Kokeellista koneellista haudontaa

Keväällä 2009 minulle iski viiriäskuume. Halusin saada niitä, koska ne ovat pienempiä kuin kanat ja alkavat munia paljon aiemmin kuin kanat. Sinä kesänä en niitä löytänyt. En ainakaan tarpeeksi läheltä, että olisin käynyt hakemassa. Seuraavana keväänä myynti-ilmoituksia olikin sitten runsaammin ja ovatkin alkaneet mukavasti lisääntyä. Ensimmäiset linnut haimme muutaman sadan kilometrin päästä, mutta sen jälkeen on löytynyt tästä melko läheltä. Ensimmäistä parvea pidin lämpölampun kanssa talven yli toisessa eteisessämme. Mutta se oli sikäli täysin toimimaton ratkaisu, että keväällä eteinen haisi aivan kanalalta ja se oli hyvin hyvin pölyinen. Vaikka olin päivittäin häkkiä siivonnut ja huoltanutkin. Linnut ovat kovia ottamaan puru- ja hiekkakylpyjä ja siksi pöllyävät aivan mahdottomasti. Seuraavan kesän linnut sitten päätyivätkin pataan. Aluksi minulla oli noin 10 linnun parvi, jossa oli myös kukko. Aluksi oli useampikin kukko, jotka kuitenkin syötiin kun alkoivat tapella. Viime kesänä ostin vain 5 viiriäiskanaa. Kauan parvella menikin hyvin, mutta sitten yhtä oli nokittu päästä. Aiempien kesien kokemuksesta tiesin, että jos nokittua lintua ei ota parvesta pois se nokitaan henkihieveriin, lopulta hengiltä. (Yhden ole joutunut lopettamaan, koska on ollut niin pahasti vahingoittunut. Nämä on itselle jotenkin kovia paikkoja...) Otin linnun toiseen häkkiin. Mutta sitten alkoivat nokkia toista lintua. Otin senkin pois. Kaksi nokittua sopeutuivat kahdestaan, eivätkä riidelleet. En tiedä mistä nokkiminen johtui. Nämä kaksi olivat tummempia väritykseltään kuin muut ja toinen linnuista ei muninut. Jotenkin muut näkivät näissä kahdessa jotakin vikaa. Lisäsin kyllä episodin jälkeen lintujen ruokavalioon rasvaa, koska minua on vanhemmat ihmiset valistaneet, että kanat käyvät nokkimaan toisiaan jos ovat rasvan puutteessa. Nyt tapauksesta on jo aikaa ja kaksi eristettya yksilöä on muuttanut uuteen kotiin ystäväni perheeseen. Siellä saavat hyvää hoitoa ja munivat maukkaita munia. Loput ovat meillä nyt pannuhuoneessa, siinä osassa jossa polttopuita pidetään. Siellä ei muutenkaan ole niin kovin puhdasta vaan aina vähän puunroskaa ja sellaista.

Oikeastaan eksyin nyt vähän sivupoluille siitä, mitä meinasin kirjoittaa.

Sain siis joululahjaksi isännältä hautomakoneen. Olen sellaisesta jo jonkin aikaa haaveillut. Voi sitten kasvatella kesälintuja itse. Lähinnä patalintuja, mutta myös näitä viiruja. Kanalakin on suunnitteilla. Katsotaa joko tänä kesänä vai lykätäänkö projektia. En millään malttanut olla kokeilematta kojetta, vaikken vielä voi mitään isompia lintuja hautoakaan, kun ei ole sopivia tiloja näin talvella. En voinut vastustaa kiusausta... ostin kaupasta viiriäisen munia kun tajusin, että niissä on niin pitkä päiväys, että ovat varmasti sinä samana päivänä sinne tulleet. En todellakaan tiennyt onko viiriäiskasvattamoissa kukkoja vai ei. Mutta ajattelin, etten oikeastaan menetä mitään, jos kokeilen hautoa paketillisen munia. Laitoin 10 munaa koneeseen ja tein kuten käyttöohjeissa neuvottiin. Tai siis lähestulkoon. Niissä sanotaan, että älä haudo marketin munia...
Arvatkaa... 18 päivää myöhemmin kaksi munista kuoriutui! Hirmuinen paniikki iski, että mitäs nyt. Netistä etsin tietoa ja soitin tutulle, joka oli muutama vuosi sitten hautonut viiriäistipuja.
En uskonut, että munista mitään tulisi. Onhan tässä tietysti se riski, että en voi tietää ovatko tiput esim. sukurutsaisia. Mutta elossa ne ovat, kolmen päivän ikäisiä ja hyvin tomeria ja vilkkaan oloisia. Ne asuvat Curverin sinisessä muovilaatikossa (tyhjensin yhden lelulaatikon), jossa on froteepyyhe pohjalla. Frotee ei ole tipuille liukas ja imee kosteutta. Pieni hehkulamppu valaisin on lämmittämässä. Kuumemittaria pidin aluksi laatikon pohjalla varmistuakseni, että lämpötila on sopiva. Laatikon päällä on myös ritilä jonka päällä on osittain toinen pyyhe, joka suojaa vedolta ja ettei lämpö karkaa. Laatikko on tuossa vieressäni :) Tipu syövät kanan munan keltuaista ja varovasti olen antanut kaurahiutaleita ja pienenpieniä siemeniä, kuten seesamin, krassin ja hirssin. Juovat pullon korkeista, joita laitoin useamman ympäri laatikkoa. Vettä pitää olla aika vähän etteivät huku tai kastele itseään pahasti. Jos kastuvat, alkavat täristä ja voivat vilustua. Mielenkiinnosta etsin lintukirjasta tietoa mitä viiriäiset syövät luonnossa. Sitä ei suoranaisesti kerrottu, mutta siellä luki muuten käytöksestä näin: "Viiriäinen on arka ja salaperäinen lintu, joka elää yksinään ja epäsosiaalisesti riidellen kaikkien muiden lintujen ja jopa omien lajitoveriensa kanssa." Tämä tietysti kertoi luonnossa elävistä villeistä linnuista, mutta selittäisikö se tuota nokkimisongelmaa, josta aiemmin kerroin? Mene ja tiedä. No joka tapauksessa meillä asuu nyt Siti ja Market. En tiedä oliko ihan fiksu veto hautoa kaupan munia vai ei. Ainakin tämä on ollut lapsista hauska ja opettavinen projekti seurata linnun kehitystä. Ovi täytyy pitää tähän huoneeseen visusti kiinni, ettei kissat tule ja ettei vauva tule. Vauvelia kiinnostaa linnut ihan hirmuisesti :)



Hautomakoneeni





Kahden päivän ikäinen.