Omavaraisemman elämän tavoitteet vuodelle 2026

Tämä on osaltani vuoden ensimmäinen postaus. Tätä vuotta tulee määrittämään paljon se, että perheemme kasvaa loppukesästä uudella jäsenellä. Täytin helmikuussa 46 vuotta ja on tavallaan vähän epätodellisen tuntuista, että olen raskaana. Kaikki on mennyt tosi hyvin, käväisin jopa puolentoista viikon matkalla Kreikassa reilu viikko sitten. Kuva on otettuna matkani aikana. Sami ja Airi olivat koulineet taimia, jotka laitoin kasvamaan reilusti ennen matkaani. Laskeskelin, että jos olisin jättänyt kylvöt matkan jälkeen, olisi mennyt hiukan myöhäiseksi. Kuvassa näyttäisi olevan selleriä ja fenkolia.

Olen parina vuotena kasvattanut hyvällä menestyksellä varsiselleriä ja viime vuonna fenkolia. Nuo maistuvat meille hyvin ja ovat olleet satoisia. Selleriä on vielä reilusti pakastimessakin. Ajattelin ottaa tavoitteeksi kasvattaa taas kasviksia, joita ei aina kaupasta löydy ja joiden kilohinta kaupassa on korkeahko. Ja yleensä nämä on itsekasvatettuna myös paremman makuisia, kuin päiviä kuljetuksessa ja kaupassa seisseet tuotteet, vaikka tuoreita olisivatkin. Tänä vuonna laitoin taas pitkästä aikaa latva-artisokkaa esikasvatukseen. Olen kerran kasvattanut sitä sadoksi asti. Katsotaan kuinka nyt käy. Tomaatteja on myös runsaasti.

Vähän myöhemmin laitan vielä kurkun, kesäkurpitsan ja kurkun taimet kasvamaan. Yleensä näistä on tullut myös hyvin satoa. Viime vuonna avomaankurkkusato jäi pienehköksi, mutta onneksi kellarissa oli vielä runsaasti edellisen kesän säilykekurkkuja varastossa. 

Kun tiedän jääväni pois töistä kesällä ja miehen työt rakennusalalla on ihan täysi arvoitus tässä taloustilanteessa, se antaa taas ihan eri tavalla motivaatiota laittaa kasvimaata. Syömme paljon edullisia kaupan kasviksia ja hedelmiä eli perunaa, porkkanaa, kaalia ja sipulia sekä omenaa ja appelsiinia. Ja niitä, mitkä milloinkin ovat tarjouksessa ja hinnaltaan halvimpia. Niitä vähän kalliimpia on kiva kasvattaa, tai ainakin yrittää kasvattaa, itse. Minusta esimerkiksi salaattikasvien ja yrttien kasvattaminen on erittäin kannattavaa, sen verran hintavia ne ovat. 

Tavoitteena olisi kasvimaan ja puutarhan lisäksi hyödyntää tänäkin vuonna luonnonantimia, jos vaan mahdollista. Samilla on ollut vähänlaiseen töitä tänä vuonna, joten hänellä on ollut aikaa kalastaa. Kalaa syömmekin kohtuullisen usein ja sitä löytyy myös vakumoituna pakastimesta. 

Kävin eilen tutkailemassa pihaa ja huomasin, että villivihanneskausi on ihan nurkan takana. Kohta pääsee keräämään ensimmäiset nokkoset ja vuohenputket. Ja myös ruohosipuli oli noussut takapihalla ja kasvihuoneessa ruukuissa. 

Ihan uskomatonta, että hain joulupöytään kasvimaalta palsternakkaa ja maa-artisokkaa, koska maa ei ollut jouluna vielä kunnolla jäässä eikä lunta ollut. Mutta nyt hain noita samoja juureksia myös pääsiäispöytään! Lumi on jo sulanut, eikä maa ole jäässä. 

Veimme eilen myös katiskan järveen. Käytiin tänään katsomassa, mutta vielä ei ollut oikein mitään. Kolme pientä ahventa. Päästin ne pois, kun ei kolmea ahventa viitsi oikein kanoillekaan keittää. 

Tämän vuoden tavoitteena on kasvattaa ja kerätä mahdollisimman paljon syötävää sekä säilöä kellariin, pakastimeen ja kuivakaappiin, koska voi olla, että tulee taloudellisesti niukempi ensi vuosi. Jos ei lähde välineurheilemaan esimerkiksi puutarhanhoito- ja kalastusvälineissä, ruuan hankkiminen voi olla hyvinkin kannattavaa taloudellisesti. 

Yksi tämän vuoden tavoitteista voisi olla myös muutaman uuden kanan hankkiminen, koska meidän kanat alkavat olla tosi vanhoja. Kananpidon kannattavuudesta en tiedä, todennäköisesti kaupasta saisi munat halvemmalla. Kanoihin menee rahaa esimerkiksi ostorehujen ja sähkölämmityksen takia. Mutta lemmikkeinä kanat ovat kyllä niin mainioita eläimiä ja pitää kai ihmisellä olla myös harrastuksia. Ja saahan kanoista munien lisäksi myös hyvää lannoitetta kasveille.  

**********************************************

#Suuntanaomavaraisuus2026

Huhtikuun yhteispostaukseen osallistuvat:

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/04/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu-2026.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/04/kevainen-paasiainen.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/04/mansikkamaasta-perunamaa-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-4/

Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuu2026/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2026/04/suuntana-omavaraisuus-2026-osa-4-jotain.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2026/04/omavaraisemman-elaman-tavoitteet.html

Tulisinko toimeen ilman sähköä?

 Tämän kuun postauksessa pohditaan varautumista sähkökatkoihin. 

Meillä on onneksemme talo, jossa pärjäisi melko mukavasti sähkökatkon aikana. Vaikka maalla asumme ja myrskyjäkin on ollut, ei meille ole osunut 20-vuoteen yhtään pitempää sähkökatkoa. Pisinkin on ollut alle vuorokauden. 

Talvella talo lämpiää puulla ja meiltä löytyy keskuslämmityksen lisäksi takka ja hella/leivinuuni, joten ruuan valmistus onnistuu ihan hyvin. Sähkökatkon aikana hankalinta olisi varmaankin se, ettei hanoista tule vettä ja pimeän aikaan olisi säkkipimeää. Meillä on pihasauna, jonka edessä on käsipumpullinen kaivo, joten peseytyminen siirtyisi sinne. Vettä pitäisi kantaa tiskaukseen ja käsienpesuun sekä juomavedeksi. Meillä on erotteleva kompostikäymälä, joten vessan huuhteluun vettä ei tarvittaisi. Pimeyttä vastaan meillä on jemmassa kynttilöitä ja pari lyhtyä. 

Telkkaria meillä ei ole, mutta kännyköiden viihdearvo on melkoinen. Lapsilla taitaa olla omia varavirtalähteitä ja niissä on toivottavasti aina virtaa. Kännyköitä voisi ladata myös autossa. Mutta jos sähkökatkos on tosi laaja ja pitkä, eivät ne välttämättä toimi, vaikka virtaa olisikin. Myös kännykkämastot tarvitsevat sähköä. 

Meillä on pattereilla ja kammella toimiva radio, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että en ole nyt ihan varma, missä kaapissa se on. Tämä on hyvä muistutus, että tavarat kannattaisi pitää hyvässä järjestyksessä. Myös se on varautumista. 

Jääkaappi ja pakastin ovat myös ongelmallisia sähkökatkojen aikana. Etenkin, jos pitkä katko osuu kesään. Talvellahan ruuat voisi viedä ulos pakkaseen ja kylmään kellariin. Kesälläkin kellarimme on kohtuullisen viileä, mutta ei se ihan jääkaappia korvaisi ainakaan helteillä. Pakastimessa ruoka säilyy käsittääkseni pari-kolmepäivää jäässä, jos kantta ei avaa. Ja tietenkin täysi pakastin ja kaikkein sisimmät tavarat pisimpään. Kylmää voi koittaa säilyttää myös niin, että peittää pakastimia paksuilla peitoilla.

Olen myös miettinyt, mitä tehdä, jos pakastimet alkaisi sulaa. Ruokia voisi koittaa pelastaa säilömällä ne muuten. Marjoista voisi keittää hilloja ja mehuja. Siksi varastossa on purkkeja, pulloja ja sokeria. Ja jos on isompia lihapaloja ja kalaa, ne voisi säilöä suolaveteen, kuten ennen vanhaan tehtiin. Mutta voi olla, että kaikkeen ei olisi aikaa. Ehkä ruokia voisi koittaa antaa perheenjäsenille ja tutuille. Tai ihan kenelle vain, kelle kelpaisi. Ruokia varmasti päätyisi myös kanoille ja kompostiin. Kerran minulla on pakastin puoliksi sulanut, kun nuohooja otti pakastimen johdon pois ja pisti tilalle oman imurinsa. Hän oli kyllä laittanut pakastimen johdon takaisin, mutta huonosti. Huomasin asian kolmen päivän päästä. Otti päähän tosi paljon, mutta pakastimen sulamisestakin voi selvitä, vaikka harmittaa. Silloin aika paljon meni kanoille, vaikka taisin keittää marjoista mehua. Ihan sisimmät ruuat olivat jäässä, eikä tarvinnut tehdä niille sen kummempaa. 

Meillä on aurinkopaneelit, mutta sähkökatkoilla niistä ei ole apua, koska ovat kytkettynä muuhun sähköjärjestelmäämme eikä mitään akkuja ole. Aggregaattia meillä ei ole, eikä ole tullut tunnetta, että tarvitsisi hankkia. Siihen pitäisi sitten olla tietenkin aina polttoainetta varastossa. 

Talvella lämminvesivaraaja lämmittää veden puulla samalla, kun taloa lämmitetään. Mutta sähkökatkoilla siitäkään ei ole paljon iloa, kun vesi ei tule muuten sisälle ja hanoihin ilman sähköä. 

Sähkökatkoilla jotenkin hassuinta on aina se, että huoneesta toiseen siirtyessä, käsi käy aina valokatkaisijalla, vaikka miten järjellä tietää, ettei valo kuitenkaan syty.

*****

Syyskuun toinen aihe oli eläinten ja lemmikkien hoito omavaraisuuden näkökulmasta. 

Meillä on pieni parvi kanoja, kaksi kania ja kissa. Kissan ruokintaa tai hoitoon ei oikein liity sen kummempaa omavaisuutta. Sen ruoka ja laatikon kuivike tulevat kaupasta. Laatikossa käytämme puupohjaisia pellettejä, jotka voi kompostoida tai polttaa. Kissan tehtävä on olla seuralainen, mutta on se nappaillut syksyllä sisään tulleita hiiriä. 

Kanat ovat munineet vuosien aikana niin paljon, ettei olla moniin vuosiin ostettu kaupasta munia. Kaupasta on kyllä ostettu sitten kananrehua ja kuivikkeita. Meidän kanat saavat kyllä myös ruuantähteitä ja sellaista keittiö jätettä, mitä voivat syödä. Puutarhasta kanat saavat heinää ja sellaista satoa, mikä on vähän epäkuranttia ihmisruuaksi tai, mistä on todella suurta ylituotantoa. Saatan kiikuttaa kanoille myös eri kasvien siemenkotia, -palkoja ja -tähkiä, rikkaruohoa ja tuhohyönteisiä. Esim. jos jossain kasvissa on paljon jotain ötököitä, saatan koittaa varistaa ne vesiastiaan, jossa ne voi viedä kanoille. Yleensä kanat ilahtuvat paljon ötökkä- ja toukkalahjoista. Tai vien esim. kaalin tai muun kasvin, johon on ötökät iskeneet, kokonaan kanoille. 

Yleensä joka kesä teen jonkilaisen määrän kuivaa heinää kaneille ja kanoille omasta pihasta, jossa ei ole ollut vuosiin nurmikkoa. Pakkaan kuivuneet heinät tyhjiin rehusäkkeihin. Ne on helppo kasata, johonkin varaston nurkkaan. Mutta mihinkään täyteen heinäomavaraisuuteen tällä ei kyllä pääsen.

Kanojen ja kanien kakka ja kuivikkeet ovat hyvää komposti- ja lannoitemateriaalia ja tosi tärkeä elementti puutarhassa. On ollut mukavaa seurata kahden vuosikymmenen ajan, miten melko herkästi kuivuvasta rinnetontista on tullut tosi rehevä ja syvämultainen viidakko. 

*****

#Suuntanaomavaraisuus2025

Syyskuun postaukseen osallistuvat:

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/09/suuntana-omavaraisuus-2025-syyskuu.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/09/lintujen-talviruokinta-pihan-kasveilla.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2025-osa-9/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=19553

Caramellia https://caramellia.fi/sahkokatkoon-varautuminen-kanalassa/

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2025/09/tulisinko-toimeen-ilman-sahkoa.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/09/07/syys-25-viikkoja-ilman-sahkoa/

Kiitos Tsajut- blogin Satu taas siitä, että järjestät tämän kaiken!

Sadonkorjuu; elokuu 2025

Elokuussa kaikki on runsaimmillaan puutarhassa ja myös metsä on usein täynnä herkkuja. Nyt jo elokuun alussa, ainakin meillä päin, näyttää olevan hyvin mustikkaa ja vatut alkavat kypsyä. Kantarellin alkuja näkyy, mutta ne ovat kuivettuneet, kun vettä ei ole tullut kunnolla moneen viikkoon. Paikallisesti on tullut koviakin ukkoskuuroja, mutta meidän lähimaastoihin ne eivät ole osuneet.

Omalla pihalla kaikki on pikkuisen myöhässä. Alkukesä oli niin kylmä ja sateinen ja nyt kasvu vaikuttaa pysähtyneen kuivuuteen. Ihan kaikkea ei jaksa kastella. Esimerkiksi kesäkurpitsan alut eivät vaikuta kasvavan lainkaan. Kurkkuja olemme jo syöneet, sekä kasvihuoneessa että avomaalla kasvavia. Säilömään ei vielä olla päästy, mutta ihan kohta.
Tämän kesän uusi yllättäjä on ollut fenkoli. Laitoin taimet kasvamaan maaliskuussa ja viileä alkukesä näytti suosivan sitä. Olen tehnyt siitä salaattia ja lisännyt keittoihin. Lehtiosat olen kuivannut lämminvesivaraajan päällä. Saa nähdä tuleeko ne sitten käytettyä, mutta kuvittelen lisääväni niitä sitten keittoihin ja uunijuureksiin. Muutama fenkoli on alkanut kukkia kasvimaalla ja vähän elättelen toiveita, että voisin saada myös fenkolin siemeniä.

Tosi hyvää salaattia fenkolista saa kun pilkkoo sen ohuiksi siivuiksi ja lisää mukaan tomaattia. Lisäksi olen laittanut vähän vaihdellen, mitä on sattunut olemaan; lehtisalaattia, oliiveja, pikkelöityä selleriä tai kapriksia, retiisin palkoja, kurkkua, herneitä… ja maun salaisuus on kastikkeessa; oliiviöljyä, hunajaa, balsamietikkaa, suolaa ja pippuria.
Lisäsin fenkolin lehtisilpppua kerran myös kalan kanssa tarjoiltuun kastikkeeseen; hapankermaa, suolaa, sitruunamehua, sinappia ja silputtuja yrttejä, kuten fenkolia, viinisuolaheinää, tilliä ja ruohosipulia.

Toinen viileästä alusta hyötynyt on ollut varsiselleri. Fenkolin jälkeen varmasti siirrymme sellerisalaatteihin. Kasvatin sitä onnistuneesti ensimmäisen kerran viime kesänä. Syötiin raakana ja säilöin varsia etikkaliemeen ja pakastamalla. Lehtiä olen kuivannut ja niitä tulee kyllä käytettyä keitoissa. Säilykeselleriä ollaan lisätty salaatteihin ja ne on myös ihan kiva lisäke ruuille. Pakastettuja on lisätty keittoihin ja jambalaya-tyyppisiin ruokiin.

Runsaana on kasvanut myös salaatti ja sen satokausi näyttää jatkuvan hyvin myös elokuulle.
Tomaatteja saadaan vielä odotella samoin kesäkurpitsoita. Erilaiset pavut ovat kasvaneet hyvin ja ne kukkivat parhaillaan. Härkäpavun latvoja katsoin eilen ja mietin, että tänä vuonna voisin kokeilla myös niiden käyttöä lisäkkeenä tai salaatissa. Ne ovat kuulemma erinomaista syötävää.

Sato, mikä on jo korjattu on valkosipulit, jotka jäivät aika pieniksi tällä kertaa.

Elokuu on myös viinimarjojen ja omenoiden aikaa. Marjoja näyttää tulevan. Mietin, mitä tehdä niille, kun mehut eivät nyt näytä hupenevan. Ehkä syödään marjat marjoina. Omenan alkuja on, mutta ne ovat huonoja, eikä omenasadon suhteen ole mitään odotuksia.

Viime vuonna saimme ensimmäisen kunnollisen viinirypälesadon. Näyttää siltä, että tänä vuonna tulee lähes yhtä hyvä sato. Rypäleitä tuli syötyä ihan sellaisenaan, mutta kaikki perheenjäsenet eivät välittäneet, koska siemeniä on paljon. Hyviä rypäleensäilöntä vinkkejä otetaan vastaan.

Elokuussa luonnonantimet, joita keräämme ja käytämme ovat lähinnä marjoja ja sieniä. Harvemmin kerään yrttejä. Yrttien keruu luonnosta painottuu itsellä alkukesään ja viime vuosina luonnon yrttien säilöntä on jostain syytä vähän jäänyt. Kultapiiskua, sitä suomen luontoon kuuluvaa, voisin kerätä ja kuivata. Olen pitänyt sitä varastossa virtsatietulehdusten varalta. Koen saavani siitä tehdystä teestä avun, kun juon sitä heti ensioireiden alettua. Onneksi ei ole vaivannut pitkiin aikoihin. 

Olen pitänyt tavoitteena oppia, joka vuosi yhden uuden sienen. Katsotaan jääkö joku uutuus mieleen ja onko se sellainen tunnistus, jota vielä voisi käyttää ruuaksi. Syyssateita ja sieniä odotellessa siis.

Vaihdantatalous oli myös yksi tämän kertaisen kirjoituksen annettu aihe. Emme suoranaisesti harrasta vaihdantataloutta, mutta annamme kyllä itselle ylimääräistä satoa pois ja välillä myös saamme joltakin toiselta jotakin, mikä on heille ylimääräistä, mutta nämä eivät useinkaan mene ihan yksi yhteen. Olen oppinut puolisoltani paljon sadon jakamisesta. Itse olen paljon kitsaampi antamaan omastani, oli sitten kyse kolehdista tai sadosta. Mies pitää aina huolen, että mummot ja muu lähipiiri saa myös kaloja, sieniä ja marjoja. Hän kerää kyllä marjoja myyntiinkin. Samoin sieniä olemme joskus myyneet, kun on kysytty voisimmeko kerätä.

Elokuun puutarhatyöt ovat pitkälti sadon keräämistä. Moni kasvi voi kasvaa vielä syyslokakuulle ja niitä penkkejä vielä kitketään ja hoidetaan. Tyhjiin kohtiin olen usein kylvänyt aasialaisia lehtivihanneksia, jotka ovat kylmän kestäviä. Nyt minulla olisi vielä kaalintaimia, jotka jäivät aiemmin istuttamatta. En tiedä ehtisikö ne vielä kasvaa, jos ne laittaisi maahan. Ne ovat vielä kylvöpurkeissa ja ötökät ovat syöneet ne rei’ille. Aina ei ehdi ihan kaikkia projekteja viemään maaliin saakka.

Ja usein myös se pihan syyssiivous on projekti, joka tapahtuu vähän myöhässä, jos lainkaan. Monesti keväällä on vastassa kaikkea vähän epämääräistä. Ennen lumia kuitenkin kerätään kesäjutut ”korjuuseen” ja tyhjennetään tuhannen litran sadevesipöntöt. Toisen pöntön luota pitää laittaa ränni paikalleen, koska kesällä se on eri tavalla ohjaten veden säiliöön. 

Kiitos Tsajut blogin Satulle taas organisoinnista. 

#Suuntanaomavaraisuus2025 yhteispostauksen elokuun osallistuja ja linkit blogeihin: 

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/08/elokuun-puutarhatyot-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/08/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2025.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2025-osa-8/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/elokuu-on-satokuu

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2025/08/sadonkorjuu.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/08/03/elo-25-koska-on-sadonkorjuun-aika/

PS. Yritin pitkästä aikaa lisätä kuvia, mutta mun pitäis päivittää osaamistani tämän bloggerin kanssa ja käyttää sitä useammin. Ja minulla ei ole nyt hiirtä koneeseen ollenkaan. Hiiri helpottaisi kovasti kuvien käsittelyä.

Omavaraisuus- ja varautumistaitojen opettaminen tuleville sukupolville

Huhtikuun #suuntanaomavaraisuus- yhteispostauksen aiheena on omavaraisuuden siirtäminen uusille ihmisille ja keskinäinen varautuminen.

Koen, että olen päässyt kannustamaan ihmisiä omavaraisuuteen ja varautumiseen useammassa eri yhteydessä. Tietenkin omat lapset ovat enemmän tai vähemmän oppineet erilaisia taitoja ja kasvaneet tähän elämäntapaan. Tietenkin jossain iässä on luonnollista kapinoida omien vanhempien arvoja ja juttuja vastaan, mutta vielä ei ole isommin ollut sellaista ilmassa. Hyvin maanläheistä jälkikasvu on. Kaikki ovat esimerkiksi hakeutuneet ensimmäisiin tet-harjoittelu ja kesätyöpaikkoihin maatiloille, mistä olen tosi ylpeä. 

Olen saanut vähän myös opettaa muidenkin lapsia, pidin esimerkiksi useamman kesän 4H-kasvimaakerhoa. Se valitettavasti jäi kun alkoi tulla erilaisia luottamustoimia eikä aika riitä ihan kaikkeen. Puolisoni on muutaman kerran pitänyt kalastusaiheista kerhoa ja käynyt mm. kyläkoululla vetämässä pilkkiretken. Hän on myös innostanut lähipiirin lapsia kalastuksen pariin. Nämä ovat meille itselle sellaisia taitoja, joita olemme oppineet jo lapsena. Minulla on ollut kasvimaa varmaan siitä lähtien kun olen oppinut kävelemään ja puolisolla sama juttu kalastuksen kanssa. Ne ovat enemmän kuin harrastus; elämäntapa ja erityinen mielenkiinnon kohde. Näistä aiheista meiltä myös kysytään melko usein ja on mukavaa, jos voi antaa neuvoja ja auttaa.

Ainakin kerran olen päässyt myös luottamustoimen puitteissa hyödyntämään omavaraistietotaitoa. Laitan tähän linkin "Maallemuuttajan Opas Oravanpyörästä omavaraisuuteen"- oppaaseen, jonka on kirjoittanut Kirsi Salo ja joka löytyy Juvan kunnan sivuilta. Olin mukana kunnan työryhmässä jonkinlaisena asiantuntijana.

Tuntuu, että enää vähemmän herättää ihmetystä halu elää omavaraisemmin kuin ennen. Enää ei ole niin outoa haluta kasvattaa itse ruokaa tai miettiä vaihtoehtoisia energiaratkaisuja. Maailman meno on muuttunut niin arvaamattomaksi ja hinnat nousseet, että yhä useampi miettii tällaisia asioita. Myöskään varautuminen ei tunnu enää ihmisistä niin oudolle. Se on jo aika arkipäiväinen aihe.

Itse olen kiinnostunut varautumisesta jo kauan ennen näitä viime vuosien kriisejä. Minulla on ollut joku sisäinen pakko elää omavaraisemmin, päästä kaikesta velasta eroon ja jostain eniten turvallisuuden tunnetta itselle ovat tuoneet ruokavarastot. Ja kyllä mulle on naureskeltu paljon lähipiirissä. Silloin kun koronasulut iskivät, useampi läheinen soitti ja sanoi, että: "Olit muuten koko ajan oikeassa. Kotona pitäisi olla jonkinlainen varasto." Meidän elämä on muuttunut naurettavasta järkeväksi.

Luulen, että ruokavarastojen tuoma turvallisuuden tunne johtuu siitä, että muutaman kerran elämässä minulla ei ole ollut käytännössä yhtään rahaa mihinkään ja kaikki on pitänyt laskea sentilleen. Kaikkein ahdistavinta se oli jäädessä yksin kolmen lapsen kanssa. Joskus jaoin ruuan lapsille lautaselle valmiiksi, että kaikille riitti. Enkä laittanut itselle sitä ruokaa vaan jotain, mitä sattui löytymään. Minusta tuntuu, että yhden kevään elin lähinnä paistetuilla ahvenilla, joita sain katiskasta, että lapsille riitti muuta ruokaa. Näistä kokemuksista on jäänyt sellainen tunne, että ei enää koskaan, jos se vaan minusta on kiinni. 

Minusta on mukavaa säilöä ruokaa. Se ei tunnu vaivalloiselta, koska se on myös mukava harrastus. Joskus joku aina sanoo, että "Sitten kun jotain sattuu, tulen teille syömään." On hyvin hämmästyneitä ilmeitä kun vastaan, ettei se ihan niin mene. Säilökää ja hankkikaa omat kotivaranne, en minä ota ketään meille syömään. Voin opettaa, mutta en tee toisten puolesta. Käytännössä, jos joku tarvitsee apua niin tietenkin autan, muta minusta ihmisiä pitää vähän patistella itse ottamaan vastuu tästä asiasta. 

Lähimmäisistä tietenkin pitää huolehtia. Jos tulee joku poikkeustilanne ja tiedän, jonkun yksin asuvan naapurin tai sukulaisen, niin tietenkin on hyvä käydä kysymässä tarvitseeko apua jossain asiassa. Etenkin iäkkäämmistä lähimmäisistä on hyvä huolehtia. Aina ei kannata jäädä odottamaan avunpyyntöä, vaan tarjota apua jo ennen sitä. 

Erilaisiin elämäntilanteisiin kannattaa varautua myös säästämällä käteistä ihan rahana, mutta myös erilaisiin pankin tarjoamiin talletusmuotoihin. Käteistä siltä varalta, että ei voi maksaa kortilla tai muilla sähköisillä tavoilla. Moni ei näinä aikoina pysty säästämään yhtään, mutta jos pystyy, niin kannattaa. jotain kallista voi mennä rikki, voi sairastua tai jäädä työttömäksi. Silloin auttaa, jos on edes vähän puskuria olemassa. 

Yllättäviin elämäntilanteisiin olen varautunut myös puutarhassa keräämällä erilaisia syötäviä perennoja. Jos jonakin vuonna esikasvatus tai jopa kylvöt jäävät tekemättä, pihalta löytyy edes jotakin syötävää. Omenapuut ja marjapensaat ovat tietenkin ilmeisiä. Mukuloita ja juuria tuottavia kasveja ovat esimerkiksi maa-artisokka, mukulapähkämö ja vuohenkello. Kevät vihanneksia parsa ja raparperi. Monivuotisia yrttejä minttu, lipstikka ja ruohosipuli. Nämä tässä muutamia mainitakseni. Ja sitten ovat pihan villit kasvajat, joita ei tarvitse erikseen kasvattaa; vuohenputki, voikukka ja nokkonen esimerkiksi. 

Varautumista on myös se, että koittaa elää mahdollisimman terveesti. Aina sairastumiselle tai loukkaantumiselle ei voi mitään, niitä voi tulla kenen kohdalle tahansa, mutta omilla elämäntapavalinnoilla voi ehkäistä joidenkin sairauksien puhkeamista tai huonot valinnat voivat aiheuttaa terveysongelmia. Tietenkään asiat eivät ole ihan näin yksioikoisia, meillä jokaisella on omat heikkoutemme. Tässäkin yhteisöllisyys ja vertaistuki voi auttaa. Voimme kannustaa toinen toisiamme, eikä ainakaan syyllistää. 

Varautumisessa on hyvä ottaa huomioon myös lemmikit ja kotieläimet. Miten ne hoidetaan, jos ei ole sähköä tai vettä tai jos hoitaja sairastuu. Maatiloilla nämä asiat ovat ihan omaa luokkaansa, mutta lemmikkienkin kanssa näitä on hyvä pohtia. 

Mitä aiomme itse seuraavaksi tehdä?

Pitkään katselin taloja, joissa olisi jotain piharakennuksia ja vähän maata. Olen siitä haaveesta luopunut jo aikaa sitten. Sellaista, mitä haaveilin, ei vaan sopivalla sijainnilla ole löytynyt. Viimeisimmäksi se, että minulla eikä meillä ole senttiäkään velkaa on niin iso asia, etten halua ottaa uutta lainaa. Olisin todennäköisesti lähellä eläkeikää kun se olisi maksettu ja tuntuu, ettei maksa vaivaa. Tässä on nyt hyvä. 

Lainan maksun jälkeen minulla on ollut ihan selkeä tavoite; säästää 10 000 euroa. Siitä puuttuu pari-kolme tonnia. Tämä tavoite johtui siitä, että oli selkeä tarve ostaa puolisolle auto ja korjata talon ulkoseinää. Auto asia on ratkennut toisella tavalla, mutta ulkoseinän kanssa pitää tehdä jotain ensi kesänä. Puoliso varmasti pystyy sen tekemään itse, mutta pitää ostaa tarvikkeita. 

Pienemmät suunnitelmat liittyvät ensi kesän kasvimaahan ja puutarhaan. Tomaatin ja paprikan taimet sekä muutamia muita on jo kasvamassa. 

Ja kaipa sekin on suunnitelma, että nyt pitäisi syödä ainakin yksi pakkanen ihan tyhjäksi ennen kesää. Talvellakin tulee säilöttyä pakastimeen, kun sinne tulee kalaa. 

Oman terveyden suhteen voisi kyllä varautua paremmin ja harrastaa enemmän tavoitteellista liikuntaa ja jättää herkkuja vähemmälle. 

Ja ehkä voisi ottaa tavoitteeksi järjestää villiyrtti ja -vihannesillan keväämmällä tässä kotona. Pidin sellaisia useampana keväänä. Jostain syystä sekin jäi. En tiedä rohkenenko, en ole pitkiin aikoihin kutsunut ketään vieraita ihmisiä kotiini.

#Suuntanaomavaraisuus lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/

Sarja julkaistaan joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9.00.

Kirjoituksissa kerrotaan miten bloggaajien suunnitelmat etenevät ja /tai kuukauden aiheista.

Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi

Linkit muiden kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 2. 

https://sarinpuutarhat.blogspot.com/…/nain-varaudut-kesan…

https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/…/suuntana… 

Kasvuvyöhyke 3.

https://www.villavarmo.com/…/perint%C3%B6ni-omavaraisen-el… 

https://tsajut.fi/https-tsajut-fi-suuntanaomavaraisuus2025-osa-4/ 

Kasvuvyöhyke 7. 

https://korpitalo.wordpress.com/…/huhti-25-yhteinen…/

Luonnon kiertokulku ja sen vaikutus omaan tekemiseen

Vuoden kierto

Se, että tietyt asiat tapahtuvat joka vuosi aina samaan aikaan ja samoin, tuo rutiinia ja turvallisuutta. On oppinut, mitä milloinkin kannattaa tehdä. Toki vuodet voivat olla säiden osalta hyvinkin erilaisia, joten ihan tarkkaan päivämääräperusteisesti asioita ei kannata tehdä vaan tarkaten myös keliä, säätä ja lämpötiloja. 

Itse pidän oikeastaan kaikista vuoden ajoista paitsi syksyn ja talven vahteesta; loka-, marras-, joulukuusta. Pimeys varsinkin niinä vuosina kun lumi tulee myöhään, ovat henkisesti tosi vaikeita. Kun enää ulkona ei kasva mitään ja on vaan pimeää. Silloin on vaikea nauttia mistään. Usein tuo vaihe on palkkatyössä kaikkein kiireisintä ja tapahtuman täyteisintä aikaa ja vapaa-ajalla jaksaa lähinnä vaan olla möllöttää. Silloin toivon aina, että voisin vaan vetäytyä talviunille. Tammikuu helpottaa aina. Siitä vähän ja voi alkaa katsella siemenvarastoja ja suunnitella kylvöjä.

Talvella jatkuu kuitenkin tietyt jokapäiväiset työt, kuten lämmittäminen ja kanojen hoito. Talvella perheemme viettää aikaa jäällä kalastuksen merkeissä ja etenkin puolisolle se on tärkeää. Hän myös muutenkin tietää, mitä mihinkin aikaan vuodesta kannattaa pyytää ja millä menetelmillä. Ilman talven ulkopuuhia itsellä ainakin tulisi liikuttua paljon vähemmän. Ilman mielekästä tekemistä, en varmaan paljon näyttäisi nokkaani ulkona talvella.

Talvi on aikaa, kun ei niinkään säilötä, vaan käytetään varastoja. Hyllyt hupenevat ja pakastimet tyhjenevät. Usein tammi- helmikuussa myös iskee rahansäästö into, joka liittyy juuri omien varastojen käyttämiseen. Siihen, että säästää johonkin, mitä tarvitsee myöhemmin ja että tulee käytettyä se, mitä on varastoinut, eikä menisi hukkaan. Tällä hetkellä olen säästänyt siihen, että yksi ulkoseinä pitäisi remontoida ensi kesänä. 

Nyt ollaan jo hyvän matkaa kevään puolella. Tomaatit, munakoiso ja paprikat on kylvetty. Joitain muitakin suunnittelin, mutta en ole jaksanut ja saanut aikaiseksi, kun on ollut kaikkea pientä flunssaa ja muuta harmia. Olen laittanut myös krassia, herneenversoja ja ituja tulemaan, koska tähän aikaan alkaa kaivata jo vihreää. Muutakin kuin vesiviljeltyä kaupan salaattia. 

Keväällä ikkunalaudat täyttyvät kasvipurkeista ja taimista ja ilmojen lämmetessä niitä voi siirtää lasieteisiin ja kasvihuoneeseen.

Voi, miten odotan sitä, että pääsisi ulkona tekemään kasvimaita ja kohopenkkejä!

Toinen, mitä odotan on ensimmäiset villivihannekset. Vuohenputki ja peltokanankaali ovat omia lemppareitani. Peltokanankaali on ihan kuin villiä parsakaalia. Villivihannekset ovat niin ravintotiheitä verrattuna kaupallisiin salaatteihin, ettei niitä tarvitse tai usein edes pysty syömään niin paljon kuin kaupan kasviksia. 

Yksi kevään lemppari on vähän tuntemattomampi kevät sieni punamaljakas. Niitä odotan myös jo vesikielellä. 

Alkukesä ja sato- ja säilöntäkausi on kiireisiä, mutta siinä välissä on yleensä ihan levollista kesää, kun voi vain tehdä kasvien perushoitoa; kastelua ja joskus vähän kitkemistä. Olen aika laiska puutarhan hoitaja enkä mielestäni esim. kitke kovin paljon, mutta osa työstä tapahtuu vähän siinä sivussa vähän kerrallaan joka päivä pihalla haahuillessa. Kaikkeen ei ehkä niin tarkasti tarvitse keskittyä vaan moni asian tapahtuu vanhalla rutiinilla. 

Pitkin kesää tulee kerättyä satoa ja käsiteltyä sitä kuivaamalla, pakastamalla ja purkittamalla. Esimerkiksi yrttejä kuivaan vähän kerrallaan. Yhdellä kertaa ei tarvitse kerätä käsiteltäväksi jotain älyttömän suurta määrää vaan saatan viedä vaikka yhdellä uunipellillä jotain kuivumaan vesivaraajan päälle saunaan ja parin päivän päästä purkitan ne ja vien jotain muuta tilalle. Mummon sanonta: "Vähän päivässä, paljon viikossa." on ihan hyvä ohjenuora. Myös pakastamiseen metodi toimii hyvin. Pakastan tietyt yrtit pienimpiin minigrip-pusseihin tuoreena ja niitä voi kerätä ja pakastaa vaikka yhden pussin päivässä ja silti niitä kertyy talveksi. Sama vaikkapa papujen kanssa. Myös ruuanlaiton ohessa voi säilöä. jos tekee vaikka sosekeittoa, voi soseuttaa vihanneksia isomman määrän kuin tarvitsee sillä kertaa ja pakastaa ylimääräisen. Säilönnän ei todella tarvitse olla jokin massiivinen operaatio, vaan tapahtua kaiken muun ohessa huomaamatta, pikkuhiljaa. Ainakin itsellä tällainen auttaa jaksamaan ja saamaan enemmän aikaiseksi. 

Syksymmällä sitten saakin säilöä ihan urakalla. Marjat, omenat, kurkut... nämä ainakin kypsyvät aina suurina määrinä kerralla. Ja kun tuotteen on poiminut, pitää niille melko nopeasti tehdä jotain. Jossain vaiheessa saa joka ilta töiden jälkeen säilöä jotain ja käyttää vapaapäiviä siihen myös. Onneksi pidän keittiössä puuhailusta ja säilömisestä tosi paljon. Tykkään myös kokeilla uusia reseptejä. Joskus löytyy jotain uusia ihan tosi hyviä. viime kesän löytö oli pikkelöity selleri. Siitä minulla oli hiukan ennakkoluuloja, mutta kun varsiselleri kasvoi yli odotusten, päätin kokeilla myös säilöä sitä pikkupurkkeihin ja tykkään siitä ihan älyttömästi.

Joinain vuosina tulee säilöttyä joitain asioita todella paljon, jos on ollut erityisen hyvä sato tietyssä kasvissa. Useimmiten se ei haittaa mitään, jos säilykkeitä jää ylivuotisiksi. Seuraavana vuonna kyseisestä kasvista ei ehkä saakaan yhtä hyvää satoa. Joskus taas en säilö jotain tuotetta ollenkaan, jos varastossa on jotain tiettyä ylivuotisena runsaasti. Näin voi vähän tasata resursseja. 

Syksy on tosi palkitsevaa aikaa kun kellari ja muut varastot täyttyvät. Kunnes tulee pimeä aika ja väsymys. Se on sellainen pieni kuolema joka vuosi. Luulen, että olen siihen jo vähän tottunut ja osaan ajatella, että kyllä se siitä: pian on taas uusi kevät. En usko, että kyse on edes mistään d-vitamiinin puutoksesta tai muusta sellaisesta, joka syksy vaan iskee sellainen haikeus ja vaikeus luopua yhdestä kesästä ja yhdestä vuodesta. 

Omavaraisempaan suuntaan pyrkivä elämän tapa on ainakin minulle myös terveellisempi elämän tapa. Olen luonnostani aika laiska liikkuja, mutta tässä tulee oltua ulkona ja liikuttua siinä sivussa ilman, että erikseen miettii, että nyt harrastan liikuntaa. Liikuntaa ja ulkona oloa tulee omalla pihalla, mutta myös metsässä ja järvellä. Luonnossa liikutaan ihan huvikseen, mutta usein poimien ja keräten samalla jotakin. Ja ruoka on varmasti terveellisempää ja monipuolisempaa kuin jos ostaisimme aivan kaiken kaupasta. Kaikkia ruokia emme edes ikinä voisi ostaa kaupan hyllyiltä, mitä nyt syömme. Elämän tapa myös ehkä säästää rahaa, tosin saattaa rahaa joskus mennäkin joihinkin hassuihin hankintoihin, mitkä eivät välttämättä näytä kovin järkeviltä ulkopuolisista.

Nyt jo monta vuotta, kun maailman tilanne on vaikuttanut jokseenkin epävakaalta, oma elämän tapa on tuonut turvallisuuden tunnetta. Olen vuosia säilönyt, joten varastoni ovat runsaat ja reseptejä ja taitoja on kertynyt. Olen kerännyt monia vuosia erilaisia syötäviä monivuotisia kasveja pihaani, joten tiedän, että vaikka jonakin keväänä en kykenisi laittamaan mitään kasvimaata, voisin silti kerätä jotakin syötävää puutarhasta. Tai jos taimia tai siemeniä ei olisi saatavissa. Olen myös jatkuvasti opetellut tunnistamaan uusia syötäviä sieniä ja villivihanneksia ja opetellut käyttämään niitä. On myös hyvä tietää, mikä mihinkin aikaa vuodesta on kerättävissä ja käytettävissä. Tällaisille taidoille on varmasti kysyntää nyt ja jatkossa. Kun osaa ja tekee itse, tulee tunne, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä.

Kirjoitus on osa sarjaa:

#Suuntanaomavaraisuus2025

Maaliskuu

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraisuus-ja-jaksaminen-suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2025/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2025/

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2025.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2025/03/kevatta-kohti.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2025-osa-3/

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/03/puutarhan-vuodenkierto-omavaraisuus.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=19232

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/03/02/maalis-25-vuodenkierto-omavaraisuus/