keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Blogini hiljenee hetkeksi...

Tänään on syöty sitten iltapäivästä alkaen vain nestemäisiä ruokia. Päivälliseksi kaivoin pakkasesta porkkana-, kurpitsa- ja pinaattisosepussit ja tein sosekeittoa. Soseet vain kattilaan kerman ja mausteiden kanssa ja mitä mainioin pikaruoka oli valmis. Ei, en ole aloittanut minkäänlaista paastoa tai dieettiä. Olen menossa huomenna aamulla sairaalaan saamaan meidän kolmannen "pikku" palleron. Laskettuaika meni jo ja tänään sain sitten sektioajan. Helpotus sinänsä. Mikään ei vielä viitannut siihen, että syntymä olisi vielä lähellä. Lääkkeillä ei voi käynnistää, koska on yksi sektio takana. Ja lapsen painoarvio on, niin no, lääkäri ei edes antanut arviota, koska se on taas iso. Tuskin 5,4 kiloa niinkuin edellinen, mutta luultavasti 4,5 kuitenkin. En tiedä mahtaako uni tulla ensi yönä. Olen aina lasten syntymien aikoihin ollut niin onnellinen, että saan elää ja asua maassa, jossa terveydenhuolto on näin hyvällä mallilla. Jos pitäisi synnyttää antisajan tapaan saunassa tai ihan muuten vaan kotona, olisin varmasti kuollut jo sen ensimmäisen kanssa. Esikoinen painoi 4,7 kiloa ja syntyi imukupin avustuksella. Jotenkin olen syyttänyt itseäni siitä, että lapsemme ovat niin valtavan isoja ja että olen jotenkin omilla toimillani saattanut heidät vaaraan. Mutta ilmeisesti meille vaan jostain syystä tulee näitä pikkujättiläisiä. Suvussa on kyllä molemmilla puolilla yli 4 kiloisia vauveleita. Nyt en tällä kertaa ole itse edes lihonut kovinkaan paljon, eikä sokeriarvoissa ole ollut mitään ongelmaa. Olen kaksi kertaa käynyt rasitustestissäkin. Ehkä parempi kun ei mieti liikaa... Tai ainakaan syytä itseään asioista, joille ei ehkä voi mitään.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Huppuliivi ja pipoja

Joku aika sitten löysin alesta Noki- ja Polku-lankaa. Noesta tein kaksi pipoa, jotka käyvät melkein päähän kuin päähän. Polkulangasta tein tuollaisen liivin reuhkanan, jossa on huppu. Olisikohan siinä ehkä 3 kerää, paria eri väriä.
Inspiraationa neuleille oli nämä kirjat, jotka lainasin kirjastosta; Sanna Vatasen Hyvän olon neuleet ja Stitch'n bitch Neulojan käsikirja. Sekä liivin, että pipon ohjeet olivat niin helpot, että jopa minä osasin niitä lukea. Langat ja puikkojen koot ei nyt tainneet olla ihan sitä mitä ohjeessa käskettiin, mutta osasinpas kerrankin noudattaa muuten ohjeita, ainakin suurinpiirtein. Ehkä minäkin vielä opin siis oikeasti neulomaan ;D
Tuota liiviä on ollut vielä vähän hassu sovittaa, kun maha on vähän tiellä, mutta uskoisin, että tulen siitä kovasti tykkäämään. Olen aika herkkä kylmälle ja vedolle varsinkin, jos niskat ja hartiat ovat vähänkin jumissa ja tuo vaate kyllä lämmittää niitä mukavasti. Nuorempi poika eilen illalla mennä viiletti liivin kanssa ympäri tupaa ja leikki supersankaria, että on se liivi ollut jo vähän käytössäkin :D



lauantai 25. helmikuuta 2012

Lapsen kuivaksi oppiminen

Lapsen potalle oppiminen ei nyt meillä ole mitenkään ajankohtainen, mutta törmäsinpä tässä joutessani surffaillessa MLL:n sivuilla olleisiin "ohjeisiin". Se miksi minä tästä asiasta ajattelin postata on se, että oman kokemukseni mukaan minä olen näistä MLL:n jutuista vähän eri mieltä. En ole kumpaakaan poikaa opettanut kuivaksi minkään oppien tai kenenkään ohjeiden mukaan vaan ihan oman äidin vaistoni varassa. Kumpikin ovat käyttäneen kestovaippoja. Paitsi öisin kertakäyttöisiä, koska en jaksanut kokeilla ja etsiä tarpeeksi imukykyisiä ja kuivan tuntuisia yökestoja. Molemmat ovat olleet aika herkkäunisia muutenkin ja märkä vaippa ei ainakaan parantanut kenenkään unenlaatua. Nuoremman kanssa kokeilimme jonkin aikaa myös vaipatonta vessähätä viestintää. Mutta meillä kumpikin poika on alkaneet totutella potalle istumiseen siitä asti kun ovat osanneet istua syöttötuolissakin. Aloimme käydä potalla aina herättyä ja aina ruuan jälkeen tai jonnekin lähdettäessä. Tietenkin alkuun se oli vaan pelkkää istuskelua ja totuttelua, mutta voi sitä riemua kun sinne pottaan joskus vahingossa lirahtikin jotain. Potta ei koskaan ollut kummallekaan pelottava, eikä heitä koskaan väkisin siinä pidetty. MLL sivuilla neuvotaan, että " Lasta voi alkaa totuttaa pottaan noin 1,5–2 vuoden ikäisenä. Anna hänen tutustua siihen rauhassa ja vaikka leikkiäkin potalla. Potalle voi istuttaa nallen tai nuken. Lapsesta voi tuntua oudolta ja pelottavaltakin istua potalla ilman vaippaa. Harjoitelkaa asiaa rauhassa, leppoisassa ja lempeässä ilmapiirissä. Potalla voi katsella vaikka hauskaa kirjaa tai puhallella saippuakuplia." Minä väittäisin, että ei kannata jättää pottaharjoituksia noin myöhään. Meillä potalla on istuttu jo paljon alle yksi vuotiaana. Ja sillä lopputuloksella, että vanhempi oppi päivä kuivaksi 1 vuoden ja 10 kuukauden ikäisenä, mutta käytti yövaippaa noin pari vuotiaaksi. Nuorempi taas oppi täysin kuivaksi 1 vuoden ja 9 kuukauden iässä. Joten näillä omilla kokemuksilla voisin sanoa, että nämä MLL:n jutut ovat ihan potaskaa:

"Kuivaksi oppiminen etenee eri kypsymisvaiheiden kautta:

1. Lapsi tunnistaa, että hänellä on vaipassa kakka tai pissa. Tähän lapsi pystyy aikaisintaan n. 15 kk:n iässä.

2. Lapsi ymmärtää pissaavansa tai kakkaavansa ja kertoo siitä muille. Tämän lapsi osaa aikaisintaan 18–24 kk:n iässä. Kun näet lapsen keskittyvän kakkaamiseen, voit kuvata hänelle ääneen mitä on tapahtumassa.

3. Lapsi kertoo, että hänellä on hätä ja pyytää päästä potalle. Tämän lapsi oppii usein 2½–3-vuotiaana. Kakan tuleminen on usein helpompi tunnistaa ensin, pissa ehtii lirahtaa ennen kuin siitä kerkeää mainita.

4. Lapsi hallitsee rakkoaan siten, että pystyy pidättelemään jonkin aikaa. Tämä alkaa onnistua n. 3-vuotiaana.

5. Fyysisen kypsymisen lisäksi tarvitaan henkistä kypsymistä: halua kasvaa itsenäiseksi ja isoksi. Tässäkin lapset kehittyvät omaan tahtiinsa. Osa lapsista ei enää tietyssä iässä huoli vaippaa jalkaansa, vahingoista huolimatta."


Totta kai ymmärrän, että jokainen lapsi on yksilö ja näihin asioihin oppimisessa voi olla suuria eroja, mutta oman kokemukseni mukaan ei todellakaan tarvitse, eikä edes kannata odottaa, että lapsi olis 1,5- 2- vuotias ennen pottatreenejä. Herkkyyskausi siihen voi olla sitten vaikka jo ohi. En usko, että meidän pojat ovat mitään neroja tai ihmelapsia kuivaksi oppimisen suhteen.

Minun mielestäni lapset eivät opi kuivaksi aikaisin modernien hienojen vaippojenkaan takia. He eivät opi tunnistamaan, että vaippa kastuu pissatessa, koska kertakäyttövaipat on tehty liian mukavan tuntuisiksi. Ja kyllä varmasti myös vaippateollisuus haluaa osaltaan vaikuttaa siihen, että lapset käyttäisivät vaippoja mahdollisimman vanhaksi. Olen myös kuullut sellaista, että on kauhean vaivalloista ja työlästä opettaa lasta varhain kuivaksi. En usko, että se on ollut sen työläämpää kuin vanhemmankaan lapsen opettaminen. Ja miten helpolla olemmekaan päässeet vaipanvaihdon suhteen kun se vaipparumba on loppunut jo ennen kahta vuotta. Katsotaan miten tämä uusi tulokas sitten aikanaan opettelee potalle. Voihan käydä vaikka niin, että joudun toteamaan virallisen totuuden totuudeksi ;D

perjantai 24. helmikuuta 2012

Kannattaako korjata?

Pienemmän pojan haalarista napsahti muovisolki poikki. Kävin tänään kangaskaupasta ostamassa uuden soljen tilalle. Ensin kaivelin omat nappilaatikot ja sitten kirpparin käsityötilpehöörit, mutta niistä ei löytynyt sopivaa. Tämä yksi solki maksoi noin kaksi ja puoli euroa. Muistelin, että olen ostanut nämä housut alesta esikoiselle viidellä eurolla. Soljen hinta on siis puolet koko housujen hinnasta. Rahallisesti ei välttämättä hirveästi hyötyä ole korjaamisesta, mutta ihan periaatteesta. Olisi hullua heittää muuten ehjät ja hyväkuntoiset housut roskiin, kun kerran osaan korjata. Housut on käytössä kyläily ja kerhoilu ulkovaatteena ja pojasta on kiva aina laittaa takki ja housut niinkuin isot pojat. Kotona ja rönttähommissa on sitten kokohaalari päällä. Ja toisaalta, jos olisin nyt lähtenyt etsimään jostakin uusia toppahousuja en olisi löytänyt niitä tuon soljen hinnalla kuitenkaan. En luultavasti edes kirpparilta. Poikien housuja on muutenkin kirppareilla vähemmän. Ilmeisesti pojat kuluttavat housunsa niin puhki, ettei niistä ole kiertoon.

Ei syntynyt meidän kuopus kuninkaallisena syntymäpäivänä, eikä minun syntymäpäivänäni. Hän saa sittenkin ihan oman syntymäpäivän :) Ihan itselleni tein pikaisen kääretortun. Uskalsin syödä, kun ei painokaan ollut noussut edellisestä neuvola kerrasta vaan laskenut vähäsen :)

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Mietteitä kengistä ja vähän muustakin

Minulla on kohta synttärit ja sainkin siitä hyvän syyn törsätä. Oikeasti nämä molemmat lahjat on tarjouksesta, koska ovat molemmat sen hintaluokan ihanuuksia, etten niitä normaalihinnalla raaskisi ostaa. Varsinkaan kun tiedän, että olisi syytä säästää hoitovapaan varalle. Tuli nyt kyllä vähän tuhlariolo, olen omasta mielestäni ostellut aika järkevästi viimeaikoina ja shoppaillut lähinnä vaan ruokakaupassa elintarvikkeita. Enkä sielläkään ole juuri esim. liha- tai leipähyllyn antimia tarvinnut. Vaatteita meillä ostetaan lähinnä kirppareilta. Olen ihan tietoisesti nyt vältellyt niitäkin, koska minussa asuu pieni hamsteri... Kun ei mene sinne, ei tule kiusausta ostaa mitään ylimääräistä. Olen lähinnä vaan vienyt tavaraa sinne viimeisten viikkojen aikana.
Mutta nämä minun lahjukset... Tykkäisin ihan hirveästi erilaisista kengistä... Mutta olen päättänyt ostaa vaan tarpeeseen ja hyviä kenkiä. Köyhällä ei ole varaa halpaan ja onneksi löysin oman kenkämerkkini; El Naturalista. Nämä oli nyt neljännet samaa merkkiä. Kätevä tilata netistä, kun tietää mikä koko sopii ja että ovat hyvät. Ensimmäiset kaksi paria ostin neljä ja puoli vuotta sitten. Samalla kertaa sekä nilkkurit, että kävelykengät. Kävelykengät on jo kerran paikkautettu suutarilla, koska niissä on sisävuorissa reiät pikkuvarpaiden kohdalla, mutta ne on ehdottomasti parhaat kesäkenkäni edelleen. Siis käyttömukavuudeltaan, ei ulkonäöltään enää... Vanhat nilkkurit on sellaiset punaiset, missä on "villasukkavarret" ja niiden varret pitäisi parsia, muuten ovat edelleen tosi hyvät jalassa. Vuosi sitten keväällä tilasin tarjouksesta puoleen hintaan mustat kävelykengät, jotka ovat nyt olleet juhla- ja työtilaisuuskenkinä. Kunhan vanhat kävelykengät on lopullisesti puhki, otan ne sitten arkikäyttöön. Nämä uudet nilkkurit on noin puoleen hintaan netistä tilattu ja aion pitää niitä vähän parempina kenkinä alkuun.
Vaatteita löytyy helposti kirppareilta ja joskus ihan vaan saan niitä tutuilta tai joskus tuunailen tai ompelen, mutta käytetyt kengät onkin jo vähän mutkikkaampi juttu. Eikä ajatus toisen kengistä oikein houkuttele... Vaatteet voi pestä, kenkiä ei oikein. Muita lempparikenkiäni ovat kotimaiset. Kolme talvea olen lompsinut pinkeillä Kuomilla. Juntin näköiset, mutta käytännölliset ja lämpimät... ja kestävät. Reinot on hyvät ja Nokian kumpparit. Ja tämän talven pakkasten pelastus; Lahtisen huopikkaat (jotka myös ratkaisivat hautajaiskenkäongelmani). No nytpä tiedättekin melkeimpä kaikki kenkäni, jotka omistan :D



Toinen lahja itselleni oli ihan puhtaasti heräteostos paikallisesta halpakaupasta; Hackmannin kesäkannu 1,2 l. Se oli ilmeisesti viimeinen ja siksi tarjouskorissa oranssilla lapulla. Tykkään kovasti emaliastioista ja niitä on meillä käytössä; vateja, mukeja, kulhoja... Ne on lähestulkoon kaikki vanhoja, ei näitä merkkiuustuotantoja. Tämä oli nyt pakko ostaa. Ja se tulee varmasti olemaan oikeasti käytössä, eikä hyllyllä koristeena. Iloinen yllätys oli kun kotona huomasin, että tätähän voi lämmittää hellalla.


Paras synttärilahja olisi kyllä, jos vauva syntyisi. Sain tänään lääkäriltä vauvan painoarvioksi 4,2 kiloa ja uuden ajan viikon päähän... Toivotaan, että viikon päästä ei tarvitsisi enää arvuutella synnytänkö vai leikataanko... Jos silloin ei ole vielä syntynyt, varmasti saan ajan sektioon.

Ja lopuksi; tarjousmunista ja -maidosta vohveleita pojille :)

lauantai 18. helmikuuta 2012

Vaippavillahousuja

Tein joskus joulun ja uuden vuoden tietämillä kolmet villaiset housut vauvalle tällä ohjeella. Hahtuva langat oli jotakin virolaista lankaa jonka olen jostakin tilannut jo kolme noin kolme vuotta sitten edelliselle vauvalle. Tosin silloin langat jäivät käyttämättä. Molemmat pojat on ensi kuukaudet vaipatettu harsoilla ja villahousuilla. Entisiäkin villahousuja, jotka ovat oman kummitätini tekemiä, on vielä tallessa, mutta nyt kun muutenkin olen innostunut neulomaan, halusin tehdä myös itse uusia. Tuo hahtuva oli vaikeampaa neuloa kuin kuvittelinkaan. Lanka katkesi usein ja kun housut oli valmiit, huomasin, että lahkeen saumaan jäi ikävästi reikiä. Ja niistä vaippa fuskaa varmasti. Kaivelin kätköistä huovutusvillaa ja huovutusneuloja ja ajattelin kokeilla, josko reiät voisi paikata neulahuovuttamalla. Sehän onnistui, tuli koristeltua housut samalla. Lopuksi viimeistelin villalankapistoilla huovutuskohdat. En tiedä onnistuivatko housut sitten käytännössä, mutta jos ne eivät toimi kosteuden pitävänä kuorivaippana, ne toimivat sitten ihan vaan villahousuina, jotka varmasti mukavasti lämmittävät talvivauvaa tässä hatarassa tuvassa :)




Samoista langoista tein myös tossut, joista kerroin aiemmin. Olen käyttänyt niitä niin paljon, melkein päivittäin, että toisen tossun kantapäässä oli jo pieni reikä. Paikkasin sen myös neulahuovuttamalla. Katsotaan miten kestää. Jos menee taas rikki, voinhan taas tiksuttaa uutta villaa päälle. Hassu sattuma sinänsä, että nuo huovutusvillat oli hämmästyttävän saman värisiä kuin hatuvalangat, vaikka olen ostanut ne ihan eri aikaan, eri paikasta. Ehkä ne sitten on lempivärejäni? Huovutusvillat on Mikkeliläisen Pirtin kehräämön tavaraa.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Alkaa jo jännittäää...

Laskettuaika lähestyy ja alkaa jo kovastikin jännittää. Toissapäivänä laitoin kehdon valmiiksi odottamaan vauvelia. Löysimme kehdon viime kesänä yhdeltä pihakirppikseltä. Kehto on varmasti tosi vanha, koska se on rakennettu puunauloilla ja siellä on pohjassa sellaiset "pissaurat ja reiät". Jonkun verran joutui kehtoa puunaamaan, koska sitä oli ilmeisesti säilytetty jossakin navetan vintillä tai ladossa, koska haisin ihan kuiville heinille ja pestessä kehdosta lähti kauhea tomu ja mustaa, poroista vettä. Jotenkin minusta tuntui, että halusin desinfioida kehdon, niinpä lopuksi pyyhin sen etikkavedellä.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvää ystävänpäivää!

Isäntä yllätti, toi töistä tulessä minulle ystävänpäiväkukan. Tosi ihana muratti, joka todennäköisesti jää elämäänkin, toisin kuin monet kukkakaupan kukat. Meillä jostain syystä muratit tykkää elellä. Leivoin tuollaisia ystävänpäiväbebejä, joiden ohje oli Yhteishyvän ruokalehdessä. Näistä tuli kyllä ulkonäöltään enemmänkin ystävänpäivärönttösiä :) Vähän piti ohjetta muokata oman kaapin sisällön mukaan. Laitoin voita margariinin sijaan ja mansikanmakuisen pinkin tomusokerin korvasin ihan tavallisella. Pinkkiä kuorrutetta sain kun korvasin puolet sitruunamehun määrästä omatekoisella viinimarjamehutiivisteellä.
En tiedä olisiko nuo pitänyt tehdä sellaisessa teflon- tai silikoni muffinivuokassa, niin olisi tullut kauniin pyöreitä. Minulla ei sellaista kuitenkaan ole niin laitoin paperisia vuokia kakkuvuokaan (eikä siihen mitään 12 kappaletta mahtunut vaan yksi vähemmän...). Näin paperivuokat eivät levähtäneet suoriksi. Herneitä piti laittaa paiston ensimmäisen 10 minuutin ajaksi. Vähän hankala oli herneitä poistaa polttamatta näppejä.
Oli pikkuisen isotöisiä leivoksia makuun nähden. Tuo vaniljakiisseli-voi-täyte oli aika tuhtia, eikä ihan minun makuuni. Tulipahan kokeiltua :D (Aion, muuten käyttää vielä nuo herneet hernekeittoon, tuskinpa ne miksikään menivät 10 minuutin aikana uunissa, imivät ehkä vähän rasvaa)


Pojat ovat kovasti innostuneet Hama-helmistä vaihteeksi. Teimme yhdessä ikkunakoristeen ystävänpäiväksi.


Kohta pitänee mennä nukkumaan. Nukuin viime yönä ehkä 3-4 tuntia. Heräsin aamuyöllä, eikä uni tullut, sittenpä soikin jo isännän kello 4.30. Söin hänen kanssaan aamupalaa ja torkahdin onneksi hetkeksi vielä ennen oman kellon sointia 7.15. On vähän hankalaa nukkua ison vatsan kanssa, mutta luulempa, että oikea valvomisen syy oli se, että tänään oli isän perunkirjoitus. En miettinyt itse tilaisuutta tai siihen liittyviä asioita, sillä kaikki on ihan selvää ja helppoa ja tilaisuus kesti vain noin tunnin. Mutta tämäkin päivä toi taas mieleen isän kuoleman ja oman surun. Toivottavasti ensi yönä nukuttaisi. Kohta jää taas yöunet vähiin muutenkin kun vauva syntyy. Laskettu aika on jo ensi viikolla. Alkaa pikku hiljaa olo olla kuin tulisilla hiilillä, kun jännittää...

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Menneen viikon sapuskoita

Nyt kun olen ollut lomalla ja äitiyslomalla jo pari kuukautta, on ihan eritavalla aikaa tehdä ruokaa alusta loppuun itse. Itse tekemiseen kyllä motivoi myös se, että ruoka on lisäaineetonta ja puhdasta ja sitä on varastot pullollaan. Onneksi tuli ahkeroitua keväällä, kesällä ja syksyllä. Ja kun nyt syö näitä varastoja jää rahaa säästöön, koska kaupasta ei tarvitse ostaa esim. lihaa, vihanneksia, marjoja, mehuja jne. Säästöt tulevat varmaan jossain vaiheessa tarpeeseen, kun äitiysloma loppuu ja jään hoitovapaalle. Luulenpa, etten pidä tällä kertaa mitään kiirettä töihin. Pojat ovat menneet aikanaan hoitoon noin 10kk ikäisinä, mutta nyt tämä tuleva lapsi ei kyllä mene. Tosin en minä tiedä onko minulla enää töitäkään mihin palata,jos tämä kuntaliitos asia tässä maassa toteutuu. En ole kunnan töissä, mutta asia vaikuttaa silti omaan työpaikkaani väistämättä jotenkin.

Tässä jotakin mitä söimme viime viikolla:



Pinaattimunakas: Pakastepinaattia, oltermannin jämä raastettuna, munia ja pieni lorausmaitoa.
Paistettu voissa.


Oman possun ulkofileetä:

Mausteena pinnassa pippuria ja suolaa.


Paistettu reilu pari tuntia porkkanan, lantun, sipulin ja valkosipulin kanssa uunissa. Vähän lorautin oliiviöljyä ja porkkanan keitin vettä sekaan, etteivät vihannekset ihan kuivuneet. Lihan pinnassa seesaminsiemeniä, ihan hetken mielijohteesta ne siihen hujautin, koska ennen lihaa paitoin pellillisen sämpylöitä ja niiden päälle laitoin noita siemeniä. Joku voisi sanoa, että tämä oli mautonta, mutta minusta tämä oli pelkkiä perusmakuja ja hyvää sellaisenaan.


Minun ja isännän herkkua; uunissa paitettuja sian kylkiluita. Mausteena vain pinnassa suolaa ja pippuria. Pakastimme kaikki possun kylkiluut näin, koska ovat paistettuina tosi hyviä!


Mustatorvisienikastike:

Itse kasvatettuja/kerättyjä ja kuivattuja purjoa ja mustatorvisieniä.

Tämä kastike on lempparisieni kastikkeeni! (Ja tuo sienikirja on lempparisienikirjani)


Söimme toki muutakin viime viikolla, mutta tässä ehkä herkuimmat :)

Sitten oli vielä operaatio porkkanoiden pelastaminen. On pitänyt syödä porkkanoita ihan urakalla, sillä pakkasten aikana osa porkkanoista pääsi jäätymään, en tajunnut ajoissa avata kellarin väliovea, että sinne pääsisi lämpimämpää ilmaa :( Nyt on syöty paljon raakaa porkkanaa, porkkanaraastetta, keitettyja porkkanoita, porkkanoita ruuan seassa...

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kasvikirjoja ja muita löytöjä

Kävin tänään kaupungissa. Minulla oli keskussairaalassa aika ja siellä vähän tutkailtiin tulevan vauvan kokoa. Näyttää siltä, että tämäkään ei jäisi alle 4 kilon. Ei ole ollut mitään sokerihäikkää ja oma painonnousukin on ollut varsin kohtuullista. Ehkä meille vaan jostain selittämättömästä syystä tulee isoja vauvoja.

Mutta se siitä. Melko lähellä sairaalaa on pieni Fidan kirppis, joka on yksi lemppareistani. Sieltä löysin ihania kasvikirjoja, joista kuva ylhäällä. Kolme noista ei ole mitään kovin uusia, mutta asia tuskin on paljonkaan muuttunut. Tosi paljon tietoa sekä hyöty- että huonekasveista. Ehkä eniten (ainakin ensi silmäyksellä) innostuin tuosta Raikas vihreä koti- kirjasta. Kirjan on tehnyt B.C. Wolverton, joka on tehnyt NASA:lle tutkimuksia, kuinka huonekasvit pystyvät puhdistamaan ilmasta myrkkyjä ja kuinka ne muutenkin parantavat ilman laatua. Kirjan alussa mm. kerrotaan siitä, että nykykodit ovat liian tiiviitä, eikä raikasta ulkoilmaa pääse sisälle ilmastointi järjestelmistä huolimatta tarpeeksi sisälle ja kodeissa on paljon materiaaleja ja laitteita, jotka tuottavat erilaisia haitallisia aineita ilmaan. Kotien sisäilma olisikin jopa saastuneempaa kuin kaupunkien ulkoilma (?). Kirjassa on esitelty ihan tuttuja ja tavallisia huonekasveja ja yllättäin monella niistä on kyky puhdistaa ilmasta haitallisia aineita. Kirjassa kerrotaan mikä kasvi poistaa mitäkin ja miten tehokkaasti, sekä kerrotaan kasvin hoito-ohjeita. Tosi mielenkiintoista. Jotenkin olen vain ajatellut, että kasvit vaan ottavat hiilidioksidia ja antavat vastaavasti happea kotiin. Meillä on varmaan sitten tosi puhdas ilma, kun on aika paljon kasveja :)

Pakko oli kirpparilta ostaa myös tämä iso pullo. Minulla on jo ennestään yksi samanlainen, jonka pelastin kerran lasinkeräysastiasta. Ajattelin kokeilla saanko pullot sisältä täysin puhtaiksi. Molemmissa on jotain pinttymää. Puhdistukseen meinasin kokeilla klorittivedessä liottamista. Katsotaan toimiiko. Jos joku tietää, keinon puhdistaa, niin neuvoja otetaan vastaan. Käyttäisin pulloja kotikaljan tekoon. En nyt äkkiseltään osaa sanoa paljonko vetävät, mutta useamman litran kuitenkin. Korkit näistä puuttuu, mutta ehkä sen voisi veistää puusta. Tai sitten hyvällä tuurilla saatan löytää jemmasta isojakin korkkeja. Minulla on aika hyvät varastot säilöntää varten säästettyja pulloja ja tölkkejä sekä korkkeja niihin.
Lisäksi löysin ilmaiskorista vauva-aiheisen kakun koristeen ja hevosenkengän muotoisen piparimuotin. (Tykkään tonkia ilmaiskoreja... ja yllättävän usein siellä on ihan järkevääkin tavaraa.) Kakun koriste on kai pojan kakkuun, kun on vaaleansininen röyhelö, mutta jos tulee tyttö niin, ehkä tuunaan koristeeseen pinkin nauhan ja rusetin röyhelön ympärille. Ja sitäpaitsi, en usko tyttöjen ja poikien väreihin...
Tuo piparimuotti on mielestäni hieno, se oli vielä uutuuttaan paketissa. Kaiketi jonkun heppakirjakerhon kylkiäinen. Tällaista muottia meillä ei vielä ollutkaan, niitä on kyllä kertynyt jo aika monta erilaista.

Marinointia

Kevät talvella olen yleensä kasvatellut mungpavun ja/tai alfa alfan ituja. Nyt idätin vihreitä linssejä, joita taisin kerran kokeilla jo viime keväänä, koska siemeniä löytyi keittiön kaapista. Ei oikein ensimmäisellä kerralla sytyttänyt, kun nämä vielä suositellaan ryöpättäväksi. Minusta raa'at idut ovat jotenkin raikkaampia. Pienellä googlettamisella sain sain selville, että idut voisi ryöppäämisen jälkeen marinoida. En oikein löytänyt ohjetta, johon olisi ollut tarvikkeita, niin vähän sovelsin. Minulla on marinoitujen keitettyjen papujen ohje, joten käytin sitä marinadia tähän ja se toimi.

Vihreiden linssien idätys:

Laitoin 1 dl yöksi veteen likoamaan.
Aamulla kaadoin liotus veden pois ja huuhtelin ja latoin idätyspurkin kuivauskaappiin.
Idätys aika noin 3-4 vuorokautta. (itse idätin pari päivää liikaa ja sain vähän turhan pitkiä ituja)
Idut huuhdotaan aamuin illoin idätyksen aikana.
(Olen löytänyt idätyspurkkini kirppiksen ilmaiskorista. Olen idättänyt myös lasipurkeissa, joissa on harsokangasta kuminauhalla suuaukolle pingotettuna.)

Ryöppäsin idut, huuhtelin kylmällä vedellä ja lisäsin marinadin:
1 rkl valkoviinietikkaa
1rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
1 rkl hunajaa
1 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja pippuria

Sekoita ja anna tekeytyä jääkaapissa jonkin aikaa ennen tarjoilua.

Tykkäsin itse kovasti tästä "salaatista".


*
*
*

Lihan maustaminen

Meillä on tosi paljon lihaa pakkasessa ja vähän tympäisee tehdä aina niitä samoja ruokia. Perhe toivoi ruskeaa kastiketta ja ajattelin tehdä naudanlihan kanssa sitä. En ole erityisen perehtynyt lihan maustamiseen, joten pitää vaan kokeilla ja opetella. Leikkasin kohmeisen lihan palasiksi ja jätin sen marinadiin maustumaan ja lämpenemään paitovalmiiksi. Minulla ei ole mitään perusohjetta lihan marinadiin, jota käyttäisin, joten laitoin vähän mitä sattui löytymään:

Huuhtelin "tyhjän" ketsuppipullon ja siihen nesteeseen lisäsin:
laakerin lehtiä, kokonaisia maustepippureita, oreganoa, basilikaa, suolaa, oliiviöljyä ja sitruunamehua.
Lihat maustuivat ehkä tunnin-pari.

Paistoin lihat pannulla parissa erässä sipulin ja valkosipulin kanssa. Lisäsin lihat ruskeaan kastikkeeseen, jonka tein voista ja vehnäjauhoista. Marinointilientä en käyttänyt, koska olisi tullut ehkä vähän turhan ketsuppista.

Kastikkeen tarjosin perunamuusin, porkkanaraasteen ja punajuurisalaatin (nolottaa tunnustaa, että kaupasta ostettua, vaikka olisi etikkapunajuuria omasta takaakin) kanssa. Oli kuulemma hyvää, mutta isäntä käski lisäämään ensi kerralla kastikkeeseen myös suolakurkkuja.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Mullat vaihtoon



Ihan pakko oli kaivaa multapussit esille, on se tämä maanviljelysvietti niin perinjuurin vahva. Tuota yläkuvan pullojukkaa en ole vielä kertaakaan vaihtanut uuteen multaan, vaikka olen sen saanut ehkä kolmisen vuotta sitten. Oikeastaan hoidan kasvejani tosi laiskasti, mutta hyvinpä nuo ovat hengissä pysyneet. Jäi nyt sellaiset ennen kuvat ottamatta, on vaan jälkeen kuvia. Kaksi pientä murattia laitoin samaan ruukkuun, toinen on monta vuotta sitten arpajaisista voitettu ja pienempi yhdestä viime joulun kukka-asetelmasta, jonka saimme lahjaksi. Kolme tulilatvaa laitoin isoon ruukkuun. Kaksi on vanhoja ja yksi on samasta kukka-asetelmasta kuin pieni muratti. Useimmat kai heittää esim. tulilatvat menemään kun kasvi lopettaa kukinnan, mutta minä en raaski. Niistä kasvaa minusta ihan kivoja viherkasveja. Ikinä en ole yhtään saanut kukkimaan uudelleen, mutta ei se minua masenna. Isäntä ei tykkää yhtään näistä vihertulilatvoistani, vaan nimittää niitä kumikukiksi. Minulla nämä kukka- ja suojaruukut on vähän tällaista yhteen sopimatonta kierrätyskamaa. Minun silmäni näkevät lähinnä vaan sen kasvin.

Noista viherkasveista jäi yli ruukkuja, joten kylvin niihin jo vähän siemeniä. Isossa ruskeassa ruukussa on kaktuslajitelma, saas nähdä itääkö/kasvaako. En ole koskaan kasvattanut kaktuksia siemenestä. Kahdessa keskikokoisessa ruukussa on paprikaa ja chiliä. En juuri koskaan ehdi saada satoa paprikasta, joten ajattelin aloittaa nyt aikaisin. Joskus olen kaivanut paprikat kasvihuoneesta ruukkuun ja tuonut syksyllä sisälle. Siten on joskus tullut vähän satoa. Pikkuruisessa ruukussa, jonka suojaruukkuna on kakkuvuoka, on rucolaa. Lähinnä siksi, että kokeilen vieläkö siemenet itävät. Olen ne itse kerännyt monta vuotta sitten. Rucolaa olen joskus kasvattanut jo aika aikaisin ikkunalaudalla. Minusta siinä on ihana maku.

Tänään kävin ostamassa koottavan varastohyllyn, jonka isäntä lupasi koota yhden ikkunan eteen. Laitamme siihen sitten taimet kasvamaan. Metallisen hyllyn voi sitten purkaa kun taimikasvatus on ohi. Piti miettiä uusi taimikasvatus paikka kun esikoinen on muuttanut viime syksynä omaan huoneeseensa. Tähän asti se huone on toiminut taimikasvattamona. Rautakaupassa oli myös vihannesten siemeniä ja pakkohan minun oli katsoa valikoima ja sieltä tarttui viidakkokurkun siemeniä. Ihan uusi tuttavuus. Nimen ole kuullut, mutten ole edes nähnyt koko kasvia aiemmin. Jännittävää aikaa uusi kasvukausi ja sen suunnittelu kun ei tiedä mitähän uutta laittaisi ja mikähän mahtaa onnistua.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Ihana Tositarina

Katsokaa ystävät tämä ohjelma, jos meni TV:stä ohi. Ihania nuoria ihmisiä! Olen ihan myyty.

Tuli jotenkin tosi keski-ikäinen, keskiluokkainen ja keskiverto-tavis-materialistinen olo ja että noin minä haluaisin elää. Haluaisin rohkeutta tehdä asiat vielä enemmän toisin.

Lämpötiloja

Tänä aamuna noin klo 8 kun heräsin ulkona oli pakkasta -31 astetta.
Ja sisällä +15 astetta. Nyt illalla yhdeksän maissa ulkona enää vain noin -20 ja sisällä jo peräti +18.
Joskus aiemmin kirjoitin lämmityksestämme. Lämmitysjärjestelmä mielestämme toimii hyvin, eikä tunnu vaivalloiselta kantaa puuta, mutta se ehkä toimisi paremmin, jos uuni olisi keskellä taloa, eikä toisessa päässä. Suurin ongelma on, että meillä on ihan älyttömän hatara talo. Ikkunat pitäisi tiivistää, mutta jotenkin se aina kesällä tai syksyllä unohtuu... Hiiret ovat luultavasti vieneet seinistä ja laipiosta sahanpurut ja ekovillat, koska kova rapistelu kuuluu seinien välistä joka talvi. Kissat kyllä tekevät parhaansa, mutta eivät ne seinän väliin pääse. Myrkyttää emme halua, kun kissat tai jokin muu otus voisi myös myrkyttyä siinä sivussa. Hiirenloukulla joskus olemme saaneet saalista keittiöstä ja kellarista, mutta nyt hiiriä ei ole niissä näkynyt. Eristyksille pitäisi tehdä ennenpitkää jotakin. Mutta toisaalta lämpötila on pukeutumiskysymys ja matalampaankin lämpöön tottuu. Minulle ainakin tulee jo huono olo, jos lämpötila kipuaa yli 20 asteen. Äidin luona rivitalossa saattaa helposti olla +25 ja se on jo ihan liikaa. Lapset alkaa mummon luona heti riisuuntumaan ihan alusvaatteisilleen, kun on niin kuuma. Toisaalta lapset kotonakin ovat aika vähissä vaatteissa ja lähes aina paljain jaloin. Ovat ilmeisesti tottuneet, eivätkä tule kipeäksi.
Jos muistelen omaa lapsuuttani, meillä taisi olla kotona ihan yhtä matalia lämpötiloja ja jopa matalampiakin, enkä silti muista koskaan kärsineeni kylmästä.
Ilmeisesti pakkanen alkaa lauhtumaan ja ihan hyvä niin. Nuorempi poika alkaa vähän tympääntyä sisällä oloon. On aika pikaisesti tullut suoritettua noita ulkoiluja. Vanhempi saa vähän enemmän maiseman vaihdosta jokapäiväisestä eskarista.



Kun on kylmä tuntuu, että nälättää koko ajan. Tänään Runebergin päivän kunniaksi ajattelin leipoa jotakin. Uusimmassa Yhteishyvän ruokalehdessä oli Runeberginpiirakan ohje

200 g margariinia
2,5 dl sokeria

3 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

1 pussi (80 g) mantelijauhetta

2 dl murskattuja piparkakkuja

2 tl leivinjauhetta

1 prk (200 g) kermaviiliä

Pinnalle


2 dl vadelmahilloa

vaaleanpunaista sokerikuorritetta

 
Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Yhdistä kuivat aineet toisessa kulhossa ja lisää taikinaan. Sekoita joukkoon kermaviili.
Aseta leivinpaperi noin 25 x 30 sentin kokoiselle uunipellille. Levitä taikina vuokaan ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 25–30 minuuttia. Anna jäähtyä ritilän päällä. Leikkaa piirakka annospaloiksi. Nosta palan keskelle nokare hilloa. Kehystä hillo sokerikuorrutteella.

 Ensin katsoin, ettei minulla olisi kaikkia tarvikkeita, mutta kun kaivelin kaappeja kaikki muu tarvittava löytyikin lukuun ottamatta vadelmahilloa ja sokerikuorrutetta. Mantelijauhetta minulla ei ollut, mutta mantelilastuja oli ja jauhoin blenderillä niistä jauhoa. Jauhoin myös piparit blenderillä. Molemmat ainekset olivat joulun peruja ja tulivat nyt näin käytetyiksi. Kermaviilin meinasin korvata rahkalla, mutta pakkasesta löytyikin yksi purkki. Välillä pakastan laputettuja tarjous maitotuotteita.
Koska minulta puuttuivat koristeet, paistoin taikinan kuivakakuksi ja hyvää tuli. Pojat eivät useinkaan syö makeita leivonnaisia, paitsi piparia ja pullaa, mutta tämä maistui. Varmaankin, koska maistui vähän piparille :)

lauantai 4. helmikuuta 2012

Leipälauantai

Meidän pikkuruisessa leivinuunissa paistuu kerralla 6 leipää. Ja jälkilämmössä litteitä limppuja muutama, jos taikinaa vielä jää.  Leivän teko oli nyt jo paljon helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla ja loppujen lopuksi se on ihan nopeaa ja vaivatonta. Yksi työvaihe ei kestä aina kuin hetken ja välissä voi puuhastella sitten muuta. Pitäisi nyt opetella tästä parin viikon välein toistuva rutiini. Oikea ruisleipä, jossa on vain vettä, ruisjauhoa, suolaa ja hapanjuurta on isännälle yksi elämän tärkeimmistä asioista. Kaupassa sitä ei joka kerran asioidessa ole ja oikeat ruisleivät alkavat olla ihan hyvän hintaisia. Olisi ihan järkevää tehdä sitä säännöllisesti itse.

Tätä voisi jo kutsua kotiruuaksi: lihakeittoa omasta possusta, omista porkkanoista, perunoista, pavuista, lipstikasta ja purjosta. Omaa leipää, jonka päällä on omia suolakurkkuja. Aterialla ostettua vain piimä, juusto ja keiton lanttu, pippuri ja laakerinlehti ja suola.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Siemeniä, kissan hiekkaa ja päivä kirjastossa

Reilu viikko sitten sain postia. Tilasin siemeniä Exotic Gardenista. Viime kevättalvella löysin kyseisen nettikaupan ja tilasin ensimäistä kertaa. Olen vähän huono lähtemään shoppailemaan, joten nettiostaminen sopii vallan mainiosti ja tuolta löytyy kyllä kaikkea tosi mielenkiintoista. Tilasin lähinnä erilaisia kaaleja. Näyttää siltä, että ensi kesänä keskitytään kaaleihin. Ehkä. Tietysti hankin ihan tavallisia porkkanan, punajuuren ja muiden vakkareiden siemeniä tästä lähikaupoista. Tilauksessani oli myös ihan kokeilun vuoksi esim. violettipalkoista hernettä, kaurajuurta ja tattaria sekä sisäkasveiksi mimosaa ja maapähkinää. Valmiina kasvina ostettu mimosa minulla on kerran ollutkin ja se oli kyllä hauska tuttavuus.Yrteistä tilasin korianterin siemeniä, koska se oli mielessä jo viime keväänä, mutta syystä tai toisesta sitten jäi. Paikallisesta halpakaupasta ostin tarjoussiemeniä, joissa minulle uutuuksia olivat kiinansipuli ja vihersipuli. Ihan oikeasti en kyllä nyt ihan hirveän korkealle laita tavoitteita ensi kesän kasvimaalle, koska ei voi tietää minkälainen tämä meidän tuleva perheenjäsen on luonteeltaan. Jos näyttää, että on jotenkin vaativa lapsi, täytyy sitten vaan kasvatella ja hoitaa häntä ja antaa puutarhan kasvatella itsekseen vaikka kesantoa. Turha kai tehdä itselleen turhia paineita. (tää on niin helppoa sanoa, mutta käytännössä...)

Tänään oli muuten aika mukava ja touhukas päivä. Toisaalta koko huusholli näyttää ihan räjähtäneeltä, mutta väliäkö sillä kun oli muuta kivempaa tekemistä. Paikkakuntamme kirjastossa vietettiin Valon päivää. Aamulla kävin nuoremman pojan kanssa laulutuokiossa siellä ja lainasimme samalla taas uutta iltalukemista pojille. Mammukka ei nyt itselleen lainannut, kun on entisetkin lukematta. Tulee helposti hamstrattua... Sen jälkeen kävimme rautakaupasta taimimultaa ja Vapon 20 kilon pellettipussin. Käytämme pellettejä kissan ja kanin hiekkalaatikossa. Nehän on ihan samoja pellettejä kuin mitä kaupasta saa nimella puupohjainen kissan hiekka. Minusta tämä iso pussi tulee halvemmaksi eikä tarvitse ihan alvariinsa ostella. Välillä kävimme kotona laittamassa leipätaikinan alulle. Sitten olikin pojan aika mennä seurakunnan kerhooon kyläkoululle, johon myös esikoinen jäi suoraan eskarista. Vähän ennen poikien kerhon loppumista isäntä vei minut uudestaan kirjastolle kuuntelemaan kirjailija Mari Möröä. Ehkä vuosi sitten luin hänen puutarhakirjansa ja tajusin, että on olemassa sellainenkin kirjallisuuden laji kuin garden writing. Olin myyty. Olen nyt löytänyt myös joitakin muitakin jotka kirjoittavat puutarhoista. Hyvää ajanvietettä talvella, kun ei ole pihalla mitään kaivelemista. Möröllä on muuten mukaansa tempaava blogi Vapaasti versoo. Niinpä joo, tuosta tämän päivän touhulistasta puuttui vielä se, että hain äitin meille päiväksi ja palautimme hänet sitten toisella kirjastoreissulla. Nyt kyllä väsyttää. Täytynee mennä nukkumaan, että jaksaa ne leivät sitten leipoa huomenna.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...