Tein eilen retken takapihan kasvimaalle. Olin syksyllä jättänyt rivin porkkanaa nostamatta, koska ne olivat tosi pieniä. Ne olivat ilmeisesti kasvaneet vielä kasvimaan nostn jälkeen ja talvehtineet hyvin. Ihan olivat kovia ja rapeita. Muutama pehmennyt ja jokunen mätäkin oli toki joukossa. Oikeastaan nämä olivat siemen penkistä itsestään kylväytyneitä, joita viime kesänä sitten siirtelin toiseen paikkaan, mutta taimet eivät oikein tykänneet siitä ja olivat kitukasvuisia. Mutta eivätpä kuitenkaan menneet hukkaan. Muut juurekset ämpärissä ovat pari pientä palsternakkaa ja kaurajuurta. Palsternakat ja kaurajuuret säilyvät tosi hyvin talven yli maassa. Porkkana oli minulle vähän yllätys. Kaurajuuren lehdetkin voisi syödä salaattina. Porkkana ja palsternakka taas oikeastaan menevät jo pilalle siinä vaiheessa kun lehdet alkavat kasvaa.
Vuohenputkea.
Kaurajuuria jäi vielä maahan odottamaan.
Salaattia, vuohenputkea ja pistaasipähkinäitä. Nam. Muutaman pikkiriikkisen siankärsämön ja voikukan lehdenkin löysin sekaan. Ja poimulehdet olivat jo hiukan isompia.
Tänään töissä eväänä. Palsternakkaa ja kaurajuurta keitin hiukan. Kaurajuuri muuten kannattaa kuoria veden alla tai se mustuu heti pinnasta aivan kuten mustajuurikin.
Keräsin eilen myös vuorenkilven vanhoja lehtiä. Niistä kuulemma voi keittää piristävää teetä. Tässä ja tässä lisää tietoa aiheesta. Joitakin tämä tee kuulemma huimaa tai teettää jotain muita outoja tuntemuksia. Kannattaa ehkä kokeilla varoen. Olen pessyt ja kuivannut lehdet, mutten vielä käyttänyt. Tuossa jälkimmäisessä linkissä mainitaan, että vuorenkilven lehdet sisältävät arbutiinia. Nuo tummat vähemmän kuin tuoreet. Tiedän, että arbutiini jatkuvasti käytettynä aiheuttaa myrkytyksen. Siksi esim. mustikan lehtiteetä ei voi käyttää jatkuvasti tai siksi sianpuolukan lehtien käytön kanssa pitää olla varovainen vaikka se onkin lääkinnällinen kasvi. Yleisesti luonnonyrtteihin kannattaa suhtautua niin, että ei käytä jatkuvasti samaa, vaan vaihtelee niitä. Monet nimittäin sisältävät lääkinnällisiä aineita.
Viime syksynä kummasteltiin, kun yksi työkaveri puhui keitelleensä, juurikin noita vanhoja, kuivuneita, vuorenkilvenlehtiä. Minulta toiset kyselivät, kun tiesivät minun jotain villiyrteistä tietävän. Mutta moisesta en ollut kuullut. Epäilin kuitenkin ettei kauhean myrkyllistäkään ole, kun meillä on kanat sitä nokkaansa vedelleet halukkaasti.
VastaaPoistaMuuten kyllä keitteleen vaikutuksia epäilin ja muuten olen epäileväinen moisten terveysvaikutuksiin. Kyseinen ihminen on jatkuvasti flunssassa ja muutenkin paljon töistä pois, vaikka jatkuvasti syö vaikka mitä "vihreää". ;)
On nuo lehdet aika epämiellyttävän näköisiä ja minäkin hiukan epäilen kuolleiden lehtien vaikutuksia, mutta pitää joku päivä keitellä. Nyt on ollut työpäiviä, joten en ole uskaltanut testailla.
Poista