Voikukkamuffinit

2 munaa

2dl sokeria

3dl vehnäjauhoja

0,5dl perunajauhoja

2tl leivinjauhetta

2tl vaniljasokeria

1dl sitruunamehua

1dl ruokaöjlyä

4 dl voikukan terälehtiä (vain kukan keltaiset osat)

200 astetta 15 min.

1. Mene ulos ja kerää voikukat. Nypi pelkät keltaiset osat.

2. Vaahdota munat ja sokeri.

3. Sekoita jauhot ja jauheet.

4. Sekoita jauhot muna-sokerivaahtoon vuorotellen sitruunamehun ja öljyn kanssa.

5. Sekoita voikukan terälehdet joukkoon viimeiseksi.

6. Jaa taikina vuokiin ja paista 200 asteessa 15 minuuttia.

Kuumetta

Hautomakuumetta nimittäin! Meillä on ollut kolme vuotta kanoja, mutta nyt ensimmäistä kertaa kana hautoo. Toissailtana yksi kana oli kadonnut. Luulin jo, että joku peto iski. Tänä aamuna kuitenkin keksin kurkistaa pikkukopperoon, jossa ankat aiemmin majailivat yönsä ja siellähän se nökötti. Olen tapuvainen uskomaan, että kaikella on tarkoituksrnsa ja varmaan tämän takia meillä ei nyt ole ankkoja vaikka toivoin. Toisekseen ankat olisivat syöneet sammakon nuijapäät ojastamme. Toivottavasti kana jaksaa hautoa loppuun asti.

Viikonloppuna hommasin taas uusia mehiläisiä. Jos nyt kolmannen kerran tämä epäonnistuu, annan koko touhun olla. Pakkoko sitä on kaikkea oppia.

Tänään söin kevään ensimmäiset horsman versot. Aika on juuri nyt. Kohta versot on jo liian isoja minun makuun.

Paistoin pannulla voissa rapeaksi. Mausteeksi sitruunamehua, suolaa ja pippuria hiukan. Voita ja sitruunamehua se vaatii ollakseen herkkua. Herkkuahan se.

Vuohenputkipiiras

Tein iltapalaksi vuohenputkipiirakan. Alkuperäinen ohje Kivimetsien Hulluna hortaan-kirjasta. En useinkaan tee ruokia ihan prikulleen ohjeen mukaan, koska useinkaan kaapeistani ei löydy ihan prikulleen samoja aineita. Mielestäni hiutaleet ja jauhot voi helposti vaihtaa toisiksi, samoin on rasvan kanssa ja maidon voi laittaa minkä "kevyisenä" vaan tai vaikka kermana. Juustoksikin käy aika moni eri laatu. Alkuperäinen ohje on gluteeniton, minun versioni ei ole.Tästä piirakasta tuli kuitenkin ihan äärettömän hyvää. Ainakin omasta mielestäni. 

Pohja:

2 dl neljän viljan hiutaleita

1 dl spelttijauhoja

1 dl maitoa (punaista UHT-maitoa, koska siinä oli päiväys menossa.)

1 dl voita

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

Taputtele taikina vuokaan ja paista n. 10 min 170 asteessa. Tee täyte sillä aikaa.

2 dl maitoa

1 oman kanan muna

3 dl oltermannia raastettuna (jämä)

4 dl vähän hienonnettua vuohenputkea

basilikaa (pakkasesta viime kesäistä)

pippuria ja suolaa

Kaada täytteet pohjan päälle ja paista noin 20-25 minuuttia, kunnes täyte hyytyy ja hiukan ruskettuu.

Kirja: Villi keittiö, ruokaa luonnosta vuoden ympäri

Toissa viikolla mies ihmetteli, miksi minulle tuli paksu kirje metsäkustannukselta. Yleensä kaikki posti, missä lukee "metsä" on hänen postiaan. Kuoressa oli kirja: Villi keittiö, ruokaa luonnosta vuoden ympäri, josta olin pyytänyt arvostelukappaleen. Kirja on ruotsalaisten Rune Kalf-Hansenin, Lisen Sundgrenin ja Charlotte Gawellin tekemä. Ruotsissa ja Suomessa on aikalailla samoja luonnonkasveja, joten kirjan ulkomaalaisuus ei sikäli haittaa. Ja suomennokseen on lisätty mm. suomalaisia nettilinkkivinkkejä. Kirja on jaoteltu vuodenaikojen mukaan ja jokaisen luvun alussa on vuoden ajalle tärkeimmät villivihannekset, jotka on mielestäni esitelty kivasti. Kirjan kuvat on myös ihania. Ruokaohjeita on paljon, mutta en ole vielä ehtinyt niitä kovin testailemaan. Ohjeet antavat uusia ideoita ja vinkkejä, mutta osassa ohjeita on käytetty sellaisia vähän fiininpiä ruoka-aineita, jotka eivät meidän keittiöömme kuulu. Meillä syödään sellaista perinteistä suomalaista maalaisruokaa, joten minusta osa ohjeista tuntui oudon hienostelevilta. Mutta kenties innostun kokeilemaan gourmee-juttujakin. Tosi innoissani olin siitä, että kirjassa oli minulle aivan uusia villiraaka-aineita, kuten syreenin kukkia, joita en ollut osannut edes ajatella syötäviksi. Kirjassa on myös mustaseljaohjeita. Mustaseljapensasta olen haaveillut jo monta vuotta, mutten ole saanut aikaiseksi hankkia. Rakkolevä oli minulle ihan uutta myös, mutta käytännössä taitaa jäädä levät poimimatta, sen verran monta sataa kilometriä on meiltä meren äärelle. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kyseiseen teokseen, jos villiruoka kiinnostaa. 

p.s. kirja kiinnostaa minua myös siksi, että olen pitämässä tämän kevään aikana paikallisessa opistossa oman villivihanneskurssin. Vähän jännittää...

Kevätsatoa

Tein eilen retken takapihan kasvimaalle. Olin syksyllä jättänyt rivin porkkanaa nostamatta, koska ne olivat tosi pieniä. Ne olivat ilmeisesti kasvaneet vielä kasvimaan nostn jälkeen ja talvehtineet hyvin. Ihan olivat kovia ja rapeita. Muutama pehmennyt ja jokunen mätäkin oli toki joukossa. Oikeastaan nämä olivat siemen penkistä itsestään kylväytyneitä, joita viime kesänä sitten siirtelin toiseen paikkaan, mutta taimet eivät oikein tykänneet siitä ja olivat kitukasvuisia. Mutta eivätpä kuitenkaan menneet hukkaan. Muut juurekset ämpärissä ovat pari pientä palsternakkaa ja kaurajuurta. Palsternakat ja kaurajuuret säilyvät tosi hyvin talven yli maassa. Porkkana oli minulle vähän yllätys. Kaurajuuren lehdetkin voisi syödä salaattina. Porkkana ja palsternakka taas oikeastaan menevät jo pilalle siinä vaiheessa kun lehdet alkavat kasvaa.

Vuohenputkea.

Kaurajuuria jäi vielä maahan odottamaan.

Salaattia, vuohenputkea ja pistaasipähkinäitä. Nam. Muutaman pikkiriikkisen siankärsämön ja voikukan lehdenkin löysin sekaan. Ja poimulehdet olivat jo hiukan isompia.

Tänään töissä eväänä. Palsternakkaa ja kaurajuurta keitin hiukan. Kaurajuuri muuten kannattaa kuoria veden alla tai se mustuu heti pinnasta aivan kuten mustajuurikin. 

Keräsin eilen myös vuorenkilven vanhoja lehtiä. Niistä kuulemma voi keittää piristävää teetä. Tässä ja tässä lisää tietoa aiheesta. Joitakin tämä tee kuulemma huimaa tai teettää jotain muita outoja tuntemuksia. Kannattaa ehkä kokeilla varoen. Olen pessyt ja kuivannut lehdet, mutten vielä käyttänyt. Tuossa jälkimmäisessä linkissä mainitaan, että vuorenkilven lehdet sisältävät arbutiinia. Nuo tummat vähemmän kuin tuoreet. Tiedän, että arbutiini jatkuvasti käytettynä aiheuttaa myrkytyksen. Siksi esim. mustikan lehtiteetä ei voi käyttää jatkuvasti tai siksi sianpuolukan lehtien käytön kanssa pitää olla varovainen vaikka se onkin lääkinnällinen kasvi. Yleisesti luonnonyrtteihin kannattaa suhtautua niin, että ei käytä jatkuvasti samaa, vaan vaihtelee niitä. Monet nimittäin sisältävät lääkinnällisiä aineita. 

Arktinen puolustaja säästi minut flunssalta?

Meillä oli pari viikkoa räkätauti. Minuun se ei oikein iskenyt. Vähän meinasi olla kurkkukipeä, mutta otin pari tällaista, joita oli saanut näytteinä. Ehkä se auttoi. Ihan huikea maku tässä Puolustajassa! Vähän epäillen maistelin.  Maku oli todella tuju, muttei paha ollenkaan. Hiukan makea ja tosi yrttinen. Joku lapsuuden tuoksumuisto tuli tästä. Helteisenä päivänä vastaniitetty heinä suopellolla tai jotain. Ehdottomasti hyvä muisto.

Vähän vierastan tällaisia yksittäispakkauksia, mutta mieluummin kuitenkin tällainen kuin apteekin "vinreksin", jota mieheni kittaa laatikkotolkulla kipeänä. Itse enempi olen yrttiteetyyppi, mutta kenties nämä pussit voisivat olla jossain tapauksessa helppoja ja käteviä. Tosin roskaahan näistä tulee. Mutta yrttiteesekoitusta olisi vaikeampi kuljettaa varuilta mukana käsilaukussa. Ja tämän nauttimiseen ei tarvitse vettä. Välttämättä. 

Pakkauksen kuvamaailma oli lapsiin vetoava. Lapset luulivat, että nämä on jotain karkkeja. Toisaalta huono juttu, mutta sikäli hyvä, jos tarvitsisi lapsille tarjota.

Sarjaan kuuluu kaksi muutakin yrttituotetta. Ihan hyvä innovaatio. Näitä puolustajia saatan jopa hankkia lisää. 

Lisätietoa: Arctic Warriors

Uuvahtaneen omavaraistelijan kuvasaastepläjäys

Muokattu 23.8. Lisätty kuvatekstejä

Mä aina keväisin ihmettelen, miksei meillä ole tulppaaneja, narsisseja tai muita sen kaltaisia sipulikukkia. Nyt taas muistan vastauksen. Koska olen syksyisin niin poikki ja kyllästynyt pihahommiin, ettei minua voisi vähempää kiinnostaa kukkasipulien istuttaminen.

Myönnän. Olen kovin uupunut ja väsynyt aikalailla kaikkeen. Hetkittäin, mietin elämäntapani mielekkyyttä. onneksi tiedän tunteen olevan ohimenevää sorttia ja heti kohta joulun jälkeen alkaa sormet syyhyämään multaan. Alan selailla puutarhakirjoja, siemen myymälöiden sivustoja ja eläinten myynti-ilmoituksia yms.

Olisi niin kovin mukavaa kertoa täällä blogissa kaikesta, mitä teen. Mutta en jaksa.

Tässä 20 kuvaa elokuulta. Iso osa kasvimaa kuvista on parin viikon takaa, joten kasvimaalla näyttää nyt jo aivan erilaiselta. Laittelen kuvatekstejä joku toinen kerta. Nyt mua niin kovin laiskottaa :)

Yksi kolmesta kasvimaapalstastani. Takana maa-artisokat, sivulla viljaa (rajaavat nurmikon kavimaasta) Riveissä salaattia, punajuurta, palkoretiisiä, papuja, herneitä, härkäpapuja, salaattipunajuurta ja mangoldia. Seassa kasvaa hillittömän hallitusti itsekylväytynyttä porkkanaa, mansikkapinaattia ja perunaa. Vesiheinät on syötetty sioille ja saviheinät ja nokkoset on syöty ite. Viime vuonna kasvatin porkkanan siemeniä ja tänä vuonna niistä kasvoi ihan hyvänmakuisia porkkanoita. Kannattava kokeilu. 

Tässä näkyy kukkivia palkoretiisejä. Lajike ei siis tee syötävää juurta vaan paljon isohkoja palkomaisia siemenkotia, jotka syödään. Raakana olivat tosi pahoja. Oikein pippurisen retiisin kirpeitä. Kypsensin niitä siten, että keräsin palkoja mukiin, johon kaadoin vedenkeittimestä kuumaa vettä päälle. Annoin hetken lillua palkojen kuumassa vedessä ja maku oli muuttunut miellyttävän miedoksi. Prosessissa syntyi kuitenkin tosi epämiellyttävä haju keittiöön, josta isäntä ei oikein tykännyt. Eikä sitten maistaut koko palkoja.

Palkoretiisejä, kuten kaikkia muitakin pihan ristikukkaiskasveja kiusasi kovasti ötökät tänä kesänä. Lähinnä niitä mustia kiiltäviä koppiksia, joiden nimi ei ole kirppa vaan jotain muuta, en vaan muista nyt... Osasta retiisejä ne palotkin oli syöty kokonaan. Ötökäthän söivät kaikki mun kaalin taimet alkukesästä. Kolme tai neljä lehtikaalia ilmestyi loppukesällä kuin tyhjästä. Selvisivät sitten hengissä jotenkuten, vaikka vain rangat jäi taimista jäljelle. Noista retiiseistä olen varmaan muutaman desin varisuttanut ötököitä vatiin. Vadin olen kipannut viiriäishäkkiin ja voin sanoa, ettei nekään öttiäiset menneet hukkaan. Yksi hieno lause, jonka opin keväällä permakulttuurikurssilla oli: "Ongelma on ratkaisu." Ja ongelmaötökät olivat ratkaisu viirujen nälkään.

 Tässä on vaan lähikuva yhdestä villistä perunasta. Meillä kasvaa ihan missä sattuu pitkin kasvimaata perunaa. Ne on viime vuonna maahan unohtuneitten mukuloiden mukuloita. Osa kasvustoista on varmaan jo lähemmäs kymmenen vuotta aina vaan unohtunut. Osan kitken alkukesästä pois, jos on pahassa paikkaa, mutta esim käytävillä ja väleissä saavat olla. Näitä villejä me aina ensin kesällä syömme. Aina varoitellaan, että perunaa ei saa kasvattaa samassa paikassa, ettei tule pahoja tauteja. Toistaiseksi meillä ei ole ollut mitään ongelmaa. Nämä villit potut on oikeasti kaikkein kauneimpia puhataimpia ja terveimeipiä yksilöitä. Varsinaisella pottumaalla on monena kesänä ollut huonompia.

Tässä toinen ongelma on ratkaisu- tyyppinen konsti. Kun kaikki kaalit kuoli, maalle jäi tosi paljon tyhjää. Viime talvena jäi paljon sipuleita syömättä jostain syystä. Niinpä laitoin edellisvuoden sipulit kasvamaan tyhjälle maalle. Jostakin luin, että edellisvuotisia sipuleita voi halkaista keväällä melkein halki ja istuttaa sitten maahan. Eli sipuliin tehdään viiltoja ja sipuliin kasvaa niin monta uutta sipulia, miten moneen osaan sen halkaisi. Ehkä max. 4:n kannattaa laittaa. Sipuli voi alkaa kukkia ja silloin se ei kasvata juurta, mutta kukka saattaa tulla ehkä vain yhteen lohkoon, joten silti syötävääkin vielä jää varastoon. Huomasin, että sipulin kukissa kävi mehiläisiä ja muita pörriäisiä. Eli hyödyllisiä nekin.

Yksi kesän uusista kokeellisista kasveista salaattisikuri. En ole osannut hyödyntää.

Tämän kesän siemenpenkki. Palsternakka ja kaurajuuri tekevät ihan hirveän paljon siemeniä. Kaurajuuren juuriakin on tulossa mukavasti.

Isä ja poika menossa niittämään heinää. Isäntä kunnostutti kotipaikkansa vanhan ajettavan ruohon leikkurin Murrayn. Siitä on irrotettu se leikkuri osa ja toimii meillä nyt heinätraktorina. Pojilla on Värhi-traktorikin, mutta Murrikassa on isompi kärri. Tosin taas ajetaan Värhillä kun Murrikassa on taas joku vika. Hyvä kun on tuota kalustoa :D

Kaikki omasta maasta- annoksia. Kesän suurin makurakkauteni; öljyssä paitetut salvian lehdet. Pannulle loraus hyvää oliiviöljyä, vajaan minuutin paisto kuumassa öljyssä, rapeat lehdet pois pannulta ja suolaa päälle. Nam! Lopussa öljyssä voi paistaa vaikka mangoldin lehtiä.

Toinen hyvä maku. mangoldisipsit. Kokeilin myös friteerattuja kurpitsan kukkia. Ihanan hunajaisen makuisia.

Olen kerännyt ratamon siemeniä. Tuskastuttavaa näpertelyä.

Satoa.

Uusin kasvimaani, joka ei ole kovin multavaa vielä. Ja rastaat tonkivat isoja aukkoja kasvustoon alkukesällä

Mansikkapinaatti eli marjasavikka. Kylvää itsensä joka vuosi joka paikkaan kuten kunnon "saviheinän" pitääkin. Kaunis ja syötävä. Lehdet pinaatin tavoin. Marjat salaatissa. Marjat maistuvat lähinnä pinaatilta.

Hirssi. Tullut viiriäisten häkkipurujen mukana kasvimaalle. Tuskin ehtii joutua. Näitä on aika monta

Pihlajanmarjoja on ihan hirveän paljon! Tein yhtenä iltana hyytelöä. Ihan ok makuista, mutta ei tullut hyytelöä, tuli siirappia :)

Tuossa näkyy palkoretiisejä yläkulmassa.

Kanat, ankat ja kanit.

Olen kuivannut noin litran nokkosen siemeniä. Luulin tuskalliseksi näpräilyksi. Ei ollutkaan.

Lapset löysivät syreenikiitäjän toukan. Sitä kuvattiin joka kulmasta ja vietiin sitten turvaan.

Mehuja.

Kirjamainoksia ja hellehöpinää

Sain arvostelukappaleen Saunakeittokirjasta jo aikoja sitten, mutta en ole muistanut kirjoittaa siitä mitään.



Minä en tykkää saunomisesta, koska siitä tulee pahaolo. Liittyy luultavasti matalaan verenpaineeseen, joka entisestään laskee saunassa. Ehkä vastenmielisyydestä saunomiseen, en tykännyt kirjan kuvista. Ruokakuvista joo, mutta ihmisistä saunomassa, ei.

Kirja tuli mieleeni nyt helteillä, johtuen siitä, että helteillä on joutunut miettimään, mitä sellaista voi syödä, ettei tarvitse sisätiloissa laittaa uunia tai hellaa tuottamaan vielä lisää lämpöä. Kirjan ohjeet ovat kaikki sellaisia, että ruuat valmistetaan saunan kiukaan päällä, tulipesässä tai vesisäiliössä.

No ei me olla saunottukaan näillä keleillä, mutta jos saunoisimme, ehdottomasti tekisin ruokaa samalla. Saunassa voi muuten tehdä muutakin kuin kiuasmakkaraa. Itse en ollut koskaan asiaa ajatellut. Varteenotettava vinkki myös siinä tilanteessa, että sähköt katkeaa pitkäksi aikaa ja sähköhellan käyttö tyssää siihen. Kaikilla ei välttämättä ole muuta tulisijaa kuin saunankiuas (jos sitäkään...).

Kirjassa oli kivaa myös se, että siellä oli yhdessä reseptissä raaka-aineena ternimaito (meilläpäin se on juustomaitoa) ja joissain ohjeissa oli käytetty villivihaneksia. 

No pienen uuden näkökulman ruuan valmistukseen sain kirjasta. Yhtään reseptiä en ole kokeillut.

Missä me olemme kokanneet viimepäivinä? Olen tehnyt kattilaruokia pihalla pienellä yksilevyisellä sähköliedellä, olemme grillanneet ja olen grillannut myös vähän isompia lihakönttejä, kuten kokonaisen kukon kaasugrillissä. Possujen perunoita keitämme nyt Teuvan rehukeittimellä. Se on sellainen iso puulla lämpiävä pata tuossa pihalla. Sitä pitää kyllä vahtia koko ajan, ettei vaan pääse kipinää maastoon. Keitin on betonilaattojen päällä kaukana puista tai rakennuksistä, mutta silti vähän hirvittää, kun on ollut kuivaa. Nyt onneksi on kahtenatena iltana satanut reilusti.

Olen myös tilannut ihan itsemaksettuja kirjoja viimeaikoina. Tilasin esim. Henriette Kressin Käytännön lääkekasvit kirjan. Innostuin ihan hirveästi keväällä käymästäni yrttikurssista ja olen nyt viikonloppuna menossa Kressin lääkeyrttikurssille. Olen teini-ikäisestä asti kuivannut yrttejä, mutta tänä kesänä erityisen paljon. Olen oppinut hiostamaan teeyrttejä ja oppinut uusia käytettäviä kasveja. Minulla on nyt varastossa teeaineksia, mausteita, rohtoja ja siemeniä leivän jatkeeksi aion kuivata vielä. Olen jopa miettinyt, voisiko yrttijutuissa olla minulle uusi ammatti. Miullahan on puolikas työ, josta en halua luopua, koska se on minulle kutsumus. Mutta jotenkin on tullut sellainen olo, että toiselle puoliskolle on varattu myös kutsumus. Se on ehkä äitiys, mutta se saattaa olla myös yrtit, kasvit ja omavarainen elämäntapa. Kuulostellen ja johdatusta pyydellen. Mutta tosiaan kasvit ja yrtit ovat olleet mukana yläasteikäisestä asti, joten ihan hetken haihatus tämä ei ole.

Olen säilönyt tänä kesänä ainakin: puna-apilan kukkia, mesiangervon kukkia, kevätesikon kukkia, vadelman lehtiä, horsmanlehtiä ja -kukkia, kuisman kukkia, kultapiiskua, saksankirveliä, lillukan lehtiä, ruusun terälehtiä, nokkosta, pinaattia (jonka joukossa jauhosavikkaa ja hyvänheikinsavikkaa), minttua, basilikaa, kanervan kukkia... näitä ainakin, ehkä jotain unohtui. Osa näistä vain rohdoiksi, kaikkia näitä ei voi käyttää jatkuvasti ettei saa myrkytystä tai outoja oireita.

Ja yhdestä mausteyrtistä löysin ihan uuden ulottuvuuden. Oliiviöljyssä rapeaksi paistetut salvian lehdet on NIIIIN herkkua! Ja ripaus suolaa päälle. Ihan huippua. Vajaa minuutti kuumassa öljyssä riittää. Olen vielä öljyisellä pannulla paistanut lopuksi mangoldin lehtiä. Voiko uusien perunoiden kanssa olla mitään parempaa. Perheen mielestä voi... minusta ei :)

Ehkä ensi viikolla jakasaisin kertoa kasvimaan kuulumisia. Katsotaan :)

Raitisilmamyrkytys ja kasaumia

Olin tänään ihan pihalla :) Ja se oli niin mukavaa! Aion jatkaa samaan malliin siihen saakka kun lumet taas tulevat. Nyt ne on lähteneet pihalta lähes kokonaan. Vaikka talvellakin tulee ulkoiltua, niin huomaa taas keväällä kuinka vähäistä se oikeastaan on. Ja kuinka rapakuntoon sitä pääsee talven aikana. Minä en ole mikään himoliikkuja. Lenkkeily ei oikein innosta keskellä pimeää metsää ja omien arkiaikataulujen takia mihinkään säännöllisiin ryhmiin en pysty sitoutumaan. Ja salilla käynti... sinne on liian korkeat kynnykset. Ei jalka nouse yli ei. Ja kotijumppa. No jumppaapa kun siinä on sitten kolme tenavaa päällä hyppimässä. Ja oikeasti, en minä saa aikaisesksi. Mutta hyötyliikunta, se sopii enemmän minulle. Eikä maksa mitään.

Mitäpä ulkona puuhailin. Levitin kasoja. Muutamia pieniä sulamattomia lumikasoja. Risusilppukasoja pensaiden juurille. Paskakasoja kurpitsojen ja kasvihuoneen lämpöpenkeiksi. Ja kompostikasoja edellisten kaveriksi. Työt kasautuvat keväällä :D

Käänsin kompostin, joka on ihan höyryävän kuuma, jee! Siivosin kasvihuoneen. Työnsin Neiti-Sipulin kärrejä ja kottikärrejä vuorotellen eripuolille pihaa. Lapsen kärryt aina ensin niin, että näkee aina, missäpäin äiti menee. Raahasin talikkoa edestakaisin. Kaivoin satsin maa-artisokkaa. Ihan tuli syksyfiilis. Tuulla tuiversi, multa oli märkää ja tuoksuvaa ja sieltä pullahteli meheviä mukuloita!

Tarkkailin penkkejä, joista pilkistää jo saksankirveli, viinisuolaheinä ja ruohosipuli. Ja penkkien reunamilla puskee vuohenputki versoja. Se tietää salaattia pian. Vihersilppua leivälle. Ja kaneille tuoretta ruokaa.

Merkkailin uusia puuntaimen alkuja punaisella nauhalla. Itsekseen kylväytynyt mänty, kuusi ja siperianpihta. Ettei ukko aja leikkurilla yli tai niitä viitakkeella. Paljon uusia kuusentaimia muuten ympäri pihaa. Ihan pieniä. Pitää tilata siirtotyökalu, voi laittaa ne sitten metsään. Saa ilmaisia taimia. Perustaisinko joulukuusifirman :D

Ison puunjuurella oma taimitarhani. Ruukuissa kolme vaahteran tainta, siperianpihta ja kymmenkunta mansikan rönsyä. Kaikki elossa. Tyhjissä purkeissä omenan siemeniä Jään toivomaan itämistä.

Hirveän väsynyt. Liian iso annos raitista ilmaa ja ruumiillista työtä kerralla. Mutta ensi yönä ei tarvitse unettomana pyöriä. Tämä on juuri sitä lääkettä mitä ruumini ja mieleni tarvitsee.

Vuohenkello; perenna, juures, rikkaruoho vai kaikkia niitä?

Lukeminen kannattaa aina ja varsinkin puutarhakirjojen lukeminen. Minulla on niitä iltalukemistona ympäri vuoden, mutta etenkin kyseisten kirjojen pino sängyn vieressä alkaa kasvaa kevättalvella. Aina oppii jotakin uutta. Tämä on jo kolmas kerta kun laitan tämän saman kuvan, mutta tämä kirja Kotipuutarhuri oli oikeasti löytö! Löysin sieltä juuresten luvusta uuden kasvin! Jota kasvaa pihallamme! Ja jota voi syödä!

Kirja kertoo kasvin käytöstä näin:

"Nuorten kasvien lehtiä voidaan poimia salaatteihin. Juuret ovat valmiita korjattaviksi lokakuun loppuun mennessä. Niitä otetaan maasta tarpeen mukaan ja syödään keitettyinä tai käytetään raakoina salaateissa."

Paras kasvupaikka olisi:

"Hyvässä mullassa varjoisassa paikassa."

Kasvi on nimeltään vuohenkello. Linkissä kerrotaan tarkemmin kasvista. Lue itse, mitäpä minä enemmän kertomaan kun tuolla on jo kaikki oleellinen kerrottu.

Vanha kasvikirjani: Kukat, Luonto tutuksi! kertoo näin:

"Vanha koristekasvi, joka kasvaa viljelykarkulaisena puistoissa, puutarhoissa, tienvarsilla, pellonreunoilla, metsänlaiteilla ja joutomailla, myös tulokkaana satamissa. Aikoinaan viljelty lehtien ja valkeiksi mukuloiksi turpoavan juurakkonsa takia. Ryöstäytyy toisinaan hankalaksi rikkaruohoksi, joten menettänyt suosiotaan koristekasvina."

Joo, huomattu ollaan, että saattaa levitä ja olla aika sitkeä kasvi. Kasvaa meillä tosi kuivalla ja karulla rinteelläkin, johon on kukkapenkistä levinnyt. Ensi kesänä kukkapenkki täytyy kaivaa kokonaan ylös, koska putki- sekä seinäremppaa varten täytyy kaivaa juuri siltä kohtaa. Minulla on oikeastaan tuo yksi ainoa kukkapenkki ja siinä kasvaa nämä sitkeistä sitkeimmät vuohenkello ja rohtosuopayrtti. Aion molemmat siirtää johon hyvään, mutta tarkkaan harkittuun kohtaan. Kumpikin kasvi näyttää olevan hyötykasveja, mutta kovia leviämään. Ehkäpä teen omat penkit kummallekin.

Tässä vuohenkellossa minua alkoi kiehtoa se, että perenna ja vihannes samassa kasvissa kuulostaa hyvältä. Kasvi, jota ei tarvitse esikasvattaa tai kylvää saadakseen satoa. Helppohoitoisuus. Joitakin samankaltaisia olen jo vähän keräillyt maalleni; hyvänheikinsavikka, maa-artisokka, monivuotiset yrtit, piparjuuri (josta en kyllä ole onnistunut kasvattamaan kunnon juurta... vielä). No ainakin nämä nyt tuli mieleen. Voi olla muitakin, ei vaan nyt tule mieleen.

Vähän jo sormet syyhyäisi päästä pihahommiin. Meillä näyttää olevan aika mainio pikku piha, joka on yllätyksiä täynnä.

Kuva: Wikipedia

Kuva lainattu Wikipedista, kun sattuneesta syystä noita omia perennoja on juuri nyt hieman hankala kuvata :D

Kultaa ja kukkasia

Kaivoin tänään kultaa takapihalta ;)

Pihasaunan takana meillä on pihan pimein ja hyttysrikkain nurkka, jossa ei oikein voi kasvattaa edes nurmikkoa. Saunan takana on tooodella iso ja vanha kuusi ja sen takana oja. Siihen saunan ja kuusen väliin jää sopivasti paikka avokompostille. Olisi tietysti fiksua, jos tässä olisi osastot eri-ikäiselle tavaralle, mutta tehtiin muutama vuosi sitten ihan vaan tällainen lauta/katiskaverkkokehikko johon on tavaraa kärrätty. Tässä taitaa olla neljän vuoden edestä ainesta. Ja mitä siinä on. Siinä on haravoituja lehtiä (emme haravoi ahkerasti, keväällä vain ne, jotka oikeasti pistää silmään tai häiritsee. Haravointi on melko turhaa puuhaa.), risuja, oksia, kanien ja viiriäisten puruja jätöksineen, kasvihuoneen jätteitä ja munankuorista päätellen olemme joku vuosi tyhjentäneet myös lämpökompostorin puolivalmiin tavaran sinne. Tuolla keskellä kasaa on ihan mahtavaa tavaraa kasvimaan maanparannukseen. Tein myös kasoja joissa on viime kesän sian lantaa, haravoituja lehtiä ja tätä ainetta. Kasoihin istutan kurpitsoita. Tein kasat kasvimaan viereen, joten kasvimaa myös levenee nyt samalla. Ensi kesänä siihen voi sitten kylvää jotain muuta.

En kyllä ymmärrä, että ihmiset ajavat kärri tolkulla kaatopaikoille pihojen lehtiä ja risuja ja vielä maksavat siitä. Ja sitten ostava turvetta ja multaa kaupasta pihalle. Melko vaivattomasti saisi ihan ilmaiseksi uutta maa-ainesta. No en minä ymmärrä montaa muutakaan asiaa. Mutta eipä taida aina kovin moni ymmärtää minunkaan aivoituksiani, joten tasoissa ollaan :D

Tontin rajan ojassa kukkii rentukat. Olemme ihan luonnosta nämä siirtänee pihalle. Minusta nämä ovat ihania.

Pihamme ainoa iso narsissi.

Ja kukkasia "rikkaruohosalaatissa" Pihalta kerättyjä voikukan lehtiä, sitruunamelissaa, poimulehteä, minttua, ruohosipulia, saksan kirveliä ja kasvimaalla rikkaruohona kasvavan orvokin kukkia.

Pihapesto ja kalasaalis

Monta vuotta sitten Kodin Pellervo-lehdessä oli juttu villivihanneksista ja pihapeston ohje. Olen tehnyt keväisin pihapestoa tarvikkeista, joita nyt sattuu olemaan.

Tänään sattui olemaan:

voikukkaa

vuohenputkea

saksankirvelia

ruohosipulia

lipsikkaa

basilikaa

vihanneskrassia

valkosipulia 3 kynttä

pippuria

suolaa

oliiviöljyä vajaa desi

vähän vettä

kourallinen manteleita

pala mustaleima emmentalia

Kaikki sauvasekoittimella sekaisin ja lisäksi täysjyväspagettia.

Olipa vahva maku!

Ja salaatin seassa pihalta viinisuolaheinää ja nuoria voikukan lehtiä. 

Päivällisen jälkeen olin niin väsynyt, että meinasin torkkua jo pöydässä. Mutta väsymys hävisi taivaan tuuliin kun ruokailun jälkeen pojat ja isä kävivät katsomassa katiskan. Siellä oli ihan hirmuinen määrä pieniä ahvenia ja yksi hauki. Kolmisen tuntia siivosin niitä pihalla. Lopulta minun oli pakko lopettaa, kun sormet eivät taipuneet enää. Olivat niin jäässä, kun uittelin niitä kaloja siivotessa kaivokylmässä vedessä. Parikymmentä pienintä kalaa piti laittaa kompostiin. (Meidän kissat on niin nirsoja, etteivät syö kalaa)

En vaan jaksanut enää. Kylmä alkoi hiipiä jo muaallekin kehoon.  

Lopuksi mittasin, että saaliiksi jäi noin kilo siivottuja ahvenia ja puolikiloa haukea. Osan pakastin.

Ei tarvitse miettiä, että mitähän sitä huomenna söisi.

Ja huomenna otan kyllä päiväunet. Alkaa muuten pää hajota kun väsyttää.

Vähän päivässä, paljon viikossa

En saa paljoakaan valmiiksi, mitä aion. Aamupäivä menee yleensä raivatessa, pyykkiä pestessä, laittaessa ruokaa ja tiskejä. Ja silti koti näyttää siltä kuin en olisi tehnyt yhtään mitään.

Mutta niin kai useimmissa perheissä.

Yleensä aina kesken työn, olipa se mitä tahansa joku aina haluaa jotain. Kaikki on vähän kesken ja levällään. Mutta onneksi se ei ahdista. Ainakaan koko aikaa. Ihan vaan joskus välillä palaa pinna.

Mutta tämä kevät on kyllä ihana. On tosi mukava olla lasten kanssa pihalla. Ja mieskin on nyt lomalla, joten voimme kaikki puuhailla yhdessä ulkohommia. Tosin vauva ei halua olla pihalla. Hän ei viihdy vaunuissa, nukkuisi mieluummin sisällä. Vaunuissa vaan jos joku niitä työntää eteenpäin. Sitterikään ei oikein miellytä ulkona. Kyllä neiti on vaunuissa pihalla miedän kanssa. Minulla on joku projekti kesken tontin joka kulmalla ja kun vauva alkaa kitistä, työnnän vaunuja aina niin kauan, että taas nukahtaa ja jatkan sitä hommaa mikä siihen lähelle sattuu :D Homma toimii!

Omasta pihasta löytyi jo korvasieniä. Ovat ihme kyllä sailyneet ehjänä eivätkä ole talloutuneet pienten jalkojen alle. Pojille on varoiteltu, ettei niihin saa koskea.

Tekisi niin kovasti mieli tehdä kastiketta, mutta netistä hakemani tiedon ja neuvolan ohjeiden mukaan, en taida sitten kuitenkaan tehdä. Imettäjille tai odottajille ei oikein suositella korvasieniä. Mutta eiköhän noille syöjiä löydy kuitenkin :)

Kasvihuoneessa on kaalintaimet alulla. Niissä on vielä muovi päällä varmuuden vuoksi, etteivät palellu. Taimia tulee ihan liikaa, mutta eiköhän nille ole ottajia.

Eilen keräilin salaatin joukkoon viinisuolaheinää, ruohosipulia, vuohenputkea, saksan kirveliä, poimulehteä ja lipstikkaa. Osan yrteistä käytin maustevoin tekemiseen. 

Tänään istutin valkosipulia.

Käänsimme kasvimaan miehen kanssa akkauatralla ja se on ihan loistava kapistus. Ihan turhaan ollaan hikoiltu lapion kanssa aiemmin. Ja onneksi ei tultu ostaneeksi jyrsintä! Olisi vaan hukattu rahaa ja saatu juolavehnä leviämään. Meillä on niin pehmeä ja multava maa, että tämä onnistuu näin vallan mainiosti. Ja varsinkin kun maata on syksyllä muokattu jonkun verran. Nyt vaan maan lämpenemistä odotellaan, että pääsee kylvöpuuhiin. Ei pidä hätäillä. Jos aloittaa liian aikaisin, voi tulla tehneeksi turhaa työtä.

Kirjalöytö

Vein muutaman kassillisen tarpeettomia kirjoja ja vaatteita lähikirppikselle ja löysin sieltä ihan mahtavan kirjan: Lars Johanssonin Vihreän keittiön (WSOY, 1986). Kirjassa on yli 700 sivua ja siitä löytyy omat lukunsa mm. hyötykasveille, lääkeyrteille, mausteyrteille ja ruokaohjeille. Kirja alkaa kasvisruuan historialla ja kulttuurilla, tiedolla vitamiineista ja hivenaineista ja luomuviljelystä. Eniten minua kiinnostaa lähinnä tiedot eri kasveista ja vähän ruokaohjeetkin, varsinkin liittyen vähän oudompiin kasveihin.

Yrttienkeruupäivä

Keräsin kattilan puolilleen juhannusruusun terälehtiä. Tämä taitaa olla kolmas kesä kun keitän ruusuvettä. Olen joskus ohjeen löytänyt Kotimaiset kasvikset- nettisivuilta. Ruusun kukasta otetaan vain puhtaat terälehdet. Lisätään kattilaan sama määrä terälehtiä ja vettä ja keitetään hiljalleen kunnes väri on liennut veteen (koskee lähinnä punaisia ruusuja, juhannusruusustakin kyllä liukenee hieman kellertävää) eli n. 10 min. Laitetaan viileään yön yli tekeytymään. Seuraavana päivänä siivilöidään ja pullotetaan puhtaaseen pulloon. Säilytetään viileässä. Säilyy n. 2 viikkoa. Aivan ihanaa kasvovetenä. Voi käyttää myös esim. leivonnaisten maustamiseen.

Keräsin myös vähän salaattia, sitruuna melissaa, minttua, ruohosipulia ja retiisiä ruualle.

Tämä sivusto suuressa viisaudessaan käänsi tämän kuvan näin enkä osaa sitä oikaista. No siinä on ne salaatin retiisit ja muut tarpeet. Ja toisessa kattilassa on vähän pinaattia, nokkosta, hyvänheikinsavikkaa ja mangoldia, jotla ryöppäsin pakkaseen "pinaatiksi".

Kuivurissa kuivailin tänään mesiangervoa, nokkosta, siankärsämöä, poimulehteä ja vuohenputkea. Monta kurkkukipua ja alkavaa flunssaa selätin viime talvena(kin) mesiangervoteellä, jossa oli mukana myös minttua ja ihan vähän malvaa. Muistathan, että kerättävät yrtit täytyy tuntea ja tuntea myös esim. omat allergiat. Mesiangervo esim. ei käsittääkseni käy, jos on asperiinille allerginen, koska siinä on sitä salisyylihappoa. Eikä sitä muutenkaan saa käyttää liikaa, vaikkei olisi allerginenkaan.