Synttärihulinoita

Olemme olleet synttäri tunnelmissa neljänä viikonloppuna peräkkäin. Kahdet ensimmäiset synttärit olivat kummipoikieni, joilla on sama synttäripäivä, jotka eivät kuitenkaan ole kaksosia eivätkä edes samaa sukua. Onneksi he juhlivat eri viikonloppuina, joten pääsimme molempiin bileisiin. Viime viikonloppuna oli omat synttärini, joita ei kyllä olisi juhlitti, mutta yksi kummitäti perheineen tuli vähän ennakkoon meidän vauvan 1-vuotissynttäreille. Eilen ja tänään juhlimme sitten vielä vähän lisää pikku-Sipulin synttäreitä. (Päätin muuten, että lapsemme saavat bloginimet. Ne on yhdessä lasten kanssa mietitty. Siitä on oikeastaan jo aikaa, eikä sinänsä liittynyt bloggaamiseen vaan johonkin hömpötyshupsutteluun. Eli lapsemme ovat Selleri, Artisokka ja Sipuli.)

Pikku-Sipuli on isin tyttö ja isi hakisi vaikka kuun taivaalta prinsessalleen. Ei sentään sitä kuuta tällä kertaa hakenut, mutta kävi kaupungin lelukaupassa ihan vartavasten keittiö ostoksilla. Kovasti on mieleinen lelu. Myös isoveljet olivat innoissaan. Veljet olivat niin ihmeissään ja riemuissaan, että Sipuli osaa jo leikkiä. Ja kyllä. Kyllä 1-vuotias osaa jo leikkiä. Nyt voimme yhdessä tehdä ruokaa, kummallakin emännällä on oma sininen keittiönsä :)

Tänään yksi suuri iloa tuottanut hetki oli kun katsoimme synttärivieraiden kanssa Sipulin ja kissan kohtaamista. Kumpikin pyöri vuoron perään toisen ympärillä. Kissa kiehnäsi ja lapsi silitti. Yhtäkkiä Sipuli keksi, että voi istua kissan päälle. Monta kertaa mallasi itseään istumaan, mutta aina meni huti tai kissa karkasi alta. Lopulta, monen yrityksen jälkeen onnisti. Tyttö istui kissan päälle kuin jakkaralle ja kissa ei ollut moksiskaan! Olemme hieman miettineet kissan pennun ottamista keväämmällä. Vanhin kissoistamme nimittäin katosi viime kesänä. Pitää ehkä vielä miettiä onkohan se ihan fiksua. Joutuisi pentuparka melkoisen nujuuttamisen uhriksi.

Ihan pakko laittaa kuva kummitätien tekemistä lahjoista. Itse tehdyt lahjat vaan on niin ihania. Tänään vieraillut kummi oli neulonut mekon ja villatakin. Ovat ihan reilun kokoisia, mutta ihan hyvä niin, sillä neulekelit saattavat olla melko pian ohitse. (Tosin kahtena viime yönä on ollut pakkasta -15 molemminpuolin...) Eilen vieraillut kummitäti oli ommellut kaksi mekkoa ja kesähatun. Kukalliseen mekkoon on käytetty omaa vanhaa intialaista mekkoani ja kukallinen on ilmeisesti kierrätettyä verhoa tai liinaa. Ihan mahtavia lahjoja ja ihan mahtavan taitavia tätejä!

Mutta mitäpä tarjosi tee-se-itse-omavaraistavoittelija-mammukka vierailleen?

Raakapakastepiirakoita ja kaupan kakkua. Yllättävää eikö totta. Noloakin hieman. Tai ei sittenkään. Eilen minulla oli luultavasti migreenikohtaus. Aivan kauhea päätauti ja toinen puoli naamaa ihan puutuneen oloinen. Miksi kiusata itseään jollain leivonnaisstressillä, jos on muutenkin huono olla. Siksipä isäntä lähti reippaanan miehenä kauppaostoksille ja toi leivonnaisia. Ja ihan kelvollisilta maistuivat. Sen verran olin ollut kaukaa viisas, että laskiaispullia leipoessa olin paistanut samasta taikinasta bostonkakun. Pakastin sen juuri tätä päivää ajatellen. Eli jotain omatekoista sentään oli.

Päänsärkyni osittain johtuu siitä, että puren hampaita öisin. Narskutan. Minulla on yökisko, mutta leuat ovat silti ihan jumissa. Sressi aiheuttaa huonoa unta ja narskutusta ja narskutus päänsärkyä. Ja päänsärky aiheutta stressiä, ärtymystä ja huonoa nukkumista. Joka taas aiheuttaa... Niinpä niin. Mikä sitten on se syy ja mikä seuraus. Sitä en aina tiedä.

Mietin, jos löytäisin jonkun joka tekee intialaista päähierontaa.

Miltähän se tuntuisi? Auttaisikohan se?

Narskutus näyttää periytyvän meidän perheessä. Toinen pojista narskuttaa melkein joka yö. Välillä kuulemma koskee hampaisiin. Mutta ei lapselle voi tehdä kiskoa. Suu kasvaa ja muuttuu niin paljon, ettei ole järkeä. Hammashoitolassa eivät oikein osanneet antaa mitään neuvoja lapsen narskutukseen.