Nykyään tulee otettua pelkkiä digikuvia. Niin kai useimmat tekevät. Meillä ei ole moneen vuoteen teetetty paperisia kuvia ollenkaan. Ainoat paperikuvat ovat lasten kerho- ja luokkakuvia. Suunnittelen aina, että vuoden lopulla teetän jossain nettifirmassa kuvakirjan kuluneen vuoden parhaista räpsyistä. No, eipä ole tullut tehtyä. Joskus vuosia sitten tein jonkun kirjan matkakuvista ja muistiini jäi se, että kuvien lataaminen kesti tuntikausia. Ei minun kärsivällisyys sellaiseen riitä. Toisinaan näen painajaisia siitä, että kaikki kuvatiedostomme häviävät jonnekin bittiavaruuteen vieden kaikki lapsuusmuistot ja hauskat hetket. Nyt sain sähköpostiin tarjouksen Buzzadorilta, että voisi tarjoushinnalla kokeeksi teettää kuvakirjan PhotoBoxilla. Kirjan tekeminen ja kuvien lataaminen ei kestänytkään tuntikaupalla ja oli aika helppoa. Tosi helppoa, koska jopa minä selviydyin helposti. Ja kirja tuli tosi nopeasti postitse omaan postilaatikkoon.
Paketoin kirjan koko perheen yhteiseksi joululahjaksi ja se on ollut tosi mieleinen kaikille. Kuvissa on meille kaikkein rakkaimpia asioita: koti, piha, eläimet, ihmiset, pikku puuhat ja hasuttelua. Kuopus nimittää kirjaa valokirjaksi. Olen ihan samaa mieltä. Valokirja se on. Syksyni on ollut aika ankea. Elämäni on pimeää, synkkää, rumaa ja sekavaa. En aina tiedä onko oikeasti vai kuvittelenko. Kirja todisti minulle, että elämäni asiat eivät ole rumia ja synkkiä vaan iloisia, kauniita, valoisia ja värikkäitä. Asiat eivät ole lainkaan niin sekavia kuin ne ajatuksissani ovat. Taidan selata kirjaa usein ja varsinkin pahoina päivinä.
Joskus maksetut mainokset poikivat jotain tosi hyvää.