Kevättä pukkaa

Tällaisen kävin kuvaamassa alapihalla. Olisikohan talvehtinut nuppuineen, mutta kuitenkin olin hiukan hämmästynyt. Minusta kevät on vähän turhan aikaisessa. Pessimisti pään sisälläni sanoi, että huono vuosi tulee kun kevät on näin ajoissa. Menneinä vuosisatoina kun on ollut pahoja kato- ja nälkävuosia, on kevät tullut tavattoman aikaisin. Usein ihmiset ehtivät tehdä kevät työnsä valmiiksi ja sitten tulikin lumet ja pakkaset kesäkuussa. No, toivotaan, ettei tässä ole siitä kyse. Mutta kyllä säät ovat nykyään outoja. Vanhat ihmiset sanovat, etteivät vanhat merkit enää pidäkään paikkaansa. Ainakaan säiden kohdalla. Mene ja tiedä. 

Itse olen kevätjuttuja lähinnä aloittanut laittamalla tomaatit ja paprikat tulemaan sekä vähän joitain muitakin. Nyt minulla olisi kiire koulia niitä, mutta päivät hujahtavat ohitse, enkä saa niille mitään tehtyä. Työpaivien jälkeen en jotenkin jaksa ja vapaapäivinä on ollut muuta. Eilen siirtelin kaneja eri häkkeihin ja huomenna aion tehdä ruisleipää. Mutta jos siinä leivänteon lomassa. Olen joskus kertonutkin, että käyn töissä 50%:sesti. Eli on minulla noita vapaapäiviä ihan reilusti. Olen huomannut, että jos täytyy jotain erityistä saada aikaiseksi, pitää se merkata kalenteriin niin kuin kaikki "työtyötkin". Nyt kalenteriani täyttää myös toinen työ. Käyn kerran viikossa pakkaamassa elintarvikkeita. Vaikuttaa mukavalta. Toisessa työssä puhun ja olen ihmisten kanssa ja toisessakin tietysti olen tekemisissä ihmisten kanssa, mutta ei ole pakko puhua mitään. Eikä siellä oikein voikaan rupatella. 

Kuten aina keväällä, minua alkaa jotenkin turhauttaa tämä oma elämä. Siltä osin, että en oikein mahdu tähän tontilleni. Pihaa ja maata on liian vähän, että voisin toteuttaa tätä omavaraisuutta mielestäni kunnolla. Elämäni on pattitilanne. Mies ei halua muuttaa, eikä lapsetkaan. Ovat jo sen verran isoja, että heillä on mielipiteitä. Ajoittain olen lopettanut haaveilun. Olen päättänyt tyytyä osaani, koska perhe menee haaveen edelle. Ehkä joskus voisi ostaa tonttiin lisää maata. Tosin, en uskalla kysyä, kun ei naapurit myy kuitenkaan. Tai niin olen itselleni uskotellut. Kysymällähän se selviäisi, vaan kun on jotenkin estynyt kysymästä. Naapurit on ihan huippu mukavia, enkä haluaisi tökeröillä kysymyksillä välejä pilata. Hiukan olen alkanut haaveilla, että tekisimme vintille yhden asuinkerroksen lisää. Kun emme kerran tästä mihinkään muuta. Olen miettinyt, miten sitä lähistöllä olevaa metsäpalstaa, kuinka sitä voisi hyödyntää näissä omissa haaveissa. Miehen näkemys on pitää se talousmetsänä, johon vaan rakennetaan pieni varastomökki. Yhtenä yönä näin unta, että ostin ruukkimyllyn ja tiiliä ja rupesin muuraamaan itselleni navettaa kanoille ja lampaille. Muistan miettineeni unessa, että ei se nyt niin vaikeaa voi olla :D Totuus lienee toinen. Mutta yritän keksiä pattitilanteeseeni luovia ratkaisuja. 

Kävin muuten kuuntelemassa ja kurkkimassa kahta mehiläispesääni ja molemmat ovat hengissä! Nyt kun vaan osaisin toimia oikein niiden kanssa. Minulla olisi vähän nikkaroitavaa myös niiden kanssa. Pitää varmaankin varata joku päivä kalenteriin mehiläisnikkaroinnille. Nyt tuntuu näiden kotitöiden osalta melko leppoisalta, mutta kevään edetessä hommat vaan lisääntyy. Ehkä hyvä niin, koska jos kalenterini on täynnä jo tämän tontin kanssa, miten ikinä ehtisin hoitaa isompia tiluksia.

P.S Vielä ehdit osallistua arvontaan. Ihmeekseni sain bloggaajapassin kevätmessuille ja siinä ohessa sain kaksi lippua messuille arvottavaksi. Taisin jopa löytää kalenterista päivän, jolloin mennä messuille. Hiukan piti jotain perua, mutta päätin sinnikkäästi yrittää mennä paikalle. Bussiliputkin on jo tilattu. Olen nyt niin kovin innostunut tästä bussimatkailusta, kun se on niin edullistakin.