Lainattuja ja löydettyjä

Mä en vaan voi vastustaa kirjoja. Harvoin minä mitään uutuusromaaneja luen tai niitä, mitkä on listalla palkintoehdokkaiksi. Lukemani romaanit ovat yleensä siitä kärrystä kirjastossa, mihin on laitettu viimeksi palautetut tai ne mitkä on laitettu esille. Joo, eli taitaa ne useimmiten aika pinnalla olevia kirjoja olla. Mutta en ole jaksanut romaaneja lukea pitkiin aikoihin. Mä luen tietokirjoja. Tai kirjoja, joissa on tietoa. Ei silläkään nyt niin väliä, mitä tietoa, kunhan on tietoa. Oikeita asioita. Tykkään myös historiallisista romaaneista, elämänkerroista ja matkakirjoista, kun niistäkin oppii kaikenlaista. Usein melko turhaa, joka katoaa kovalevyltä heti kohta, mutta joskus putkahtelee sellaisia kuningasajatuksia, että hei!- mä oon lukenut tästä!

No nyt mä jaarittelen...

Toissa päivänä ihan nopeasti pistäydyin mun vakkarikirpparilla esikoisen kanssa. Joka on myös ihan kirppisfani! Sieltä löysin nuo kuvan ylärivin kirjat. Ensiksi on kirja Vermlannin metsäsuomalaisista. Suomenkielen opiskelija Lauri Kettusen kuvaus matkoistaa suomalaismetsiin vuosina 1907-1937. Hirmuisen mielenkiintoista. Oikeasti! Sitten on Otavan värikasvio vuodelta 1956, kuudes painos. Minulla on uusin versio kirjasta, mutta tämä vanha on ihanampi. Ja kirjan välistä löytyi vanhoja lappusia, joihin voi merkata kasvien tietoja. Olisivatko liittyneet ennen vanhaan oppilaiden kasvien keräystehtävään.

Ja sitten tämä itse päälöytö, jonka huomasin ihan ensin ja rakastuin! Anna Henriksson: Kankaankudonnan oppikirja 1947, kuudes painos. Suurin osa kirjasta käsittelee kudontaa, mutta kirja alkaa kuiduista, kuitujen muokkaamisesta langaksi, langoista, vanhoista työkaluista jne. Kirjassa on selostus mm. pellavan käsittelystä. Etenkin se minua kiinnostaa kovasti, sillä mummoni on kasvattanut pellavaa ja äitini myös osaa kaikki työvaiheet, mitä pellavaan liittyy; siemenestä valmiiksi kankaaksi. Meillä on ollut joskus puhetta aiheesta. Mutta kuten niin usein, on vaikea löytää aikaa tällaisten asioiden toteuttamiseen käytännössä. Minulla on tallessa sekä äidin, että mummon tekemiä pellavaisia keittiöpyyhkeitä/leivinliinoja. Minä en henno käyttää niitä. Haaveita, haaveita vain. Mutta, jos esiäidit osasivat, minäkin voin oppia. Tieni vain on kivisempi, sillä minä en ole lapsesta saakka ollut opettelemassa. Tämä on yksi asia listaan Sitten kun....

Sitten on nuo kirjastosta lainatut löydöt. Helena Telkänranta: Kanojen maailma. Opaskirja pienkanalan tekemiseen ja opastusta kanojen hoitoon. Hirveän mielenkiintoista! Minun kokemukseni kanoihin rajoittuu kahteen patakukkoon viime kesältä. Nyt minulla on tuo hautomakone ollut käynnissä ja toivottavasti pääsiäispyhinä kuoriutuisi uutta elämää.

Toinen kirja on Hanna Tuurin Tuulen maa. Jos puutarhakirjallisuus kiinnostaa, suosittelen. Toinen kirjailija, jonka kirjoja suosittelen on Mari Mörö. Nämä kirjat eivät ole mitään tieto- tai opaskirjoja sinänsä vaan ihan oma kirjallisuuden lajinsa, käsittääkseni käytetään sellaista termiä kuin garden writing. Ihania ihania kirjoja varsinkin talvella puutarhaikävissään luettavaksi.

Kirjastossa käydessä tilasin sinne taas naapurikunnan kirjastosta Riikka Kaihovaaran kirja Riippumaton puutarha. Mietin sen ostoa. Päätin taas lainata ja katsoa ostaisinko. Uutena hinta on sen verran suuri budjettiini, etten ole varma... Mutta jotain sellaista kirjassa on, että tekisi mieli omistaa.