Osa 2: Sokerijuurikassiirappi

Sunnuntaina julkaisin sokerijuurikasvideon. Tässä nyt niiden jatkojalostusta.

Sato oli melko vaatimaton. Yksi sankollinen, eikä juurikkaat olleet mitään superisoja.

Kuorin ja pilkoin juurikkaat kattilaan. Keitin niitä puuhellalla parisen tuntia, kunnes olivat ihan pehmeitä. Siivilöin palaset pois ja otin keitinveden ja juurikkaista tulleen mehun talteen ja aloin keittää sitä sakeammaki. Ehkä noin tunnin päästä se sakeni siirapiksi.

Kaadoin siirapin kuumaan purkkiin. Aika reilusti yliarvioin purkin koon!

Seuraavana päivänä pehmenneet juurekset olivat jäähtyneet niin, että pystyin puristamaan niistä pyyhkeen läpi loput mehut. Jollain prässillä olisi saanut vielä tarkemmin, mutta käsinkin sain aika paljon mehua irti. Tämä liemi muuttui siirapiksi nopeammin. 

Siirappi on hyvän makuista eikä kitkerää kuten olin kuvitellut sen olevan.

Aion käyttää siirapin jouluruokiin/leivonnaisiin. 

Tätä aion tehdä jatkossakin. Ei ollut niin vaikeaa kuin olin ennalta luullut. Ensi kesänä yritän kasvattaa vähän enemmän juurikkaita.

Video aiheesta:

Sokerijuurikasjuttuja osa 1

En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa pitkään aikaan mitään. Olen tehnyt edelleen ajoittain neljää työtä ja vapaahetket vaan öllötän laiskana kotona enkä jaksa juuri mitään. Paitsi, että olen minä muutamassa tapahtumassa käynyt ja olen avoimen amk:n Tube haltuun-kurssilla. Nyt piti editoida ja julkaista video. Sain tehtyä ja palautettua materiaalin tähän tehtävään myöhässä ja lopputulos on tosi hätäinen ja rimaa hipova.

Tässä nyt teille näytille tämä video. Video liittyy siihen mitä puuhailin nyt viikonloppuna. Tein sokerijuurikassiirappia. Siirapin valmistuksesta kerron teille ensi viikolla. Mutta tässä tämä video:

Pökkelö

Olen jäänyt koukkuun näihin videoiden tekemiseen. Tämä video minun piti tehdä kun tulikin vahingossa kissavideo, jonka laitoin eilen tänne blogiini.

Meillä on ollut vuosia korkea koivun kanto pihalla. Se on tuulenkaato, joka on kaatunut jo ennen meidän muuttoa. Ehkä 13-15-vuotta sitten. Kannosta on ollut iloa hyönteisille, linnuille ja muille kasveille ja kääville. Ja toki meillekin. En arvannutkaan, että lahoavaa puuta voi olla näin mielenkiintoista seurata vuosia. Ja hyötyäkin siitä ollut, kuten tämä postaus osoittaa. Myös tässä postauksessa pökkelö on mainittu.

Ja tässä video:

Hiuskoru linnun siivestä

Nyt en ole ihan varma, onko tämä hieno askartelu vai hiukan outo. 

Aiemmin kevättalvella, vanha viiriäiskukkomme sai jonkin kohtauksen. Muistutti ehkä epilepsiakohtausta, vaikken tiedä voiko lintu sellaisen saada. Katsoin kuitenkin parhaaksi lopettaa sen. En halua itse syödä sairasta eläintä, jos en tiedä mikä vaivaa. Annoin kuitenkin kuolleen linnun kissalle. Söi sen mielihyvin, lukuunottamatta toista siipeä. Siipi näytti tavattoman kauniilta puhtaalla hangella, joten poimin sen talteen ja laitoin kuivaan suolaan säilöön. Myöhemmin laitoin paremmin suolan sisään niin , että siiven muoto jäi tuollaiseksi aukinaiseksi. Vein suolapurkin siipineen saunaan kuivumaan. Nyt siipi on rutikuiva ja suolainen. Luulen sen säilyvän noin. 

Lisäilin siipeen ompelemalla hiukan kierrätystilpehööriä. Rikkinäisen perhosrintaneulan vartalon, siiviksi mustaa silkkinauhaa, joka on leikattu jostain paidasta ja toiselle puolelle hiussoljen. Hiussolkea vähän liimasin myös kuumaliimalla ompelun lisäksi.

Itse tykkään tästä tosi paljon ja perheen mielestä myös on hieno. En vaan ole ihan varma ilkeääkö tätä julkisesti pitää. Pitäisitkö sinä?

Pikahuovutettu istuinalusta

Keväästä syksyyn, istun usein takapihalla nyhräämässä jotain ja aina paleltaa takamusta. Siksi päätin tehdä villaisen istuinalustan. En ole mitenkään kokenut tai taitava huovuttamaan, saati, että minulla olisi edes pitkäjänteisyyttä mihinkään isompaan. Istuinalusta on huovutettu villalevyistä, jotka on suoraan lampaasta. Liotin niitä ensin puolipäivää pesuvadissa, että suurin osa pölystä ja liasta irtosi ja muutaman kerran huuhtelin. Sitten asettelin villalevyt ristikkäin ja päällekkäin vanhan vaippaharson päälle ja huovutin hetken ajan perinteisellä mäntysuopa-kuumavesi-kylmävesi-hankaus-menetelmällä. Jos ei muuta niin ainakin likaa irtosi. Sitten laitoin toisen harson päälle. Rullasin ja sidoin langalla rullan tiiviiksi. Laitoin pötkylän pesukoneeseen ja pesin noin 70 asteessa normaalilla kirjopesulla. Ylemmässä kuvassa tilanenne konepesun ja kuivauksen jälkeen. Saunassa kuivui tosi nopeasti. Pötkylä oli hiukan auennut koneessa, mutta ei kokonaan. Huopaan oli jäänyt reikiä, jotka kursin kasaan villalangalla ja parsinneulalla. Sitten vielä tein ketjupistoilla tuollaisia koukeroita koristeeksi. Koristelua voisi vielä jatkaakin. Reunat ajattelin jättää tuollaisiksi vähän reuhkoiksi. Vähän tuolla on heiniä ja roskia seassa, mutta koska alusta tulee ulkokäyttöön, ei nekään oikeastaan haittaa. Ei maailman hienoin käsityö, mutta ajanee asiansa :)

Nuken pikakorjaus; Barbista merenneito

Joskus käy niin ikävästi, että leikin tiimellyksessä lelu menee rikki ja osia ei enää saa takaisin paikoilleen. Eilen aamuna ihana ballerina-barbi menetti jalkansa. Lapsemme ovat aina vakuuttuneita siitä, että kyllä äiti korjaa. (Joskus isäkin, riippuen korjattavasta esineestä.) Tämän nuken jalkaa ei kyllä enää pystynyt laittamaan takaisin muuten kuin liimalla ja se olisi tehnyt jalasta täysin liikkumattoman.

Keksimme tehdä barbista merennidon. Vanhasta kiiltäväpintaisesta hameesta kangasta, joka on kiinnitetty kuumaliimalla ja ompelemalla. Pystössä vahvikkeena ohutta pahvia ja kuumaliimalla liimattiin vielä muutamia timantteja. Minulla oli visio, millaisen haluaisin tehdä, mutta kun korjaus piti suorittaa heti, välittömästi ja mahdollisimman nopeasti, jouduin luopumaan visioistani sekä työn laadusta. Mutta asiakas oli lopputulokseen kuitenkin erittäin tyytyväinen.

Vaatteita huiveista

Näin taannoin yhdessä vaatekaupassa tämän tapaisen liivin. Ajattelin, että tuollaisenhan voisi itse tehdä huivista. Sopivaa huivia en omista kaapeistani löytänyt, mutta kirppikseltä sitten bongasin tämän keltapunaisen huivin kahdella ja puolella eurolla. Käytin kaavana vanhaa villaliiviäni. Käytännössä huiviin tarvitsee tehdä vain oikean kokoiset rei'ät oikeaan kohtaan. Siksakkasin reikien ympärykset ompelukoneella varuilta, ettei ala purkaantumaan ja sitten ompelin villalangalla pykäpistot, joihin vielä virkkasin vähän renusta. "Hihansuista" tuli eriväriset, koska käytin liukuvärjättyä lankaa. Minusta tämä on aika hauska vaate. Aion ottaa sen huomenna töihin koekäyttöön. 

Toisen huivivaatteen tein ohuesta huivista. Taitoin huivin kaksin kerroin ja leikkasin sen yhden tunikan mallin mukaan. Ompelin sivusaumat koneella ja hihansuut sekä pääntien käsin. Tämä on tosi ohut ja ajattelin, että tämä saattaisi toimia aluspaitana/mekkona tai yöpaitana. Tai ehkä jonkun paidan päälläkin, mutta nyt ainakin pakkasilla oli tosi sähköinen ja jäi päällyspaitaan rumasti kiinni. Ongelma saattaa kyllä ratketa pakkasten mentyä. 

Yhtenä iltana väsättiin tällainen hylly vanhasta puusuksesta. Keräilen kirppiksiltä pieniä puunukkeja ja pieniä puisia koristeastioita. Nyt niillä on oma paikka. Aiemmin säilytin niitä alempana maustehyllyissä, mutta niihin alkoi kerääntyä kaikkea muuta kamaa, kuten kortteja ja tärkeitä lappusia. Otin ne hyllyt pois. Noin ylös tuskin kerääntyy mitään muuta.

Sadevesijärjestelmä ja keväisiä eväitä

Viime keväänä isäntä sai hankittua tällaisen säiliön, joka sitten viriteltiin rännin alle keräämään sadevettä. Käytännössä sadeveden käyttäminen kasteluun jäi vähäiseksi, koska säiliö on sen verran kaukana kasvihuoneesta, etten jaksanut aina vettä ylämäestä kantaa. Oli helpompaa pumpata uppopumpulla kaivosta, joka on kasvihuoneen edessä. Keksimme, että jos saisimme toisen säiliön, voisimme valuttaa veden putkea pitkin alemmas kasvihuoneen viereen. Ja säiliö olikin vain yhden puhelinsoiton päässä. Putket ovat entisiä viemäriputkiamme, jotka jäi tarpeettmiksi toissakevään remontissa. Metallinen putki on vanhaa sadevesiränniä. Rännit uusimme muutama vuosi sitten.

Putki kulkee hiukan maan alla, niin ei tarvitse kompuroida sen kanssa.

Raparperi kasvoi alemman säiliön paikalla. Olin jo pari vuotta aikonut siirtää sen lämpimämpään ja valoisampaan kohtaan. Nyt se sitten pakon edessä toteutui.

Ja vähän raparperia irtosi piirakkaankin. Tästä pääsemmekin siihen, mitä olemme syöneet (pizzan, tortillojen ja grillimakkaran lisäksi...) 

Joka kevät pidämme katiskaa, josta tulee aina jonkin aikaa pieniä herkullisia ahvenia. 

Joskus jokunen hauki. Lisänä friteerattuja nokkosia. 

Myös nokkoslettuja paistoimme yhtenä iltana pihalla. 

Äitienpäivänä löysimme nämä korvasienet. 

Perjantaina mies toi metsäreissulta vähän isomman saaliin.

Äitienpäivänä löysimme metsästä myös tällaisia sieniä. Metsässä näytti siltä kuin joku olisi heitellyt punaisia muovisia pullonkorkkeja ympäriinsä. Tarkempi tutkimus osoitti niiden olevan punamaljakkaita. Nämä siis eivät ole ruokaa, vaikka eivät olekaan myrkyllisiä. Luin kyllä jostain, että joissain maissa näitäkin syödään.

Olen kertonut monelle, etten pidä horsmaa parsan veroisena, enkä erityisemmin pidä siitä. Perun puheeni. Nämä oli tosi hyviä. Pannulle reilusti voita ja horsman versot. Tiristetään hetki, että pehmenevät. Päälle ripaus suolaa, pippuria ja sitruunan mehua. Syödään heti. Mahtavan makuisia. Sitruuna taittaa karvauden ja nämä tosi maukkaita!

Ja lopuksi päivän bongaus: sarvijaakko rappusilla.

Monta kuvaa jäi vielä laittamatta ja monta asiaa kertomatta. 

Mutta jatketaan sitten taas toisella kertaa :)

Nuukailuompelua

Nyt mulla ei ole laittaa kuvia, mutta tulinpahan joutessani höpisemään. Tänään taas vähän harrastin ompelua. Eilen siivosin vaatekomeroa ja sieltä löytyi vielä pari vauvan lakanaa ja yksi rikkinäinen normaalikokoinen lakana, jossa oli iso reikä keskellä.

Olisin voinut laittaa pikkulakanat kiertoonkin, mutta päätin tuunata niistä uuden lakanan kuopukselle. Vaikka lakanat olivat aivan erilaiset väreiltä ja kuvioilta niin minä ompelin ne yhteen ja vähän kavensin toisen lakanan reunaa, että kokonaisuudesta tuli tasainen. Meillä on tuollaisia kaksivärisiä lakanoita jo aika monta. On tainnut kaikki liian pienet tullut yhdisteltyä isommiksi. Aluslakanathan ei kestä ihan älyttömän monia vuosia, joten aina niille on tarvetta ja lapsista on vaan ihan hauskaa, että ne on vähän kirjavia. Eikä se sauma keskellä haittaa, siitä ei tule niin paksua, että se unta haittaisi. Mun äiti harrasti tätä ihan samaa lakanan tuunailua aikanaan. Muistan, että hän myös avasi pienistä lasten pussilakanoista saumat auki ja päärmäsi sitten reunat. Niistä tuli sitten aluslakanoita isompaan sänkyyn kun kasvoimme.

Sen hajonneen lakanan korjasin. Katkaisin lakanan kahtia niin, että lakanasta lähti noin 30 sentin kaistale pois. Siis se pahimmin repeytynyt kohta. Avasin lakanan reunapäärmeet ja yhdistin pätkät niistä avatuista päistä yhteen. Sitten päärmäsin ne uudet päät. Näin käännettynä vahvempi kangas jää keskelle ja heikommaksi kulunut osa jää lakanan päihin. Lakana yltää edelleen normaalin patjan päälle. Kestää taas aikansa. Siitä rikkinäisestä pätkästä tein muutaman "kestotalouspaperin".

Vaatteita nuukaillen

Meillä on vaatteita ihan liikaa. Jokaisella perheenjäsenellä. Siitäkin huolimatta, että emme ihan hirveästi harrasta shoppailua. Kirppisostoksiakin teen nykyisin vähemmän kuin ennen juurikin siksi, että tiedostan rättejä olevan jo kaapit pullollaan. Kotona emme kovin välitä miltä vaatteemme näyttävät. Kunhan pysyvät päällä, ovat mukavan tuntuisia ja sen verran puhtaita, että ne ovat vielä mukavan tuntuisia. Vaatteemme eivät tuoksu pesuaineilta, eikä huuhteluaineilta, koska emme käytä sellaisia. Tai no kyllä jotain pesuainetta on pakko käyttää, mutta se ei saa tuoksua eikä aiheuttaa ihottuaa. Olen tässä viimeaikoina törmännyt sellaiseen ilmiöön, että ihmisten kodit haisevat pesuaineilta ja luulen hajun tulevan pääsääntöisesti pyykinpesusta. Anteeksi, että käytän sanaa haju, mutta minusta tuoksut ovat miellyttäviä, mutta monissa lapsiperheissä ei tuoksu miellyttävälle vaan haisee ja jopa maistuu pesuaineet. Usein kotiin lähtiessä todella maistuu suussakin se. Tästä älköön kukaan pahastuko, en vaan voi sille mitään, että olen tullut todella tuoksuyliherkäksi. Luultavasti näiden perheiden mielestä meillä haisee, mutta olkoon ihan oikein sanoa niinkin päin. Ihmiset vouhkaavat tosi paljon siitä, mitä syövät ja lapsilleen syöttävät. Minusta olisi aika alkaa vouhkaamaan siitä millä me itseämme, vaatteitamme ja kotiamme pesemme ja tuoksutamme. En usko, että siinäkään ollaan ihan terveillä jäljillä. Ja se kaikki kemikaali päätyy lopulta vesiin.

Mutta siis vaatteista oli aikomukseni kirjoittaa. Minusta olisi mukava välillä ommella tai muuten tehdä vaatteita itselle ja lapsille, mutta eipä siinäkään ole järkeä, jos vaatteita on ennestään paljon. Me saamme paljon toisten entisiä vaatteita ja niitä myös käytämme. Joskus ne eivät käy ihan sellaisenaan, joten muokkaan niitä. Minä myös korjaan rikkinäiset vaatteet, vaikka sekin on aika järjetöntä puuhaa kun hyviäkin olisi kaapissa. Mutta silti. Korjaaminen ja loppuun käyttäminen on minusta kunniakasta. Ei saa heittää hukkaan. Jos joku hyvä vaate jää sillä aikaa pieneksi, sen voi sitten antaa kiertoon ja antaa hyvän mielen jollekin.

Tässä joitain kuvia viimeaikojen vaateprojekteistani:

Tytölle "villahousut" (ei ole villaa), vanhasta neuletakistani. Lapsen housut on maailman helpoimmat tehdä aikuisen paidan hihoista. Näihin piti ottaa vähän yläosaan myös neuletakin alahelmaa. Oli itselle, jotenkin jo päällekäymätön ja kamalan nyppyyntynyt. Näihin ei tarvinnut edes kuminauhaa vyötäröön. Itselle haaveilen samantapaisia, mutta sopivan iso villapaita edelleen hakusessa.

Poikien vanha huppari, josta oli vetskari rikki. Vaihdoin vetoketjun ja muutin tyttöjen takiksi. Kukkanen on vanhoista farkuista, jotka olivat yhdessä vaatekassissa, jonka sain. Harmi, että farkuissa oli joku vika. Leikkasin siitä kukkaset kuitenkin talteen. 

Minulla on ollut ainakin 6 vuotta Gudrun Sjödenin tunika, jota olen käyttänyt aina vaan. Sitä ei kuitenkaan enää ilkeä käyttää julkisesti, vaikka se onkin maailman mukavin vaate päällä ja istuu täydellisesti. Tein sen mallilla kaksi tunikaa. Materiaalina retromekko ja -hame, jotka olivat väärän kokoiset minulle. 

Ostin nettikirppikseltä hiukan liian pienen mekkopaidan. Levensin sitä laittamalla takasaumoihin kiilat. Kiilojen kangas ihanasta pitkästä hameesta, jonka olen ostanut 17-vuotiaana luokkaretkeltä Saksasta. En ole muistosyistä saanut heitettyä hametta pois. Nyt sille tuli käyttöä. Loppukangas vielä jemmassa. Rusetit on sellaista nauhaa, jota on paitojen sisällä uutuuttaan. Helpottaako ne ripustusta tai jotain?

Nämä on vanhempaa tuotantoa, mutta käytössä. Olen neulonut villasukat kotona asuessani eli olen ollut yläasteelainen/lukiolainen. Sukat olivat varreltaan hieman eriparia kuten kynsikkäiden raidoista huomaat. Langat oli viimeiset villoilla vaihdetut Pirtin kehräämön villalangat, joita kotoa vaihdettiin kun lampaat laitettiin pois. Sukat olivat ihan huopuneet ja lopulta paikkauksista huolimatta aivan rikki. Otin varret talteen ja tein kynsikkäät. Sisällä olevat sormikkaat eriparia, muttei haittaa. 

Ihan uudesta (tarjous)langasta tehty selänlämmitin. On sellainen leveä vyö. Auttaa kylmillä ilmoilla ristiselkäjumia vastaan. 

Eilen ja tänään huovutin ja muotoilin angorakaninvillapohjalliset. Ovat rumat. Toivottavasti toimivat kumppareissani. Joudun ehkä liimaamaan kiinni.

Kahdesta kanin taljasta vapaasti ommetu luolamiesliivi lapselle. Voiko tätä laittaa lapsen päälle, saamatta paheksuntaa? Ei olla kokeiltu vielä.

16. Kamomillashampoo

Mulla on tässä jonkin aikaa ollut shampoo loppu. Olen pessyt hiuksia omatekoisella palasaippualla. Ei toimi, hiukset jää oudon oloisiksi. Olen kokeillut itsetehtyä suopayrttilientä. Löysin nimittäin purkillisen ylivuotisia kuivattuja suopayrttejä siivotessa. Ei toimi, hiukset ja päänahka jäävät aivan likaisiksi. Lopulta pesin kolme kertaa miehen terveshampoolla ja sain niskan ihottuman kukkimaan oikein kipeän punaisesti... Pesen hiuksia noin joka kolmaspäivä. Joitakin vuosia sitten pesin joka päivä, sitten harvensin joka toiseen. Tänä vuonna olen päässyt tähän joka kolmanteen. Pelkkään vesipesuun en aio siirtyä. Ei oo mun juttu. Meillä lapset on lähestulkoon shamppoottomia olleet koko ikänsä. Kesällä kun ovat oikeasti ihan likaisia on välillä pakko käyttää saippuaa tai shampoota. 

Minulle on tulossa kyllä "omaa shampoota", mutta sitä odotellessa päätin kokeilla seuraavaa ohjetta:

Kamomillashampoo

Kourallinen tuoretta tai kuivattua kamomillaa

3 dl kiehuvaa vettä

3 rkl marseille saippuaa raasteena

1 rkl glyseriiniä (saa apteekista)

Laitoin kaksi kamomilla teepussia veteen. Annoin olla noin vartin. Liuotin saippuaraasteen "teehen".

Vispasin joukkoon glyseriinin. Kaadoin pulloon.

Ohjeessa oli myös 5 tippaa keltaista elintarvikeväriä. Ei ollut ja minusta ihan turhaa.

Ja pikku vinkki. Älä kaada lasipulloon niinkuin minä vaan tyhjään shampoo pulloon. Shampoo on sen verran paksua, ettei tule ulos pullosta, jota ei voi puristaa. 

Ensimääisen kerran jo kokeiltu. Ihan miellyttävää käyttää. Lopputuloksen näkee ja tuntee huomenna kun hiukset on ihan kuivat. 

Jos teen jatkossa, aioin käyttää omaa saippuaa ja kamomillan tilalle voisin laittaa kehäkukkaa, joka on iholle hyväksi. Mitenköhän okkonen kävisi. Saisi ainakin vihreää shampoota. 

Oma vakkarishampooni on Ole Hyvän hajusteeton Aloe Vera- Xylitol. Se on alkoholiton ja ainoa mikä ei ole ärsyttänyt ihoani ja uskokaa, aika montaa ainetta olen kokeillut jo.

15. Pikainen tonttuhattujen ompelu

Tänä aamuna lapset heräsivät tapansa mukaan klo 7. Taksi tulee hakemaan klo 8.30. Noin 7.30 eskarilainen pyytää etsimään tonttuhatun kun "kaikilla muillakin" (veljen mukaan 2:lla eskarilla ) on sellainen. Eipä löydy joulukoristekaapista muuta kuin yksi liian pieni ja siitäkin on kulkunen irronnut. Naama menee pojalla ruttuun ja alkaa mökötys. Minä muistan säästäneeni kohta vuoden kahta rikkinäistä punaista vaatetta tonttuhattumateriaaliksi. Kaivan ompelukoneen esiin ja surautan aamupalan lomassa pojalle tonttulakin. Tuli sellanen superäitiolo hetkellisesti. Varsinainen kätevä emäntä! Olen siis parantumassa taudista! Jee! Ääni vielä vähän korisee, mutta joulun tulo on edistynyt kummasti. Kammarista on pyyhitty pölyt ja lantut keitetty. Kyllä se tästä vielä jouluiloksi muuttuu.

Lähtötilanne: rikkinäinen vauvanvelourhaalari ja reikäinen joulumekko.

Eskarilaiselle velourpipo kaninnahkatupsulla. Iltapäivällä ompelin vielä kulkusen, mutta aamulla en sitä ehtinyt.

Pikkuneiti katsoo muumeja uusi myssy päässään.

12. Sohvajuttu

Noin vuosi sitten meille tuli uusi (kierrätetty) sohva. Vuodessa penskat on tärvelleet sen. Siinä on kaikenlaista. Ne ei saa syödä sohvalla, vaan pöydässä syödään. Siitä huolimatta sohva on ihan tahrainen. Mä en tiedä mitä tämä läiskä on. Sen tiedän, että sitä ihtiään se ei ole. Ei oo hajua nimittäin olluna. Äsken sain tarpeekseni ja päätin hankkiutua tahrasta eroon.

Ompelin tahran päälle pitsiliinan. Olen suunnitellut päällisten ompelemista, mutta tämä olkoon vähän niinkuin laastari ensiavuksi. 

Ja vielä terveysraportti lopuksi. Olen punasilmäinen hirviö. Mulle tuli se silmätulehdus ja kuopusta käytin tänään lääkarissä. Tytöllä on korvatulehdus. 

Joulukuun yhdeksäs

Tänään ajattelin mennä siitä, mistä aita on matalin ja jakaa viime jouluisen kierrätysaskarteluni. Kävin tänään hakemassa postista yhden paketin ja ahdistuin kun tajusin, että en ole uhrannut vielä montaakaan ajatusta joulukorteille. Olen monesti päättänyt, että tänä vuonna en postita kortteja. Se on vaan velvollisuus, joka aiheuttaa joka vuosi paineita ja jää viime tinkaan. Mutta tiedänpä sen jo etukäteen, että lähetän ne kuitenkin, koska kiltit tytöt toimivat niin kuin heidän oletetaan toimivan. Potisin kuitenkin huonoa omaatuntoa, korttien lähettämättömyydestä. Kuvittelen, että joku loukkaantuu kun ei saa korttia. Mä oon niin pöljä, kun mä mietin aina mitä muut miettii. Ne mitään mieti kuitenkaan ja jos miettii niin entä sitten. Itsepä ainakin tietäisin, etten tarkoittanut mitään korttien lähettämättömyydellä. Etten ehkä vaan jaksanut ja saanut aikaiseksi. Mutta toisaalta, tuliskohan se joulumieli, jos alkais tehdä kortteja ja paketteja. Maisemasta ja säästä joulumieltä ei kyllä täällä paljon revitä :( 

Tässä kuva kirjasta tekemästäni joulukorttitelineestä. Eskarilainen toi siihen jo ensimmäisen kortin tänään. Oli luokkakaverilta saanut.

Tässä koko kirjakorttitelinepostaus.

Luukku 5. Väriliituhuulikiilto

FB:ssä törmäsin linkkiin, jossa oli ohje kuinka tehdä lasten myrkyttömästä vahaliidusta ja kookosöljystä huulipuna. Viime viikolla olin lähdössä ekaa kertaa 10 vuoteen pikkujouluihin ja tajusin, ettei minulla oikein ole mitään meikkejä. Huulipunaa olisin hiukan kaivannut ja siksi varmaankin nyt tartuin tähän vinkkiin. Elen illalla ihan muistinvaraisesti sekoittelin öljyä ja liitua keskenään. Sellainen moka tässä kävi, että mulla on nuo suhteet ihan päin prinkkalaa ja tästä tuli kyllä huulikiilto, eikä huulipuna. Lapset vähän hitaasti katsoivat kun kolusin kynälaatikoita ja aloin liitua sulattamaan hellalla. Olivat taas vähän sitä mieltä, että näistä äitin puuhista ei kannata koulussa paljon puhella :D

Tämä liitu on tarkoitettu pienille lapsille ja oletettavasti se on turvallinen. Mutta ihan täysin vakuuttunut en ole tämän "huulipunan" turvallisuudesta. Kokeile ihan omalla vastuulla. Mutta ei ne kaikki kaupan huulipunatkaan ihan täysin myrkyttömiä ole, tuskin tämä sen pahempaa terveydelle tai luonnolle on. Oikeastaan huulipuna on ihan turhaa samoin kuin muutkin meikit, mutta joskus sitä nainen kaipaa hiukan koristusta. Eikö?

Liidun pätkä ja kookosrasvaa.

Sulatin ainekset pienessä lasissa vesihauteessa pannulla.

Kaadoin huulikiillon pullonkorkkeihin. Muita sopivan pieniä astioita en löytänyt. 

Musta tää on tosi pöhkö kierrätystä, mutta tulipahan kokeiltua :D

Tässä linkki alkuperäiseen ohjeeseen.

Luukku 4. Voiko lelu olla enää yksinkertaisempi?

Nappihyrrä. Muistan, että aina aika ajoin tällainen nappihyrrä oli kova juttu. Lelu oli kova juttu luultavasti jo vanhempieni lapsuudessa, koska äiti tämän on alunperin minulle opettanut. Tarvikkeet ovat iso nappi ja kalastajalanka. Vajaa kolmevuotiaalla tämä menee vielä ihan yli hilseen, mutta pojat tästä kovasti innostuivat. Kolmasluokkalainen lähes hypnoosissa pyöritteli pitkiä aikoja. Eskarilaisella meni vähän kauemmin, että hoksasi kuinka nappi lähtee pyörimään. 

Ja tässä tyylinäyte:

Kierrätysjoulukalenteri 1. & 2.

Olen joskus ennenkin pitänyt joulukalenteria blogissa ja kuvakalenteria omassa fb-profiilissani. Nyt ajattelin elämäntapakierrättäjänä julkaista joka päivä jonkun pienen jouluun liittyvän kierrätysvinkin. Sellaisen, jota itse toteutan joulussani. En ole järin pitkäjänteinen tahi suunnitelmallinen tyyppi, joten pyydän jo etukäteen anteeksi, jos joku päivä intoni kalenterin päivitykseen yllättäen lopahtaa :D 

Vinkki nro 1.

Vuonna 2011 (miten mä oon jo niin kauan tätä blogia pitänyt?) olen kertonut tehneeni siivousjoulukalenterin ja tänä vuonna otin systeemin taas käyttööni. Muuten en näköjään saa itseäni oikein motivoitua siivouspuuhaan. Minua oikeasti välillä niin harmittaa se, että kotini on aikalailla retuperällä. Tänään kävin kylässä eräässä todella kauniissa kodissa ja kyllä taas pisti miettimään....  Kaksi kohdetta hoidettu siis jo. Naulakot on tyhjennetty ja pyyhitty pölyistä. Turhat kamat poistettu, likaiset pyykkikorissa ja tarpeelliset ojennettu oikeille paikoille. Yhden lipaston tasolta tyhjennetty kasa lasten piirustuksia ja outoa irtoroinaa ja pölyt pyyhitty siitäkin. Ajatuksissa siintää siisti koti... Siivouksessa löytyneet roskat ja turhat tavarat kierrätetään asianmukaisesti: kirppikselle, keräyslaatikkoon, sytykkeeksi, matonkuteeksi jne.

Vinkki nro 2.

Viime viikolla olin kyläseuran askarteluillassa ja siellä tehtiin sytykeruusuja. Materiaalina kananmunakennot ja kynttilän pätkät. Monille varmasti ihan tuttu juttu, mutta ohjeet löytyvät esim. täältä. Minulla oli meidän eskarilainen mukana ja poika oli hyvin ahkera kokoamaan ruusuja kennoista. Eli ruusujen teko lasten kanssa onnistuu hyvin. Mutta aikuisen on parempi olla se, joka dippaa ruusut steariiniin.

Siemeniä

Mulla olis ylimääräisenä ja pussitettuina 7 pussia kaurajuuren, mansikkapinaatin ja palsternakan siemeniä. Niissä on ihan reilusti siemeniä per pussi. Olen kerännyt ne omalta kasvimaalta. Jos olet kiinnostunut voin lähettää. Ota yhteyttä sähköpostilla, joka näkyy tuolla jossain oikeassa reunassa. Koska näistä on ollut oma vaivansa pyytäisin euron pussi ja 90 senttiä postikuluista. Minulta löytyy myös ainakin viinisuolaheinän ja kehäkukan siemeniä. Viinisuolaheinän siemenistä en saanut roskia pois, joten en ole niistä tehnyt myykäispusseja. En osaa sataprosenttista itävyyttä luvata, mutta oman kokemuksen mukaan nämä kyseiset lajit ovat olleet hyvin itäviä myös itse kerättyinä.

Mukulapähkämöitä, puolukoita, suppiksia ja kaikkee siltä väliltä

Minulla on yksi sellainen 70-luvulta peräisin oleva puutarhakirja, jossa on muutama vähän erikoisempi vihannes. Sieltä bongasin myös mukulapähkämön ja tänä keväänä löysin ja sain ostetuksi yhden ruukkutaimen kyseistä erikoisuutta. Se yksi taimi kasvi valtavalla voimalla vihreää puskaa, joka rönsyili sinne tänne. On muistaakseni mintun sukulainen ja se selittäisi leviävää elinvoimaa. Siitä yhdestä ruukusta kaivoin litran pieniä valkoisia toukan näköisiä mukuloita. Niitä oli noin neliön alalla maanalla ja epäilen, etten saanut niitä kaikkia edes kerätyksi. Hyvin elinvoimaista. Katsotaan montako pähkämöä minulla kasvaa siinä kohtaa ensi vuonna. Valloittako tämä koko kasvimaan... Mukulat oli aika työläitä pestä pienen kokonsa ja muotonsa tähden. Keitin koko satsin kerralla. Olin epäileväinen. Mutta mikä maku! Mieto ja hienostunut. Hiukan perunamainen. Hiukan porkkanamainen. Ei ollenkaan tunkkainen niin kuin minusta maa-artisokan maku on. Kyllä tämä saa jäädä meille. Muutaman mukulan olen jemmannut kellariin, jos ne siellä maassa eivät säilykään. Ja jos tämä leviää niin onhan tämä nyt paljon hyödyllisempi rikka kuin juolavehnä. Jep, tiedetään senkin juuria voisi hyödyntää, mutta oikeasti. Kuka jaksaa, jos ei ole suoranainen pakko. On ne sellaista multaista narusotkua.

Mies kävi puolukassa. Sillä on tuollanen puhdistusvehje, jonka saa liitettyä imuriin. (Älä kiinnitä huomiota tausta sotkuun.... elämä on...) 

Tein survosta kellariin. Maailman helpoin säilyke. Ei mitään lisäaineita. Pelkät puolukat rikki, niin ettei yksikään jää ehjäksi ja nehän säilyy. Osan keitin tänään mehuksi mustaviinimarjojen kanssa.

Ekat suppikset.

Kuivasin taas purjot saunassa. Ei tullut iso sato, mutta ei niitä tämän enempää kai kuluisikaan.

Muistatko nämä? Olivat hyviä, mutta osa pilaantui. Jokaikisen pavun pitäisi olla öljyn alla ja kun tein nämä oliiviöljyyn ja lykkäsin jääkaappiin, missä öljy hyytyi niin... no pilalle menivät. Harmittaa. Mutta sikoja ei haitannut paha haju. Söivät pois.

Entä muistatko nämä? Nehän vaan suurimmaksi osaksi muuttuvat punaisiksi ja nyt ollaan syöty joka päivä tomaattia. Muutamat sekä punastuvat, että mustuvat, mutta sekään ei haittaa sikoja. 

Osasta vihreistä tein chutneytä tällä ohjeella 

(ohje on samasta 70-luvun puutarhakirjasta, josta löysin pähkämön):

CHUTNEY VIHREISTÄ TOMAATEISTA: 

1 ja puoli kiloa vihreitä tomaatteja, 

250 g happamia omenoita, 

250g sipulia, 

250 rusinoita, 

120 g hillottua inkivääriä silputtuna (laiton kyllä ihan tuoretta)

5 dl säilöntäetikkaa eli 2dl etikkaa ja 3 dl vettä, 

250 g fariinisokeria, 

2 tl suolaa 

 Silppua kuritut tomaatit, omenat ja sipulit pataan. Lisää rusinat inkivääri ja puolet etikasta ja kiehauta. Vähennä lämpöä ja keitä ilman kantta miedolla lämmöllä kunnes saostuu. Sulata sokeri tällä välin etikkaan ja lisää pataan samoin suola. Keitä vielä kunnes on sakeaa. Kaada tölkkeihin.

Varo ettet polta pohjaan. Mulle ehkä hiukan kävi niin. Tämä chutney ei ehkä ole mitään herkkua, eikä varsinkaan lievästi palaneena. Mutta toivon, että sitä voisi käyttää vaikka marinadina... No aina ei voi onnistua :)