maanantai 30. tammikuuta 2012

Rieskoja keitetyistä perunoista

Viikonloppuna perheessämme oli hautajaiset. Yksi elämäni kovimpia päiviä. Kirkossa ajattelin, etten voi selvitä päivästä, mutta siitä tulikin ikimuistoisen arvokas ja koskettava juhla. Hyvin surullinen, mutta hyvin juhlallinen. Surun keskellä arkinen puuhastelu on pitänyt minut jotenkin tolpillaan, tieto siitä, että arki jatkuu. Siksi kirjoitan nyt niin arkisesta asiasta kuin perunat. Hautajaisruuat tuli melkeimpä kokonaan syötyä vieraiden kanssa, ehkä eniten jäi yli keitettyja perunoita. Ne ei kauan säily hyvänmakuisina ja jotenkin säälin heittää niitä pois vaikkeivät nyt rahallisesti kovin arvokkaita olekaan. Yritän käyttää aina kaiken mehdollisimman tarkkaan ihan jo periaatteesta.
Teen kotiruokia aika näppituntumalta suuremmin mittailematta, mutta tässä on ehkä litra/puolitoista kylmiä perunoita. Joukossa koristeena ollutta tilliä. Muussasin ne käsin niin hienoksi kuin sain. Sekaan jäi vähän kyllä karkeampaakin. Ei kannata käyttää mitään konetta tai saa aikaiseksi perunaliimaa.

Mausteeksi liotin kuivattua purjoa noin puoli desiä samassa määrässä vettä.

Rieska taikinassa muussattu peruna, 2 munaa, purjo, suolaa ja näppituntumalla ohraja vehnäjauhoja. Ei kannata tehdä kovin paksua ja kovaa taikinaa.

Rieskat taputeltuna pellille noin sentin paksuisiksi kakkaroiksi. Pistelin vielä haarukalla.

Paistettuna sähköuunissa kaikkien kuumimmalla lämpötilalla niin kauan, että alkoivat saada ruskeita täpliä. Parhaimmillaan lämpimänä.

Tein myös sämpylöitä. Mies ei suostu edes maistamaan rieskoja, mutta sai kyllä oman osansa jämäperunoista, koska laitoin pari perunaa myös sämpylätaikinaan ;)

torstai 26. tammikuuta 2012

Kynttilänjämät uusiksi kynttilöiksi

Yleensä kai ihmiset valaa kynttilöitä ennen joulua, mutta minäpä teinkin niitä eilen. Lähinnä siksi, että joulun ja sähkökatkojen jäljiltä meille jäi jonkinmoinen kasa kynttilän pätkiä ja valunutta steariinia. Tiedän, että jos en olisi niitä nyt sulattanut, olisin löytänyt pätkät joskus kesällä keittiön alakaapista ja heittänyt ne vaan menemään.
Tarvikkeet: kynttilänjämiä, sydänlankaa (metritavarana Sinooperista), kaksi kattilaa, Pringles-purkkeja (uuden vuoden jälkeen ne oli jo pantu roskiin kun tajusin, että niitä voisi käyttää tähän), muttereita, grillitikkuja.

Laitoin sydänlangan toiseen päähän mutterin painoksi ja toiseen päähän grillitikun. Näin lanka pysyy kohdillaan. Mutteri jää kynttilän sisään, mutta sieltäpähän se sitten aikanaan löytyy ja voin palauttaa sen isännälle :D

Varasin yhden putken liikaa, kun en oikein tinnyt paljonko steariinia on sitten sulaessa.

Hellalla mehumaijan alakattilassa vettä ja vesihauteessa vanhassa kattilassa kynttilänjämät. Sulatuskattilaksi kannattaa varata vanha kattila, koska kattila voi olla vaivalloinen puhdistaa. Vesikattilahan ei mene miksikään.  Steariini suli melko nopeasti. Sen huomasin, että pätkistä olisi ennen sulatusta kannattanut yrittää poistaa sydänlanka tai ainakin leikata se musta osa pois. Langat sain kalasteltua sulasta steariinista pois vanhalla haarukalla. Niitäkin voisi vielä uusiokäyttää, jos olisivat tarpeeksi pitkiä.

Sula steariini kaadettuna purkkeihin.

Tänään revin purkit kynttilöiden ympäriltä pois. Minusta näistä tuli tosi kauniin väriset. Saa nähdä palavatko kauniisti vai rätisevätkö. Ainakin materiaali oli peräisin suurimmaksi osaksi ihan hyvälaatuisista kynttilöistä. Sitä jäin miettimään, että miten kynttilät saisi kovettumaan siten, että niissä ei olisi monttua tuossa keskellä?


Neuleinnostus jatkuu

Minuun on iskenyt hurja neulomisvimma. Voi ehkä johtua osittain siitä, että maha alkaa olla tosi iso ja into muuhun touhuiluun sen myötä on vähentynyt ja on jotenkin helpompi istahtaa neulomaan. En edelleenkään ole jaksanut perehtyä neuleohjeisiin vaan olen tehnyt omasta päästä ja katsonut, että mitä tulee. Isommalle pojalle tein slipoverin. Valmistui sopivasti pakkaspäiviksi. Lanka on jotakin kauan kauan sitten ostettua keinokuitulankaa. Muistaakseni jokin Keskon jättikerä. Hihan suissa on kirpparilta löytynyttä karvalankaa, jossa on villaa ja akryylia sekaisin. En yleensä ihan hirveästi innostu keinokuiduista, mutta poika sai pienenä ihottumaa vaippavillahousuista ja on edelleen iholtaan atooppinen ja helposti ärtyvä, joten ehkä tämä on ihan hyvä. Nuorempi poika sai puuvillapipon, mutta sen käyttöaika on sitten keväämmällä. Pipo on vähän smurffimallia :D

Aitoa ruokaa

Eilen söimme viime kesän vitamiineja pinaattiletuissa. Meillä ei melkein ikinä ole tavallisia lettuja tai pannaria, vaan tungen niihin aina pinaattia, kurpitsaa, lehtikaalia, kehäkukan terälehtiä jne. Eikä enää kukaan valita, että onpa outoa. Letut syödään meillä hyvin eri tavoin yksi laittaa sokeria, yksi hilloa, yksi sinappia ja mammukka itse milloin mitäkin, paitsi ei ikinä sokeria tai sinappia. Nämä letut tein pakastepinaatista, jotka olen itse pakastanut. Purkissa luki "Pinaatti", eli ei siinä tainnnut yhtään pinaattia olla, vaan muistaakseni hyvänheikinsavikkaa, magnoldia ja nokkosta. Alku kesästä nimittäin luulin, ettei kasvimaallani kasvanut pinaattia ollenkaan, kun kylvökseni ei jostain syystä oikein kasvanut, muttta sitten myöhemmin sipulimaahan nousi monta pinaattipuskaa, jotka oli itsekseen kylväytyneet edellisvuoden kasvustosta. Tietenkin kitkin ne sitten pakastimeen sipulien seasta :) Myös pelkkää nokkosta pakastin hiukan.

(Ja tähän väliin ihan asiasta paistinpannuun. Ylemmässä kuvassa molemmat pannut ovat valurautaa. Joskus viime syksynä heitin viimeisen teflonpannun roskiin, kun se vihdoin viimein tajusi hajota oikeasti. En nuukana raaskinut heittää sitä pois ehjänä... Syy miksi en aio hankkia enää teflonia on se, että muutama vuosi sitten luin hesarin artikkelin teflonista ja siitä millainen kamala myrkky se on. Jos se keksittäisiin nykyään, saisikohan se enää myyntilupaa? Alkuviikosta luin äitin luona Kotiliesi-lehteä ja siinä oli juttu valurauta-astioista. Tuntuvat taas olevan muodissa ja meikäläinen on sitten taas ihan vahingossa trendikäs :D Valurauta on muuten tosi kätevä puhdistaa, kun sitähän ei saa tiskata. Ruuan laiton jälkeen pesen kuumalla vedellä ja laitan kuuman levyn jälkilämpöön kuivumaan. Jos lika on tiukemmassa laitan pannuun vettä, keitän ja hankaan köntsät harjalla ja kuivaan pannun levyllä. Valurauta-astiassa ei kannata säilyttää ruokaa.)

Tänään ruokakaupassa käydessäni huomasin pokkarihyllyssä Aitoa ruokaa-kirjan. Törmäsin kyseiseen opukseen pari viikkoa sitten ystäväni luona kyläillessä. Olen aiemmin lukenut saman tekijän Petos lautasella- kirjan. Suosittelen molempia lämpimästi! Voi ahistus, mitä moskaa meille syötetään... Mutta tässä kuvan lautasella ei ole petos, vaan aitoa ruokaa. Lihapaistia: omaa possua, veljen kasvattamaa nautaa, omasta maasta porkkanoita, kurpitsaa ja sipulia ja tutun luomutilan valkosipulia, vain suola, laakerin lehti ja pippuri kaupasta. Oman maan perunoita ja samaisen luomutilan lantusta raastetta. Hyvää oli!

maanantai 23. tammikuuta 2012

TV-ohjelma löytöjä

Seuraan tosi huonosti mitään sarjoja enää nykyään. Moni muu asia tuntuu mielekkäämmältä kuin tv:n katselu. Tänään tein mielestäni löydön; Ilmastodieetit Teemalta. Olin kuullut sarjasta, mutta en nähnyt sitä ensimmäisellä esityskerralla. Onneksi vahingossa bongasin tämän uusinnan. Subilta olen sunnuntaisin katsonut Jamie Oliverin ohjelmia. Eilen oli tosi mielenkiintoinen jakso sianlihan tuotannosta.

Ehdoton tv- lempparini on kuitenkin kakkoselta ja fst:ltä näkyvä Tanskalainen maajussi, jonka jaksoja olen tallentanut digiboxille niin paljon kuin olen vaan muistanut. Tai isäntä on muistanut. Vaikka välillä ajattelemmekin hieman eritavoin ukkokullan kanssa, niin Tanskis on kyllä meidän molempien suosikki!

Viime kesän viimeinen kurpitsa

Meillä oli kellarissa vielä yksi  kurpitsa jäljellä. Se on vähän vaivannut mieltäni, koska tiesin, että sille olisi pian tehtävä jotain. Ja ihan viime hetkillä kyllä hain sen pois, sillä siinä oli jo huonoja kohtia kuoressa.

Kun otin huonot pois ja avasin kurpitsan, se oli onneksi vielä ihan kunnossa. Leikkasin palan jääkaappiin, jos sitä vaikka johonkin ruokaan käyttäisi. Ja toisen samanlaisen siivun äitille, joka tykkää pannulla paistetusta kurpitsasta. Pienen palan raastoin hienolla raastimella sämpylätaikinaan ja loput keitin hellalla isossa kattilassa soseeksi. Soseen pakastan, nyt kun taas pakkaseen alkaa mahtua tavaraa.

Meillä nuorin ukkeli syö kurpitsaa raakana ja sai taas tänään oman osansa. Kaksi isompaa ukkelia eivät syö kurpitsaa. Paitsi, etteivät oikeasti huomaa sitä näistä sämpylöistä. Usein olen laittanut myös pannariin ja siinäkin menee ihan täydestä. Ovat vaan ihmetelleet, että ompas aika keltaista pannaria, mutta hyvää :D

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Heräteostoksia; siemeniä ja lankaa

Kävimme lauantaina  miehen kanssa kaupungissa ostoksilla. Käymme todella harvoin, sillä meidän pikku kylästä saa mielestäni lähes kaiken mitä tarvitsee ja jos ei saa voin tilata netistä. Minusta pitää kannattaa oman kylän palveluita tai muuten ne kaikki muuttavat kaupunkiin. Emme todellakaan kuulu niihin, jotka kerran viikossa menenvät ruokaostoksille 50km päähän automarkettiin. Se tuntuu olevan hyvinkin yleistä. Mutta nyt piti käydä hautajaisvaateostoksilla. Oikeastaan kävimme jo toisen kerran, toissa lauantaina ekna kerran. Ensimmäisellä kierroksella mies löysi etsimänsä, hatun ja villakangastakin, mutta minä ahdistuin valtavasti sillä raskaana ollessa on tosi vaikea etsiä sopivia ja järkevän hintaisia juhlavaatteita ja vieläpä oman isän hautajaisiin. Niissä ei haluaisi olla mikään ihan resupekka. Vaikka toisaalta ne vaatteet nyt tässä tilanteessa on ihan toissijaiset mietittävät. Vaateasian kanssa kävi lopulta hyvin, saan kauniin mekon ja villakangastakin lainaksi ystävältä. Minulta puuttuu nahkaiset, juhlavat talvisaappaat ja niitä nyt kävimme etsimässä. En kuitenkaan löytänyt mielsiäni ja meinasi taas ahdistus iskeä. Ja kun tässä tilanteessa jalat on vielä vähän turvoksissa ja kengät pitäisi olla helposti jalkaan laitettavat, koska en oikein taivu laittamaan housuja, sukkia tai kenkiä jalkaan valtavan mahani kanssa (jonka kanssa pitäsi olla vielä koko ensi kuukin, huh!). Löysin kenkäkaupasta kuitenkin mustat Lahtisen huopikkaat. Minusta ne on kauniit, lämpimät, eikä liukkaat ja vielä hyvin helposti jalkaan laitettavat. Varuilta soitin äitille kaupasta ja kysyin, että onko soveliasta laittaa haudalle huopatossut. Äidistä kuulosti ihan fiksulta ja tiedän, että vainaja itse olisi arvostanut tällaisia käytännöllisiä ratkaisuja. Niinpä minulla on nyt ihanat mustat huopikkaat, joille tulee olemaan varmasti käyttöä jatkossakin. Ja muistotilaisuuteen aion tietysti vaihtaa toiset kengät. Ostosreissulta löytyi myös pojille mustat rusetit, mustat sukat ja vanhemmalle paita. Muut vaatteet; mustat housut ja pikkutakit on ennestään.

Mutta Prismasta etsiskelin jotain juttua, jolla saisin nutturan kiinni. Sitä en kuitenkaan löytänyt, mutta eksyimpä sitten siemen hyllylle ja lanka hyllylle kuitenkin. Yllätyin, että myivät jo simeniä! Ostin jotain, mitä en ole aiemmin kasvattanut, sitruunaruohoa ja sareptansinappia, ihan silkkaa uteliaisuuttani. Aina pitää olla jotain uutta. Meiramin siemeniä ostin, koska olen huomannut, että sitä menee aika paljon kun teen kaaliruokia ja hernekeittoa kohtuullisen usein. Joka vuosi hankin myös jotain uusia tomaatteja ja nyt löytyi tummanpunaisia kirsikkatomaatteja Solanum lycopersicum ja sydämenmuitoisia punavihreitä Lycopersicon esculentum. Ostin myös sekoituksen syötävien kukkien siemeniä. Paketissa ei kerrota mitä sisältää. Kuvassa on kukkia joita en tunne (tunnen puutarhakukkia huonosti, luonnonkukkia paremmin). Mutta kuvassa näkyy myös kehäkukkaa ja kurkkuyrttiä. Toivottavasti suurin osa ei olisi niiden simeniä, koska niitä kasvaa villiintyneenä kasvimaallamme muutenkin. Kurkkuyrtti on jo vähän ärsyttäväkin. Saa kitkeä pois vähän sieltä ja täältä.

Muutaman tarjouslanka kerän ostin ihan huvikseni. Katsotaan syntyykö niistä mitään. Tuohon Polku- lankaan minulla on jo ajatus.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Rasvakakku pikkulinnuille

Ostin ennen joulua tarjouksesta munkkirasvaa, ajatuksena tehdä itse talipalloja. Joulun aikoihin kävimme yhden ystävän luona, joka oli ostanut samaa rasvaa ihan samoin ajatuksin. Hän oli tehnyt hienon kakun linnuille jouluksi. Itse sain aikaiseksi vasta eilen illalla. Sulatin rasvaa pikkuhiljaa kattilassa ja kaadoin sitä vähitellen vuokaan ja laitoin sekaan auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä, jotka olivat olleet joulusta asti kupissa, mutta jääneet sitten kuitenkin syömättä. Annoin välillä vähän vuoan hyytyä, koska jos sulan rasvan ja siemenet kippaa kerralla vuokaan, jäävät siemenet kellumaan rasvan pinnnalle.

Hyytynyt kakku.

Hedelmäpussi tuli uusiokäyttöön, kun laitoin kakun siinä roikkumaan pihapuuhun. Muuten närhet ja tikka veisivät koko kakun ennen aikojaan. Yleensä meillä isäntä hoitaa pikkulintujen syötön. Se on vähän niinkuin harrastus hänelle. Minun lempi pihalintuja ovat muuten närhet. Monet tuntuvat niitä inhoavan, mutta minusta ne ovat tavattoman kauniita. Vien välillä leivän kantoja ja ruuan tähteitä niille vähän kauemmas pihalle. Ei muuten kauaa nokka tuhise kun ovat tyhjentäneet ruokapaikan. Harakoita joskus harvoin tulee paikalle, mutta variksia en ole meillä vielä koskaan nähnyt.

torstai 19. tammikuuta 2012

Pesukoneessa huovutetut tossut

Noin kolme vuotta sitten tilasin jostakin nettikaupasta kaksi kerää virolaista hahtuvalankaa, aikomuksenani tehdä villahousuja vauvalle. Mutta jostain syystä langat jäivät käyttämättä. Nyt neuloin muutamat villahousut, joista ehkä myöhemmin lisää. Housut ovat vielä viimeistelyä vaille. Tämä kolmivärinen lanka oli aika ohutta villahousulangaksi, enkä viitsinyt käydä purkamaan haurasta kerää, että olisin neulonut siitä moninkertaisena. Enkä varsinkaan olisi jaksanut käydä satuttamaan raitoja samaan kohtaan alkamaan. Mietin mitä muuta voin tehdä ja päätin kokeilla tossuja. Neuloin kaksi valtavaa, varretonta sukkaa niin, että joka puikolla oli 20 silmukkaa. Pojat ihmettelivät, että tuleeko näistä jättiläisen tai röllin sukat.
Sukista tuli eripariset väreiltään, mutta itseäni se ei häiritse.

Laitoin sukat ensin 40 asteen pesuun muun pyykin sekaan, mutta ne eivät kutistuneet tarpeeksi. Vanuivat kyllä ja olisivat olleet ehkä isännän kokoa, mutta ei se tällaisista kotitossuista innostu. Pesin uudelleen pyyhkeiden kanssa 60 asteessa ja aluksi näytti, että taisi tulla lapsen tossut, mutta kun suoristelin ja muotoilin kuivumaan, niistä tuli juuri itselle sopivat noin kokoa 38. Ihanan lämpimät ja kevyet kotitossut. Vähän liukkaat tosin, mutta niinpä ovat villasukatkin. Ja puuvillasukka sopii alle. Olen diagnosoinut itselleni jonkin asteisen villa-allergian :(

Laatikko pakastetuista punajuurista

Kellarimme ei säilytä punajuuria hyvin, joten keitin ne syksyllä pakkaseen ennen kuin ihan nahistuivat. Osan keitin etikkasäilykkeiksi. En ole koskaan aiemmin kokeillut pakastaa punajuurta, mutta tuntui toimivan ihan hyvin. Tänään tein laatikkoa punajuurista. Ohje suurinpiirtein näin:

400g raastettua keitettyä punajuurta
1 sipuli ja kuivattua purjoa voissa kuullotettuna
puoli purkkia ananasmurskaa
1dl Alpro soija"kermaa"
puoli purkkia Aura Pehmeä- levitettä
1 muna
suolaa, mustapippuria ja muskottipähkinää

Paisto: 1 ja puoli tuntua 150 astetta

Ei tullut niin hyvää kuin aiemmin. En oikein tykännyt tuosta ananaksesta laatikossa. Olen aiemmin käyttänyt raastettua kesäkurpitsaa sen tilalla.



keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kevättä rinnassa

Vaikka nyt onkin vasta tammikuun puoliväli ja juuri ja juuri huomaa päivän hieman pidentyneen, alkaa mieli kuitenkin kääntyä jo kevääseen päin. En voinut vastustaa kiusausta laittaa krassin simeniä kasvamaan. Joka kevät laitan niitä jossain vaiheessa ja kasvatan ne yleensä märän talouspaperin päällä. Minusta on kivempi leikata ne siitä leivän päälle tai salaattiin kuin mullasta. Eilen tuli mieleeni, että mahtaakohan tuosta paperista liueta jotain haitallista pienen pieniin versoihin, mutta toisaalta en nyt ihan hirveästi kaipaa kukkamultaakaan leivän päälle. Krassin simenet löysin luomuna Ekolon nettikaupasta.
Taas eilen löysin sipulilaatikostani yhden itäneen sipulin. Laitoin sen ikkunalle multaan vähän vihertymään. Oli niin kalvakka pimeässä itäneenä. Minulla on ollut reilun viikon ikkunalla avocadon siemen itämässä. Laitoin siihen hammastikut kylkiin, että kestää killumassa vesilasissa. Jostain nettikeskustelusta luin, että näin sen pitäisi muutamassa viikossa itää. Mielenkiinnolla odotan avocadokasvin kasvamista.

Risteilyllä

Viime lauantaina ja sunnuntaina olimme reissussa. Kävimme S-etukorttiristeilyllä Baltic Princessillä. Siitä on vuosia kun olemme olleet kukaan laivalla, emmekä ole ikinä vielä perheenä olleetkaan. Matkassa helppoa oli se, että bussi kuljetti omalta paikkakunnalta satamaan ja takaisin. Laivalla oli kivaa ohjelmaa kaiken ikäisille. Pojista oli mukavaa nähdä laiva, meri ja maisemia, olla pallomeressä ja katsoa lavan lastenohjelmaa. Ja isä kävi illalla kuuntelemassa Anna Abreuta. Me muut olimme jo nukkumassa. Sunnuntaina olisi voinut mennä muutamaksi tunniksi Tallinnaan ja olisi ollut mahdollisuus ilmaiseen bussikyytiin johonkin isoon Prismaan, mutta se ei kyllä oikein innostanut. Emme poistuneet laivasta ollenkaan, pääsimme lasten kanssa niin helpommalla ja minä en kyllä enää mahani kanssa viitsi ihan hirveästi juosta kaupoissa tai kaupungilla. Laivassa oli ohjelmaa päivälläkin ja kunhan vain katselimme ympärille. Lapsille ie loppujen lopuksi tarvitse olla kovin kummoista ohjelmaa, olipahan ainakin erilaista kuin kotona.

Sitä en tiennyt, että tuollaiseen S-etukorttiristeilyyn kuuluu "messut", joissa eri firmat on esillä ja jakaa tavaranäytteitä. Laivaan tullessa sekä aikuiset, että lapset saivat "passit", joihin sai eri firmojen pöydistä leiman ja jokaisesta jotain tavaraa. Passilla ilmeisesti kontrolloidaan, ettei yksi ihminen hae tavaraa enempää kuin yhden kerran. Passin voi myös palauttaa omilla yhteystiedoilla ja niillä oli mahdollisuus voitaa arpajaisissa hienoja palkintoja. Meillä ei kyllä arpaonni ollut suosiollinen. Olipas kivaa tulla tällaisen tuliaismäärän kanssa kotiin ja kun ne eivät edes maksaneet mitään. Tosin vanha sanontahan on, että: "There is no such thing as a free lunch." Eli jokuhan nämä on maksanut. Luultavasti minä itse :D Ja sitten tässä on kyllä paljon sinänsä hyödyllisiä tuotteita, mutta joita en kuitenkaan itse ostaisi. En ostaisi soijaruokakermaa, vaan oikeaa kermaa. En ostaisi Rainbow- tai Dove- shamppoota vaan esim. Urtekramia. En ostaisi nenäliinoja joissa on jotain tuoksukosteuvoidetta. En ostaisi Kulta Katriinaa tai Juhla Mokkaa, vaan reilun kaupan kahvia. Itselle tarpeettomia juttuja annoin tutuille ja koska emme tarvitse esim. kuutta turva liiviä, enkä käytä jotain termosmukia, annoin niitä lähetystyölle arpavoitoiksi.

Vaikka nyt S-ryhmä kovasti jätti myönteisen kuvan itsestään, niin minua tympäisee koko bonussysteemi. Eihän siinä oikeasti mitään ostaessaan tienaa. Minun ymmärrykseni mukaan ilman näitä erilaisia bonusjuttuja itse tuotteet voisivat olla halvempia. Ja kauppojen omat merkit vääristävät kilpailua. Ja tämä kyseinen yhtiö näyttää valtaavan jättiläiskaupoilla ja-asemilla kaikki paikat pienten yrittäjien kustannuksella.

Mutta risteilyllä oli ihan mukavaa, vaihtelua arkeen.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Kirjahankintoja

Ennen joulua tilasin amazon.comista uuden Backyard Homesteading- kirjan. Kirja on niin uusi, että etusivulla lukee copyright 2012, vaikka kyllä se viime vuoden puolella minulle jo saapui. Kirjassa perehdytään omavaraistalouteen ja siinä on omat luvut  mm. vihannesten ja yrttien viljelylle, marjojen ja hedelmien viljelylle, kanojen ja vuohien kasvatukselle, mehiläisten pidolle ja säilönnälle. Monet asiat ovat meillä tietysti vähän eri tavalla kuin Amerikassa, mutta uskon, että kirjasta löytyy myös paljon hyödyllistäkin tietoa. Kirjassa on mm. tosi hienoja kanakoppi kuvia ja rakennusvinkkejä. Mutta meidän ilmastoon ne eivät taida ihan käydä. Ainakaan eläinten talviasunnoiksi. Mehiläisten kasvattaminen minua kovasti kiinnostaisi. Viime keväänä lähellämme olisi ollut harrastelijoille tai aloittelijoille mehiläiskurssi, mutta harmikseni kuulin siitä vasta kun se oli jo pidetty. Tänä keväänä, jos vaan kuulen kursseista ja on mahdollista mennä, menisin mielelläni. Noita omavaraisuuskirjoja näyttää olevan Amerikassa tarjolla monia ja tosi uusia. Olisi kiva, jos sellaisia tulisi myös suomeksi.

Nämä muut kirjat ovat olleet kaikki minulla alunperin lainassa kirjastosta. Puutarha pienellä palstalla on itse ostamani ja kaksi muuta sain mieheltä joululahjaksi. Puutarhakirjat, etenkin nämä hyötytarhakirjat on tosi kivoja ja luen niitä myös talvella. Paljon asoista on ihan tuttua juttua, mutta minusta niitä on kiva lueskella. Jotkut tykkää lukea sisustamisesta, minä tykkään lukea vihanneksista ja kompostoinnista :D Tuo yrttikirja on ihana. Siinä on esitelty laaja valikoima yrttejä, niiden ominaisuuksia ja käyttöä.  Kirjassa on myös ohjeita kasvatukseen, keruuseen, säilömiseen ja käyttöön. Myös ihan ruokaohjeita.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Neulottu mekko

Viime viikolla neuloin Novitan Polku langasta pienen mekon. Ajattelin sen uudelle tulokkaalle, joka oletettavasti on tyttö. Mekosta tuli kuitenkin isohko, joten meinasin antaa sen kummitytölle. Vanhempi poika kuitenkin suuttui, että se on siskon mekko, eikä sitä saa antaa pois :D Kovasti siis siskoa täällä odotellaan. Mekkoon ei ole mitään ohjetta. Tein sen omasta päästä, koska minä en osaa seurata mitään neule- tai virkkausohjeita. En jotenkin osaa niitä lukea, enkä jaksa keskittyä. Enkä myöskään osaa kirjoittaa ohjetta siitä, miten tämän tein.
Ja sepä ei haittaa, vaikka mekosta tuli vähän suuri, koska lapsethan kasvavat :)

tiistai 10. tammikuuta 2012

Paluu arkeen

Joulu on nyt juhlittu ja surusta huolimatta on pakko palata arki rutiineihin. Voisiko olla arkisempaa kuin kaalilaatikko uunissa ja puolukkapuuro hellalla jälkkäriksi. (Tai siis miehen lounaaksi, kun kaalilaatikko on niin etovaa...) Eskarilainen palasi kouluunsa maanantaina ja pikkuveli kerhoonsa tänään. Isukki iltavuorossa, mutta mammukka saa olla "vaan" kotona. Mutta kyllä minä olen niin tyytyväinen, ettei tarvitse ajaa melkein sataa kilometriä päivässä ja kuskailla lapsia eri paikkoihin. Lämmitellä ja raappailla autoa ja ajella liukkaita pikku teitä. Minulla on selkeä kutsumus omaan työhöni, mutta juuri nyt minun paikkani ei olisi siellä. Ei ehkä, vaikken olisikaan jäämässä äitiyslomalle. Enkä oikein tiedä palaanko enää töihin samaan paikkaan. Jotenkin on vahva tunne, etten palaa. Ei ole kyllä aavistuskaan mitä tulevaisuus tuo, mutta tarvitseeko ollakaan. Jos jotain olen oppinut niin sen, että elämää ei voi suunnitella. Enkä jotenkin usko myöskään sellaiseen käsitteeseen kuin elämän hallinta. Tietysti jokaisella on tietty vastuu omasta ja perheensä elämästä. Mutta elämässä tulee yllättäviä tekijöitä, iloisia ja surullisia, positiivisia ja negatiivisia. Eikä ole minun kädessäni niiden hallinta.  

Vähän turhan kaalinen ateria, mutta salaatiksi kaali-porkkanasalaattia. Kastikkeena: n. 1dl maustamatonta luomujugurttia, 1dl majoneesia, 1 rkl sinappia, pienen sitruunan mehu, suolaa, sokeria, mustapippuria ja salaattimaustesekoitusta.
Mutta ostin kotimaista kaalia tarjouksesta ja pitänee syödä ne ennenkuin ihan nahistuvat. Ja omat porkkanat pitää syödä nyt ihan urakalla, koska meidän kellari ei ole kovin hyvä juureskellari ja porkkanat alkavat itää, nahistua tai mädätä. Kellari oli liian lämmin, liian pitkään tänä vuonna. Perunat säilyvät paremmin kuin porkkanat. Mehut, hillot ja etikka säilykkeet kyllä säilyvät hyvin.

Tänään oli postipäivä. Hain kaksi isoa pakettia postista. Olen vähän hyödyntänyt nettialennusmyyntejä. Hobbyhallista tilasin turvaistuimen ja Ekolosta biohajoavia vaippoja puoleenhintaan. Meidän lapset ovat käyttäneet kestovaippoja, mutta olen siitä huolimatta käyttänyt öisin kertakäyttöisiä, mutta biohajoavia vaippoja. En jotenkin löytänyt sopivaa yökestoratkaisua. Katsotaan löytyykö tälle tulevalle. No ompahan ainakin kolmea erikokoa yövaippoja tässä varuilta. Alakerrassa on odottamassa 3 kassillista kestovaippoja, niitä on jotenkin kummasti kertynyt, vaikken ole niitä nyt tälle tulokkaalle kovin ostanutkaan. Edellisen vauvan kanssa opettelimme myös (tai lähinnä kai minä opettelin) vessahätä viestintää. Alle 3 kuukauden ikäisenä pojalla meni monia päiviä, ettei yhtä ainoaa vaippaa kastunut, vaan pissatin häntä vessan lavuaariin. Pissatus loppui lähinnä siihen, että itse uuvuin. En niinkään siihen pissatukseen vaan kyseessä oli kai enemmänkin synnytyksen jäkeinen masennus. Nyt voisin ajatella kokeilevani vessahätäviestintää ja jonkinlaista vaipattomuutta, mutta mistään en ota paineita, sillä vauva tarvitsee ensisijaisesti selväjärkisen äidin. Jos vaan jotenkin voisin varjella itseäni masentumasta. Vaikka toisaalta kyllä ymmärrän, että hormonitoiminta ja joku aivokemia vaikuttaa, enkä pysty välttämättä niihin vaikuttamaan. Mutta jos onnistuisin karsimaan turhat paineet pois ja olemaan väsyttämättä itseäni. Kestovaipoista en silti kyllä luovu. En halua mitään haisevia ja ihottumaa aiheuttavia kertakäyttövaippoja meille pyörimään. Ja minusta se on ollut parasta kestovaipoissa, että pojat oppivat 1v ja 10kk:n ja 1v 9kk:n ikäisinä kuiviksi. Nuorempi jätti samalla kertaa sekä päivä, että yövaipan pois. Jossain vauvalehdessä joskus väitettiin, ettei alle kaksi vuotiaalla olisi valmiuksia tunnistaa vessahätäänsä, mutta minusta ihan täyttä puppua. Tai sitten meillä on ollut kaksi vessaneroa :D
Ohhoh, tulipas samaan postaukseen nyt aika monenlaista juttua... Mutta juu, arkea. Ihanaa, turvallista arkea!

tiistai 3. tammikuuta 2012

Elämän tummia sävyjä

Vaikka joka päivä tarkistan monesko päivä on ja mikä viikonpäivä, en jotenkin tiedä sitä kuitenkaan. Tänään unohdin mennä neuvolaan. Olo on ollut monta päivää kuin olisi jäänyt junan alle. Kauhea flunssa, räkätauti, kaikki lihakset ihan voimattomia, päivisin vaan nukuttaa ja aamuyöllä herään, joko vain valvomaan tai siihen, että johonkin koskee. Pojat ovat myös olleet flunssassa ja kuumeisia ja pyörineet ja kuljeskelleet öisin. Jotenkin itselleni on niin tyypillistä, että sairastun stressistä, surusta, lomasta, kaikista elämän mullistuksista. Tänään kävin lääkärissä kun korvaan koskee. Johtuu vaan kurkkukivusta tai nenän tukkoisuudesta johtuvasta paineesta. Mutta tulipahan tarkastettua. On jotenkin tosi hämärää ja epäselvää, sekavaa kaikki.

Nuorempi pojista kysyy joka päivä, missä pappa on. Onko sairaalassa? Pääseekö kotiin? Onko pappa vielä siellä kellarissa (tarkoittaa ruumishuonetta)? Nuoremmalla on ikävä pappaa. Vanhempi ei kysy oikeastaan mitään. Ei puhu koko asiasta. Paitsi eilen. Kysyi: "Eihän minua ikinä laiteta siihen pimeään koteloon?" Tarkoitti arkkua. Vastaa siinä sitten rehellisesti. Kun itseäkin pelottaa. Eikä itsekään tiedä. Ja itkettää.

Jos vaan äkkiä paranisi tästä flunssasta. Jos sitten edes kulkisi ajatus. Edes vähän. Jos sitten jaksasi vaikka itkeä.

lapsi ja kuolema
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...