Tähteistä tuunatut

Otsikko on lainattu tästä blogista, joka liittyy Ekopaasto-kampanjaan. En nyt jaksa käydä asiaa sen enempää analysoimaan, lukekaa itse, jos kiinnostaa. Tai no sen verran sanon, että minulle ekoilu ja paasto eivät liity toisiinsa. Ekoilu on kokonaisvaltainen omakohtainen elämäntapa, jota en toteuta mitenkään kampanjaluonteisesti vaan aina. Ainakin yritän kovasti. Ja paasto taas... Minulle se olisi hengellistä hiljentymistä, johon liittyisi asioiden yksinkertaistaminen siten, että jäisi aikaa miettiä elämän perusasioita ja henkisiä juttuja. Mutta ihan rehelliyyden nimissä on todettava, että tässä elämän tilanteessa ei ihan hirveästi hiljennytä. Reilut kaksi vuotta sitten olin hiljaisuuden retriitissä ja voi elämä sitä hiljaisuuden autuutta! Aluksi vähän pelkäsin, jos ahdistaa kun kerrankin voi kuunnella omia ajatuksiaan, mutta kyllä siinä oikeasti pää ja sielu lepäsi. Sellaista olisi minulle paasto, mutta se vaatisi hieman erityisjärjestelyjä. No kylläpä minä taas hairahduin taas siitä asiasta mistä ajattelin kirjoittaa...

Tuo otsikko tuli vaan mieleen näistä minun kuvistani, joista aioin kirjoittaa. Olen taas nuukuuksissani tuunaillut tähteitä. Roskia oikeastaan, biojätteitä.

Jokin aika sitten kerroin kanin nahasta, jonka muokkasin. Sitä siistiessä, minulle jäi kasa takkuista karvaa. En hennonnut heittää sitä roskiin, vaikka se ei ollutkaan ihan sellaista, että sitä olisi voinut säästää kehrättäväksi. Kokeilin, voiko sitä märkä huovuttaa. Huovutin siitä pallon saippuaa, kylmää ja kuumaa vettä käyttäen. Lampaan villasta olen tehnyt joskus palloja.

Ja tällainen pallo siitä tuli. Toinen puoli huopui ihan hyvin, mutta toiselle puolelle jäi rako. En osannut asetella villoja tarpeeksi nätisti ja koska villoissa oli pieniä nahan riekaleita myös mukana, se ei ihan huopunut kunnolla. Mutta ompelin ne huonot kohdat valkealla rihmalangalla tasaiseksi. Ja tosi hyvä tuli. Ja pehmoisen tuntuinen.

Pallon tekeminen tuntuu muuten olevan lasten perusjuttu aikaa tai paikkaa katsomatta. Materiaalia aina löytyy. Tätini kertoi, että he lapsena tekivät palloja tällä tavoin lehmän karvoista. Miksei lampaan villoista? No siksi, että sodan aikana ja heti sen jälkeen lampaan villat olivat aivan liian kallisarvoisia pallojen tekoon.

Työharjoitelussa Afrikassa leikimme lasten kanssa palloilla, jotka olivat muovipusseista tehtyjä. Lapset itse olivat ne tehneet niin taitavasti, että pallot tosiaan pysyivät kasassa vaikka niitä myös heiteltiin ja potkittiin.

Se palloista.

Yhtenä päivänä söimme uunissa paistettua lohta. Leikkasin kalasta pään ja pyrtön sekä osan evistä, että mahtui nätisti vuokaan. Olin jo heittämässä niitä pois, kun mieleeni juolahti keittää jämistä kalalientä. Liemessä oli vettä, sitruunamehua, valkoviiniä (joka jäi kanipaistista), purjoa, vähän lanttua, suolaa, tilliä, maustepippuria ja vähän valkopippuria. Mielestäni liemestä tuli ihan hyvän makuista ja se käytetään sitten kalakeittoon sitten kun seuraavan kerran sitä teen. liemi on nyt siis pakastimessa. Tarjosin keitettyjä kalanjämiä kissoille, mutta ovat oppineet niin nirsoiksi, ettei kelvannut.

Näin keväämmällä sitä aina havahtuu siihen, että pakastimessa on vielä vaikka mitä. Tänään käytin sieltä pois yhden pussin keitettyä maa-artisokkaa ja kurpitsasosetta. Tein niistä sosekeittoa. Lisäksi valkosipulia murskattuna, loraus sitä samaista valkoviiniä, josta äsken jo mainitsin, loraus kermaa, suolaa ja pippuria. Päälle mung pavun ituja ja lisäksi teeleipää.

Teeleipä:

2 dl vehnäjauhoja

1 dl speltjauhoja

1 dl kauraleseitä

puoli tl suolaa

2 tl leivinjauhetta

2 rl öljyä

2 dl vettä

Sekoita ensin kuivat aineet. Sekoita niihin nesteet.

Muotoile pellille, pistele haarukalla.

Paista 225 asteessa 15 min.

Jos epäonnistuit, voi olla, että muistin ohjeen väärin :) Anteeksi jo etukäteen.

Yritän tyhjentää myös jauhokaappia, koska siellä on joitain pusseja, joiden päiväykset eivät oikein enää siedä säilytystä. Ja muutenkin on kiva, että tavarat kaapissa vaihtuvat säännöllisesti.