lauantai 28. maaliskuuta 2015

Kevätmessut 2015


Olin eilen Helsingissä Kevätmessuilla. Olen käynyt siellä joinakin vuosina aiemminkin bussiretkellä ja tykännyt kovasti tapahtumasta. Nyt sain bloggaripassin tapahtumaan ja tottakai se piti hyödyntää. Läksin aamulla kotoa noin 4.20 ja matkustin bussilla Helsinkiin, jossa olin yhdeksän maissa. En ollut oikein ottanut selvää etukäteen kuinka pääsen sujuvimmin Pasilaan, joten hiukan haahuiluksi se meni. Menin bussilla ihan perille asti eli Kamppiin, josta kävelin rautatieasemalle, kun sen tiesin varmaksi, että junalla pääse Pasilaan. Ostin lipun automaatista ja sain lipun seuraavan junaan joka lähti noin puolen minuutin päästä. Ehdin nähdä siitä vain perävalot. Menin toiseen junaan, vaunuun jossa luki, että siinä myydään lippuja. En koskaan ehtinyt lippua ostaa kun olin jo jäämässä pois Pasilassa. Mutta toisaalta, oli minulla maksettu lippu taskussa :D Vähän tuli sellainen maalaishiiri kaupungissa olo. Olin puoli kymmenen maissa messukeskuksessa. Messut aukesivat kymmeneltä, mutta  pääsinkin sisälle vähän aiemmin bloggaripassin saatuani. Oli tosi kiva kun voi jättää takin lehdistötilaan ja istua siellä hetken kahvikupin ääressä. 

Ensimmäisenä kiersin tietysti kaikki siemenkaupat. Voisin tehdä oman postauksen ostoksista myöhemmin. Erityisesti Maatiaisen esittelypisteessä viivyin ja harkitsen kyllä yhdistykseen liittymistä. Itseasiassa harkitsen jopa maatiaisen vapaaehtoistyöhön liittymistä :D Mutta katsotaan.

Aika vähän tulin kuvanneeksi mitään, mutta juttelin aika monien ihmisten kanssa. Ja luulen, että koska olin yksin liikenteessä, tulin jutelleekseni useamman kanssa kuin, jos olisin ollut kaverin kanssa. Kaverin kanssa tulisi enempi höpöteltyä keskenään. Mitään yleisöluentoja en seurannut, olen vähän huono keskittymään sellaisiin. 

Aurinkoenergiasta otin selvää ja luulen, että yhdeltä firmalta pyydämme tarjoustakin myöhemmin. Tosin sillä edellytyksellä, että keksin, mistä siihen otetaan rahat. Mutta siitä myöhemmin, jos asia todella etenee johonkin suuntaan. 

Sähkösavustimia kävin myös katselemassa. Olen niitä katsellut netistä aiemmin, mutta en ole varma hommaanko sellaista. Ehkä teen jonkun tavallisen savustinpöntön pihalle. En tiedä. 

Tämän huussimiehen kanssa juttelin parikin kertaa. Persoonallinen tyyppi, vaikutti ihan mukavalta ja harmittomalta. Olen katsonut hänen putkihuussivideon juutuubista ja minusta se vaikuttaa varsin järkeenkäyvältä systeemiltä. Harmi, että hän päätyi ikäviin otsikoihin. 

Mokkapuun kahvia kävin maistelemassa ja ostin kolme pussia tuliaisiksi. Nicaraguaa on tänään juotu ja kyllä on mieto ja pehmeä kahvi. En ole tumman kahvin ystävä ja tämä maistui kyllä minusta tosi hyvältä. Mieheni kuvaili kahvia lauhkeaksi. 


Muutamia kuvia otin tällaisista hauskoista iglusaunoista.


Ja sohvakankaiden jämäpaloista tehdyistä raheista. Noilla kahdella possulla takarivissä on varsin keväiset tunnelmat :D


Ja nämä hirsirakennukset tekivät minuun suuren vaikutuksen. 


Kirjakauppiaiden kojuilla vietin aikaani myös ja jotain ostinkin. Huomasin jälkeenpäin, että muutama mielenkiintoinen esittelijä jäi minulta huomaamatta. En osaa kiertää kaikkea niin järjestelmällisesti ja olen huono ottamaan asioista selvää etukäteen. Mutta näin mitä näin ja se mitä en nähnyt ei kai sitten ollut niin tärkeää. Pääasia, että löysin muutamia ihania uusia hyötykasvien siemeniä <3

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Metsäretkellä


Sunnuntaina oli ihan loistava sää ulkoilla. Kuten myös vähän joka päivä ollut viime aikoina :)  Kävimme pienellä metsäretkellä koko perhe ja mummokin oli mukana. Emme ole syysloman jälkeen koko porukalla käyneetkään. Pojat aina varustautuvat sahan ja vesurin kanssa matkaan ja niillä on aina tosi paljon hommia metsässä. Isä näyttää mihin puihin saa koskea ja mihin ei. Isoihin ei eikä kaikkiin pieniinkään. Tässä on löytynyt hyvä kuiva puu ja on sopivasti sahausasennossakin isoa kiveä vasten. 


Metsäretkellä on tietysti oltava evästä. Polttopuut kuskattiin kotoa peräkontissa. Pitäisi väsätä joku puunpitopaikka nuotiopuita varten, ettei tarvitsisi aina kotoa tuoda kuivia puita.


Palstan läpi menee pieni sähkölinja ja helikopteri oli käynyt ajamassa oksia linjan varren puista. En ihan ole varma touhun järkevyydestä, mutta toisaalta, jos se estää pitkät vaikeat sähkökatkot niin kaipa se sitten... Tässä lähellä oli toissasyksynä metsän lannoitusta helikopterilla ja se meni kyllä tosi pahasti yli hilseen mulla se touhu! Tungettiin kuusen ja männyn oksia oma ja mummon peräkontti täyteen ja tuotiin kotiin lampaalle ja vuohelle kaluttavaksi. Enemmän tykkäävät kuoresta kuin neulasista, vaikka kyllä ne neulasetkin lopulta häviävät parempiin suihin. Saavat noita tietysti muun ruuan ohella. Tänne asti on muuten riittänyt kesällä tehtyjä tupposia, mutta nyt ne loppui. Joka päivä ovat saaneet yhden tai kaksi tupposta eli lehtikerppua. Niissä on ollut koivua, pihlajaa, leppää, pajua ja haapaa. Peräkontissa näkyy myös tuollainen kahvipusseista tehty kassi. Se on täynnä mustikan varpuja kaneille. On siitä metsästä ollut iloa myös noille kotieläimille.


Kävyt keräilin noista oksista pois kun mies haluaa kasvattaa omia kuusen ja männyt taimia. Ihmettelin päivällä, että hiirikö se rapisee keittiössä kunnes tajusin, että nuo kävyt rapisee kun aukeavat kuivuessaan :D 


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kevätmessu-arvonta suoritettu


Kaikki 26 osallistuvaa nimimerkkiä menossa arvontakassiin.



Artisokka arpoo.


Voittaja pnda! Oon niin iloinen, että voittaja oot just sä! Kaksi lippua lähtee postiin :)



lauantai 14. maaliskuuta 2015

Puhdistuslento


Olin tiiraillut mehiläispesiä jo aiemmin. Todennut molempien olevan elossa, mutta hangella ei ollut vielä silloin jälkiä puhdistuslennosta.


Eilen kaksi lasta oli pihalla leikkimässä ja äkkiä toinen kiiruhti sisälle huutaen, ettei voi olla enää ulkona kun siellä on ihan hirveästi ampiaisia. Arvasin heti, mistä on kyse.


Puhdistuslennollahan ne. Lapset siirtyivät toiselle puolelle pihaa leikkimään ja kaikki oli taas hyvin. Muutama kuva otettiin ja nuorimmainen kävi ihmettelemässä mehiläisen kakkaa lumessa kanssani.

Testissä Dove-shampoo ja -hoitoaine.

Sain buzzattavaksi Doven Oxygen & Moisture shampoon ja hoitoaineen. Sarja on suunnattu erityisesti hennoille skandinaavisille hiuslaaduille antamaan tuuheutta. Olen kiinnostunut shampoista, koska en oikein voi käyttää niistä mitään. Olen löytänyt yhden ainoan, jota ihoni sietää ja joskus teen shampoota itse. Hoitoaineen käytön olen lopettanut, koska ne aiheuttavat samoja oireita kuin shampootkin. Myös suurin osa kosteusvoiteista, deodoranteista ja muista kosmeettisista aineista aiheuttavat allergiaa ja ihottumaa. Myös apteekista ostetut ja allergiamerkityt sekä luontaiskosmetiikka. Joten voit kuvitella kuinka minulle kävi näiden tuotteiden kanssa. Niin, ihottumani niskassa ja vasemmassa kädessä kukkivat oikein iloisen kirkkaan punaisina ja kuumottavina jo ensi käytön jälkeen. Olen totutellut myös lähestulkoon täyteen tuoksuttomuuteen, joten myös tuotteiden tuoksu tuntui nenääni oudolta. Tuoksu näissä on minusta sellainen, mikä mielletään ehkä raikkaan veden ja puhtauden tuoksuksi. Joten tuoksuja käyttäville tämä olisi kai aika mieto. Tuoksu kävi myös lasten nenään. Seuraavana aamuna esikoinen sanoi, että äiti haisee oudolta. Hän on myös allerginen kuten minä ja tuoksuille herkkä. Häneltä lähtee sormenpäistä nahkat, jos käyttää melkein mitä tahansa nestesaippuaa. Myös koulun saippuasta, jossa on allergiamerkki. Pistää miettimään kemikaaleja nämä kokemukset. Voisin ehkä mennä testauttamaan kaikki aineet joille olen herkkä tai allerginen, mutta maksaneeko vaivaa. Pääsee helpommalla kun käyttää mahdollisimman vähän mitään. Mitä suppeampi ja kansantajuisempi ainesosaluettelo sen parempi. 

 Näillä kyseisillä aineilla pesin hiukseni kuitenkin kaksi kertaa. Ensin käytin ensin molempia tuotteita ja kenties jonkinlaista pöyheyttä hiuksissa oli jota ei normaalisti ole. Toisen kerran käytin itselleni tuttuun tapaan pelkkää shampoota ja tulos oli jollakin lailla kehno. Kuivuttuaan hiukset eivät asettuneet oikein mitenkään kivasti. Nämä sarjat selvästi suunnitellaan siten, että tarvitaan kaksi ainetta, että saadaan myytyä kaksi ainetta. Normaalishamppoollani hiukset jäävät joskus latvoista hiukan kuivahkoiksi ja jos se häiritsee saatan latvoihin laittaa hiukan kookos- tai avokadoöljyä. Useimmiten en kuitenkaan laita mitään. 

Eipä tullut kovin kaksinen arvio, mutta pitää olla rehellinen. 

Jos joku haluaa nämä purkit voin antaa. Itse en voi käyttää. En ala postittaa, joten jollekin oikeassa elämässä tutulle antaisin mielelläni

:)

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kevättä pukkaa


Tällaisen kävin kuvaamassa alapihalla. Olisikohan talvehtinut nuppuineen, mutta kuitenkin olin hiukan hämmästynyt. Minusta kevät on vähän turhan aikaisessa. Pessimisti pään sisälläni sanoi, että huono vuosi tulee kun kevät on näin ajoissa. Menneinä vuosisatoina kun on ollut pahoja kato- ja nälkävuosia, on kevät tullut tavattoman aikaisin. Usein ihmiset ehtivät tehdä kevät työnsä valmiiksi ja sitten tulikin lumet ja pakkaset kesäkuussa. No, toivotaan, ettei tässä ole siitä kyse. Mutta kyllä säät ovat nykyään outoja. Vanhat ihmiset sanovat, etteivät vanhat merkit enää pidäkään paikkaansa. Ainakaan säiden kohdalla. Mene ja tiedä. 

Itse olen kevätjuttuja lähinnä aloittanut laittamalla tomaatit ja paprikat tulemaan sekä vähän joitain muitakin. Nyt minulla olisi kiire koulia niitä, mutta päivät hujahtavat ohitse, enkä saa niille mitään tehtyä. Työpaivien jälkeen en jotenkin jaksa ja vapaapäivinä on ollut muuta. Eilen siirtelin kaneja eri häkkeihin ja huomenna aion tehdä ruisleipää. Mutta jos siinä leivänteon lomassa. Olen joskus kertonutkin, että käyn töissä 50%:sesti. Eli on minulla noita vapaapäiviä ihan reilusti. Olen huomannut, että jos täytyy jotain erityistä saada aikaiseksi, pitää se merkata kalenteriin niin kuin kaikki "työtyötkin". Nyt kalenteriani täyttää myös toinen työ. Käyn kerran viikossa pakkaamassa elintarvikkeita. Vaikuttaa mukavalta. Toisessa työssä puhun ja olen ihmisten kanssa ja toisessakin tietysti olen tekemisissä ihmisten kanssa, mutta ei ole pakko puhua mitään. Eikä siellä oikein voikaan rupatella. 

Kuten aina keväällä, minua alkaa jotenkin turhauttaa tämä oma elämä. Siltä osin, että en oikein mahdu tähän tontilleni. Pihaa ja maata on liian vähän, että voisin toteuttaa tätä omavaraisuutta mielestäni kunnolla. Elämäni on pattitilanne. Mies ei halua muuttaa, eikä lapsetkaan. Ovat jo sen verran isoja, että heillä on mielipiteitä. Ajoittain olen lopettanut haaveilun. Olen päättänyt tyytyä osaani, koska perhe menee haaveen edelle. Ehkä joskus voisi ostaa tonttiin lisää maata. Tosin, en uskalla kysyä, kun ei naapurit myy kuitenkaan. Tai niin olen itselleni uskotellut. Kysymällähän se selviäisi, vaan kun on jotenkin estynyt kysymästä. Naapurit on ihan huippu mukavia, enkä haluaisi tökeröillä kysymyksillä välejä pilata. Hiukan olen alkanut haaveilla, että tekisimme vintille yhden asuinkerroksen lisää. Kun emme kerran tästä mihinkään muuta. Olen miettinyt, miten sitä lähistöllä olevaa metsäpalstaa, kuinka sitä voisi hyödyntää näissä omissa haaveissa. Miehen näkemys on pitää se talousmetsänä, johon vaan rakennetaan pieni varastomökki. Yhtenä yönä näin unta, että ostin ruukkimyllyn ja tiiliä ja rupesin muuraamaan itselleni navettaa kanoille ja lampaille. Muistan miettineeni unessa, että ei se nyt niin vaikeaa voi olla :D Totuus lienee toinen. Mutta yritän keksiä pattitilanteeseeni luovia ratkaisuja. 

Kävin muuten kuuntelemassa ja kurkkimassa kahta mehiläispesääni ja molemmat ovat hengissä! Nyt kun vaan osaisin toimia oikein niiden kanssa. Minulla olisi vähän nikkaroitavaa myös niiden kanssa. Pitää varmaankin varata joku päivä kalenteriin mehiläisnikkaroinnille. Nyt tuntuu näiden kotitöiden osalta melko leppoisalta, mutta kevään edetessä hommat vaan lisääntyy. Ehkä hyvä niin, koska jos kalenterini on täynnä jo tämän tontin kanssa, miten ikinä ehtisin hoitaa isompia tiluksia.

P.S Vielä ehdit osallistua arvontaan. Ihmeekseni sain bloggaajapassin kevätmessuille ja siinä ohessa sain kaksi lippua messuille arvottavaksi. Taisin jopa löytää kalenterista päivän, jolloin mennä messuille. Hiukan piti jotain perua, mutta päätin sinnikkäästi yrittää mennä paikalle. Bussiliputkin on jo tilattu. Olen nyt niin kovin innostunut tästä bussimatkailusta, kun se on niin edullistakin.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Omistajat kirjoittavat historian

Olen kaiketi tullut vanhaksi, koska olen alkanut miettiä sukupolvia ennen itseäni. Enkä ole ainut ikäluokkani ihminen, joka sitä on suvussa käynyt ihmettelemään. Toisen puolen suvusta olen aika hyvin perillä. Toisen puolen en taas niinkään. Se suku, josta on hyvin tiedossa niin henkilöt kuin kotipaikatkin, on sellainen, joka on pysynyt melkolailla paikoillaan ja itse omistanut tiluksensa. Sen puolen suku asuu edelleen aikalailla niillä samoilla paikoilla kuin vuosisata sittenkin. Tottakai monet suvun jäsenistä ovat muuttaneet työn perässä kaupunkeihin, mutta yllättävää kyllä, niillä vanhoilla kotipaikoilla asuu edelleen saman suvun edustajat. Olin ehkä teini-ikäinen kun eräältä vanhalta kantapaikalta löytyi asiakirjoja, joiden avulla suvun erään haaran historiassa päästiin aina 1700-luvulle saakka. Kenties niitä tietoja ei edes löytyisi enää muualta sillä, joku muisti paikkakunnan kirkkoherran viraston palaneen jossakin vaiheessa. En tiedä, emme ole koskaan siellä tai maakunta-arkistossa käyneet kyselemässä. Alueesta, josta tämän puolen ihmiset ovat kotoisin, on tehty myös hyvin kattava historian kirja, josta löytyy mm. isovanhempieni, heidän vanhempiensa ja sisarustensa kuvia 1900-luvun alkupuolelta. Ihmiset eivät kenties olleet mitään erityisen rikkaita, mutta he varmasti tulivat ihan mukavasti omana aikanaan toimeen omavaraistalouksissaan. Heillä meni hyvin mielestäni myös siksi, että heillä oli itsellä talot ja maat. Heitä ei kukaan omistanut ja käskenyt.

Minä en ole kotoisin paikkakunnalta, josta tuo edellämainittu toisen vanhempani suku on kotoisin. Olen omalla paikkakunnalla ainakin varmuudella tiettävästi 5. polven paikkakuntalainen. Olen kotoisin kunnan toiselta reunalta, mutta mielestäni hauska sattuma on se, että olen muuttanut kohtuullisen lähelle paikkaa, jossa esi-isiäni on asunut torppareina. Isoisäni ja hänen isänsä ovat siellä syntyneet ja ilmeisesti isoisoisä on sinne muuttanut joskus 1800-luvun alkupuolella. Kun muutimme tänne kylälle, saimme kyläseuralta lahjaksi kylän historian kirjan. Siinä on kerrottu alueesta, alueen ihmisistä ja taloista. Myös sen ison talon hisroriaa on käsitelty, jonka torppareita esi-isäni olivat. Torpistakin oli tietoa melko paljon. Paitsi siitä torpasta, josta sukuni on kotoisin. Toki siitä on paljon aikaa ja ilmeisesti paikka jäi asumattomaksi esi-isieni muutettua pois, mutta silti jäin miettimään, miksi mitään mainintaa ei ole. Se henkilö, joka on aiheesta kirjoittanut, on suuren tilan vanha emäntä. Jotenkin heti mietin, että liittyykö mainitsemattomuuteen joku salaisuus vai onko vain nähty tarpeettomaksi mainita jotain paikkaa, missä ei ole ollut asutusta vuosikymmeniin. Ehkä ihmiset vain unohtuvat vuosikymmenten kuluessa. Suvun perimätieto kertoo, että torpasta tuli häätö. Isäntä särki vielä ikkunatkin, ettei perhe pystyisi palaamaan torppaansa, koska ikkunaton mökki talvella on tietysti asumiskelvoton.  Sitä perimätieto ei kerro, miksi häätö tuli. Jotain tietoa perheen muuttovuodesta toiseen paikkaan on, mutta se ei ihan täsmää esimerkiksi niihin vuosiin, milloin torpparius lakkautettiin ja torppia sai lunastaa itselleen. Perhe muutti toisen tilan torppareiksi samassa kunnassa.

Viime viikolla keskustelin erään vähän kauemman sukulaisen kanssa eräästä esiäidistä. Sukulainen oli löytänyt asiakirjan, jossa esiäidin ammatiksi ja titteliksi oli merkitty "loinen". Yksi sukuhaarani, josta polveudun on siis loisia. Loiseksi saattoi nainen päätyä jäätyään leskeksi. Tämä esiäiti lapsineen oli asunut loisena, joissain isommissa taloissa. Loisena sai katon pään päälle työtä vastaan.

Jos minulla olisi aikaa, tutkisin juuriani enemmän. Etenkin näitä juuria, jotka ovat tässä kotipitäjässä. Samaistun jotenkin enemmän tähän sukuun täällä. Vaikka ehkä tiedänkin siitä vähän vähemmän. Luulen olevani hiukan enemmän luonteeltani samankaltainen täkäläisten kanssa. Johtuneeko enemmän geeneistä vai paikkakunnasta, en tiedä.

Sen asian olen tähän mennessä huomannut, että kirjallista historiaa kirjoittavat hyväosaiset ja ne, jotka omistavat. Parempi osaiset kenties muutenkin tietävät paremmin juurensa. Huonompi osaisilla  menee energia niin paljolti selviytymiseen, että sillä tiedolla kuka on ja mistä on kotoisin, ei niinkään ole väliä. Sitä ei jaksa ajatella. Tai siihen liittyy jotain kipukohtia, joita ei kestä ajatella. Tai,, jos on jäänyt pienenä orvoksi, ei ole ketään keltä kysyä, ei ketään joka kertoisi suvun tarinan. Molemmilla puolilla on kyllä paljon kertomuksia ja tarinoita ihmisistä. Ja molemmissa on puhuttu paljon. Mutta väittäisin, että tällä tämän paikkakunnan suvulla on aivan omaleimainen kertomisen kulttuuri. Suvussa on ihan erityisiä tarinankertojia ja huumori on omaleimaista. Lapsille hupsuttelu on tärkeää. Tarinoita värittää myös vahvasti unet ja ennen vanhaan tapahtuneet erikoiset hiukan yliluonnolliset tapaukset. Jos vain olisin kirjoittanut niitä ylös. Kaikki tuollainen pitäisi laittaa muistiin, ei niitä muuten muista.


P.S. muista arvonta!

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Arvonta! Voita lippu Kevätmessuille

Minulla on ollut kai yhden kerran ollut arvonta blogissani. Nyt sain arvottavaksi kaksi lippua Kevätmessuille Helsingin messukeskukseen 26.-29.3.2015. Yhden lipun arvo on 18 €. Lipulla pääseen oikeastaan viiteen eri tapahtumaan: Kevät puutarha, OmaKoti, OmaMökki, Sisusta! ja Lähiruoka&Luomu. Jätä kommentti, jos haluat osallistua arvontaan. Osallistu 15.3. mennessä, että ehdin arpoa ja ajoissa postittaa liput. Kommenttiin voit kirjoittaa mielipiteesi kannattaisiko minun arpoa liput yhdessä vai erikseen. Eli olisiko voittajia yksi vai kaksi? Enemmän ääniä saanut vaihtoehto ratkaisee.

Kevätmessuista voit lukea täältä.

ARVONTA SULKEUTUU NYT! LÄHDEN TÄSTÄ ARPOMAAN :)

torstai 5. maaliskuuta 2015

Luin pieniä sanakaritekoja

Kerroin viimeksi käyneeni kirjan julkkareissa. Kyseessä on Satu Piispa-Hakalan esikoisteos Pieniä sankaritekoja. En nyt ihan yhdellä istumalla sitä lukenut, kahdella ehkä. Mä en ole mikään kirja-arvostelija, ihan tavallinen lukija vaan, joka lukee kaikenlaista iltaisin ennen nukahtamista ja ruokapöydässä, etenkin aamupalalla. (Ruokapöydässä lukeminen saa puolison kiehumaan, mutta silläkin uhallla...) Niinpä en oikein osaa arvioda olennaisia asioita.

Kirja oli tosi sujuvasti ja nopeasti luettu. Luulen, että se johtui osittain siitä, että se oli oman kielistä. Olen kirjailijan kanssa jollain tavalla samaa maata. Paavo Pesusienen erästä repliikkiä lainatakseni ollaan vähän niinkuin saman puun terhoja. Kirjassa oli muun muassa käytetty murteemme kauneinta ja ytimekkäintä sanaa "äet". Minullakin on äet. Lapsillani ei taida olla. Niillä on mammukka, vaikka se oikeasti tarkoittaa vaimoa. Hämmennyin kovasti sanasta kylkeinen. Minä en tiennyt, että sitä käyttää muutkin. Että se on oikeasti sana. Meillä päin kaikissa ulkorakennuksissa tuntuu olevan kylkeinen. Sellainen viistokattoinen lisäjatke. Meilläkin on yksi kylkeinen. Saunanliiteri, jossa kanat, vuohi ja lammas asuvat.

Kirjan päähenkilö on Anna, joka omilla teoillaan ja valinnoillaan yrittää muuttaa maailmaa paremmaksi. Osa teoista on kertakaikkiaan järjettömän äärimmäisiä. Tunnistin törmänneeni joihinkin Annan kaltaisiin tyyppeihin joissain nettiryhmissä. Mutta Anna on kyllä ihan omaa luokkaansa. Kirjassa on paljon henkilöitä, jotka nivoutuivat eri tavoin Annan elämään. Menin yhdessä kohtaa sekaisin kenestä on kyse. Kirja jäi kesken keskeltä lukua, kun piti toimittaa jotain lapsen asiaa. Kun palasin lukemaan, en enää muistanut mikä henkilö oli kyseessä. Piti palata hiukan taaksepäin.

Joissain kohtaa samaistuin Annaan, koska kenties jotkut omat pienet valinnat ovat oikeastaan hiukan päättömiä. Mutta ehdottomasti eniten samaistuin Leilan äitiin. Hän kuoli ja kuolinpesästä löytyi kaikki säästettynä. Toivottavasti sama ei kohtaa aikanaan minun jälkikasvuani. Siinäpähän miettivät, miksi äidillä oli jemmassa parituhatta oivariinipurkkia ja paritoomia hillopurkin kansia.

Suosittelen lukemaan, jos tällainen ekoiluaihe kiinnostaa. Kirja ei todentotta ole ryppyotsainen, vaikka vakavaa aihetta sivuaakin. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkuuko tarina. Loppu antaa siihen kyllä mahdollisuuden.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...