Sadonkorjuuta ja synttäritunnelmia

Tässä on yksi litteistä valkoisista buureistani. Afrikan tuliaissiemenistä. Ajatelkaa, että voin kasvattaa täällä pohjolassa etelä-afrikkalaista kurpitsalajiketta Flat White Boer- kurpitsaa! Tämä on tosi kovaa, mutta soseena herkullista. Tein sosetta vauvalle, pakkaseen ja kurpitsapiirakkaan, josta kuva alhaalla. Siemeniä kuivasin ensi vuodeksi ja kaneille ja loput roippeet meni pässeille.

Pojan huomisille sukulaissynttäreille leivoin omenapiirakkaa ja kurpitsapiirakkaa.

Kurpitsapiirakasta ja kurpitsasta kirjoitin myös viime vuonna. Silloin lupailin ohjetta, mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Tuo viime vuoden ohjeen pohja oli vähän mauton ja nyt löysin paremman, jossa myös pohjaan tulee kanelia ja sokeria. Minun oli pakko maistaa piirakkaa äsken ja se oli tavattoman hyvää, vaikka itse sanonkin.

Kurpitsapiirakka:

Pohja:

200g voita

3 dl jauhoja

1dl sokeria

2 tl kanelia

2 rkl vettä

Nypi kuivat aineet voin kanssa sekaisin, lisää vesi. Painele piirakka vuokaan. Pistele haarukalla ja paista 10 min 200 astetta.

Täyte:

2 munaa, yksi keltuainen

1 ja puoli dl sokeria

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

puoli tl neilikkaa

puoli tl muskottipähkinää

2 dl kermaa

sopiva määrä kurpitsa sosetta.

Älä laita liikaa niinkuin minä. Koska siinä käy sitten niin, että täytteet kaatuu uunin pohjalle ja luukulle ja saat istua ikkunat ja ovet auki loppu illan ja tuuletella savuja pois.

(Ihan ensin ennen kuin edes ajattelet esim. taikinaa tee tämä: Höyrytä tai hauduta tosi pienessä määrässä vettä kurpitsa kuutiot, että saat jäykähköä sosetta. Ylimääräisen soseen voi pakastaa seuraavaa piirasta varten)

Vatkaa munat ja keltuainen. Lisää sokeri, mausteet, kerma ja viimeisenä kurpitsasose. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista 175 astetta 30-40 minuuttia.

Tosi hyvää sellaisenaa, mutta vielä parempaa esim. vaniljajäätelön tai kastikkeen kanssa.

Näissä ohjeissa minua aina hämmentää tuo, jos tarvitaan vain keltuainen tai valkuiainen. Mitä minä sille toiselle osalle sitten teen? Nuukana ihmisenä viitsi käydä sitä viemäriinkään tai kompostiin kaatamaan.

Tässä tapauksessa lisäsin ylimääräisen valkuaisen tuon omenapiirakan pohjataikinaan.

Tosi helppo omenapiirakka:

1 muna (ja yksi valkuainen)

3 dl sokeria

3,5 dl kermamaitoa

6dl jauhoja

3tl leivinjauhetta

100 g sulaa voita

Vatkaa munat ja sokeri. Lisää kerma. Lisää jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe. Lisää voi. Laita taikina uunipellille, jossa on leivinpaperi. Laita omenalohkoja taikinan päälle ja ripottele kanelia päälle. Paista 200 asteessa puoli tuntia.

Ja sitten ihan toisenlaisiin tunnelmiin. Aamupäivällä ulkoilimme. Pojat ulkoilivat metallinpaljastimen kanssa, jonka tämä meidän synttärisankari sai lahjaksi. (Niitä saa täältä) Poika on ihan kuin muumien Nipsu. Kovasti kaiken kiiltävän ja aarteiden perään sekä herkkujen. Mutta, jos jossain joku vähän rapsahtaa on ihan vapisten pelkäämässä ja ulisemassa. Meidän oma Nipsu!

 Melko pian poika löysikin pihalta metallisen kohdan ja siitä sitten innolla pikkuveljen kanssa kaivamaan. Vähän piti mammukan auttaa kun paljastui, että esine onkin suurehko. Voi sitä riemua, kun maasta putkati tämä:

Ilmeisesti pakoputken osa. Mitä ihmettä se teki meidän takapihalla. Ei aavistustakaan, mutta iloa se tänään tuotti!

Mammukkakin kaiveli pihalla. Maasta löytyi muutama ISO palsternakka ja vähän enemmän ihan tavallisia. Punajuuriakin löytyi. Pieniä ovat. Ja masentaa tehdä niistä mitään, kun kukaan muu ei tykkää kuin minä. Olen itselleni keittänyt ja ne ovat herkullisia. Etikkasäilykettä en tee. Närästää pahalaiset.

Nuo naatilliset juurekset ovat kaurajuuria. Ihan uusi tuttavuus. Vähän kuin mustajuuria, mutta vaaleita. Voisi äkkiseltään vaikka palsternakaksi luulla, mutta naatti on erilainen. Vähän kuin mustajuuren, mutta kapeampi. En ole vielä maistanut, mutta jostain luin niiden maistuvan osterilta. Miltä osterit maistuvat, sitä en tiedä. Näitä on muutama. Muutama jäi maahan, koska olivat niin pieniä. Jos muistan oikein on monivuotinen, joten jos ovat sieltähän ne sitten keväällä löytyvät.