keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Chilit ja chutney

 Tein eilen illalla pakastimessa olleista pihlajanmarjoista chutney'a ja chileistä etikkasäilykettä. En ole koskaan onnistunut kasvattamaan näin montaa chiliä ja vielä suurimmaksi osaksi kypsäksi asti. Nämä olisi voinut kuivata, mutta meillä ei oikein tule käytetyksi chilijauhetta juuri mihinkään, joten säilöin ne näin. Saatan ehkä itse syödä näitä näin, mutta muuten tulevat lihan marinaadiin tai liharuokiin muuten. Liemenä on aika perusetikkaliemi, missä on vettä, suolaa, sokeria, etikkaa, valkopippuria ja sinapin siemeniä, valkosipulia ei meiltä nyt löytynyt. Lisäksi lorautin vähän valkoviinietikkaa.

Pihlajanmarjachutney:

noin puolilitraa pihlajanmarjoja
pussi kuivattuja aprikooseja pilkottuina
(olisi ollut ehkä parempi käyttää omia omppuja...)
kaksi chiliä pilkottuna, toinen tulinen ja toinen makea
kaksi sipulia pilkottuna
(valkosipulia, mutta sitä nyt siis ei ollut...)
raastettua inkivääriä
3 tl sinapin siemeniä
3tl curryä
1dl omenaviinietikkaa
2 dl sokeria
2 rkl hunajaa
desi-pari vettä

Kaikki kattilaan noin puoleksi tunniksi porisemaan hiljalleen.
Purkita kuumana kuumennettuihin purkkeihin.


Minulla ei ole tästä aiempaa kokemusta. Raparperichutneysta on. Olen syönyt niiden ruokien kanssa mihin lapset laittaisivat ketsuppia tai esim. pihvin kanssa. Olen myös käyttänyt marinointiin.



tiistai 30. lokakuuta 2012

Villaiset housut ja slipoveri pienelle miehelle


Olen tosiaan nyt taas innostunut niskojeni kustannuksella neulomaan. Olen ihastunut Novitan Puro-lankaan. Olen miettinyt, että josko osaisin neuloa vaatteita. Olen aiemmin täällä kertonut, että neuleohjeet ovat minulle jotain käsittämätöntä koodikieltä, joka ei aukea. En ymmärrä, enkä osaa seurata, eikä kärsivällisyys riitä. Olen alkanut neuloa ihan vaan vapaalla kädellä. Katson vähän mallia jostain olemassaolevasta vaatteesta ja laskeskelen montako silmukkaa pitää luoda. Joskus onnistuu heti,  joskus kokeilemalla. (joskus tuskastun ja puran koko aloittamani työn...) Nämä n. 80cm kokoiset villahousut ja slipoveri onnistuivat mielestäni hyvin. Tuo lanka on hauskaa, kun lopputulosta ei voi ennalta tietää. Langan menekki molempiin oli noin kaksi kerää. Slipoveri on neulottu kokonaan pyöröpuikoilla yhdessä osassa (resorit toki erikseen hihansuihin ja kaulaan), housut kahdessa osassa ensin sukkapuikoilla ja lopuksi pitkillä puikoilla. Nyt vaan pitää miettiä kuka nämä saa...

Hmm. Mitähän seuraavaksi?

Tein tänään vähän säilykkeitä, jos jaksan ja muistan, huomenna kerron niistä.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Monta pientä ajatusta

Tänään isäntä kävi postista (hah, meillä mitään postia oikeasti tässä kunnassa ole enää... ollut moneen vuoteen) pienen paketin jonka olin tilannut. Paketistahan tietenkin paljatui John Seymorin kirja The new complete book of self-sufficiency. Sama kirja josta tanskalainen maajussi aina puhuu. On ollut mielessä etsiä se, mutta tästä blogista oikeastaan sain vinkin mistä sen löytää. Kiitos vaan Tessalle! Tuntuu ensi silmäyksellä, että kaikki muut kirjani ovat iiihan turhia tämän jälkeen. No ehkä ei aivan, mutta kattava teos omavaraisuusaiheeseen tämä on. Jos haaveilet omavaraisuudesta, HANKI SE!

Kuvassa myös chili satoni, jonka kävin ehkä vartti sitten poimimassa tuosta "kylmästä eteisestä". Eteinen saattaisi olla ensi yönä vahan liiankin kylmä. Siirsin chilit kaikkine ruukuineen eteiseen jokin aika sitten ja hienosti oli sato kypsynyt. Osasta teen sitä chutney'a ja jos löytyisi hyvä etikkaliemiohje, voisin säilöä loput siihen. Kuivattuna ei näitä luultavasti tulisi käytettyä ja vihreät menisi hyvin myös siihen säilykkeeseen. Yhtenä syksynä säilöin vihreät chilit viimeisteen pienenpienten avomaankurkkujen kanssa ja ne oli hyviä esim. lihapaistissa.

Oli pakko ottaa kuva joulukaktuksesta, joka on aloittanut kukkimaan ihan vallan vimmatusti ja nupuista päätellen jatkaa vielä jonkin aikaa. Tämä oli kesän ulkona ja taisi olla mieleinen kesä kun on nuppuja noin paljon.

Noista neuleista lupasin kirjoittaa, mutta enpä ole saanut aikaiseksi.

Tämä viikko mennä hujahti ihan hurjan nopeasti. Pojilla oli koulusta ja kerhoista lomaa ja muutenkin oli aika erilainen viikko. Mukava viikko, paitsi että räkätauti kiusaa melkein jokaista. Ei kuumetta onneksi kellään. Vauvalla on tainnut olla kaikkein tukalinta kun ei osaa niistää. On vaikea nukkua ja syödä tukkoisella nenällä.

Pojat viettivät lomaa pari yötä mummon luona. Taisi olla mummo loman tarpeessa sen jälkeen :D oli kyllä jo toipunut, koska kävi tänään jo kylässä meillä. Kiva, että kävi. Sain siivotuksi, kun mummo leikitti lapsia. Itse kävin vauvan ja ystävän kanssa bussimatkalla Tuurissa. Olihan siinä istumista ja kyllä se shoppailu sellaisessa hallissa ihan työstä käy, mutta hauskaa oli. Hauskinta oli, että sai jutella paljon ja siinä sivussa myös viljellä huonoa huumoria. Tapasin tällä viikolla myös muutaman muunkin "vanhan" ystävän. Ihan hirmuisen mukavaa sekin. Olen ihan tavattoman huono pitämään yhteyttä kenenkään kanssa ja tämä viikko oli kyllä ihana. En oikein osaa soitella kenenkään kanssa, koska jotenkin pelkään häiritseväni. Enkä oikein osaa sopia tapaamisia tai kyläillä tai pyytää kylään. Arki vie jotenkin niin mennessään, että ei muka ehdi. Ja sitten olen taipuvainen ajattelemaan, etten ole tarpeeksi mukava tai kiinostava, että kukaan edes haluaisikaan tavata. Joo, kuulostaa aika säälittävältä, eikä varmasti ole tottakaan. Pitäisi varmaan keksiä jokin tapa kohottaa itsetuntoaan. Mutta menipä tämä nyt turhan syvälliseksi. Seuraavassa postauksessa palataan sitten takaisin kevyelle hömppälinjalle, eikä surkutella olemattomia :D Jospa sitten vaikka niistä neulomuksista...

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Daikon, japanin retikka

Kylvin heinäkuussa kasvimaalle daikonia eli japanin retikkaa. Sitä ei kannata kylvää ennen juhannusta, koska se on lyhyen päivän kasvi ja käy vain kukkimaan liian valoisaan aikaan eikä tee juurta. En ole koskaan ennen viljellyt kyseistä juuresta, mutta nyt laitoin kun kasvimaalla oli aukkopaikkoja, koska monia taimia kuoli tai siemeniä ei itänyt kylmän sään takia. Daikonit saattaisivat kasvaa jopa puolimetrisiksi, mutta tämä suurin vain puolet siitä. Raakana maistui retiisimäiseltä, vähän sinappiselta. Ei mikään uusi suosikkikasvi, eikä mikään huikea makuelämys, mutta kaikki syötävä sinänsä on minusta arvokasta.

Tein uunijuureksiä, joissa oli daikonia, palsternakkaa ja yksi purjo, joka oli unohtunut vielä kasvamaan. Mausteena maalta nippu persiljaa, karkeaa ruususuolaa ja päälle loraus oliiviöljyä. Ihan jees.

Ja juuresten kanssa yli 2 kilon kukkopaisti (meillä ei siis enää ole kukkoja). Oli yön yli marinoitumassa jääkaapissa. Tässä paisti raakana.
Mausteena kurkumaa, paprikajauhetta, currya, suolaa ja viimeinen purkin pohja  raparperi chutneyt'a. Pilkottuna paprikaa, omenaa, sipulia ja pari omaa pientä kokonaista chiliä.
Nesteenä vettä, sitruunamehua, omenaviinietikkaa, hunajaa ja öljyä.
Lisäsin kermaa kun olin jonkin aikaa paistanut leivinuunissa ja laitoin folion päälle ja annoin hautua kypsäksi.
Oli kuulemma hyvää. Paitsi, ettei muut uskaltaneet maistaa kastiketta. Niin tyypillistä.

Perhettä muuten vaivaa parhaillaan räkätauti. Se iskee aina kun loma alkaa. Ei ole oikein pienille räkänokille maistunut mikään.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Kaurajuuri

Nämä muutamat kaurajuuret olivat kasvaneet tarpeeksi isoiksi, että pääsin maistelemaan uutta herkkua. En tiedä mistä moinen nimi tulee. Ei maistu kauralle, eikä tee mitään tähkää. Ehkä nuo lehdet saattavat jonkun mielstä muistuttaa alkukesän nuorta kauraa. En oikeasti tiedä. Kukka olisi sellainen sininen, jos  nämä olisivat sattuneet kukkimaan. Tilasin siemenet Exotic Gardenista ja siellä näköjään sanotaan, että kasvi on yksivuotinen. Jotenkin kummallisesti minulla on muistikuva, että olisi kaksivuotinen ja kukkisi ensi kesänä. En tiedä sitäkään. Katsotaan kasvavatko maahan jääneet pienet yksilöt keväällä vai eivät. Ja maku... luin, että maistuu osterilta. Enpä pysty tuohon paljon sanomaan, kun en ole eläissäni edes nähnyt osteria. Siis jos tv:ssä näkemistä ei lasketa. Ja vaikka tulisi tilaisuus maistaa, noh, taidan olla niin ennakkoluuloinen juntti, että en uskaltaisi maistaa. Paitsi, jos se kerran maistuu kaurajuurelle, niin ihan hyväähän se olisi sitten! Joku vertasi kaurajuuren makua tankoparsaan. Ehkäpä joo. Minusta tuoksu oli imelän makea, samoin maku aluksi. Tuli ihan ensin mieleen kesän ensimmäiset pienet porkkanat, mutta kuitenkin maku oli omanlaisensa. Ihan hyvä juures. Keitin kuorineen, kun luin, että sotkee, tahmaa ja tummuu. Kuorin vasta kypsänä ja säilyivät kauniin vaaleina. Voi olla, että tein väärin. Mene ja tiedä nyt näistä sitten.

Blue congo- muussia, lihapullia ja kaurajuurta.
Tällainen juntin tee-se-itse-gurmee-annos :) Eikä siinä paljon salaatti koreile!

Huomasin muuten, että tosi moni on tullut blogiini googlaamalla neuleohjeita. Hassua. En pidä itseäni kummoisenakaan neulojana ja varmaankin blogiin tulijat kokevat tulevansa huijatuiksi kun eihän tämä ole mikään neuleblogi. Pelkkää sillisalaatti-sekamelskaa-mitä-mieleen-juolahtaa-blogi vain :D
Mutta neulojille tiedoksi. Neulonta-addiktio on herännyt taas (ja tuhonnut niskani ja yöuneni sitä myöten) ja niinpä seuraava postaus (mahdollisesti huomenna) on varmasti neuleaiheinen... Sitä uotellessa.

tiistai 16. lokakuuta 2012

To do-haaste

Sain haasteen Sauvajyväseltä. Tässä pitäisi listata 8 ruokaan liittyvää asiaa, joita haluaisi tehdä. Näin ymmärsin ainakin. Jotenkin mulla nyt päässä ajatus jumittaa, mutta yritetään...


Haasteen ohjeet ovat mukavan simppelit:

1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste eteenpäin , vaikka 4:lle
3. Ilmoita näille haasteista
4. Kerro oma kahdeksan kohdan to do-listasi

1. Siis kiitokset Sauvajyvänen. Mukava, että ilmeisesti vierailet blogissani joskus. Minäkin käyn vesikielellä vastavierailuilla. Sauvajyväsen blogissa on ihan mahtavan herkullisia reseptejä oikeista ruoka-aineista!

2. Jaa haaste eteenpäin 4:lle. Hmm... tiedänköhän 4 ruokabloggaajaa joille voisin laittaa eteenpäin. Olen vähän ujo jakamaan tällaisia, vaikka varmasti kuka tahansa olisi otettu huomiosta. Minä itse ainakin olen. Mutta estyneisyyteni estää minua nyt. Heitän haasteen ilmaan. Ota koppi, jos kolahti. Anyone?

3. Meni jo.

4.

1. Minulla on valurautapata, joka on vanhempieni häälahja. Olen koko kesän aikonut rasvapolttaa ja kunnostaa sen, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt kun laivinuuni alkaa lämmitä useammin, tulisi padalle tarvetta.

2. Minun pitäisi tehdä pikimmiten ruisleipää. Oikea, kotona leivottu, mutta kaupasta ostettu tulee hirveän kalliiksi tällä leivän kulutuksella.

3. Pitäisi tehdä kukkopaistia. Kukot ovat vielä hengissä.

4. Sama homma pässien kanssa.

5. Pitäisi tilata puolikas sika, että saisi oikean, hyvän makuisen kinkun suolaan. (Jos jostain löytäisikin...ensi keväänä aiomme ottaa kinkun kasvamaan. Oli virhe olla ottamatta tänä kesänä.)

6. Pitäisi tehdä omenahilloa.

7. Pitäsi säilöä kurpitsaa.

8. Pitäisi tehdä pihlajanmarja chutney:a, koska olen sitä varten pakastanut marjoja ja ostanut aprikooseja ja chilit ovat kypsyneet.

Voisin jatkaa listaa vielä vaikka kuinka pitkälle!

Pari pitkän tähtäimen haavetta vielä:

Haluaisin pari mehiläispesää ja opetella niiden hoitoa. Haluaisin opetella ravustamaan. Olen alkanut haaveilla parista vuohesta. Ja haluan hankkia hautomakoneen. Liittyväthän nämäkin ruokaan, eikö? Ja ovat periaatteessa ihan mahdollisia. Ainakin pitkällä aikavälillä. Ei kaikkea tarvitse tehdä ja hankkia heti huomenna tai edes vielä ensi vuonna.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Sadonkorjuuta ja synttäritunnelmia

Tässä on yksi litteistä valkoisista buureistani. Afrikan tuliaissiemenistä. Ajatelkaa, että voin kasvattaa täällä pohjolassa etelä-afrikkalaista kurpitsalajiketta Flat White Boer- kurpitsaa! Tämä on tosi kovaa, mutta soseena herkullista. Tein sosetta vauvalle, pakkaseen ja kurpitsapiirakkaan, josta kuva alhaalla. Siemeniä kuivasin ensi vuodeksi ja kaneille ja loput roippeet meni pässeille.

Pojan huomisille sukulaissynttäreille leivoin omenapiirakkaa ja kurpitsapiirakkaa.
Kurpitsapiirakasta ja kurpitsasta kirjoitin myös viime vuonna. Silloin lupailin ohjetta, mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Tuo viime vuoden ohjeen pohja oli vähän mauton ja nyt löysin paremman, jossa myös pohjaan tulee kanelia ja sokeria. Minun oli pakko maistaa piirakkaa äsken ja se oli tavattoman hyvää, vaikka itse sanonkin.

Kurpitsapiirakka:

Pohja:
200g voita
3 dl jauhoja
1dl sokeria
2 tl kanelia
2 rkl vettä

Nypi kuivat aineet voin kanssa sekaisin, lisää vesi. Painele piirakka vuokaan. Pistele haarukalla ja paista 10 min 200 astetta.

Täyte:

2 munaa, yksi keltuainen
1 ja puoli dl sokeria
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
puoli tl neilikkaa
puoli tl muskottipähkinää
2 dl kermaa
sopiva määrä kurpitsa sosetta.
Älä laita liikaa niinkuin minä. Koska siinä käy sitten niin, että täytteet kaatuu uunin pohjalle ja luukulle ja saat istua ikkunat ja ovet auki loppu illan ja tuuletella savuja pois.

(Ihan ensin ennen kuin edes ajattelet esim. taikinaa tee tämä: Höyrytä tai hauduta tosi pienessä määrässä vettä kurpitsa kuutiot, että saat jäykähköä sosetta. Ylimääräisen soseen voi pakastaa seuraavaa piirasta varten)

Vatkaa munat ja keltuainen. Lisää sokeri, mausteet, kerma ja viimeisenä kurpitsasose. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista 175 astetta 30-40 minuuttia.

Tosi hyvää sellaisenaa, mutta vielä parempaa esim. vaniljajäätelön tai kastikkeen kanssa.


Näissä ohjeissa minua aina hämmentää tuo, jos tarvitaan vain keltuainen tai valkuiainen. Mitä minä sille toiselle osalle sitten teen? Nuukana ihmisenä viitsi käydä sitä viemäriinkään tai kompostiin kaatamaan.
Tässä tapauksessa lisäsin ylimääräisen valkuaisen tuon omenapiirakan pohjataikinaan.

Tosi helppo omenapiirakka:

1 muna (ja yksi valkuainen)
3 dl sokeria
3,5 dl kermamaitoa
6dl jauhoja
3tl leivinjauhetta
100 g sulaa voita

Vatkaa munat ja sokeri. Lisää kerma. Lisää jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe. Lisää voi. Laita taikina uunipellille, jossa on leivinpaperi. Laita omenalohkoja taikinan päälle ja ripottele kanelia päälle. Paista 200 asteessa puoli tuntia.


Ja sitten ihan toisenlaisiin tunnelmiin. Aamupäivällä ulkoilimme. Pojat ulkoilivat metallinpaljastimen kanssa, jonka tämä meidän synttärisankari sai lahjaksi. (Niitä saa täältä) Poika on ihan kuin muumien Nipsu. Kovasti kaiken kiiltävän ja aarteiden perään sekä herkkujen. Mutta, jos jossain joku vähän rapsahtaa on ihan vapisten pelkäämässä ja ulisemassa. Meidän oma Nipsu!
 Melko pian poika löysikin pihalta metallisen kohdan ja siitä sitten innolla pikkuveljen kanssa kaivamaan. Vähän piti mammukan auttaa kun paljastui, että esine onkin suurehko. Voi sitä riemua, kun maasta putkati tämä:

Ilmeisesti pakoputken osa. Mitä ihmettä se teki meidän takapihalla. Ei aavistustakaan, mutta iloa se tänään tuotti!

Mammukkakin kaiveli pihalla. Maasta löytyi muutama ISO palsternakka ja vähän enemmän ihan tavallisia. Punajuuriakin löytyi. Pieniä ovat. Ja masentaa tehdä niistä mitään, kun kukaan muu ei tykkää kuin minä. Olen itselleni keittänyt ja ne ovat herkullisia. Etikkasäilykettä en tee. Närästää pahalaiset.
Nuo naatilliset juurekset ovat kaurajuuria. Ihan uusi tuttavuus. Vähän kuin mustajuuria, mutta vaaleita. Voisi äkkiseltään vaikka palsternakaksi luulla, mutta naatti on erilainen. Vähän kuin mustajuuren, mutta kapeampi. En ole vielä maistanut, mutta jostain luin niiden maistuvan osterilta. Miltä osterit maistuvat, sitä en tiedä. Näitä on muutama. Muutama jäi maahan, koska olivat niin pieniä. Jos muistan oikein on monivuotinen, joten jos ovat sieltähän ne sitten keväällä löytyvät.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Moni kakku päältä kaunis, nämä ei

Ainakaan, jos vertaa kakkuihin, joita on oikeissa kakkublogeissa. Mutta en ole mikään mestarileipoja, enkä aio sellaiseksi tullakaan. Kakun koristelu ei sinänsä kiinnosta. Kiinnostaa lähinnä omien lasten ilahduttaminen. Eikä siihen oikeastaan paljon tarvita. Heille riittää ainakin toistaiseksi kotikutoinen.
Meillä vietetään syksyllä kahdet synttärit ja yleensä niihin liittyy aina jokin kakku toive. Nuorempi pyysi dinosaurussuklaakakkua ja vanhempi John Deere-suklaakakkua. Olisi ollut lukuisia tapoja toteuttaa toiveet, mutta ratkaisin asian näin. Tein pätkiskakkuja. En täyttänyt niitä mitenkään, eli nämä eivät ole täytekakkuja. Päällystin suklaalla ja koristelin matsipaanilla. Marsipaania jää aina yli, ainakin meillä. Paitsi tällä kertaa, kun molemmissa kakuissa on samat värit. Synttärit ovat sen verran lähekkäin, että samat pötköt säilyivät jälkimmäisiinkiin juhliin. Kakuissa on myös se hyvä puoli, että näitä ei tarvitse pitää jääkaapissa, johon ei yleensä kakkua kupuineen oikein mahdukaan. Nämä kakut on myös sikäli hyviä, että meillä lapset ei kovin tykkää kermakakuista. Näistä taas tykätään, eli mammukan ei tarvitse syödä kakkujämiä aamupaloiksi koko seuraavaa viikkoa :D


Pätkiskakku:

5dl vehnäjauhoja
3dl sokeria
2tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
3rkl kaakaojauhetta (unohdin jälkimääisestä kakusta, ei haitannut :D)
150g sulatettua voita
2 dl maustamatonta (luomu)jugurttia
4 pätkistä (voi korvata muilla karkeilla tai vaikka keksimuruilla)
3 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää paloitellut pätkikset sulatettuun voihin.
Lisää rasvan joukkoon jugurtti ja munat.
Lisää kuivat aineet.
Sekoita hyvin. Ei tarvitse vatkata. Eikä tarvita konetta.
Kaada voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan.
Paista 175 astetta 45 min.

Kuorrutus:

Sulata liedellä tai vesihauteessa varovasti 100g voita ja 170g suklaata. Lisään joskus pari pätkistä mukaan.
Kaada kuorrute jäähtyneen kakun päälle.

Olen joskus käyttänyt myös täytekakun pohjana. Toimii siinäkin. Resepti on tullut joltain nettitutulta joskus kauan sitten.




lauantai 6. lokakuuta 2012

Huikea dokumentti, viikko aikaa katsoa

Kivisen pellon kyntäjät, sieluani ja sydäntäni kosketti katsoa tämä dokumentti. Suosittelen lämpimästi.
Kiitos Anne-Mari, kun jaoit tämän huikean elämyksen. Muuten en olisi tiennyt.


perjantai 5. lokakuuta 2012

Focacciaa sadepäiväksi

Sataa vaan. Tuntuu ankealta. Loppu kasvimaa pitäisi nostaa ja kääntää. Tosin sen kääntämisen kanssa saattaa olla niin ja näin. En edes suostu ottamaan siitä mitään paineita. Ja kasvien pois keräämisenkään kanssa ei ole hoppu, koska jos sataa, ei siellä ainakaan hallaa tai pakkasta ole. Eli ei hätää. Mutta ulos on pakko mennä ainakin kahdesta syystä. Esikoinen pitää saattaa koulukyytiin ja sieltä pois sekä eläimet pitää hoitaa. Kanit ja viiriäiset ovat tietenkin kokonaan katon alla. Kukoilla ja pässeillä on mahdollisuus olla katoksessa sekä ulkona. Usein ovat ulkona, mutta ahdistaa kun on niin märkää. Ei ihan vielä pahaa kuravelliä ole, mutta ahdistaa kuitenkin. Kukoilla ei liene elinpäiviä kovin montaa. Mutta mieluiten poutapäivänä päästäisin ne päiviltä, en ala missään sisällä niitä kynimään.
Kasvimaalla on vielä punajuuret, porkkanat, palsternakat, joitain kaaleja ja purjot. Purjot ovat ihan jättisuuria, suurempia en ole ikinä kasvattanut. Maa-artisokat ovat myös maassa, mutta niillä ei ole mikään kiire, eikä niillä parilla pikkuruisella lehtikaalillakaan, joista en ensin uskonut mitään satoa saavanikaan.
Viimeisistä kesäkurpitsoista tein focacciaa ja vauvan sosetta. Focaccia oli niin ihanaa! Mutta onhan tämä melkoista pullaa. Näin tein:

puoli litraa vettä
1 tl suolaa
1rkl hunajaa
50g hiivaa
vehnäjauhoja sopivasti
loraus rypsiöljyä

1. Alusta taikina

2. Anna nousta

3. Jaa neljään osaa ja tee litteiksi leiviksi

4. Sivele öliiviöljyllä

5. Pistele haarukalla

6. Laita päälle juustohöylällä siivutettu kesäkurpitsa ja juustoraastetta (tai mitä muuta keksit laittaa)

7. Paista 200 astetta puoli tuntia





Tässä huominen salaatti.
Savoijin kaali. Koska tämä kaali on etanaton ja puolet perheestäni ei pidä kypsistä kaaliruuista, aion tehdä tästä raakasalaattia ehkä porkkanan kanssa. Keräkaalini jäivät hyvin pieniksi ja ovat täynnä etanan reikiä. Yhden parsakaalin sain ja pari näitä.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Ihana ohjelma

Olen mielenkiinnolla katsonut Grand Design- ohjelmaa, silloin kun olen muistanut ja sattunut oikealle kanavalle. Nyt oli ihana jakso. Kertomus omavaraisesta perheestä ja heidän talon rakentamisestaan.
Viehättävä perhe ja elämän tapa. Mahtoikohan talo tulla asuttavaan kuntoon lopulta?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...