sunnuntai 4. lokakuuta 2026

Lokakuu 2026, valmistautumista talven tuloon

 Kesä meni hirveän nopeasti ja yhtä nopeasti näyttää hujahtavan syksykin.

Uusi vauva-arkemme on lähtenyt sujumaan ihan mukavasti ja tasaisesti. Onhan se aina kaikille opettelua, kun uusi pieni ihminen muuttaa perheeseen. Välillä valvotaan yöllä enemmän, mutta nyt on nukuttu useampi kokonainen yö peräkkäin. Unilla on iso merkitys, nyt sen taas muistaa.

Puutarhan satoa ollaan pikku hiljaa korjattu ja säilötty. Samoin puolukoita ja sieniä. Itse lähinnä pikku pätkissä saan mitään aikaiseksi. Ja mies iltaisin töiden jälkeen. Viikonloppuisin tahtoo olla monenlaista menoa. 

Nyt on korjattu kasvimaalta perunat, kurpitsat, tomaatit, melkein kaikki sellerit ja iso osa omenoista. Porkkanat ja punajuuret ovat vielä maassa, kun ovat vielä niin rehevän näköisiä ja kellari liian lämmin. Niiden osalta vaan pelottaa, että vesimyyrä käy syömässä ne. Yhden porkkanapenkin ne söivätkin ja joissain perunoissa oli syötyjä kohtia. 

Muutoinkin kuin kasvimaan osalta pitäisi alkaa valmistautua talveen. 

Miehellä loppui nyt taas toistaiseksi työt, joten hän alkaa kuskata polttopuita liiteriin varmaankin ensi viikolla. Puut ovat tietenkin tehtyinä jo ja kuivia, mutta ne ovat muualla kuin omalla tontilla. Verkkojakin kuulemma pitäisi pitää, joten ehkä sekin on hänen to-do-listallaan tulevasta viikosta alkaen.

Taloa ei olla vielä lämmitetty, mutta lämmitys puuhat alkavat ihan kohta. Nyt alkaa jo joinain aamuina olla aika viileää. Lämmityskausi säästää meillä paljon sähköä, kun lämminvesivaraajan voi kääntää puulla lämpiäväksi. 

Syksypuuhiimme on kuulunut aina myös laiturin nostaminen kuivalle maalle, mutta tänä vuonna emme laskeneet sitä ollenkaan veteen, joten sitä ei tarvitse tehdä. Ehkä ensi kesänä sitten taas. 

Kanat pitää myös kohta laittaa talvikanalaan. Vielä ei ole ollut ihan niin kylmiä öitä, että olisi tarvinnut sitä tehdä.

Jotain kasvimaan kääntöä voisi hyvä olla tehdä, mutta usein se jää. Ja ruukut ja muut puutarha- ja kesävälineet täytyy siirrellä varastoihin. 

Ostin muutamia kukkasipuleita, joten niitä pitäisi vielä laitella, samoin tehdä valkosipulimaa. Valkosipuli sato näytti hyvältä ja olin varma, että niistä saa siemen sipulit myös. Nyt on kuitenkin paljastunut, että osassa niistä oli jotakin toukkia. Jospa niistä nyt jonkinlaisen istutuksen saisi tehtyä. 

Vielä myöhälle syksyyn, maan jäätymiseen ja lumen tuloon asti voi venyttää maa-artisokan, mukulapähkämön, palsternakan ja lehtikaalin korjaamista. Noita juureksia saa korjata yleensä myös keväällä ensimmäisinä vihanneksina. 


#Suuntanaomavaraisuus2026

Lokakuu

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/10/satokausi-on-loppumassa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/10/syksyn-lehdet-kompostiin-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com

Kasvuyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-10/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2026/10/suuntana-omavaraisuus-2026-osa-10.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2026/10/lokakuu-2026-valmistautumista-talven.html

Kasvuvyöhyke 6

Farmescate https://farmescape.fi/sadonkorjuuta-taimivaihtoa-ja-mukuloita/

Lähettänyt klo Ei kommentteja:

sunnuntai 6. syyskuuta 2026

Syyskuun 2026 mietteitä ja kuulumisia

 


Joku aika sitten kirjoitin Facebookiin seuraavan tekstin:

"Joku viisas on joskus sanonut: "Maata ei kannata myydä pois, koska sitä ei kasva missään lisää."

Olin vuosia haaveillut, että voisin ostaa talon jostain tästä läheltä, missä olisi enemmän maata. Voisin sitten viljellä enemmän ruokaa omiksi tarpeiksi. En ikinä sitten jostain syystä löytänyt sopivaa paikkaa tai elämän vaihe ei ole ollut sopiva. Nyt olen asunut tässä parintuhannen neliön tontilla yli 20 vuotta ja vuosi vuodelta olen pystynyt korjaamaan monipuolisempia satoja pihalta. 

Joku aika sitten talomme entiset asukkaat kävivät kylässä. Halusivat nähdä, miten tämän etelärinteen tontin on saanut kasvamaan vaikka mitä ja nähdä kasvavatko heidän istuttamassa omenapuut. 
Silloin kun muutin, osa pihasta oli aika kuivaa ja paikoin niukka ravinteista. 
Tajusin, että maata voi kasvattaa lisää. Ei pinta-alaa, mutta ruokamultaa, jossa kasvit kasvavat hyvin. 
Kun kompostoi kaiken eloperäisin, mitä oma talous tuottaa ja tekee sitä systemaattisesti yli 20 vuotta, saa aikaan ihmeitä. Lisäksi kasvimaita on tehty hyödyntämällä kateviljelyä, no-dig- ja hugelkultur-menetelmiä. Piha on vähän hoitamattoman näköinen, mutta oikeasti sen eteen tehdään aika paljon töitä. Olen myös vuosia kerännyt pihaan erilaisia monivuotisia syötäviä kasveja.
Enää en erityisesti haikaile muutosta mihinkään. Olen tosi kiintynyt tähän pieneen pihaan, jossa muista jokaisen kasvin paikan ulkoa."

Tänä vuonna mikään puutarhakasvi ei ole tehnyt mitään valtavaa satoa, mikä on tavallaan helpotuskin, koska saimme elokuun ensimmäisellä viikolla vauvan suunnitellulla sektiolla, joten mihinkään hirveän suuriin säilöntätalkoisiin minusta ei oikein ole. Mutta on mukavaa, kun voi käydä hakemassa täyden vihanneskorin päivän aterioihin. Aamupäivisin, kun vauva nukkuu, on yleensä aikaa pilkkoa vihanneksia. 
Tänä kesänä meidän lempparisalaatteja on olleet tomaatti-fenkolisalaatti, tomaatti-mozzarella-basilikasalaatti, tomaatti-paksoi-cihilisalaatti, zatziki, ja waldordin salaatin tapainen sellerisalaatti. alkukesästä myös ihan tavallinen lehtisalaatti tuli omasta maasta. Kesäkurpitsoita on myös yritetty tunkea moniin eri ruokiin ja ollaan syöty paljon omia perunoita. 
Sipuleita en saa koskaan kasvamaan, koska ilmeisesti se on porkkanakärpäsen toukka, joka ne vioittaa ja mädännyttää. Tänä vuonna yritin jopa harson alla kasvatusta huonolla menestyksellä. Mielestäni kaikki konstit on nyt kokeiltu ja ehkä vaan pidän useamman vuoden sipulin kasvatus tauon. Alkuvuosina sipulit kasvoivat, mutta nyt ei enää pitkään aikaan. Valkosipuli ja purjo sen sijaan menestyvät hyvin.
Porkkanat ovat kasvaneet hyvin, mutta toiselle porkkanapenkille eri puolella pihaa kävi köpelösti, sillä vesimyyrä söi kaiken siitä. ihan muutaman porkkanan sain. Sama juttu kävi osalle avomaankurkun taimista keväällä. Yhdestä penkistä vesimyyrä söi kaikki taimet. Päättelin, että se vesimyyrä koska maanalle johti iso kolo. Sitä otusta on ollut ihan mahdoton häätää ja loukkuun se ei tunnu menevän, vaikka mitä koittaisi. 
Myös rastaita on tänä vuonna ihan valtava määrä. Viinimarjat hävisivät hyvin äkkiä niiden nokkiin, samoin puoliraa'at aroniat ja nyt ne hakkaavat omenoita puussa. Menisivät metsään, siellä olisi hyvät määrät mustikoita ja puolukoita. Mutta kai niidenkin pitää jossain asua.

Jatketaan nyt vielä hetki syömistä suoraan kasvimaalta ennen kuin kerätään kaikki kellariin ja säilötään viimeiset.

Palaan tuohon alun tekstiini.
Ruokamullan katoaminen ja hidas uusiutuminen on ollut FAO:n huolena jo vuosikymmeniä, mutta se ei hirveästi uutiskynnystä ylitä tai nouse poliittiseen keskusteluun. Suuret pinta-alat viljellään maailmalla enimmäkseen kemiallisten lannoitteiden turvin, mikä ei sinänsä kasvata ruokamulla paksuutta. Laajat viljelymaat, joissa kasvaa pelkästään yhtä kasvia isolla alalla ovat alttiita sään ääri-ilmiöille, kuten esimerkiksi Britannian ja Keski-Euroopan kuivuus on osoittanut. Jos vielä multaa on ohuelti, maa on tosi haavoittuva. Eroosio vaivaa monissa kuivissa maissa ja vaikeuttaa minkään kasvua aiheuttaen aavikoitumista.
Vanhoilla maatilojen ja peltojen paikoilla Suomessa ruokamulta on saattanut kertyä satojen vuosien ajan. Maasta on pidetty huolta ja sitä on lannoitettu karjanlannalla ja esimerkiksi suosta nostetulla turpeella ja mudalla. Tiedän, että omatkin esi-isät ja -äidit ovat tehneet valtavasti työtä peltojen eteen sekä omiensa, että talojen joiden mailla asuivat. Siksi minua kirpaisee aina, jos näen, että vanhaa peltomaata muutetaan asuinalueeksi, metsitetään tai siihen rakennetaan aurinkovoimaa tai nyt niitä keskustelua aiheuttavia datakeskuksia. Siinä menee se vaivalla kasvatettu multa vähän hukkaan.
Kemialliset lannoitteet ovat mullistaneet viljelyn ja ruuantuotannon ja sen avulla pystytään ruokkimaan valtavia ihmismääriä. Mutta modernissa viljelytekniikassa on haavoittuvuutensa, kuten olemme nyt huomanneet kun polttoaine ja lannoitteet ovat kalliita ja sää on mitä on. 
Omavarais- ja harrasteviljelijän kannattaa olla selvillä vanhoista ja vaihtoehtoisista menetelmistä, ravinto- ja viljelykierrosta, kompostoinnista yms. Niillä voi turvata omien viljelysten sadon. 


Lähettänyt klo 4 kommenttia:

sunnuntai 5. heinäkuuta 2026

Heinäkuun 2026 kuulumiset


Kävin vähän kuvaamassa, mitä kasvimaalla kasvaa hyvin. Maaliskuussa esikasvatukseen laitetut fenkolit ja varsisellerit kasvavat tosi hyvin. Samoin syksyllä istutetut valkosipulit talvehtivat ja ovat kasvaneet hyvin. Valkosipulien nostaminen maasta alkaa olla ihan kohta käsillä. Nyt niistä on syöty kukkavarret. 
Fenkoli ja selleri ovat tykänneet kohtuullisen viileästä säästä. Fenkoli alkaisi kukkia, jos tulisi helteitä. Yksi kasveista on käynyt kukkimaan, joten nämäkin on syytä syödä pian pois. Valkosipulien ja fenkolien tilalle minulla on kasvamassa kiinankaalin taimia. Kaalit on vähän vaikeita, kun ötökät yleensä syödä ne ennen kuin saadaan satoa. Haaveilen sellaisesta kasvihuoneesta, jossa seinät olisi hyönteisverkkoa. Laittaisin sinne kaalit ja sipulit. Sipulit yleensä kärsivät sipulikärpäsistä, Nyt kasvatin sipulia verkon alla, mutta verkko jäi vähän liian matalalle ja en tiedä onnistuuko sipuli kuitenkaan. Jonkin ajan päästä sen näkee.





Selleristä olen tehnhyt salaattia, johon tulee myös tomaattia ja jotain esim. oliiveja, avokadoa, basilikaa yms. ja kastikkeeksi ihan sellainen perus oliiviöljy-balsamiviinietikkakastike. Tämä on tosi herkullista. Tillimäisiä varsia olen käyttänyt mm. kalakeittoon ja muihin salaatteihin. 


Kasvimaallani kasvaa myös paljon itsestään kylväytyneitä kasveja, kuten mansikka pinaattia. Tämä on hyvä maanpeitekasvi, mikä blokkaa hyvin muita rikkaruohoja ja sen voi kitkeä pois keittiöön tai antaa kasvaa ja myöhemmin voi kerätä siitä "marjoja". 
Nuorena kitkettyjä olen käyttänyt kuten nokkosta tai pinaattia munakkaisiin, paistoksiin ja piirakoihin. Marjoja mm. salaatteihin ja paistoksiin koristeeksi. Maku on aika maanläheinen. 



Valkosipuli alkaa olla korjuukypsää.


Valkosipulin kukkavarsia. Nämä kannattaa kerätä pois, että tulee parempi sato juureen,


Valkosipulin kukkavarsia laitoin myös tällaiseen hävikkipikkeliin. Ollaan syöty tosi paljon vesimelonia ja kuoria jää paljon. Kanatkaan ei oikein loputtomiin niitä syö, eikä kanitkaan. Otin kuorista sen ohuen kovan tumman uloimman osan pois ja pilkoin pehmeämmän vaalean osan pikkeliin valkosipulin varsien ja paprikan kanssa. Liemi on 1-2-3-liemi, jossa 1 osa etikkaa, 2 osaa sokeria ja 3 osaa vettä. Olis tosi hyvää! Menee ehdottomasti jatkoon. 


Salaatti on myös viihtynyt näissä viileissä keleissä. Sen sijaan kurkut ja kurpitsat eivät ole ihan niin isoja kuin toivoisin. Yhdestä kurkkupenkistä vesimyyrä(?) söi kaikki taimet. Koloista päätellen eläin on vesimyyrä, sen verran suuria ovat. Onko hyviä vinkkejä, millä sen saisi karkotettua. Loukkuun sitä ei ainakaan olla saatu menemään. 


Fenkoli ja selleri sekä itsestään kylväytyneitä kasveja, kuten kurkkuyrttiä. Myös hunajakukkaa on itsekylväytynyt. Olen osan jättänyt kimalaisille. Myös perunaa löytyy vähän sieltä täältä, missä aiempina vuosina on ollut perunaa. Osan olen kitkenyt pois ja osan antanut olla ja osan siirtänyt parempiin kasvupaikkoihin.


Osassa tomaateista on jo raakileita. Isoimmat raakileet on kasvissa, jonka talvetin pistokkaana. Otin siis syksyllä myöhään kasvihuoneesta parista parhaimman näköisestä tomaattikasvista latvat ja juurrutin vedessä. Laitoin sitten ruukkuun ikkunalaudalle ja ne menivät talven yli. Luulen, että asiaa auttoi se, että olen alkanut käyttää talvella huonekasveille kasvivaloja. Ihan hauska kokeilu, jota voisi tehdä jatkossakin. 


Toisen kasvihuoneen on vallannut viiniköynnös. Kohta sinne ei enää mahdu muuta. Tämän vuoden rypälesato jäänee pienemmäksi kuin viime vuonna. Meillä on yksi köynnös ulkonakin, mutta se ei tuota, kuten kasvihuoneessa oleva. 

Olen ollut nyt muutaman päivän lomalla ja kohta alkaa äitiysloma. Koitan vähän päivässä kitkeä kasvimaita, etteivät pääse ihan pahaksi. En tiedä, miten pitkään jaksan kyykkiä. Toistaiseksi on onnistunut, kun ei ota liian isoja tavoitteita yhdeksi päiväksi. 
Vielä en ole säilönyt muuta kuin pari pussia raparperia pakkaseen. Mutta iloa tuo se, että joka aterialle saa jotain pientä, vaikka salaattiaineksia, omasta maasta.

Muut yhteispostaukseen osallistuvat:

#Suuntanaomavaraisuus2026






 

Lähettänyt klo 1 kommentti:

sunnuntai 3. toukokuuta 2026

Toukokuun omavaraisuustavoitteet

 Olen seurannut ulkomaisia uutiskanavia ja omavaraisuustubettajia ja muualla puhutaan paljon enemmän siitä, että Hormuzinsalmen sulku voi aiheuttaa globaalin nälänhädän. Suomen media on on ollut aika hissukseen aiheesta. Ehkä ei haluta lietsoa paniikkia tai sitten aihe on epäkiinnostava. Ja ihmisiä ehkä kiinnosta enemmän se, että lentoja perutaan lentopolttoainepulan ja polttoaineen kalleuden vuoksi. Lannoitteiden saatavuus ongelmat tai pula ei tunnu kiinnostavan, vaikka se vaikuttaa kaikkien meidän ruokaturvaamme.  Hormuzinsalmi ei vaikuta pelkästään polttoaineisiin vaan myös esimerkiksi lannoitteisiin. Suurenluokan maatalous on riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja keinolannoitteista, jotka ovat myöskin riippuvaisia fossiilisista polttoaineista. 

Maailman maat ovat varautuneet hyvin erikokoisin polttoaine-, lannoite- ja ruokavarannoin. Ilmeisesti Suomi ei ole ihan huonoimmasta päästä, mutta ruuan hintaan jo tähän astinen tilanne varmasti vaikuttaa. 

Näyttää siltä, että lannoite- ja polttoaine ongelmien lisäksi seuraavaan satoon tulee vaikuttamaan kuivuus. Jos olet huomannut Suomessa on nyt tosi kuivaa. Lumien sulamisvesiä ei tullut paljon eikä ole satanut kunnolla pitkään aikaan. Aamulla katsoin yhtä amerikkalaista tubettajaa ja siellä on sama homma. Monessa osavaltiossa on yhtä kuivaa kuin ennen 30-luvun "dustbowlia" tai yhtä kuivaa on saattanut olla joskus 1800-luvun puolivälissä. 

Jotkut uskovat, että pienviljely voi pelastaa, jos globaalimaatalous kokee romahduksen. Jonkinlainen totuus siinä voi olla. Kaikki, mitä pystytään tuottamaan paikallisesti, lisää alueen ruokaturvaa. Ja jos itse pystyy kasvattamaan mitään, vaikka ihan pienimuotoisestikin tuo sen ruuan lisäksi myös turvallisuuden tunnetta ja tunteen, että voi edes pieneltä osin vaikuttaa omiin asioihinsa. Luulen, että tulevana kesänä kanttaa hyödyntää kaikkea luonnosta saatavaa mahdollisimman paljon omien voimien mukaan. Sienet, marjat ja villivihannekset voivat pienentää omaa ruokalaskua ja jos niitä pystyy säilömään, vaikutus yltää myös tasokauden yli. Mato-ongella voi käydä ihan ilmaiseksi ja jos haluat käyttää hiukan rahaa kalastuslupiin ja -välineisiin, nyt olisi oiva aika laittaa vaikkapa verkot tai katiskat vesille. Kalastaminen on periaatteessa mahdollista asuipa, missä tahansa Suomessa. Hyötykasveja kannattaa laittaa kasvamaan omien resurssien mukaan, olipa käytössä sitten pieni parveke tai iso piha, saati, jos omistaa peltoa.

Meillä ei ole mitään maatilaa. Käytössämme on pienehkö omakotitalon piha maaseudulla. Puutarha hommiin ei tarvita fossiilisia polttoaineita eikä keinolannoitteita. Ainoa moottoroitu "työkoneemme" taitaa olla moottorisaha. Ja kaikki lannoite tulee kompostista ja kanojen sekä kanien jätöksistä. Lisäpotkua kompostiin tuo kalanperkeet silloin kun kaloja tulee niin paljon, ettei kanat pysty syömään kaikkia perkeitä keitettynä. Kymmenen kanaa ei pysty syömään ihan tolkutonta määrää kalaa kerralla. Jäähtynyt komposti nousee päivässä yli 60 asteeseen kun sille tarjoilee kala-annoksen. 

Ollaan nyt kahteen kertaan pidetty verkot järvessä ja molemmilla kerroilla ollaan saatu mukavasti ahvenia. Nyt on ahvenfileitä pakastimessakin. Pikku kalastaja on ollut sitkeästi mukana myös. Välillä hänellä on tosi tylsää, mutta luultavasti se on ihan hyväksi ja kasvattaa sinnikkyyttä. Enimmäkseen lapsi leikkii mielikuvitusleikkejä ja höpöttelee iloisesti veneessä.


Muuten tänä keväänä ollaan tehty taimikasvatuksia. Niihin ei ole mitään lisättävää edellisen kuun postauksen jälkeen. Nyt pitäisi vielä laittaa kurkut ja kurpitsat kasvamaan. En laita niitä useinkaan kovin aikaisin, ettei taimet hujahda ylipitkiksi. 

Kasvimaalta ollaan syöty maa-artisokkaa, palsternakkaa, mukulapähkämöä ja ruohosipulia. Tänä viikonloppuna keräsin ensimmäistä kertaa tänä keväänä vuohenputkea ja nokkosta. Vähän otin myös karhunlaukkaa, mutta se on vielä aika nuori kasvusto, joten en uskalla vielä kovin paljon sitä verottaa. Se oli kyllä lähtenyt kivasti leviämään. 

Eilen käännettiin kasvimaata ja vähän on tehty kylvöjä. Porkkanaa, retiisiä ja salaattia ainakin. Valkosipuli on alkanut kasvaa tosi hyvin ja sitä varmaankin pääsee heinäkuussa korjaamaan. 
Viime keväänä istutettiin uusi raparperi, se on jurottanut pitkään, mutta kun välillä oli niin kylmää, sitä ei olla vielä päästy käyttämään. 

Korvasieniä olen vähän odotellut, mutta ehkä ei kerätä niitä nyt ollenkaan. En uskalla niitä nyt raskaana syödä ollenkaan ja muut perheenjäsenet ei niitä syö. Yksi sieniä syövä perheenjäsen saa pahoinvointia korvasienistä, vaikka muista sienistä ei tule mitään. Kuivuuden takia voi olla, ettei korvasieniä tarvitse etsiä edes huvin vuoksi.



Tässä muut toukokuun yhteispostaukseen osallistuvat:

#Suuntanaomavaraisuus2026

Kasvuvyöhyke 1

Kasvuvyöhyke 2



Kasvuvyöhyke 3


Kasvuvyöhyke 5



Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tunnisteet:

sunnuntai 5. huhtikuuta 2026

Omavaraisemman elämän tavoitteet vuodelle 2026


Tämä on osaltani vuoden ensimmäinen postaus. Tätä vuotta tulee määrittämään paljon se, että perheemme kasvaa loppukesästä uudella jäsenellä. Täytin helmikuussa 46 vuotta ja on tavallaan vähän epätodellisen tuntuista, että olen raskaana. Kaikki on mennyt tosi hyvin, käväisin jopa puolentoista viikon matkalla Kreikassa reilu viikko sitten. Kuva on otettuna matkani aikana. Sami ja Airi olivat koulineet taimia, jotka laitoin kasvamaan reilusti ennen matkaani. Laskeskelin, että jos olisin jättänyt kylvöt matkan jälkeen, olisi mennyt hiukan myöhäiseksi. Kuvassa näyttäisi olevan selleriä ja fenkolia.

Olen parina vuotena kasvattanut hyvällä menestyksellä varsiselleriä ja viime vuonna fenkolia. Nuo maistuvat meille hyvin ja ovat olleet satoisia. Selleriä on vielä reilusti pakastimessakin. Ajattelin ottaa tavoitteeksi kasvattaa taas kasviksia, joita ei aina kaupasta löydy ja joiden kilohinta kaupassa on korkeahko. Ja yleensä nämä on itsekasvatettuna myös paremman makuisia, kuin päiviä kuljetuksessa ja kaupassa seisseet tuotteet, vaikka tuoreita olisivatkin. Tänä vuonna laitoin taas pitkästä aikaa latva-artisokkaa esikasvatukseen. Olen kerran kasvattanut sitä sadoksi asti. Katsotaan kuinka nyt käy. Tomaatteja on myös runsaasti.

Vähän myöhemmin laitan vielä kurkun, kesäkurpitsan ja kurkun taimet kasvamaan. Yleensä näistä on tullut myös hyvin satoa. Viime vuonna avomaankurkkusato jäi pienehköksi, mutta onneksi kellarissa oli vielä runsaasti edellisen kesän säilykekurkkuja varastossa. 

Kun tiedän jääväni pois töistä kesällä ja miehen työt rakennusalalla on ihan täysi arvoitus tässä taloustilanteessa, se antaa taas ihan eri tavalla motivaatiota laittaa kasvimaata. Syömme paljon edullisia kaupan kasviksia ja hedelmiä eli perunaa, porkkanaa, kaalia ja sipulia sekä omenaa ja appelsiinia. Ja niitä, mitkä milloinkin ovat tarjouksessa ja hinnaltaan halvimpia. Niitä vähän kalliimpia on kiva kasvattaa, tai ainakin yrittää kasvattaa, itse. Minusta esimerkiksi salaattikasvien ja yrttien kasvattaminen on erittäin kannattavaa, sen verran hintavia ne ovat. 

Tavoitteena olisi kasvimaan ja puutarhan lisäksi hyödyntää tänäkin vuonna luonnonantimia, jos vaan mahdollista. Samilla on ollut vähänlaiseen töitä tänä vuonna, joten hänellä on ollut aikaa kalastaa. Kalaa syömmekin kohtuullisen usein ja sitä löytyy myös vakumoituna pakastimesta. 

Kävin eilen tutkailemassa pihaa ja huomasin, että villivihanneskausi on ihan nurkan takana. Kohta pääsee keräämään ensimmäiset nokkoset ja vuohenputket. Ja myös ruohosipuli oli noussut takapihalla ja kasvihuoneessa ruukuissa. 

Ihan uskomatonta, että hain joulupöytään kasvimaalta palsternakkaa ja maa-artisokkaa, koska maa ei ollut jouluna vielä kunnolla jäässä eikä lunta ollut. Mutta nyt hain noita samoja juureksia myös pääsiäispöytään! Lumi on jo sulanut, eikä maa ole jäässä. 


Veimme eilen myös katiskan järveen. Käytiin tänään katsomassa, mutta vielä ei ollut oikein mitään. Kolme pientä ahventa. Päästin ne pois, kun ei kolmea ahventa viitsi oikein kanoillekaan keittää. 

Tämän vuoden tavoitteena on kasvattaa ja kerätä mahdollisimman paljon syötävää sekä säilöä kellariin, pakastimeen ja kuivakaappiin, koska voi olla, että tulee taloudellisesti niukempi ensi vuosi. Jos ei lähde välineurheilemaan esimerkiksi puutarhanhoito- ja kalastusvälineissä, ruuan hankkiminen voi olla hyvinkin kannattavaa taloudellisesti. 

Yksi tämän vuoden tavoitteista voisi olla myös muutaman uuden kanan hankkiminen, koska meidän kanat alkavat olla tosi vanhoja. Kananpidon kannattavuudesta en tiedä, todennäköisesti kaupasta saisi munat halvemmalla. Kanoihin menee rahaa esimerkiksi ostorehujen ja sähkölämmityksen takia. Mutta lemmikkeinä kanat ovat kyllä niin mainioita eläimiä ja pitää kai ihmisellä olla myös harrastuksia. Ja saahan kanoista munien lisäksi myös hyvää lannoitetta kasveille.  

**********************************************

#Suuntanaomavaraisuus2026

Huhtikuun yhteispostaukseen osallistuvat:


Kasvuvyöhyke 2




Kasvuvyöhyke 3



Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...