Saippuamuijan päivän asu

Tein jotain, mitä en ole aiemmin uskaltanut kotona tehdä. Tai kerran yritin, mutta jotain meni pahasti pieleen ja luovutin. Tein saippuaa. Koska olin marraskuussa saippuakurssilla, nyt rohkeus riitti. Ja taito. Eikä tuo nyt niin vaikeaa ole, kunhan on vaan sen lipeän kanssa varovainen. Kurssin opettaja antoi neuvon. Että lipeään kannattaa suhtautua vähän kuin kiehuvaan veteen. Sitäkin on pakko varoa, ettei tee vahinkoa. Mutta sitä harvempi ihan pelkäämällä pelkää. Eikä kannata lipeääkään pelätä, mutta varovainen pitää olla. Se mikä sai minut saippuan tekoon ryhtymään oli rasvat joille oli pakko tehdä jotain. Kerroin, että teurastimme pässin taannoin. Lihaa pilkkoessa leikkasin ylimääräiset näkyvät rasvat pois ja laitoin pussiin. Yhtenä iltana kun ulkona oli melkein 10 astetta lämmintä, vein keittolevyn pihapöydälle ja keittelin rasvapaloista enimmät rasvat irti. Kylmässä eteisessä olin säilyttänyt joulusta asti keitettyjä joulukinkun rasvoja. Niistäkin oli pakko nyt tehdä saippuaa, koska kylmä eteinen ei ollutkaan enää ihan niin kylmä. Ja jattelin, että rasva vain unohtuisi pakastimen perukoille, jos olisin sen sinne tallettanut. Aiemmin saippuantekointoani on välventänyt myös se, ettei meillä ole liesituuletinta tai kunnon tuuletusta keittiössä, enkä siksi halua siellä mitään rasvoja tai lipeöitä käsitellä. Nyt tajusin, että minullahan on tällainen kiva apukeittiö juuri tällaisiin hommiin. Viime kesänä nimittäin rakennutimme tällaisen lasikuistin. Ja sain joululahjaksi mieheltä tällaisen kuvassa näkyvän vanhan keittiön tiskipöydän. Haaveilen 50-luvun keittiöstä, mutta en tiedä toteutuuko se ikinä. Tiskikaappi on nyt lasieteisessä. Sen päällinen on peltiä ja ajattelin, että tuossa voi mainiosti tehdä myös taimihommia. Tuuletus hoitui niin, että pidin ovea raollaan. Kuten huomaat, kuvasta niittasin saippuanohjeet suoraan seinään kiinni ja siellä ne ovat vieläkin, enkä jaksa niitä nyt millään hakea. Tähän postaukseen ei siis tule mitään reseptejä nyt. (Ei muuten ollut fiksua niitata ohjeita kiinni. Pitää varata nastoja vastaisen varalle tuonne kaappiin :D) Tein kahta saippuaa. Toisessa oli kinkunrasvaa ja oliiviöljyä sekä tuoksuna geranium-öljyä. Toisessa oli vain lampaanrasvaa ja tuoksuna petitgrain-öljyä. Niin ja tietysti molemmissa oli ne vesi ja lipeä. Lipeänä käytin Bilteman viemärirakeita, kun sitä sattui olemaan, mutta lipeää ei. Lipeää se kai tuokin pakosti on kun kerran rasvaan reagoi, muodostaen saippuaa. Jostain luin, että se ei välttämättä liukene veteen hyvin, mutta minusta onnistui ihan hyvin. Possusaippua ei kiisselöitynyt ihan niin kuin olisin toivonut. Katsotaan tuleeko siitä mitään. Jos ei tule, en laita ohjettakaan tänne, ettei kukaan muu kokeile epäonnistuneita viritelmiäni. Olin itse laskenut jollain netin laskurilla määrät ja voi olla, että jotain meni tosi pieleen. Lammassaippuan ohjeen löysin yhdeltä keskustelupalstalta. Nyt saippuat ovat lepäämässä huomiseen muoteissaan ja pyyhkeisiin kiedottuina. Sitten irrotan ne muoteista ja laitan muutamaksi kuukaudeksi kypsymään. Joten jos ehdin palaan tähän aiheeseen huomenna lisää. Kuten huomaat saippuani ovat melkoisia nuukailusätöksiä :D 

Kun kuvailin alakerrassa, en voinut vastustaa kiusausta ottaa itsestäni kuvan, kun peili oli sopivasti hollilla. Tässä siis päivän asu. Tai oikeammin koko talven asu. Olen käyttänyt koko talven tätä samaa villatakkia ja pipoa. Ja useimmiten aluspaitana tuollaista pappakalsaripaitaa, joka on kuin toinen iho :D (no joo, on niitä välillä pakko toki pestä...) Löysin tuon Voglian villatakin joskus kierrätyskeskuksesta ja siinä on niin hyvät värit. Siinä oli olkatoppaukset, eikä se hartioista istunut lainkaan. Hyvä ystäväni kuitenkin pienensi takkia hartioista ja laittoi vihreät resorit, koska siinä samallahan hihat lyhenivät. Itse vaihdoin vielä napit vähän pirteämpiin. Ja tämä takki on kyllä ihan paras. Veikkaanpa, että keväällä ja kesällä se muuttuu ulkotakiksi viileilllä ilmoilla.