lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kevät puuhailuja

Tänään sain touhuttua pari tuntia aika mukavasti pihalla tytön kanssa, vaikkei hän oikein vieläkään tykkää nukkua ulkona vaunuissa. Jos vaunut ovat pidemmän aikaa liikkumatta, herää heti.
Siivosin vähän kasvihuoneessa ja laitoin sinne kaalin taimet kasvamaan. (punakaalia, keräkaalia, lehtikaalia, kyssäkaalia, kukkakaalia, parsakaalia, mitä-niitä-kaaleja-nyt-onkaan...) Toivottavasti olisi sen verran jo lämmintä, että lähtisivät siellä kasvamaan niinkuin viime vuonna. Sisällä en jaksa kaikkia taimia kasvattaa, eikä ne oikein mahdukaan. Viime viikolla annoin viimeiset ylimääräiset tomaatintaimet pois ja laitoin kurkkuja ja kurpitsoita itämään niiden tilalla. Taimia tulee aina liikaa, vaikka miten maltilla yrittäisi kylvää, mutta toisaalta niitä on kiva sitten antaa ystäville ja sukulaisille.

Tuon ihana yläkuvan näsiän bongasin pihalta tänään. Se on niin kaunis ja hyvän tuoksuinen, mutta myös niin pelottava lapsiperheen pihapiirissä. Se on tosi myrkyllinen ja tekee pahalainen vielä syksyllä niin kauniita  punaisia myrkkymarjoja. Valitettavasti napsaisin tämän oksasaksilla pois ihan turvallisuussyistä. Eikä se nyt sinällään harmita, koska kasvia on paljon meidän ympäristössä naapurin mailla. Kasvakoon siellä. Pojille on kyllä kasvista puhuttu, että siihen ei missään nimessä saa koskea.

Sillä aikaa kun minä puuhailin kasvihuonessa ja pihalla, isäntä mätti puita liiteriin. Pojat ovat avustaneet hommassa taitojensa mukaan. Aamulla isäntä oli aika vihainen, sillä yksi valmis puupino oli kaadettu. Ilmeisesti kissat asialla. Tai onhan se voinut itsestäänkin sortua. (Isännästä puheenollen. Pakko hehkuttaa; oli muuten nähnyt liito-oravan viime viikolla. Kylläpä olen taas kateellinen. Aiemmin on bongannut mm. karhun ja saimaanorpan. Se on metsien mies tuo meijän isäntä.)

Myös pientä satoa korjattiin tänään. Maa-artisokkaa ja koivun mahlaa. Pitää nyt yrittää syödä maasta enimmät artisokat ja jättää vähän kasvamaan uutta. Näyttää leviävän hyvin tehokkaasti, jos sitä ei korjaa ja hilitse.

Löysin ihan täydellisen maa-artisokkakeiton reseptin. Hyvän keiton salaisuus taitaa piillä valkosipulissa ja valkoviinissä.

n. puolikiloa maa-artisokkaa
(kannattaa keittää kuorineen ja kuoria kypsänä, paljon helpompi niin)
1 keitetty peruna
1 sipuli ja pari valkosipulin kynttä voissa kuullotettuna
vähän valkopippuria
ripaus muskottipähkinää
suolaa
tilkka oliiviöljyä
noin desi valkoviiniä
(laitoin ruokakaupan alkoholitonta, enhän minä nyt hyvänen aika voi asioida alkossa,
 mitä ne ihmiset siitäkin ajattelisi!)
pari desiä kermaa
vettä silleen sopivasti, ettei keitosta tule liian paksua, muttei löysääkään

Sitten vaan sauvasekoittimella tasaiseksi.

Oli ihan hirrrveen hyvää! Ja nautin tämän mahlan kanssa. Lähiruokaa kerrakseen.

Ja ei, tässä ei ole jälkiruoka vaan touhukkaan päivän kruunasi sauna ja jalkakylpy:

Lämpimään veteen sekoitettuna
yksi sitruuna viipaleina
kolme ruokalusikallista hienoa merisuolaa
kaksi ruokalusikallista oliiviöljyä

Ja saunajuomaksi vielä sitä mahlaa.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Kiinanruusu

Kiinanruusu kukkii kirvoista huolimatta. Tämä tosin on ainokainen kukka. Toinenkin nuppu oli, mutta onnistuin tiputtamaan sen kirvoja listiessäni :(
Toivoisin kovasti löytäväni leppäkerttuja, jotta voisin kokeilla toimisivatko ne sisäkukalla tuholaistorjujana. Pitää laittaa jonakin aurinkoisena päivänä pojat leppäkerttujahtiin :D
Kiinanruusun kukkia voisi muuten käyttää teeaineksena. Mutta eipä niitä raaski ottaa.
 Lehtiä olen syöttänyt kanille talviherkkuna.
Eli kasvi ei ole myrkyllinen.

Tänään kävin kasvimaalla katselemassa taas. Ei siellä vielä ole paljon tekemistä, mutta vähän multaa käännellessä huomasin, miten paljon matoja on jo liikenteessä. Keräsin vähän matoja ja toin niitä tuon kiinanruusun ruukkuun, joka on todella iso. Laiskuuttani olen mullan pinnalle kerännyt muistakin kukista lakastuneet ja pudonneet lehdet. Ajattelin, että josko madot vähän kuohkeuttaisivat multaa ja möyhentäisivät nuo irtolehdet mullaksi. En tiedä toimiiko. Viime kesänäkin laitoin matoja tuohon samaiseen ruukkun, mutten tiedä jäivätkö madot henkiin... Jos joku tietää onko tässä mitään järkeä, saa kommentoida. Varsinkin, jos tästä on kasville haittaa. 
Tulin myös miettineeksi noita kirvoja. Että pitäisi varmaan saada aikaiseksi viedä kompostiroskikseen nuo kasvien lakastuneet lehdet samantien, eikä vaan jättää kiinanruusun ruukkuun lojumaan. Jos ne kirvat vaikka leviää noista lehdistä. Mene ja tiedä. No ompahan ainakin monipuolista elämää :D Oma pieni ekosysteemi olohuoneen nurkassa... heh.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Vauvan pipot

Pääsiäisen tienoilla Hesarissa oli juttu, että Jorvin sairaalassa vauvat saavat ihka omat pipot päähänsä heti syntyyttyään ja saavat ne vielä kotiin mukanaan. Lehdessä oli ohje ja osoite mihin pipoja saa toimittaa.

Ihanan helpon oloinen ohje, joka ei sisältänyt sanaakaan koodikieltä niin kuin käsityölehtien ohjeet. Päätin sitten ohjeilla tehdä omalle tytölle pipon, kun kaikki hänen hattunsa ovat joko liian paksuja jo tai sitten liian isoja.

Ensin neulomani pipo on tuossa oikealla ja siitä tuli ihan liian iso vaikka mukamas ohjetta noudatin... Tein sitten pienemmällä silmukkamäärällä tuon vasemman puoleisen ja siitä tuli ihan täydellinen. Mitään koriste kukkasia en viitsinyt käydä väsäämään, mutta muistin nähneeni niitä vakkari kirppiksellä. Ja sieltä kävin nuo kukat ostamassa. Ja se kiva myyjätäti ei edes veloittanut niistä, vaan sain ne kaupan päälle kun ostin vähän muutakin :)

Jep jep, ja kohta tyttelin ristiäiset :)

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Hangen alta paljastunutta elämää

Ensimmäinen pikkuruinen krookus. (hassua, en muista ikinä istuttaneeni tällaisia...)

Kasvimaan yrttipenkki, jossa:

timjami,

lipstikka,

viinisuolaheinä,

ja sitruunamelissa.

Ja keittiön ikkunalla: herneenversot (kolme vuotiaan herkkua!), vihanneskrassia, rucolaa ja kasvunsa alussa olevat basilikat.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kukkia ikkunalla ja vähän siellä sun täällä

Joskus aiemmin postasin makkarin kukkasista ja nyt kuvia olkkarista. Ihan kaikki kasvit eivät tulleet kuvatuiksi, mutta isoimmat ainakin. Vasemmalla monta vuotta sitten ostamani (ulko)muratti, joka on venynyt pituutta monikertaisesti. Nyt sitä kiusaa joku pienen pieni ötökkäpopulaatio, joka ei myrkyty mäntysuovalla eikä pesemällä. Olen neuvoton ja toivon kasvin selviävän. Jospa se kesällä ulkona pääsisi ötököistään. Onneksi nämä öttiäiset eivät ole kiinnostuneet muista kasveistani. En nyt jaksa muistaa kaikkien näiden nimiä, enkä viitsi kirjasta tarkistaa... Kasvit on kivoja nimettöminäkin. Sitäpaitsi olen nimennyt suurimman osan kasveista samannimisiksi kuin keneltä olen kyseisen kasvin tai alun saanut. Esimerkiksi tuo violetti onnenapila on Airi :)

Tässä on yli 10-vuotias kiinanruusuni Anja, jonka olen saanut ensimmäiseen omaan asuntoon. Se oli kerran opiskeluaikana ollessani harjoittelussa muualla kuivunut ihan pelkäksi rangaksi, mutta elpyi ja innostui kaksinkertaistamaan itsensä sen seurauksena. Nyt siinä on taas kirvoja niinkuin usein keväällä ja aina saan olla sydän syrjällään, että kirvat menee taimiin, mutta eivät ole vielä menneet. Enkä pidä ikinä taimia samassa huoneessa. Pitäisi löytää jostain leppäkerttu töihin. Tuossa penkin päässä on kaksi pahaa poikaa, joilla on meidän poikien nimet :D (ilkeä äiti...) Tyhjässä purkissa yritän kasvattaa kaktuksia siemenestä ja siinä on pari tainta. En tiedä mahtavatko onnistua. Sitten on monta vuotta vanha amaryllis, joka ei oikein tänä talvena kasvanut. On vissiin voimat vähissä, kun on kukkinut monta vuotta. Se on ollut kesät aina ulkona kukkapenkissä voimaantumassa. Amarylliksen vieressä näkyvä "heinä" on siemenestä kavatettu palmu. Se on noin vuoden vanha. Takana kiemurtelee unelma, joka toimii meidän ikkunaverhona.

Pääsiäiskaktus teki kolme hempeää kukkaa. Vieressä on stevia, jonka kylvin viime keväänä. Siitä olen ottanut aiemminkin kuvia:

Viime kesänä.

Syksyllä kasvi alkoi tehdä uusia versoja sen jälkeen kun olin kuivannut lehdet. Nyt se alkaa näyttää taas melkein samalta kuin viime kesänä.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Pienen pojan kadonnut nalle

Löysin tällaisen avunpyynnön. Pieneltä pojalta on kadonnut rakas nallukka viime kesänä Ranualle Hotelli Ilveslinnan pihaan. Toivotaan, että nallekaveri löytää vielä kotiin.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Silkkaa uteliaisuutta

Katselin tuossa huvikseni tilastojani ja ihmettelin, että ketä on nämä ihmiset, jotka sivuillani käy. Jos sinusta siltä tuntuu niin kommentoi ihmeessä ja kerro miksi tänne eksyit. Vai eksyitkö, jos tulit vaikka ihan tarkoituksella. Muutamia lukijoita tunnen ihan oikeassa elämässä, mutta suurin osa ystävistä ja tuttavista, eikä edes läheisistä tiedä, että bloggaan. Jotenkin nolottaa. Hassua, että tuntee tarvetta kirjoittaa elämästään, muttei sitten oikeastaan halua, että ainakaan kukaan tuttu lukee. Monesti olen miettinyt, että josko paljastaisin tämän "synkän salaisuuden" :D

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Taimipäivitys

Torpantytöt on jo ihan hyvänkokoisia, eivätkä kasvaneet honkkeleiksi tänä keväänä eli olen aiemmin pitänyt niitä väärällä ikkunalla liian vähässä valossa.

Purjoja, joiden juurella viinisuolaheinän taimia, joiden siemenet olen kerännyt kasvimaalta. Ne näyttävät kylväytyvän ihan itsestäänkin, mutta kokeilin vieläkö nämä ovat itäviä, kun olen jo toissa kesänä kerännyt siemenet. Jos joku haluaisi siemeniä, minulta saisi. Ihan hyvä salaateissa tuo viinisuolaheinä. Pikku kuvissa ylhäällä sinitähtönen, keskellä kessu, alhaalla viidakkokurkku.

Tomaatteja ja latva-artisokka. Latva-artisokan taimet ovat paljon parempia kuin viime keväänä. Viime kesänä en saanut niitä kasvamaan ulkona. Jäivät hyvin kitukasvuisiksi. Tomaatin taimia on jaettu sukulaisillekin :) Ja vielä tullaan jakamaan. Niitä tulee aina yli oman tarpeen.

Yksi chileistäni.

Hyvin kokeellista: maapähkinä. Tällä ei tietenkään, eikä todellakaan pyritä mihinkään satoon, van kokeillaan ihan huvikseen. Ja sisätiloissa.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Löytöjä

Meillä ei nyt olla pääsiäiseen kovin panostettu. Lähinnä siten, että ollaan vähän laitettu koristeita esille ja isäntä on ostanut pojille suklaamunia. Ei olla valmistettu hienoja ruokia eikä leivottu. Ollaan vaan vietetty aikaa yhdessä. Mikä on tietysti tosi hyvä juttu. Eilen kävimme veljen perheen luona lapsuudenkodissani. Veli oli tyhjentänyt vintiltä sahanpuruja ja tehnyt samalla löytöjä. Löytöjä luultavasti tulee vielä lisää kunhan homma jatkuu. Siellä oli ainakin nämä tavarat 40- ja 50-luvuilta:


Karjatalous-lehti, käsinkirjoitetut ohjeet sahdin valmistukseen, Nuorisoseuraväen Suvipäivien ohjelma vuodelta -49, kutsukirje hautajaisiin, Villamies- lehti, joka käsittelee lammastaloutta ja minusta kaikkein liikuttavin, kirje jossa nuorimies sopii juna-asemalle sokkotreffit. Kirje on vuodelta -43, kirjoittaja kuvailee kirjeessä tarkkaan miten on pukeutunut, että neito varmasti tunnistaa. Hänellä on lapikkaat ja sotilaan takki. Kirjeessä oli vieläpä piirrettynä merkki, joka hänen sotilastakissaan on. Olisi jännä tietää tuli heistä oikeasti pari. Esineet eivät ole oman sukumme tavaroita vaan ihmisten jotka ovat aiemmin asuneet talossa.
Innolla odotan löytääkö veli vielä lisää aarteita.
Tuota sahtiohjetta pitäisi kuulemma kokeilla ja periaatteessa voisin jopa kokeillakin. Paitsi, että taidan olla absolutisti eli mitä hyötyä valmistaa jotain, mitä ei käytä.


Toivotan hyvää pääsiäistä näillä kukkasilla!
(Minulla on pääsiäisperinteenä ottaa pihalta onnenpensaan oksia maljakkoon tekemään kukkia.
Ne on ihania!)

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Ilman dödöä


Olen vuosia taistellut kainaloideni kanssa. Herkkäihoisena minun on ollut vähän vaikea löytää sopivaa dödöä. Olen huomannut, että tämä on tosi yleinen ongelma. Iso osa deodoranteista ärsyttää ihoa niin, että iho menee suorastaan rikki. Tai sitten on muuten vaan toimimaton. Myös ympäristöasiat näissä kemikaaleissa huolestuttaa. Niissä dödöissä mitä voin käyttää on alumiinia ja se yhdistetään esim. rintasyöpään. Ekologisissa dödöissä taas on lähes poikkeuksetta alkoholia ja se saa ihoni rikki melkein välittömästi. Allergikoille sopivat taas... noh, hiki haisee heti kohta. (Minä tässä muuten sekoitan ihan sujuvasti deodorantit ja antiperspirantit. Tarkoitan tässä nyt ylipäätään kaikkia kainaloon laitettavia aineita tuolla dödöllä.) Vuoden alusta suurin piirtein olen käyttänyt tuota ihan ruuan laittoon tarkoitettua kookosöljyä. Kaksi viikkoa toimi täysin. Tosin luulen, että se oli viimeksi käyttämä dödö, joka piti hien hajun poissa ne kaksi viikkoa. Lapsen syntymään asti kookosöljy toimi ihan kohtuudella, eikä ikäviä hajuhaittoja ollut. Mutta luulen, että nyt kun vauveli syntyi ja imetän, hormonitoimintani saa minut hikoilemaan ja haisemaan ihan eritavalla eli öljy ei enää auta oikeastaan yhtään. Etenin seuraavaan vaiheeseen tänään. Olin jo aiemmin löytänyt joltakin amerikkalaiselta blogisivulta reseptin dödöön, jota tänään sekoittelin. En nyt vois sitä linkittää, koska en enää löytänyt sivua tai muistanut sen nimeä. Muistelin, että Kotiäiti oli myös tehnyt dödöä. Hänen ohjeessaan oli käytetty kosmetiikkasavea, mutta koska minulla ei sitä ole tein tällä amerikkalaisäidin reseptillä:

Puoli desiä ruokasoodaa
Puoli desiä maissitärkkelystä
5-6 ruokalusikallista kookosöljyä
5-20 tippaa Teepuuöljyä

Ensin kuivat aineet sekaisin, sitten öljyt sekaisin. Ja sitten jauho ja öljy keskenään sekaisin. Massan voisi laittaa tyhjään deostickiin, mutta koska minulta ei sellaista löytynyt, laitoin pieneen muovirasiaan. Laitoin jääkaappiin kovettumaan ja sen voisi säilyttääkin siellä, mutta on nyt ihan kivikovaa. Ajattelin kokeilla miten säilyisi tuolla vessan pöydällä. Periaatteessa nuo ainekset pitäisi olla jonkin aikaa siellä hyvänä säilyviä. Heti aloitin kokeilun ja tänään en ole haissut. Vielä.

Yksi iso vaikutin muuten tähän dödön mietintään on muuten myös meidän uusi vauveli. Syödessään rintaa, hän on niin lähellä kainalon ihoa, että en tosiaan halua hänen tuoksuttelevan tai maistelevan mitään myrkkyjä!


Lisää aiheesta ainakin täällä.

EDIT: 3.4.2012

En minä kyllä laitakaan tätä deodoranttiani vessan pöydälle, vaan säilytänkin sen edelleen jääkaapissa. Kun otin rasian jääkaapista tajusin, että se on kovettunut palasaippuan muotoiseksi köntiksi ja sitähän voi sivellä suoraan kainaloihin ihan kuin deostickiä. Laitoin vähän foliota palasen ympärille, ettei tarvitse palasta ihan paljaaltaan sormilla lähmiä.

Parin päivän kokemuksella sanoisin, että tuo soodakin taitaa olla vähän liikaa iholleni. Se vähän kutittaa. Jos tämäkään ei toimi, aion ehkä kokeilla vähemmällä soodalla tai sitten ihan vaan "maustaa" kookosöljyä teepuuöljyllä. Muuten tämä on toiminut loistavasti, eli hiki ei haise.

Tuo teepuuöljy on muuten tosi hyvää kesällä ötökän puremiin. Ei paukamat kutia ja painuvat nopeammin pois.


Virvon varvon ja juo kuravettä päälle... vai miten se nyt meni tänään?

Teimme eilen yhdessä poikien kanssa virpomaoksat ja isä käytti pojat aamutuimaan kierroksella. Mummon luona ja parin kummin ja tuttujen tätien ja setien, jotka tiesi virpojia odottaa. Meillä ei virpojia käy. Olemme ilmeisesti vähän hankalassa paikassa ja pikku sukulaiset taitavat olla vielä niin pieniä.

Eiliseen perunapostaukseen liitttyen Savon Sanomissa on tänään hauska uutinen. Aprillia!

Vaikka on se tämä maa ja eu aikamoinen kotrollifriikki, että enpä minä toisaalta tällaisia uutisia kohta edes ihmettelisi. Varmaan vähintäänkin kohta verottavat, jos joku itselle jotain kasvattaa...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...