Mun mies sai tänään tällasen puukasan valmiiksi. Holz hausen taitaa olla nimeltään tällainen. Toivotaan, että se pysyy kasassa. Puunpinoamisestahan tuolla ukolla on vuosien kokemus, mutta ottaisi varmaan koville, jos tämä kaatuisi. Alla olisi hyvä olla lavoja, mutta kaikki lavat on nyt jemmassa silmällä pitäen tulevaa possuaitausta. Ja toisaalta, jos ne alimmaiset lahoaa, se ei ole niinkään vakavaa sillä puuta näyttäisi riittävän tässä huushollissa tulevaisuudessakin. Tosin se lava kasan alla ehkä auttaisi tuulettumista ja kuivumista. Kun kasa oli valmis mies tokaisi tyytyväisenä, että: " Hyvä kun keksin tehdä tällaisen." Niin no... enpä olekaan kuin muutaman kerran netistä näyttänyt kuvia... Mutta eikös se vanha vitsi menekin jotenkin silleen, että vaikka vaimo määrää niin se pitää tehdä siten, että ukko luulee sanoneensa kuitenkin viimeisen sanan. Mutta siis oikeesti, musta tää on hieno ja isäntä aikoo tehdä toisen tuohon taakse. Kun nuo puut ovat kaiken lisäksi naapurin puolella, niin lienee kohtuullista, että ne on edes kauniisti.
Saatiin lupa etsiä aarteita yhdestä purkutalosta. Pikku sälää käytiin sieltä irrottelemassa ja jotain esineitäkin löytyi. Lähinnä kuitenkin kaikki oli rikkinäistä ja suoranaista törkyä. Mutta talon tuvassa oli tällaiset "katsomon penkit", joissa lukee Martela, Finland pohjassa. Mistä lien moiset retro kammotukset tulleet vanhaan hirsitupaan. Mutta kaikessa kammotuksessaan nämä on ihan täydelliset puutarhatuolit meille. Tukevat, hyvät istua ja kaikki mahtuvat, muutama vieraskin jopa. Penkit olivat paksun lian peitossa. Liottelin ja harjasin ensin mäntysuopavedellä. Mutta pesin kuitenkin lopuksi kloriitilla, koska tupa, jossa nämä olivat oli aivan rotan jätöksiä täynnä. On kuitenkin kivempi syödä, kun on desinfioidut huonekalut. Varsinkin nuorimmainen lähmii käsillä kaikkea ja pistää sitten suuhunsa. Jyrsijät kuitenkin levittävät kaikkia inhoja pöpöjä.
Illalla pidimme lettukestit. Ei tällä meidän meluavalla, riitaisalla, rähjäisellä perheellä saa mitään harrasta pääsiäistunnelmaa aikaan, mutta päivästä voi tehdä erilaisen ihan pienesti. Vaikka sitten syömällä pihalla lettuja. Parasta ja hauskinta tuntui olevan se kun tuuli nappasi milloin mitäkin; lippiksen, lautasen, lautasen lettuineen...
Hienon puupinon sai miehesi aikaiseksi :) Ja niinhän se taitaa olla että miehet luulee keksineensä kaiken itse, vaikka oikeastihan se idea on aina tainnut tulla jostain muualta. Ihanat myös nuo tuolit.
VastaaPoista