Omistajat kirjoittavat historian

Olen kaiketi tullut vanhaksi, koska olen alkanut miettiä sukupolvia ennen itseäni. Enkä ole ainut ikäluokkani ihminen, joka sitä on suvussa käynyt ihmettelemään. Toisen puolen suvusta olen aika hyvin perillä. Toisen puolen en taas niinkään. Se suku, josta on hyvin tiedossa niin henkilöt kuin kotipaikatkin, on sellainen, joka on pysynyt melkolailla paikoillaan ja itse omistanut tiluksensa. Sen puolen suku asuu edelleen aikalailla niillä samoilla paikoilla kuin vuosisata sittenkin. Tottakai monet suvun jäsenistä ovat muuttaneet työn perässä kaupunkeihin, mutta yllättävää kyllä, niillä vanhoilla kotipaikoilla asuu edelleen saman suvun edustajat. Olin ehkä teini-ikäinen kun eräältä vanhalta kantapaikalta löytyi asiakirjoja, joiden avulla suvun erään haaran historiassa päästiin aina 1700-luvulle saakka. Kenties niitä tietoja ei edes löytyisi enää muualta sillä, joku muisti paikkakunnan kirkkoherran viraston palaneen jossakin vaiheessa. En tiedä, emme ole koskaan siellä tai maakunta-arkistossa käyneet kyselemässä. Alueesta, josta tämän puolen ihmiset ovat kotoisin, on tehty myös hyvin kattava historian kirja, josta löytyy mm. isovanhempieni, heidän vanhempiensa ja sisarustensa kuvia 1900-luvun alkupuolelta. Ihmiset eivät kenties olleet mitään erityisen rikkaita, mutta he varmasti tulivat ihan mukavasti omana aikanaan toimeen omavaraistalouksissaan. Heillä meni hyvin mielestäni myös siksi, että heillä oli itsellä talot ja maat. Heitä ei kukaan omistanut ja käskenyt.

Minä en ole kotoisin paikkakunnalta, josta tuo edellämainittu toisen vanhempani suku on kotoisin. Olen omalla paikkakunnalla ainakin varmuudella tiettävästi 5. polven paikkakuntalainen. Olen kotoisin kunnan toiselta reunalta, mutta mielestäni hauska sattuma on se, että olen muuttanut kohtuullisen lähelle paikkaa, jossa esi-isiäni on asunut torppareina. Isoisäni ja hänen isänsä ovat siellä syntyneet ja ilmeisesti isoisoisä on sinne muuttanut joskus 1800-luvun alkupuolella. Kun muutimme tänne kylälle, saimme kyläseuralta lahjaksi kylän historian kirjan. Siinä on kerrottu alueesta, alueen ihmisistä ja taloista. Myös sen ison talon hisroriaa on käsitelty, jonka torppareita esi-isäni olivat. Torpistakin oli tietoa melko paljon. Paitsi siitä torpasta, josta sukuni on kotoisin. Toki siitä on paljon aikaa ja ilmeisesti paikka jäi asumattomaksi esi-isieni muutettua pois, mutta silti jäin miettimään, miksi mitään mainintaa ei ole. Se henkilö, joka on aiheesta kirjoittanut, on suuren tilan vanha emäntä. Jotenkin heti mietin, että liittyykö mainitsemattomuuteen joku salaisuus vai onko vain nähty tarpeettomaksi mainita jotain paikkaa, missä ei ole ollut asutusta vuosikymmeniin. Ehkä ihmiset vain unohtuvat vuosikymmenten kuluessa. Suvun perimätieto kertoo, että torpasta tuli häätö. Isäntä särki vielä ikkunatkin, ettei perhe pystyisi palaamaan torppaansa, koska ikkunaton mökki talvella on tietysti asumiskelvoton.  Sitä perimätieto ei kerro, miksi häätö tuli. Jotain tietoa perheen muuttovuodesta toiseen paikkaan on, mutta se ei ihan täsmää esimerkiksi niihin vuosiin, milloin torpparius lakkautettiin ja torppia sai lunastaa itselleen. Perhe muutti toisen tilan torppareiksi samassa kunnassa.

Viime viikolla keskustelin erään vähän kauemman sukulaisen kanssa eräästä esiäidistä. Sukulainen oli löytänyt asiakirjan, jossa esiäidin ammatiksi ja titteliksi oli merkitty "loinen". Yksi sukuhaarani, josta polveudun on siis loisia. Loiseksi saattoi nainen päätyä jäätyään leskeksi. Tämä esiäiti lapsineen oli asunut loisena, joissain isommissa taloissa. Loisena sai katon pään päälle työtä vastaan.

Jos minulla olisi aikaa, tutkisin juuriani enemmän. Etenkin näitä juuria, jotka ovat tässä kotipitäjässä. Samaistun jotenkin enemmän tähän sukuun täällä. Vaikka ehkä tiedänkin siitä vähän vähemmän. Luulen olevani hiukan enemmän luonteeltani samankaltainen täkäläisten kanssa. Johtuneeko enemmän geeneistä vai paikkakunnasta, en tiedä.

Sen asian olen tähän mennessä huomannut, että kirjallista historiaa kirjoittavat hyväosaiset ja ne, jotka omistavat. Parempi osaiset kenties muutenkin tietävät paremmin juurensa. Huonompi osaisilla  menee energia niin paljolti selviytymiseen, että sillä tiedolla kuka on ja mistä on kotoisin, ei niinkään ole väliä. Sitä ei jaksa ajatella. Tai siihen liittyy jotain kipukohtia, joita ei kestä ajatella. Tai,, jos on jäänyt pienenä orvoksi, ei ole ketään keltä kysyä, ei ketään joka kertoisi suvun tarinan. Molemmilla puolilla on kyllä paljon kertomuksia ja tarinoita ihmisistä. Ja molemmissa on puhuttu paljon. Mutta väittäisin, että tällä tämän paikkakunnan suvulla on aivan omaleimainen kertomisen kulttuuri. Suvussa on ihan erityisiä tarinankertojia ja huumori on omaleimaista. Lapsille hupsuttelu on tärkeää. Tarinoita värittää myös vahvasti unet ja ennen vanhaan tapahtuneet erikoiset hiukan yliluonnolliset tapaukset. Jos vain olisin kirjoittanut niitä ylös. Kaikki tuollainen pitäisi laittaa muistiin, ei niitä muuten muista.


P.S. muista arvonta!