sunnuntai 5. heinäkuuta 2026

Heinäkuun 2026 kuulumiset


Kävin vähän kuvaamassa, mitä kasvimaalla kasvaa hyvin. Maaliskuussa esikasvatukseen laitetut fenkolit ja varsisellerit kasvavat tosi hyvin. Samoin syksyllä istutetut valkosipulit talvehtivat ja ovat kasvaneet hyvin. Valkosipulien nostaminen maasta alkaa olla ihan kohta käsillä. Nyt niistä on syöty kukkavarret. 
Fenkoli ja selleri ovat tykänneet kohtuullisen viileästä säästä. Fenkoli alkaisi kukkia, jos tulisi helteitä. Yksi kasveista on käynyt kukkimaan, joten nämäkin on syytä syödä pian pois. Valkosipulien ja fenkolien tilalle minulla on kasvamassa kiinankaalin taimia. Kaalit on vähän vaikeita, kun ötökät yleensä syödä ne ennen kuin saadaan satoa. Haaveilen sellaisesta kasvihuoneesta, jossa seinät olisi hyönteisverkkoa. Laittaisin sinne kaalit ja sipulit. Sipulit yleensä kärsivät sipulikärpäsistä, Nyt kasvatin sipulia verkon alla, mutta verkko jäi vähän liian matalalle ja en tiedä onnistuuko sipuli kuitenkaan. Jonkin ajan päästä sen näkee.





Selleristä olen tehnhyt salaattia, johon tulee myös tomaattia ja jotain esim. oliiveja, avokadoa, basilikaa yms. ja kastikkeeksi ihan sellainen perus oliiviöljy-balsamiviinietikkakastike. Tämä on tosi herkullista. Tillimäisiä varsia olen käyttänyt mm. kalakeittoon ja muihin salaatteihin. 


Kasvimaallani kasvaa myös paljon itsestään kylväytyneitä kasveja, kuten mansikka pinaattia. Tämä on hyvä maanpeitekasvi, mikä blokkaa hyvin muita rikkaruohoja ja sen voi kitkeä pois keittiöön tai antaa kasvaa ja myöhemmin voi kerätä siitä "marjoja". 
Nuorena kitkettyjä olen käyttänyt kuten nokkosta tai pinaattia munakkaisiin, paistoksiin ja piirakoihin. Marjoja mm. salaatteihin ja paistoksiin koristeeksi. Maku on aika maanläheinen. 



Valkosipuli alkaa olla korjuukypsää.


Valkosipulin kukkavarsia. Nämä kannattaa kerätä pois, että tulee parempi sato juureen,


Valkosipulin kukkavarsia laitoin myös tällaiseen hävikkipikkeliin. Ollaan syöty tosi paljon vesimelonia ja kuoria jää paljon. Kanatkaan ei oikein loputtomiin niitä syö, eikä kanitkaan. Otin kuorista sen ohuen kovan tumman uloimman osan pois ja pilkoin pehmeämmän vaalean osan pikkeliin valkosipulin varsien ja paprikan kanssa. Liemi on 1-2-3-liemi, jossa 1 osa etikkaa, 2 osaa sokeria ja 3 osaa vettä. Olis tosi hyvää! Menee ehdottomasti jatkoon. 


Salaatti on myös viihtynyt näissä viileissä keleissä. Sen sijaan kurkut ja kurpitsat eivät ole ihan niin isoja kuin toivoisin. Yhdestä kurkkupenkistä vesimyyrä(?) söi kaikki taimet. Koloista päätellen eläin on vesimyyrä, sen verran suuria ovat. Onko hyviä vinkkejä, millä sen saisi karkotettua. Loukkuun sitä ei ainakaan olla saatu menemään. 


Fenkoli ja selleri sekä itsestään kylväytyneitä kasveja, kuten kurkkuyrttiä. Myös hunajakukkaa on itsekylväytynyt. Olen osan jättänyt kimalaisille. Myös perunaa löytyy vähän sieltä täältä, missä aiempina vuosina on ollut perunaa. Osan olen kitkenyt pois ja osan antanut olla ja osan siirtänyt parempiin kasvupaikkoihin.


Osassa tomaateista on jo raakileita. Isoimmat raakileet on kasvissa, jonka talvetin pistokkaana. Otin siis syksyllä myöhään kasvihuoneesta parista parhaimman näköisestä tomaattikasvista latvat ja juurrutin vedessä. Laitoin sitten ruukkuun ikkunalaudalle ja ne menivät talven yli. Luulen, että asiaa auttoi se, että olen alkanut käyttää talvella huonekasveille kasvivaloja. Ihan hauska kokeilu, jota voisi tehdä jatkossakin. 


Toisen kasvihuoneen on vallannut viiniköynnös. Kohta sinne ei enää mahdu muuta. Tämän vuoden rypälesato jäänee pienemmäksi kuin viime vuonna. Meillä on yksi köynnös ulkonakin, mutta se ei tuota, kuten kasvihuoneessa oleva. 

Olen ollut nyt muutaman päivän lomalla ja kohta alkaa äitiysloma. Koitan vähän päivässä kitkeä kasvimaita, etteivät pääse ihan pahaksi. En tiedä, miten pitkään jaksan kyykkiä. Toistaiseksi on onnistunut, kun ei ota liian isoja tavoitteita yhdeksi päiväksi. 
Vielä en ole säilönyt muuta kuin pari pussia raparperia pakkaseen. Mutta iloa tuo se, että joka aterialle saa jotain pientä, vaikka salaattiaineksia, omasta maasta.

Muut yhteispostaukseen osallistuvat:

#Suuntanaomavaraisuus2026






 

Lähettänyt klo Ei kommentteja:

sunnuntai 3. toukokuuta 2026

Toukokuun omavaraisuustavoitteet

 Olen seurannut ulkomaisia uutiskanavia ja omavaraisuustubettajia ja muualla puhutaan paljon enemmän siitä, että Hormuzinsalmen sulku voi aiheuttaa globaalin nälänhädän. Suomen media on on ollut aika hissukseen aiheesta. Ehkä ei haluta lietsoa paniikkia tai sitten aihe on epäkiinnostava. Ja ihmisiä ehkä kiinnosta enemmän se, että lentoja perutaan lentopolttoainepulan ja polttoaineen kalleuden vuoksi. Lannoitteiden saatavuus ongelmat tai pula ei tunnu kiinnostavan, vaikka se vaikuttaa kaikkien meidän ruokaturvaamme.  Hormuzinsalmi ei vaikuta pelkästään polttoaineisiin vaan myös esimerkiksi lannoitteisiin. Suurenluokan maatalous on riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja keinolannoitteista, jotka ovat myöskin riippuvaisia fossiilisista polttoaineista. 

Maailman maat ovat varautuneet hyvin erikokoisin polttoaine-, lannoite- ja ruokavarannoin. Ilmeisesti Suomi ei ole ihan huonoimmasta päästä, mutta ruuan hintaan jo tähän astinen tilanne varmasti vaikuttaa. 

Näyttää siltä, että lannoite- ja polttoaine ongelmien lisäksi seuraavaan satoon tulee vaikuttamaan kuivuus. Jos olet huomannut Suomessa on nyt tosi kuivaa. Lumien sulamisvesiä ei tullut paljon eikä ole satanut kunnolla pitkään aikaan. Aamulla katsoin yhtä amerikkalaista tubettajaa ja siellä on sama homma. Monessa osavaltiossa on yhtä kuivaa kuin ennen 30-luvun "dustbowlia" tai yhtä kuivaa on saattanut olla joskus 1800-luvun puolivälissä. 

Jotkut uskovat, että pienviljely voi pelastaa, jos globaalimaatalous kokee romahduksen. Jonkinlainen totuus siinä voi olla. Kaikki, mitä pystytään tuottamaan paikallisesti, lisää alueen ruokaturvaa. Ja jos itse pystyy kasvattamaan mitään, vaikka ihan pienimuotoisestikin tuo sen ruuan lisäksi myös turvallisuuden tunnetta ja tunteen, että voi edes pieneltä osin vaikuttaa omiin asioihinsa. Luulen, että tulevana kesänä kanttaa hyödyntää kaikkea luonnosta saatavaa mahdollisimman paljon omien voimien mukaan. Sienet, marjat ja villivihannekset voivat pienentää omaa ruokalaskua ja jos niitä pystyy säilömään, vaikutus yltää myös tasokauden yli. Mato-ongella voi käydä ihan ilmaiseksi ja jos haluat käyttää hiukan rahaa kalastuslupiin ja -välineisiin, nyt olisi oiva aika laittaa vaikkapa verkot tai katiskat vesille. Kalastaminen on periaatteessa mahdollista asuipa, missä tahansa Suomessa. Hyötykasveja kannattaa laittaa kasvamaan omien resurssien mukaan, olipa käytössä sitten pieni parveke tai iso piha, saati, jos omistaa peltoa.

Meillä ei ole mitään maatilaa. Käytössämme on pienehkö omakotitalon piha maaseudulla. Puutarha hommiin ei tarvita fossiilisia polttoaineita eikä keinolannoitteita. Ainoa moottoroitu "työkoneemme" taitaa olla moottorisaha. Ja kaikki lannoite tulee kompostista ja kanojen sekä kanien jätöksistä. Lisäpotkua kompostiin tuo kalanperkeet silloin kun kaloja tulee niin paljon, ettei kanat pysty syömään kaikkia perkeitä keitettynä. Kymmenen kanaa ei pysty syömään ihan tolkutonta määrää kalaa kerralla. Jäähtynyt komposti nousee päivässä yli 60 asteeseen kun sille tarjoilee kala-annoksen. 

Ollaan nyt kahteen kertaan pidetty verkot järvessä ja molemmilla kerroilla ollaan saatu mukavasti ahvenia. Nyt on ahvenfileitä pakastimessakin. Pikku kalastaja on ollut sitkeästi mukana myös. Välillä hänellä on tosi tylsää, mutta luultavasti se on ihan hyväksi ja kasvattaa sinnikkyyttä. Enimmäkseen lapsi leikkii mielikuvitusleikkejä ja höpöttelee iloisesti veneessä.


Muuten tänä keväänä ollaan tehty taimikasvatuksia. Niihin ei ole mitään lisättävää edellisen kuun postauksen jälkeen. Nyt pitäisi vielä laittaa kurkut ja kurpitsat kasvamaan. En laita niitä useinkaan kovin aikaisin, ettei taimet hujahda ylipitkiksi. 

Kasvimaalta ollaan syöty maa-artisokkaa, palsternakkaa, mukulapähkämöä ja ruohosipulia. Tänä viikonloppuna keräsin ensimmäistä kertaa tänä keväänä vuohenputkea ja nokkosta. Vähän otin myös karhunlaukkaa, mutta se on vielä aika nuori kasvusto, joten en uskalla vielä kovin paljon sitä verottaa. Se oli kyllä lähtenyt kivasti leviämään. 

Eilen käännettiin kasvimaata ja vähän on tehty kylvöjä. Porkkanaa, retiisiä ja salaattia ainakin. Valkosipuli on alkanut kasvaa tosi hyvin ja sitä varmaankin pääsee heinäkuussa korjaamaan. 
Viime keväänä istutettiin uusi raparperi, se on jurottanut pitkään, mutta kun välillä oli niin kylmää, sitä ei olla vielä päästy käyttämään. 

Korvasieniä olen vähän odotellut, mutta ehkä ei kerätä niitä nyt ollenkaan. En uskalla niitä nyt raskaana syödä ollenkaan ja muut perheenjäsenet ei niitä syö. Yksi sieniä syövä perheenjäsen saa pahoinvointia korvasienistä, vaikka muista sienistä ei tule mitään. Kuivuuden takia voi olla, ettei korvasieniä tarvitse etsiä edes huvin vuoksi.



Tässä muut toukokuun yhteispostaukseen osallistuvat:

#Suuntanaomavaraisuus2026

Kasvuvyöhyke 1

Kasvuvyöhyke 2



Kasvuvyöhyke 3


Kasvuvyöhyke 5



Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tunnisteet:

sunnuntai 5. huhtikuuta 2026

Omavaraisemman elämän tavoitteet vuodelle 2026


Tämä on osaltani vuoden ensimmäinen postaus. Tätä vuotta tulee määrittämään paljon se, että perheemme kasvaa loppukesästä uudella jäsenellä. Täytin helmikuussa 46 vuotta ja on tavallaan vähän epätodellisen tuntuista, että olen raskaana. Kaikki on mennyt tosi hyvin, käväisin jopa puolentoista viikon matkalla Kreikassa reilu viikko sitten. Kuva on otettuna matkani aikana. Sami ja Airi olivat koulineet taimia, jotka laitoin kasvamaan reilusti ennen matkaani. Laskeskelin, että jos olisin jättänyt kylvöt matkan jälkeen, olisi mennyt hiukan myöhäiseksi. Kuvassa näyttäisi olevan selleriä ja fenkolia.

Olen parina vuotena kasvattanut hyvällä menestyksellä varsiselleriä ja viime vuonna fenkolia. Nuo maistuvat meille hyvin ja ovat olleet satoisia. Selleriä on vielä reilusti pakastimessakin. Ajattelin ottaa tavoitteeksi kasvattaa taas kasviksia, joita ei aina kaupasta löydy ja joiden kilohinta kaupassa on korkeahko. Ja yleensä nämä on itsekasvatettuna myös paremman makuisia, kuin päiviä kuljetuksessa ja kaupassa seisseet tuotteet, vaikka tuoreita olisivatkin. Tänä vuonna laitoin taas pitkästä aikaa latva-artisokkaa esikasvatukseen. Olen kerran kasvattanut sitä sadoksi asti. Katsotaan kuinka nyt käy. Tomaatteja on myös runsaasti.

Vähän myöhemmin laitan vielä kurkun, kesäkurpitsan ja kurkun taimet kasvamaan. Yleensä näistä on tullut myös hyvin satoa. Viime vuonna avomaankurkkusato jäi pienehköksi, mutta onneksi kellarissa oli vielä runsaasti edellisen kesän säilykekurkkuja varastossa. 

Kun tiedän jääväni pois töistä kesällä ja miehen työt rakennusalalla on ihan täysi arvoitus tässä taloustilanteessa, se antaa taas ihan eri tavalla motivaatiota laittaa kasvimaata. Syömme paljon edullisia kaupan kasviksia ja hedelmiä eli perunaa, porkkanaa, kaalia ja sipulia sekä omenaa ja appelsiinia. Ja niitä, mitkä milloinkin ovat tarjouksessa ja hinnaltaan halvimpia. Niitä vähän kalliimpia on kiva kasvattaa, tai ainakin yrittää kasvattaa, itse. Minusta esimerkiksi salaattikasvien ja yrttien kasvattaminen on erittäin kannattavaa, sen verran hintavia ne ovat. 

Tavoitteena olisi kasvimaan ja puutarhan lisäksi hyödyntää tänäkin vuonna luonnonantimia, jos vaan mahdollista. Samilla on ollut vähänlaiseen töitä tänä vuonna, joten hänellä on ollut aikaa kalastaa. Kalaa syömmekin kohtuullisen usein ja sitä löytyy myös vakumoituna pakastimesta. 

Kävin eilen tutkailemassa pihaa ja huomasin, että villivihanneskausi on ihan nurkan takana. Kohta pääsee keräämään ensimmäiset nokkoset ja vuohenputket. Ja myös ruohosipuli oli noussut takapihalla ja kasvihuoneessa ruukuissa. 

Ihan uskomatonta, että hain joulupöytään kasvimaalta palsternakkaa ja maa-artisokkaa, koska maa ei ollut jouluna vielä kunnolla jäässä eikä lunta ollut. Mutta nyt hain noita samoja juureksia myös pääsiäispöytään! Lumi on jo sulanut, eikä maa ole jäässä. 


Veimme eilen myös katiskan järveen. Käytiin tänään katsomassa, mutta vielä ei ollut oikein mitään. Kolme pientä ahventa. Päästin ne pois, kun ei kolmea ahventa viitsi oikein kanoillekaan keittää. 

Tämän vuoden tavoitteena on kasvattaa ja kerätä mahdollisimman paljon syötävää sekä säilöä kellariin, pakastimeen ja kuivakaappiin, koska voi olla, että tulee taloudellisesti niukempi ensi vuosi. Jos ei lähde välineurheilemaan esimerkiksi puutarhanhoito- ja kalastusvälineissä, ruuan hankkiminen voi olla hyvinkin kannattavaa taloudellisesti. 

Yksi tämän vuoden tavoitteista voisi olla myös muutaman uuden kanan hankkiminen, koska meidän kanat alkavat olla tosi vanhoja. Kananpidon kannattavuudesta en tiedä, todennäköisesti kaupasta saisi munat halvemmalla. Kanoihin menee rahaa esimerkiksi ostorehujen ja sähkölämmityksen takia. Mutta lemmikkeinä kanat ovat kyllä niin mainioita eläimiä ja pitää kai ihmisellä olla myös harrastuksia. Ja saahan kanoista munien lisäksi myös hyvää lannoitetta kasveille.  

**********************************************

#Suuntanaomavaraisuus2026

Huhtikuun yhteispostaukseen osallistuvat:


Kasvuvyöhyke 2




Kasvuvyöhyke 3



Lähettänyt klo 2 kommenttia:

sunnuntai 7. syyskuuta 2025

Tulisinko toimeen ilman sähköä?

 Tämän kuun postauksessa pohditaan varautumista sähkökatkoihin. 

Meillä on onneksemme talo, jossa pärjäisi melko mukavasti sähkökatkon aikana. Vaikka maalla asumme ja myrskyjäkin on ollut, ei meille ole osunut 20-vuoteen yhtään pitempää sähkökatkoa. Pisinkin on ollut alle vuorokauden. 

Talvella talo lämpiää puulla ja meiltä löytyy keskuslämmityksen lisäksi takka ja hella/leivinuuni, joten ruuan valmistus onnistuu ihan hyvin. Sähkökatkon aikana hankalinta olisi varmaankin se, ettei hanoista tule vettä ja pimeän aikaan olisi säkkipimeää. Meillä on pihasauna, jonka edessä on käsipumpullinen kaivo, joten peseytyminen siirtyisi sinne. Vettä pitäisi kantaa tiskaukseen ja käsienpesuun sekä juomavedeksi. Meillä on erotteleva kompostikäymälä, joten vessan huuhteluun vettä ei tarvittaisi. Pimeyttä vastaan meillä on jemmassa kynttilöitä ja pari lyhtyä. 

Telkkaria meillä ei ole, mutta kännyköiden viihdearvo on melkoinen. Lapsilla taitaa olla omia varavirtalähteitä ja niissä on toivottavasti aina virtaa. Kännyköitä voisi ladata myös autossa. Mutta jos sähkökatkos on tosi laaja ja pitkä, eivät ne välttämättä toimi, vaikka virtaa olisikin. Myös kännykkämastot tarvitsevat sähköä. 

Meillä on pattereilla ja kammella toimiva radio, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että en ole nyt ihan varma, missä kaapissa se on. Tämä on hyvä muistutus, että tavarat kannattaisi pitää hyvässä järjestyksessä. Myös se on varautumista. 

Jääkaappi ja pakastin ovat myös ongelmallisia sähkökatkojen aikana. Etenkin, jos pitkä katko osuu kesään. Talvellahan ruuat voisi viedä ulos pakkaseen ja kylmään kellariin. Kesälläkin kellarimme on kohtuullisen viileä, mutta ei se ihan jääkaappia korvaisi ainakaan helteillä. Pakastimessa ruoka säilyy käsittääkseni pari-kolmepäivää jäässä, jos kantta ei avaa. Ja tietenkin täysi pakastin ja kaikkein sisimmät tavarat pisimpään. Kylmää voi koittaa säilyttää myös niin, että peittää pakastimia paksuilla peitoilla.

Olen myös miettinyt, mitä tehdä, jos pakastimet alkaisi sulaa. Ruokia voisi koittaa pelastaa säilömällä ne muuten. Marjoista voisi keittää hilloja ja mehuja. Siksi varastossa on purkkeja, pulloja ja sokeria. Ja jos on isompia lihapaloja ja kalaa, ne voisi säilöä suolaveteen, kuten ennen vanhaan tehtiin. Mutta voi olla, että kaikkeen ei olisi aikaa. Ehkä ruokia voisi koittaa antaa perheenjäsenille ja tutuille. Tai ihan kenelle vain, kelle kelpaisi. Ruokia varmasti päätyisi myös kanoille ja kompostiin. Kerran minulla on pakastin puoliksi sulanut, kun nuohooja otti pakastimen johdon pois ja pisti tilalle oman imurinsa. Hän oli kyllä laittanut pakastimen johdon takaisin, mutta huonosti. Huomasin asian kolmen päivän päästä. Otti päähän tosi paljon, mutta pakastimen sulamisestakin voi selvitä, vaikka harmittaa. Silloin aika paljon meni kanoille, vaikka taisin keittää marjoista mehua. Ihan sisimmät ruuat olivat jäässä, eikä tarvinnut tehdä niille sen kummempaa. 

Meillä on aurinkopaneelit, mutta sähkökatkoilla niistä ei ole apua, koska ovat kytkettynä muuhun sähköjärjestelmäämme eikä mitään akkuja ole. Aggregaattia meillä ei ole, eikä ole tullut tunnetta, että tarvitsisi hankkia. Siihen pitäisi sitten olla tietenkin aina polttoainetta varastossa. 

Talvella lämminvesivaraaja lämmittää veden puulla samalla, kun taloa lämmitetään. Mutta sähkökatkoilla siitäkään ei ole paljon iloa, kun vesi ei tule muuten sisälle ja hanoihin ilman sähköä. 

Sähkökatkoilla jotenkin hassuinta on aina se, että huoneesta toiseen siirtyessä, käsi käy aina valokatkaisijalla, vaikka miten järjellä tietää, ettei valo kuitenkaan syty.

*****

Syyskuun toinen aihe oli eläinten ja lemmikkien hoito omavaraisuuden näkökulmasta. 

Meillä on pieni parvi kanoja, kaksi kania ja kissa. Kissan ruokintaa tai hoitoon ei oikein liity sen kummempaa omavaisuutta. Sen ruoka ja laatikon kuivike tulevat kaupasta. Laatikossa käytämme puupohjaisia pellettejä, jotka voi kompostoida tai polttaa. Kissan tehtävä on olla seuralainen, mutta on se nappaillut syksyllä sisään tulleita hiiriä. 

Kanat ovat munineet vuosien aikana niin paljon, ettei olla moniin vuosiin ostettu kaupasta munia. Kaupasta on kyllä ostettu sitten kananrehua ja kuivikkeita. Meidän kanat saavat kyllä myös ruuantähteitä ja sellaista keittiö jätettä, mitä voivat syödä. Puutarhasta kanat saavat heinää ja sellaista satoa, mikä on vähän epäkuranttia ihmisruuaksi tai, mistä on todella suurta ylituotantoa. Saatan kiikuttaa kanoille myös eri kasvien siemenkotia, -palkoja ja -tähkiä, rikkaruohoa ja tuhohyönteisiä. Esim. jos jossain kasvissa on paljon jotain ötököitä, saatan koittaa varistaa ne vesiastiaan, jossa ne voi viedä kanoille. Yleensä kanat ilahtuvat paljon ötökkä- ja toukkalahjoista. Tai vien esim. kaalin tai muun kasvin, johon on ötökät iskeneet, kokonaan kanoille. 

Yleensä joka kesä teen jonkilaisen määrän kuivaa heinää kaneille ja kanoille omasta pihasta, jossa ei ole ollut vuosiin nurmikkoa. Pakkaan kuivuneet heinät tyhjiin rehusäkkeihin. Ne on helppo kasata, johonkin varaston nurkkaan. Mutta mihinkään täyteen heinäomavaraisuuteen tällä ei kyllä pääsen.

Kanojen ja kanien kakka ja kuivikkeet ovat hyvää komposti- ja lannoitemateriaalia ja tosi tärkeä elementti puutarhassa. On ollut mukavaa seurata kahden vuosikymmenen ajan, miten melko herkästi kuivuvasta rinnetontista on tullut tosi rehevä ja syvämultainen viidakko. 

*****

#Suuntanaomavaraisuus2025

Syyskuun postaukseen osallistuvat:

Kasvuvyöhyke 2


Kasvuvyöhyke 3




Kasvuvyöhyke 7

Kiitos Tsajut- blogin Satu taas siitä, että järjestät tämän kaiken!


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

sunnuntai 3. elokuuta 2025

Sadonkorjuu; elokuu 2025

Elokuussa kaikki on runsaimmillaan puutarhassa ja myös metsä on usein täynnä herkkuja. Nyt jo elokuun alussa, ainakin meillä päin, näyttää olevan hyvin mustikkaa ja vatut alkavat kypsyä. Kantarellin alkuja näkyy, mutta ne ovat kuivettuneet, kun vettä ei ole tullut kunnolla moneen viikkoon. Paikallisesti on tullut koviakin ukkoskuuroja, mutta meidän lähimaastoihin ne eivät ole osuneet.


Omalla pihalla kaikki on pikkuisen myöhässä. Alkukesä oli niin kylmä ja sateinen ja nyt kasvu vaikuttaa pysähtyneen kuivuuteen. Ihan kaikkea ei jaksa kastella. Esimerkiksi kesäkurpitsan alut eivät vaikuta kasvavan lainkaan. Kurkkuja olemme jo syöneet, sekä kasvihuoneessa että avomaalla kasvavia. Säilömään ei vielä olla päästy, mutta ihan kohta.
Tämän kesän uusi yllättäjä on ollut fenkoli. Laitoin taimet kasvamaan maaliskuussa ja viileä alkukesä näytti suosivan sitä. Olen tehnyt siitä salaattia ja lisännyt keittoihin. Lehtiosat olen kuivannut lämminvesivaraajan päällä. Saa nähdä tuleeko ne sitten käytettyä, mutta kuvittelen lisääväni niitä sitten keittoihin ja uunijuureksiin. Muutama fenkoli on alkanut kukkia kasvimaalla ja vähän elättelen toiveita, että voisin saada myös fenkolin siemeniä.


Tosi hyvää salaattia fenkolista saa kun pilkkoo sen ohuiksi siivuiksi ja lisää mukaan tomaattia. Lisäksi olen laittanut vähän vaihdellen, mitä on sattunut olemaan; lehtisalaattia, oliiveja, pikkelöityä selleriä tai kapriksia, retiisin palkoja, kurkkua, herneitä… ja maun salaisuus on kastikkeessa; oliiviöljyä, hunajaa, balsamietikkaa, suolaa ja pippuria.
Lisäsin fenkolin lehtisilpppua kerran myös kalan kanssa tarjoiltuun kastikkeeseen; hapankermaa, suolaa, sitruunamehua, sinappia ja silputtuja yrttejä, kuten fenkolia, viinisuolaheinää, tilliä ja ruohosipulia.

Toinen viileästä alusta hyötynyt on ollut varsiselleri. Fenkolin jälkeen varmasti siirrymme sellerisalaatteihin. Kasvatin sitä onnistuneesti ensimmäisen kerran viime kesänä. Syötiin raakana ja säilöin varsia etikkaliemeen ja pakastamalla. Lehtiä olen kuivannut ja niitä tulee kyllä käytettyä keitoissa. Säilykeselleriä ollaan lisätty salaatteihin ja ne on myös ihan kiva lisäke ruuille. Pakastettuja on lisätty keittoihin ja jambalaya-tyyppisiin ruokiin.

Runsaana on kasvanut myös salaatti ja sen satokausi näyttää jatkuvan hyvin myös elokuulle.
Tomaatteja saadaan vielä odotella samoin kesäkurpitsoita. Erilaiset pavut ovat kasvaneet hyvin ja ne kukkivat parhaillaan. Härkäpavun latvoja katsoin eilen ja mietin, että tänä vuonna voisin kokeilla myös niiden käyttöä lisäkkeenä tai salaatissa. Ne ovat kuulemma erinomaista syötävää.

Sato, mikä on jo korjattu on valkosipulit, jotka jäivät aika pieniksi tällä kertaa.

Elokuu on myös viinimarjojen ja omenoiden aikaa. Marjoja näyttää tulevan. Mietin, mitä tehdä niille, kun mehut eivät nyt näytä hupenevan. Ehkä syödään marjat marjoina. Omenan alkuja on, mutta ne ovat huonoja, eikä omenasadon suhteen ole mitään odotuksia.

Viime vuonna saimme ensimmäisen kunnollisen viinirypälesadon. Näyttää siltä, että tänä vuonna tulee lähes yhtä hyvä sato. Rypäleitä tuli syötyä ihan sellaisenaan, mutta kaikki perheenjäsenet eivät välittäneet, koska siemeniä on paljon. Hyviä rypäleensäilöntä vinkkejä otetaan vastaan.

Elokuussa luonnonantimet, joita keräämme ja käytämme ovat lähinnä marjoja ja sieniä. Harvemmin kerään yrttejä. Yrttien keruu luonnosta painottuu itsellä alkukesään ja viime vuosina luonnon yrttien säilöntä on jostain syytä vähän jäänyt. Kultapiiskua, sitä suomen luontoon kuuluvaa, voisin kerätä ja kuivata. Olen pitänyt sitä varastossa virtsatietulehdusten varalta. Koen saavani siitä tehdystä teestä avun, kun juon sitä heti ensioireiden alettua. Onneksi ei ole vaivannut pitkiin aikoihin. 

Olen pitänyt tavoitteena oppia, joka vuosi yhden uuden sienen. Katsotaan jääkö joku uutuus mieleen ja onko se sellainen tunnistus, jota vielä voisi käyttää ruuaksi. Syyssateita ja sieniä odotellessa siis.

Vaihdantatalous oli myös yksi tämän kertaisen kirjoituksen annettu aihe. Emme suoranaisesti harrasta vaihdantataloutta, mutta annamme kyllä itselle ylimääräistä satoa pois ja välillä myös saamme joltakin toiselta jotakin, mikä on heille ylimääräistä, mutta nämä eivät useinkaan mene ihan yksi yhteen. Olen oppinut puolisoltani paljon sadon jakamisesta. Itse olen paljon kitsaampi antamaan omastani, oli sitten kyse kolehdista tai sadosta. Mies pitää aina huolen, että mummot ja muu lähipiiri saa myös kaloja, sieniä ja marjoja. Hän kerää kyllä marjoja myyntiinkin. Samoin sieniä olemme joskus myyneet, kun on kysytty voisimmeko kerätä.

Elokuun puutarhatyöt ovat pitkälti sadon keräämistä. Moni kasvi voi kasvaa vielä syyslokakuulle ja niitä penkkejä vielä kitketään ja hoidetaan. Tyhjiin kohtiin olen usein kylvänyt aasialaisia lehtivihanneksia, jotka ovat kylmän kestäviä. Nyt minulla olisi vielä kaalintaimia, jotka jäivät aiemmin istuttamatta. En tiedä ehtisikö ne vielä kasvaa, jos ne laittaisi maahan. Ne ovat vielä kylvöpurkeissa ja ötökät ovat syöneet ne rei’ille. Aina ei ehdi ihan kaikkia projekteja viemään maaliin saakka.

Ja usein myös se pihan syyssiivous on projekti, joka tapahtuu vähän myöhässä, jos lainkaan. Monesti keväällä on vastassa kaikkea vähän epämääräistä. Ennen lumia kuitenkin kerätään kesäjutut ”korjuuseen” ja tyhjennetään tuhannen litran sadevesipöntöt. Toisen pöntön luota pitää laittaa ränni paikalleen, koska kesällä se on eri tavalla ohjaten veden säiliöön. 


Kiitos Tsajut blogin Satulle taas organisoinnista. 

#Suuntanaomavaraisuus2025 yhteispostauksen elokuun osallistuja ja linkit blogeihin: 

Kasvuvyöhyke 2


Kasvuvyöhyke 3



Kasvuvyöhyke 7


PS. Yritin pitkästä aikaa lisätä kuvia, mutta mun pitäis päivittää osaamistani tämän bloggerin kanssa ja käyttää sitä useammin. Ja minulla ei ole nyt hiirtä koneeseen ollenkaan. Hiiri helpottaisi kovasti kuvien käsittelyä.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...