Heinäkuun loppuun saakka ajattelin, että ihan katovuosi kasvamaan kanssa tänä vuonna. Mutta eipä sentään. Porkkanat on kasvaneet hämmästyttävän suuriksi. Meillä ei ikinä ole ollut näin suuria porkkanoita. Tykkään kyllä pienemmistä, koska ne on usein makeampia ja isommat muuttuvat helposti aika mauttomiksi. Mutta totta kai on kiva, että nyt saadaan kellariin paljon täytettä. Vielä ei ole porkkanoiden noston aika, mutta syödään niitä maalta kyllä. Minulla on tänä vuonna vähän keltaisia ja violettejakin porkanoita.
Perunaa kasvaa meillä tänä vuonna enemmän kuin ennen ja ne ovat kasvaneet tosi hyvin ilamn rupia tai ruttoa tai muuta sellaista. Ja osa on ihan jättisuuria! Perunatkin saavat vielä hetken olla maassa.
Kurpitsat eivät sen sijaan menestyneet, mutta vähän maistiaisia ollaan saatu. Tomaatit alkaa nyt kypsyä. En suko, että niistä riittää säilömiseen, mutta ne ovatkin parhaimmillaan sellaisenaan tuoreena.
Karviaisia keräsin noin litran. Meidän vanhat karviaispensaat on vähän kuoleman kielissä. Keskimmäinen lapsi kasvatti viime kesänä kuukausimansikan taimia ja ne on tehneet mansikoita naposteltavaksi pari kuukautta jo. Marjatuomipihlajan marjoja on vähän. Linnut aina ehtivät ensin. Ja nyt ensimmäistä kertaa karhunvatukoita on enemmän. Ei niistäkään kyllä säilöntään riitä. Tulee syötyä sellaisenaan. Mutta oletettavasti ne puskat leviää tulevaisuudessa.
Joskus joku on kysynyt, mikä motivoi minua pitämään kasvimaata, jopa niin, että koko piha on nykyään enemmän tai vähemmän kasvimaata. Olen vastannut, että se, etten luota yhteiskuntaan. Jopa itse olen miettinyt, että olenkohan ihan viisas. Tänään ajattelin, että en minä ehkä olekkaan ihan hullu. Ei tähän yhteiskuntaan voi luottaa. Kannattaa tehdä itsekin jotain, jos vaan pystyy ja tuo kasvimaa on se mikä kasvattaa mun luottamusta pärjäämiseen.
