Eläinvauvoja

Tässä parin päivän vanhoja ankkavauvoja. Nyt vauvelit ovat jo lähes pari viikkoisia. Söpöjä, mutta aikamoisia haisuleita vaikka joka päivä häkkiin vaihdankin alustan. Ensimmäistä kertaa haudoin ankkoja ja aika helposti sujui. Toisin kuin niiden viiriäisten kanssa, joista laitoin videon pätkän. Niistä jäljellä on enää yksi. Se on melkoinen tipu topakka jo. Oikeita höyheniä jo löytyy, lentopyrähdyksiä harjoittelee ja vipeltää ympäri laatikkoa. Kaverit kuukahtelivat pikkuhiljaa :( Eniten harmittaa se, että syynä oli varmaankin se, etten tajunnut ajoissa sitä, että niille pitäisi heti kuoriutumisen jälkeen antaa nestemäistä B-vitamiiniliosta juomaveteen. Nyt olen sille ainokaiselle sitä antanut. Ei meinannut paikallisista kaupoista sitä edes löytyä, vaan ostin liosta, jossa on myös E-vitamiinia. Luin, että siinä voi olla yliannostuksen vaara, mitä ilmeisesti B:ssä ei ole tai ainakaan niin helposti. Ensi kerralla (jos sellaista tulee...) olen sitten viisaampi. Vaikka mielestäni lueskelen paljon ja yritän ottaa selvää niin kaikki ei menekään ihan jakeluun. Kantapään kautta opittu kolahtaa aina hiukan ikävästi egoon :D

Viikko sitten sunnuntaina lampaamme sai kaksi pässipoikaa. Ensimmäiset omat karitsat ja oli aika jännittävää. Kaikki sujui kuitenkin ongelmitta ja emo on tosi hyvä äiti. Imetys, puhtaana pito ja lasten vahtiminen sujuu mallikkaasti. Valkoinen vuona on hiukan hömelömmän oloinen ja sen nimeksi tuli Urpo. Artisokka nimesi mustan Paavoksi. Se antaa kaikille otuksille nimeksi Paavo. Meillä on ollut monen monta koppakuoriaista, hämähäkkiä ja muuta öttimöntiäistä nimeltään Paavo. Tässä pojut ovat parinpäivän vanhoja ja ovat jo kovasti vankistuneet.

Mitäs täällä tapahtuu?

Viime keväänä rakennetulla lasikuistilla on käyttöä. Taimia ja ankkoja kasvamassa. Onnenpensaan oksat kasvattavat kukkia saavissa. Puskia piti leikata ja otin oksat sisälle sillä ajatuksella, että nuorimmainen voi virpoa niillä kun askartelu ei oikein vielä suju, mutta kukat tuli niin ajoissa, etten tiedä mahtavatko pysyä huomenna enää kiinni varsissa. Otin kyllä uusia kasvamaan, mutta nepä eivät kerenneetkään kun kuisti on nyt viileämpi kuin alkuviikosta jolloin oli aurinkoisempaa. Pakkasöinä kuistilla on ollut patteri päällä ja linnuilla on lämpölamppu. Päivällä sammutan patterin ja joinain päivinä lampunkin kun on ollut oikein aurinkoista. Olen myös tarvittaessa peittanyt häkkiä, jos on tarvinnut varjoa, suojaa vedolta (jos on ollut ovi auki) tai pakkasöinä.

Alkuviikosta laitoin rappusten edustalle seinän viereen tiilikiveyksen. Siinä oli aiemmin luonnonkiviä, mutta se oli hankala pitää puhtaana. Aina keväisin kivet olisi melkein pitänyt ottaa ylös kun lehtiä ja muuta roskaa oli niin paljon. Tiilet olivat aiemmin siinä nykyisen lasikuistin kohdalla laatoituksena. Tämä on nyt helppo harja puhtaaksi. Tuossa ihan seinän vieressä näkyy styroksia, mikä näyttää oikeasti ikävältä :( Sitä ei kyllä poiskaan voi ottaa. Ajattelin kokeilla saisiko sen sammaloitumaan. Jos joku muistaa hyvän sammaloitumisohjeen, saa linkata. Siihen tulee kai sammalta, piimää yms. ja joihinkin ohjeisiin lehmän sontaa, mutta luulen, ettei sitä kannata laittaa kun isäntä on niin herkkä nenäinen :D

Isäntä teki yhtenä iltana pojille vanhoista kaksosten rattaista metsäkärryn polkutraktoriin. Kyllä sillä on nyt ajettukin. Joinakin iltoina melkein pimeän tuloon asti. Projektissa oli kivaa se, että ukot tekivät sen todella yhdessä ja kaikki saivat ideoida :)

Tällä viikolla ollaan saatu kaikenlaista aikaan ja ollut tosi puuhakasta. Se vaan harmittaa, että kun tekee pihaan liittyviä juttuja niin koti repsahtaa :( Kun tulee sisälle alkaa masentaa kun näkee kaiken sotkun ja keskeneräisyyden. Ja vaikka on tehnyt mitä, tulee tunne, ettei ole tehnyt yhtään mitään. Taidan hamstrata puuhaa? Vähempikin vissiin riittäisi... huoh...

Hyvää palmusunnuntaita :)