sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Vähän satoa jo

Blauwschokker- herneen kukkia ja tulevia palkoja. En ole koskaan aiemmin kasvattanut, mutta näytti niin kauniilta, että päätin kokeilla. Kasvattaa tosi korkean ja komean varren. Mausta en osaa sanoa, palot kun eivät ole vielä tarpeeksi suuria. Todella kaunis kasvi. Tavallisia herneitä olemme jo syöneet.


Ihan huvikseni laitoin vähän tattaria. Nätisti kukkii kasvimaan reunassa. Ei mitään satotoiveita tai -haaveita. Ihan vaan mielnkiinnosta laitoin.

Pölyttäjien suosikkikukka kasvimaan reunassa. Korkea ja isot lehdet alhaalla. Nimestä ei enää mitään havaintoa... Ostin taimena edelliskesänä.

Mies on kerännyt nyt yli 40 litraa mustikoita ja alkavat pikkuhiljaa riittämään. Tänään itse keräsin lapsille syöntimarjoja pihasta. Vattuja, mustia ja punaisia viinimarjoja, saskatooneja, mansikoita ja metsämansikoita. Viinimarjat eivät vielä ole ihan kysiä, valitsin kysimpiä. Saskatoonit kypsyvät ihan eriaikaan ja niitä pitää kerätä sitä mukaa kuin kysyvät. Vattuja ja mansikoita oli vain vähän. Mutta litran verran tuli yhdessä välipalaa. Vauvakin sai osansa. Tyttö on jo maistellut mustikoita, metsämansikoita, vattuja ja perunaa. Tästä marjasekoituksesta pakastin pienen pieniin minigrippusseihin vauvalle omia annoksia. laitoin myös mustikkaa sekaan.

Aamulla keräilimme vähän satoa. Mies toi lakkoja pulosin litraa ja kantarelleja.
Minä otin kesäkurpitsan alkuja. Niitä on tosi paljon ja vähän harvensin, että mahtuu edes osa kasvamaan isoksi, eivätkä ala mädäntyä. Salaattia ja mangoldia olen kerännyt melkein joka päivä sään salliessa. Samoin kamomilla kukkia kuivannut sitämukaa kun kukat aukeavat. Olen aiemmin ostanut kaupasta kamomilla teetä vatsan nipistelyihin, mutta sitähän on näköjään ihan helppo kasvattaa. (Jostain luin, että kovasti allergisten kannattaa vähän varoen maistella kamomillaa.)

Meilekin joka ruualla olen syönyt vihannespaistosta, jonka pohjana on mangoldi.
Voita tai oliiviöljyä, tai vähän molempia, silputtua mangoldia ja vähän vaihdellen mitä on esim. paprikaa, kesäkurpitsaa, sipulia, sipulin varsia, basilikaa...

Tosi hyvää sellaisenaan, kantarellien kanssa, grillimakkaran kanssa.
Kuvassa uusien perunoiden ja pinaattikastikkeen kanssa.

Mutta arvatkaapa maistuuko muille? Ei, ei. Nuorempi poika otti sentään lautaselle, muttei uskaltanut maistaa. En viitsi pakottaa. "Kun isi ei syö, ei mekään syödä."
Ehkä oppivat aikanaan. Ehkä eivät...

torstai 26. heinäkuuta 2012

Kesäkuulumisia

Nyt ei oikeastaan ole laittaa mitään kuvia, koska en ehdi ottaa mitään kuvia. Isäntä palasi pari viikkoa sitten takaisin töihin ja paluu arkeen iski lasten kanssa. Päivät tuntuvat olevan touhua täynnä ja silti tuntuu, että usein istun vaan vauva sylissä enkä tee mitään järkevää. Vaikka ihan oikeasti kai se vauva sylissä istuminen on tässä elämän vaiheessa mitä järkevintä puuhaa! Ja kyllä se lähes työstä käy kanniskella tuota lähes kymmenkiloista tytön juntturaa :D Tyttö on kohta 5kk ja on tosi iloinen ja helppo vauva. Hän on ymmärtänyt hyvien yöunien päälle ja syö oikeastaan kerran yössä ja sekin syönti tapahtuu yleensä myöhään aamuyöllä. Seuraava syönti onkin jo sitten ihan aamulla kuuden ja seitsemän välillä. Päivällä tyttö nukkuu vain muutamia torkkuja, jotka kestävät puolesta tunnista pariin tuntiin. Ulkona en oikein saa oltua tytön ollessa hereillä. Kantoliinailu ei oikein onnistu, paitsi jos vaan kannan lasta enkä tee mitään muuta samalla. En vain osaa tehdä mitään tytön ollessa liinassa, koska tyttö on tiellä ja edessä, eikä minulla riitä kädet. Ja selkään en kyllä noin nuorta laittaisi vaikka iso onkin. Ei hän vielä osaa kannatella itseään kunnolla, enkä yksin häntä sinne oikein saisikaan. Vaunuissa tyttö ei hereillä viihdy kun ei näe sieltä mitään. Pakko olla vaunujen edessä kunnon harsot, ettei hyttyset ja paarmat pääse sisälle. Ötököiden takia nukutankin sisällä. Tänä kesänä hyttysiä on ihan tolkuton määrä, ainakin meillä. Pieniä hetkiä esikoinen vahtii tyttöä sisällä. En kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa uskalla jättää, kun ei tuo esikoinenkaan mikään kovin vanha ole, mutta sen aikaa, että käväisen toimittamassa jonkin pienen asian. Tässä ehkä herää kysymys, että onko pakko tehdä mitään. No, on. Kesä ei ehdottomasti ole meille mitään pelkkää lomaa. Jos on tekemisen puute, tulee tylsää ja jos on tylsää tulee riitaa :D Huilata voi sitten kun on pimeää ja sataa räntää tai on niin kova pakkanen, että tekee mieli vaan käpertyä viltin alle. Olemme me vähän toki lomailleetkin. Miesväki kävi Visulahdessa ja minä lasten kanssa sirkuksessa. Ja vähän olemme sukuloineet ja mm. käyneet parin sukulaisen mökillä. Siellä mieheni kanssa mietimme, että entäs jos meillä olisi mökki. Mies tuumasi, että voisi hän yhden yön ehkä olla, mutta sitten hän ei ehkä enää keksisi siellä mitään tekemistä. Ja minusta taas tuntuu, että tässä elämän vaiheessa mökkielämä ei olisi yhtään enempää lomaa, koska siellä olisi ne samat ruuan laitot ja tiskaukset kuin kotonakin. No, ehkä me asutaan niin maalla, ettei kauheasti mökkeilyä kaivata siksikään. Sitäpaitsi talomme on alunperin rakennettu kesäasunnoksi, joten mökkeilemme oikeastaan kokopäiväisesti :D

Kasvimaa on tänä vuonna hyvin rehevä. Lähinnä siellä kyllä taitaa rehottaa vesiheinä :D Se on rakastanut näitä sateita! Kaalit ainakin epäonnistuivat tyystin. Kesäkurpitsaa näyttäisi olevan tulosssa ihan hyvin, pari pientä olen jo syönytkin. Mangoldi ja salaatti ovat kasvaneet tosi hyvin ja ihme ja kumma ovat säästyneet etanoilta. Porkkana ja punajuuri ovat ainakin vielä ihan kunnossa. Herneet kukkivat, mutta pavut eivät. Vaikea sanoa sadosta vielä oikein mitään. Aika vähän vielä ollut mitään syötävää. Salaattia, pinaattia, mangoldia ja yrttejä. Niin ja retiisit kasvoivat hyvin ja tulivat syödyiksi.

Mies on kerännyt marjoja. Lomalla ollessaan keräsi metsämansikoita, joita vähän pakastimmekin ja nyt on kerännyt töiden jälkeen vähän yli 30 litraa mustikoita. Meillä on sellainen diili, että hän koneella kerää ja minä kotona siivoan ja pakastan ne. Myös kantarelleja on löytynyt mustikkaretkillä. Yhden kerran olen minä niitä saanut syödäkseni, koska pojat aina syövät ne kaikki. Mutta syököön, heille ne on kai enemmän tarpeen kuin minulla. Mustikoita ja metsämansikoita on maistellut tyttönenkin jo ja yhden kerran uutta perunaa. Eilen kaivoin ensimmäisiä uusia perunoita ja ihan hyvän kokoisia jo olivat.

Täälaista tällä kertaa... Niin ja kesäämme on vahvasti kuulunut myös nuo mainiot kesäeläimemme; pässit ja kanat sekä kanit. Kanit siis kyllä jatkavat syksyllä eloaan meillä. Kissakantamme on tainnut harventua yhdellä. Kaunis kirjava vanha kissa on ollut reissussa jo pari kuukautta. Emme usko sen enää palaavan. Se on leikattu tyttökissa, joka on aiempinakin kesinä ollut joitakin aikoja poissa, mutta nyt on kyllä kulunut jo liian kauan.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Pihakoivun viimeinen päivä

Pihassamme on useita vanhoja koivuja. Kaksi olemme kaadattaneet jo muutama vuosi sitten koska niissä alkoi olla selviä lahoamisen merkkejä, eikä olisi ollut mukavaa jos olisivat kaatuneet talon päälle. Tämä saunan vieressä ollut koivu ei ollut laho, mutta se oli tosi lähellä seinää ja ihan kaivon vieressä. Juuret eivät ole saaneet aikaan ainakaan näkyvää tuhoa saunan rakenteisiin, eikä juuria ole vielä kaivossakaan, mutta se "joi" kaivosta vettä. Kaksi metsuria kävi tänään puun kaatamassa. Mieheni ei edes harkinnut kaatoa itse, koska puu oli niin lähellä myös taloa sekä sähkölinjaa. Metsurit kaatoivat puun tosi siististi, eikä edes muut pihapuut juurikaan kärsineet niin sopivasti se kaatui niiden väliin. Yksi punainen viinimarjapensas jäi alle, mutta voi olla että sekin jää henkiin kunhan sen kaivaa tuolta oksien alta. Vaahtera ja nuori lehtikuusi ottivat lievästi osumaa, mutta luultavasti selviytyvät ihan hienosti.


Pienet metsurit kävivät heti toimeen. Välineinä oksasakset ja tikkisaha. Paljon ne pojat saivatkin aikaan. Illemalla isä vähän autteli poikia moottorisahan kanssa. Vähän harmi, että vanhempi poika joutui ottamaan allergia lääkettä kun kurkku tuli kipeäksi ja silmät alkoivat punoittaa näissä hommissa. On näköjään koivulle aika pahasti allerginen. En tiedä uskaltaako häntä huomenna päästää näihin hommiin, tukehtuu vielä. Onneksi poika on saanut lähetteen allergiasiedätyshoitoon. Odottelemme kutsua keskussairaalaan syksyllä. On kärsinyt koivun siitepölystä 2-vuotiaasta saakka ja siihen liittyvistä ruoka-allergioista.


Tein talveksi uunin luutia. Kaksi vastaakin tein ja äsken kävin vastalla kylpemässä tuossa pihasaunassa. Ei tämä nyt ihan sopiva koivu vastan tekoon ollut. Taisi olla vähän liian myöhäinen aika, liian iso puu, hieskoivu ja kauheasti urpuja. Mutta eipä takerruta pikkuasioihin. En minä kuitenkaan mihinkään metsään pääsisi vastan tekoon tuolta vauvelilta. Nyt hän istui sitterissä pihalla ja katseli kun touhusimme.

Saunan ja talon oveen tein koivukranssit.

Koivusta on moneksi. Siitä tulee näillä näkymin pihajakkaroita ja polttopuita ainakin. Lautaakin siitä saisi, jos saisi jotenkin järkevästi sahautettua. En tiedä onko fiksua sahauttaa yhtä puuta.
Ja noita lehdeksiä on myös lampaat mutustelleet tänään.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Rohtosuopayrtti- kotimainen vastine pesupähkinöille?


Tämä kasvi on rohtosuopayrtti ja se on mm. valittu vuoden 2009 maatiaiskasviksi. Linkeistä löytyy lisätietoja ja kuva kukkivasta kasvista. Veikkaampa, että tosi monella suomalaisella pihalla kyseinen perenna kukkii. Niin meilläkin ja lapsuuden kotini pihalla myös. Joku voi myös pitää sitä vähän rasittavana kasvina koska se leviää juuriensa avulla tehokkaasti ja yli kukkapenkin reunojen sinne mihin sitä ei ehkä halunnut. Kasvissa on tosi kaunis ja hyvän tuoksuinen valkea tai vaalean punertava kukka. En vielä muutama vuosi sitten tiennyt kukan nimeä lainkaan vaikka se oli minulle jo lapsuudesta tuttu. Oikeastaan löysin sille nimen vähän mutkan kautta. Kun odotin toista poikaamme ja kun hän oli vauva luin koko Untinen- Auelin Maan lapset- kirja sarjan. (Taisin viettää jääkaudella noin puolisen vuotta.) Siinähän se päähenkilö Ayla tuntee ja käyttää paljon yrttejä. Kirjoissa hän käytti peseytymiseen jotakin suopayrttiä. Kiinostuin etsimään netistä, että onko sellaista kasvia ihan oikeasti olemassa ja jos on niin onko myös Suomessa. Kun sitten ruudulle tuli kuva kasvista tajusin, että tuossa ihan sitä kasvaa ihan seinän takana. Uudestaan törmäsin kasviin jossakin lasten Milja- kirjassa.

Jossain vaiheessa päätin ihan kokeilla, että toimiiko suopayrtti pesuaineena ihan oikeasti. Joissain ohjeissa kehotetaan tekemään pesuliosta pelkistä juuren paloista ja joissakin sanotaan, että koko kasvia voi käyttää. Ilmeisesti kukkivassa kasvissa olisi eniten saponiineja, joihin pesuteho perustuu. Koska minulla ei kasvia kuitenkaan ihan älyttömästi kasva, olen keittänyt lientä koko kasvista. Tänään tein pesuainetta, koska yksi kasvi kasvoi ihan väärässä paikassa ja kaivoin sen pois, mutta en halunnut heittää sitä hukkaan. Pesin juuren ja pilkoin juuren, varren ja lehdet kattilaan ja lisäsin vettä niin, että kasvin osat juuri peittyivät. Keitin aineksia noin 20 minuuttia. Annoin liemen jäähtyä. Siivilöin kasvin osat pois ja pullotin pesuaineen jääkaappiin. Liuos ei säily hyvin eikä kauan. Viisainta säilyttää kylmässä. Olen yhtenä kesänä kokeillut ainetta shampoona, mutta ainakaan minun pitkiin hiuksiini se ei varsinaisesti toiminut. Taisin silloin käyttää loput lattian pesuun :D Nyt ajattelin kokeilla pyykinpesunesteenä. Voisi kuvitella sen toimivan yhtä hyvin kuin pesupähkinöiden koska pesupähkinöissä on saponiinejä 15% ja tässä rohtosuopayrtissä 20%. (Mikäli tuo wikipedia jotakin tietää) Kun siivilöin pesulientä, puristelin viimeiset tipat käsin kasvin varsista ja kyllä se kovasti vaahtosi ja kädet oli tosiaan kuin saippualla pestyt.

Ehkä voisin perustaa ison rohtosuopayrttipenkin ja sitten kuivata juurta. Miksi käyttää Aasiasta tuotuja pähkinöitä kun voisi käyttää oman pihan kasvia. En ehkä tänä kesänä saa perutettua, mutta ehkä joskus. Ehkä. Toinen täällä kasvava kasvi jossa on saponiineja on hyvänheikinsavikka. Sen siemeniä voisi ehkä myös käyttää "pesupähkinöinä". Niitä siemeniähän voisi käyttää vähän quinoan tapaan, mutta ne pitää liottaa juuri saponiinien takia. Saponiini on myrkyllistä.

Edit 8.7.2012: Yhden koneellisen pesin ja kyllä ihan puhdasta pyykkiä tuli. Jännitin vähän kun pesuaineliemeen oli käytetty myös lehdet ja varret, että tuleeko pyykistä vihreää. Ei tullut. Tietenkään pyykki ei tuoksu miltään näin pestynä niinkuin ei pesupähkinöilläkään, mutta ulkonahan pyykkiin saa raikkaan tuoksun. Ja ainakin meillä pyykinpesuaineet ei saa olla hajustettua tai lapselle tulee allergiaa ja ukkoa inhottaa tuoksut. Joskus syksyn kosteilla ilmoilla pyykit meinaa tuoksua vähän ummehtuneilta, mutta eipä sille oikein mitään voi jos ulkona ei voi kuivata eikä kuivuria ole (eikä tule). Yksi ystäväperheen isä muuten kerran tuumasi meillä, että: " Teillä ei muuten haise huuhteluaine, yleensä lapsiperheissä haisee." Se oli tarkoitettu ilmeisesti kohteliaisuudeksi :D Mutta juu, ihan oikeasti niin se monessa paikkaa on. Ja jos kirpparilta ostaa etenkin lasten vaatteita ne haisee joskus ihan tosi pahasti pesu- tai huuhteluaineelta ja se haju voi kestää niissä useamman pesun. Tarvitaanko me tosiaan kaikkia keinotekoisia hajuja? Monet kai mieltää, että puhtaus tuoksuu jostain esanssikukkasilta. Eihän puhdas tuoksu miltään.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Taulakäävästä hyttyssavu

Paistoin tänään lettuja pihalla, meillä kun ei ole sitä liesituuletinta ja olen luopunut kaikista teflonpannuista, niin en viitsi ainakaan kesällä käryyttää sisällä tupa sinisenä. Riittää, että se tupa on ulkoa sininen, heh ;D
Mutta itikat pahalaiset meinaavat kiusata kun on melkein paikallaan. En hirveästi harrasta hyttyskarkoitteita, kun minusta ne nyt ei kovin auta sitten kuitenkaan. Mutta koivun taulakääpää olen kuivattuna ja pienennettynä polttanut hyttyssavuna. Tosin en sitäkään lasten lähellä. Vaikka olisi kuinka luonnon aineen savua, niin se haisee pahalle ja käy henkeen jos on liian kauan siinä lähettyvillä. En tiedä sitten sen turvallisuudesta kuitenkaan, tuskinpa sitä on kukaan tutkinut. Muistan tämän ohjeen lukeneeni joskus 90-luvulla 4H-järjestön Nuorten Sarka- lehdestä.

Meillä on pihalla noin kymmenen vuotta sitten kaatuneen vanhan koivun pökkelö, jossa kasvaa taulakääpää tosi paljon. Käävät lähtevät irti aika helposti. Niitä vois itten kuivata ja pilkkoa kirveellä pienemmiksi paloiksi ja polttaa palamattomalla alustalla. Kääpä palaa kytemällä tosi kauan. Ja savuttaa hyvin karkottaen hyttysiä.

Tuossa yläkuvassa on kääpää korvattomassa vanhassa mukissa. Emme olleet käyttäneet kääpiä viime kesänä ollenkaan ja ne olivat säilössä ulkokatoksessa korissa. Kääpien sisälle oli muuttanut pihtihäntäisiä (ällöjä ötököitä! mutta harmittomia). Siksi tuo savuttaa ihan kauheasti ja paloi nopeasti. Käävän rakenne ei ollut enää ihan otollinen hyttyssavuksi. Toimi se silti. Pitää kai kuivata uusia loppukesäksi.

Isäni kertoi, että hän sisaruksineen valmisti tällaisista käävistä hevosen kavioita leikkeihin. Tarvittiin kaksi kääpää, joihin porattiin reiät. Reikään laitettiin keppi ja niin oli hevosen jalat valmiit. Sitten vaan hevosen jalat käteen ja mennä kopsuteltiin eteenpäin hevosena. Pitäisiköhän tehdä pojille hevosen jalat...

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Hankkisinko kotikirjastooni tämän kirjan?


Meidän kirjastossa jaetaan Voima-lehteä ja siinä oli keväämmällä juttu Riikka Kaihovaaran kirjasta Riippumaton puutarha. Oikeastaan kiinnostuin kirjasta siksi, että minua ärsytti ihan älyttömästi Voimassa ollut juttu. En tietenkään voinut olla ärsyyntynyt kirjasta, koska en sitä ollut lukenut, mutta artikkelin perusteella ajattelin, että: no niin nyt taas joku kaupunkilainen tulee kertomaan miten asiat pitäisi tehdä maalla paremmin, tietämättä oikeastaan mistään. Tarkemmin sanottuna karvani nostivat pystyyn kehotus olla tekemättä mitään, olla vaan ja odotella, että ruoka putoaa suuhun. Koska oman kokemukseni ja näkemykseni mukaan ruuan kasvattaminen on kaikkea muuta kuin olla tekemättä mitään. Noh... Voiman artikkelissa oli ehkä vedetty vähän mutkia suoraksi. Oikeastaan oli hyvä, että ärsyynnyin, koska muuten en ehkä olisi tullut lukeneeksi kirjaa. Joka on oikeasti tosi hyvä. Ja mietin tässä, että jospa ostaisin sen omaksi. Pieni lisäys kirjastooni.

Olen lukenut jotakin permakultturista jo aiemmin, mutta tämä kirja valaisi asiaa paljon enmmän. Parasta ja minusta inspiroivinta kirjassa oli esimerkit oikeista puutarhoista. Tajusin myös, että meidän pihaamme voisi joiltain osiltaan sanoa permakulttuuripuutarhaksi, eikä pelkästään melko luomupihaksi. Ja tajusin myös sen, että olen kyllä tullut noudattaneeksi tuota ohjetta olla tekemättä mitään. Me emme ainakaan haravoi, juuri siksi, että miksi viedä ravinteet pois (ja siksi, että olemme laiskoja!) Ja olemme jättäneet monia osia pihasta ihan oman onnensa nojaan ja kun olemme pikkuhiljaa vuosien varrella muokanneet "ryteikköjä", sieltä onkin paljastunut aarteita. Viime syksynä mm. valkoherukka ja tänä keväänä karviainen ja joitakin perennoja. Siellä saattaa olla yksittäinen pieni verso odottamassa löytäjää. Tällä tontilla on ollut monta asukasta ennen meitä ja heidän jäljiltään löytyy aarteita. Myös raparperin olen löytänyt tällätavoin saunan takaa. Olimme asuneet jo useamma vuoden kun löysin ihan pikkuruisen ja kitukasvuisen raparperin, joka on nyt kasvanut isoksi puskaksi kun siirsin sen parempaan paikkaan.

Emme ole koskaan käyttäneet mitään lannoitteita, paitsi nokkoskäytettä ja eläinten lantaa sekä tietysti kompostia. Emmekä myöskään myrkkyjä. Sitä on ollut etenkin joidenkin vanhempien ihmisten vaikea ymmärtää. Varsinkin kun tontillamme on ihan tolkuttomasti keltiäisiä. Niiden takia emme voi käyttää sandaaleja, eikä lapset voi koskaan olla paljain jaloin pihalla. Niiden pureminen sattuu ihan tosi paljon. Myös vuohenputki ja juolavehnä viihtyvät pihassa mainiosti. Se on minusta vain merkki siitä, että meillä on niin muhevaa ja hyvää multaa. Keltiäisten viihtyvyyttä varmasti edes auttaa se, että tontilla on paljon vanhoja eri-ikäisiä kantoja ja rinne on kuiva asuinpaikka niille. Mutta juu, ei kiitos myrkkyjä. Lapset saavat mieluummin kärsiä ötököistä kuin myrkyistä. Mutta toisaalta ymmärrän vanhojen sukulaisten näkökulman myrkkyihin. Se on mullistanut aikanaan heidän maailmansa. Kun vanhempani olivat lapsia ja nuoria, heidän perheidensä elanto oli hyvin tiukasti maassa kiinni. Kaikki työ tehtiin käsin ja apuna oli hevonen. Työtä oli paljon, lapsia oli paljon ja elanto tosi tiukassa. Uudet viljelymenetelmät todella teki kaikesta niin paljon helpompaa, eikä silloin ajateltu uusien menetelmien varjopuolia. Tuskin niistä edes tiedettiin. Ainakaan kaikista. Syyttäminen jälkikäteen on ihan turhaa. Mutta on tosi surullista, että esimerkiksi monet aineet, joiden haittavaikutukset tiedetään saavat edelleen olla myynnissä. Ja on tosi surullista, että monet ihmiset eivät suostu uskomaan, että kemikaalit pilaavat elinmahdollisuutemme lopulta. Ja muutenkin tämä nykyisenkaltainen elämän meno.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Tuliaisia, lahjoja ja rotinoita

Jokin aika sitten sain ihanan paketin Saksasta ystävältä, johon olen tutustunut lukion ystävyyskouluvierailun kautta. Yhteytemme on säilynyt jo viitisentoista vuotta.

Toinen rakas ystävä käväisi keväällä Pariisissa ja toi tyttöselle suloisen mekon.

Ja kolmas rakas ystävä perheineen kävi myös matkoilla ja toi makedonialaisia herkkuja tuliaisiksi. Pitänee vähän opiskella makedoniaa, että tietää mitä nuo muutama pussukka sisältää ;)
Nuo Kinder-patukat ovat muuten meidän ukkojen lemppareita ja kyllä heitä on nyt hemmoteltu, sillä myös Saksan paketti sisälsi niitä.
Liekö ystävä lukenut tämän postauksen, vai ostikohan ihan sattumalta hibiskus- eli kiinanruusuteetä...

Oikeastaan syy, miksi halusin näistä lahjoista kirjoittaa on se, että tajusin ihan tässä päivänä muutamana, kuinka tavattoman onnellinen olen siitä, että minulla on ystäviä. Tajusin myös, että on ihan suunnaton rikkaus tuntea paljon erilaisia ihania ihmisiä. Meillä on käynyt tosi paljon rotinavieraita katsomassa tyttöä; sukulaisia, ystäviä ja joitakin ihan tosi yllättäviä vanhoja tuttuja vuosien takaa. Lisäksi ihan muista syistä olen tutustunut menneen talven ja kevään aikana aivan uusiin ihmisiin. Muistan kun keskimmäinen lapsi oli vauva, tunsin itseni niin pohjattoman yksinäiseksi. En osaa sanoa oliko se ihan totta vai oliko se vaan enemmän pelkkä oman pään sisäinen tunne ja liittyi masennukseen. Nyt tunnen kuitenkin suurta kiitollisuutta kaikista ystävistä, kavereista, tutuista, naapureista ja tietenkin koko suuresta suvusta. Kiitos, että olette olemassa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...