Näytetään tekstit, joissa on tunniste keittiössä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keittiössä. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. toukokuuta 2019

Punamaljakas, syötävä sieni?


Löysin lahonneesta risukasasta paljon punamaljakkaita, Sarcoscypha austriaca. Olen löytänyt niitä joskus aiemminkin ja selvitellyt, mikä se on sieniään. Etsin sitä googlesta, YouTubesta ja instagramissa ja totesin, että sitä syödään Itä-Euroopassa. Kyselin neuvojakin. Sain ohjeeksi puhdistaa ja ryöpätä ja käyttää kuin mitä tahansa sieniä. Suomalaisista lähteistä löysin tiedon, että punamaljakas ei ole myrkyllinen, mutta sitä ei pidetä ruokasienenä. 
 Puhdistin sienet roskista ja mullasta ja pesin ne. Ryöppäsin ja paistoin pannulla voissa. Olen kahdesti näitä maistanut ja ne maistuvat hyvältä. Mieto sieni.
Sienipaikallani näitä kasvaa sen   verran runsaasti, että näitä kannatti kerätä.
Koska näitä ei Suomessa pidetä syötäviä niin kokeilin ihan omalla vastuulla. En varsinaisesti suosittele, kerroin kokemuksestani. 
Tee omalla vastuullasi, mitä haluat. 
En erityisesti kehota kokeilemaan. 
Ja muista: syö vain sieniä, jotka tunnet!!!

Monissa englannin kielisissä videoissa ja sivustoilla scarlett elf cap- sieniä syötiin jopa raakana ja ryöppäämättä ja myös kuivattiin. Kyseessä on samannäköinen sieni, mutta se on käsittääkseni Sarcoscypha coccinea,jolle ei ole suomenkielistä nimeä. 

Rikoin nyt pitkän blogihiljausuuden. On ollut kauhean täysi elämä. Liikaa tekemistä ja liian vähän luppoaikaa. Monenlaista on tapahtunut. Mutta toisaalta ei ole ollut mitään uutta jaettavaa. Tämä oli tarpeeksi uutta mielestäni.
Minulla ei ole tietokonetta ja blogin päivittäminen kännykällä on aika vaivalloista. 

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Hyönteisruokaa mehiläisten kuhnuritoukista

Olen edelleen ihan noviisi mehiläisten hoitamisessa ja jotenkin koen etten opi sitä vaikka kuinka yritän. Nyt kuitenkin näyttää melko lupaavalta. Juhannusaattona poistin kuhnurikennoja (hoitotoimenpide, joka liittyy punkin torjuntaan). Olen lukenut, että kuhnuritoukkia voisi syödä. Jotkut syöttävät niitä myös kanoille tai pikkulinnuille. Nämä on tässä vaiheessa kenties ainoita toukkia, joita voisin ajatella syöväni, koska ovat mehiläisvahan sisällä ja ovat tosi siististi ja steriilisti pakattu.



Toukkien irrottaminen kennoista oli ehkä hiukan työlästä, mutta onnistui kohtuullisesti. Friteerasin pannullisen toukkia ja pakastin pienen pussillisen myöhemmin käytettäväksi. Maustoin rapeat toukat suolalla ja niistä tuli tosi hyviä naposteltavia juhannusaattoillaksi. Perhe ei oikein innostunut, mutta kaksi lapsista sentään maistoi. Toukkien maku oli mieto ja "proteiininen",  hieman maistui hunajaiselta ja mehiläisvahalta, muttei kuitenkaan varsinaisesti makealta. Suutuntuma on samanlainen kuin katkaravuissa, mutta maku ei. Aion syödä kyllä jatkossakin.


Toukkia jäi jääkaappiin ja tein niistä juhannuspäivänä munakokkelia. Lisäsin siihen hiukan nuupahtaneen paprikan, oltermannin kannan ja maitoa. Ja tein sen tietenkin omien kanojen munista. Tuli oikein maukasta.


Ihan kaikkia toukkia en jaksanut kennoista kaivella ja kanatkin saivat omat juhannusherkkunsa. 

Hyvää kesää!




keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Juurikassiirappi pipareissa

Nyt testasin sitä itsetehtyä sokerijuurikassiirappia tositoimissa. Eli ainakin piparitaikinassa toimii!

Videosta tuli hauska, kiitos siitä lapsille. Parit nimet sieltä räjäytin ja teippasin piiloon.





perjantai 25. marraskuuta 2016

Osa 2: Sokerijuurikassiirappi


Sunnuntaina julkaisin sokerijuurikasvideon. Tässä nyt niiden jatkojalostusta.

Sato oli melko vaatimaton. Yksi sankollinen, eikä juurikkaat olleet mitään superisoja.



Kuorin ja pilkoin juurikkaat kattilaan. Keitin niitä puuhellalla parisen tuntia, kunnes olivat ihan pehmeitä. Siivilöin palaset pois ja otin keitinveden ja juurikkaista tulleen mehun talteen ja aloin keittää sitä sakeammaki. Ehkä noin tunnin päästä se sakeni siirapiksi.


Kaadoin siirapin kuumaan purkkiin. Aika reilusti yliarvioin purkin koon!


Seuraavana päivänä pehmenneet juurekset olivat jäähtyneet niin, että pystyin puristamaan niistä pyyhkeen läpi loput mehut. Jollain prässillä olisi saanut vielä tarkemmin, mutta käsinkin sain aika paljon mehua irti. Tämä liemi muuttui siirapiksi nopeammin. 

Siirappi on hyvän makuista eikä kitkerää kuten olin kuvitellut sen olevan.

Aion käyttää siirapin jouluruokiin/leivonnaisiin. 

Tätä aion tehdä jatkossakin. Ei ollut niin vaikeaa kuin olin ennalta luullut. Ensi kesänä yritän kasvattaa vähän enemmän juurikkaita.

Video aiheesta:





maanantai 10. lokakuuta 2016

Syksyinen lintupaisti

Meillä oli kaksi vanhaa viiriäistä, jotka vielä tänä kesänä munivat. Olivat jo useamman talven yli eläneet ja luulen, että ne eivät enää olisi olleet kovin pitkäikäisiä. Niinpä minusta tuntui, että pääsen helpommalla kun en enää tuo niitä sisälle pannuhuoneeseen talveksi. Näiden kaverithan ovat kuolleet jo aiemmin. Ensin ajattelin, että teurastan ne kissoille kun niissä on niin tavattoman vähän syömistä, mutta meillä oli eilen myös tapaturmaisesti vammautunut kananpoika, jonka jouduin hätäteurastamaan ja siinähän ne samalla tuli käsiteltyä viiriäisetkin. Kananpoikakin oli vielä vähän pieni niin nyt sain pataan vähän enemmän täytettä. 

Ruuan ohje:

Kuori 2 porkkanaa, 1 keltajuuri (keltainen punajuuri siis), yksi sipuli ja kaksi valkosipulin kynttä. Pilko ne ja laita pataan kahden viiriäisen ja yhden kananpojan kanssa. Lisäksi pilkoin joukkoon yhden nahistuneen tomaatin ja kolme nahistunutta omenaa. Lisäksi maustepippuria, suolaa ja loraus oliiviöljyä sekä chunky salsa purkin jämät huuhdeltuna vedellä. Vielä vettä hiukan. Paistoin aluksi 200 asteessa ja sitten vähän vähensin lämpöä. Olisiko olleet noin pari-kolme tuntia uunissa. 



Kuva puhukoon puolestaan oliko hyvää.


Kananpoika oli muuten puoliksi silkkikana ja sillä oli sininen nahka. Se näytti aika epämiellyttävältä ja epäilin jopa voikohan sen syödä. Laitoin ystävälle viestin ja hän vakuutti itse joskus syöneensä ja olevansa hengissä. Google ei osannut vastata kysymykseeni silkkikanan syötävyydestä :-D 
Pääsin kuitenkin asian yli ja ihan maittavaahan tuosta ruuasta tuli.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Arjen pikaruokaa: kurpitapaistos


Olen viimeisen parin kuukauden ajan syönyt samaa ruokaa monta kertaa viikossa. Kesäkurpitsakausi on ollut pitkä ja olen paistanut sitä pannulla.

Pohja on aina sama: voita, oliiviöljyä, kurpitsaa, sipulia, suolaa.

Sen joukkoon pääsee sitä mitä milloinkin on: sieniä, kaalia, lehtikaalia, porkkanoita ohuina siivuina, herneitä, papuja, tuoreita yrttejä. Usein laitan ihan viimeiseksi sekaan mansikkapinaatin "marjoja". Jostain syystä perhe ei osaa syödä tätä, mutta saanpahan syödä koko pannullisen itse.

Olen innostunut ilmaisista kuvankäsittelysovelluksista. Tuntuu niinkuin osaisi jotain kun lätkii kuvia noihin valmiisiin pohjiin :-D

Kolmessa ylimmässä kuvassa paistosta. Ihan ylimmässä lisukkeena friteerattuja kurpitsan kukkia ja keskellä porkkanaraastetta ja minimaisseja. Omat maissit siis jäivät pääasiassa pieniksi, mutta ei se estä niiden syömistä. 

Alhaalla talvikurpitsasatoni. Ei kovin suuri, mutta useampi kymmenen kiloa riittää minulle, talon ainoalle kurpitsan syöjälle, ihan hyvin. Pitää taas piilottaa sitä johonkin.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Säilöntää: kesäkurpitsa-sitruunahillo & omena-tyrnihillo


Olen ollut aika hiljaa blogissa, koska olen ollut töissä ja tehnyt säilöntäjuttuja.
Olen innostunut kuivauksesta. Olen kuivannut omenaa ja sieniä. Ihan vähän mustatorvisieniä ja hiukan enemmän suppilovahveroita ja eniten sikurirouskuja, joka on sieni, jonka opin tunnistamaan tänä syksynä. Ihana sikurin tai curryn tuoksuinen pieni rousku, jota ei tarvitse ryöpätä.

Säilykekurkkuja sain sadosta vain vähän, mutta tyhjää pärempi sekin.


Tänään korjasin pois kurpitsat ja löysin vielä vähän minikurkkuja säilöttäväksi.

Tein kesäkurpitsa-sitruunahilloa:

N. 4l kesäkurpitsakuutioita
4 sitruunaa kuorittuna (siemenet pois) 
4 kirpeää omenaa.
8 dl hillosokeria.

Keitin aineksia pienessä vesimäärässä jonkin aikaa, lisäsin hillosokerin. Hienonsin sauvasekoittimella ja kuumensin sen jälkeen hetken. Tölkitin kuumennettuihin purkkeihin. Keitetyt kannet päälle.

Sitruunan kuoret laitoin tölkkiin ja etikkaa päälle. Annetaan tekeytyä. Siitä pitäisi tulla puhdistuainetta kodin siivoukseen.

Aiemmin tein myös tyrni-omenahilloa:

Litra tyrniä. Lisätään hiukan vettä. Kiehautetaan. Siivilöidään kuoret ja siemenet pois.
Lisätään tyrnimehuun reilu 4l kuorittuja omena lohkoja. Kuumennetaan, että omena alkaa pehmetä. Joukkoon kilo tavallista sokeria. Soseutetaan sauvasekoittimella. Tölkitetään.

Minulla olisi paljon kuvia sadosta. Jospa saisin kirjoitettua lisää loppuviikolla.



sunnuntai 7. elokuuta 2016

Sienijuttua mun lemppari tv-sarjassa...

...joka ei valitettavasti näy Suomessa. Ja ikävä kyllä Nat geo tv appia ei voi edes ladata täällä. Sarjan kolmannen kauden uudet jaksot ovat juuri menossa  rapakon takana, mutta edellisiä kausia löytyy jo helposti yuotubesta. Mun lempparit on Tony ja Amelia ja heidän permakulttuuripiha ja off grid talo rinteessä. Ne on niin ihania kaikkine eläimineen, mehiläisineen ja kasveineen... mun idolit! Nyt kyllä romantisoin ihan liikaa :-D

Mutta tämä pätkä näkyy ja muita tällasia pieniä. (Ja facessa voi seurata sarjaa sivujen kautta, jos kiinnostaa.) Tässä videossa Amelia näyttää kunka tekee teetä silkkivyökäävästä. Käävästä lisää suomeksi täällä, Jaakko Halmetojan sivulla. Luulen nähneeni näitä, vaikkeivat kai kovin yleisiä Suomessa olekaan. Ainakin tiedän nyt pitää silmäni auki kantosienien ja -kääpien kanssa.

Tänään söin ihan tuttuja ja tavallisia mustatorvisieniä, joita monen vuoden tauon jälkeen on putkahtanut niiden vakkaripaikkaan.


Mustatorvisienomuhennos

Torvisieniä muutama desi.
Kesäkurpitsaa kymmenen sentin pätkä pilkottuna.
Pieni sipuli.
Paistetaan pannulla voissa ja oliiviöljyssä.
Loraus kermaa ja neljä lusikallista kylmää aamukahvia.
Suolaa ja mustapippuria.

Lisänä perunaa, viiriäisen munia, salaattia ja tomaattia.

Melkein kaikki takapihalta.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Voikukkamuffinit


2 munaa
2dl sokeria
3dl vehnäjauhoja
0,5dl perunajauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
1dl sitruunamehua
1dl ruokaöjlyä
4 dl voikukan terälehtiä (vain kukan keltaiset osat)

200 astetta 15 min.

1. Mene ulos ja kerää voikukat. Nypi pelkät keltaiset osat.

2. Vaahdota munat ja sokeri.

3. Sekoita jauhot ja jauheet.

4. Sekoita jauhot muna-sokerivaahtoon vuorotellen sitruunamehun ja öljyn kanssa.

5. Sekoita voikukan terälehdet joukkoon viimeiseksi.

6. Jaa taikina vuokiin ja paista 200 asteessa 15 minuuttia.


tiistai 10. toukokuuta 2016

Kuumetta

Hautomakuumetta nimittäin! Meillä on ollut kolme vuotta kanoja, mutta nyt ensimmäistä kertaa kana hautoo. Toissailtana yksi kana oli kadonnut. Luulin jo, että joku peto iski. Tänä aamuna kuitenkin keksin kurkistaa pikkukopperoon, jossa ankat aiemmin majailivat yönsä ja siellähän se nökötti. Olen tapuvainen uskomaan, että kaikella on tarkoituksrnsa ja varmaan tämän takia meillä ei nyt ole ankkoja vaikka toivoin. Toisekseen ankat olisivat syöneet sammakon nuijapäät ojastamme. Toivottavasti kana jaksaa hautoa loppuun asti.

Viikonloppuna hommasin taas uusia mehiläisiä. Jos nyt kolmannen kerran tämä epäonnistuu, annan koko touhun olla. Pakkoko sitä on kaikkea oppia.

Tänään söin kevään ensimmäiset horsman versot. Aika on juuri nyt. Kohta versot on jo liian isoja minun makuun.


Paistoin pannulla voissa rapeaksi. Mausteeksi sitruunamehua, suolaa ja pippuria hiukan. Voita ja sitruunamehua se vaatii ollakseen herkkua. Herkkuahan se.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Jo vihertää!


Harson alla härkäpapuja.


Tulevien kurpitsojen paikkoja.


Lipstikka, ilmasipuli, saksankirveli ja ruohosipuli. Parsaa ei vielä näy. Yleensä sen sato alkaakin meillä vasta kesäkuulla. 


Nokkonen on kasvanut ihan huimasti parissa päivässä. Huomenna näistä paistetaan lettuja pihalla.


Raparperini taitaa olla jokin kääpiö? Tai sitten se vähän suttui viime vuotisesta siirrosta.


Rohtovirmajuuri. Jospa se tänä kesänä kukkii.


Kasvihuoneessa ei paljon mitään vielä. Tein eilen ja tänään tiilireunukset lahonneiden lautareunojen tilalle. En muurannut, ladoin vain tiilit päällekkäin. Salaatit on kasvaneet kuukauden. Pitäisi kai syödä niitä. Eläinten ruukkuslaatteja pistin muutaman katsoakseni paleltuuko ne. Ei paleltuneet. Olisin kai voinut kasvatta jo vaikka mitä kasvihuoneessa,


Inkivääri. Kaupan mukulasta nopea viherkasvi.


Avokado. Kasvaa hirmuista vauhtia. En ole aiemmin saanut itämään.


Kiinanruusu kukkii.


Vuohenputkimunakas.


Monta iltaa on mennyt ahvenia siivotessa. Osa on syöty samantien, osa pakastettu. Eilen löysimme paljon korvasieniä. Tänään oli hirveä homma ryöpätä niitä. Oli vähän työlästä, mutta nyt niitäkin on pakkasessa. On ne kyllä herkkua!



sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Sieniä kahvinporoissa

Alunperin törmäsin facebookissa tällaiseen artikkeliin, jossa kerrottiin, että käytetyissä kahvinporoissa voi kasvattaa sieniä. Meillä keittiön kompostiin ei välttämättä tule mitään muuta kuin kahvinporoja. Ruuan tähteet ja kuoret menevät lähes poikkeuksetta eläimille. Välillä mietin kahvinjuonnin lopettamista, mutta olen tosi addiktoitunut ja saan päänsäryn tai migreenin aamupäivällä, jos aamukahvi jää väliin. Ja saa kai ihmisellä joitain paheita kuitenkin olla. 

Koska facebook tunnetusti poimii mainosmateriaalia google hakujeni ja facebookin kautta klikattujen sivujen perusteella, sain seinälleni Hyvinvoinnin tavaratalon mainoksen sienten kasvatus paketista. Tilasin sen siltä istumalta. Mainos osui ja upposi.

Tässä tämä nyt on. Tänään meillä kävi paljon vieraita kuopuksen synttäreillä, keitimme paljon kahvia ja sain paljon materiaalia kasvatussankooni. Tästä se lähtee. Pitäkää peukkuja. Palaan asiaan asian edetessä.

Nämä on juttuja joita mainostaa mielellään ja joita hankkii erittäin mielellään. Tällaista tarvitaan!

Tässä vielä linkki Helsienen sivuille.





perjantai 26. helmikuuta 2016

Lihapullia


Olen taas viikonlopun töissä ja piti tehdä jotain ruokaa valmiiksi perheelle. 
Lihapullat:
Omaa pässin jauhelihaa, purkki kermaviiliä, valkosipuliöljyä loraus, oman kananan muna ja kolme viiriäisen munaa, sipuli ja valkosipulin kynsi (omalta pihalta myös), teelusikallinen chilijauhetta omista chileistä ja kaupasta loput: pippuri, suola, ja korppujauho. Korppujauhoakin teen toisinaan itse.
25 minuuttia ja 225 astetta.



Jälkkäri/aamupala/iltapala: mustikkasoppaa.


Herneenversot vähän venähti!
 Näitä perheen kaksi nuorinta napostelee suoraan ruukusta. Hyviähän ne ovatkin.


Tämä viikko on ollut aika ankea. Tosi flunssainen olo koko ajan, muttei kuumetta. Niinpä en osaa oikein jäädä pötköttämään, mutten saa mitään aikaankaan. 

Viime viikonloppuna kävin mehiläiskurssin. Toivottavasti saisin hankittua uuden pesän tai kaksi ja oppisin niitä hoitamaan. Ärsyttävää kun ei onnistu.

Toissapäivänä laitoin paprikoita ja chilejä kasvamaan sekä maissia ja melonia. Ne ovat kylppärissä lattialämmityksen päällä itämässä. Jälkimmäiset ovat itäneet jo. Laitan tomaatit vasta maaliskuun puolella. 



perjantai 12. helmikuuta 2016

Testailua - Myllyn Paras pannukakkujauho



Liityin erään tuttuvan suosituksesta Hopottajat- sivustolle. Sitä kautta sain testattavaksi Myllyn Paras pannukakkujauhoa pari pussia. Ensimmäisen pannarin tein ihan tavalliseen tapaan. Ei mitään mausteita tai hienouksia. Paistoin vain pussin ohjeen mukaan ja söimme mansikkahillon kanssa. Pussin ainekset vaan vispattiin maitoon, jossa oli pari ruokalusikallista rasvaa ja paistettiin 225 asteessa noin 25 minuuttia. Maistui ihan siltä kuin pannari yleensä maistuu. Lapsillekin maistui hyvin. Täälaisena yleensä pannarin syömme.

Tänään paistoin sitten toisesta pussillisesta suolaista pannaria. Harvemmin tulee tehtyä tällaista. Lisäilin vähän, mitä sattui kaapissa olemaan. Tein pannaritaikinan ohjeen mukaan. Sekaan pussillinen kinkkusuikaleita, puolikas vihreä paprika, pakastimesta viime kesän basilikaa, mustapippuria myllystä ja ruokalusikallinen Ajvaria. (Ajvar on balkanilainen paprika-munakoisokastike/säilyke. Sitä saa ainakin Lidlistä. Sitä sattui olemaan avattu purkki jääkaapissa ja yritän tunkea sitä nyt kaikkeen ennen kuin se pilaantuu. Olen käyttänyt sitä mm. lihapulliin ja mararonilaatikkoon. Sekä valmiin ruuan kanssa lisukkeena.) Pannarista tuli hyvää ja nälkä lähti. Aion ottaa sitä huomenna töihin evääksi. 

Tuota Myllyn Paras- pannukakkujauhoa saa kaiketi kaikista ruokakaupoista. Omasta K-marketista kävin ostamassa nämä. Ihan sopivan hintainen tuote n. pari euroa, mutta en kyllä keksi tälle käyttöä meidän perheessä. Varsinkin kun on omien kanojen munia melkein aina, niin pannaria tulee tehtyä sitten niistä. Pannari on meillä vähän sellainen ruoka, jota tehdään silloin kun on maitoa menossa vanhaksi. Meillä kaikki tykkäävät pannarista. En tiedä olisiko tämä sellainen kotivara tuote kaiken varalle kaappiin. Toisaalta näissä ostamissani pusseissa ei ainakaan ollut mitkään järisyttävän pitkät päiväykset. "Vain" tämän vuoden kesäkuuhun. Ehkei meillä tule menemään edes kotivarakategoriaan. Mietin, että josko joksikin retkievääksi, mutta eipä oikein millään retkellä pysty pannaria paistamaan. Lettuja kyllä, mutta sen taikinan voi ottaa pullossa mukaan niin ei tarvitse alkaa sekoitella aineksia maastossa. En tiedä ketkä ovat tämän tuotteen kohderyhmää. Me emme ainakaan. Vaikkei tässä sinänsä maussa tai muussa mitään vikaa ollutkaan. 




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...