Tuomikki oli blogissaan listannut omia mietteitään nuukailusta. Lista kuulosti niin kovin tutulta, että päätin vähän matkia. Hän aloitti kirjoituksen kertomalla nuukista isovanhemmista. Minulla on niin kovin vanhat vanhemmat, että oikeastaan minä voisin sanoa, että itse olen perinyt nuukuuden suoraan vanhemmiltani. He olivat molemmat pienistä maataloista suurista perheistä kotoisin ja elivät käytännössä omavaraistalouksissa lapsuutensa. Kumpikin vanhemmistani olivat nelikymppisiä perustaessaan perhettä. He ostivat autiotilan, jonka kahdessa kammarissa pystyi asumaan. Muuten talossa asui naapureina hiiret ja pääskyset. Vesi tuli ja meni sangossa. Ulkohuussi oli... kaatumaisillaan. Mutta olennaisinta kai talossa oli hyvä navetta ja sen päässä sauna, sekä hyvät pellot ja metsää. Kun olin kaksivuotias saimme pikkuveljen ja tuvan ja keittiön sekä vessan. Kun olin tokalla saimme väritelkkarin. (mustavalkoinen kärähti, ei me muuten oltais). Kun olin kymmenen saimme veljen kanssa oman (yhteisen) huoneen ja saunan, kylppärin, takkahuoneen ja terassin. Ja elin siis lapsuuteni 80-luvulla. Minusta tuli nuuka, koska meillä oltiin säästäväisiä. Minulla oli ihan hirmuisen ahkerat vanhemmat, jotka tekivät autiotilasta maatilan. Aluksi varmasti joka penni piti laskea ja työtä piti tehdä hirmuisesti. Vanhempani olivat myös kekseliäitä ja taitavia. Muistan lapsena esimerkiksi, että isä raivasi metsään yhden pellon ja lopuksi muokkasi sen risukarhilla. Hän itse teki traktorin perään puusta, oksista ja risuista äkeen.
No siis siihen listaan mitä aioin, eli missä meillä nuukaillaan tehdään itse:
* Meillä kerätään paljon, kymmeniä litroja metsämarjoja. Tai siis mies kerää. Hän tykkää siitä. Aina se metsässä olo kotiolot voittaa, kuulemma. Oma rauha. Mies on metsässä ihan kotonaan, eikä pelkää karhuja. Minä kerään kyllä vadelmat, koska niiden keruuta mies inhoaa. Vatut ja metsämansikat kasvavat niin lähellä, että niitä minäkin uskallan kerätä. Samoin omat sienipaikkani ovat ihan nurkilla. Mies ei syö sieniä, mutta kerää, jos sattuu kantarelleja vastaan.
* Meillä on myös viinimarjoja sen verran, että voin keittää useamman maijallisen mehua kellariin. Meillä juodaan melko paljon mehua, sillä miehellä on joka päivä eväänä töissä omaa mehua. Liekö siksi niin terve. Ollaan tunnettu 10 vuotta ja ukko on ollut pois töistä sairauden takia alle 10 kertaa. Ja pojilla on useamman kerran viikossa eväänä kerhossa mehua. Silloin tällöin juodaan muuten arkena mehua tai jos on vieraita. Ja aina koko vuodeksi riittää omat mehut.
*Meillä on kasvimaa. Se on ehkä 3 aaria. Olen huono arvioimaan. Perunat eivät riitä koko talveksi. Ehkä puoleksi vuodeksi riittävät. Porkkanat riittävät kauemmin. Sipulit riittävät talveksi. Loppukausi käytetään kuivattua purjoa. Kesäaikana kaupasta ei tarvitse ostaa vihanneksia. Siis noin heinäkuusta alkaen. Aloitan jo toukokuulla villivihannessalaateilla. Ihan aikaisin keväällä on jo maa-artisokkaa. Paljon erilaista vihannesta saa toukokuusta-lokakuuhun omasta maasta. Ja rakastan säilömistä! Perheellä olisi vielä opettelua niiden syömisessä kyllä... Isäntä tykkää kovasti etikkakurkuista ja lapset hilloista. Tosin hilloja tulee aina tehtyä liikaa...
*Yrtteja kasvatan ja kuivaan itse. Minulla on penkillinen monivuotisia yrttejä ja aina vähän jotain yksivuotisia. Jotain pakastan esim. basilikaa ja persiljaa, että maku säilyy paremmin.
*Kerään myös joitain villivihanneksia.
* Kerään osan kasvien siemenistä itse. Mitkä nyt minäkin vuonna tekevät siemeniä.
* Hedelmäpuumme ovat vielä pieniä, mutta jonkin verran omenia ja kriikunoita olemme saaneet. Omenoita saa hyvänä vuonna helposti ilmaiseksi toisten puutarhoista. Hyvät talviomenat säilyvät kellarissa joulunkin yli, kun ei kohi niitä missään vaiheessa. Meillä on isoja koivuja pihassa, joista saa mahlaa ja iso kuusi, jonka kerkistä olen keittänyt siirappia.
* Pihassa on myös raparperia ja saskatoon-marjapensaita. Sekä pihlajia, joiden marjoja olen myös käyttänyt.
*Olemme kasvattaneet kesäeläimiä lihaksi. Sekä viiriäisiä munien takia. Sivutuotteena saa lannoitetta.
*Teen paljon ruokaa itse ja leivon. Yritän välttää valmisruokia. Joskus on pakko lämmittää purkkihernekeittoa, jos on kiire. Yleensä meidän pikaruokaa on paistetut kananmunat tai mannapuuro.
* Säästän tähteeksi jääneet ruuat itselle evääksi tai usein meillä on lounaaksi mitä sattuu löytymään- valikoima tähteitä.
* Tontilta emme saa polttopuita. Niitä menee ihan hirmuisesti, kun talo sekä lämmin vesi lämpiää puulla. Mies on tehnyt veljen metsässä puuhommia ja sieltä on suurin osa puistamme peräisin. Tulevaisuudessa olemme ehkä omavaraisempia, sillä olemme kohta vuoden olleet metsän omistajia. (Toistaiseksi siis velallisia...)
*Lämmitämme siis puilla, mutta rehellisyyden nimissä todettakoon, että talo on hieman hatara ja lisänä on pari liikuteltavaa patteria, ettei pissiputki ja lapset palellu. Silti kovilla pakkasilla aamuisin saattaa olla 16 astetta sisällä. Mutta eipä se haittaa. Se on pukeutumiskysymys.
* Pissiputkesta puheen ollen. Meillä on kuivakäymälä sisällä talossa.
* Korjaan vatteet, jos vaan voin. Tykkään parsimisesta. Saamme lasten vaatteet käytettyinä tutuilta. Joskus omatkin. Kierrätämme vaatteet edelleen pienemmille sukulaislapsille ja tutuille. Tai joskus kirpparille. Rikkinäiset kierrätetään "varaosiksi eli paikoiksi", räteiksi, matonkuteiksi tai lopulta poltetaan keskusuunissa.
* Meillä ei ole uusia huonekaluja juuri lainkaan. Myös esim. telkkari on toisten vanha. (Vanhoista tavaroista muuten suurimman myrkyt ovat jo haihtuneet pois, jos niitä on ollut.)
* Biojätteet kompostoidaan tai syötetään jollekin eläimelle. Joskus kesällä saattaa keittiön bioroskiksessa olla pelkästään suodatinpusseja. Tähteitä meillä tulee vähän.
* Eläinten jätökset ja käymäläjäte kompostoidaan myös.
*Lajittelen aika tarkkaan kaikki jätteet.
* Meillä on yhteinen sekajäte roskis naapureiden kanssa, joka tyhjennetään 6 viikon välein. Talvella voisi olla harvemminkin, kun silloin ei ole niitä naapureita.
* Käytämme vauvalla kestovaippoja ja vauva on käynyt potalla jo muutaman kuukauden. Vaikka on vain vuoden vanha tekee useammat pissit päivässä pottaan. Isommat hädät joskus.
* Meillä on ekosähkösopimus. Olen ymmärtänyt, että se tuotetaan osittain alueen metsätalouden sivutuotteista. Tuo vähän niinkuin osittain leipää pöytäämme, noin niinkuin välillisesti.
* Listaan voisi varmaankin vielä laittaa lisääkin asioita, mutta eipä nyt juolahda mieleen.
Haaveita:
* Lämmin tila eläimille. Kanala. Muutama lammas ja/tai vuohi.
* Mehiläisiä. (Olen ilmoittautunut kurssille.)
*Voisimme kalastaa enemmän. Pilkille emme ole selviytyneet lainkaan tänä talvena. Viime kesänä pidimme katiskaa. Ehkä, kun pojat vähän vielä kasvavat.
* Haluaisin aurinkopaneelin/keräimen tai jotain vastaavaa.
* Uusi takka-leivinuuni-hellasysteemi. Nykyinen on aika vanha. Ilmeisesti talon alkuperäinen.
*Kota/laavu metsäpalstalle. Alkuun edes nuotiopaikka. Se olisi niinkuin meidän kesäpaikka.
*Haaveilen omasta pikku maatilasta.
* Haluaisin oppia paljon asioita. Tekemään itse.
Mutta oikeastaan elämä on aika hyvää näinkin. Ainahan kaikki voisi olla paremmin, mutta aina aika, jaksaminen, resurssit eivät riitä enempään. Mitä iloa tästä perheestä, kodista, pihapiiristä, elämästä ja kaikesta on jos, uuvuttaa itsensä niin, ettei jaksa iloita siitä, että ne on. Minä olen... ja minulla on... ja olen hyvin onnellinen siitä. Minua on siunattu hyvällä elämällä.
Kyllä taasen hymyilyttää :)!Ihana teksti - on se vaan aina niin voimaannuttavaa lukea toisen arjesta, jossa on samoja elementtejä kuin itsellä. Sain taas vinkkejä; kuivattu purjo! Eipä ole tullut mieleeni.
VastaaPoistaMahtava tuo lapsuutesi maatilan "kehitys". Hatunnosto vanhemmillesi! Minä asuin lapsuuteni entisessä kesämökissä ulkohuusseineen, jonka vanhempani laajensivat "oikeaksi taloksi". Me kuitenkin muutimme monesti ja elintaso nousi aivan hurjalla vauhdilla.
Onnellisimmiksi muistoiksi kuitenkin jäi se mökki, jonne kannettiin vedet sisälle, lämmitettiin uunit ja oltiin pienissä tiloissa pikkuperheenä. Ehkä siksi itsekin nauttii pikkumökissä asumisesta.
p.s. meilläkin pikaruokaa on paistetut kananmunat ja puuro ;)
Todella hatunnoston arvoinen lista! Minulla omavaraisuus on vielä hyvin lapsen kengissä. Mutta vuosi vuodelta tulee jotain lisää. Niinkuin viime kesänä kasvimaa, mansikkamaa ja omenapuut. Meillä ikävä kyllä tontti oli lähes paljas nurmikenttä pari vuotta sitten kun tähän muutimme, ei ensimmäistäkään hyötykasvia :(
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne :)
VastaaPoistaTiina, siitä se lähtee :) Meillä oli pihalla valmis kasvimaan paikka, jossa oli jo valmiiksi hyvää multaa ja juuri istutettu omenatarha. Mutta puutarha ei tule koskaan valmiiksi, siinä riittää aina puuhaa ja suunnittelemista. Ja nälkä kasvaa syödessä näissä asioissa, aina tuntuu, että vielä voisi parantaa :)
Aivan mahtavaa! Kannatti listata asioita, huomasit varmasti itsekin, kuinka paljon jo teet.
VastaaPoistaJa noista haaveista saa jotenkin tosi paljon lukijana inspiraatiota. Mehiläiskurssi ja kota. Siitä kodasta tulin jostain syystä tosi iloiseksi. Kiitos siitä.
Kiitos Tessa kauniista sanoista, tuli hyvä mieli :) Sinun blogisi on myös hyvin inspiroiva. Pidän blogeista, joissa on kauniita kuvia ja oikeaa asiaa.
VastaaPoistaJep, kyllä kannatti tehdä lista, ei mun asiat olekaan huonommin. Vaikka joku kummallinen negatiivisyyspiikki tänä talvena onkin iskenyt.
Voi, minäkin olisin halunnut kompostoivan vessan! Nyt meille tulee kuitenkin ihan tavallinen vesivessa, kun liityttiin vesiosuuskuntaankin. Ja ihanaa kun löysit läheltä sen mehiläiskurssin, itse jo suunnittelen ensimmäisten välineiden hankintaa.
VastaaPoistaNannukka: Ei me varmaan oltais oltu itse niin fiksuja ja rohkeita, että olisimme hankkineet kuivakäymälää sisälle. Vessa oli tuollainen jo meidän tänne muuttaessa 9 vuotta sitten. Käsittääkseni tuolla rakenteissa menee edelleen vesivessa viemäriputket, jos joskus haluamme sellaisen. Tosin emme taida haluta :D Jossain vaiheessa täytyy uusia tuo nykyinen systeemi kylläkin.
VastaaPoista