Kotitarvekalastus; koko perheen yhteinen harratus

Alkuvuodesta innostuin kovasti näistä blogijutuista pitkän tauon jälkeen, mutta sitten alkoivat työt ja pihan kevät hommat niin innostuksesta huolimatta en ole muistanut tai saanut aikaiseksi kirjoittaa moneen kuukauteen. Olen huomannut, etten saa edes Instagramiin otettua kuvia vaikkapa puutarhasta. Mutta sellaista elämä on. 

Puutarhassa on tosi vehreää ja rehevää, mutta kaikki on aika myöhässä. Ensimmäinen kokonaan korjattu sato on valkosipuli ja se onnistui erinomaisesti. Johtunee siitäkin, että puoliso syksyllä peitteli syksyllä valkosipulimaan ennen lumentuloa, ettei kanat päässeet sitä tuhoamaan ja poisti pressun kun kanat menivät talvikanalaan. Yleensä talvivalkosipuleiden tuhoksi on koitunut juuri kuopsutteleva kanalauma. Nyt tyhjäksi jääneeseen kohtaan kasvimaata on istutettu kiinankaalin ja punakaalin taimia, jotka kylvin kesäkuussa. En tiedä ehtivätkö kasvaa ollenkaan, mutta ehkä ne voi syöttää edes kanoille tai kanoille. Parempi istuttaa tai kylvää jotain kuin antaa rikkaruohojen vallata. 

Tällä kertaa yhteispostauksen aiheena oli yksi meidän perheen lempiharrastus: kotitarvekalastus!

Itsellä ei ole kovinkaan kummoista kalastustaustaa, muuten kuin, että olen pitänyt keväisin katiskaa läheisesssä, pienen pienessä järvessä, joka ei ole paljon lampea suurempi. Yhtenä keväänä katiskan pidolla oli minulle oikeastaan sellainen elämää ylläpitävä merkitys. Olin yksin lasten kanssa, rahat tosi tiukilla ja henkisesti olin ihan totaalisen loppu ja uupunut. Sinä keväänä söin itse pääasiassa paistettuja ahvenia, kissa söi paistettuja ahvenia ja kanat keitettyjä ahvenia ja niiden perkeitä. Ja pitkähköllä sairaslomalla päiväni ainoa tavoite oli käydä katsomassa katiska ja se piti minut jollain tasolla liikkeellä ja melkein järjissään. Sitä seuraavana keväänä kalastus muutti elämän hiukan eritavalla. Ystävä oli järjestänyt minulle apua polttopuiden tekoon ja tämän mukavan apumiehen kanssa tulin vieneeksi lahnaverkot siihen samalla pienelle järvelle. Seuraavana päivänä, helluntaina, kävimme ne verkot katsomassa ja saimme saavillisen lahnoja, toisen mokoman vapautimme liian pieninä. Kalakaverin kanssa tuntui niin kuin oltaisiin tunnettu aina ja tulinkin sanoneeksi, että: "Helluntain hengessä tekisi mieli sanoa, että pitäisin siut tässä koko kesänkin." Ja niin siinä sitten kävikin, seuraavan vuoden helluntaiaattona menimme naimisiin. 

Puolison myötä kalastus tuli myös minulle harrastukseksi. Välillä käydään kalassa enemmän välillä vähemmän. Viime talvena käytiin paljon pilkillä ja pidettiin iskukoukkuja. Keväällä oli katiska vähän aikaa järvessä ja muutaman kerran olemme uistelleet. Talvella puoliso pitää porukan kanssa talviverkkoja, siellä yleensä en ole mukana. Meillä on nyt vuoden vanha tytär, joka kulki viime talven ahkiossa pilkillä mukana ja kesällä hän istuu pelastusliivit päällä veneessä muovilaatikossa, koska veneen pohja tuppaa olemaan useimmiten märkä. Välillä tyttö nukahtaa, välillä on hereillä tyytyväisenä, toisinaan huutaa ja jos oikein kovasti huutaa, eikä esim. eväät auta, täytyy sitten lähteä kotiin. Yllättävän kivasti on onnistunut kalastus vauvan kanssa. Myös isommat lapseni ovat innostuneet jonkin verran kalastuksesta. Yksi heistä kalasti alkukesästä aika paljonkin öisin. Aamulla oli usein haukifileet tai suolistetut ahvenet jääkaapissa odottamassa. 

Mitä kalastukseen tarvitaan?

Kalastusmaksut pitää maksaa, niistä tietoa löytyy vaikkapa googlaamalla sanan kalastonhoitomaksu. Lupia ei tarvitse maksaa, jos vain mato-onkii tai pilkkii, mutta muissa tapauksissa pitää maksaa. 

Omasta mielestäni kalastuksen ei tarvitse olla kallista välineurheilua. Hienoihin vehkeisiin saa uppoamaan rahaa ihan niin paljon kuin haluaa, mutta vähemmälläkin pärjää. Itse aloitin ihan sellaisella tavallisella katiskalla, jota en edes soutanut mihinkään vaan heitin rannalta. se oli narun päässä ja naru puuhun tai laituriin kiinni. Omia välineitä minulla ei muita olekaan, puolisolla on paljon peruskalastustarvikkeita. Niitä on kertynyt, koska hän on kalastanut ihan pienestä pojasta asti. Meillä ei ole hienoja veneitä, mutta käytössä pari perussoutuvenettä kahdella eri järvellä. Myöskään mitään luotaimia tai muita sähkövempeleitä meillä ei ole. Kalan hinnan saisi kipuamaan tosi korkeaksi, mitä kalliimpia välineitä hankkisi.

Mitä teemme kalasta?

Kalat joita meidän pyydyksiin tarttuu ovat ahven, hauki, lahna, särki, kuha ja joskus harvoin taimen. Osa saaliista tietysti syödään saman tien. Paistettua kalaa, kalakeittoa, uunikalaa, kalapihvejä, savukalaa, graavikalaa... Särkiä ja savulahnaa olemme tölkittäneet uunissa lasitölkkeihin ja ne ovat säilyneet pitkään kellarissa. Pakkasesta taitaa löytyä melkein aina jotakin kalaa. Jos ei muuta niin syöttikaloja. Jos syöttikalat ovat eri järvestä kotoisin ne pitää pakastaa ja muutenkin syöttejä on hyvä olla varuilta. Niitä tarvitaan ainakin rapumertoihin ja iskukoukkuihin. Ja hätätapauksessa ne voisi keittää kanoille. Jos saamme oikein ison saaliin niin silloin aina "koko suku" saa kaloja. Ja tosiaan usein keitämme kanoille kalat ja niiden perkeet. Raakana en antaisi loisten pelossa ja väittävät, että raaka kala saa munat maistumaan kalalta. Kalan perkeet myös herättävät kylmän kompostin tehokkaasti. 

Kalan nahkojen muokkaus voisi olla seuraava mielenkiintoinen opettelun aihe.

Yhteispostaus aiheissa oli heitetty ilmaan ajatusleikki; jos saisin vallan muuttaa yhden asian omassa omavaraistelussa, mikä se olisi? 

Isompi tontti. Se on sellainen ikuisuus haave, pientila tai paljon isompi tontti. Mutta kun tämä talo tuntuu niin kovasti kodilta ja on ihan melkein maksettu. Koska talo on vanha ja tontti pieni, esimerkiksi kiinteistövero on todella pieni. Talon kulut ovat muutenkin pienet ja edessä häämöttää jo velattomuus, ei tee mieli etsiä sitä unelmien paikkaa. En tiedä muuttaisinko kuitenkaan paljoakaan. 

#suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi)

Muut mukana olevat blogit:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2023/

Kakskulma https://kakskulma.com/mita-haluaisin-osata-ja-kesan-raksakuulumiset

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/ankat-ja-kanat-suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/07/kotitarpeilun-suuret-ilot.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-8/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-8.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kotivaraelo-asioita-kalastuksesta-ja-elukoista

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/08/kotitarvekalastus-koko-perheen-yhteinen.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-kotitarve-elaimet/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/08/unelmana-omavaraisempi-elama-mita.html

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/oman-sadon-sailonta-ja-sadeveden-keruuta-vihdoinkin-suuntana-omavaraisuus/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/08/07/elokuu-23-evasta-koko-talven-varalle/

Nälkä pois!?

 Olin tänä vuonna tammikuussa päättänyt pitää sellaisen älä osta mitään- tammikuun. Ajatuksena oli käyttää niitä ruokia, mitä kellariin, pakastimiin ja kaappeihin on eri muodoissa pitkin vuotta säilötty ja ostettu. Kotivararuokien kierrätyksen ohella oli myös tavoitteena säästää rahaa, että voisin olla hoitovapaalla kotona vähän pitempään. Sitä varten olin jo säästänyt rahaa siitä asti kun tiesin odottavani kuopusta. Sitten kävi niin, että vähän ennen joulua autosta hajosi automaattivaihdelaatikko ja auto oli korjaamolla vuoden vaihteen. Koko remontin hinnaksi tuli lopulta 3170 euroa ja sehän vei kaikki säästöt ja osan tammikuun ruokarahoistakin. No, jos jotain hyvää niin se, että oli niitä säästöjä ja, että oltiin aiottu pitää se älä osta mitään- tammikuu. Koko tammikuun ruokaostoksiin meni lopulta 156,86 euroa eli ihan kokonaan ei pystytty olemaan ostamatta. Mielestäni kuitenkin aika hyvin, sillä meitä asuu tässä vähän viikosta ja päivästä riippuen kolmesta kuuteen henkeä samassa taloudessa. Instagramiin postasin asiasta tammikuussa joka päivä. Minut löytää sieltä nimellä mammmukka. 

Tuon tammikuun perusteella sanoisin, että oman pihaviljelyn, kalastuksen ja keräilyn vaikutus perheemme ruokaturvaan on merkittävä. Lisäksi olemme keränneet kohtuu ison kotivaran kaupan elintarvikkeitakin. Sellainen 72 tuntia ei meillä tunnu yhtään missään. Tuo kuukausikin oltaisiin pärjätty varmasti käymättä kaupassa, mutta se oli tarkoittanut lähinnä tuoreiden hedelmien ja maitotuotteiden puuttumista ruokavaliosta. Tammikuussa kellarissa oli vielä tuoreita porkkanoita, purjoa ja perunaa sekä sipulia löytyi. Pakkasessa marjoja, lihaa, kasviksia... kuivattuna sieniä, yrttejä, keittojuureksia ja säilykkeitä erilaisia mehuista ja hilloista säilykekalaan. Eikä me vieläkään olla koko viime kesän satoa syöty ja jotain esim. kuivattuja sieniä on toissasyksyltä. 

Viime kesänä säilöinkin ehkä poikkeuksellisen paljon. Yksi syy oli se, että arvelin maailmantilanteen johtavan joidenkin ruoka-aineiden pulaan tai vähintäänkin hintojen suureen nousuun. Eikä se väärä arvio ollutkaan. Toinen syy oli se, että olin lomalla ja äitiyslomalla huhtikuusta saakka ja minulla oli aikaa. Siihen liittyen, minulla taisi ilmetä jonkinlaista pesänrakennusviettiä tuollaisessa maanisessa säilömisvimmassa! Tänä keväänä minulla on aikalailla samanlainen epäilys, että myös tulevalla kasvukaudella kannattaa kasvattaa, kerätä ja säilöä mahdollisimman paljon. Ei voi tietää, mitä tapahtuu. Olen jo laittanut chilit, paprikat ja tomaatit kasvamaan. Niin ja uutena, minulla on kasvamassa muutama tomatillon taimi. Joka vuosi haluan kokeilla jotain uutta ja tänä vuonna se on tuo. 

Luulen, että moni muukin on alkanut ajattelemaan omia viljelyksiä. Kävin viikolla Prismassa siemenostoksilla kun paikallinen osuuskauppa antoi mobiilisovelluksessa -20%:n alennuksen siementen kertaostoksesta. Huomasin, että melkein kaikki tomaatin siemenet oli myyty. Muutamia pusseja oli jäljellä joistain pienistä kirsikkatomaattilajikkeista. Itse ostin aikalailla sellaisia peruskasvimaan kasveja, vaikka olin ostanut niitä jo viime syksynä joistain alennusmyynneistä. Siementen osalta olen selvästi myös ostellut vähän pahanpäivän varalle. Sikäli mielestäni järkevästi, että olen ostanut niitä siemeniä, mitä tiedän pystyväni kasvattaa. Enää en hurahda kaikkiin mahdollisiin erikoisuuksiin. 

Ostin myös joitain vähän kylmää sietäviä salaattikasveja, lähinnä aasialaisia ja retiisiä. Tarkoitus on laittaa niitä pian kasvihuoneeseen. Olen muutamana vuonna laittanut jo maaliskuussa niitä kasvihuoneeseen. Ne alkavat kasvaa kun aurinko lämmittää jo päivisin. Olen peittänyt ne muutamalla harso- tai muovikerroksella aluksi. Myös herne ja persilja toimii tämmöisenä aloituskasvina. Toissakeväänä rakennettiin myös kuumeneva kompostikasa kasvihuoneeseen ja sehän tuotti kivasti lämpöä ja sen päällä pystyi kasvattamaan esim. tomaattia ruukuissa paljon ennen kuin niitä olisi voinut oikeasti viedä kasvihuoneeseen. Toivottavasti tänä keväänä olisi aikaa tehdä samanlainen systeemi. Se oli vain sellainen verkkokompostikehikko tai verkkorullan pätkä kehikkona kasvihuoneen nurkassa, mihin kasattiin puolikypsää ja tuoretta kompostitavaraa mm. kanalasta.

Maatiaiset

Yksi tämän kerran yhteispostausten mahdollisista aiheista oli maatiaiskasvit ja eläimet. Minusta aihe on kiehtova ja olen aiemmin ollut Maatiainen ry:n jäsen mm. lehden takia. Nyt valitettavasti olen joutunut karsimaan yhdistysten jäsenyyksiä, koska rahaa on ollut vähemmän käytettävissä. Vaikka aihe on kiinnostava, en sinänsä ole käytännössä mikään maatiaisten viljelijä ja kasvattaja. Kanalauma on ihan täysin sekarotuinen. Ensimmäiset tiput haudoin munista, jotka olivat yhdeltä kaverilta ja taisivat olla sekarotuisia nekin. Sen jälkeen melkein joka vuosi kanaparveen on tullut yksittäisiä tai muutamia kanoja eri paikoista eri syistä. Jotkut ovat tulleet ensin talvihoitoon, mutta muutaman talven jälkeen jäivätkin. Joku on luopunut kanapidosta kokonaan ja jostakin kanaparvesta on jäänyt yksi tai kaksi jäljelle kun muille on käynyt jokin tapaturma. Näistä sitten on lisääntynyt hyvinkin sekalainen joukko. Minua ei haittaa, että ovat kirjavaa sekalaista joukkoa. Hyvin terveitä ainakin ovat olleet.  En myy tai anna kanoja tai kukkoja yleensä kenellekään, joten sekarotuisuudesta tuskin kannattaa kenenkään olla erityisen huolissaan. Tiedän, että se voi olla vähän tunteita herättävä aihe eläinten kohdalla. 

Se on muuten jännä juttu, että jotkut ihmiset kuvittelevat, että maatiainen on sama kuin sekarotuinen, Ainakin se käy ilmi kun puhutaan maatiaiskissoista. Toivottavasti suomalainen maatiaiskissa säilyisi. Jos minulla olisi aikaa ja hiukan enemmän intohimoa näihin maatiaisiin, alkaisin kasvattaa suomalaisia maatiaiskissoja. Mutta tiedän, että ei olisi minun juttu sitten käytännössä ollenkaan. 

Kasveissa, perennoissa lähinnä, meillä on varmasti pihassa maatiaislajikkeita, mutta nyt talvella lumen peittäessä puutarhaa, en muista mitä.

Mutta kevättä kohti onneksi mennään, siitä varmana merkkinä siis jo tuo aloitettu taimikasvatus!

Miksi pidän blogia?

En oikein enää muista, miksi aloitin. Ehkä halusin jakaa omia arkisia asioita vertaistuen takia. 

Osa syy on varmaankin se, että olen jollakin tasolla tiedostanut, että osaan sellaisia käytännön taitoja, joissa voin antaa vinkkejä ja jakaa oppeja, miten jotakin voi tehdä. Olen jo ihan pienenä ollut kasvimaalla mukana ja alakoululaisesta asti alkanut tunnistaa luonnonkasveja. Minua on aina erityisesti kiinnostanut kaikki sellaiset kasvit, joita voi syödä tai muuten käyttää. Samoin kaikenlainen itse tekeminen on mielenkiintoista. Nyt on tullut vähän sellainen olo, että olen koko elämäni valmistautunut tällaisia aikoja varten. Tuntuu mukavalta kun voi ehkä olla avuksi. Viime aikoina olen jakanut juttuja enemmän siellä Instagramin ja Facebookin puolella. Ja näköjään edelleenkin siellä on ne kuvat, en saa aikaiseksi latailla niitä tänne. 

Tätä blogia pitäisi kyllä päivittää tämän ulkoasun osalta. Luulisin. Tämä on ollut ehkä 10 vuotta ihan samanlainen. 

Kirjoitukset #suuntanaomavaraisuus -teemalla löydät tältä listalta, eri puolilta Suomea. Postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi)

Tämän kertaisessa yhteispostauksessa mukana:

Kasvuvyöhyke 1

Maijalassa https://www.maijalassa.com/haaveita-ruokaturvasta-ja-kestavammasta-maataloudesta/

Kakskulma https://kakskulma.com/miksi-kirjoitan-blogia/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/pienviljelyn-vaikutus-omaan-kulutukseen–suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2023

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/03/suuntana-omavaraisuus-15-nalka-pois.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-3/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/03/pienviljelijan-ruokaturva.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/miksi-kirjoittaa-blogia

Caramellia https://caramellia.fi/maalis2023/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/03/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-3-miksi.html

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17186

Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2023/03/suuntana-omavaraisempi-elama.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/03/nalka-pois.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-23-bloggarin-oma-tarina/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/03/unelmana-omavaraisempi-elama-siemenet.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/03/06/maaliskuu-23-miksi-blogi/

Esikasvatukset, mitä kannattaa kasvattaa?

Mitä kannattaa esikasvattaa?

Ensinnä vastaus otsikon kysymykseen: sehän riippuu ihan vuodesta, eikä sitä aina pysty etukäteen ennustamaan.

Jos vaan minulla on aikaa ja jaksamista, yritän kasvattaa niin montaa erilaista lajia ja kasvia kuin mahdollista. Näin varmistan sen, että joku sato onnistuu ihan kivasti ja jokin toinen tuottaa aivan huippusadon. Ja yleensä jokin ei onnistu sitten lainkaan. Tässä on toki sellainen kauhun tasapaino, jos kasveja on kovin paljon ja erilaisia. Voi olla, että kasveja kuolee ajan ja hoidon puutteen takia, jos on tullut haalittua liikaa kasvatettavaa.

Kasvit, joita yleensä aina laitan ovat kylvö järjestyksessä chili, paprika, tomaatti, purjo, kurkku ja kurpitsat. Usein minulla on myös jotain kaaleja, mutta ne tuntuvat olevan niin ötökkäherkkiä, että en aina jaksa väsäillä niiden kanssa. Joka vuosi kasvatan yleensä myös jotakin erikoisempaa kuten maissia, vesimelonia, okraa, munakoisoa… Joskus niistä saattaa saada muutaman hedelmän, joskus ei mitään. Olen päättänyt, että tänä vuonna keskittyisin niihin, mistä voi varmemmin odottaa satoa.

Viime ja toissa vuonna söimme tomaattisatoa vielä joskus marraskuulla ja niitä riitti myös säilömiseen. Etenkin toissasyksynä tein monta purkillista ketsuppia ja salsaa. Myöhään syksyllä niitä viimeisenä sisällä kypsyneitä mahdollisesti jo vähän ryppyisiä tomaatteja voi hyvin käyttää ruuanlaittoon.

Tomaatin esikasvatuksessa minulla on monia tapoja, mistä saan taimia. Ostan yleensä sekä kasvihuonetomaatin ja avomaantomaatin siemeniä. Avomaalla voi saada myös hyvän sadon. Otan talteen siemeniä myös kaupan tomaateista. (Edit. Ei ehkä kuitenkaan kannata. Tässä yksi tuoreimpia löytämiäni artikkeleita.) Viime vuonna suurin osa kasveistani oli sellaisia kaupan lajikkeita. Siemeniä oli Närpiön erivärisistä pikkutomaateista ja ne tekivät tosi paljon tomaatteja yhteen terttuun. Oli myös Lidlin ulkomaisista erikoistomaateista, niistä suklaanvärinen ja iso violetti tekivät ihan mahtavan hyvänmakuisia hedelmiä. Nämä kaupalliset lajikkeet olivat hyvänmakuisia vastoin luuloja. Luulen, että se johtui siitä, että kasvoivat oikeassa mullassa ja maassa sekä ne oli kerätty kypsänä suoraan kasvista. Koska tomaatin esikasvatus koulimisineen on vähän sellaista näpertelyä, ostan usein myös taimimyymälöistä muutamia taimia. Alkuun annan niihin kasvaa varkaita, jotka sitten irrotan vesilasiin juurtumaan. Niistä saa uusia kasveja, jotka yleensä ehtivät tehdä hedelmiä myös. Näin saa samalla rahalla useamman taimen. Kolmas tapa, miten saan taimia, on vähän ehkä erikoinen. Tomaatin taimia nousee lähes joka kesä jälkikompostoituviin kasoihin ja kurpitsapenkkeihin. Ne ovat siis sellaisista tomaatin siemenistä, mitä ovat kulkeutuneet ihmisten ja kanojen ruuansulatuksen sekä vielä kompostinkin läpi. Olen monena vuonna siirtänyt ihan onnistuneesti näitä taimia kasvamaan kasvihuoneeseen tai ruukkuihin. Ne saattavat olla ihan, mitä lajiketta tahansa. Muita kasveja, mistä olen löytänyt tällaisia villejä taimia ovat myös paprika ja ananaskirsikka. Tällaiset paprikat eivät yleensä ehdi kasvaa, mutta ananaskirsikat olen saanut hyvin talvehtimaan sisällä, ja niistä voi helposti ottaa keväällä pistokkaita ja saada monta uutta kasvia. Paprikoihin tulee herkästi kirvoja, joten niitä en ole enää talvettanut sisällä ruukussa.

Pistokkaita voi ottaa myös kaupan ruukkuyrteistä. Helpoimpia taitavat olla minttu ja basilika. Tekevät helposti juuria vesilasissa. Ruukkuyrttejä voi myös istuttaa melko helposti isompaan ruukkuun tai avomaalle.

En ole koskaan tehnyt laskelmia paljonko esikasvattamalla säästää rahaa, mutta ihan varmasti säästää. Kaupasta ostetun taimen hinnalla saa helposti siemenpussin tai useamman, josta saa muutamasta taimesta kymmeniin taimiin uusia kasveja. Tietenkin työlle voisi laskea hinnan, mutta itse en sitä tee, koska minulle tämä on rakas harrastus, jota teen rakkaudesta lajiin. Oikeastaan koko prosessi taimikasvatuksesta säilöntään on minulle elämäntapa, jota varmaankin tekisin myös ihan vaan siksi, että nautin siitä. Mutta tietenkin on ihan loistavaa, että sillä voin ruokkia myös perhettäni. Esikasvatuksen suuria hyötyjä on myös se, että siten saa kasvatettua sellaisia kasveja ja lajikkeita, minkä taimia ei kaupasta löytyisi valmiina.

Joistakin taimista voi joutua tekemään uusinta kylvöjä. Viime kevät oli hankalaa kurkkujen ja kurpitsoiden kanssa. Taisin tehdä niistä kahdet tai kolmet taimet. Avomaankurkut kuolivat melko pian avomaalle siirron jälkeen. Kylvin niitä useamman kerran ja ostinkin taimia pariin otteeseen. Ihan ensimmäiset kurkut, kurpitsat ja kesäkurpitsat murskaantuivat raekuurossa. Samalla meni kaikki maissin taimet. Niitä en ehtinyt enää uudelleen kylvää. Avomaankurkuista muutamat uudet taimet jäivät eloon ja tuottivat muutaman purkillisen säilöttyjä kurkkuja ja osa syötiin tuoreena. Onneksi edellisvuoden ennätyssadon kurkkuja oli vielä kellarissa säilöttyinä. Kurpitsa, mikä on yleensä meillä tosi varma, teki vain muutaman kurpitsan, vaikka kasveja oli joku vajaa kymmenen hengissä syksyyn saakka ja ne kyllä kukkivat ja kasvoivat rehevästi. Kesäkurpitsat sen sijaan ihan räjähtivät kasvuun, ja niitä tuli ihan ovista ja ikkunoista koko kesän. Niitä syötiin paljon kesällä kaikin tavoin valmistettuna. Minä myös säilöin niitä mm. kuivaamalla jauhoksi ja pakastamalla raasteena ja soseena. Tämä talvena olemme syöneet vielä vuoden 2021 kesällä pakastettua keltaista kurpitsasosetta keitoissa ja leivonnaisissa. Jos jokin kasvi tekee ennätyssadon, sitä kannattaa minusta säilöä niin paljon kuin pystyy, koska useimmiten niitä voi käyttää vielä ylivuotisinakin säilykkeinä.

Toki me annamme myös lahjoiksi ylimääräisiä taimia, hedelmiä, vihanneksia ja säilykkeitä ystäville, naapureille ja sukulaisille. En yleensä myy mitään, mutta on kiva vaihtaa ja antaa.

Vielä tänä keväänä en ole aloittanut esikasvatusta, mutta kyllä se ihan pian on aloitettava.

 

Kirjoitus on osa #suuntanaomavaraisuus -postauksia, joita luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi)

 

Muut osallistujat:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2023/

Apilankukka https://apilankukka.fi/esikasvatus-ja-raha/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/puutarhasuunnitelmia-suuntana-omavaraisuus-helmikuu-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/02/suuntana-omavaraisuus-2-esikasvatukset.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/02/mita-kannattaa-esikasvattaa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/02/suuntana-omavaraisuus-14-esikasvatuksen.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-2/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kannattavuuden-kamala-maailima

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/02/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-2.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/02/omavaraistelun-taloudellinen-aspekti.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17184

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/02/06/7722/

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/02/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/02/06/helmikuu-23-esikasvatukset/

Suuntana omavaraisuus 2023

Kuka, missä ja miksi?

Monen vuoden tauon jälkeen aion kokeilla taas tämän blogin kirjoittamista. Olen jakanut omavaraisuus-, keittiö- ja luontoaiheisia juttuja Instagramissa, mutta blogi jäi muutamastakin syystä tauolle. Yksi syy oli se, ettei minulla ollut moneen vuoteen kotona tietokonetta ja blogin kirjoittaminen kännykällä on tosi hankalaa. Ja elämässä on tapahtunut paljon muutoksia sekä hyvässä että huonossa. Oli avioeroa, loppuun palamista, sairastelua ja sen sellaista, mutta myös hyviä asioita kuten uusia tehtäviä ja opiskeluja. Kaikkein ihaninta on, että nyt asiat ovat taas mallillaan ja uusperheeseemme on tullut viime kesänä uusi pieni vauva. 

Se, mikä elämässä on ennallaan, on talo ja piha. Eikä pihaviljely ole missään vaiheessa kokonaan loppunut, vaikka aika pientä se parina vuotena oli. Mitään kaneja ja kanoja isompia eläimiä ei ole ollut enää moneen vuoteen eikä mehiläisiinkään aika riittänyt. Koitamme pitää tällä hetkellä kaiken tässä omalla tontilla, mikä on ihan tosi pieni, n. 2000m². Sen lisäksi meillä on melko lailla yhtä pieni rantatontti puolen kilometrin päässä, missä ei ole ,muita rakennelmia kuin laituri. Lammella kalastamme jonkin verran. Mies kalastaa myös toisella isommalla järvellä, mihin hänellä on siteitä ja kokemusta kalapaikoista lapsuudesta saakka. Sekin on alle 10 km päässä. Sieltä päin tulee nykyisin myös polttopuumme. 

Talomme on n. 120 m² ja joka toinen viikko meitä asuu tässä 6 henkilöä. Kaikille ei riitä omia huoneita, mutta onneksi vauva ei vielä sellaista kaipaa. Isommat lapset ovat jo tosi omatoimisia. Vanhin on lähes täysi-ikäinen, toiseksi vanhin yläasteella ja toiseksi nuorin ala-asteella. Lapset hoitavat jo osan polttopuiden sisälle kantamisesta ja lämmittämisestä ja tekevät innostuessaan monenlaista hommaa. Toisinaan ei sitten huvita yhtään mikään, mutta niinhän se tuppaa olemaan aikuisellakin. 

Asumme kasvuvyöhykkeellä kolme. Talo ja tontti on etelärinteessä ja meillä on erittäin suotuisa mikroilmasto, joten keväisin keräämme villivihanneksia usein paljon aikaisemmin kuin monet muut ja muutenkin kasveilla on hyvät oltavat. Rinteen huono puoli on se, että jos on pitkään kuivaa, kasvit saattavat siitä kärsiä. Tosin kohta 20 vuoden kompostoinnin ja harjuviljelyn tuloksena olen saanut tehtyä erittäin hyvin vettä sitovia penkkejä ja kasvimaita, joita ei tarvitse kastella kovin paljon. 

Miksi haaveilen omavaraisuudesta näin pienellä tontilla? Osin siksi, että rahkeet eivät ole riittäneet hankkimaan isompaa paikkaa, vaikka olen siitä kauan haaveillut. (Siitä tulisi ihan oma kirjoituksensa) Aluksi en ehkä ajatellut elämäntapaa ”omavaraisteluna”, tein vain, mitä olen aina tehnyt. Kasvimaa, syötävät kasvit ja kasvit ylipäänsä ovat kuuluneet elämääni aina. Olen kotoisin maatilalta ja minulla on ollut kasvimaa siitä saakka, kun olen osannut kävellä. Se on jonkinlainen erityiskiinnostuksen kohde, joka ei ole ikinä lähtenyt minusta. Olin myös kiinnostunut luonnonkasveista ja niiden käytöstä jo koululaisena. Se mikä harmittaa on se, ettei kukaan silloin neuvonut minua siinä, että kasveista kannattaisi opetella myös latinankieliset nimet. Nyt ne eivät enää tartu päähän. Olen lapsesta asti myös käynyt marjassa ja sienessä. Etenkin sienestys oli minusta mukavaa. Pidin myös lampaiden ja kesäsikojen hoitamisesta, vaikka inhosin lehmiä, joita meillä oli myös. 

Jossakin vaiheessa aloin vähän tavoitteellisemmin pohtia, miten paljon ruokaa oikeasti voi kasvattaa omistamalla näin vähän maata. Joskus olen koittanut vähän pitää kirjaa siitä, miten paljon mitäkin on kasvatettu ja kerätty, mutta en ole saanut valmiiksi mitään kunnollista kirjanpitoa. Tällä hetkellä voisi sanoa, että lähes joka aterialla on jotain omaa tai ainakin joka päivä. 

Syitä näihin omavaraisuusharrastuksiin ovat myös varautuminen ja rahan säästäminen. Tykkään siitä, että varastossa on aina syötävää ja muuta tarvittavaa. Varastot ovat tulleet monta kertaa tarpeeseen. Joskus ihan siksi, että on sattunut jotakin yllättävää ja rahat ovat olleet loppu jo viikko pari ennen tilipäivää. Ja korona-aikana olimme paristi karanteenissa, jolloin varastot osoittautuivat myös tarpeellisiksi. Välillä tulot ovat olleet tosi vaihtelevia ja itse kasvattamalla ja säilömällä on saanut venytettyä penniä. 

Lämpöisiä ajatuksia

Mikä meidän tupaa lämmittää? Meillä on käytössä Ukko-Uuni. Siinä on samassa paketissa saunan kiuas/keskusuuni ja lämminvesivaraaja. Lämpö tulee alakerrasta saunasta kanavia pitkin huoneisiin ja yläkertaan. Meillä ei ole minkäänlaisia kiinteitä pattereita. Esikoisen huoneessa on yksi sähköpatteri ja sekin on viikot poissa päältä, kun asukas on koulussa. Lämminvesivaraaja on monessa talossa yksi eniten sähköä kuluttavista laitteista ja kun vesi lämpiää puulla, se on todella suuri säästäjä. Yläkerrassa meillä on takka ja hella/leivinuuni. Tulisijoista huolimatta, kovilla pakkasilla lämpötila huoneissa menee helposti yön jälkeen 16-18 asteeseen. Isommille ihmisille siitä ei niin ole haittaa, mutta vauvan sormet ovat helposti ihan jääkylmät. Olen ratkaissut asian siten, että vauva nukkuu yöt merinovilla-, fleece- tai kevyttoppahaalarissa, jossa saa sormet ja varpaat piiloon ja mahdollisesti hupun päähän. Sukat, tumput, hatut ja peitot tuntuvat lähtevän itsestään pois vauvan päältä yön aikana, joten kokohaalarit on ihan parhaita.

Vuosisuunnitelma 2023

Tämä on vielä pahasti vaiheessa omalta kohdaltani! 

En ole kovin hyvä tekemään suunnitelmia tai toimimaan tavoitteellisesti, vaikka haaveilenkin milloin mistäkin. 

Tammikuun tavoitteena minulla on, etten ostaisi juuri mitään. Auto on parhaillaan korjaamolla ja sen kustannus arvio on ehkä jotain pari tonnia. Olen vanhempain rahalla ja mies on toista kuukautta lomautettuna, joten koitetaan nyt syödä varastoja ja vältellä kauppoja. Tämä on nyt hyvä tilaisuus kierrättää kotivaraa ja hyödyntää kaikkea sitä, mitä on säilötty. Omaan Instagramiini tein haasteen #äläostamitääntammikuu2023

Helmikuussa on tarkoitus laittaa jo taimia kasvamaan. Paprikoista, chileistä ja tomaateista aloitetaan. Kevät kuluukin sitten esikasvatusten parissa ja taimia kouliessa. Kun lumisulaa, pääsee laittelemaan kasvimaata kuntoon. Tarkoitus olisi tehdä taas uusia harjupenkkejä ja pengertää pihan rinnettä uusiksi kasvimaiksi. 

Huhtikuun puolivälissä saatan palata töihin, mutta en tiedä vielä. Kevään ja kesän puuhat riippuvat paljon siitä, olenko töissä vai en. Miten iso kasvimaa ja kasvatammeko mitään eläimiä kanojen lisäksi. 

Kirjoitus on osa #suuntanaomavaraisuus -postauksia, joita luotsaavat Satu ( www.tsajut.fi ) ja Heikki ( www.korkeala.fi )

Linkit

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/apilankukka-2023-suunnitelmia/

Maijalassa https://www.maijalassa.com/ensimmaisia-askeleita-kohti-omavaraisempaa-elamaa-tavoitteita-vuodelle-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/01/meidan-piha-ja-suunnitelmat-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/01/ennatysten-joulukuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-1/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-1.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-13-uuden-vuoden.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17173

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/omavaraistelijan-vuosikello-ja-ajatuksia-vuuesta-2023

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/01/02/toiveikas-talvimieli/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/01/lampoa-torppaan.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-23-esittely-ja-suunnitelma/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/01/02/tammikuu-23-mika-sinut-lammittaa/

Kurkista myös Instagramista mitä tunnisteella #Suuntanaomavaraisuus2023 löytyy!

Punamaljakas, syötävä sieni?

Löysin lahonneesta risukasasta paljon punamaljakkaita, Sarcoscypha austriaca. Olen löytänyt niitä joskus aiemminkin ja selvitellyt, mikä se on sieniään. Etsin sitä googlesta, YouTubesta ja instagramissa ja totesin, että sitä syödään Itä-Euroopassa. Kyselin neuvojakin. Sain ohjeeksi puhdistaa ja ryöpätä ja käyttää kuin mitä tahansa sieniä. Suomalaisista lähteistä löysin tiedon, että punamaljakas ei ole myrkyllinen, mutta sitä ei pidetä ruokasienenä. 

 Puhdistin sienet roskista ja mullasta ja pesin ne. Ryöppäsin ja paistoin pannulla voissa. Olen kahdesti näitä maistanut ja ne maistuvat hyvältä. Mieto sieni.

Sienipaikallani näitä kasvaa sen   verran runsaasti, että näitä kannatti kerätä.

Koska näitä ei Suomessa pidetä syötäviä niin kokeilin ihan omalla vastuulla. En varsinaisesti suosittele, kerroin kokemuksestani. 

Tee omalla vastuullasi, mitä haluat. 

En erityisesti kehota kokeilemaan. 

Ja muista: syö vain sieniä, jotka tunnet!!!

Monissa englannin kielisissä videoissa ja sivustoilla scarlett elf cap- sieniä syötiin jopa raakana ja ryöppäämättä ja myös kuivattiin. Kyseessä on samannäköinen sieni, mutta se on käsittääkseni Sarcoscypha coccinea,jolle ei ole suomenkielistä nimeä. 

Rikoin nyt pitkän blogihiljausuuden. On ollut kauhean täysi elämä. Liikaa tekemistä ja liian vähän luppoaikaa. Monenlaista on tapahtunut. Mutta toisaalta ei ole ollut mitään uutta jaettavaa. Tämä oli tarpeeksi uutta mielestäni.

Minulla ei ole tietokonetta ja blogin päivittäminen kännykällä on aika vaivalloista. 

Mun outo elämä

Tänä vuonna on iskenyt ihan hirveä kriisi ja olen varma, että se liittyy lähestyvään uuteen vuosikymmeneen. Kymmenen vuotta sitten oli jotain samantapaista, mutta kuitenkin hiukan erilaista. Olen kyseenalaistanut lähes kaiken elämässäni. Mutta ne vahvimmat arvot ja asiat kestää kriittisen tarkastelun. Ne, mitkä eivät kestä, saavat muuttua tai poistua elämästä.

En tiedä, miten tämän blogin käy. Asiat, joista olen kirjoittanut ovat mielenkiinnon kohteita edelleen, mutta en tiedä onko minulla niihin aikaa. Arjessa on muuttunut ja muuttumassa paljon. En ota blogista paineita. Kirjoitan, jos kirjoitan.

Olen kirjoittanut anonyymisti, tosin ihan oikeasti en osaa sanoa kuinka moni tuttu tai puolituttu tätä lukee, koska olen monelle tästä kertonutkin. En ole kirjoittanut saadakseni julkisuutta, kunhan vaan jakaakseni ajatuksia samanhenkisten ihmisten kanssa. Olen löytänyt uusia tuttujakin tätä kautta.

Olen jotenkin hävennyt ja nolostellut näitä kirjoituksia ja vielä enemmän videoita. Minun on kuitenkin pitänyt tarkastella ihan uudestaan tätä esillä oloa. Teen kolmea osa-aikatyötä ja yhdessä niistä pidän joskus puheita, kirjoitan lehtijuttuja ja tänä keväänä sain tehdä kaksi jaksoa erääseen päivittäin ylen radiokanavalla olevaan ohjelmaan. Ohjelmia on tulossa minulta ensi vuonna ainakin neljä lisää.

Keväällä oli myös vaalit, joihin jotenkin kummasti sotkeuduin mukaan. Epäilin mahdanko edes tulla valituksi. Sain neljänneksi eniten ääniä. En päässyt ainoastaan isoon saliin vaan myös siihen pienempään joka kokoontuu isoa useammin.

Elämäni on todella hämmentävän vauhdikasta tällä hetkellä. Mietin muutanko blogin ihan julkiseksi omalla nimellä kirjoitetuksi, poistanko joitakin vamhoja juttuja, muutanko sen salasanan taakse vai mitä ihmettä. Aika näyttää. Antaa elämän kuljettaa. Luottamus siihen, että elämässä voi käydä myös hyvin, on kasvanut. Entisestä pessimististä ja inhorealistista on tullut positiivinen ja iloinen, vaikka tietyt vaikeudet eivät ole hävinneet mihinkään.

Ihanaa syksyä sinulle!

Tämän kesän kasvimaa:

Hyönteisruokaa mehiläisten kuhnuritoukista

Olen edelleen ihan noviisi mehiläisten hoitamisessa ja jotenkin koen etten opi sitä vaikka kuinka yritän. Nyt kuitenkin näyttää melko lupaavalta. Juhannusaattona poistin kuhnurikennoja (hoitotoimenpide, joka liittyy punkin torjuntaan). Olen lukenut, että kuhnuritoukkia voisi syödä. Jotkut syöttävät niitä myös kanoille tai pikkulinnuille. Nämä on tässä vaiheessa kenties ainoita toukkia, joita voisin ajatella syöväni, koska ovat mehiläisvahan sisällä ja ovat tosi siististi ja steriilisti pakattu.

Toukkien irrottaminen kennoista oli ehkä hiukan työlästä, mutta onnistui kohtuullisesti. Friteerasin pannullisen toukkia ja pakastin pienen pussillisen myöhemmin käytettäväksi. Maustoin rapeat toukat suolalla ja niistä tuli tosi hyviä naposteltavia juhannusaattoillaksi. Perhe ei oikein innostunut, mutta kaksi lapsista sentään maistoi. Toukkien maku oli mieto ja "proteiininen",  hieman maistui hunajaiselta ja mehiläisvahalta, muttei kuitenkaan varsinaisesti makealta. Suutuntuma on samanlainen kuin katkaravuissa, mutta maku ei. Aion syödä kyllä jatkossakin.

Toukkia jäi jääkaappiin ja tein niistä juhannuspäivänä munakokkelia. Lisäsin siihen hiukan nuupahtaneen paprikan, oltermannin kannan ja maitoa. Ja tein sen tietenkin omien kanojen munista. Tuli oikein maukasta.

Ihan kaikkia toukkia en jaksanut kennoista kaivella ja kanatkin saivat omat juhannusherkkunsa. 

Hyvää kesää!