Tulipahan tänään mieleen viime vappu.
Olimme yksityisessä konenäytöksessä, jossa lähestulkoon kaikki olivat sukua toisilleen.
Ja melkein kaikki olivat miehiä. Ja melkein kaikki jonkinlaisia konemiehiä. Isäni veljineen olivat jossain vaiheessa kivimiehiä. Ihan tarkkaan en osaa sanoa, mutta kaiketi joskus 60-luvulla. Kivivaunu oli seissyt paikallaan kymmeniä vuosia, kunnes se sitten muutama vuosi sitten oli maatalousnäyttelyssä naapurikaupungissa esillä vanhojen koneiden osastolla. Vuosi sitten isän veljessarjan nuorin ja ainoa enää oleva järjesti pellollansa näytöksen. En ollut koskaan aiemmin nähnyt vehjettä toiminnassa. Häkellyttävä laite. Aikansa huipputekniikkaa. Suuri kivi pullahti hyvin vaivattoman näköisesti pellon uumenista. Ei voi kuin ihmetellä. (Kuvia on vähän hassusti rajattu, mutta kun aina joku äijä seisoi edessä...)
Tällainen on kivivaunu kiviseltä 60-luvulta.
Pellossa näkyi ihan vähän kiveä.
Siihen tehtiin kompuralla ja poralla reikä, johon hakattiin metallinen koukku.
Koukkuun laitettiin kivivaunun vaijeri.
Ja sieltä se kivi nousi kun vaunun vaijeri alkoi vetää.
Vaijeri veti kiven kyytiin.
Ja lopuksi kivi kipattiin rauniolle.
Aikansa huipputekniikkaa.
(En muuten löytänyt netistä hakusanalla kivivaunu yhtään kuvaa. Enkä muutenkaan paljon mitään.
Jos jostain kumman syystä olet päätynyt blogiini hakusanalla kivivaunu ja aiot käyttää näitä kuvia, olisin enemmän kuin kiitollinen, jos pyytäisit luvan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti