon Josie Jefferyn Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen. On uusi kirja ja valottaa kyllä siemenasiaa kummasti. Siementen kerääminen on tärkeää! Olen niitä kerännyt jo vuosia. Aloitin 15- vuotiaana keräämällä niittykukkien siemeniä 4H-yhdistykselle. Tämä kirja antaa kyllä intoa jatkaa ja syventää harrastusta. En ole ollut mikään siemenfanaatikko tai -aktivisti ja ostamistani siemenistä on satunnaisesti löytynyt myös hybridejä. Enkä ole ollut mikään maatiaisintoilija myöskään, kun on ollut helppo mennä vain lähimarkettiin. Mutta tämä kirja ja bloggaajatoveri Keskeneräinen saivat kyllä miettimään, että ehkä jatkossa linja saattaa muuttua. Ainakin vähän, koska olen luonteeltani vähän löperö olemaan ehdoton.... Tuossa blogissa on muitakin aiheeseen liittyviä postauksia. Kannattaa lukea.

Kompostikirjan ostin vaikkei siinä itselle mitään niin kovin uutta olekaan.
Kompostointi vaan on niin mukavaa!
Ja vähän sama juttu tuon yrttikirjan kanssa. Paitsi, että niistä oppii aina vaan uutta koko ajan kun vaan lukee aiheesta ja opettelee käyttämään niitä. 

Kasvimaalla on nyt jo viikon verran ollut porkkanat, punajuuret ja retiisist kylvettynä. Niin ja palsternakat (omista siemenistä!) tietysti.  Ja jotain muuta mitä nyt en tässä jaksa muistaa. Tomaatit on kasvihuoneessa ja lantun sekä kaalin taimet tulossa.

Yrttipenkki puskee ruohosipulia, saksankirveliä, lipstikkaa, sitruunamelissaa, oreganoa, viinisuolaheinää, hyvänheikinsavikkaa, ilmasipulia..... niitä nyt ainakin. Timjami kuoli. Mutta viime kevään äitienpäivä salvia on selvinnyt!

Ja parsaa on vähän. Mutta katsokaa mitä rimpulaa. Ruohosipulin paksuista :D Se oli kyllä ihan tosi hyvää. Artisokka olisi syönyt ne kaikki, mutta sain niistä pari sentään. Onko tää joku villilajike, liian nuorta, liian huonossa paikassa kasvanutta vai mikä? Muutama vuosi sitten aloin sitä simenistä kasvattaa. Pitäisikö hankkia taimena? Auttakaa, jos tiiätte? (Tulipa muuten haikea olo, kun muistin saaneeni siemenet eräältä vanhalta rouvalta, joka nukkui pois vuosi sitten...)

Mutta eikö kaupassakin myydä kaikkia mini- tai babyvihanneksia. Nää on nyt niitä sitten :D



Ja nämä! Korvasieniä omasta pihasta. Niin ihania olivat! Oi tätä kevään ihanuutta.


Ja sitten... aika hömppäpömppää. Tilasin ameriikasta asti tikkareita ja pyykinpesupulveria. Onko järkee? Toivat kuorma-autolla tohon ulkorappusille :D Se on tää nykyaika kätevää.


Oikeasti halusin tilata vain tuon eteerisen geranium-öljyn ja E-vitamiini kapseleita. Kerron myöhemmin, mitä niistä teen. (Jos muistan) Mutta kun kerran niin kaukaa tilataan niin tilataan sitten enemmän, joten luomutikkareita 50kpl (vaikka ihan yhtä paha se on sokeri hampaille oli luomua tai ei...), pyykin valkaisujauhetta, lasten hammastahnaa (jota saa täältäkin...) huulirasvan lapsille ja viinikiveä. Viinikiveä ei kyllä oikein saa Suomesta, joten siksi tilasin. En kyllä tiedä miten sen kanssa leivotaan, mutta minusta on hauska kokeilla eriaisia asioita. Kaupan päälle sain kynän :D
Nämä ovat siis IHerbistä. Jos tilaat saat koodilla MUK451 5 dollarin alennuksen tai jos tilaat yli 40 dollarilla alennus on 10 dollaria. Siis jos se on ensimmäinen tilauksesi. Ja minä saan bonusta...


Pakko kertoa vielä tästä päivästä. Kävin ekaa kertaa katsomassa, millainen on mehiläispesä sisältä. Tutustuin kurssilla tosi mukavaan Anneen, jonka kotona tänään kävin pörriäisiä katsomassa. Yhtään ei pelottanut, vaikka luulin niin. Kyllä minä mehiläisiä vielä hankin. Onko se tänä kesänä, en tiedä vielä. Muutenkin oli mukava kyläreissu. Hauskaa tutustua perheisiin, jotka ovat kiinnostuneet samantyylisistä asioista. Teimme myös vaihtarit. Sain silkkikananmunia haudottavaksi ja vein heille maa-artisokanmukuloita ja hyvänheikinsavikan taimia. Piti viedä myös siemeniä, mutta unohdin. Täytyy laittaa postia.

Kyläilyn jälkeen vein mainoksia. Mainostin kasvimaakerhoa, jota aion kesällä ohjata. Toivottavasti tulisi myös kerholaisia. Kohderyhmänä on lapset :) Yksi kerholainen on omasta takaa, kaksi nuorinta on ikänsä puolesta liian nuoria ollakseen virallisia osallistujia.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitienpäivä :)

Tänään taisi olla ensimmäinen äitienpäivä kun en saanut aamupalaa vuoteeseen. Pojat olivat mummolla yötä. Kuopus kyllä piti sitten huolta, ettei äitikkä nukkunut kuutta pitempään.
Isäntä käytti minua aamusta puutarhamyymälässä ja sain äitienpäivälahjaksi kaksi säleikkövilliviiniä, humalan ja siperian kärhön. Villiviini tulee huussikanalan seinää vasten. Siihen on naulattu talosta remontissa tarpeettomaksi jäänyt säleikkö. Humala minulla jo on, mutta se on poikahumala, joka ei tee käpyjä. Muutaman vuoden olen ihmetellyt kävyttömyyttä, kunnes luin kasvikirjasta, että se on hedeyksilö! Niitä ei aiemmin edes viljelty ja minulla nyt sellainen sitten oli... Nyt pitäisi tulla "käpyjäkin". Mutta katsotaan kuinka käy... Kaikki näyttää olevan mahdollista. Kärhö oli ihan melkein heräteostos. En ole kukka- tai perennatyyppi. Paitsi, jos niitä voi syödä tai muuten käyttää hyödyksi. Istutin kärhön pari vuotta sitten kuolleen omenapuun juurees, jos lähtisi sitä pitkin kiipeämään. Uskoisin, että saan kärhön kuolemaan, niin yleensä erikoisuuksilleni käy. Motivaationi vaalia jotain "hyödytöntä" on usein heikko :D

Puutarhan jälkeen kävimme siinä suuressa huoltoasemaketjun ravintolassa syömässä. Mummo oli mukana. Olemme niin paljon kotona yhdessä, että juhlatilanteissa päivästä tekee erilaisen jo se, että käy vähän jossain muualla. "Oikeaan ravintolaan" emme raaskineet mennä ja ollaan kyllä liian juntteja käyttäytymään kunnolla ihmistenilmoilla :D Apsilla oli niin paljon erilaista porukkaa, että sinne kyllä sulautuu tällainenkin perhe.

Kotona sain sitten lapsilta yllärit. Pienemmät olivat maalanneet hoidossa kiviä. Artisokan maalaamassa kivessä oli sormenjälkimehiläisiä, kun äiti tykkää mehiläisistä :D Sipuli oli painanut harmaan kämmenen jäljen kiveen ja hoitotäti oli piirtänyt siitä norsun. Ihana sekin. Selleri oli tehnyt koulussa lämpömittarin ja kortin. Sekä iltapäiväkerhossa rekankuvan. Rekassa oli sydämiä ja se oli täynnä rakkautta <3 Artisokka oli tehnyt kerhossa auringonkukkakortin ja kukan keskustassa oli hänen naamastaa valokuva <3

Sellerin kortissa luki:
"Äi-tion kiva jaautaa Äi-ti sii-vo-aa Äi-ti te-kee ruokaa Äiti te-kee kas-vimaata Äi-ti sii-voaa kaloja"

Iltapäivällä isäntä kävi istuttamassa kuusen taimia metsäpalstalle. Minä istutin tomaatintaimet kasvihuoneeseen. Otin riskin. Ovat niin isoja, että oli pakko tehdä niille jotain. Toivotaan, ettei mitään yöpakkasia tule. Voihan tullakin. Pitää sitten laittaa kynttilöitä, lämpöpatteri tai lämpölamppu huoneeseen. Männessä näkköö. Kasvihuone hommat olivat ihan tuskaa. Hermo meni. Huusin kuin hyeena. Sipuli söi multaa, kaiveli kaikkea likaa, käveli ja kaatuili, kitisi kärryissä. Pojat eivät oikein innostuneet viihdyttämään prinsessaa. Kunnes tajusin lopettaa hermoilun ja huutamisen. Näköjään pääsee parempaan lopputulokseen kun puhuu ja esittää asian ihan nätisti :D Nehän jopa kuunteli ja totteli. Vähän ehkä lopuksi lahjoin lupaamalla sodastreamia, jota saavat yleensä vain lauantaina saunan jälkeen. Ja tulihan ne tomaatit istutettua. Kuin myöskin villiviinit, humala ja kärhökin. Ihan suotta tuskailen. Mutta olen äärettömän lyhyt pinnainen. Uskokaa tai älkää. Lähipiiri kyllä uskoo...

Lopuksi ilmainen tarjous :) Jos tarvitset maa-artisokan mukuloita tai seuraavia siemeniä: viinisuolaheinä, mansikkapinaatti, palsternakka, erilaisia kurpitsoita...(näitä ainakin muistaakseni), laita postia sivupalkissa näkyvään osoitteeseen tai pyydä muuta kautta, jos tunnetaan oikeasti :)

perjantai 10. toukokuuta 2013

Päivän vinkki: perunan istutus taimiputkella


Isännälle tulee Metsälehti.
Minäkin sitä joskus selaan. Tänään isäntä oli bongannut sieltä kelpo niksin puutarhaan.
Taimenistutusputkella voi istuttaa perunoita.
Aiomme ehdottomasti kokeilla sitten kun on perunan istutusaika.
(Eikös se ole sitten kun tuomi kukkii?)
Tuleepahan putkelle muutakin käyttöä kuin vain puuntainten istutus.
Niidenkin istutusta ukolla kyllä riittää, sillä palstalla odottaa 3000 kuusen tainta.
Kävi illan suussa kastelemassa ne, jotka aikoo huomenna lykkiä maahan.
Näistä putkihommeleista kirjoitin jo aiemminkin.

torstai 9. toukokuuta 2013

Remonttikuvia

Ennen meillä oli talon takana tuollainen "terassi". Tyhjää tilaa olohuoneen lattian alla. Lattia oli ihan jääkylmä. "Terassi" toimi jonkinlaisena kesäkeittiönä. Siinä oli kaasugrilli ja pöytä. Talvisin kaikkea epämääräistä kamaa. Pyykkinarut myös kulkivat katoksen päästä päähän.

Nyt tilaan on laitettu harkoista sokkeli ja vanhoista ikkunoista lasiseinä. Vasemmalla näkyy nyt ihan umpiseinää, jossa on villat välissä. Tässä on nyt varastokoppi. Kylmä sellainen, koska eihän tuo betonitolppa mitään eristä. Tähän tulee vielä ovi, mutta sopivaa ei ole tullut vielä vastaan runsaista etsinnöistä huolimatta. Pitää vissiin ostaa kaupasta uutena... Ikkunat on muuten työpaikkani vanhoja. Tosin ei sieltä suoraan, vaan ovat olleet yhden miehen varastossa siinä välllä. Olohuoneen lattian alle muuten lisättiin eristystä vaikka kyllä siellä oli parikymmentä senttiä ekovillaa. Toivottavasti nyt lämpenee.

Ennen kesäkanila.

Nyt varasto.
Tästäkin vielä ovi puuttuu. Tässä oli ennen "lattiana" vanhoista punatiilistä ladottu "laatoitus. Nyt on valu ja painekyllästettyä puuta, kun entajunnut sanoa, ettei saa olla kyllästettyä. Mies ei tajua (eikä tiedä, kun ei kiinnosta) näitä myrkkyjuttua. Pitäisi muistaa aina kaikki rautalangasta vääntää. Pidin puhuttelun. Olisi pitänyt olla lehtikuusta. Olen ollut alkuviikon töissä kun täällä on hääräilty... Voi olla vähän kiittämätöntä narista jälkeenpäin.

Talon päädyssä sokkeli on muurattu harkoista ja se on ollut koko 9 vuotisen asumisemme ajan vähän viimeistelemättömän näköinen. Tosin ei sitä enää oma silmä huomannut. Nyt seinä on tasoitettu ja toiseen pikkuikkunaankin on laitettu pelti. Sekin on puuttunut kai aina.
Mies alkoi haaveilla, että tähän päätyyn rakennettaisiin pikku terassi. Ovihan sille on jo valmiina. On jäänyt edellisiltä asukkailta tekemättä. Voi olla, että joskus tämän teetämmekin. itse emme osaa. Pitää sitten muistaa tuo painekyllästysjuttu taas... huoh...

Aloin muuten katsella sillä silmällä taloa, että tuolta pilkistää vintin pikkuikkuna. Vintille voisi tehdä lapsille huoneet. Täyttä asumiskorkeutta sinne ei saa, mutta säilytys- ja makuutilaa kuitenkin. Nyt pitää tunnustaa, että olen asunut 9 vuotta tässä, enkä ole koskaan uskaltanut mennä vintille. Pitäisi mennä metallitikkailla. Toisen puolen päädyssä ulkopuolella on pieni luukku, josta sinne pääsee. Pitäisköhän rohkaistua? Isäntä on kyllä joskus ottanut kuvia sieltä.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kanaset (tai siis pääosin kukkoset)


Joku ystäväinen kommentissaan toivoi tipuista päivitystä.
Tässäpä olisi muutama kuva :)
Tipuja on kahdeksan ja niitä oli tosi vaikea saada yht'aikaa kuvaan.
Ja vieläpä niin, että lopputulos olisi kohtuullinen.
Viisi on vaaleaa ja kolme tummaa. Tummat vaikuttaisivat kukoilta.
Kahta pidän varmahkosti kanana. Nuorin tipuista on mielestäni myös kukko.
Se on "eri sarjaa" muiden kanssa ja sen voisin jättää kanoille kukoksi.
Olen ristinyt kukon Nakambaleksi.
Tosin, jos se nyt sitten kuitenkin olisikin kana, pitäisi keksiä toinen nimi.
Tutuille voin kertoa nimen tarinan. Tässä yhteydessä se jutun vitsi ei ehkä aukea...
Inside huumoria...


Tipuset ovat muutaman päivän herkutelleet ahvenen päillä.
Isäntä ja Selleri ovat käyneet joka ilta katsomassa katiskan ja siellä on joka ilta ollut ahvenia.
Aika suoraan sanoen, en millään olisi jaksanut töitten jälkeen käydä siivoamaan noin kolmeakymmentä sinttiä, mutta en minä nyt niin hullu ole, että jättäisin ilmaisen ruuan käyttämättä. Ja kun siitä on saanut sekä ihmisille, että tipuille sapuskat. Ja pakkasessa on myös monta pussia ahvenia. En todellakaan ole ehtinyt punnita kaloja, joten en tiedä paljonko niitä on ollut, mutta vajaan viikon saalis on noin 5 litran kattilallinen siivottuja ahvenia. Osa pakkaseen ja osa pannulle. Eilen oli pieni (mutta tarpeeksi suuri kuitenkin) hauki, josta tein keittoa. Yhden illan kalat isäntä vei mummolle, joka sai myös aterian ja pakkasen täytettä.
Kiitollisin mielin siis :)

tiistai 7. toukokuuta 2013

Lisäystä edelliseen postaukseen

Edellisessa viestissä kirjoitin Ekoelo-lehdestä, joka löysin sattumalta automarketin lehtihyllystä. Nyt oli vasta aikaa googlettaa lehden sivuille, kun mietin sitä tilaamista täällä voi lukea lehden näytenumeron ilmaiseksi :)

Minusta vaikuttaa hyvältä. Nyt tämä ei ole edes maksettu mainos vaan ihan puhtaasti ja rehellisesti teille suosittelen. En ahneuksissani :D

(Ja jos tarjouksia metsästää löytyy tällainen tarjous.)

lauantai 4. toukokuuta 2013

Löytö lehtihyllystä ja puukirja


Minun pitäisi olla nukkumassa jo, mutta en millään malta olla jakamatta tätä. Pyörähdimme tänään automarketissa ja lehtihyllystä löytyi Ekoelo- niminen uusi lehti. Nyt vain 1,90. Menkää ystävät ostamaan. Minä ainakin tykkäsin! Enpä kerrokaan sisällöstä enempää, lukekaa itse. Tai kerronpa sen, että lehdessä on juttu Maria Dorffin ja Lasse Nordlundin omavaraisesta perheestä. He ovat siis ihan oikeasti omavaraisia, eivätkä vaan vähän kokeile sitä ja tätä niinkuin meikäläinen. Ei minulla rahkeet riittäisi tuohon. Liian mukavuuden haluinen olen. Pitäiskö tilata tää... Lopettaa vaikka Meidän perhe-lehti...

Ja isäntä osti Lars Myttingin kirjan Täyttä puuta-kirjan. Polttopuusta ja lämmittämisestä kertoo. Eipä isännällä monta kirjaa olekaan. Lintu- luonto- ja sääkirjoja. Ja pari jonkun bändin kirjaa.


________________________

Me olimme tänään enoni hautajaisissa. Omalla tavallaan raskas päivä oli. Emme aivan läheisimpiä olleet, mutta toisaalta meillä on äitin puolelta niin tiivis suku, että kaikki ollaan hyvin läheisiä kuitenkin. Meillä on ollut paljon hautajaisia viime vuosina. Meillä on suuri suku. Tätejä, setiä, enoja ja serkkuja on paljon. Tuntuu oudolta, että kun sukupolvien ketju vierii eteenpäin ihmisiä onkin aika vähän. Vähän haikeaa. Perheet ovat nykyisin niin pieniä.

________________________

Veli toi ison kasan polttopuita illalla. Riittää ukolla sahaamista ja pilkkomista. Ja perheellä riittää lämpöä.

________________________

Kello on yli yksitoista ja Sipuliini on hereillä. Tämä päivä oli vähän erilainen rytmiltään ja nyt sillä on rytmi ihan sekaisin. Jospa menisi sen viereen, kyllä se siitä.

________________________

Tänään olisi ollut viimeinen mehiläiskurssipäivä. En päässyt. Olisivat olleet mehiläistarhalla. Harmi. Pitää tunkea itsensä jonkun tarhalle oppiin.

________________________

Ei mulla muuta. Öitä :)

perjantai 3. toukokuuta 2013

Kevätkeitto

Kaivelin, kääntelin, tongin ja pääasiassa ihmettelin ja haahuilin kasvimaalla tänään illemmalla.
Sieltä löytyi kaikenlaista syömistä, joista päätin keittää kevätkeittoa.

Näin siinä kävi:


Löysin mustajuurta, kaurajuurta ja maa-artisokkaa.
Pesin.
Kuorin.
Keitin.
Muussasin.
Lisäsin vajaan teelusikallisen ruususuolaa.

 

Löysin saksan kirveliä, ruohosipulia ja lipstikkaa.
Vähän revin pienemmäksi ja poistin paksut varret.
Muussasin sauvasekoittimella sekaan.

Ajattelin vielä lisätä kermaa tai maitoa, mutta maistoin ja totesin, ettei tarvitse.

Oikeasti olin aika ennakkoluuloinen. Mutta maku yllätti. Tämä on hyvää.

Tällaisia kasveja kasvimaalla pitää kasvattaa.
Monivuotisia ja sellaisia, mistä saa satoa keväälläkin.
Pihalta pitäisi löytyä koko kasvukauden ajan syömistä.
Mieluummin vähän sen ulkopuolellakin.
Ja tietysti pitää säilöä.
Paljon.
Olen koko ikäni varautunut pula-aikaan.
Ihan hörhöä sanovat läheiset.
No joo, onhan se aika hörhöä :D Myönnetään.
En voi varmaksi tietää, että jokin paha kriisi iskee.
Mutta ei ne minulle hymähtelijätkään voi varmaksi tietää etteikö iskisi.
Parempi varautua kuin katua.
Mutta on kiva harrastaa sellaista, mikä tuntuu myös hyödylliseltä.


Ukot kävivät katsomassa katiskan.
Huomenna maistellaan kalaa.
Muutama hassu ahvenen sintti.
Siivosin ne kuitenkin.
Tämä on kuitenkin kohtuullisen harvinaista herkkua meille.
Ahvenen kutu on alkamassa.
Luultavasti saamme pian enemmänkin näitä.

torstai 2. toukokuuta 2013

Kiitos kaikille seuraajille ja kommentoijille

Olen tuossa tilastoja vilkuillessa huomannut, että moni minulle entuudestaan tuntematon bloggaaja on lisännyt sivupalkkiinsa linkin blogiini. Siis siihen listaan, jossa näyttävät suosikkiblogejaan, joita seuraavat. Minulla ei sellaista listaa näy, kun jotenkin en osaa päättää ketä siihen valkkaisin, kun toisaalta en halua siitä ihan suunnattoman pitkääkään.

Olen hieman hämmentynyt ilmiöstä. En ole pitänyt blogiani kummoisenkaan huomion arvoisena. Olen vaan tällainen sätöstelijä Savosta, jolla on kaikki vähän rempallaan ja projektit levällään :D Mutta kiitos vaan kaikille, jotka seurailette. Toivottavasti sätöstelyni tuottavat iloa ja inspiraatioita. Ja jos ei muuta niin ainakin varoittavia esimerkkejä siitä miten myös voi toimia :D

Kaikkein hassuinta minusta oli ehkä pyyntö liittyä ruokabloggaaja-sivustoon johon sitten liityinkin. Sen mainos on tuossa sivupalkissa. Minä, joka todella usein kuulen, miten pahaa ruokaa teen :D (Oikeasti se ei paljon naurata, sillä olen todella kypsä perheen nirsoiluun...)

____________________

Tämän päivän kuulumisia:

Minulla on ollut mukava päivä. Ihmispäivä.

Olemme talvet vähän erakkona täällä mökissämme. Juutumme aina nyhjöttämään tänne keskenämme ja vieraita ei talvella paljon näy kun eivät uskalla tulla. Asumme nimittäin sellaisella mäellä, jonne ei ihan noin vain joka kelillä tullakaan. Tutut pelkäävät juuttuvansa rinteeseen. Itsekin olen kymmenkunta kertaa jäänyt tulematta kotiin. Tilanne ei kyllä huvita pimeässä lumituiskussa lasten kanssa keskellä metsätietä.

Kevät on tullut ja mökkinaapureidenkin autoista on jo monelta päivältä havaintoja.

Nyt meillä riittää äksöniä, kun remppamies käy joka päivä. Isäntä on talvilomalla ja pyörii kotona myös.

Äiti kävi tänään. Talvella ei oikein uskalla tulla. Juurikin sen mäen takia. Nyt taas käy aika usein.

Ystävät, kolme kertaa M, kävivät myös.

Sitten käväisin töissä. Se oli eräänlainen tapaaminen tai kerho tai piiri tai jotain sellaista. Siellä oli lämmin henki.

Töistä kiiruhdin ystävän taidenäyttelyn avajaisiin. Arvatkaa olenko minä juntti käynyt koskaan sellaisissa. Olimme kauan sitten hyviä ystäviä. Nyt on ollut vuosien tauko ettemme ole nähneet. Paitsi viime vuosina kun olemme olla satunnaisesti samalla kylällä ja tulleet äideiksi.

Näin siellä myös toista vanhaa ystävää. Ei sekään kyllä mikään vanha ole. Taidan olla itse vanhempi. Muutaman kuukauden. En ole varma. En muista kenenkään synttäreitä. En edes nimppareita ja se sentään lukee kalenterissa :D Pitäisi mennä käymään.

Näyttelyn jälkeen näin yhtä uutta työn kautta ystävää. Hän on kyllä jo vanha. Siis minuun verrattuna. Muuten ihan sopivan ikäinen :) Juttelimme vakavia.

Hieno päivä! Ihmiset on ihania! Onneksi pääsääntöisesti niin.

Kiitos ihmiset, että olette olemassa!

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vappuna vuosi sitten

Tulipahan tänään mieleen viime vappu.
Olimme yksityisessä konenäytöksessä, jossa lähestulkoon kaikki olivat sukua toisilleen.
Ja melkein kaikki olivat miehiä. Ja melkein kaikki jonkinlaisia konemiehiä. Isäni veljineen olivat jossain vaiheessa kivimiehiä. Ihan tarkkaan en osaa sanoa, mutta kaiketi joskus 60-luvulla. Kivivaunu oli seissyt paikallaan kymmeniä vuosia, kunnes se sitten muutama vuosi sitten oli maatalousnäyttelyssä naapurikaupungissa esillä vanhojen koneiden osastolla. Vuosi sitten isän veljessarjan nuorin ja ainoa enää oleva järjesti pellollansa näytöksen. En ollut koskaan aiemmin nähnyt vehjettä toiminnassa. Häkellyttävä laite. Aikansa huipputekniikkaa. Suuri kivi pullahti hyvin vaivattoman näköisesti pellon uumenista. Ei voi kuin ihmetellä. (Kuvia on vähän hassusti rajattu, mutta kun aina joku äijä seisoi edessä...)


Tällainen on kivivaunu kiviseltä 60-luvulta.


Pellossa näkyi ihan vähän kiveä.
Siihen tehtiin kompuralla ja poralla reikä, johon hakattiin metallinen koukku.

Koukkuun laitettiin kivivaunun vaijeri.


Ja sieltä se kivi nousi kun vaunun vaijeri alkoi vetää.


Vaijeri veti kiven kyytiin.


Ja lopuksi kivi kipattiin rauniolle.

Aikansa huipputekniikkaa.

(En muuten löytänyt netistä hakusanalla kivivaunu yhtään kuvaa. Enkä muutenkaan paljon mitään.
Jos jostain kumman syystä olet päätynyt blogiini hakusanalla kivivaunu ja aiot käyttää näitä kuvia, olisin enemmän kuin kiitollinen, jos pyytäisit luvan.)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...