tiistai 29. marraskuuta 2011

Lehdestä luettua

Tämän päivän lehdessä ihan vierekkäin oli kolme uutista koskien ruokaa: koululaisen ruuassa oli pala jyrsijän päätä, kalan pyyntiaikaa ei tarvitse enää ilmoittaa, koska EU ei sitä vaadi ja valmisruuissa saa käyttää salmonellalihaa. Alkaa tuntua aina vain järkevämmältä kasvattaa ja tehdä ruoka itse. Ja ainakin selvittää aika tarkkaan, mistä oma ruoka tulee. Katsoin sunnuntaina Subilta Jamie Oliverin Ruokavallankumousta ja näyttää siltä, että Suomessa ollaan kohta hyvin lähellä amerikkalaista moskaruokakulttuuria. Ainakin näiden tämänkin päiväisten uutisotsikoiden perusteella.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Siivousjoulukalenteri

Joskus vuosia sitten olen ostanut kirppikseltä tällaisen kankaisen joulukalenterin, mutten ole ainakaan pariin vuoteen käyttänyt mitenkään. Nyt laitoin joka lokeroon pienen lappusen, jossa on jokin pieni siivouskohde, jonka ehtii kiireisenkin päivän iltana varmasti tehdä. Yhdessä lapussa lukee esim. naulakko ja toisessa lääkekaappi. Yhden komeron olen jakanut kolmelle eri päivälle. Sekoitin laput, enkä tiedä mitä mistäkin  lokerosta tulee. Katsotaan onko tämä oikeasti hyvä idea.


sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Simppeli sienisalaatti

Suolasin rouskuja useamman kilon ja niitä on nyt parasta alkaa syömään, jos aioin saada syödyksi ne ennen ensi syksyä. Laitoin sienet ensin pariksi tunniksi kylmään veteen likoamaan. Suolasieni purkkiin tein vähän uutta suola vettä. Pari tällaista lasipurkkia on jääkaapissa ja kellarissa on pari sankoa suolasieniä. En ole käynyt sankoja kurkkaamassa, joten toivon vaan, että ovat säilyneet.
Ja sitten vaan hienonsin sieniä vähän ja silppusin joukkoon raakaa sipulia. Voiko ruoka enää yksinkertaisempaa olla? Ja niin hyvää lämpimän ruuan kanssa tai ruisleivän päällä.

Leivänkannikoiden uusi elämä

Vaikka kuinka yrittää, ruuan tähteitä näyttää aina jäävän. Leivän kannat ei oikein maistu tai loppuleipä vähän kuivahtaa. Kuivuminenhan ei ole mitään pilaantumista, joten pilaantuneita leivät ei vielä ole. Kesällä leivänkannat meni hyvällä omalla tunnolla possulle tai viiriäisillekin ne maistuivat. Ja usein talvella leivät päätyvät pikkulinnuille ja lempilinnuilleni, närheille. (Oikeasti, närhi on minusta niin kaunis!) Vaaleasta leivästä olen aiemminkin kuivaillut korppujauhoa, kun minusta kaupan korppujauho on jotenkin "vanhan makuista" usein. Mutta eipä sitä korppujauhoakaan tietysti huushollissa ihan rajattomasti kulu. Enemmän minua on harmittanut ruisleivän hukkaan joutuminen. Meillä kun ei syödä mitään ruispaloja vaan ihan oikeaa ruisleipää, joka kaupassa tai myyjäisissä maksaa vähintäänkin sen 5 euroa/leipä. Pitäisi alkaa tehdä itse useammin. Ja sen hukkaan joutuminen harmittaa vielä enemmän. Älä ruoki hukkaa-kampanjan ruokaohjeissa oli leipäpuuron ohje. Täytyy myöntää, että kun luin sen, olin todella ennakkoluuloinen. Ihan turhaan. Puurosta tuli tosi hyvää mielestäni. Ainoastaan se vähän häiritsee, että sokeria siinä on aika rutkasti. Voisi ensi kerralla kokeilla maistuuko vähemmälllä sokerilla.
Leipäpuuro:
4 annosta
1l vettä
300g kuivuneita leivän palasia
4dl puolukoita (tai 2dl puolukkasurvosta)
2dl sokeria (tai enemmän maun mukaan)
(ripaus suolaa)

Keitä leivänpalat hiljalleen pehmeiksi. Sekoita välillä. Lisää puolukat. Anna kiehahtaa. Sekoita sauvasekoittimella, jos ei tarpeeksi tasaista. Lisää sokeri ja tarkista suola. (Itse en lisännyt suolaa.)

Valmis puuro. Nam!


Tämä kuva ei suostunut kääntymään oikeinpäin. Vaalean leivän kuivatuista paloista sain hienoa korppujauhoa tällä masiinalla. Olin ostanut sen kesällä Lidlistä kahdellakympillä ja unohtanut kaapin perille. Tässä tuli oikeasti tarpeeseen. Kuivia leipiä ei muuten saa hienoksi.

Ja valmis korppujauho!

lauantai 26. marraskuuta 2011

Tuubihuiveja

Tein itselleni Novitan Puro-langasta tuubikaulahuivin. Huiviin meni 4 kerää lankaa. Siitä tuli paksu ja lämmin ja sen voi vetää pään yli hupuksi. Tein sen pyöröpuikoilla valmiiksi pötköksi ja silmukoita loin ehkä noin 140.
Nyt olen tekemässä vastaavaa huivia, mutta Novitan Polku- langasta. Tästä tulee paljon kevyempi ja ohkaisempi kuin Purohuivista. Ei ehkä toimi niin huppuna, menee tuuli läpi. Vähän syksyisempi kun taas edellinen on selvästi talvihuivi. Polusta tehty huivi saattaa päätyä jonkun joulupakettiin. Ehkä...

Kirppislöytöjä

Viime viikon sunnuntaina aamulla sanoin miehelle, että voi kun löytäisi pannun, jolla voisi keittää teetä/vettä aina silloin kun on puuhellassa tuli. Löysin pannun ihan parin tunnin päästä sattumalta! Olimme poikien kanssa seurakunnan lasten juhlassa, jossa oli myös kirppispöytä juhlan päätteeksi ja siellähän se pannu nökötti odottamassa. Samalla pöydällä oli myös tuo ruisleivän teossa tarvittava hierin, jolla sekoitetaan taikinaa. Hierin on aika pieni, mutta auttaanee asiassaan ainakin aluksi ja onpahan mallina, jos se isäntä innostuisi sellaisen veistelemään. Joskus toiveet toteutuu nopeammin kuin uskookaan :) Nyt kun vielä löytyisi iso tv-taso, sitä tässä on toivottu putkahtavaksi jostakin jo monta viikkoa. Saisi sen tv:n paikalleen tuolta eteisen lattialta. Joskus nämä asiat jää vähän roikkumaan...

Eilen kävin vakio kirpparillani ja löysin sieltä pari romaania ja tämän ompelukirjan. Olen keräillyt kaikenlaisia tee-se-itse-oppaita aiheesta jos toisesta. Samoin keräilen kasvi- yrtti- ja puutarhakirjoja. Harvoin ihan oikeilla hinnoilla tai uusina. Kirppiksiltä ja kirjaston poistomyynnistä lähinnä.
Viime aikoina on tullut vähemmän ommeltua ajan puutteen vuoksi, mutta joskus iskee innostus. Enemmän tuunaan tai korjaan kuin teen kaavoista uutta. En oikein osaa noudattaa kaavoja ja ohjeita. Tämä kirja opastaa siinä. Kirjan lopussa on kivoja lukuja: Tekstiilien uudelleen käyttö ja Ajansäästö ompelutyössä. Hyviä ohjeita mm.: "Aikuisten vaatteista saa helposti lasten vaatteita." "Yhdistämällä kaksi vanhaa vaatetta voit saada yhden käyttökelpoisen asun." "Säästät huomattavasti aikaa, jos ompelet vaikka kolme puseroa sarjatyönä." Kirja on vuodelta 1979.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Näpertelyä

Meidän kylällä on aktiivinen kyläseura, jolla on perinteenä järjestää jouluaskarteluilta. Eilen olin poikien kanssa askartelemassa. Siellä olisi voinut opetella neulomaan jotakin trendihuivia jostakin uutuus langasta. Lanka oli avattuna verkkoa. Minulle ihan uusi juttu... En tullut siihen perehtyneeksi, kun pojat tuskin olisivat tuskin antaneet siihen mahdollisuutta. Sen sijaan teimme helmikorut. Ihastuin kovasti tuohon helmitekniikkaan, jossa helmet on kuin rypäleinä yhdessä. Tein vähän vähempi solmuja omaani kuin mallissa oli. Lisäksi valoin kynttilöitä emalimukeihin. Ehkä otan niistä kuvia myöhemmin. Tuo keskimmäinen kaulakoru on meidän kolmevuotiaan tekemä. Hyvin jaksoi näpertää, vaikka helmet välillä pyörivätkin pitkin lattioita :)

Alakerrassa käydessä huomasin, että sipulilaatikossa itää. Onneksi vaan yksi sipuli, eikä kaikki. Toin sen vesilasiin vihertymään ja kasvamaan versoa salaattiin tai leivänpäälle.
Voin haaveilla keväästä sitä syödessäni :)
Ja kun olen niin nuuka, eipähän mene tämäkään sipuli hukkaan :D

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Viljatuotteita läheltä

Meillä syödään tosi usein mannapuuroa. Se on tosi pikaruokaa, josta kaikki meillä tykkää. Löysin jokin aika sitten tällaisen lähituotteen: speltmannaruurimot ja niistä tulee todella hyvää mannapuuroa. Lapsuudessani meillä syötiin tosi paljon maitoruokia, koska vanhemmillani oli maitotila. Ehkä tämä viehtymys maitopuuroihin ja velleihin tulee sieltä. Ja aina kun kaupassa on tarjousmaitoa (useimmiten luomumaito on laputettu oranssilla), meillä syödään velliä, puuroa, pannaria tai lettuja. Ja tarjouspiimästä tehdään tietysti savolaista ohrarieskaa ja siihen käytetään tätä toista lähituotetta: Rapion rieskaryynejä. Nämä on oikeasti meillä ihan lähiruokaa ja toinen tulee ihan lähes omalta kylältä. Mutta enpäs kerro kumpi ;)
Kerran muuten kokeilin laittaa mannapuuron jämät rieskataikinaan ja tulipas muuten hyvää ja pehmeän makuista rieskaa.

Maa-artisokkaa ja lehtikaalia vielä löytyi

Eilen sain aikaiseksi piipahtaa vielä kasvimaalla. Keräsin viimeiset lehtikaalit pois ja pienen sankollisen maa-artisokkaa. Artisokkaa vielä jäi, kun kulutus on aika pientä, koska vain minä sitä syön. Ukoille ei maistu, valitettavasti. Vartti kuvan ottamisen jälkeen alkoi sataa lunta :)
Lehtikaalin pienensin silpuksi ja lisäsin siihen persiljaa ja oreganoa (joita myös kasvoi vielä) sekä (kaupan) paprikaa. Tuli mielestäni hyvää salaattia. (ukot eivät suostuneet maistamaan) Osan maa-artisokista käytin sosekeittoon. Olen pitänyt maa-artisokan makua aika tympeänä, mutta siihenkin tottuu ja alkaa pitää. Laitoin sosekeittoon myös kurpitsaa, porkkanaa, palsternakkaa ja puolikkaan paprikan. Mausteeksi suolaa ja pippuria sekä lisäksi vielä 2dl kuohukermaa. Sitten kaikki sauvasekoittimella hienoksi. Ja tuli niiiin hyvää ja pehmeää. Mielestäni paprika sopi maa-artisokan kanssa tosi hyvin. Aiemmin kokeilemani sipuli tai persilja taas eivät minusta sopinee maa-artisokan makuun.


Green hubbard Chigago warted- kurpitsa


Ulkomaan ihmeitä tämänkin kurpitsan siemenet. Kurpitsat aika pieniä, hunajamelonin kokoisia. Ei kovin paljon syömistä, mutta hyvä ja makea. Ja loppujen lopuksi ihan kivan kokoisia sillä tämän saa käytettyä kokonaan sama tien. Ei mene hukkaan, niinkuin tooosi isoille voi joskus käydä. Kuopus söi tätä ihan raakana, niinkuin usein muitakin kurpitsoita. Luulee meloniksi :D Tein tästä pannaria ja lisäsin sosekeittoon ja lihapaistiin. Olen miettinyt simenten paahtamista, mutta jäi tälläkin kertaa...

Aamuruskoja


Käyn töissä siten, että aamuisin ajan kohti auringon nousua ja illalla palaan kohti auringon laskua. Ja siten tulen usein huomanneeksi kauniit aamu- ja iltaruskot. Nyt on ollut jotenkin tosi harmaa ja apea olotila, mutta viime viikolla yhtenä aamuna oli sellainen valoshow taivaalla, että harmaus karisi töihin mennessä. Ylempi kuva on kotipihasta. Kuopus huomasi taivaan ensin ja tuumasi: "Äiti, wau, liikkuvia värejä!" Harmi, ettei ollut enää kyydissä kun taivas oli punaisen, pinkin, oranssi jo lähellä työpaikkaani.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Soodaa

Paikallisessa halpakaupassa oli ruokasooda paljoustarjouksessa. En juuri käytä sitä mihinkään ruokaan, mutta sitä tarvitaan silti aina. Nimittäin puhdistamiseen.

Mikron saa puhtaaksi ja raikkaaksi kun laittaa kuppiin soodaa ja vettä ja laittaa ne mikroon lämpenemään pariksi kolmeksi minuutiksi. Pinttynytkin mikro lähtee puhtaaksi ihan kevyesti pyyhkimällä sen jälkeen.

Kerran huomasin vahingossa, että olin laittanut mikroon soodaveden teen tummentamassa kupissa ja tummentumat olivat samalla alkaneet irrota kupista. Sen jälkeen olen puhdistanut teekupit myös kuumentamalla ne mikrossa soodaveden kanssa. (Tosin nyt kun on se astianpesukone, tämä asia ei ole enää niin ajankohtainen)

Jääkaapista saa pahat hajut pois, jos laittaa sinne soodavesi astian joksikin aikaa.

Huonosti vetävän viemärin saa auki, kun kaataa sinne ensi soodaa ja päälle etikkaa. Aineet alkavat kuplia ja sihistä kovasti. Jonkin ajan päästä voi huuhdella aineet pois kuumalla vedellä. Viemärin pahahaju poistuu samalla.

Soodavinkkejä on varmasti paljon lisääkin, mutta näitä olen tullut itse käyttäneeksi.

Pakurikääpä

Isäntä toi viime viikolla metsästä tuliaisena pakurikäävän. Reilun vuoden aikana olemme muutaman käävän löytäneet. Tässä linkki, jossa on enemmän kyseisestä käävästä: pakurikääpä
En ole ihan säännöllisesti kääpää käyttänyt ja nyt kun olen raskaana en ole teetä keitellyt kun en ole mistään varmaa tietoa löytänyt, että voiko käyttää vai ei. Parempi varman päälle. Syöpäsairaalle isälle äiti keittää kääpä teetä ilmeisesti päivittäin. Hänellä on aina jääkaapissa kylmää kääpäteetä pullollinen. Ehkä tämäkin kääpä menee papalle.
Evira muuten kielsi pakurin elintarvike käytön tämän vuoden alussa, mutta lievensi kieltoa syyskuussa niin, että pakuri on sallittu ravintolisissä. Lisätietoa siitä: Evira

Myöhempi lisäys: tällainen linkki

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Arkiruokaa

Tänään siänpäivän kunniaksi kävimme syömässä lähetyslounaan seurakuntatalolla. Se on jo monien vuosien perinne ja myös vanhempani ja veljeni perheineen olivat siellä. Siellä oli tarjolla perinteisiä suomalaisia pitoruokia seisovasta pöydästä. Oli todella maukasta ja tehty aidoista lähellä tuotetuista raaka-aineista.

Mutta vaikka kuinka olisi syönyt hyvän lounaan jotain piti kuitenkin tehdä päivälliseksi ja ensi viikoksi.
Vielä löytyy oman kasvimaan tuotteita salaattiin:
punakaalia sekä raastettua porkkanaa, punajuurta ja omenaa.

Ensi viikoksi lasagnea. (menossa vasta uuniin tässä kuvassa) Sillä päästään ainakin tiistaihin.
Päivälliseksi pakkasesta sulattelin verilettuja, kantarelleja ja papuja. Isännälle verilettuja, esikoiselle kantarelleja ja verilettuja, kuopukselle kantarelleja ja papuja. Itse söin viimeisen hernekeiton, jota söimme torstaista asti. Se oli valmistettu viime viikolla paistetusta sianlihasta, herneistä ja porkkanasta. 
 Huomisiksi eväiksi töihin keräilin viimeiset veriletut, kantarellit, pavut ja punakaalisalaattia.
Yritän heittää mahdollisimman vähän ruokaa pois. Kyllä joskus tympäisee syödä samaa ruokaa monta päivää, mutta helpottaa ihan tosi paljon arkea, kun ei joka ilta töiden jälkeen tarvitse tehdä ruokaa alusta loppuun.
Nyt kun ilmat on viilenneet, olen tehnyt ruokia paljon puuhellalla ja leivin uunissa. Miksi käyttää sähköä, kun esim. perunat kiehuvat kypsiksi ihan muutamalla puulla.

Rocky road

Viimeisimmässä Koton jaksossa ja pari viikkoa sitten Arvostele mun illallinen Suomessa jaksossa tehtiin jälkiruokaa nimeltä Rocky road. Kun netistä haeskelin ohjetta huomasin, että se on tainnut olla joku "trendi juttu" jo vuosi, pari sitten. No minä en ole kovin trendeistä perillä ja tulen vähän jälkijunassa... Päätin nyt sitten isän päivän kunniaksi tehdä tätä.

 
Ensin vuokaan suolapähkinäsekoitusta, rusinoita ja vaahtokarkkeja.


Sulatin vesihauteessa Fazerin sinistä pari levyä ja jääkaapista löytyi pari tummemman levyn jämää.

Sula suklaa pähkinöiden, rusinoiden ja karkkien päälle ja koko vuoka jäähtymään kylmään.

Ja tässä paloiteltu herkku. Ja täytyy sanoa, että eipähän tarvitse toista kertaa tässä talossa tehdä. Perheen ukkeleille oli liian imelää ja tuhtia tavaraa. Itse söisin, mutta kun närästää ihan vietävästi jo muutenkin ja suklaa vaan pahentaa sitä moninkertaisesti. En ole kyllä koskaan ollut mikään suklaan himosyöjä (onneksi). Ehkä minä vien tämän huomenna töihin. Ei ehkä kovin terveellistä kahvipöytä naposteltavaa, mutta parempi, että tämä jakautuu useammalle kuin, että syön kaiken itse kun nuukuuksissani en henno heittää roskiin :D

torstai 10. marraskuuta 2011

Kukoistusta

Minulla on samassa ruukussa useampi joulukaktus. Jonakin vuonna sain pari pientä joulukakaksi ja ostin pari alennuksesta parilla eurolla ja kaikkein vaalein on pistokas työpaikalta. Yksinään olivat tosi orvon näköisiä, mutta yhdessä paljon näyttävämpiä. Näissä on ollut nuppuja jo yli kuukauden ja pidin ruukkua "kylmässä" eteisessä tosi pitkään. Nyt noin reilun viikon sisällä olo on saanut kaktukset kukkimaan tosi hienosti. Ei tämä nyt ihan jouluun osunut, tämä kukinta, mutta haitanneeko tuo mitään.

Keväällä laitoin simenestä kasvamaan steviaa. Vain kaksi tainta jäi eloon ja kasvamaan kasvihuoneeseen. Toin kasvin sitten samaiseen eteiseen kuin kaktuksenkin ja leikkasin lehdet talteen kuivattavaksi. Kasvi jäi vähän niinkuin unholaan, kun huomasin, että sehän versoo uutta kasvustoa. Toin sen keittiön ikkunalle. Versot ovat tosi vaaleat ja hintelät ja vähän epäilen jaksaako enää lähteä kunnolla uuteen kasvuuun. Tarvitsisi varmaankin jonkin kasvulampun.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kuivakäymälä

"Anteeksi, missä se teidän vessa olikaan. Tämä taisi olla siivouskomero." Sanoi kerran yksi vieraamme hämmentyneenä.

Meillä siis tulee taloon vesi ja meillä on sisävessa, mutta meillä ei ole posliinipyttyä, johon tulisi vettä. Pönttömme on tuo sininen laatikko. Siinä on aukeava kansi ja reikä kannen alla niinkuin ulkohuussissa. Pönttö erotteleen pissan menemään ulkona olevaan säiliöön ja kiinteä tavara tipahtaa pönttöön joka pitää tyhjentää noin parin viikon välein lämpökompostoriin (rakennettu isosta pakastimesta). Vessa on talomme entisen asukkaan rakentama. Olemme nyt seitsemisen vuotta asuneet talossa ja olleet kuivakäymälän käyttäjiä, eikä valittamista ole ollut. Ja vältymme uusimasta jätevesi järjestelmäämme ainakin toistaiseksi. (En kyllä nyt ole ihan perillä, että mitä eduskunta siitä loppuviimeksi on sanonut. Jotain sähläystähän siinä jätevesijutussa oli.) Jotkut tuttavamme ovat ilmoittaneet, etteivät aio koskaan käydä meillä vessassa, mutta minua kommentti lähinnä huvittaa. Voivat ihan rauhassa pidättää ja viedä tuotoksensa omaan kotiinsa :D Eipähän meidän säiliöt täyty.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Löytöjä ja lahjoja

Kummitädiltä sain lahjaksi tosi ihanan vanhan kahvimyllyn, jonka hän on saanut aikoinaan omalta kummitädiltään. Täytyy varmaankin sitten aikanaan antaa tämä omalle kummitytölle :)

Jokin aika sitten leipää leipoessa tajusin, että leipälapiostamme puuttuu 1/3. Naapurikunnan työttömien kirppikseltä tällaisen uuden sitten sattumalta löysin. Siellä myydään myös uusia käsityönä tehtyjä tavaroita.

Eilen ihan paikalliselta kirppikseltä ostin vaunut 15€:lla. Katselin niitä jo pari viikkoa sitten, mutta kun ne vielä olivat myynnissä päätin ostaa ne. Esikoiselle ostin aikoinaan vaunut 20€:lla ja myös toinen poikamme niitä käytti. Ne sai muutettua myös rattaiksi ja ne hajosivat ihan totaalisesti toissa kesänä. Me ei olla kovin ihmeellisiä hankintoja koskaan tehty vauvoille. Kaikki melkein on ollut käytettyä ja kierrätettyä joko kirppiksiltä tai tutuilta. Kesällä ostimme uudelle tulokkaalle vanhan kehdon. Se on ehkä kaikkein kallein ostoksemme lapsille ikinä, jos ei jotain turvaistuimia lasketa (ne on minusta olleet niin tärkeät, että ostimme uutena). Kehto maksoi melkein kymmenkertaisesti verrattuna näihin vaunuihin. Mutta se on niin hieno kaikessa karuudessaan, että se oli pakko ostaa. Asumme niin korvessa, emmekä liiku vaunujen kanssa missään ihmisten ilmoilla, että on ihan sama miltä ne näyttävät, kunhan ovat puhtaat ja kulkevat . Lähinnä ovat pihalla nukuttamista varten.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Ruokaa ensi viikoksi

Viikonloppuisin on aina tehtävä ruokaa ajatellen, että se riittää myös seuraavan viikon alkupäiviksi. Keskiviikkona tai torstaina sitten taas isompi satsi jotain. Tai sitten loppuviikko kaivellaan pakastinta tai sorrutaan eineksiin. Illat alkavat olla niin kamalan lyhyen tuntuisia, kun on pimeääkin. Tulee olo ettei ehdi tehdä mitään.

Eilen hain kasvimaalta ruusukaalit, joita kasvatin ensimmmäistä kertaa. Eivät olisi ehtineet kasvaa lainkaan, jos syksy olisi ollut kylmempi. Myös parsakaalin sivuversokukintoja löytyi ja yksi minikokoinen kaalinpää. Nuorempi poika rakastaa parsakaalia. Ruusukaali ei maistunut.

Pikku keräkaalista tuli hyvää salaattia porkkanaraasteen ja mandariinin kanssa. Ja se on niin hyvää raejuuston kanssa.

Ulkomaan tuliaisina tuoduista siemenistä sain kasvatettua yhden ainoan Flat White Boer- kurpitsan ja sekin oli aika vaatimaton. Mutta ihan herkullinen ja etenkin herkullisen värinen. Siitä tuli kurpitsapannaria ja -piirakkaa. Kaikki ukot söivät pannaria hyvällä ruokahalulla vaikka eivät kuulemma tykkää kurpitsasta. Sainpas huijattua syömään ;) Tunnustin kyllä kun olivat syöneet ja kaikki ottivat vielä lisää sen jälkeenkin. Ehkä sittenkin saamma tuhottua kaikki kurpitsat :) Tein piirakkaan enemmänkin sosetta ja siinä oli mukana myös toista keltaista kurpitsaa. Pakastin soseesta lopun.
Pikkuapulainen. Näyttää hurjalta tuo vasenkätisen 3-vuotiaan veitsityöskentely. Ilman vammoja selvisi :)

Ihan tavallinen pannari taikina: puoli litraa maitoa, 3 munaa, 2 ja puoli desiä jauhoja, puoli teelusikallista suolaa, desi öljyä ja epämääräinen määrä kurpitsa raastetta.

Kurpitsapiirakan ohje oli 4H-järjestön Pilke lehdestä. Kirjoitan sen tänne myöhemmin, jos muistan. Olen tehnyt aiemminkin melkein samalla ohjeella, joka oli jostain muualta.

Pojilla pannaria. Mammukalla punajuurilaatikkoa. Keitin eilen kaikki loput punajuuret kellarista, kun alkoivat nahistua. Noin yksi kolmas osa meni laatikkoon. Tässä laatikossakin on kurpitsaraastetta :D

Vanhempi poika pyysi, että leipoisin sämpylöitä. Teinkin peltileipää. Jauhojen lisäksi seassa on auringonkukan ja pellavan siemeniä. Ja kas kummaa KURPITSAN siemeniä :D Ne oli kyllä kaupasta. Pannarin ja leivän leipomiseen oli kyllä syynä myös se, että olin ostanut puoleen hintaan luomumaitoa, joka piti käyttää äkkiä pois.

Ensi viikoksi paistettua lihaa. Vaihdoimme suolassa oleville kinkuille uuden suolaveden, kun viimeviikolla laitettu oli mielestämme jo niin verisen näköistä. Yhden lihapalan otin kokeeksi ja paistoin leivin uunissa. Aika suolaista oli pinnasta kun äsken maistoin, täytyy liotellan ensi kerralla suolaa pois.

Suolavedessä oli myös kieli, jonka keitin tänään. Keitin varmaankin kolme tuntia, vaikka siankielelle taitaisi vähempikin riittää. Hyvin kypsää ja mureaa on.
Keitin vedessä oli myös porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, valkosipulia ja (ei voi olla totta!) kurpitsaa. Mausteena valkopippuria ja timjamia ja aika varovasti suolaa kun kieli oli jo suolavessä viikon uinut. Nyljin kielestä nahkan heti keittämisen jälkeen. Keittäessä pidin syvää posliinilautasta painona kielen päällä, kun jostain luin, että kilen pitää pysyä keittämisen ajan pinnan alla. En tiedä miksi. Ohjeissa myös käskettiin kuoria syntyvä vaahto pois, mutta tästä suolatusta kielestä ei muodostunut yhtään vaahtoa.
Hyvältä maistui vaikka vähän ennakkoluuloja oli, en nimittäin ole aiemmin kieltä tehnyt tai edes muista syöneeni.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Kinkun suolaaminen

Lauantaina pakastimme kesäsikamme. Ihan kaikki ei pakkaseen mahtunut, joten isäntä kävi ostamassa ison saavin ja parinkymmenen kilon säkin merisuolaa. Keitimme Teuva-keittimellä suolavettä, jolla säilömme molemmat kinkut ja muutaman muun isomman lihapalan esim. etupotkat. Äiti ja isä neuvoivat suolaamisessa ja kertoivat vanhan kansan neuvoja. Heidän lapsuudessaan ei välttämättä ollut käytössä kunnon vaakoja joten suolaa oli sitten tarpeeksi kun raaka peruna kellui suolaveden pinnalla. Löysin myös maku.fi- sivuilta tällaisia ohjeita:

Peittosuolaus
Peittosuolauksella tarkoitetaan suolausta pelkkästään suolavedessä liottamalla. 10 litraan vettä sekoitetaan 700 - 800 grammaa suolaa, jolloin vedestä tulee seitsemästä kahdeksaan prosenttista. Kinkku saa liota kokonaan veteen peittyneenä viidestä kuuteen vuorokautta. Peittosuolauksessa kinkusta tulee helposti suolainen vain pinnalta. Tasaista suolaantumista voi edistää ruiskuttamalla suolavettä ainakin nivelkohtiin.

Tönkkösuolaus
Tönkkösuolauksen kannattajat laittavat joulukinkun suolaantumaan jo noin kaksi kuukatta ennen joulua, sillä 10-kiloisen lihakimpaleen läpäiseminen vie aikansa. Suola tunkeutuu noin 2,5 senttimetriä viikossa. Menetelmässä kinkkua liotetaan kaksi kuukautta vedessä, jossa on 1,8 kiloa karkeaa suolaa 10 litrassa vettä. Kinkun on tarkoitus peittyä kokonaan suolaveteen. Lämpötilan on oltava lähellä nollaa astetta tai jopa hieman alle. Suolaisuutta voi lopuksi loiventaa liottamalla kinkkua pelkässä vedessä viikon verran. Vettä tulee välillä vaihtaa.

Meidän lihat on siis tönkkösuolattua. Vesi on nyt vajaan viikon jälkeen aika punaista ja ajattelimme lauantaina keittää uuden raikkaan suolaveden. Vähän jännittää lihojen säilyminen, kun ei tästä asiasta ole itsellä mitään kokemusta. Saavi on meidän ulkosaunassa, koska siellä on yhtä kylmä kuin ulkona (jossa on minusta nyt vähän turhan lämmin, tänään jo aamulla oli +10) ja me emme käytä saunaa kuin kesällä.

Juuri paloitellut kinkut. Suolan ripottelua pintaan ja saavi kylmään.

Suolaveden keittäminen padalla. Kuumaa suolavettä ei saa kaataa lihojen päälle. Annoimme veden jäähtyä yön yli ennen kuin kaadoimme sen saaviin.

Kantta vaille valmista. Viikon päästä suolaveden vaihto. Saavia pitää seurata. Lihat eivät saa nousta pintaan vaan veden pitää peittää lihat koko ajan. Vettä pitää vaihtaa välillä, että pysyy kirkkaana ja raikkaana.


Myöhempi lisäys noin vuoden kuluttua:
Tätä postausta on katsottu tosi monta kertaa ja ajattelinpa vaan kertoa, että lihat säilyivät erinomaisina siihen saakka kun pääsiäisenä paistoimme viimeisen ison lihapalan. Kun lihan ottaa suolavedestä pois, sitä kannattaa liottaa jonkin aikaa raikkaassa suolattomassa vedessä. Kalenteri merkinnöistä tarkistin, että joulukinkkua liotimme viikon viileässä puhtaassa vedessä. Ja ihan älyttömän hyvä kinkku saatiin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...