Hyvä päivä

Aamu alkoi tänään hyvin. Olin jo odottanut hieman jotain merkkiä siitä, onko tämä meidän ensimmäinen itse haudottu viiriäisemme kana vai kukko. Toivoin hartaasti sen olevan kukko. Ja aamulla kun ennen töihin lähtöä ruokin lintuja tämä uusin tulokas kirota täräytti! Eli eiköhän se kukko ole. Viiriäiskukot eivät ääntele kiekumalla, kuten kanojen kukot vaan pitävät sellaista omalaatuista meteliään. Sitä on aika vaikea kuvailla, se pitä itse kuulla. Minulla on kaksi rouvaa odottamassa, että tämä sulho hieman vielä miehistyy. Elelen siinä toivossa, että saan kohta omien viiriäisten  munia haudottavaksi. Tästä herra tipusesta kerroin jokunen viikko sitten tässä postauksessa. Herra on asustellut jonkin aikaa tulevien rouviensa naapurissa omassa (hamsterin)häkissään. Kuvassa näyttää siltä kuin häkissä olisi verkkopohja, mutta häkin päädyssä tuollainen verkkotasanne. Se on sellaisella korkeudella, että lintu mahtuu pujahtamaan sen alle ikäänkuin piiloon tai sitten se hypähtää tasanteen päälle tähystelemään.

Aamukahvia juodessa lueskelin eilistä paikallislehteä. Oikeastaan naapurikunnan sellaista ja huomasin, että kansalaisopisto järjestää mehiläiskurssin! Toisessa naapurikunnassa, mutta sopivan lähellä kuitenkin. Olen mehiläiskurssia tähyillyt edellisestä keväästä saakka. Tai hyvänen aika sehän oli jo sitäkin edellinen vuosi. Tuskin minä viime keväänä vastasyntyneen äitinä mitään kursseja katselin. Vuodet kuluvat nykyään nopeammin kuin ennnen.... Valitettavasti sopivaa kurssia, sopivan läheltä ei löytynyt. Tai yhden löysin netistä, mutta se oli jo ehtinyt mennä. Kyllä harmitti.

Heti samantien ilmoittauduin netissä kurssille. Kahvikin jäi puoliksi juomatta. Nyt vain toivon, että kurssi toteutuu. Kovasti sitä odotan. Voihan se olla, etteivät mehiläiset ole ollenkaan minun juttuni, mutta ei voi tietää, jos ei ota selvää.

Aamu sujui rauhallisissa merkeissä sillä armas-Artisokka-poikanen oli mummon luona yökylässä. On se vaan jännä, että on paljon hiljaisempaa kun yksi puuttuu joukosta. Päivä töissä sujui hyvin. Oikein erityisen hyvin. Monella tapaa kiitollinen mieli jäi tämän päivän työstä. Siellä oli tänään nimittäin jotain erityistä, jota olin hieman jännittänyt etukäteen.

Kun tulin kotiin minua odotti munapaketti. Sain tuttavalta Alhon kannan maatiaiskanan munia haudottavaksi. Huomenna laitan koneeseen ja jännityksellä jäämme odottelemaan onnistunko hautomaan ensimmäiet kanatipuni.

Kohta kotiin tultuamme saapui myös lasten täti kylään. Meillä käy aika harvoin vieraita ja se on mukavaa ja jotenkin erityistä kun joku tulee.

Eli monia mukavia asioita tapahtui tänään. Siitä kiitollisena.

Vielä muutaman päivän takainen asia. Katson aina myös ruokakaupan siemen hyllyn. Tänä vuonna sinne oli ilmestynyt myös luomusiemeniä. Tosin vain näistä kahdesta vihanneksesta; kesäkurpitsasta ja porkkanasta. Ostin ihan vain siksi, että olivat ottaneet nämä luomut valikoimaan.

En ole kylläkään mikään ihan fanaattinen luomun kannattaja. Osittain ihmisille myydään pelkkää mielikuvaa ja hyvää omaatuntoa. Minusta järjen käyttö on sallittua näissäkin asioissa.

Syksyllä suututti ruokakaupan mainos: Italialaisia luomuomenoita! Samaan aikaan kun kotimaisella omenalla oli paras sesonki! Ja ainakin täällä maalla monien puut olivat täynnä omenoita. Niin täynnä, että niitä vietiin suoraan kompostiin kun satoa oli liikaa. Olisinko ostanut niitä ulkolaisia luomuomenoita, no en varmasti.