Uuvahtaneen omavaraistelijan kuvasaastepläjäys

Muokattu 23.8. Lisätty kuvatekstejä

Mä aina keväisin ihmettelen, miksei meillä ole tulppaaneja, narsisseja tai muita sen kaltaisia sipulikukkia. Nyt taas muistan vastauksen. Koska olen syksyisin niin poikki ja kyllästynyt pihahommiin, ettei minua voisi vähempää kiinnostaa kukkasipulien istuttaminen.

Myönnän. Olen kovin uupunut ja väsynyt aikalailla kaikkeen. Hetkittäin, mietin elämäntapani mielekkyyttä. onneksi tiedän tunteen olevan ohimenevää sorttia ja heti kohta joulun jälkeen alkaa sormet syyhyämään multaan. Alan selailla puutarhakirjoja, siemen myymälöiden sivustoja ja eläinten myynti-ilmoituksia yms.

Olisi niin kovin mukavaa kertoa täällä blogissa kaikesta, mitä teen. Mutta en jaksa.

Tässä 20 kuvaa elokuulta. Iso osa kasvimaa kuvista on parin viikon takaa, joten kasvimaalla näyttää nyt jo aivan erilaiselta. Laittelen kuvatekstejä joku toinen kerta. Nyt mua niin kovin laiskottaa :)

Yksi kolmesta kasvimaapalstastani. Takana maa-artisokat, sivulla viljaa (rajaavat nurmikon kavimaasta) Riveissä salaattia, punajuurta, palkoretiisiä, papuja, herneitä, härkäpapuja, salaattipunajuurta ja mangoldia. Seassa kasvaa hillittömän hallitusti itsekylväytynyttä porkkanaa, mansikkapinaattia ja perunaa. Vesiheinät on syötetty sioille ja saviheinät ja nokkoset on syöty ite. Viime vuonna kasvatin porkkanan siemeniä ja tänä vuonna niistä kasvoi ihan hyvänmakuisia porkkanoita. Kannattava kokeilu. 

Tässä näkyy kukkivia palkoretiisejä. Lajike ei siis tee syötävää juurta vaan paljon isohkoja palkomaisia siemenkotia, jotka syödään. Raakana olivat tosi pahoja. Oikein pippurisen retiisin kirpeitä. Kypsensin niitä siten, että keräsin palkoja mukiin, johon kaadoin vedenkeittimestä kuumaa vettä päälle. Annoin hetken lillua palkojen kuumassa vedessä ja maku oli muuttunut miellyttävän miedoksi. Prosessissa syntyi kuitenkin tosi epämiellyttävä haju keittiöön, josta isäntä ei oikein tykännyt. Eikä sitten maistaut koko palkoja.

Palkoretiisejä, kuten kaikkia muitakin pihan ristikukkaiskasveja kiusasi kovasti ötökät tänä kesänä. Lähinnä niitä mustia kiiltäviä koppiksia, joiden nimi ei ole kirppa vaan jotain muuta, en vaan muista nyt... Osasta retiisejä ne palotkin oli syöty kokonaan. Ötökäthän söivät kaikki mun kaalin taimet alkukesästä. Kolme tai neljä lehtikaalia ilmestyi loppukesällä kuin tyhjästä. Selvisivät sitten hengissä jotenkuten, vaikka vain rangat jäi taimista jäljelle. Noista retiiseistä olen varmaan muutaman desin varisuttanut ötököitä vatiin. Vadin olen kipannut viiriäishäkkiin ja voin sanoa, ettei nekään öttiäiset menneet hukkaan. Yksi hieno lause, jonka opin keväällä permakulttuurikurssilla oli: "Ongelma on ratkaisu." Ja ongelmaötökät olivat ratkaisu viirujen nälkään.

 Tässä on vaan lähikuva yhdestä villistä perunasta. Meillä kasvaa ihan missä sattuu pitkin kasvimaata perunaa. Ne on viime vuonna maahan unohtuneitten mukuloiden mukuloita. Osa kasvustoista on varmaan jo lähemmäs kymmenen vuotta aina vaan unohtunut. Osan kitken alkukesästä pois, jos on pahassa paikkaa, mutta esim käytävillä ja väleissä saavat olla. Näitä villejä me aina ensin kesällä syömme. Aina varoitellaan, että perunaa ei saa kasvattaa samassa paikassa, ettei tule pahoja tauteja. Toistaiseksi meillä ei ole ollut mitään ongelmaa. Nämä villit potut on oikeasti kaikkein kauneimpia puhataimpia ja terveimeipiä yksilöitä. Varsinaisella pottumaalla on monena kesänä ollut huonompia.

Tässä toinen ongelma on ratkaisu- tyyppinen konsti. Kun kaikki kaalit kuoli, maalle jäi tosi paljon tyhjää. Viime talvena jäi paljon sipuleita syömättä jostain syystä. Niinpä laitoin edellisvuoden sipulit kasvamaan tyhjälle maalle. Jostakin luin, että edellisvuotisia sipuleita voi halkaista keväällä melkein halki ja istuttaa sitten maahan. Eli sipuliin tehdään viiltoja ja sipuliin kasvaa niin monta uutta sipulia, miten moneen osaan sen halkaisi. Ehkä max. 4:n kannattaa laittaa. Sipuli voi alkaa kukkia ja silloin se ei kasvata juurta, mutta kukka saattaa tulla ehkä vain yhteen lohkoon, joten silti syötävääkin vielä jää varastoon. Huomasin, että sipulin kukissa kävi mehiläisiä ja muita pörriäisiä. Eli hyödyllisiä nekin.

Yksi kesän uusista kokeellisista kasveista salaattisikuri. En ole osannut hyödyntää.

Tämän kesän siemenpenkki. Palsternakka ja kaurajuuri tekevät ihan hirveän paljon siemeniä. Kaurajuuren juuriakin on tulossa mukavasti.

Isä ja poika menossa niittämään heinää. Isäntä kunnostutti kotipaikkansa vanhan ajettavan ruohon leikkurin Murrayn. Siitä on irrotettu se leikkuri osa ja toimii meillä nyt heinätraktorina. Pojilla on Värhi-traktorikin, mutta Murrikassa on isompi kärri. Tosin taas ajetaan Värhillä kun Murrikassa on taas joku vika. Hyvä kun on tuota kalustoa :D

Kaikki omasta maasta- annoksia. Kesän suurin makurakkauteni; öljyssä paitetut salvian lehdet. Pannulle loraus hyvää oliiviöljyä, vajaan minuutin paisto kuumassa öljyssä, rapeat lehdet pois pannulta ja suolaa päälle. Nam! Lopussa öljyssä voi paistaa vaikka mangoldin lehtiä.

Toinen hyvä maku. mangoldisipsit. Kokeilin myös friteerattuja kurpitsan kukkia. Ihanan hunajaisen makuisia.

Olen kerännyt ratamon siemeniä. Tuskastuttavaa näpertelyä.

Satoa.

Uusin kasvimaani, joka ei ole kovin multavaa vielä. Ja rastaat tonkivat isoja aukkoja kasvustoon alkukesällä

Mansikkapinaatti eli marjasavikka. Kylvää itsensä joka vuosi joka paikkaan kuten kunnon "saviheinän" pitääkin. Kaunis ja syötävä. Lehdet pinaatin tavoin. Marjat salaatissa. Marjat maistuvat lähinnä pinaatilta.

Hirssi. Tullut viiriäisten häkkipurujen mukana kasvimaalle. Tuskin ehtii joutua. Näitä on aika monta

Pihlajanmarjoja on ihan hirveän paljon! Tein yhtenä iltana hyytelöä. Ihan ok makuista, mutta ei tullut hyytelöä, tuli siirappia :)

Tuossa näkyy palkoretiisejä yläkulmassa.

Kanat, ankat ja kanit.

Olen kuivannut noin litran nokkosen siemeniä. Luulin tuskalliseksi näpräilyksi. Ei ollutkaan.

Lapset löysivät syreenikiitäjän toukan. Sitä kuvattiin joka kulmasta ja vietiin sitten turvaan.

Mehuja.