Mä en ole mikään sisustaja, enemmänkin sellainen romustaja. Kaikki on vähän sieltä tännepäin, risaa, reuhkaa ja toisten vanhaa. Mikään ei käy yhteen minkään kanssa. Eikä minulla ole silmää sisustaa niinkuin monella on, eikä usein aikaakaan, kun se menee ihan kaikkeen muuhun väsäilyyn. Usein meillä paras tapa sisustaa on siivous, joka sekin on välillä vähän hunnigolla. Ei niin, että olisi välttämättä kovin likaista. En vain ole tarpeeksi järjestelmällinen laittaakseni tavaroita paikoilleen. Olen myös huono esimerkki lapsille kun en osaa pitää tavaroistani huolta, eivät hekään sitten niin tee. Nyt on sitten pakko elvistellä, että kyllä meillä joskus. Paitsi, että ette voi tietää mitä on heti tuossa kulman takana mikä jäi kameran linssin ulkopuolelle :D Ei vaan yläkerta on melkein siisti. Alakerta taas... no se on vähän työn alla. Minulla on nyt hyvä syy, hyviä syitä... ei pyhinä voi tehdä töitä, kuten siivota, on paljon tärkeämpää seurata noita kuoriutuneita tipuja (niistä joskus toiste lisää), pihalla on niin hyvä ilma, pitää tehdä risuaskarteluja ulkona... Jep jep. Taimia pitäisi koulia lisää myös, mutta miellän sen työksi ja haluan laiskotella nyt pyhät. Tai ainakin tehdä jotain epäolennaista näpertelyä.Tomaatit on koulittu suurimmaksi osaksi ja munakoisot. Koulimatta on vielä paprikat, chilit ja joitain kukkia. Tomaatit on jo suuria, mutta chilien kanssa taisin olla vähän myöhässä.
Meillä oli pitkään luminen ikkunaverho makkarissa. Tänään se rumahti alas. Muutamana yönä tuo "koriste" oli tosi kaunis, kun pitkät jääpuikot hohtivat sinertavinä kuun valossa. Ajattelin unissani, että tulisipa hyvä kuva, mutta aina väsytti liikaa, enkä jaksanut hakea kameraa.
Lumesta huolimatta bongasimme tänään yhden autiotalon pihassa sulan muurahaispesän, jossa kuhisi elämää. Hiukan verkalleen vielä, mutta kuhisi kumminkin.
Varmoja kevään merkkejä ilmassa. Tekee mieli siivota, lumet sulaa, uutta elämää pukkaa hangen alta, aurinko paistaa ja lämmittää...
Sieltä se kevät tulee :)
Minä en osaa sisustaa, enkä viitsi siivota, ei ehkä kannata kuvata meillä mitään! Pääsin tässä kerran vierailemaan siistin sinkkuihmisen kotona, kaikki vähät tavarat paikoillaan, ei mitään ylimääräistä missään, ei se ollut koti, se oli asunto.
VastaaPoistaNyt meni minun mielikuvani Sinisestä tuvasta uusiksi, eihän tuo olekaan mummonmökki metsän keskellä, vaan "maja korkean kukkulan" päällä...
Meitä on niin moneksi, mutta pääasia kai, että kukin viihtyy juuri omassa kodissaan :) Jos olisin sinkku, kotini taatusti näyttäisi toisenlaiselta. Tai sitten ei :D Kerran tässä yhden ystävän kanssa mietetittiin, että jos sitä olisi lapsettomana tehnyt saman määrän kotitöitä kuin nyt, koti olisi hiponut täydellisyyttä, mutta eihän se niin mennyt. Sitä kai käytti ajan jotenkin eritavalla.
VastaaPoistaTämä meidän tönö. Riippuu, mistä päin katsoo :D Alapiha on tosi paljon alempana kuin takapiha tai etupiha. Meillä on kolme eri kerrosta pihassa. Asumme peltojen ja metsän keskellä ja tosi korkealla mäellä. Hieman hankalasti sikäli, että näihin aikoihin ei aina voi olla varma pääseekö sitä mäkeä autolla kotiin. Jos on oikein jäistä tai lunta liikaa, ei mitään mahiksia :( Ei se muuten haittaa, mutta joskus mietityttää, jos tarvitsisi vaikka ambulanssin...
Ihana sininen tupa teillä onkin :)! Tosi kaunis kuva. Ja noin monta ikkunaa, jonka laudoilla kasvatella syötävää. Meillä on vain yksi ikkuna, jonka ääressä taimet jaksavat kasvaa...
VastaaPoistaKiitos Tuomikki :) Tuossa kuvassa tosin tuo taivas on niin tavattoman kauniin sininen, että talo näyttää sen rinnalla ihan harmaalta :D Meillä on paljon ikkunoita, mutta osa noista tännimmäisistä on eteisen ikkunoita, joita voi hyödyntää kasveille vasta kun ulkona on selvästi plussan puolella.
Poista