maanantai 2. tammikuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023

Kuka, missä ja miksi?

Monen vuoden tauon jälkeen aion kokeilla taas tämän blogin kirjoittamista. Olen jakanut omavaraisuus-, keittiö- ja luontoaiheisia juttuja Instagramissa, mutta blogi jäi muutamastakin syystä tauolle. Yksi syy oli se, ettei minulla ollut moneen vuoteen kotona tietokonetta ja blogin kirjoittaminen kännykällä on tosi hankalaa. Ja elämässä on tapahtunut paljon muutoksia sekä hyvässä että huonossa. Oli avioeroa, loppuun palamista, sairastelua ja sen sellaista, mutta myös hyviä asioita kuten uusia tehtäviä ja opiskeluja. Kaikkein ihaninta on, että nyt asiat ovat taas mallillaan ja uusperheeseemme on tullut viime kesänä uusi pieni vauva. 

Se, mikä elämässä on ennallaan, on talo ja piha. Eikä pihaviljely ole missään vaiheessa kokonaan loppunut, vaikka aika pientä se parina vuotena oli. Mitään kaneja ja kanoja isompia eläimiä ei ole ollut enää moneen vuoteen eikä mehiläisiinkään aika riittänyt. Koitamme pitää tällä hetkellä kaiken tässä omalla tontilla, mikä on ihan tosi pieni, n. 2000m². Sen lisäksi meillä on melko lailla yhtä pieni rantatontti puolen kilometrin päässä, missä ei ole ,muita rakennelmia kuin laituri. Lammella kalastamme jonkin verran. Mies kalastaa myös toisella isommalla järvellä, mihin hänellä on siteitä ja kokemusta kalapaikoista lapsuudesta saakka. Sekin on alle 10 km päässä. Sieltä päin tulee nykyisin myös polttopuumme. 

Talomme on n. 120 m² ja joka toinen viikko meitä asuu tässä 6 henkilöä. Kaikille ei riitä omia huoneita, mutta onneksi vauva ei vielä sellaista kaipaa. Isommat lapset ovat jo tosi omatoimisia. Vanhin on lähes täysi-ikäinen, toiseksi vanhin yläasteella ja toiseksi nuorin ala-asteella. Lapset hoitavat jo osan polttopuiden sisälle kantamisesta ja lämmittämisestä ja tekevät innostuessaan monenlaista hommaa. Toisinaan ei sitten huvita yhtään mikään, mutta niinhän se tuppaa olemaan aikuisellakin. 

Asumme kasvuvyöhykkeellä kolme. Talo ja tontti on etelärinteessä ja meillä on erittäin suotuisa mikroilmasto, joten keväisin keräämme villivihanneksia usein paljon aikaisemmin kuin monet muut ja muutenkin kasveilla on hyvät oltavat. Rinteen huono puoli on se, että jos on pitkään kuivaa, kasvit saattavat siitä kärsiä. Tosin kohta 20 vuoden kompostoinnin ja harjuviljelyn tuloksena olen saanut tehtyä erittäin hyvin vettä sitovia penkkejä ja kasvimaita, joita ei tarvitse kastella kovin paljon. 

Miksi haaveilen omavaraisuudesta näin pienellä tontilla? Osin siksi, että rahkeet eivät ole riittäneet hankkimaan isompaa paikkaa, vaikka olen siitä kauan haaveillut. (Siitä tulisi ihan oma kirjoituksensa) Aluksi en ehkä ajatellut elämäntapaa ”omavaraisteluna”, tein vain, mitä olen aina tehnyt. Kasvimaa, syötävät kasvit ja kasvit ylipäänsä ovat kuuluneet elämääni aina. Olen kotoisin maatilalta ja minulla on ollut kasvimaa siitä saakka, kun olen osannut kävellä. Se on jonkinlainen erityiskiinnostuksen kohde, joka ei ole ikinä lähtenyt minusta. Olin myös kiinnostunut luonnonkasveista ja niiden käytöstä jo koululaisena. Se mikä harmittaa on se, ettei kukaan silloin neuvonut minua siinä, että kasveista kannattaisi opetella myös latinankieliset nimet. Nyt ne eivät enää tartu päähän. Olen lapsesta asti myös käynyt marjassa ja sienessä. Etenkin sienestys oli minusta mukavaa. Pidin myös lampaiden ja kesäsikojen hoitamisesta, vaikka inhosin lehmiä, joita meillä oli myös. 

Jossakin vaiheessa aloin vähän tavoitteellisemmin pohtia, miten paljon ruokaa oikeasti voi kasvattaa omistamalla näin vähän maata. Joskus olen koittanut vähän pitää kirjaa siitä, miten paljon mitäkin on kasvatettu ja kerätty, mutta en ole saanut valmiiksi mitään kunnollista kirjanpitoa. Tällä hetkellä voisi sanoa, että lähes joka aterialla on jotain omaa tai ainakin joka päivä. 

Syitä näihin omavaraisuusharrastuksiin ovat myös varautuminen ja rahan säästäminen. Tykkään siitä, että varastossa on aina syötävää ja muuta tarvittavaa. Varastot ovat tulleet monta kertaa tarpeeseen. Joskus ihan siksi, että on sattunut jotakin yllättävää ja rahat ovat olleet loppu jo viikko pari ennen tilipäivää. Ja korona-aikana olimme paristi karanteenissa, jolloin varastot osoittautuivat myös tarpeellisiksi. Välillä tulot ovat olleet tosi vaihtelevia ja itse kasvattamalla ja säilömällä on saanut venytettyä penniä. 


Lämpöisiä ajatuksia

Mikä meidän tupaa lämmittää? Meillä on käytössä Ukko-Uuni. Siinä on samassa paketissa saunan kiuas/keskusuuni ja lämminvesivaraaja. Lämpö tulee alakerrasta saunasta kanavia pitkin huoneisiin ja yläkertaan. Meillä ei ole minkäänlaisia kiinteitä pattereita. Esikoisen huoneessa on yksi sähköpatteri ja sekin on viikot poissa päältä, kun asukas on koulussa. Lämminvesivaraaja on monessa talossa yksi eniten sähköä kuluttavista laitteista ja kun vesi lämpiää puulla, se on todella suuri säästäjä. Yläkerrassa meillä on takka ja hella/leivinuuni. Tulisijoista huolimatta, kovilla pakkasilla lämpötila huoneissa menee helposti yön jälkeen 16-18 asteeseen. Isommille ihmisille siitä ei niin ole haittaa, mutta vauvan sormet ovat helposti ihan jääkylmät. Olen ratkaissut asian siten, että vauva nukkuu yöt merinovilla-, fleece- tai kevyttoppahaalarissa, jossa saa sormet ja varpaat piiloon ja mahdollisesti hupun päähän. Sukat, tumput, hatut ja peitot tuntuvat lähtevän itsestään pois vauvan päältä yön aikana, joten kokohaalarit on ihan parhaita.


Vuosisuunnitelma 2023

Tämä on vielä pahasti vaiheessa omalta kohdaltani! 

En ole kovin hyvä tekemään suunnitelmia tai toimimaan tavoitteellisesti, vaikka haaveilenkin milloin mistäkin. 

Tammikuun tavoitteena minulla on, etten ostaisi juuri mitään. Auto on parhaillaan korjaamolla ja sen kustannus arvio on ehkä jotain pari tonnia. Olen vanhempain rahalla ja mies on toista kuukautta lomautettuna, joten koitetaan nyt syödä varastoja ja vältellä kauppoja. Tämä on nyt hyvä tilaisuus kierrättää kotivaraa ja hyödyntää kaikkea sitä, mitä on säilötty. Omaan Instagramiini tein haasteen #äläostamitääntammikuu2023

Helmikuussa on tarkoitus laittaa jo taimia kasvamaan. Paprikoista, chileistä ja tomaateista aloitetaan. Kevät kuluukin sitten esikasvatusten parissa ja taimia kouliessa. Kun lumisulaa, pääsee laittelemaan kasvimaata kuntoon. Tarkoitus olisi tehdä taas uusia harjupenkkejä ja pengertää pihan rinnettä uusiksi kasvimaiksi. 

Huhtikuun puolivälissä saatan palata töihin, mutta en tiedä vielä. Kevään ja kesän puuhat riippuvat paljon siitä, olenko töissä vai en. Miten iso kasvimaa ja kasvatammeko mitään eläimiä kanojen lisäksi. 


Kirjoitus on osa #suuntanaomavaraisuus -postauksia, joita luotsaavat Satu ( www.tsajut.fi ) ja Heikki ( www.korkeala.fi )


Linkit

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/apilankukka-2023-suunnitelmia/

Maijalassa https://www.maijalassa.com/ensimmaisia-askeleita-kohti-omavaraisempaa-elamaa-tavoitteita-vuodelle-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/01/meidan-piha-ja-suunnitelmat-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/01/ennatysten-joulukuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-1/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-1.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-13-uuden-vuoden.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17173

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/omavaraistelijan-vuosikello-ja-ajatuksia-vuuesta-2023

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/01/02/toiveikas-talvimieli/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/01/lampoa-torppaan.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-23-esittely-ja-suunnitelma/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/01/02/tammikuu-23-mika-sinut-lammittaa/

Kurkista myös Instagramista mitä tunnisteella #Suuntanaomavaraisuus2023 löytyy!




torstai 9. toukokuuta 2019

Punamaljakas, syötävä sieni?


Löysin lahonneesta risukasasta paljon punamaljakkaita, Sarcoscypha austriaca. Olen löytänyt niitä joskus aiemminkin ja selvitellyt, mikä se on sieniään. Etsin sitä googlesta, YouTubesta ja instagramissa ja totesin, että sitä syödään Itä-Euroopassa. Kyselin neuvojakin. Sain ohjeeksi puhdistaa ja ryöpätä ja käyttää kuin mitä tahansa sieniä. Suomalaisista lähteistä löysin tiedon, että punamaljakas ei ole myrkyllinen, mutta sitä ei pidetä ruokasienenä. 
 Puhdistin sienet roskista ja mullasta ja pesin ne. Ryöppäsin ja paistoin pannulla voissa. Olen kahdesti näitä maistanut ja ne maistuvat hyvältä. Mieto sieni.
Sienipaikallani näitä kasvaa sen   verran runsaasti, että näitä kannatti kerätä.
Koska näitä ei Suomessa pidetä syötäviä niin kokeilin ihan omalla vastuulla. En varsinaisesti suosittele, kerroin kokemuksestani. 
Tee omalla vastuullasi, mitä haluat. 
En erityisesti kehota kokeilemaan. 
Ja muista: syö vain sieniä, jotka tunnet!!!

Monissa englannin kielisissä videoissa ja sivustoilla scarlett elf cap- sieniä syötiin jopa raakana ja ryöppäämättä ja myös kuivattiin. Kyseessä on samannäköinen sieni, mutta se on käsittääkseni Sarcoscypha coccinea,jolle ei ole suomenkielistä nimeä. 

Rikoin nyt pitkän blogihiljausuuden. On ollut kauhean täysi elämä. Liikaa tekemistä ja liian vähän luppoaikaa. Monenlaista on tapahtunut. Mutta toisaalta ei ole ollut mitään uutta jaettavaa. Tämä oli tarpeeksi uutta mielestäni.
Minulla ei ole tietokonetta ja blogin päivittäminen kännykällä on aika vaivalloista. 

torstai 24. elokuuta 2017

Mun outo elämä

Tänä vuonna on iskenyt ihan hirveä kriisi ja olen varma, että se liittyy lähestyvään uuteen vuosikymmeneen. Kymmenen vuotta sitten oli jotain samantapaista, mutta kuitenkin hiukan erilaista. Olen kyseenalaistanut lähes kaiken elämässäni. Mutta ne vahvimmat arvot ja asiat kestää kriittisen tarkastelun. Ne, mitkä eivät kestä, saavat muuttua tai poistua elämästä.

En tiedä, miten tämän blogin käy. Asiat, joista olen kirjoittanut ovat mielenkiinnon kohteita edelleen, mutta en tiedä onko minulla niihin aikaa. Arjessa on muuttunut ja muuttumassa paljon. En ota blogista paineita. Kirjoitan, jos kirjoitan.

Olen kirjoittanut anonyymisti, tosin ihan oikeasti en osaa sanoa kuinka moni tuttu tai puolituttu tätä lukee, koska olen monelle tästä kertonutkin. En ole kirjoittanut saadakseni julkisuutta, kunhan vaan jakaakseni ajatuksia samanhenkisten ihmisten kanssa. Olen löytänyt uusia tuttujakin tätä kautta.

Olen jotenkin hävennyt ja nolostellut näitä kirjoituksia ja vielä enemmän videoita. Minun on kuitenkin pitänyt tarkastella ihan uudestaan tätä esillä oloa. Teen kolmea osa-aikatyötä ja yhdessä niistä pidän joskus puheita, kirjoitan lehtijuttuja ja tänä keväänä sain tehdä kaksi jaksoa erääseen päivittäin ylen radiokanavalla olevaan ohjelmaan. Ohjelmia on tulossa minulta ensi vuonna ainakin neljä lisää.

Keväällä oli myös vaalit, joihin jotenkin kummasti sotkeuduin mukaan. Epäilin mahdanko edes tulla valituksi. Sain neljänneksi eniten ääniä. En päässyt ainoastaan isoon saliin vaan myös siihen pienempään joka kokoontuu isoa useammin.

Elämäni on todella hämmentävän vauhdikasta tällä hetkellä. Mietin muutanko blogin ihan julkiseksi omalla nimellä kirjoitetuksi, poistanko joitakin vamhoja juttuja, muutanko sen salasanan taakse vai mitä ihmettä. Aika näyttää. Antaa elämän kuljettaa. Luottamus siihen, että elämässä voi käydä myös hyvin, on kasvanut. Entisestä pessimististä ja inhorealistista on tullut positiivinen ja iloinen, vaikka tietyt vaikeudet eivät ole hävinneet mihinkään.

Ihanaa syksyä sinulle!

Tämän kesän kasvimaa:


sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Hyönteisruokaa mehiläisten kuhnuritoukista

Olen edelleen ihan noviisi mehiläisten hoitamisessa ja jotenkin koen etten opi sitä vaikka kuinka yritän. Nyt kuitenkin näyttää melko lupaavalta. Juhannusaattona poistin kuhnurikennoja (hoitotoimenpide, joka liittyy punkin torjuntaan). Olen lukenut, että kuhnuritoukkia voisi syödä. Jotkut syöttävät niitä myös kanoille tai pikkulinnuille. Nämä on tässä vaiheessa kenties ainoita toukkia, joita voisin ajatella syöväni, koska ovat mehiläisvahan sisällä ja ovat tosi siististi ja steriilisti pakattu.



Toukkien irrottaminen kennoista oli ehkä hiukan työlästä, mutta onnistui kohtuullisesti. Friteerasin pannullisen toukkia ja pakastin pienen pussillisen myöhemmin käytettäväksi. Maustoin rapeat toukat suolalla ja niistä tuli tosi hyviä naposteltavia juhannusaattoillaksi. Perhe ei oikein innostunut, mutta kaksi lapsista sentään maistoi. Toukkien maku oli mieto ja "proteiininen",  hieman maistui hunajaiselta ja mehiläisvahalta, muttei kuitenkaan varsinaisesti makealta. Suutuntuma on samanlainen kuin katkaravuissa, mutta maku ei. Aion syödä kyllä jatkossakin.


Toukkia jäi jääkaappiin ja tein niistä juhannuspäivänä munakokkelia. Lisäsin siihen hiukan nuupahtaneen paprikan, oltermannin kannan ja maitoa. Ja tein sen tietenkin omien kanojen munista. Tuli oikein maukasta.


Ihan kaikkia toukkia en jaksanut kennoista kaivella ja kanatkin saivat omat juhannusherkkunsa. 

Hyvää kesää!




lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kevätmessut 2017 - kuvina


Kävin torstaina Kevätmessuilla Helsingissä. Olin ajatellut kirjoittaa blogipostauksen messuista bussissa poistullessa, mutta kyytisuunnitelmat muuttuivat ja tulin kotiin henkilöautolla erään aiemmin minulle tuntemattoman henkilön kyydissä. En ilennyt sitten alkaa kirjoittamaan siinä. Minulla olisi ollut hirveän vähän aikaa tutustua messuihin, koska olin ostanut aika huonoilla aikatauluilla olevat bussiliput. Ajan hahmottaminen ei ole vahvuuteni... pienellä kyselyllä löysin ihmisen joka tuli kotipaikkakunnalle samana iltana.

Messut oli tosi kivat. Viime vuonna olin tulossa kipeäksi messujen aikana ja se reissu meni ihan kurjissa olotiloissa. Tänä vuonna oli ihan erilaista. Minusta on kiva liikkua yksin, koska silloin voi olla ihan oman mielen mukaan ja huomaan juttelevani vieraiden ihmisten kanssa, mitä en ehkä tekisi kaverin kanssa vaan juttelisin kaverin kanssa. Olin tänäkin vuonna bloggaripassilla messuilla. 

Ostin melkein tynnyrisaunan, mutta koska minulla ei ole varmaa tietoa rakennuslupa-asioista jätimme asian vielä hautumaan. 

Osti messuilta siemeniä ja lapsille 2€:n kirjoja Booky.fin tarjouksesta. Ostin myös Fiskarsin puukon, jossa on tupessa teroitin. Tuskailen aina liian tylsän puukon kanssa ja olen hirveän huono teroittamaan hiomakivellä. 

Minulla on hirveästi kaikenlaisia menoja ja töitä tulevalla viikolla. Oli myös menneellä viikolla. Siksi tämmöinen pikapostaus. Katsotaan irtoaako  messuista ja elämästä muutenkin lisää juttua myöhemmin. 













torstai 6. huhtikuuta 2017

Buzzaus - testauksessa minibabybel-juusto

Sain kaksi verkkopussillista babybel-juustoa. Olen juuri matkalla Helsinkiin Kevätmessuille ja otin noita juustoja evääksi. Tykkän mausta. Maistuu mielestäni edamilta. Toki vähän kartan yksittäispakattuja juttuja, mutta reissussä ne voivat toimia. Minulla on aina käsilaukussa jotain hätävaraevästä: erilaisia patukoita, kuivattuja hedelmiä, karkkia yms. Nämä pienet hyvin säilyvät juustot toimivat myös hyvin käsilaukkueväänä. Muovikääreen alla juustossa on ihana punainen vanhan ajan juustovahakerros! Kierrättäjänä mietin, että jos vahat säästää, mihinköhän niitä voisi käyttää. Siihen on varmasti joku niksi. Ei hullumpi tuote. Hullumpiakin olen tullut testanneeksi.



Näin tuotteesta virallisesti kerrotaan:

"Joskus on vaikeaa löytää  maukas ja ravitseva välipala, joka on samalla myös käytännöllinen ottaa mukaan. Mini Babybelissä saat välipalan joka on valmistettu 100% juustosta. Se on hauska, maukas ja erittäin kätevä!
Mini Babybel on uniikki, pienen annoksen kokoinen juusto, jota peittää suojaava punainen vaha. Siinä on mieto luonnollinen maku ja se on 100% juustoa – ilman säilöntäaineita tai lisäaineita.
Mini Babybel on hyvä syödä kotona välipalana tai ottaa mukaan. Syö Mini Babybel matkalla kouluun, ennen tai jälkeen urheilun, retkellä tai piknikillä puistossa. Syö kotona pieneen nälkään ennen ateriaa. Tai miksi et kokeilisi sitä vaikka  juustolautasella? Voit syödä Mini Babybeliä milloin tahansa ja missä haluat.
Mini Babybel tulee verkkopussissa joka sisältää 6 punaista juustoa, kokonaispainona 120 g. Jokainen 20g:n annos sisältää 62 kcal, 4,8g rasvaa, 4,6 g proteiinia, 0,36 g suolaa, 149 mg kalsiumia ja enintään 0,5g hiilihydraatteja."

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Arvonta- kevätmessuliput

Olen saanut tänäkin vuonna bloggaajapassin kevätmessuille ja arvottavaksi kaksi lippua. Jos haluat kokeilla onneasi arvonnassa, jätä kommentti. Edit. Unohdin laittaa milloin arvonta päättyy... aikaa maanantai 3.4. klo 18.00 asti.

Olen luultavast menossa messuille torstaina, joten olisi mukavaa tavata, jos siellä silloin olisi tuttuja.

Olen ollut nyt blogissa aika hissukseen, enkä ole juuri seurannut muidenkaan kirjoituksia. Arki on ollut täynnä kaikenlaista ja on ollut paljon ajateltavaa. Myös kaikenlaista pientä kuormittavaa, joka vie voimia. Ei kannata huolestua. Terveitä ollaan ja elossa. Mutta ilo on joskus kadoksissa syystä ja toisesta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...