Eläinvauvoja

Tässä parin päivän vanhoja ankkavauvoja. Nyt vauvelit ovat jo lähes pari viikkoisia. Söpöjä, mutta aikamoisia haisuleita vaikka joka päivä häkkiin vaihdankin alustan. Ensimmäistä kertaa haudoin ankkoja ja aika helposti sujui. Toisin kuin niiden viiriäisten kanssa, joista laitoin videon pätkän. Niistä jäljellä on enää yksi. Se on melkoinen tipu topakka jo. Oikeita höyheniä jo löytyy, lentopyrähdyksiä harjoittelee ja vipeltää ympäri laatikkoa. Kaverit kuukahtelivat pikkuhiljaa :( Eniten harmittaa se, että syynä oli varmaankin se, etten tajunnut ajoissa sitä, että niille pitäisi heti kuoriutumisen jälkeen antaa nestemäistä B-vitamiiniliosta juomaveteen. Nyt olen sille ainokaiselle sitä antanut. Ei meinannut paikallisista kaupoista sitä edes löytyä, vaan ostin liosta, jossa on myös E-vitamiinia. Luin, että siinä voi olla yliannostuksen vaara, mitä ilmeisesti B:ssä ei ole tai ainakaan niin helposti. Ensi kerralla (jos sellaista tulee...) olen sitten viisaampi. Vaikka mielestäni lueskelen paljon ja yritän ottaa selvää niin kaikki ei menekään ihan jakeluun. Kantapään kautta opittu kolahtaa aina hiukan ikävästi egoon :D

Viikko sitten sunnuntaina lampaamme sai kaksi pässipoikaa. Ensimmäiset omat karitsat ja oli aika jännittävää. Kaikki sujui kuitenkin ongelmitta ja emo on tosi hyvä äiti. Imetys, puhtaana pito ja lasten vahtiminen sujuu mallikkaasti. Valkoinen vuona on hiukan hömelömmän oloinen ja sen nimeksi tuli Urpo. Artisokka nimesi mustan Paavoksi. Se antaa kaikille otuksille nimeksi Paavo. Meillä on ollut monen monta koppakuoriaista, hämähäkkiä ja muuta öttimöntiäistä nimeltään Paavo. Tässä pojut ovat parinpäivän vanhoja ja ovat jo kovasti vankistuneet.

Mitäs täällä tapahtuu?

Viime keväänä rakennetulla lasikuistilla on käyttöä. Taimia ja ankkoja kasvamassa. Onnenpensaan oksat kasvattavat kukkia saavissa. Puskia piti leikata ja otin oksat sisälle sillä ajatuksella, että nuorimmainen voi virpoa niillä kun askartelu ei oikein vielä suju, mutta kukat tuli niin ajoissa, etten tiedä mahtavatko pysyä huomenna enää kiinni varsissa. Otin kyllä uusia kasvamaan, mutta nepä eivät kerenneetkään kun kuisti on nyt viileämpi kuin alkuviikosta jolloin oli aurinkoisempaa. Pakkasöinä kuistilla on ollut patteri päällä ja linnuilla on lämpölamppu. Päivällä sammutan patterin ja joinain päivinä lampunkin kun on ollut oikein aurinkoista. Olen myös tarvittaessa peittanyt häkkiä, jos on tarvinnut varjoa, suojaa vedolta (jos on ollut ovi auki) tai pakkasöinä.

Alkuviikosta laitoin rappusten edustalle seinän viereen tiilikiveyksen. Siinä oli aiemmin luonnonkiviä, mutta se oli hankala pitää puhtaana. Aina keväisin kivet olisi melkein pitänyt ottaa ylös kun lehtiä ja muuta roskaa oli niin paljon. Tiilet olivat aiemmin siinä nykyisen lasikuistin kohdalla laatoituksena. Tämä on nyt helppo harja puhtaaksi. Tuossa ihan seinän vieressä näkyy styroksia, mikä näyttää oikeasti ikävältä :( Sitä ei kyllä poiskaan voi ottaa. Ajattelin kokeilla saisiko sen sammaloitumaan. Jos joku muistaa hyvän sammaloitumisohjeen, saa linkata. Siihen tulee kai sammalta, piimää yms. ja joihinkin ohjeisiin lehmän sontaa, mutta luulen, ettei sitä kannata laittaa kun isäntä on niin herkkä nenäinen :D

Isäntä teki yhtenä iltana pojille vanhoista kaksosten rattaista metsäkärryn polkutraktoriin. Kyllä sillä on nyt ajettukin. Joinakin iltoina melkein pimeän tuloon asti. Projektissa oli kivaa se, että ukot tekivät sen todella yhdessä ja kaikki saivat ideoida :)

Tällä viikolla ollaan saatu kaikenlaista aikaan ja ollut tosi puuhakasta. Se vaan harmittaa, että kun tekee pihaan liittyviä juttuja niin koti repsahtaa :( Kun tulee sisälle alkaa masentaa kun näkee kaiken sotkun ja keskeneräisyyden. Ja vaikka on tehnyt mitä, tulee tunne, ettei ole tehnyt yhtään mitään. Taidan hamstrata puuhaa? Vähempikin vissiin riittäisi... huoh...

Hyvää palmusunnuntaita :)



Aitta ja älynväläys

Minä sain tänään omasta mielestäni niin suuren oivalluksen, että on pakko jakaa se nyt kaikille.
Kuvassa näet aitan. Se sijaitsee yhden autiotalon pihapiirissa. Lähestulkoon kaikki rakennukset ovat purkukuntoisia ja se kai niiden tuomio onkin. Jo viime keväänä (kuten kuvasta näkyy), olen varannut itselleni tämän aitan. Tai oikeastaan vain tuon keskimmäisen sillä nuo päädyt ovat lähinnä vain sellaiset lautaseinäiset kylkeiset. Ne ovat kuitenkin (sekä ehjä katto) suojanneet tuota keskimmäistä hirsikehikkoa. Tila ei ole kovin suuri noin 3x3m, eikä korkeuttakaan ihan hirveästi, mutta minusta se on jotenkin viehättävä. Hirret ovat pienehköjä, mutta kovia.

Ensin suunnitelma oli se, että kehikko tuodaan meidän pihalle ja siitä tulee kanala. Mutta sitten ajatus siitä, että näemme työtä ja vaivaa tuollaisen hienon hirsipömpelin takia ja sitten kanat laitetaan sinne p*skomaan ja sotkemaan, alkoi tuntua hullulta. Niinpä olemme koko kesän puhuneet, että siirretään tönö pihaan nukkuma-aitaksi. Puramme sen ja sitten kasaamme omassa pihassa perustuksille ja teemme katon ja lattian. Veljeni on sitä mieltä, että nostetaan kokonaisena koko kehikko lavetille ja täräytetään se pihaan kokonaisena perustuksen päälle. Noh, tänä kesänä emme siis saaneet aikaan mitään... Tai siis saimme. Teetimme taloon remontin, isäntä teki "liävän" saunan liiteriin ja kasvimaa/pihaviljelyala oli suurempi kuin ikinä, joten pelkkä ajatus ja muistutus aitasta sai varsinkin isännän hermoromahduksen partaalle.

Tänään se pasahti. Idea. Ajatus päähäni. Kun tiskikonetta täyttäessä mietin sitä edellisen postauksen HS:n artikkelia ja sitä pariskuntaa, joka asuu talvella metsässä riihessä. MINÄ HALUAN AITAN MEIDÄN METSÄPALSTALLE! Ajatus tuntui niin suurenmoisen huikealta pienissä aivoissani, että minun oli pakko soittaa ihan heti paikalla isännälle töihin. Piti hillitä intoni ja esitellä idea hyvin varovasti, koska mies on tottunut lauseeseen: "Kuule, mulla olis yks idea..." ja oikeastaan taitaa vähän pelätä koko lausetta, sillä yleensä se lupaa jotain "pikku" puuhaa myös isännälle :D Mutta kas vain. Isäntä oli heti juonessa mukana. Metsäpalsta on isännän lempipaikka ja hän käy siellä vähintään kerran viikossa. Eli "taukotupa" olisi siellä ihan paikallaan. Aitasta voisi tulla taukotupa, metsäkämppä, nukkuma-aitta, piilopirtti, kesäkoti, mitä ikinä... Soitin heti perään myös veljelle, joka on viisas mies. Tietää käytännön asioista paljon enemmän kuin minä ja hänellä on yleensä neuvo joka asiaan tiesi asiasta tai ei. (Sama juttu meikäläisellä toisinaan, sukuvika :D) Ja sieltä alkoi heti tulla myös ideoita: "Kannattaa sitten laittaa kamina sinne."- oli ehkä paras neuvo. Eli kaminoita katselemaan. Minä haluaisin myös keittokodan siihen lähelle. Tai nuotiopaikan ainakin aluksi. Saunaa sinne ei tule, koska mitään vesipistettä ei ole maillahalmeilla. Ja toisaalta alle 10km päästä voi tulla kyllä kotiin kylpemään.

Tässäpä pikku puuhaa ensi keväälle. Huomenna kaiketi mennään isännän kanssa katsomaan aitalle paikkaa, jos mummo tulee hetkeksi katsomaan lapsia.

Olen niin innoissani. En tiedä toteutuuko koko asia ikinä, mutta on huikean hienoa innostua omista haaveista!

Remonttisiivousta ja sadonkorjuuta

 Tänään esikoisella oli koulupäivä vaikka olikin lauantai. Saatoin hänet taksille ja kävin samalla 15 minuutin sieniretkellä. Suppilovahverotkin ovat näköjään nousseet.

 Kesäkurpitsoista on tullut huomaamatta suuria. Niiden sato jäi aika myöhäiseksi. Nyt täytyy alkaa kaivella erilaisia reseptejä. Mitähän näistä tekisi? Meillä on sähköuuni rikki, joten en taida nyt kovin mitään leipoa, ellei viilene niin, että jaksaisin lämmittää puu-uunin.

 Yleisön pyynnöstä, kuvia kesällä remontoiduista tiloista. Tänään vasta sain aikaiseksi siivota kunnolla. Imuroitua perusteellisesti ja pestyä ikkunat ja raivailla muutenkin. Kesken tilat ovat vieläkin sikäli, että hyllyjä ja järkeviä säilytyshuonekaluja puuttuu, mutta niitä saattaa puuttua vielä vuosien päästä.... Asiolla on tapana jäädä roikkumaan. Varastokopperossa on yksi hylly ja lamppu. Siitä on hyvä aloittaa. Huomaa hieno ovenkahva. Se on isännän liiteristä löytämä puinen pahka tai joku vastaava.

Kopperon sisältä otettu kuva "lasitettuun" huoneeseen. Siitä on huomaamatta tullutkin pyykkihuone.

 Ja lasihuoneesta näkymä kopperoon päin.

 Ja ulkokuva samoista tiloista. Lasihuoneen sisälle jäi toisen alakerran kammarin ikkuna. Äärimmäisenä vasemmalla eläinhuoneen ovi. Ylhäällä vasemmalla kaksi ikkunaa ovat toisen kylmän eteisen ikkunat. Eteinen lähinnä varastotilana, koska emme kulje siitä juuri koskaan. Oikean puoleiset ikkunat ovat olohuoneen ikkunoita.

 Pyykkipojan kokoinen isäntä niittää eläimille heinää :D Vasemmalla retropaita arkeologisilta kaivauksilta huussikanalan takaa, jossa kävimme poikien kanssa metallinpaljastimen kanssa kaivelemassa. Ei tänään vaan jo viime viikolla. Tai saattoi se olla jo aiemmin. Ajan taju heittää kun kesä vain jatkuu ja jatkuu...Siellä huussin takana on ollut kai joskus tunkio, koska sieltä löytyi tämä paidan riekale ja pari tyhjää kosmetiikka tuubia jostain 60-70-luvuilta sekä nappi.

 Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen :D

 Eläinkomerosta. Tämä huone ei ole suuren suuri. Nyt siellä asuu isäpupu, kaksi viiriäistä sekä vasemmalla 4 kaninpoikaa, joille täytyy pian etsiä suuremmat ympyrät. Sain juuri häkit siivottua ja huoneen lattian, niin oli kiva ottaa kuva. Kantokopan takana on vielä pienen säilytyskomeron ovi. Tänne kaavailin kanoja, mutta tuntuu, että tämä on nyt niin uusi ja siisti, että hennooko sitä kanoilla sotkettaa... Pitää miettiä. Huomaa pikku kanien hieno matala maja, jonka katolla ne tällä kertaa nököttävät. Meillä meni rikki kissankantokoppa. Pohjaosa on kuitenkin ehjä, joten jätin sen jemmaan. Nyt huomasin, että sen kun kumoaa ylösalaisin, siitä saa kaneille kopin. Älä ikinä heitä mitään pois :D Toki sen rikkoontuneen yläosan hävitin.

Ja lopuksi söimme koko perhe ja mummo grillimakkaraa ulkona.

Mukava ja puuhakas päivä :)

Kunhan höpisen...

Mun tekee nyt mieli kirjoittaa blogia, vaikken mä edes keksi mitään asiaa, enkä osannut laittaa mitään otsikkoa tälle. Katsotaan mitä tästä tulee. Antaa vaan ajatuksen juosta, jos on juostakseen.

Olen pikkuhiljaa aloittanut säilöntäjuttuja, vaikka mä taisin tänään ystävälle sanoa, etten ole mitään säilönyt. En tiedä, miksi puhun välillä ihan höpöjä. Kai se nyt johtui siitä, että musta tuntuu niin kuin en saisi mitään aikaa tai tekisi mitään järkevää, vaikka puuhailen koko ajan jotain.

Pinaattia vähän pakastin. Tavallista pinaattia minulla ei oikeastaan ole, mutta mansikkapinaatista näyttää tulevan rikkaruho hyvin helposti. Toisaalta syötävät rikkaruohot ei välttämättä ole pahajuttu. Lehtikaalia ja persiljaa pakatin aiemmin viikolla ja tänään lisää. Ne vaan innostuu kasvamaan kun välillä kerää satoa ja ne myös näyttää tykkäävän kun vähän viilenee. Niitä voi kerätä vielä ihan ennen lumia tai vielä lumen altakin. Herneitä ja härkäpapuja vähän keitin lisäkkeeksi ja on ne vaan hyviä! Kesäkurpitsasato taitaa jäädä vaatimattomaksi, mutta muissa kurpitsoissa on jo vähän isompiakin mollukoita. Yrttejä olen hieman kuivannut. En ole jaksanut viritellä sähköllä toimivaa kuivuria. Se sijaan viritin kattoon narun, johon olen ripustanut. Mintut pitäisi sieltä jo ottaa alas. Palsternakan siemeniä laitoin tänään kuivumaan. Siemeniä olen kerännyt myös mansikkakoisosta ja kaurajuuresta. Kaurajuuren ja palsternakan siemeniä voisin antaa muillekin, jos joku tarvitsee. Jännityksellä odotan saanko omia porkkanan ja punajuuren siemeniä.

Tässä on päivän munasaalis. Viiriäisen muna ja kaksi kananmunaa. Toinen punertavan ruskea, toinen sinertävän ruskea. Yhtenä päivänä paistoin munia ja parissa munassa oli kaksi keltuaista. Lieneekö yleistä, että aloitteleva munija tekee sellaisia. Pitää kysyä joltakin. Muistan Afrikan työharjoittelussa, että paistoin lastenkodin lapsille munia 20 munan kennosta ja jokaisessa munassa oli kaksi keltuaista. Tulla tupsahti  sellainen muisto reilun kymmenen vuoden takaa :)

Isäntä sai tänään eläinsuojamme melkein valmiiksi. Meillä on siis saunanpäätyliiteriä eristetty lampaille ja vuohelle. Siellä on villaa ja styroksia eristeenä ja levyä päällä. Alareunaan piti ostaa harkkkoja ja laastia. Villaa oli vähän ostettava myös, mutta muuten remontti on tehty ihan kierrätys ja jämä tavarasta. Minusta se on hieno. Isäntä oli kyllä sitä mieltä, että tänne ei saa laittaa kuvaa siitä. Koppero näyttää kyllä sisältä ihan joltain slummirakennelmalta, koska levyseinä on kuin tilkkutäkki. Mutta pääasia lienee, että tila toimii ja pitää kylmän ulkona. Ukkokulta on ihan kypsä remontointiin. En taida osata edes tarpeeksi arvostaa sitä, että on raatanut koko kesän minun unelmieni eteen. Tosin ei se varmaan tekisi noita juttuja, jos ei myös itse olisi vähän innostunut. Me oltais vähän loman tarpeessa. Hermot kiristää aika paljon kaikilla. Jospa tämä talvella sitten vähän helpottaa. Pitäisi varmaankin ottaa joku irtiotto arjesta,kun keksisi mitä se voisi olla. Kaikilla pitäisi olla kivaa.

Kävin tänään pop up- ravintolassa ja tapasin ystävän. Oli tosi mukava jutella. Muitakin tuttuja näkyi. 

Naapuri soitti iltapäivällä, että hänellä olisi pussillinen omenoita meidän eläimille.

Pojat olivat mummolla viime yön. Naapurin lapset toivat esikoiselle pienen pussillisen vaatteita. Eilen minulle soitti kolme eri sukulaista, lähinnä kuulumisasioita, ei mitään ihmeempää. Huomenna menen töihin ja tiedän tapaavani mukavia ihmisiä. Huomenna pidän kasvimaakerhoa taas. Ensi viikolla on muitakin mukavia työpäiviä ja aion hakea omenoita eläimille yhdeltä tutulta, joka niitä tarjosi.

Huomaan, että minulla on paljon ihmisiä, joista saan olla kiitollinen. En ehkä olekaan niin outo ja yksinäinen kuin olen itselleni uskotellut. Huomaan kelpaavani ihmisille tällaisena kuin olen. Itselleni en taida kelvata. Enkä tiedä miksi. Minun on ihan hirveän vaikea uskoa sitä, että kyllä minusta pidetään. Minä olen kamalan vihainen, katkera, ilkeä, kateellinen, kiukkuinen ja vaikka mitä. Enkä minä tiedä edes, että näkeekö muut minua siten. Lähipiiri tietysti näkee. Mutta sisältä minä olen sellainen. Minä olen sellainen kiroileva siili. Paitsi, että minä en kiroile, vaikka muuten rumasti sanonkin.

Tällasta tänään :)

Luonto lähellä, joskus liiankin

Mansikkakausi. En tiedä parhaimmillaanko, ehkä se meni jo. Reilu viikko sitten aloimme vähitellen keräillä metsämansikoita ja olisiko niitä nyt sitten kerätty vajaa 10l. Osa ollaan syöty ja osa pakastettu. Meinasin, ettei osteta isoja mansikoita ollenkaan, mutta naapurin luomutilan täti soitti, että masikat kyspsyy kaikki yhtäaikaa ja äkkiä pitäisi saada kaikki kerätyksi. Kolme ämpärillistä sitten sieltä ostimme. Kaksi pakkaseen ja yksi kellariin hillona. Hyviä ovat :)

Osa pihasta, omenapuutarha, on ollut vailla nurmen leikkuta alkukesän, koska siellä kasvaa metsämansikkaa. Osassa pihaa on ollut ajamatonta nurmea, koska siellä on ollut kaadettu puu vähän vaiheessa ja sen vieressä pätkittyjä, halottuja polttupuita odottamassa liiteriin kärräystä. Muutenkin, jotenkin olin ajatellut nurmikotonta pihaa... Ollaan myös säästetty heinää niitettäväksi eläimille. Vaan mönkään meni. Tästedespäin nurmikko ajetaan. Ehdottomasti. Ainakin tontin reunat vähintään kahden leikkurin verran.

Miksi?

Siksi, että kasvimaallani oli kyy. Ja minä ja käärme emme vain yksinkertaisesti mahdu samalle tontille. Sorry vaan. Olin suihkuttamassa mäntysuopaliuosta kaaleille ja lantuille, kun silmäkulmasta näin kuinka jotain liikkuu sipulipenkistä kohti kasvinmaan vieressä olevaa puukasaa. Näin sahalaitaisen selän kulkevan noin metrin päässä. Sain ihan järkyttävän kirkumiskohtauksen. Jähmetyin kirkumaan paikalleni moneksi minuutiksi. En saanut ensin edes sanottua perheelle mikä on. Lopulta sain sanottua lapsille, että älkää tulko ja lähdin juoksemaan yläpihalle ihan vauhkona. Mies kävi etsimässä käärmeen puukasasta ja poisti sen pihasta. Tämä oli toinen elävä kyy jonka tapaan ja ensimmäinen omassa pihassa. En tiennyt pelkääväni noin paljon. Se yllätti minut täydellisesti MINUN reviirilläni. Toivon todella, etten kohtaa kyytä ihan äkkiä uudelleen. Olen saanut olla niiltä rauhassa koko ikäni vaikka olen asunut maalla ja liikkunut luonnossa. Minulla on ehkä ollut tosi hyvä tuuri tähän asti. Ja kyllä. Tiedän järjellä, että todennäköisyys, että kyy puree, on tosi pieni. Se pitäisi tulla yllätetyksi tai ahdistetuksi. Mutta kun pelolle ei näköjään voi mitään. Olen tapauksen jälkeen kavahtanut maassa olevia keppejä, loikkaavaa sammakkoa, hameen helmani suhinaa...

Pihallamme on paljon sammakoita ja rupikonnia, sisiliskoja sekä vaskitsojakin. Luulen, että käärme on tullut niitä saalistamaan. Juuri kasvimaalla on tänä vuonna loikkinut poikkeuksellisen paljon sammakoita ja pieniä rupikonnia. Ajattelen sammakoita lämmöllä kasvimaalla, koska syövät hyönteisiä ja toki ymmärään myös kyyn paikan ravintoketjussa, mutta sympatiseeraan niitä konnasia enempi :) Mutta toisaalta kyy syö myös jyrsijöitä, joita en sitten pihaan myöskään halua.

Toinen yllätävä vieras oli toissailtana supikoira, joka kulki ihan pihanurmen poikki. Livahti nopeasti pois. Ilmeisesti vaistosi, että katsoin ikkunassa. Kävimme miehen kanssa vielä pihassa hätyyttelemässä ja katsomassa näkyykö vielä. Se taitaa haistaa meidän kanat ja kanit. Lampaille tuskin mahtaisi mitään, mutta mistäpä noista tietää.  Aiemmin keväällä isäntä oli nähnyt ketun lähipellolla. Väkisin miettii, että söiköhän joku meidän kadonneet kissat. Viime kesänä katosi yksi ja tänä keväänä toinen. Nyt meillä on vain yksi kissa: Kukkanen. Yhdeksänvuotias leikattu tyttökissa. Oravan metsästäjä.

Eilen illalla veimme edesmenneen isäni kotipaikan lampeen katiskan siinä toivossa, että saisimme ruutanoita. Haluaisin ruutanat lätäkkööni, jota aloin kaivaa keväällä. Lopulta sen kyllä kaivoi kaivuri, joka kävi pihassa kaivamassa likakaivon putken auki. Lampi, josta ruutanoita toivoimme on hyvin matala ja rehevöitynyt. En usko, että sille on tapahtunut mitään kummempaa katastrofia, vaan se on aina ollut sellainen matala suoreunainen potero. Joku on siihen aikoinaan siirtänyt ruutanoita toisesta lammesta (tarina kertoo...) ja nyt siinä ei uskota paljon muuta olevankaan. Ukot kävivät tänään katsomassa katiskan. Ei ruutanan ruutanaa. Mutta kaksi ahventa kyllä. Suurimmat ahvenet, joita olen nähnyt. Meidän lähijärven ahvenet on ihan kääpiöitä näihin verrattuna. Suurempi painoi 230g. Huomenna syömme nämä. Saa nähdä maistuvatko miten mudalta. Huomenna sitten taas ruutana jahtiin :) Se oli lapsena ainoa kala, jonka tunsin. Kävimme siis aina kalassa tuolla mainitsemallani lammella. Ei me niitä koskaan syöty. Veljen kanssa seurasimme vain kauanko ne elää ämpärissä. Vedessä ja ilman. Sitkeitä olivat. Kuivalla maallakin sinnittelivät päiviä. Voi olla, että muistan väärin. Ihan eläinrääkkäystä, kun nyt aikuisen järjellä ajattelee.

Kasveja, romuja ja remonttia

En tiennyt, että kalebassissa on näin kaunis kukka. Hieman pienempi on kuin kurpitsassa, mutta selkeästi isompi kuin kurkun. Niin kauniin valkoinen. Päivällä ovat olleet nupussa, olisko liian kuuma. Nyt illalla kasvihuoneessa käydessä huomasin kahden kukan olevan kauniisti auki.

Mansikkakoisossa on monta raakiletta. Ananaskirsikka on samannäköinen kasvi, mutta hurjan paljon isompi, mutta se ei edes kuki vielä.

Pihalla lojui vanha nahkainen nojatuoli. Vähän kauempana lojui vähän erinäköinen trukkilava. Huomasin niiden olevan samaa kokoluokkaa ja sen, että meiltä puttuu pihalta pöytä. Pyysin isännän avuksi ja purimme vähän molempia, lavaa sekä tuolia. Neljä ruuvia, tuoli ja lava = matala pihapöytä. Hieman vielä pintojen puunaamista ja eikun grillaamaan :D Tarvitsisimme ehkä hieman kauniimmat tuolit...

... Mutta toisaalta tällä pihalla mikään ei ole kovin kaunista juuri nyt. Hyvä asia on toki se, että remontti on edennyt kovasti :)

PS. Kiitos kaikille tsemppauskommenteista edelliseen postaukseen :) Koitin kommentoida, mutta koko ajan tulee jotain häikkää eikä ne kommentit näy :( Joko huono nettiyhteys tai tää google herjailee mulle...

Pikainen kuulumispäivitys

Hirmuisesti kaikkea tekemistä nyt kesällä. Ei oikein jaksa tänne päivittää. Tai vaikka jaksaisikin, tuntuu tyhmältä kirjoittaa mitään ilman kuvia. Kuvia ei ehdi, eikä muista ottaa.

Lauantaina olin työmatkalla Helsingissä. Tosi pitkä päivä. Oikeastaan viikon työtunnit tuli täyteen yhden päivän aikana. Nyt sitten lorvailen tällä viikolla kotona vähän enemmän. Isäntä jäi lomalle tänään.

Onneksi ollaan nyt kotona. Olisi monta juttua rästissä, mitä pitää tehdä. Koko piha on ihan levällään ja remonttihommat vähän vaiheessa. Paljon siivoamista pihalla... ja sisälläkin. Jotenkin vähän ahdistavaa, että on liian monta projektia kesken. Mutta toisaalta, me ei olla ehkä koskaan saatu näin paljon aikaiseksi näin lyhyessä ajassa.

Uudesta varastosta ja lasiseinähuoneesta puuttuu vielä ulko-ovi. Niiden viereisestä kopperosta puuttuu seinät. Meillä on nyt vihdoin sellainen kuution vesisäiliö, johon voi säilöä sadevettä, mutta se pitää liittää ränniin. Ränni on nytkähtänyt ja se pitäisi korjata, ettei valuta vettä seinän viereen. Takapihalle pitäisi tehdä laatoitusta.

Valmistakin on vähän. Lampailla on uusi aitaus. Viemäriremontti on valmis. Kasvimaa on melkein valmis. Purjot olen unohtanut istuttaa. Ja kylvää papuja. Viemäriremontin jälkeiselle mullokselle, olen istuttanut taimia, joita jäi yli työpaikan taimimyyjäisistä.

Hirveen hajanaisia nää mun ajatukset.

Kasvimaakerhoa olen pitänyt jo kahdesti. Minulla on kuusi varsinaista kerholaista ja oma Artisokka kuunteluoppilaana. Mukavaa on ollut.

Tänään annoin loput ylimääräiset tomaatin, chilin ja ananasirsikan taimet työkaverille. Sain "maksuksi" jäätelöä. Kevään mittaan jaoin aika monta taimea ystäville ja tutuille.

Omat tomaatit kukkii jo kovasti. Peruna on komeasti taimella. Retiisejä olen syönyt. Sipulissa on kymmensenttiset varret. Porkkanaa vähän harvensin. Punajuurta kylvin lisää, kun riveissä oli aukkoja. Kasvimaalla on ihan liikaa rikkaruohoja. Istutin 62 kaalintainta. Karkasikohan kaalimopo käsistä. Ötökät ne syö kuitenkin. Pessimisti ei pety. Kurpitsat ja kurkut on istutettu. Yhdessä kurpitsassa on kukka. Pitäisiköhän ne peittää. Ilmat kylmeni. Tuleekohan halllaa. Onneksi isäntä on säämies. Kysynpä siltä.

Ostin tänään kääpiövuohen.

Piste.

Ilman viemäriä

Tänään tuli pihalle suunnattoman suuri kaivuri, joka teki suunnattoman suuren kuopan keskelle pihaa.

Viemäri putki on tarpeeksi syvällä, oli tarpeeksi eristetty, joten ei ollut talvella jäässä, kun kolme kertaa oli täysin tukossa. Putki kulki tosi liian loivasti kaivoa kohti.

Nyt olemme tämän päivän elelleet ilman viemäriä. Täytyy siis pitää kaikissa pesualtaissa sankoa.

Jotain siellä putkessa on. Putki on kahdessa osassa ja se toinen on vielä pahempi. Meillä menee likakaivoon vain harmaat vedet, koska meillä on kuivakäymälä sisällä.  Eli on jokseenkin outoa. Ei aavistustakaan, mitä noissa putkissa on. Voisiko joku pesuaine saostua sinne tai voiko se olla noin viiden vuoden takaisen pesuhuoneremontin aikaisia pölyjä. Mutta ei nyt luulisi, että se raksamies olisi mitään sementtiä antanut viemäriin mennä ja kai se olisi oireillut aiemmin. En kyllä tiedä.

Mutta tähän putkeen muutama hiustuppo niin kyllä varmasti on tukos valmis. Putki oli rutussakin yhdestä kohtaa, ehkä se oli se koivun juuri... mene ja tiedä. Mutta näyttäisi nyt kuitenkin onneksi siltä, että tämä ulkoputken kaivaminen riittää, eikä tarvitse talon rakenteita tonkia.

Huomenna putkimies laittaa uusia putkia. Katsotaan vielä mitä sanoo.

Hiekka-auto toi uutta hiekkaa, että saadaan montut peittoon. Lapset ihan innoissaan.

Remonttikuvia

Ennen meillä oli talon takana tuollainen "terassi". Tyhjää tilaa olohuoneen lattian alla. Lattia oli ihan jääkylmä. "Terassi" toimi jonkinlaisena kesäkeittiönä. Siinä oli kaasugrilli ja pöytä. Talvisin kaikkea epämääräistä kamaa. Pyykkinarut myös kulkivat katoksen päästä päähän.

Nyt tilaan on laitettu harkoista sokkeli ja vanhoista ikkunoista lasiseinä. Vasemmalla näkyy nyt ihan umpiseinää, jossa on villat välissä. Tässä on nyt varastokoppi. Kylmä sellainen, koska eihän tuo betonitolppa mitään eristä. Tähän tulee vielä ovi, mutta sopivaa ei ole tullut vielä vastaan runsaista etsinnöistä huolimatta. Pitää vissiin ostaa kaupasta uutena... Ikkunat on muuten työpaikkani vanhoja. Tosin ei sieltä suoraan, vaan ovat olleet yhden miehen varastossa siinä välllä. Olohuoneen lattian alle muuten lisättiin eristystä vaikka kyllä siellä oli parikymmentä senttiä ekovillaa. Toivottavasti nyt lämpenee.

Ennen kesäkanila.

Nyt varasto.

Tästäkin vielä ovi puuttuu. Tässä oli ennen "lattiana" vanhoista punatiilistä ladottu "laatoitus. Nyt on valu ja painekyllästettyä puuta, kun entajunnut sanoa, ettei saa olla kyllästettyä. Mies ei tajua (eikä tiedä, kun ei kiinnosta) näitä myrkkyjuttua. Pitäisi muistaa aina kaikki rautalangasta vääntää. Pidin puhuttelun. Olisi pitänyt olla lehtikuusta. Olen ollut alkuviikon töissä kun täällä on hääräilty... Voi olla vähän kiittämätöntä narista jälkeenpäin.

Talon päädyssä sokkeli on muurattu harkoista ja se on ollut koko 9 vuotisen asumisemme ajan vähän viimeistelemättömän näköinen. Tosin ei sitä enää oma silmä huomannut. Nyt seinä on tasoitettu ja toiseen pikkuikkunaankin on laitettu pelti. Sekin on puuttunut kai aina.

Mies alkoi haaveilla, että tähän päätyyn rakennettaisiin pikku terassi. Ovihan sille on jo valmiina. On jäänyt edellisiltä asukkailta tekemättä. Voi olla, että joskus tämän teetämmekin. itse emme osaa. Pitää sitten muistaa tuo painekyllästysjuttu taas... huoh...

Aloin muuten katsella sillä silmällä taloa, että tuolta pilkistää vintin pikkuikkuna. Vintille voisi tehdä lapsille huoneet. Täyttä asumiskorkeutta sinne ei saa, mutta säilytys- ja makuutilaa kuitenkin. Nyt pitää tunnustaa, että olen asunut 9 vuotta tässä, enkä ole koskaan uskaltanut mennä vintille. Pitäisi mennä metallitikkailla. Toisen puolen päädyssä ulkopuolella on pieni luukku, josta sinne pääsee. Pitäisköhän rohkaistua? Isäntä on kyllä joskus ottanut kuvia sieltä.

Huomenna alkaa

Huomenna tapahtuu jonkinmoinen remontin aloitus. Purkamisellahan se kai tavallisimmin alkaa. Niin meilläkin. Naapurissa asuva rakennusmies kävi jo talvella vähän katsomassa, mitä meillä olisi tekeillä ja tänään soitti, että huomenna olisi tulossa katsomaan mitä purettavien rakenteiden alla on ja millaisia hankintoja remonttimme vaatii rautakaupasta. Me ollaan itse ihan uuveloita raksahommissa. Purkamista osataan ja maalaamista, mutta ei paljon muuta.

Tämä kuva on karmea, koska siinä näkyy tuollainen kauhea romuläjä. Kaikkea sekalaista. Osa tuulettuu, osa menossa roskiin, osa vaan lojuu talven (viime kesänkin) jäljiltä.

Mutta kuva on siitä meidän kohteesta. Remonttikohteesta. Toisen kuvakulman näet tuosta blogin otsikkokuvasta.

Talomme on kaksi kerroksinen. Rakennettu rinteeseen. Alapihan puolella osa talosta on "tyhjän päällä". Jonkinmoinen terassi kai. Katos. Yläpuolella on kylmä eteinen ja osa olohuonetta. Tämä osa olohuoneen lattiasta on jääkylmä. Tarvitsee ehdottomasti uuden eristyksen. Lämpö karkaa tätä kautta.

Alapuolista tilaa olemme olohuoneen kohdalta käyttäneet "kesäkeittiönä", siinä on grilli. Pöytäkin siinä oli ja yhtenä kesänä tiskauspistekin. Kylmän eteisen puoli on kanin häkkinä. Siinä on puinenristikko ja sisäpuolella verkko. Lattiana vesivanerin jämäpaloja. Ihan älyttömän hyvä ratkaisu ollut tähän asti, mutta se alkaa olla jo huonossa kunnossa. Vaikkei kani siinä ihan koko vuotta olekaan.

"Kesäkeittiön" ja kanilan välissä on ovi sisälle taloon.

Pannuhuoneeseen kulkee puut tätä kautta. Oven vieressä on pikkukammarin ikkuna. Kammari on aika hämärä, koska ikkuna jää tähän syvennykseen.

Tässä on tällaista hukkatilaa, jolle nyt pohdimme järkevää käyttöä.

Suunnitelma on seuraavanlainen. "Kesäkeittiön" puolelle laitetaan ikkunoista seinä ja siihen tulee myös ikkunallinen ovi. Tulee toimimaan vähän kuin "kylmänä eteisenä" ja jonkin sortin kasvihuoneena. Mahdollisesti taimikasvatukseen ja syksyllä pidentämään kasvukautta. Tämä on etelän puolella. Myös oleskeluun, niinkuin lasitettu parveke ikään. Kanilan puolelle saisi yhden isomman varasto huoneen. Tai sitten ihan reunaan kanala, kanila, viiriäishuone tai jotain sellaista omalla sisäänkäynnillä. Ja viereen varastokomero, johon käynti lasiseinäisestä tilasta. Mittoja en nyt teille osaa heittää, mutta ei nämä "huoneet" suuren suuria tule olemaan.

Myös viemäriputkia ja likakaivoja täytyy remonteerata ja ne sijaitsevat myös tällä nurkalla, joten sekin remontti linkittyy nyt tähän.

Sen verran jo aloitin viikonloppuna, että siirsin perennoja pois kukkapenkistä, joka sijaitsee ihan tuossa kaniverkon tällä puolen. Minun ainoa kukkapenkkini. Siinä on kasvanut keltaisia kevätesikoita, sinistä akileijaa, kerrottua rohtosuopayrttiä ja vuohenkelloja. Kaikkia vein uusiin paikkoihin ja uskon niiden selviävän. Ovat kaikki kovia leviämään.

Että semmoista.