torstai 31. tammikuuta 2013

Uskomaton tarina selviytymisestä ja omavaraisuudesta

Tämä tarina on kyllä aika uskomaton. Lue itse Lykovin perheestä, joka asui erakkona Siperiassa.
Siitä kerrotaan englanniksi täällä. Ja suomeksi täällä ja täällä.
Tuossa englannin kielisessä artikkelissa oli myös linkki videoihin, jotka ovat venäjäksi, ihan mielenkiintoista kuvamateriaalia, vaikken kieltä ymmärräkään.

Joskus keittää

Kyllä niin sapettaa, kun eimillään jaksa tajuta kaikkia pykäliä ja byrokratiaa...
Kerroin aiemmin, että aloitin työt vuoden alusta. Olen saanut työn joka on työajaltaan puolikas. Eli teen siis oikeastaan niinkuin 20 tuntia viikossa. Työni on hieman epäsäännöllistä eli olen töissä vähän miten sattuu. Päivällä, illalla, viikolla, viikonloppuna, miten milloinkin ja voin kyllä itsekin vähän järjestellä miten olen, mutta en aina. Puoliksi olen töissä ja puoliksi kotona lasten kanssa. Lapset on 10 päivää kuussa hoidossa ja vanhin 10 päivää kuussa iltapäiväkerhossa koulun jälkeen. Minä tyhmänä luulin, että voisin saada osittaista hoitorahaa Kelasta. Olisi pitänyt ottaa ajoissa selvää. Enpä saakaan sitä, koska:

"Osittaisen hoitorahan edellytyksenä on, että lyhennät työaikaasi lapsen hoidon vuoksi niin, että työskentelet keskimäärin enintään 30 tuntia viikossa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi 6-tuntista työpäivää tai 4-päiväistä työviikkoa. Työtunnit voivat vaihdella viikoittain, kunhan ne kalenterikuukauden ajalta ovat noin 30 tuntia viikossa. Esimerkiksi tasan 4 viikkoa sisältävässä kuukaudessa työtunteja voi olla enintään 120.
Jos viikoittainen työaikasi on jo ennestään enintään 30 tuntia viikossa, mutta muusta syystä  kuin lapsen hoidon vuoksi, et voi saada osittaista hoitorahaa, ennen kuin lyhennät työaikaasi lapsen hoidon vuoksi normaalista työajastasi......
Osittainen hoitovapaa edellyttää, että olet työ- tai virkasuhteessa tai yrittäjä. Hoitovapaan saaminen edellyttää yleensä myös, että olet ollut saman työnantajan palveluksessa vähintään 6 kuukautta viimeisen vuoden aikana. Sovit kuitenkin hoitovapaan toteutuksesta työnantajan kanssa, eikä Kela päätä sen ehdoista."

Just joo... No sehän olikin "vaan" 96,41 e/kk. Että eipä meidän talous siihen kaadu, mutta kuitenkin.

Kelasta  neuvottiin, että kysyppä työttömyyskassasta, että saanko haettua soviteltua päivärahaa. Ja minähän kysyin. Käskivät soittaa työkkäriin ja käymään nettisivuilla. Ja työkkärissä käskettiin soittamaan kassaan ja käymään nettisivuilla. Ja mä en tajunnut. Menin henkilökohtaisesti työkkäriin ja siellä ihminen sitten kertoi ihan selvällä suomenkielellä miten asia on. Mutta soitin vielä kassaankin ja sain sitten ihan saman selvän vastauksen. Kyllä, voin hakea soviteltua päivärahaa. Minun täytyy vain ilmoittautua työttömäksi ja sen jälkeen lähettää tarvittavat paperit kassaan. Työttömäksi ilmoittautuminen siis tarkoittaa, että olisin valmis ottamaan minulle mahdollisesti tarjotun koko päivä työn. Siis en nyt todellakaan ilmoittaudu mitään työttömäksi, kun en minä ole työtön. Kassan ja työkkärin ihmiset kyllä sanoivat, että kannataa ilmoittautua, että saa ne (mahdolliset) rahat. Mutta työkkärin ihminen tajusi periaatteeni tässä, mutta kassan ihminen ei. Minä en halua ilmoittautua työttömäksi, koska siis en ole työtön. Olen työssä, jota haluan tehdä, johon olen kouluttautunut ja johon minulla on kutsumus. Minä en halua olla samalla työtön työnhakija kun minulla on kuitenkin vakituinen puolikas työ. Puolikas työ on just hyvä tässä tilanteessa. Minä olisin vaan pyytänyt sitä vajaata satasta ja minua nyt väkipakolla yritetään painostaa työttömäksi työnhakijaksi.

Siis mistä minä nyt valitan. Enpä sikäli oikeastaan mistään. Olen itse valinnut olla puolikas ja haluan olla puoliksi lasten kanssa. Palkka riittää, se on enemmän kuin mitä sain äitiysloman loppupuolella tai hoitovapaalla. En ole köyhä enkä kipee, enkä rahaa vailla sikäli. Saan kyllä pennini venymään. Minusta tuo osittainen hoitoraha vaan on epäreilu systeemi. Olen muuten hakenut sitä aiemminkin, enkä silloinkaan kuulunut sen piiriin. Toissa syksynä kun esikoinen meni eskariin, halusin itse pyytää lyhennystä työaikaani. Kävin silloin töissä naapurikunnassa ja eskarin tai oma arkeni ei olisi toiminut millään ilveellä, jos en olisi työajan lyhennystä pyytänyt. Silloin yksi työnantajan edustaja käski hakea tuota osittaista rahaa Kelasta. Itse en ollut siitä kuullutkaan. Mutta, mutta: " Sinulla on oikeus olla osittaisella hoitovapaalla, kunnes lapsen 2. kouluvuosi päättyy (31.7.).Oikeus hoitovapaaseen on pidempi kuin miltä ajalta Kela maksaa tukea. Kela maksaa osittaista hoitorahaa alle 3-vuotiaasta lapsesta sekä uudelleen ensi- ja toisluokkalaisen vanhemmille (31.7. asti). Tämä johtuu siitä, että hoitovapaa ja hoitoraha perustuvat eri lakeihin." Niinpä niin. Eskarilaisen vanhemmalla ei ollutkaan sitä oikeutta joka eka- ja tokaluokkalaisen vanhemmalla olisi ollut. Käytännössä meillä eskarin ja ekan arki ei eroa millään tavalla, koska eskari on samassa kyläkoulussa. Ainoa ero on, että taksi ei tule enää pihaan asti ja parina päivänä on enemmän tunteja.

Valitanko sitten tuosta työttömyyskassan rahasta. No enpä oikeastaan, koska en edes tiennyt alunperin, että sellaistakaan on olemassakaan. Harmittaa vaan, että edes aloin sitä selvittää. Tulee nöyryytetty olo kun käsketään soittaa paikasta toiseen ja surffata nettisivuilla, joiden kieltä ei ymmärrä. Minä en pysty ymmärtämään byrokratian kielestä sitä, että mitä mikäkin asian juuri minun kohdallani tarkoittaa. Minua nyt vaan jotenkin korpeaa se, että viranomaisihmisten silmissä olen tehnyt huonon valinnan. Ei ole arvostettavaa valita sitä, että tekee vapaaehtoisesti puolikasta työtä lasten takia. Tai ylipäätään, että puolikas työ ei ole mitenkään kannatettavaa. Lähinnä minusta tuntuu siltä, että minua on nyt kyykytetty ja nöyryytetty. Tämä sai minut nyt epäilemään sitä, että käytetäänkö tässä nyt jotenkin hyväksi minun tietämättömyyttäni ja kutsumustani....

Kadun, että ikinä edes pyysin mistään mitään. Jos en olisi alkanut selvittämään tätä, olisin nyt onnellisen tietämätön mistään ja onnellinen omaan valintaani. Tieto lisää tuskaa.

_________________________________


Toinen pienempi asia tällä viikolla.
Sain työnantajalta Smartumin kulttuuriseteleitä. Olemme isännän kanssa menossa kaupunkiin katsomaan yhtä esiintyjää. Tilasin lippuja Lippupalvelun kautta. Joo, Kyllä Smartumin setelit käyvät meille. Mutta ne liput on sitten lunastettava kaupungista. Tavalliset liput saa sieltä teidän omalta ärrältä. Just. Minä otankin sitten ne tavalliset liput, kun eihän siitä mitään säästöä synny, jos haen liput vartavasten kaupungista.

Taito-shop lähetti mainoksen. Siellä olisi saippuakurssi. Ja kursseille käy Smartumin tiketit. Soitan sinne. Teettekö kurssilla saippuaa ihan alusta asti rasvoista ja lipeästä? Ei, se tehdään valmiista massasta, johon voi sekoittaa tuoksuja ja värejä oman mielen mukaan. No kiitos ei, en haluakaan kurssille. Jäi taas Smartumin lipuke käyttämättä. Vuoden lopulla mulla on varmaan koko lippunippu edelleen käyttämättä...


tiistai 29. tammikuuta 2013

Kokeellista koneellista haudontaa

Keväällä 2009 minulle iski viiriäskuume. Halusin saada niitä, koska ne ovat pienempiä kuin kanat ja alkavat munia paljon aiemmin kuin kanat. Sinä kesänä en niitä löytänyt. En ainakaan tarpeeksi läheltä, että olisin käynyt hakemassa. Seuraavana keväänä myynti-ilmoituksia olikin sitten runsaammin ja ovatkin alkaneet mukavasti lisääntyä. Ensimmäiset linnut haimme muutaman sadan kilometrin päästä, mutta sen jälkeen on löytynyt tästä melko läheltä. Ensimmäistä parvea pidin lämpölampun kanssa talven yli toisessa eteisessämme. Mutta se oli sikäli täysin toimimaton ratkaisu, että keväällä eteinen haisi aivan kanalalta ja se oli hyvin hyvin pölyinen. Vaikka olin päivittäin häkkiä siivonnut ja huoltanutkin. Linnut ovat kovia ottamaan puru- ja hiekkakylpyjä ja siksi pöllyävät aivan mahdottomasti. Seuraavan kesän linnut sitten päätyivätkin pataan. Aluksi minulla oli noin 10 linnun parvi, jossa oli myös kukko. Aluksi oli useampikin kukko, jotka kuitenkin syötiin kun alkoivat tapella. Viime kesänä ostin vain 5 viiriäiskanaa. Kauan parvella menikin hyvin, mutta sitten yhtä oli nokittu päästä. Aiempien kesien kokemuksesta tiesin, että jos nokittua lintua ei ota parvesta pois se nokitaan henkihieveriin, lopulta hengiltä. (Yhden ole joutunut lopettamaan, koska on ollut niin pahasti vahingoittunut. Nämä on itselle jotenkin kovia paikkoja...) Otin linnun toiseen häkkiin. Mutta sitten alkoivat nokkia toista lintua. Otin senkin pois. Kaksi nokittua sopeutuivat kahdestaan, eivätkä riidelleet. En tiedä mistä nokkiminen johtui. Nämä kaksi olivat tummempia väritykseltään kuin muut ja toinen linnuista ei muninut. Jotenkin muut näkivät näissä kahdessa jotakin vikaa. Lisäsin kyllä episodin jälkeen lintujen ruokavalioon rasvaa, koska minua on vanhemmat ihmiset valistaneet, että kanat käyvät nokkimaan toisiaan jos ovat rasvan puutteessa. Nyt tapauksesta on jo aikaa ja kaksi eristettya yksilöä on muuttanut uuteen kotiin ystäväni perheeseen. Siellä saavat hyvää hoitoa ja munivat maukkaita munia. Loput ovat meillä nyt pannuhuoneessa, siinä osassa jossa polttopuita pidetään. Siellä ei muutenkaan ole niin kovin puhdasta vaan aina vähän puunroskaa ja sellaista.

Oikeastaan eksyin nyt vähän sivupoluille siitä, mitä meinasin kirjoittaa.

Sain siis joululahjaksi isännältä hautomakoneen. Olen sellaisesta jo jonkin aikaa haaveillut. Voi sitten kasvatella kesälintuja itse. Lähinnä patalintuja, mutta myös näitä viiruja. Kanalakin on suunnitteilla. Katsotaa joko tänä kesänä vai lykätäänkö projektia. En millään malttanut olla kokeilematta kojetta, vaikken vielä voi mitään isompia lintuja hautoakaan, kun ei ole sopivia tiloja näin talvella. En voinut vastustaa kiusausta... ostin kaupasta viiriäisen munia kun tajusin, että niissä on niin pitkä päiväys, että ovat varmasti sinä samana päivänä sinne tulleet. En todellakaan tiennyt onko viiriäiskasvattamoissa kukkoja vai ei. Mutta ajattelin, etten oikeastaan menetä mitään, jos kokeilen hautoa paketillisen munia. Laitoin 10 munaa koneeseen ja tein kuten käyttöohjeissa neuvottiin. Tai siis lähestulkoon. Niissä sanotaan, että älä haudo marketin munia...
Arvatkaa... 18 päivää myöhemmin kaksi munista kuoriutui! Hirmuinen paniikki iski, että mitäs nyt. Netistä etsin tietoa ja soitin tutulle, joka oli muutama vuosi sitten hautonut viiriäistipuja.
En uskonut, että munista mitään tulisi. Onhan tässä tietysti se riski, että en voi tietää ovatko tiput esim. sukurutsaisia. Mutta elossa ne ovat, kolmen päivän ikäisiä ja hyvin tomeria ja vilkkaan oloisia. Ne asuvat Curverin sinisessä muovilaatikossa (tyhjensin yhden lelulaatikon), jossa on froteepyyhe pohjalla. Frotee ei ole tipuille liukas ja imee kosteutta. Pieni hehkulamppu valaisin on lämmittämässä. Kuumemittaria pidin aluksi laatikon pohjalla varmistuakseni, että lämpötila on sopiva. Laatikon päällä on myös ritilä jonka päällä on osittain toinen pyyhe, joka suojaa vedolta ja ettei lämpö karkaa. Laatikko on tuossa vieressäni :) Tipu syövät kanan munan keltuaista ja varovasti olen antanut kaurahiutaleita ja pienenpieniä siemeniä, kuten seesamin, krassin ja hirssin. Juovat pullon korkeista, joita laitoin useamman ympäri laatikkoa. Vettä pitää olla aika vähän etteivät huku tai kastele itseään pahasti. Jos kastuvat, alkavat täristä ja voivat vilustua. Mielenkiinnosta etsin lintukirjasta tietoa mitä viiriäiset syövät luonnossa. Sitä ei suoranaisesti kerrottu, mutta siellä luki muuten käytöksestä näin: "Viiriäinen on arka ja salaperäinen lintu, joka elää yksinään ja epäsosiaalisesti riidellen kaikkien muiden lintujen ja jopa omien lajitoveriensa kanssa." Tämä tietysti kertoi luonnossa elävistä villeistä linnuista, mutta selittäisikö se tuota nokkimisongelmaa, josta aiemmin kerroin? Mene ja tiedä. No joka tapauksessa meillä asuu nyt Siti ja Market. En tiedä oliko ihan fiksu veto hautoa kaupan munia vai ei. Ainakin tämä on ollut lapsista hauska ja opettavinen projekti seurata linnun kehitystä. Ovi täytyy pitää tähän huoneeseen visusti kiinni, ettei kissat tule ja ettei vauva tule. Vauvelia kiinnostaa linnut ihan hirmuisesti :)


Kuva
Hautomakoneeni



Kuva
Kahden päivän ikäinen.



sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Monenlaista mahtuu jo tähän vuoteen

Olen ihan tolkuttoman väsynyt. No miksi ihmeessä sitten istun tässä koneella. Niinpä, hyvä kysymys... Mutta kun on niin paljon asioita, joista haluaisi kertoa. Kaikki on vaan sellaista sekametelisoppaa väsyneissä aivoissa. Nyt on sellainen olo, että vois tulla itku tai nauru ja kumpi tahansa tulis sitä saattais tulla vaan ihan hervottoman kauan.

Olen ollut tämän kuun töissä. Se on mukavaa ja tykkään. Lapset tykkää uudesta hoitopaikasta ja isoveli iltapäiväkerhosta. Ottaa sen harrastuksena. Hiihtokoulukin kerran viikossa mahtuu lasten ohjelmaan, vaikka kaikkia väsyttääkin. Pientä opettelua on tämä uusi arki ja se syö vähän kaikkien hermoja. Ketä kiusaa milläkin tavalla tämä uusi tilanne. Itsekin olen tosi ärtynyt välillä. Eniten ärsyttää kun ei vielä tiedä ja osaa. Ei kukaan oletakaan, paitsi minä itse.

Eilen kävin pitkästä aikaa yksin missään. Olin peräti nelisen tuntia teatterissa. Ja näin vanhoja tuttuja vuosien takaa. Oikein mukavaa. Kun tulin kotiin hautomakoneessa oli kuoriutunut kaksi viiriäistipua. Sain koneen joululahjaksi. Jospa osaisin hoitaa tiput aikuisiksi. Jännittää.

Tänään olin töissä. Ja veljen pojan ristiäisissä. Sain kunnian olla sylikummi. Elämä on yllättävää. Ja huikeaa. On synkkää surua ja pohjatonta iloa. Viime vuonna tammikuun 29. päivä hautasimme isämme. Ja tänään 27. tammikuuta, melkein päivälleen vuosi hautajaispäivän jälkeen veljeni poika kastetaan. Eipä olisi pappa arvannut. Papan kuoleman jälkeen olemme saaneet kaksi vauvaa sukuun. Meidän vauvasta pappa tiesi. Ehti nähdä vauvan kasvot ultrakuvasta.

Huomenna pitäisi ajaa sadan kilometrin päähän. Tapaamaan tuntemattomia kollegoita. Jännittää. Uusi maanantai. Arjen opettelua. Vaippasanko on valmiina ovella. Kuljetan vauvan kestot sinisessä sankossa. En löytänyt kaupasta pinkkiä sankoa. Piirsin kanteen kukan. Poikien vaatteet on etsitty valmiiksi. Ja sukset on peräkontissa. Isi laittoi lämmityspiuhan kiinni. Sunnuntai iltana jaksaa vielä valmistautua aamuun. Loppuviikon aamut on kaaosta.

Täynnä kiitosta, väsyneenä, mutta kuitenkin perinjuurin onnellisena menen hampaan pesulle. Nyt.

torstai 24. tammikuuta 2013

Talouspaperin korvikkeita



Meillä on isännän kanssa kiistelty vuosia siitä, tarvitaanko kotona talouspaperia vai ei. Minusta se on turhake. Miehestä se on joka kodin vakio hyödyke. Mies on voittanut taiston sikäli, että sitä meille ostetaan. Minä taas yritän olla kuitenkin sitä käyttämättä. Minusta talouspaperia ei tarvita, koska sen voi korvata rätillä ja pyyhkeellä. Astiat kuivataan astiapyyhkeellä, kädet käsipyyhkeellä, pöytä ja lattia omilla räteillään. (Tiskirätin olen korvannut itse neulomilla, joita pesen yli 60:ssä ja tarvittaessa keitän ne) Nyt vauveli on siinä iässä, että oma lusikka ja koura pitää tunkea joka ruokaan ja sotkua tulee ihan hirmuisesti. Myös rättipyykkiä tulee paljon. Pojille aikanaan ompelin tähän tarkoitukseen rättejä vanhoista lakanoista. Ne ovat jo aika surkeassa kunnossa ja kelpaavat enää ehkä lattia rievuiksi ja osa on jo hävinnytkin. Tyttelille ompelin ohuesta, harsomaisesta puuvillakankaasta noin talouspaperiarkin kokoisia rättejä ja neuloin niille säilytyspussin. Toimivat loistavasti! Imukykyisiä, sopivan kokoisia, voi pestä kuumassa ja kuivuvat hetkessä. Eivätkä ne repeä niin kuin paperi. Nämä ovat paljon parempia kuin ne lakanasta ommellut. Pussin neuloin vähän samaan tyyliin kuin sipulipussin, josta kirjoitin jokin aika sitten. Tähän yritin vähän kuvion tapaista tehdä. Tuo alaosa on neulottu siten, että on vain toistettu oikein neuloen langan kierto, kaksi yhteen, langan kierto, kaksi yhteen jne. Seuraava kerros tavallisesti oikein. Tämän toistoa vaan... Tuo rättien kangas muuten... leikkasin yhdet kesähousut palasiksi, että sain näitä rättejä. Ne eivät mahtuneet minulle, olin saanut ne ystävältä. Tuskin juurikaan käytetty niitä housuja. Kierrätystä. Lapsen naamaa voi pyyhkiä housun takamuksella! Voi lapsi parka :D

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Linkkivinkkejä

Tässä joitakin linkkejä, joista olen jotenkin isnpiroitunut viime aikoina.

Jokin aika sitten löysin blogin, jossa amerikkalainen perhe kertoo matkastaan omavaraisuuteen. Heillä on tosin vähän eri ilmasto-olot kuin meillä, mutta mielenkiintoista silti.

Toissailtana tuli femmalta ohjelma norjalaisesta Tone Jorunn Tveitosta, naisesta joka elää lähellä luontoa, metsästää ja tekee musiikkia. Ohjelman näkee vielä melkein kuukauden Areenasta.

Joku oli facebookissa jakanut ylen jutun nuukuudesta. Mä niin tajuan tän jutun!

Ja joku toinen oli jakanut tällaisen. Olisi mielenkiintoista nähdä dokkari.

Eipä muuta tällä kertaa :)

perjantai 18. tammikuuta 2013

Sipuli-possupata





Joskus ennen joulua katsoin jotakin ruoka-aiheista päiväsarjaa tv:stä. Sarjan nimeä en muista, mutta siinä oli nainen joka kokkasi Kreikassa, Kreetalla tai Kyproksella. Muistan hatarasti. Onneksi tulin sentään ohjeen kirjoittaneeksi melko heti muistiin, koska tämä possupata näytti siinä niiin herkulliselta. Tosin tekivät ruuan savipadassa ja ulkona puu-uunissa ja sipulia oli heillä ruokaan kolme kiloa! sekä tomaattikastike oli itse tehtyä. Eli tämä on aikalailla muistin varaisesti mukailtu, mutta tämä oli todella hyvää. Myös perheen mielestä.

Tarvikkeet:
Iso möhkäle sianlihaa pienennettynä
Parikymmentä erikokoista sipulia
oliiviöljyä paistamiseen
suolaa
kanelia
jeeraa eli juustokuminaa
vettä
1,5dl riisiä
purkki tomaattipyreetä
1dl brandyä

1. Ruskista lihoja pannulla. Laita sitten pataan.
2. Paista pilkottuja sipuleita pannulla. Voi tehdä erissä, jos sipulia on paljon.
3. Lisää viimeiseen sipulierään mausteeksi suolaa, kanelia, jeeraa, riisi, 3 dl vettä, tomaattipyre ja brandy.
4. Laita lihat, sipulit ja kaikki muu samaan pataan. Ja pata (leivin)uuniin.
5. Paista ainakin 3 tuntia.

Jouduin lisäämään vettä paiston aikana, ettei ihan kuivunut.

Tarjoa vihreän salaatin kanssa.

Suurin piirtein näin se valmistui meillä. Ruuan voisi tehdä myös lampaan lihasta. Ehkäpä teenkin siitä ensi kerralla.

Olen ajatellut, että en tarvitse alkoholia mihinkään, kun ensitä juo enkä voi ulkoisestikaan käyttää. Mutta näköjään jotkut ruuat tarvitsevat sitä mausteeksi. Kypsässä lihapadassahan ei enää alkoholia ole, koska pitkä kypsytys on sen haihduttanut pois. Eli lapsetkin voi ihan hyvin syödä.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

11. kysymyksen haaste

Sain Nuhaiselta haasteen ja Viola meinasi laittaa saman myös, muttei sitten laittanutkaan ;)

Olen tosi huono vastailemaan haasteisiin tai laittamaan niitä eteenpäin, enkä sitä nytkään sen kummemmin tee, mutta voisin kuitenkin joutessani vastata molempien kysymyksiin. Kyllä kai tässä tulee blogissa jotakin itsestä paljastettua. Kerrotaan nyt sitten hieman lisää.

Nuhaisen kysymykset:

1. Mikä oli eilisen päivän kohokohta?
Kun ystävä kävi kylässä.
2. Mistä olet onnellinen tänään?
Läheisistä. Perheen jäsenistä ja sukulaisista. Isoista ja pienistä.
3. Mitä haluaisit tehdä huomenna?
Saada päivän aamusta iltaan kunnialla, hermostumatta.
4. Lempi vaatteesi, (tästä olisi kiva saada kuva)?
Kuvaa ei nyt tule, mutta sellainen ruskean kirjava keinokuitu neuletakki 70-luvulta, josta puuttuu nappeja ja jossa on paljon nyppyjä. Se haisee aina samalta, vaikka olisi juuri pesty.
5. Paras piirteesi, ulkoinen ja sisäinen?
Ulkoinen? olen lakannut ajattelemasta... sisäinen...hm.. olen itsepäinen, kun haluan jotain, teen töitä saadakseni tavoitteeni.
6. Mitä kehittäisit itsessäsi?
En hermostuisi niin helposti. Pitäisi pidentää pinnaa.
7. Mikä on sinun tsemppi ajatuksesi itsellesi vaikeina aikoina?
Kenellekään ei anneta suurempaa kuormaa kuin jaksaa kantaa.
8. Osaatko olla armollinen itsellesi ja miten se ilmenee?
En osaa. En siedä sitä etten osaa tai ymmärrä. En edes yritä asioita, joita en osaa. Mutta jos on pakko hermostun ja turhaudun.
9. Kuinka sinut saa leppymään?
Ei mitenkään. Paitsi, että olen niin lyhyt vihainen, etten puolen tunnin päästä välttämättä muista koko asiaa. Aika tekee tehtävänsä. Onneksi se aika on todella lyhyt.
10. Miten haluat tulla lohdutetuksi? Hali on hyvä.
11. Kuinka kannustaisit itseäsi?
En minä tiedä...
 
Violan kysymykset:
 
1. Mitä toivoisit, että vuosi 2013 toisi mukanaan?
Ei mulla mitään erityisiä toiveita ole. Hyvää, tasaista arkea. Just nyt se riittää.
2. Kuvaile kotipaikkakuntaasi kolmella sanalla.
Tää on vaikee...
3. Millaisia blogeja luet?
Maan läheisiä, missä tehdään itse juttuja. Ruoka- ja käsityöjutut kiinnostaa. Eläimet. Kirjat. Ekologisuus. Kierrätys. Mä en yhtään jaksa innostua muoti- ja sisutusjutuista tai meikeistä. Paitsi, jos niissä on joku vaihtoehto- tai ekojuttu.
4. Mikä hyväntekeväisyysyhdistys on lähellä sydäntäsi?
Suomen Lähetysseura
5. Kahvi vai tee? Suklaa vai salmiakki?
Kahvi ja salmiakki.
6. Kaupunki- vai mökkiloma? Miksi?
Ei oikein kumpikaan. Tai no ehkä se kaupunki... museot ja nähtävyydet on ihan kivoja silloin tällöin. Mutta mehän asutaan mökissä, niin ei mökkiloma oikein nappaa. Ranta puuttuu, mutta me ei oikein osata sitä kaivata.
7. Lapsuuden haaveammattisi? Toteutuiko tuo unelma?
Ei mulla mitään kovin vahvaa haavetta ollut.
8. Kauimmainen paikka jossa olet käynyt?
Kyllä se taitaa olla se Afrikan eteläisin nokka, Hyväntoivonniemi. Kirjotetaanko se yhteen?
9. Kuka saa sinut nauramaan?
Lapset.
10. Milloin aloitit bloggaamisen?
Vuodatuksessa mulla oli blogi jo joskus 2007, jos muistan oikein.
11. Miksi perustit blogisi?
Tämän blogin perustin, koska musta on ihan hauska jakaa näitä omia hörhöjuttuja jonkun kanssa. Arkielämässä kaikki ei tiedä kuinka hörhö mä oikeasti olen. Harva tietää mun blogista. Kai tähän bloggaamiseen liittyy myös joku tarve olla esillä ja saada huomiota. Vaikka toisaalta mua nolottaa koko blogi :D
 
 
 

Neulottu sipulipussi


Uusi neulottu sipulipussi.               Vanha virkattu sipulipussi.




Minulla on ollut vanha virkattu sipulipussi, joka on edesmenneen tätini peruja. Säilytän sipuleita alakerrassa puisessa hedelmälaatikossa, kun siellä on enemmän tilaa, ja tuon niitä sitten tarvittaessa yläkertaan keittiöön. Tällainen vanhanajan sipulipussi on kyllä aika mainio ihan käytössä, eikä vaan retrokoristeena. Koska tässä vanhassa on nyt valkosipulia, päätin tehdä uuden tavissipuleille. En ole kovin innokas virkkaamaan, joten päätin kokeilla neuloen. Lanka on jotakin Novitan luomupuuvillaa, jota kerran ostin tarjouksesta neuloakseni tiskirättejä. Loin kahdelle pitkälle puikolle sopivan määrän silmukoita ja neule on tehty aina oikein edes-takaisin neuleena. (Anteeksi, en tunne välttämättä oikeita neuletermejä...) Aluksi tein nauhakujan siten, että kaksi reunassa oikein, langankirto, kaksi yhteen, langankierto, kaksi yhteen... ja toisessa reunassa kaksi oikein. Pari kerrosta oikein neuloen. Kaksi oikein reunassa, langan kierto, kaksi yhteen, yksi oikein, langan kierto, kaksi yhteen, yksi oikein......reunassa kaksi oikein. Sitten vaan aina oikein neuletta monta monta kerrosta. Sitten annoin silmukat langan kierron kohdalta "pudota puikolta" ja poimin pelkän langan puikolle ja neuloin pari kierrosta aina oikein. Ja sitten taas uudestaan tämä kuvio. Ja kerran vielä. Sitten kavensin pussin pohjan kuin sukan tai lapasen kärjen. Lopuksi loppu langalla ompelin pussin sivusauman kiinni. Ja tein nyörin. Samalla opetin ekaluokkalaiselle, miten nyöri tehdään. Poika piti lankojen toisesta päästä kiinni. Oli ihan, että: "Wau, tästä tuli naru!" Oliks vähän sekavat ohjeet? :D

torstai 10. tammikuuta 2013

Kattokruunu polkupyörän vanteesta



Ulkovarastossa on vuosia lojunut polkupyörän vanne. Taisi lojua jo muuttaessamme eli on jonkun entisen asukkaan perintöä. Olin jo aiemmin katsonut sitä sillä silmällä, että voisin tehdä siitä kattokruunun. Kävin ostamassa rautakaupasta ketjua, kirpparilta ennen joulua vanhan ajan kuusen kynttilän pidikkeitä ja fb:n osto-ja myyntisivulta löysin kynttilät. Kuusen kynttilöitä on vähän vaikea löytää kaupoista nykyään, tai sitten vain olin väärissä kaupoissa väärään aikaan etsimässä. Keskellä vannetta on vanhasta kynttilän jalasta irrotettu osa isompaa kruunukynttilää varten.
Miehen kommentti oli, että: "No onhan tuo. Otetaan pois, jos vieraita tulee."
Ja vanhin lapsista sanoi, että: "Wau! Hieno! Samanlainen kuin kirkossa!"

Kruunua ripustaessa huomasin, että meillähän on keittiön katossa jotain valkoisia maaliviivoja. Olisiko joku komero purettu aikoja sitten tuosta kohtaa. Olen varmaan joskus viivat huomannut, mutta silmä näköjään tottuu epäkohtiin. Vuosien jälkeen niitä ei edes näe. Pitäisi nyt muistaa hinkata jäljet hiekkapaperilla pois. Voi niska parkoja, tulee olemaan mukava työskentely asento.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Hävikin välttämistä



Jouluksi oli tullut ostettua yhtä ja toista aika reilusti. Se oli kyllä ihan hyväkin näin jälkikäteen ajatellen. Kun olin sitten kipeä koko joulun ajan, oli tosi kätevää, ettei kenenkään tarvinnut miettiä ruuan laittoa tai kaupassa käyntiä kun kaikkea oli jääkaappi ja kellari täynnä. Ainoa mitä jäi vähän reilummin yli oli piimää. Meillä on vain kaksi piimän juojaa ja toinen olen minä. Ja piimähän ei maistu ollenkaan hyvältä kipeänä.
Tein sitten päiväysvanhoista piimistä rieskaa ja piimäkakkua. Piimäkakkuun meni sitten loput siirapit ja rusinoita ja mantelia, joita myös joulusta jäi. Rieska on Rapion ryyneistä, pussin kyljessä olevalla ohjeella.

Piimäkakku:

6dl vehnäjauhoja
1,5 tl ruokasoodaa
1,5 dl sokeria
1dl rusinoita
1dl mantelirouhetta
1tl jauhettua neilikkaa
3 dl piimää
2dl siirappia
200g sulatettua voita

Sekoita kuivat aineet.
Lisää joukkoon piimä, siirappi ja sulatettu voi.
Sekoita.
Kaada taikina korppujauhotettuun kakku vuokaan.
(Katso, että vuoka on tarpeeksi iso. Tulee ikävää käryä, jos taikina valuu liian pienen vuoan reunan yli uunin pohjalle :D Pitää kai hommata isompi kakkuvuoka. Tai olla täyttämättä sitä liian täyteen...)
Paista 170 asteessa noin tunti.



Minulla oli yksi kaunis iso oranssi kurpitsa kellarissa. Nyt oli pakko tehdä sille jotain, koska se alkoi muuttua pilkulliseksi. Mutta ne olivat vain kuoren pinnassa ja kurpitsa oli sisältä vielä aivan hyvä. Annoin ison osan kurpitsaa pois, eri ihmisille. Osan söi eläimet ja osan säilöin kurpitsasalaatiksi. En ole ennen oikein tätä tehnyt, koska olen ollut aika ennakkoluuloinen tätä säilykettä kohtaan. Mutta ihan hyvältähän se maistui. Minulla on niin paljon kurpitsaa soseena pakkasessa ja makeana hillona kellarissa, että nyt oli pakko keksiä jotain muuta. Kun vaan saisi opetettua perheen tykkäämään kurpitsaruuista...

Kurpitsasäilyke:

1l kurpitsakuutioita

Liemeen :
2,5 dl vettä
2,5 dl sokeria
2 katkaistua kanelitankoa
8-10 neilikkaa
6 maustepippuria
2 dl väkiviinaetikkaa

Paloittele kurpitsa. (poista kuori ja pehmeä sisus, jossa on siemenet)
Keitä liemi.
Poista kaneli tangot.
Nosta kurpitsakuutiot liemeen ja keitä kunnes ovat läpikuultavia.
Nosta kurpitsa kuutiot kuumennettuihin tölkkeihin reikäkauhalla.
Kaada lientä tölkkeihin niin että tulevat piripintaan.
Laita kuumennetut kannet tölkkeihin.

(Kuumenan tölkit uunissa ja kannet keitän vedessä.)

Ohje tästä kirjasta vähän mukaillen.







tiistai 1. tammikuuta 2013

Naisen puolikas?

Voi minä huono äiti. Vien taas huomenna vauvan hoitoon. Olen tehnyt sen jo kahdesti aiemmin. Vienyt vauvan hoitoon. Ja tuntenut syyllisyyttä. Aika reippaita lapsia noista kuitenkin on tullut. Ja hyvää huolta niistä on pidetty. Siellä hoidossa. Vaikka olivat melkein kymmenen tuntia viitenä päivänä viikossa. Sillä aikaa kun äiti leikitti toisten lapsia. Omituista. Ja väsyttävää. Toivon, että tämä vauva pääsee helpommalla. Sen äiti on vaan puolikas. Eikä leikitä toisten lapsia. Eikä aja töihin toiseen kuntaan. Tekee jotain muuta. Paljon lähempänä. Hirveesti jännittää. Onneksi se vauva ei tajua jännittää. Vasta huomenna tajuaa. Että äiti jätti. Vieraan tädin kanssa. Ensi yönä ei äitiä nukuta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...