Video kasvimaalta - kompostiasiaa

Kauhealla tuskalla ja vaivalla sain ladattua tällaisen videon. En ole koskaan ikinä editoinut mitään, mutta kymppivuotiaan esikoisen avulla löytyi helppo ohjelma, jossa on varsin vitsikkäitä erikoistehosteita! Ei kovin laadukkaan näköistä, mutta juurikin niin omanlaistansa, että meille tämä sopii kuin nenä päähän. 

Videon ideana oli alunperin näyttää kuinka ravinteet kiertää tässä pikku tontilla. Ei ihan suljettukierto, mutta jotain sinnepäin. 

Meidän ihmisten ruoka tulee osittain tästä pihalta ja vessan kautta ravinteet menevät kompostiin ja ajan kanssa takaisin pihalle. Ruuantähteistä paljon päätyy eläimille, joiden 

kautta ravinteet taas palaavat kompostin kautta pihalle. 

Kesällä eläinten ruoka (heinä) tulee osin pihasta, osin tästä läheltä noin kilometrin säteeltä. Talvella joudumme hankkimaan myös kauempaa. Ja jätökset taas päätyy tähän pihaan kompostin kautta. 

Pitkään kypsytettyjä komposteja käytämme kasvimaille. Virtsaa, kanan ja kanin lantaa lannoitteena laimennettuna. Ja noihin kerroksittain kasattuihin kurpitsakasoihin päätyy myös vähän vähemmän palanutta tavaraa. Ei kuitenkaan vessan jätteitä.

Koska meille tulee ravinteita paljon oman tontin ulkopuolelta, meillä on alkanut kasvaa kaikki hyvin rehevästi. Villit kasvit vähän liiankin rehevästi, mutta ne niitetään ja leikataan sitten taas takaisin eläinten ruuaksi. 

Rehevyys näkyy myös muuna elämänä pihalla. Koska kaikenlaisia kasoja löytyy, sekä erilaisia kukkivia kasveja, pihalla on tosi paljon erilaisia hyönteisiä. Ja koska on hyönteisiä ja linnunpönttöjä, meillä on myös paljon lintuja ihan omassa pihassa.Ja hyönteisiä syövät myös omat kanat silloin kun saavat olla vapaana. Lähinnä loppukesällä, alkukesästä sotkevat vaan kasvimaat turhaan. Matoja ja mustaa multaa meillä on reilusti.

Vaikka aina välillä haluan muuttaa pois, en tiedä olisiko minusta myymään tätä pihaa kenellekään. Pahimmillaan pohan ostaisi joku erilaista puutarhaoppia noudattava, joka myrkyttäisi voikukat ja vuohenputket sekä kaikki hyönteiset, joukossa myös ne kivat ja kauniit kuten kultakuoriaiset. 

Vaatteita nuukaillen

Meillä on vaatteita ihan liikaa. Jokaisella perheenjäsenellä. Siitäkin huolimatta, että emme ihan hirveästi harrasta shoppailua. Kirppisostoksiakin teen nykyisin vähemmän kuin ennen juurikin siksi, että tiedostan rättejä olevan jo kaapit pullollaan. Kotona emme kovin välitä miltä vaatteemme näyttävät. Kunhan pysyvät päällä, ovat mukavan tuntuisia ja sen verran puhtaita, että ne ovat vielä mukavan tuntuisia. Vaatteemme eivät tuoksu pesuaineilta, eikä huuhteluaineilta, koska emme käytä sellaisia. Tai no kyllä jotain pesuainetta on pakko käyttää, mutta se ei saa tuoksua eikä aiheuttaa ihottuaa. Olen tässä viimeaikoina törmännyt sellaiseen ilmiöön, että ihmisten kodit haisevat pesuaineilta ja luulen hajun tulevan pääsääntöisesti pyykinpesusta. Anteeksi, että käytän sanaa haju, mutta minusta tuoksut ovat miellyttäviä, mutta monissa lapsiperheissä ei tuoksu miellyttävälle vaan haisee ja jopa maistuu pesuaineet. Usein kotiin lähtiessä todella maistuu suussakin se. Tästä älköön kukaan pahastuko, en vaan voi sille mitään, että olen tullut todella tuoksuyliherkäksi. Luultavasti näiden perheiden mielestä meillä haisee, mutta olkoon ihan oikein sanoa niinkin päin. Ihmiset vouhkaavat tosi paljon siitä, mitä syövät ja lapsilleen syöttävät. Minusta olisi aika alkaa vouhkaamaan siitä millä me itseämme, vaatteitamme ja kotiamme pesemme ja tuoksutamme. En usko, että siinäkään ollaan ihan terveillä jäljillä. Ja se kaikki kemikaali päätyy lopulta vesiin.

Mutta siis vaatteista oli aikomukseni kirjoittaa. Minusta olisi mukava välillä ommella tai muuten tehdä vaatteita itselle ja lapsille, mutta eipä siinäkään ole järkeä, jos vaatteita on ennestään paljon. Me saamme paljon toisten entisiä vaatteita ja niitä myös käytämme. Joskus ne eivät käy ihan sellaisenaan, joten muokkaan niitä. Minä myös korjaan rikkinäiset vaatteet, vaikka sekin on aika järjetöntä puuhaa kun hyviäkin olisi kaapissa. Mutta silti. Korjaaminen ja loppuun käyttäminen on minusta kunniakasta. Ei saa heittää hukkaan. Jos joku hyvä vaate jää sillä aikaa pieneksi, sen voi sitten antaa kiertoon ja antaa hyvän mielen jollekin.

Tässä joitain kuvia viimeaikojen vaateprojekteistani:

Tytölle "villahousut" (ei ole villaa), vanhasta neuletakistani. Lapsen housut on maailman helpoimmat tehdä aikuisen paidan hihoista. Näihin piti ottaa vähän yläosaan myös neuletakin alahelmaa. Oli itselle, jotenkin jo päällekäymätön ja kamalan nyppyyntynyt. Näihin ei tarvinnut edes kuminauhaa vyötäröön. Itselle haaveilen samantapaisia, mutta sopivan iso villapaita edelleen hakusessa.

Poikien vanha huppari, josta oli vetskari rikki. Vaihdoin vetoketjun ja muutin tyttöjen takiksi. Kukkanen on vanhoista farkuista, jotka olivat yhdessä vaatekassissa, jonka sain. Harmi, että farkuissa oli joku vika. Leikkasin siitä kukkaset kuitenkin talteen. 

Minulla on ollut ainakin 6 vuotta Gudrun Sjödenin tunika, jota olen käyttänyt aina vaan. Sitä ei kuitenkaan enää ilkeä käyttää julkisesti, vaikka se onkin maailman mukavin vaate päällä ja istuu täydellisesti. Tein sen mallilla kaksi tunikaa. Materiaalina retromekko ja -hame, jotka olivat väärän kokoiset minulle. 

Ostin nettikirppikseltä hiukan liian pienen mekkopaidan. Levensin sitä laittamalla takasaumoihin kiilat. Kiilojen kangas ihanasta pitkästä hameesta, jonka olen ostanut 17-vuotiaana luokkaretkeltä Saksasta. En ole muistosyistä saanut heitettyä hametta pois. Nyt sille tuli käyttöä. Loppukangas vielä jemmassa. Rusetit on sellaista nauhaa, jota on paitojen sisällä uutuuttaan. Helpottaako ne ripustusta tai jotain?

Nämä on vanhempaa tuotantoa, mutta käytössä. Olen neulonut villasukat kotona asuessani eli olen ollut yläasteelainen/lukiolainen. Sukat olivat varreltaan hieman eriparia kuten kynsikkäiden raidoista huomaat. Langat oli viimeiset villoilla vaihdetut Pirtin kehräämön villalangat, joita kotoa vaihdettiin kun lampaat laitettiin pois. Sukat olivat ihan huopuneet ja lopulta paikkauksista huolimatta aivan rikki. Otin varret talteen ja tein kynsikkäät. Sisällä olevat sormikkaat eriparia, muttei haittaa. 

Ihan uudesta (tarjous)langasta tehty selänlämmitin. On sellainen leveä vyö. Auttaa kylmillä ilmoilla ristiselkäjumia vastaan. 

Eilen ja tänään huovutin ja muotoilin angorakaninvillapohjalliset. Ovat rumat. Toivottavasti toimivat kumppareissani. Joudun ehkä liimaamaan kiinni.

Kahdesta kanin taljasta vapaasti ommetu luolamiesliivi lapselle. Voiko tätä laittaa lapsen päälle, saamatta paheksuntaa? Ei olla kokeiltu vielä.

Jonkinmoinen tilinpäätös

Viime vuonna kirjoitin tilinpäätöksen, joten ajattelin kirjoittaa tänäkin vuonna sellaisen.

Mieheni pitää sääpäiväkirjaa, johon on ollut tapana merkata esim. kerätyt marja- ja sienimäärät. Nyt huomasin, että paljon on jäänyt merkkaamatta. Itse olen pitänyt kirjaa omista lisätuloistani, jotka koostuvat lähinnä myymistäni kirppistavaroista. Viime vuonna nuukailimme ihan kunnolla, koska olin hoitovapaalla koko vuoden. tuloni olivat noin 700 kuukaudessa ja ne koostuivat hoitorahasta ja lapsilisistä. Mieheni palkka sattuu aikalailla siihen haarukkaan, josta eräs ministeri tokaisi, että kuinka moni muka Suomessa tienaa sen verran. Olemme viisihenkinen perhe ja ihan mukavasti on pärjäilty näillä tuloilla. Jossain vaiheessa syksyllä kyllä oli pari kuukautta niin, että loppukuusta ei voinut käydä kaupassa kun tilillä ei oikeastaan ollut mitään. Tai kyllä jostain aina löytyi maitoraha.  Ja meillä on säästöjä pahan päivän varalle ja joitain kertoja niitä säästöjä joutui syömään.  Tänä vuonna emme ole tehneet mitään suurempia hankintoja, mutta tänä vuonna aion säästää aurinkokeräintä varten. Tiedän, että tämä postaus on sikäli vähän tyhmä, että Suomessa ei jotenkin ole korrektia puhua omista tuloista eikä menoista. Kukaan ei ikinä kerro palkastaan tai veloistaan. Mutta mä en olekaan korrekti enkä sovinnainen, joten mitä väliä.

Olen jatkanut kotini raivausta ja myynyt paljon tavaroita. Vanhoja rättejä ja romuja myymällä tienasin noin 600 euroa viime vuonna. Oman pihan tuotteita myymällä sain 70 euroa. Mainostamalla blogissa paria nettikauppaa tienasin noin 75 euroa. Kuulostaa kenties pikku summilta, mutta koko tuo summa on noin parin kuukauden ruokalaskumme. Turhan tavaran myyntiä aion jatkaa tänäkin vuonna, koska meillä taatusti on edelleen turhaa. Ainakin lapset kasvavat vaatteistaa ulos jatkuvasti.

Itse kasvattamalla ja keräämällä saimme viime vuonna ainakin:

- 5 mehumaijallista viinimarjamehua.
- 3 litraa metsämansikoita
- 15 litraa mustikoita
- 17 litraa puolukoita
- 1 laatikollinen omenia
- 1 oma kukko lihaksi
- 2 ankkaa lihaksi
- kymmenkunta kania lihaksi
- yksi pässi lihaksi
- 1 sian lihaksi (toinen ei tullut meille, vaikka kasvatin sen) 
- omia kananmunia kesällä 3 päivässä, nyt 1-2 päivässä
- viiriäisen munia kesällä 2 päivässä
- perunoita 2 laatikollista (toinen on vielä syömättä)
- porkkanoita 1 laatikollinen
- laatikollinen sipulia
- tuntematon määrä muita vihanneksia
- kriikunasato oli hyvä, mutta söimme ne saman tien, joten määrästä ei tiedä, joitakin litroja
- kantarelleja, suppilovahveroita ja haapasieniä. Säilössäkin niitä on joitakin litroja.
- Tupposia (siis kerppuja eläimille) kirjanpidon mukaan 85, mutta muistelen niitä olleen toista sataa jonkin matkaa ja niitä on vielä
- Auton kuomuperäkärryllinen kuivaa heinää eläimille omalta "niityltä". Heiät on syötetty aika päivää sitten.
- Tomaatteja tuli ehkä kymmenisen kiloa.
- Kurpitsoita tuli kohtuudella, mutta voi niitä silti olla lähemmäs 100 kiloa yhteensä.

Vaihtokauppoja olen harrastanut jonkin verran. Ylimääräisiä taimia, vihanneksia, eläimiä ja tavaroita olen vaihtanut samanhenkisten tuttujen kanssa elintarvikkeisiin, eläimiin ja tavaroihin. 

Välillä tuntuu myös, että pyöritän jonkinmoista kierrätyskeskusta, koska ihmiset tietävät, että otan mielelläni vastaan esim. lastenvaatteita lapsille. Ja, koska meillä kaikki on vanhaa ja käytettyä, ihmiset myös tarjoavat meille turhia tavaroitaan. Näitä tavaroita en halua yleensä myydä vaan lahjoitan eteenpäin. Saan välillä myös ihmisille kelpaamatonta ruokaa elukoille. Olen kaikista näistä äärettömän kiitollinen. 

Keväällä dyykkailin jonkin verran. Löysin mm. kolme altakasteluparvekeruukkua, joissa kasvatin hyvinkin onnistuneesti Tiny Tim- tomaatteja. Löysin myös säkillisen kenkiä, joista löysin useammat kengät itselle. olivat aivan uudenveroisia. Joitain käyttöastioita löysin myös.

Tänä vuonna kävin yrttikursseilla ja minusta tuli kauppayrttineuvoja. Olin myös kahden päivän lääkeyrttikurssilla. Yrttejä minulla on jemmassa aiempaa enemmän ja niitä on tullut myös käytettyä. 

Kesällä pidin taas lapsille kasvimaakerhoa joka toinen viikko. Syksyllä olin myös kylämme 4H-kerhon toisena ohjaajana joka toinen viikko. Ensi kesänä olen taas lupautunut kasvimaakerhoilemaan. 

Ulkomaillakin tuli pyörähdettyä. Ihan Tallinassa asti :) 

Kaikkein merkittävintä vuodessa oli kyllä ehdottomasti se, että olin ihan vaan kotona. Se, että käy noin kaksi kertaa viikossa kylällä riittää. Asoita kannattaa niputtaa niin, ettei tarvitse alvariinsa kylällä rampata. Rahaakin säästyy. Välillä pieni yksinäisyys meinasi vaivata, mutta se on ihan oma vika kun olen niin huono pitämään keneenkään yhteyttä. Saisin aikani hyvin kulumaan ihan vaan tässä kotona. Tosin tajuan hyvin, että se ei ole mahdollista. Koska meillä on velkaa, on pakko käydä töissä, että saa ne maksettua. Ja vaikkei olisi velkaakaan on pakko saada rahaa edes vähän, koska tämänkaltaisessa yhteiskunnassa eläminen tarvitsee käteistä rahaa. Vuoden aikana minua alkoi suunnattomasti kiinnostaa elämä ilman rahataloutta, mutta valitettavasti en voi irrottautua yhteiskunnasta vaikka haluaisin. Ja toisaalta tarvitsen tiettyjä asioita, joita yhteiskunta tarjoaa tai joita voi rahalla saada. En halua irrottautua kokonaan esimerkiksi terveydenhuollosta, koska se luo turvallisuutta elämääni. Olen pohtinut tosi paljon rahaa tänä vuonna. Ehkä kenties siksi, että sen riittämistä on tarvinnut ajatella enemmän kuin vuosiin. Oikeastaan viimeksi opiskeluaikana on oikeasti tarvinnut laskea vaikkapa jonkin elintarvikkeen kilohintaa tuotetta valitessa. En pidä itseäni materialistisena ihmisenä, mutta ajoittain olen huomannut sellainen olevani. En haluaisi ajatella itseäni kuluttajana, mutta sellainenkin ihan väistämättä olen. 

Ensi vuoden aion elää ihan yhtä nuukasti kuin tämänkin vuoden. Ja laittaa mahdollisesti säästyvät eurot johonkin aurinkoenergiahärpäkkeeseen. 

Toivon tältä vuodelta hyvää satoa ja iloista mieltä työn tekoon. Toivon, että kadehtisin vähemmän ja ajattelisin enemmän hyvää kanssa ihmisistäni. 

Hyvää tätä vuotta ystäväiset!

Apua, nään pikku-ukkoja!

En ole mitenkään erityisesti Lumikin ja 7 kääpiön fani, mutta jostain syystä olen viimeaikoina nähnyt kääpiöitä esineissä. Outoa, eikö? Kaikki alkoi kai siitä, että dyykkasin lapsille moitteettoman kirja aiheesta. Siitä jonkin aikaa Sipulin leikkikeittiössä katkesi puinen lusikka. Se oli jo matkalla uunin pesään, kun huomasin siinä olevan kääpiön :D Nyt sadepäivien ratoksi maalasin lusikan ja porasin siihen reiän, ajatuksena tehdä siitä kaulakoru. Yhtenä päivänä mies siivosi autotallia ja sieltä löytyi paljon ruukkuja ja aluslautasia. Tuon kivan emalisen lautasen olen joskus löytänyt metallin keräyksestä ja se on ollut kukan alla, mutta sittemmin unohtunut autotallin rojuihin. Mutta hei kas kummaa, siinäkin kurkkasi kääpiö :D Jännityksellä jään odottelemaan löytyykö kääpiöitä vielä lisää jostakin....

Myös keskimmäisellä lapsella pukkaa askarteluja. Isäntä toi joskus keväällä metsästä hienon ison palan lehtikuusen kuorta. Ja nyt Artisokka halusi tehdä siitä merirosvolaivan. Yhdessä askartelimme ja sain kunnian piirtää laivan asukkaat. Ei ne kovin hienoja ole, mutta hyvä kun kelpaavat. Laivassa seilaa Köyhäläinen, Banskunsyöjä- apina, Pavunsyöjä- papukaija ja kapteeni, jonka nimeä en jaksa nyt muistaa.

Kynttilöitä tuli muutama tehtyä eilen. Kaikki kierätettyä. Tai no langat on uusia, mutta kirpparilta nekin.

Yhdessä FB-ryhmässä oli kuvia helmillä tuunatuista kastelukannuista. Oma pieni sisäkäytössä ollut kannu oli jo menossa metallinkeräykseen, mutta säästyi toistaiseksi siltä kohtalolta. Pohjassa on reikä, mutta koristekäytössä palvelkoon ainakin tämän kesän. Olen siis laittanut helmiä siimalla kiinni kannun suukappaleeseen. Sieltä tulee nyt sitten leikisti vettä. Olisin halunnut tehdä kirkkaista helmistä, mutta en viitsi ostaa uusia helmiä moisen hömpän takia.

Ja loppuun kuva "taivaallisen hyvästä" iltapalasta, kuten isäntä asian ilmaisi. Vohveleita, itsetehtyä jäätelöä ja oman pihan metsämansikoita. Eli metsämansikoita on kypsynyt sateista huolimatta.

Että tämmöstä se "pakollinen" sisälläolo teettää... Tai ehkä vaan pakoilen noita loputtomia siivoushommia :D 

Kevätkiire ja 10 kuvaa

Viime viikon ma-ke olin Tallinnassa. Se oli työmatka ja kävimme 7 hengen ryhmämme kanssa tutustumassa työhömme liittyvissä paikoissa sekä Viru- hotellin KGP-museossa, jonka tasanteelta tämä kuva on otettu. Matkasta olisi kertomista, mutta valitettavasti toukokuu on kyllä sen verran suuritöinen kotona, että en millään pysty enempää viettämään aikaa koneella ja blogin parissa. Matka oli mukava, mutta jotenkin toisaalta harmitti olla poiskin juuri kevättouhujen aikaan. Mutta kotona oli kuulemma satanut koko ajan, joten ihan turhaan harmittelin. En olisi kuitenkaan tehnyt pihatöitä.

Lauantain vietimme Tykkimäellä koko perhe. Mukavaa oli.

Ankat ovat jo ulkona. Kiitos helteiden. Lammasaita on turhan harva ankoille, mutta onneksi löysin jostain vanhat kaihtimet, joille ei ole mitään muuta käyttöä enää. Varjostavat mukavasti ja ovat "tien tukkona".

Koppi huussin alakerrassa. Oikean puoleiselle aidalle jouduin punomaan risuja, koska ankathan siitä karkasivat lampaiden puolelle. Kunhan oppivat kunnolla ulkoilemaan, saatan päästää linnut pihalle etana- ja ötökkäjahtiin. Pienempi tarha on hyvä olla olemassa niiksi ajoiksi kun emme ole itse pihapiirissä vahtimassa.

Kesäkanala-ankkala. Ei ehkä kaikkein kaunein... Mutta melkein nolla budjetilla toteutettu.

Isäntä laittoi minulle sadevesikeräimen rännin alle. Jos saisimme jostain toisen pöntön, laittaisimme sen lähemmäs kasvihuonetta. Ajatuksena laittaa putki maan sisään. Putken toinen pää laitetaan tämän pöntön hanan alle ja toinen pää rinteessä alemmas niin että vesi valuisi siihen toiseen pönttöön. Tähän päähän tarvitaan tietysti myös joku suppilo... Huomaa, putki on jo valmiina. Se on viime kesänä ylös kaivettu vanha viemäriputkemme. Joka ei siis materiaalina oikeasti edes ole viemäriputkea...

Viiriäiset asuvat nyt yhteisessä häkissä, mutta omissa lokeroissaan. Niistä on (kai?) toisilleen seuraa, mutta kumpikaan ei voi nokkia toiselta silmiä päästä. Ihan ovat samannäköisiä äiti ja lapsi.

Isännän pömpelit :) Näiden taakse teimme eilen trukkilavoista aitauksen. Asukkaat tulevat lauantaina.

Tiput.

Kasvimaan ja pellon välissä, tontin rajalla kasvaa luonnosta siirrettyä rentukkaa. Mä tykkään tästä kukkapenkistä tosi paljon ja on tosi helppohoitoinen!

Kasvimaata on osittain tehty, tomaatit laitettu kasvihuoneeseen ja monta muuta puuhaa on levällään ympäri pihaa... Paljon voisi kuvata ja kertoa. Mutta ihan kaikkea ei vaan jaksa. Eikä jaksa tehdä sisällä mitään kun on tehnyt ulkona vaikka mitä. Kädet on niin mustat ettei niitä saa edes harjalla ja saippualla puhtaaksi. Tammikuuhun mennessä lika yleensä kuluu pois :D Toivoisin, että myös kotitaloussotku kuluisi itsestään pois, mutta valitettavasti sitä ei ole vielä koskaan tapahtunut....

Saippuamuijan päivän asu

Tein jotain, mitä en ole aiemmin uskaltanut kotona tehdä. Tai kerran yritin, mutta jotain meni pahasti pieleen ja luovutin. Tein saippuaa. Koska olin marraskuussa saippuakurssilla, nyt rohkeus riitti. Ja taito. Eikä tuo nyt niin vaikeaa ole, kunhan on vaan sen lipeän kanssa varovainen. Kurssin opettaja antoi neuvon. Että lipeään kannattaa suhtautua vähän kuin kiehuvaan veteen. Sitäkin on pakko varoa, ettei tee vahinkoa. Mutta sitä harvempi ihan pelkäämällä pelkää. Eikä kannata lipeääkään pelätä, mutta varovainen pitää olla. Se mikä sai minut saippuan tekoon ryhtymään oli rasvat joille oli pakko tehdä jotain. Kerroin, että teurastimme pässin taannoin. Lihaa pilkkoessa leikkasin ylimääräiset näkyvät rasvat pois ja laitoin pussiin. Yhtenä iltana kun ulkona oli melkein 10 astetta lämmintä, vein keittolevyn pihapöydälle ja keittelin rasvapaloista enimmät rasvat irti. Kylmässä eteisessä olin säilyttänyt joulusta asti keitettyjä joulukinkun rasvoja. Niistäkin oli pakko nyt tehdä saippuaa, koska kylmä eteinen ei ollutkaan enää ihan niin kylmä. Ja jattelin, että rasva vain unohtuisi pakastimen perukoille, jos olisin sen sinne tallettanut. Aiemmin saippuantekointoani on välventänyt myös se, ettei meillä ole liesituuletinta tai kunnon tuuletusta keittiössä, enkä siksi halua siellä mitään rasvoja tai lipeöitä käsitellä. Nyt tajusin, että minullahan on tällainen kiva apukeittiö juuri tällaisiin hommiin. Viime kesänä nimittäin rakennutimme tällaisen lasikuistin. Ja sain joululahjaksi mieheltä tällaisen kuvassa näkyvän vanhan keittiön tiskipöydän. Haaveilen 50-luvun keittiöstä, mutta en tiedä toteutuuko se ikinä. Tiskikaappi on nyt lasieteisessä. Sen päällinen on peltiä ja ajattelin, että tuossa voi mainiosti tehdä myös taimihommia. Tuuletus hoitui niin, että pidin ovea raollaan. Kuten huomaat, kuvasta niittasin saippuanohjeet suoraan seinään kiinni ja siellä ne ovat vieläkin, enkä jaksa niitä nyt millään hakea. Tähän postaukseen ei siis tule mitään reseptejä nyt. (Ei muuten ollut fiksua niitata ohjeita kiinni. Pitää varata nastoja vastaisen varalle tuonne kaappiin :D) Tein kahta saippuaa. Toisessa oli kinkunrasvaa ja oliiviöljyä sekä tuoksuna geranium-öljyä. Toisessa oli vain lampaanrasvaa ja tuoksuna petitgrain-öljyä. Niin ja tietysti molemmissa oli ne vesi ja lipeä. Lipeänä käytin Bilteman viemärirakeita, kun sitä sattui olemaan, mutta lipeää ei. Lipeää se kai tuokin pakosti on kun kerran rasvaan reagoi, muodostaen saippuaa. Jostain luin, että se ei välttämättä liukene veteen hyvin, mutta minusta onnistui ihan hyvin. Possusaippua ei kiisselöitynyt ihan niin kuin olisin toivonut. Katsotaan tuleeko siitä mitään. Jos ei tule, en laita ohjettakaan tänne, ettei kukaan muu kokeile epäonnistuneita viritelmiäni. Olin itse laskenut jollain netin laskurilla määrät ja voi olla, että jotain meni tosi pieleen. Lammassaippuan ohjeen löysin yhdeltä keskustelupalstalta. Nyt saippuat ovat lepäämässä huomiseen muoteissaan ja pyyhkeisiin kiedottuina. Sitten irrotan ne muoteista ja laitan muutamaksi kuukaudeksi kypsymään. Joten jos ehdin palaan tähän aiheeseen huomenna lisää. Kuten huomaat saippuani ovat melkoisia nuukailusätöksiä :D 

Kun kuvailin alakerrassa, en voinut vastustaa kiusausta ottaa itsestäni kuvan, kun peili oli sopivasti hollilla. Tässä siis päivän asu. Tai oikeammin koko talven asu. Olen käyttänyt koko talven tätä samaa villatakkia ja pipoa. Ja useimmiten aluspaitana tuollaista pappakalsaripaitaa, joka on kuin toinen iho :D (no joo, on niitä välillä pakko toki pestä...) Löysin tuon Voglian villatakin joskus kierrätyskeskuksesta ja siinä on niin hyvät värit. Siinä oli olkatoppaukset, eikä se hartioista istunut lainkaan. Hyvä ystäväni kuitenkin pienensi takkia hartioista ja laittoi vihreät resorit, koska siinä samallahan hihat lyhenivät. Itse vaihdoin vielä napit vähän pirteämpiin. Ja tämä takki on kyllä ihan paras. Veikkaanpa, että keväällä ja kesällä se muuttuu ulkotakiksi viileilllä ilmoilla. 

Kasveja, kursseja ja kierrätystä

Tähän mennessä mulla on ollut aika kiva viikko. Toivottavasti loppuviikko jatkuu samoilla linjoilla.

Maanantaiaamu alkoi sillä, että kävin kahden nuorimman kanssa sellokonsertissa. Lapset tykkäsivät, vaikkei musiikki ollut likimainkaan sellaista, mitä ovat tottuneet kuulemaan. On ihan hyvä avartaa kokemusmaailmaa erilaisilla kulttuurielämyksillä. Maanataina törmäsin myös ihan vahingossa dyykkauskohteeseen, josta tein varsinaisia aarrelöytöjä. Dyykkaus on hauskaa ja olen harrastanut sitä silloin tällöin ja aina tilaisuuden tullen, mutta koska se on pienellä paikkakunnalla hieman omituista ja pahennusta herättävää en halua asiasta juuri sen enempää avautua :) Minusta on häpeällistä heittää tavaraa roskiin sen sijaan, että ne kierrättäisi asianmukaisesti oikeisiin paikkoihin. Toki joskus elämäntilanne voi olla sellainen, ettei kertakaikkia kykene muuhun kuin poisheittämiseen, mutta noin pääsääntöisesti. Minusta sen sietäisi hävetä, joka heittää hukkaan, ei sen joka kaivaa ne roskiksesta takaisin hyötykäyttöön. Vuosienvarrella olen dyykkaillut eläimille ruokaa, pihalle huonekaluja ja kasvitukia yms., kirjoja, lehtiä, kukka-astioita (ruukkuja, lautasia, kippoja, kattiloita...), rakentelumateriaalia, ostoskärryt pihaleluille, joitain vaatteita jne. Asiaa vaan rajoittaa tuo loiskammoni, josta mainitsin edellisessä ostauksessa. Siksi olen dyykkini sijoittanut lähinnä pihalle kun pelkään esimerkiksi sitä, että tuon samalla kotiin jotain ötököitä kuten luteita. Tottakai pesen tavarat, joita olen löytänyt, mutta kuitenkin... En dyykkaa siksi, että olisin rahapulassa. Motiivini ovat ekologisuus, kierrättäminen ja aarteen etsintä. Monesti kierrätyspisteessä käydessä takapenkiltä kuuluukin iloinen: "Äiti, mitä löysit?"

Maanantaipäivääni ilostutti myös se, että eräät ystäväni kävivät kylässä. Maanataina myös ilmoittauduin yrttineuvojakoulutukseen. Rakastan kasveja ja ehkä hieman tekisi mieli opiskella oikeasti jotain kasveihin liittyvää. Puutarhan hoidon ja pienimuotoisen viljelyn haluan pitää harrastuksena ja elämäntapana, mutta kasveista voisin opiskella ihan biologiaa ja kirjaviisautta.

Tiistaini liittyi myös kasveihin. Kävin koko päivän kestäneessä seminariissa (olikohan se sellainen...), jossa oli monta luentoa Suomen luontoon tulleista vieraslajeista. Enimmäkseen puhuttiin kasveista, mutta myös ötököitä ja eläimiä sivuttiin. Aikamoisia eläjiä ihmisen toimesta tänne on tullut.. huh huh. Siinä olisi ihan oma aiheensa johonkin postaukseen. Lounastaukoa en ehtinyt pitää, sillä sen aikana kävin viemässä pässin nahkan jalostettavaksi. meinasin ensin heittää sen pois, mutta ei se ollutkaan niin reikäinen kuin olin kuvitellut, joten suolasin sen ja toimitin muokkaamoon. Luentojen jälkeen minulla oli ihan hirveä päänsärky syömättömyydestä johtuen. Sulkaapatukka ja omena päivän aikana eivät oikein korvanneet lounasta... Mutta särystä huolimatta käväisin nopeasti kirppiksellä, josta löysin mm. punamustaruudullisen canadapaidan isännälle. Olin ajatellut ostaa sellaisen hänelle joululahjaksi, mutta en saanut aikaiseksi. Nyt löysin ihan uudenveroisen 6€:lla. SE on sellainen vuorellinen flanellipaita, joista tulee amerikkalainen metsuri mieleen. Löysin myös Toivo Rautavaaran Teveyttä luonnonkasveista kirjan. Se oli minulle the Löytö. Sitten olikin pakko käydä roskaruokailemassa pikaisesti ja nopeasti ruokakaupassa ja äkkiä kotiin vapauttamaan mummo lapsenvahtitehtävistä. 

Tänään olen ollut lasten kanssa muutamaan otteeseen pihalla kun siellä on ollut tosi lämmintä ja aurinkoista. Ja tosi tuulista. Ulkoilutimme kanoja tänään. Kuivasin ulkona pyykkiä. Paitsi, että leppä taitaa kukkia ja se tarttuu pyykkeihin :( Vähän yritin raivailla pihalla ja miettiä kevättä ja kasvimaata. Laitoin tänään myös uusia taimia tulemaan. Lähinnä liittyen kasvimaakerhoon ja 4H-juttuihin. Katsoin, että tomaatteja pitäisi alkaa koulia, mutta minulla ei ole multaa. Ajattaa kauppaan huomenna tai ylihuomenna. Askartelin tänään yhden onnittelukortin ja tuollaisen taulun. Taulu on oikeasti rikkinäinen, järkyttävän ruma kasari/ysärihalpiskello. Meinasin laittaa roskiin, mutta sain ajatuksen kokeilla irtoaako lasi(muovia se on...). Ja sehän irtosi. Irrotin koneiston elektroniikkajätteeseen, viisarit pienmetalliin ja taustataperin paperinkeräykseen. Taustapaperin tilalle laitoin askartelupaperia ja uusimmat lasten kerhokuvat. Ja liimailin vähän hilpetööriä päälle. Kunhan esikoisella on koulukuvaus, lisään tauluun vielä hänen tarrakuvansa. Minusta tuo ei enää ole ollenkaan niin järkyttävän ruma kun sitä koristaa omat mukulat. Olen oikein tyytyväinen kierrätysideaani :) 

Nyt lähden pötkölleen lukemaan vielä hetkeksi Honkasalon Nuukaillen kirjaa ja sitten unta palloon. Öitä! 

Länkkäripotteja, tee-se-itse-taimiruukut sanomalehdistä

Minun on tehnyt jo kauan hankkia tällainen vekotin. Mutta jotenkin olen nuukuuksissai jättänyt tilaamatta. Nyt kuitenkin surffailin sattumalta Coolstuff- nimisen verkkokaupan sivuille. Alunalkaen halusin tilata jotain ihan muuta ja tilasinkin. Mutta törmäsin tähän vekottimeen, kun oli pakko kurkata, mitä mahtaa olla otsikon koti ja puutarha alla. Tämä koje ei ole kovin suuri ja taimipottien koko on halkaisijaltaan samaa kokoluokkaa kuin vessapaperirullan halkaisija. Oli hirveän rentouttavaa väsäillä näitä purkkeja. Niitä tulee ihan liukuhihnalta, eikä tarvitse ajatella mitään. Tomaatteja tai mitään niin suureksi kasvavaa en näihin kouli, mutta esim. purjon taimille ovat ihan onnen omiaan. Pääsee paperi uusiokäyttöön ja potit ovat maatuvia. En yleensä raaski ostaa niitä turvepotteja. Nyt ostin tarjouskorista niitä muutaman paketin. En silloin vielä ollut ehtinyt tätä kojetta ostaa. Kierrätän kyllä keväisin tehokkaasti kaiken maailman purkit ja purnukat kasveille, mutta tuntuu, ettei niitä ikinä ole tarpeeksi. Mitä muuta tilasin tuolta kaupasta. No sellaisen triopsien kasvatuspaketin. Kunhan huonelämpötila kokoaa tarpeeksi lämpimäksi ja tasaiseksi niin laitetaan lasten kanssa kolmisilmäiset muinaiseliöt kasvamaan. Jos projekti onnistuu hyvin niin eiköhän siitäkin tule sitten kerrottua :) Olemme uteliaita ja kokeilunhaluisia yksilöitä, me Sinisen tuvan asukkaat. Elämä ilman puuhailua on tylsää.

Juuri sopivasti kun oli kamera käsillä potteja kuvatessa, Paavo ilmestyi keskelle lattiaa. Paavo on parisenttinen hämähäkki. Paavo ei ole lemmikki. Paavo on villieläin. Tapasimme Paavon kanssa ensimmäistä kertaa iltapäivällä. Artisokka tykkää Paavosta. He leikkivät yhdessä. Konttasivat ja telmivät pöydän alla yhdessä. Artisokka varjeli Paavoa äidiltä ja pikkusiskolta, koska Paavo olisi voinut päästä hengestään. Sitten Paavo hävisi jonnekin lattian rakoon. Harmi, että Artisokka oli jo nukkumassa kun Paavo taas ilmaantui. Artisokka on meidän perheen hyönteismies :)

P.S. Jos mietit mikä on länkkäripotti... tässä vastaus.

Kanin nahkoja

Tässä viime kesän kanin kasvatuksen tulosta. Tiedän, että tämä on aihe, joka ei ihan kaikkia miellytä, mutta meillä kani nähdään enemmän ruokana kuin lemmikkinä nykyään. Emokani ja isikani on lemmikkejä viroistaan huolimatta. Niitä emme popsi. Ja kahdelle viime kesän poikaselle kävi niin, että jotenkin kiinnyin niihin... eli lemmikkej on nyt neljä. Nämä hyödynnetyt kanit ovat risteytyksiä. Emo on angora ja isä pieni sekaroituinen taviskani. Ja nahkojen koosta voi päätellä, että kovin erikokoisia oli tämä jälkikasvu. Suurimmilla oli angoramainen karva, joka ei oikein näköjään kestä muokkausta. Niihin on tullut karvattomia laikkuja. Villiväriset nahkat ovat ehkä karvaltaan parhaita, mutta kooltaan pienimpiä. Kaikki nämä ovat aivan erilaisia ja uniikkeja.

En tiedä mitä näistä tekisin. Olen vähän ajatellut somistaa mahdollisesti neuleita ja ulkovaatteita näillä. Kenties tehdä sellaisen vanhanaikaisen muhvin. Ihan oikealla käsityöläisellä voisi teetättää jotain. Kun vaan tietäisi jonkun tässä kohtuullisen lähellä. Nämä ovat lähituotantoa. Kasvaneet takapihalla ja käyneet muokattavana noin 50 km päässä. Viety muokkaamoon ja haettu sieltä samalla reissulla kun on hoidettu joitain muita asioita siellä päin. Ekologista väittäisin... Taljat on muokkautettu nahkajalostamolla Mikkelissä. Minusta siellä on hyvä palvelu ja työn jälki erinomainen. Kesäpässien taljoja teetimme siellä myös ja nyt siellä on valmistumassa yksi hiehon nahka, jonka pelastin viime keväänä teurasjätekasasta.

Aiemmin kokeilin muokata paria kanin nahkaa kotona, mutta totesin sen olevan tässä elämän vaiheessa liian aikaa ja hermoja vievää, joten ihan mielelläni maksan kunnon työstä niille, jotka tietävät mitä tehdä.

Äsken vähän haeskelin tietoa, mitä teksi nahkoista, mutta ei oikein hyviä linkkejä löytynyt. Paitsi kanssabloggaaja Kikkailijan blogista. Jos jollakulla on tiedossa vaikka jotain linkkejä turkiskäsityöohjeisiin, mielelläni niitä ottaisin vastaan. Tai jos tiedät jotain muuta aiheeseen liittyen, kerro ihmeessä :)

Appelsiinin kuoret sytykkeenä

Luin jostakin Valittujen Palojen niksikirjasta, että kuivatut appelsiinin kuoret toimivat sytykkeinä. Ja koska appelsiinit ovat olleet halpoja, olemme syöneet niitä kiloittain ja lämpökompostori on aika täynnä, olemme kuivanneet kuoret saunassa. Sauna on aina lämmin, koska saunan uuni ja lämmityskattila ovat sama asia meillä. Ja on se vieläpä lämminvesivaraajakin. Kuoret noin kuivuvat päivässä. Ja kuoria tarvitaan saunan sytyttämiseen. Kuoret eivät syty kovin helposti, mutta kun ne saa ( esim. paperin avulla) syttymään ne palavat tosi hyvin leimahtamalla ja melko pitkään, koska niissä on öljyä Joten kyllä ne sytyttämisen apuna toimivat. Eivät toki tuohen veroisia ole. Mutta esim. kananmunakenno-steariini sytykeruusuihin verrattuna, nämä ovat nopeampia tehdä. Mietin tuossa... jos näitä tuoreena leikkaisi kukan terälehden muotoon ja langalla yhdistäisi kukkasiksi, saisi ihan uudenlaisia sytykekukkia... hmm...

Tässä vielä blogini eka video:

Löytö lehtihyllystä ja puukirja

Minun pitäisi olla nukkumassa jo, mutta en millään malta olla jakamatta tätä. Pyörähdimme tänään automarketissa ja lehtihyllystä löytyi Ekoelo- niminen uusi lehti. Nyt vain 1,90. Menkää ystävät ostamaan. Minä ainakin tykkäsin! Enpä kerrokaan sisällöstä enempää, lukekaa itse. Tai kerronpa sen, että lehdessä on juttu Maria Dorffin ja Lasse Nordlundin omavaraisesta perheestä. He ovat siis ihan oikeasti omavaraisia, eivätkä vaan vähän kokeile sitä ja tätä niinkuin meikäläinen. Ei minulla rahkeet riittäisi tuohon. Liian mukavuuden haluinen olen. Pitäiskö tilata tää... Lopettaa vaikka Meidän perhe-lehti...

Ja isäntä osti Lars Myttingin kirjan Täyttä puuta-kirjan. Polttopuusta ja lämmittämisestä kertoo. Eipä isännällä monta kirjaa olekaan. Lintu- luonto- ja sääkirjoja. Ja pari jonkun bändin kirjaa.


________________________

Me olimme tänään enoni hautajaisissa. Omalla tavallaan raskas päivä oli. Emme aivan läheisimpiä olleet, mutta toisaalta meillä on äitin puolelta niin tiivis suku, että kaikki ollaan hyvin läheisiä kuitenkin. Meillä on ollut paljon hautajaisia viime vuosina. Meillä on suuri suku. Tätejä, setiä, enoja ja serkkuja on paljon. Tuntuu oudolta, että kun sukupolvien ketju vierii eteenpäin ihmisiä onkin aika vähän. Vähän haikeaa. Perheet ovat nykyisin niin pieniä.

________________________

Veli toi ison kasan polttopuita illalla. Riittää ukolla sahaamista ja pilkkomista. Ja perheellä riittää lämpöä.

________________________

Kello on yli yksitoista ja Sipuliini on hereillä. Tämä päivä oli vähän erilainen rytmiltään ja nyt sillä on rytmi ihan sekaisin. Jospa menisi sen viereen, kyllä se siitä.

________________________

Tänään olisi ollut viimeinen mehiläiskurssipäivä. En päässyt. Olisivat olleet mehiläistarhalla. Harmi. Pitää tunkea itsensä jonkun tarhalle oppiin.

________________________

Ei mulla muuta. Öitä :)

Nuukuusviikko

Tällä viikolla kuulemma vietetään nuukuusviikkoa. Sehän vaan passaa meikäläiselle. Täällä kerroin aiemmin omasta nuukailustani. Tosin minulle usein käy tällaisten kamppanjoiden kanssa niin, että törsään sitten tavallista enemmän. Esimerkiksi jotkut älä-ostä-mitään-päivät usein sattuvat juuri kaupassakäyntipäivilleni. Mutta pääasia kai on, että herättelee itseään ajattelemaan ja tiedostamaan. Voihan sen oman kampanjaviikkonsa tai -päivänsä pitää vaikka seuraavana päivänä tai viikolla.

Missähän asiassa sitä nuukailisi erityisesti tällä viikolla... Ei nyt kyllä sytytä yhtään...

Palailen ehkä asiaan, jahka saan jonkun ahaa-elämyksen :)

Kerro sinä, missä asiassa sinä nuukailet säästäen rahaa ja luontoa.

Nuukailemisiin!

Nuukailua ja ekoilua

Tuomikki oli blogissaan listannut omia mietteitään nuukailusta. Lista kuulosti niin kovin tutulta, että päätin vähän matkia. Hän aloitti kirjoituksen kertomalla nuukista isovanhemmista. Minulla on niin kovin vanhat vanhemmat, että oikeastaan minä voisin sanoa, että itse olen perinyt nuukuuden suoraan vanhemmiltani. He olivat molemmat pienistä maataloista suurista perheistä kotoisin ja elivät käytännössä omavaraistalouksissa lapsuutensa. Kumpikin vanhemmistani olivat nelikymppisiä perustaessaan perhettä. He ostivat autiotilan, jonka kahdessa kammarissa pystyi asumaan. Muuten talossa asui naapureina hiiret ja pääskyset. Vesi tuli ja meni sangossa. Ulkohuussi oli... kaatumaisillaan. Mutta olennaisinta kai talossa oli hyvä navetta ja sen päässä sauna, sekä hyvät pellot ja metsää. Kun olin kaksivuotias saimme pikkuveljen ja tuvan ja keittiön sekä vessan. Kun olin tokalla saimme väritelkkarin. (mustavalkoinen kärähti, ei me muuten oltais). Kun olin kymmenen saimme veljen kanssa oman (yhteisen) huoneen ja saunan, kylppärin, takkahuoneen ja terassin. Ja elin siis lapsuuteni 80-luvulla. Minusta tuli nuuka, koska meillä oltiin säästäväisiä. Minulla oli ihan hirmuisen ahkerat vanhemmat, jotka tekivät autiotilasta maatilan. Aluksi varmasti joka penni piti laskea ja työtä piti tehdä hirmuisesti. Vanhempani olivat myös kekseliäitä ja taitavia. Muistan lapsena esimerkiksi, että isä raivasi metsään yhden pellon ja lopuksi muokkasi sen risukarhilla. Hän itse teki traktorin perään puusta, oksista ja risuista äkeen.

No siis siihen listaan mitä aioin, eli missä meillä nuukaillaan tehdään itse:

* Meillä kerätään paljon, kymmeniä litroja metsämarjoja. Tai siis mies kerää. Hän tykkää siitä. Aina se metsässä olo kotiolot voittaa, kuulemma. Oma rauha. Mies on metsässä ihan kotonaan, eikä pelkää karhuja. Minä kerään kyllä vadelmat, koska niiden keruuta mies inhoaa. Vatut ja metsämansikat kasvavat niin lähellä, että niitä minäkin uskallan kerätä. Samoin omat sienipaikkani ovat ihan nurkilla. Mies ei syö sieniä, mutta kerää, jos sattuu kantarelleja vastaan.

* Meillä on myös viinimarjoja sen verran, että voin keittää useamman maijallisen mehua kellariin. Meillä juodaan melko paljon mehua, sillä miehellä on joka päivä eväänä töissä omaa mehua. Liekö siksi niin terve. Ollaan tunnettu 10 vuotta ja ukko on ollut pois töistä sairauden takia alle 10 kertaa. Ja pojilla on useamman kerran viikossa eväänä kerhossa mehua. Silloin tällöin juodaan muuten arkena mehua tai jos on vieraita. Ja aina koko vuodeksi riittää omat mehut.

*Meillä on kasvimaa. Se on ehkä 3 aaria. Olen huono arvioimaan. Perunat eivät riitä koko talveksi. Ehkä puoleksi vuodeksi riittävät. Porkkanat riittävät kauemmin. Sipulit riittävät talveksi. Loppukausi käytetään kuivattua purjoa. Kesäaikana kaupasta ei tarvitse ostaa vihanneksia. Siis noin heinäkuusta alkaen.  Aloitan jo toukokuulla villivihannessalaateilla. Ihan aikaisin keväällä on jo maa-artisokkaa. Paljon erilaista vihannesta saa toukokuusta-lokakuuhun omasta maasta. Ja rakastan säilömistä! Perheellä olisi vielä opettelua niiden syömisessä kyllä... Isäntä tykkää kovasti etikkakurkuista ja lapset hilloista. Tosin hilloja tulee aina tehtyä liikaa...

*Yrtteja kasvatan ja kuivaan itse. Minulla on penkillinen monivuotisia yrttejä ja aina vähän jotain yksivuotisia. Jotain pakastan esim. basilikaa ja persiljaa, että maku säilyy paremmin.

*Kerään myös joitain villivihanneksia.

* Kerään osan kasvien siemenistä itse. Mitkä nyt minäkin vuonna tekevät siemeniä.

* Hedelmäpuumme ovat vielä pieniä, mutta jonkin verran omenia ja kriikunoita olemme saaneet. Omenoita saa hyvänä vuonna helposti ilmaiseksi toisten puutarhoista. Hyvät talviomenat säilyvät kellarissa joulunkin yli, kun ei kohi niitä missään vaiheessa. Meillä on isoja koivuja pihassa, joista saa mahlaa ja iso kuusi, jonka kerkistä olen keittänyt siirappia.

* Pihassa on myös raparperia ja saskatoon-marjapensaita. Sekä pihlajia, joiden marjoja olen myös käyttänyt.

*Olemme kasvattaneet kesäeläimiä lihaksi. Sekä viiriäisiä munien takia. Sivutuotteena saa lannoitetta.

*Teen paljon ruokaa itse ja leivon. Yritän välttää valmisruokia. Joskus on pakko lämmittää purkkihernekeittoa, jos on kiire. Yleensä meidän pikaruokaa on paistetut kananmunat tai mannapuuro.

* Säästän tähteeksi jääneet ruuat itselle evääksi tai usein meillä on lounaaksi mitä sattuu löytymään- valikoima tähteitä.

* Tontilta emme saa polttopuita. Niitä menee ihan hirmuisesti, kun talo sekä lämmin vesi lämpiää puulla. Mies on tehnyt veljen metsässä puuhommia ja sieltä on suurin osa puistamme peräisin. Tulevaisuudessa olemme ehkä omavaraisempia, sillä olemme kohta vuoden olleet metsän omistajia. (Toistaiseksi siis velallisia...)

*Lämmitämme siis puilla, mutta rehellisyyden nimissä todettakoon, että talo on hieman hatara ja lisänä on pari liikuteltavaa patteria, ettei pissiputki ja lapset palellu. Silti kovilla pakkasilla aamuisin saattaa olla 16 astetta sisällä. Mutta eipä se haittaa. Se on pukeutumiskysymys.

* Pissiputkesta puheen ollen. Meillä on kuivakäymälä sisällä talossa.

* Korjaan vatteet, jos vaan voin. Tykkään parsimisesta. Saamme lasten vaatteet käytettyinä tutuilta. Joskus omatkin. Kierrätämme vaatteet edelleen pienemmille sukulaislapsille ja tutuille. Tai joskus kirpparille. Rikkinäiset kierrätetään "varaosiksi eli paikoiksi", räteiksi, matonkuteiksi tai lopulta poltetaan keskusuunissa.

* Meillä ei ole uusia huonekaluja juuri lainkaan. Myös esim. telkkari on toisten vanha. (Vanhoista tavaroista muuten suurimman myrkyt ovat jo haihtuneet pois, jos niitä on ollut.)

* Biojätteet kompostoidaan tai syötetään jollekin eläimelle. Joskus kesällä saattaa keittiön bioroskiksessa olla pelkästään suodatinpusseja. Tähteitä meillä tulee vähän.

* Eläinten jätökset ja käymäläjäte kompostoidaan myös.

*Lajittelen aika tarkkaan kaikki jätteet.

* Meillä on yhteinen sekajäte roskis naapureiden kanssa, joka tyhjennetään 6 viikon välein. Talvella voisi olla harvemminkin, kun silloin ei ole niitä naapureita.

* Käytämme vauvalla kestovaippoja ja vauva on käynyt potalla jo muutaman kuukauden. Vaikka on vain vuoden vanha tekee useammat pissit päivässä pottaan. Isommat hädät joskus.

* Meillä on ekosähkösopimus. Olen ymmärtänyt, että se tuotetaan osittain alueen metsätalouden sivutuotteista. Tuo vähän niinkuin osittain leipää pöytäämme, noin niinkuin välillisesti.

* Listaan voisi varmaankin vielä laittaa lisääkin asioita, mutta eipä nyt juolahda mieleen.

Haaveita:

* Lämmin tila eläimille. Kanala. Muutama lammas ja/tai vuohi.

* Mehiläisiä. (Olen ilmoittautunut kurssille.)

*Voisimme kalastaa enemmän. Pilkille emme ole selviytyneet lainkaan tänä talvena. Viime kesänä pidimme katiskaa. Ehkä, kun pojat vähän vielä kasvavat.

* Haluaisin aurinkopaneelin/keräimen tai jotain vastaavaa.

* Uusi takka-leivinuuni-hellasysteemi. Nykyinen on aika vanha. Ilmeisesti talon alkuperäinen.

*Kota/laavu metsäpalstalle. Alkuun edes nuotiopaikka. Se olisi niinkuin meidän kesäpaikka.

*Haaveilen omasta pikku maatilasta.

* Haluaisin oppia paljon asioita. Tekemään itse.

Mutta oikeastaan elämä on aika hyvää näinkin. Ainahan kaikki voisi olla paremmin, mutta aina aika, jaksaminen, resurssit eivät riitä enempään. Mitä iloa tästä perheestä, kodista, pihapiiristä, elämästä ja kaikesta on jos, uuvuttaa itsensä niin, ettei jaksa iloita siitä, että ne on. Minä olen... ja minulla on... ja olen hyvin onnellinen siitä. Minua on siunattu hyvällä elämällä.